Mirja Suhonen: Uudet laman lapset – lääkkeeksi toisen asteen koulutus

Moni meistä muistaa 1990-luvun alkuvuodet, kun lapsi­per­heiden etuuksia leikat­tiin, työttö­myys oli korkealla ja hyvin­voin­ti­valtio natisi liitok­sis­taan. Liima piti, mutta jäljet jäivät. Syntyi käsite laman lapset.

Tuolloin leikat­tiin ja karsit­tiin muun muassa päivä­hoi­dosta, äitiys- ja lasten­neu­vo­lasta sekä koulu­ter­vey­den­huol­losta. Lapsi­per­heiden kotipal­velut katosivat lähes kokonaan, ja jopa 18 prosent­tiin kohonnut työttö­myy­saste aiheutti osalle lapsista puutetta jokapäi­väi­sessä elämässä. Koulu­tuksen puute on yksi osatto­muuden tunnetta ja syrjäy­ty­mistä aiheut­tava tekijä. Saammeko kaikille maksut­toman toisen asteen koulu­tuksen vihdoinkin toteu­tettua? Aika näyttää.

Laman vaiku­tuksia lapsiin ja perhei­siin tutkit­tiin muun muassa seuran­ta­tut­ki­muk­sella, joka käsit­teli vuonna 1987 synty­neiden lasten selviä­mistä ja sijoit­tu­mista työelä­mään. Osalle lapsista kehittyi myöhemmin mielen­ter­vey­son­gelmia, osa jäi vaille koulu­tusta ja työelämän ulkopuo­lelle. Vanhem­pien huoli arjesta heijastui lapsiin turvat­to­muu­tena. Jopa 21 prosenttia tuon ikäluokan lapsista tai nuorista on ollut mielen­ter­veys­hoidon piirissä. Huikea määrä.

Onko korona­pan­de­mian seurauk­sena saman­ta­painen pahoin­voinnin ylisu­ku­pol­vinen kierre kuin 1990-luvun lamalla?

Maalis­kuusta asti olemme eläneet korona­pan­de­mian aikaa. Teolli­suus­lii­tonkin jäsenet ovat joutu­neet lomau­te­tuksi ja osa irtisa­no­tuk­sikin pande­mian aiheut­ta­mien vaiku­tusten vuoksi. Onko tästä seurauk­sena saman­ta­painen pahoin­voinnin ylisu­ku­pol­vinen kierre kuin 1990-luvun lamalla? Kuka sen osaisi ennustaa, ei varmasti kukaan.

Korona­pan­demia on vaikut­tanut meihin kaikkiin tavalla tai toisella. Suurin osa teolli­suuden työnte­ki­jöistä ei tee etätöitä, mutta esimer­kiksi työvuo­roja on porras­tettu ja erityyp­pisiä varokei­noja on otettu käyttöön tartun­tojen ehkäi­se­mi­seksi. Perheissä monen mummot ja ukit ovat eläneet eristyk­sissä, sukujuhlia ja lomamat­koja on peruttu ja koulu­laisten opintie on kulkenut toisen­laisia polkuja aikai­sem­paan verrattuna.

Selviy­dymme ehkä paremmin tällai­sesta kollek­tii­vi­sesta lähes kaikkia koske­vasta elämi­seen vaikut­ta­vasta uhasta kuin vain osaa kosket­ta­vista kriiseistä. Uhka on yhteinen. Onneksi valtio­valta on ymmär­tänyt huolehtia työttö­myys­turvan paran­ta­mi­sesta edes tilapäi­sesti. Joillekin ansio­päi­vä­rahan ansain­taan ja maksa­mi­seen tehdyt muutokset ja omavas­tuu­päi­vien poisto poikkeus­la­kien turvin on tae sille, että uusia laman lapsia ei tule, vaan jaksamme pitää huolta toisistamme.

Toivon sydämes­täni, että kansae­dus­ta­jamme osaavat nyt olla kauko­kat­seisia, ja saamme suunni­tel­lusti kaikille nuorille vähin­tään toisen asteen koulu­tuksen, mikä pitää heidät tutki­tusti kiinni elämässä.

MIRJA SUHONEN
Teolli­suus­liiton sopimusasiantuntija