TYÖYMPÄRISTÖ: Elpymi­seen on oikeus, luonnollisesti

Jokai­sella on oikeus määrä­ai­kai­siin palkal­li­siin lomiin, sanotaan YK:n ihmisoi­keuk­sien julis­tuksen 24. artiklassa. Siihen on pätkä­työ­läisten Suomessa vielä matkaa. Ohjeis­tuksia rentout­ta­vaan lomaan kirjoi­te­taan kosolti. Vaan löytyykö luonnosta se kaikkein paras elpymisen paikka?

Työym­pä­ris­tö­asian­tun­tijat, psyko­logit ja työter­veys­huollon palkol­liset ovat kirjoit­ta­neet monen­laisia ohjeis­tuksia elpymistä tukevaan lomai­luun. Niiden ytimessä on yleensä aika saman­ta­paisia asioita.

Pidä lomaa vähin­tään 2–3 viikkoa yhteen menoon. Tee lista asioista, jotka sinun on hoidet­tava lomalta palat­tuasi. Ja unohda se loman ajaksi. Sulje työsäh­kö­posti ja ‑kännykkä, ja jos mahdol­lista, älä vilkuile niitä edes salaa loman aikana. Aivotkin tarvit­sevat rentoutuksensa.

Älä suorita lomaasi. Tosin pieni matka vaikka heti loman alussa – mieluiten kotimaassa näinä korona- ja ilmas­ton­muu­toksen aikoina – voi olla hyvä keino irrot­tau­tu­mi­seen työstä. Matkaa­kaan varten ei kannata tehdä minuut­tiai­ka­taulua, kuten ei mille­kään muulle­kaan asialle lomalla.

Lomalla pitää tehdä niin erilaisia asioita työhön nähden kuin vain voi. Ja sellaisia, joista itse pitää. Vaikkapa kerrankin nähdä ystäviä ihan ajan kanssa. Alkoho­li­juo­mien liial­linen käyttö ja tissut­telu olisi tervettä unohtaa. Alkoho­lit­to­missa juomissa on valikoimaa.

Jos lomalla tulee työasioihin liittyvä valtaisa oivallus mieleen, kannattaa se kirjoittaa muistiin. Ja sitten unohtaa, aivan samalla lailla kuin se töihin jätetty toinenkin lista.

Lomalta kannat­taisi palata puoli­vä­lissä viikkoa. Näin palaa­minen työhön ei stres­saisi liikaa.

Ja ympäri vuoden, myös lomalla, kannattaa nukkua riittä­västi. Mikään ei voita unta mielen puhtaa­na­pi­to­lai­tok­sena. Kunnon unet selvit­te­levät vaikeita asioita, virkis­tävät, elvyt­tävät, ratkovat ongelmia ja pitävät yllä luovuutta.

LUONTO PITÄÄ STRESSIN LOITOLLA

Yhä enemmän kertyy tutki­mus­tietoa siitä, että luonto elvyttää sekä ihmisen kehon että mielen. Jo lyhyen ulkoilun luonnossa tiede­tään laskevan sydämen sykettä ja veren­pai­netta. Luonto vahvistaa vastus­tus­kykyä. Luonnossa liikku­minen lievittää stressiä ja parantaa mielialaa kunnon kohen­ta­misen ohella.

Yksi aivan tuoreim­mista alan tutki­muk­sista on Tytti Pasasen tohto­rin­väi­tös­kirja Tampe­reen yliopis­toon. Kokeel­li­sesti toteu­tettu tutkimus osoitti, että luonto­ym­pä­ris­töjen lähei­syys voi vähentää stressiä ja kannustaa liikku­maan. Nämä tekijät puoles­taan ovat yhtey­dessä pidem­piai­kai­seen hyvin­voin­tiin. Mitä suurempi oli tarve vähentää stressiä, sitä suurem­pana oli koettu elpyminen ja hyvin­vointi luonnossa oleskelun jälkeen, kun taas toive olla yksin oli yhtey­dessä matalam­paan elpymi­seen ja hyvinvointiin.

Kävely on tutki­muksen mukaan puoles­taan aivan riittävän tarkka ohjelma sille, että luonto­lii­kunta saa stressin hellit­tä­mään. Neljän–kuuden kilometrin kävely luonnossa lisäsi elpymistä ja positii­vista mielialaa yhtä lailla riippu­matta siitä, tekivätkö osallis­tujat elpymis- tai muita psyko­lo­gisia harjoit­teita kävelyn aikana vai eivät.

Kokonai­suu­des­saan Pasasen tutki­muksen tulokset täyden­tävät ja tukevat näyttöä siitä, että hyvin monen­laiset luontoal­tis­tukset kohot­tavat mielialaa, lisäävät elpymistä ja pitävät yllä niin fyysistä kuin psyyk­kistä terveyttä. Lähiluontoa ei kannat­taisi hävittää, etenkään kaupungeissa.

SAIRASTUMINEN EI SAA ESTÄÄ LOMAILUA

Työnte­ki­jällä on oikeus vuosi­lomaa täyden­tä­viin lisäva­paa­päi­viin sairau­desta, tapatur­masta tai lääkin­näl­li­sestä kuntou­tuk­sesta johtuvan poissaolon ajalta. Jos työnte­ki­jälle ei työky­vyt­tö­myy­destä johtuen kerry vähin­tään neljää viikkoa vuosi­lomaa, sitä täyden­ne­tään lisäva­paa­päi­villä, joista on säädetty vuosi­lo­ma­lain 7 a §:ssä. Lisäva­paa­päivät eivät ole varsi­naista vuosi­lomaa, mutta käyttäy­tyvät monelta osin samalla tavalla.

Vuosi­lo­ma­la­kiin tehtiin loman turvaava muutos viime vuonna, jotta Suomes­sakin nouda­tet­tai­siin EU:n tuomiois­tuimen oikeuskäytäntöä.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA KITI HAILA