”Neljäsosa suomalaista kärsii merkittävästä työstressistä. Loman tarve ei ole vähentynyt, vaikka fyysisesti raskaat työt ovat vähentyneet”, toteaa vanhempi tutkija Sampsa Puttonen Työterveyslaitokselta.
23.6.2021
Stressiä aiheuttavat nyt digitalisoituminen ja automaatio.
– Työ vaatii jatkuvaa oppimista ja sitoutumista. Työ ja koko meidän elämämme on intensiivisempää, eikä työn kuormittavuus ole hirveästi muuttunut, mikä on aika yllättävääkin, Puttonen toteaa.
LYHYTKIN LOMA VOI ELVYTTÄÄ
– Lyhytkin loma, kun se on hyvin suunniteltu, voi antaa kokemuksen palautumisesta. Pidemmällä lomalla fysiikka toipuu kuitenkin paremmin. Saadaan uni–valverytmi terveemmäksi, elimistön kuormitus kevenee ja voimavarat uudistuvat.
Pätkätyöläisillä ei ole useinkaan mahdollisuutta pitää lomaa lainkaan.
– Töitä tehdään aina, kun saadaan. Pelätään ongelmia omaan talouteen, jos ei oteta seuraavaa työtä vastaan.
Sampsa Puttonen
Pätkätyöläisten epävarmuus toimeentulosta ja mahdottomuus suunnitella elämäänsä eteenpäin muodostuvat yhdessä lomattomuuden kanssa koko elämänhallinnan ongelmaksi, johon yksilö ei terveellisten elämäntapojen vahtimisella useinkaan jaksa vaikuttaa. Nämä ovat julkisesta keskustelusta ”katveeseen” jääviä aiheita.
– Sellaiset asiat, joista puhutaan, niillä on taipumus tulla korjatuiksi, Puttonen alleviivaa.
Tutkijana hän tunnistaa, että perinteisissä työsuhteissa olevien toimihenkilöiden ja asiantuntijoiden ongelmia, joista saadaan julkiselta sektorilta tilastotietoja, on helpompi tutkia kuin vaikka nollatuntisopparilaisten ongelmia.
– Heikommassa työmarkkina-asemassa olevien, eikä vain jo valmiiksi varsin hyvinvoivien, ihmisten tutkiminen ja ongelmien korjausesitykset toisivat laajemmat vaikutukset työuriin, Puttonen kritisoi itseään ja suomalaista tiedeyhteisöä.
Kun kesähelteellä ollaankin töissä
– Toimimme hellestrategiassa ennakoiden, kuvaa autotehtaan työsuojeluvaltuutettu Jouni Wallin.
Normaali työskentelylämpötila Valmet Automotiven Uudenkaupungin tehtaalla on 20–22 astetta, Pahimman hellekauden aikaan sisälämpötila voi olla 28, joissain tiloissa jopa yli 33 astetta.
Kun säätiedotus ennustaa helteitä, aloitetaan kiinteistöstä.
– Ilmanvaihto laitetaan maksimiin, millä on huomattava vaikutus pieniin, suljettuihin tiloihin.
Viime kesänä koko tehtaalle hankittiin digitaaliset lämpö- ja kosteusmittarit. Wallin iloitsee, että nyt ei tarvitse enää arvailla tietoja analogisista mittareista. Toimenpiteiden vaikutusta voi vielä seurata rekisteröidystä datasta.
– Osastoilla on viilennettyjä koppeja, ja viime kesänä pihalle hankittiin lisäksi isompia kylmäkontteja taukojen pitämistä varten. Hellepäivien iltoina ja öinä avataan isoimmat ovet. Osastoille on ostettu ja vuokrattu läjäpäin tuulettimia ja siirrettäviä ilmastointilaitteita, joita työntekijät kohdentavat parhaiksi katsomiinsa paikkoihin, Wallin kertoo.
Täällä mennään turvallisuus edellä, ja koko ajan pyrimme olemaan kehityksen kärjessä.
