Mirja Suho­nen: Uudet laman lapset – lääk­keeksi toisen asteen koulutus

Moni meistä muis­taa 1990-luvun alku­vuo­det, kun lapsi­per­hei­den etuuk­sia leikat­tiin, työt­tö­myys oli korkealla ja hyvin­voin­ti­val­tio natisi liitok­sis­taan. Liima piti, mutta jäljet jäivät. Syntyi käsite laman lapset.

Tuol­loin leikat­tiin ja karsit­tiin muun muassa päivä­hoi­dosta, äitiys- ja lasten­neu­vo­lasta sekä koulu­ter­vey­den­huol­losta. Lapsi­per­hei­den koti­pal­ve­lut kato­si­vat lähes koko­naan, ja jopa 18 prosent­tiin kohon­nut työt­tö­myy­saste aiheutti osalle lapsista puutetta joka­päi­väi­sessä elämässä. Koulu­tuk­sen puute on yksi osat­to­muu­den tunnetta ja syrjäy­ty­mistä aiheut­tava tekijä. Saam­meko kaikille maksut­to­man toisen asteen koulu­tuk­sen vihdoin­kin toteu­tet­tua? Aika näyttää.

Laman vaiku­tuk­sia lapsiin ja perhei­siin tutkit­tiin muun muassa seuran­ta­tut­ki­muk­sella, joka käsit­teli vuonna 1987 synty­nei­den lasten selviä­mistä ja sijoit­tu­mista työelä­mään. Osalle lapsista kehit­tyi myöhem­min mielen­ter­vey­son­gel­mia, osa jäi vaille koulu­tusta ja työelä­män ulko­puo­lelle. Vanhem­pien huoli arjesta heijas­tui lapsiin turvat­to­muu­tena. Jopa 21 prosent­tia tuon ikäluo­kan lapsista tai nuorista on ollut mielen­ter­veys­hoi­don piirissä. Huikea määrä.

Onko koro­na­pan­de­mian seurauk­sena saman­ta­pai­nen pahoin­voin­nin ylisu­ku­pol­vi­nen kierre kuin 1990-luvun lamalla?

Maalis­kuusta asti olemme eläneet koro­na­pan­de­mian aikaa. Teol­li­suus­lii­ton­kin jäse­net ovat joutu­neet lomau­te­tuksi ja osa irti­sa­no­tuk­si­kin pande­mian aiheut­ta­mien vaiku­tus­ten vuoksi. Onko tästä seurauk­sena saman­ta­pai­nen pahoin­voin­nin ylisu­ku­pol­vi­nen kierre kuin 1990-luvun lamalla? Kuka sen osaisi ennus­taa, ei varmasti kukaan.

Koro­na­pan­de­mia on vaikut­ta­nut meihin kaik­kiin tavalla tai toisella. Suurin osa teol­li­suu­den työn­te­ki­jöistä ei tee etätöitä, mutta esimer­kiksi työvuo­roja on porras­tettu ja erityyp­pi­siä varo­kei­noja on otettu käyt­töön tartun­to­jen ehkäi­se­mi­seksi. Perheissä monen mummot ja ukit ovat eläneet eris­tyk­sissä, suku­juh­lia ja loma­mat­koja on peruttu ja koulu­lais­ten opin­tie on kulke­nut toisen­lai­sia polkuja aikai­sem­paan verrattuna.

Selviy­dymme ehkä parem­min tällai­sesta kollek­tii­vi­sesta lähes kaik­kia koske­vasta elämi­seen vaikut­ta­vasta uhasta kuin vain osaa kosket­ta­vista krii­seistä. Uhka on yhtei­nen. Onneksi valtio­valta on ymmär­tä­nyt huoleh­tia työt­tö­myys­tur­van paran­ta­mi­sesta edes tila­päi­sesti. Joil­le­kin ansio­päi­vä­ra­han ansain­taan ja maksa­mi­seen tehdyt muutok­set ja omavas­tuu­päi­vien poisto poik­keus­la­kien turvin on tae sille, että uusia laman lapsia ei tule, vaan jaksamme pitää huolta toisistamme.

Toivon sydä­mes­täni, että kansae­dus­ta­jamme osaa­vat nyt olla kauko­kat­sei­sia, ja saamme suun­ni­tel­lusti kaikille nuorille vähin­tään toisen asteen koulu­tuk­sen, mikä pitää heidät tutki­tusti kiinni elämässä.

MIRJA SUHONEN
Teol­li­suus­lii­ton sopimusasiantuntija