Urheilujuomatablettien tarjoaminen veteen sekoitettaviksi on tehnyt nesteytyksestä mieluisampaa.
– Nuoret eivät aina tiedosta helteen riskejä. He haluavat näyttää. Mutta ei se niin mene, että käydään ensin McDonald’sin kautta ja sitten tullaan tänne pärjäämään 12 tuntia, Wallin viittaa terveellisten elämäntapojen painoarvoon.
Kukin pääsee vuorollaan helletauolle, ja esimiehillä on Wallinista suuri vastuu. On tunnettava alaisensa ja heidän yksilölliset tarpeensa. Valtuutettu on kuitenkin tyytyväinen tehtaan nykyisiin käytäntöihin.
– Täällä mennään turvallisuus edellä, ja koko ajan pyrimme olemaan kehityksen kärjessä, Wallin toteaa.
Reissu lahden yli: peruttu. Käynti kesäteatterissa: peruttu. Perheretki huvipuistoon: peruttu. Mutta luontoa, vettä tai saunaa ei ole peruttu. Koronakesänäkin ammattiosaston oma kesänviettopaikka on parasta mitä on.
KUVA YLLÄ: Punkaharjun Puutyöntekijät ao. 744:n laituritalkoissa Heikki Jaatinen, Janne Jokinen, Janne Jaatinen, Aki Rinkinen ja Markku Silventoinen. KUVA VESA RANTA
Kaikkien oma mökki
TURUN KIRJATYÖNTEKIJÄIN AO. 456:N RANTALA
Ammattiosastojen kannattaisi pitää kiinni rantaloistaan, maata ei valmisteta enää missään, tuumaa Päivi Laaksonen. Tarjoilussa auttamassa Hanna Lundelin (oik.). RANTALAN KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ
”Kaikki tekevät oman osuutensa. Vierailijat sanovat aina, että meillä on hirveän siistiä. Tulin tänne ensimmäistä kertaa, kun poika oli kolmivuotias. Nyt lapsenlapset pyörivät jaloissa”, sanoo Päivi Laaksonen. Turun Kirjatyöntekijäin Yhdistyksen Rantala kerää koronakesänäkin teollisuusliittolaiset nauttimaan luonnosta, merestä ja yhdessä olemisesta.
Rantala on turkulaisen apteekkari Sorman viime vuosisadan alussa rakennuttama, herraskaisen koristeellinen huvila Pitkänsalmen rannalla. Sorma oli määrännyt, että perikunta ei saisi hänen kuolemansa jälkeen myydä Rantalaa pehtoorinmökkeineen ja hedelmätarhoineen muille kuin yleishyödyllisille yhdistyksille. Turun Kirjatyöntekijäin Yhdistys, nykyinen Teollisuusliiton ammattiosasto 456, uskalsi ottaa lainaa ja osti 4,5-hehtaarin suuruisen kesäparatiisin vuonna 1952.
Rantalassa on nyt päärakennuksen, saunojen ja muiden yhteisten tilojen ohella 16 lautarakenteista mökkiä, joita ammattiosaston jäsenet saavat vuokrata. Rantala ei tuota ammattiosastolle varoja, mutta ei se niitä juuri viekään.
– Tämä on minulle tärkeä paikka, sanoo Teollisuusliiton aktiiveihin kuuluva Päivi Laaksonen. Hän on yksi heistä, jotka pitävät Rantalan Rantalana.
Talkoopäivän aikataulu menee yleensä niin, että työt aloitetaan kello 10, kello 12 on kahvit ja puuroa ja kello 15 pääruoka, kertoo muonituksesta vastaava Päivi Laaksonen.
Laaksonen ehti olla 36 vuotta Turun Sanomien konsernin erilaisissa tehtävissä ennen kuin jäi työttömäksi vuonna 2015. Sen jälkeen on seurannut määräaikaisia pestejä eri työttömyyskassoissa.
– Rantala on yksi syy siihen, että olen halunnut pysyä Teollisuusliitossa. Meidän yhdistyksessämme on paljon alaa vaihtaneita ja itse maksavia jäseniä, kun koko ala on mennyt syöksyvauhtia alaspäin, Laaksonen kertoo.
RANTALA ON ”KYLÄ”
– Olin juuri jäänyt yksinhuoltajaksi kahden lapsen kanssa, kun kävin Rantalassa ensimmäistä kertaa vuonna 1988. Poika oli silloin kolmivuotias, tyttö seitsemän.
– Oli sellaista kyläkasvatusmeininkiä. Lapset tiesivät, että rantaan ei saanut yksin mennä. Katsottiin lasten perään. Lapsillakin oli aina seuraa, oli omat kaverit.
– Joillekuille on maailmanloppu, ettei ole sisävessaa, Laaksonen naurahtaa, mutta alleviivaa saman tien, ettei yksikään mökki ole vielä jäänyt vaille uutta vuokralaista, kun entinen on jostain syystä lähtenyt.
Kalamiehet Ilari Jussi (vas.) ja Oskari Erkkilä saivat kolme ahventa.
Kenenkään ei ole pakko tulla yhdessä iltaa istumaan grillikatokselle, mutta Rantalassa syntyy ystävyyksiä.
– Ja lapsille tekee todella hyvää nähdä, että kaikkien kanssa on tultava toimeen ja että kaikki kantavat vastuuta yhteisistä tiloista. Lapset oppivat hyvin nopeasti, että täällä ei karkkipapereita heitellä. Vierailijat sanovatkin aina, että meillä on täällä hirveän siistiä.
Rantalassa pidetään yhdeksät talkoot jokaisena sesonkina, ja kauden avajaiset pidetään yleensä toukokuussa. Talkoilla paikat siivotaan, putsataan, kunnostetaan, korjataan, maalataan, tyhjennetään puuceet, hakataan puut… Asioita helpottaa se, että väessä on paljon käden taitojen osaajia, eikä ulkopuolisia ole juurikaan tarvittu kuin ehkä sähkötöihin.
Myös puuhuolto hoidetaan talkoilla, puusouvissa tällä kertaa Pentti Salonen.
– Tämä ole pakkotahtista, eikä kenenkään ole pakko osallistua kaikkiin talkoisiin, Laaksonen toteaa.
Talkoisiin on osallistunut keskimäärin 28 henkeä, kertoo talkoiden ”pääkokkina” häärivä Laaksonen esimerkinomaisesti vuoden 2018 tilastosta.
– Onhan se iso sakki syöttää ja tiskitkin on käsin tiskattava. Mutta eihän siellä yksin tarvitse touhuta, apua saa aina.
TUOKO KORONA JOTAIN HYVÄÄKIN?
– Osittain ihmiset ovat vain helpottuneita. On pakko olla rauhassa ja omissa oloissa, vaan olla, Laaksonen tuumaa.
Korona saisi Laaksosesta vaikuttaa myös ay-liikkeeseen.
– Onko joka kokoukseen pakko matkustaa. Voisiko osan niistä pitää myös virtuaalisina?
Koronan takia toukokuisissa, epävirallisissa talkoissa syötiin ulkona, turvavälit pitäen. Talkoissa mukana (vasemmalta lukien) Kalle Laaksonen, Jarmo Laitinen, Päivi Laaksonen ja Hanna Lundelin.
Rantalaan saavat mökkien vuokraajat koronakesänäkin tulla. Toukokuun lopussa uskaltauduttiin pitämään jo ensimmäiset epäviralliset talkootkin turvatoimin. Ruoka esimerkiksi annosteltiin ja syötiin ulkotiloissa kuten tämän jutun kuvista näkyy.
Laaksonen arvostaa sitä, että meitä edeltäneet ay-sukupolvet ovat suurella vaivalla luoneet näitä rantaloita ympäri Suomen. Tähän turkulaisten lomaparatiisiin on tehty esimerkiksi tie ihan lapiolla kaivamalla. Laaksonen toivoo kesäpaikkojen pysyvän edelleen ammattiosastojen käsissä. Eurot silmissä pyörien tehty myyntipäätös ei välttämättä ole oikea. Mitäs sitten, vaikka rahaa hetkellisesti tulisikin?
– Eikä maata valmisteta enää missään lisää. Tällainen paikka ei menetä arvoaan.
Markku Silventoinen ja Heikki Jaatinen Pajupirtin grillikatoksen edessä toukokuun laituritalkoissa. PAJUPIRTIN KUVAT MARKKU TISSARINEN
”Ei täällä mitään tarvitse muuttaa.” Metsä Woodin Punkaharjun tehtaan sahuri Heikki Jaatinen on ammattiosastonsa uusi majavastaava. Pajupirtissä on hänestä kaikki hyvin näin.
– Talkoissa käy melkein aina sama porukka, hyvä porukka, Heikki Jaatinen toteaa toukokuun laituritalkoista.
Punkaharjun Puutyöntekijöiden ao. 744:n Pajupirtti sijaitsee nimensä mukaisesti Pajuniemessä Saimaan kuuluisalla Pihlajavedellä. Rantaa on parisataa metriä.
Jaatinen kertoo käyneensä viimeiset neljä–viisi vuotta kaikkien jäsenten varattavissa olevalla mökillä aiempaa ahkerammin. Kun ammattiosaston väki tuli Jaatiselle vieläkin tutummaksi viime talven lakkokahvilassa ja kirpeän pakkasen hyytäminä vahtivuoron aamuina, Jaatisesta leivottiin uusi majavastaava tehtävästä tämän vuoden lopussa väistyvän Markku Silventoisen seuraajaksi.
Talkoissa käy melkein aina sama porukka, hyvä porukka, tuumaa uusi majavastaava Heikki Jaatinen.
– Aina minä lähden talkoisiin, en kehtoo kieltäytyä, kaverit tai kuka vain pyytää, Jaatinen tunnustaa ”rikosrekisteristään” yhteisten asioiden ja vastuun kantajana.
Tehtaan ja kunnan VPK:n jäsen, päivystyksiäkin hoitava, on myös kahden rivitaloyhtiön kantavia voimia. Moottoripyöräilyn ohessa Jaatisen harrastuksiin kuuluvat VPK:n kavereiden kanssa kesäisin jalkapallo ja talvisin salibandy.
– Kun on viikot töissä ja on koko ajan muutakin härdelliä, siellä saapi rentoutua, on puhtaat vedet, on luonto, on rauhallista. Siellä on hyvä olla.
PAJUPIRTTI, YHDESSÄ RAKENNETTU
Entinen mökkivastaava Markku Silventoinen.
– Vuonna 1975 tätä on ruvettu rakentamaan. Grillikatos on tehty 1985, ulko- ja sisäremontti 1996, kattoremontti 2007, varastorakennus 2016, ja viime kesänä tehtiin umpikaivot jätevesille, kertoo Silventoinen, joka jättää näin 70-vuotispäivien alla majavastaavan tehtävät 15 vuoden pestin jälkeen.
Rakentaminen ja nikkarointi ovat Silventoisesti ”hyvästi” sujuneet, kun ainakin toistaiseksi tehtaalta on saatu puita ja paneeleita. Taitoa löytyy omasta takaa.
– Aika paljon on osaavaa väkeä. Firmassa on sähkömiehiä ja vaikka mitä.
Ammattiosaston jäsenille mökin varaaminen on ilmaista. Majavastaava pitää kirjaa ja antaa avaimet. Varausvuoroja on viikolla aina kolme; ma–to, to–la ja la–ma. Suosituimpia ovat tietenkin loma-ajat ja viikot niiden kahta puolta. Silventoisen arvion mukaan ehkä viidennes ammattiosaston jäsenistä varaa ja käy mökillä. Osasto saattaa pitää mökillä kokouksiaan, samoin on pidetty vuoropalavereita.
Koronakesänäkin Pajupirtti on varattavissa, kertoo tehtaan pääluottamusmies Janne Naukkarinen. Jäsenille halutaan tarjota paikka, jossa käydä ja lomailla, kun matkailun suhteen kesä on poikkeuksellinen.
– Ohjeistamme käyttäjät siivoamaan mentäessä ja lähtiessä. Ammattiosasto hoitaa paikalle siivousvälineitä tehostettua siivousta varten, Naukkarinen kertoo.
Janne Jokinen, Aki Rinkinen, Janne Jaatinen ja Heikki Jaatinen kokoamassa laituria.
”TÄTÄ EI TEHDÄ RAHASTA”
– Joskus on talkoissa ollut 20 henkeä, jos lapset luetaan mukaan. Välillä tehdään talkoissa enemmän, toisinaan ei tehdä paljon mittään. Joskus syksyllä olen ollut yhden miehen talkoissa. Mutta ei tämä rasita, ei tätä rahasta tehdä, Silventoinen toteaa.
Pajupirtin historian hienoimpiin hetkiin kuuluu Silventoisen mielestä osaston 50-vuotisjuhla vuonna 2014.
– Puruveden muikkua paistettiin, oli salaatit, oli kahvit ja kakut. Oli haitarinsoittaja. Naapuriosastoistakin käytiin tervehtimässä. Väkeä oli vähintään 70 henkeä.
– Talkoot lopetetaan aina kahviin ja ruokaan. Tuolla grillikatoksella paistetaan makkaraa ja pohditaan maailman menot. Ei ole kiire minnekään.
Laiturin lisäksi talviteloilta Saimaan aalloille laskettiin myös mökin soutuvene.
”Nätin matkan päässä”
OULUN KAAPELITYÖVÄEN AO. 72:N LEPORANTA
LEPORANNAN KUVAT VESA RANTA
”Vajaa tunti Oulusta, se on nätin matkan päässä. Lepikkoa raivattiin siitä pihasta. Jospa vähän auttaisi niihin itikoihin, joita piisaa”, kertoo oululaisen ammattiosaston puheenjohtaja Marko Penttilä kesäkuisista talkoista osaston mökillä.
Hyönteisrealistinen kertomus ei vähennä Iijoen törmällä, Kipinän kylässä sijaitsevan Oulun kaapelityöväen ao. 72:n Leporanta-yhteismökin arvoa. Tai helppoutta osaston yli 1 600 jäsenelle. Nettisivuilla kerrotaan, että vain näitä tulija tarvitsee: ”Lakanat, pyyhkeet, tulitikut, wc-paperi ja henkilökohtaiset tavarasi. Kalastuslupia Kipinästä Rantalan talo (arvokalaa).”
Marko Penttilä käy itse mökillä perheenjäsentensä kanssa ainakin 3–4 kertaa kesässä, nykyisin porukassa on usein mukana neljä 3–12-vuotiasta lastenlasta.
– Parvi on lapsille ihan paras, Penttilä naurahtaa ja kertoo, että ison tupakeittiön ja kahden makuuhuoneen ohella mökissä on huima 50 neliön parvi ja tilaa kaikkiaan 15 yöpyjälle.
Itikkataistossa eli puskia mökin pihasta raivaamassa Marko Penttilä ja Ari Kauppinen.
”Paljon on ihmisiä, joilla ei ole omaa mökkiä. Tämä on jäsenetu, joka halutaan tarjota osaston jäsenille ympäri vuoden”, Marko Penttilä sanoo.Kesäkuun alussa Penttilä oli osaston aktiivin Ari Kauppisen ja tämän perheen kanssa talkoilla mökkiä taas kerran kuntoon laittamassa. Piia Kauppinen siivosi sisällä ja perkasi astiaston kuntoa ja hankintatarpeita, Kauppinen ja Penttilä kävivät vesakkotaistoa raivaussahoineen. Itikoista Penttilä vielä rauhoittelee:
– Pääseehän niitä karkuun grillikotaan, makkaraa paistamaan. Ja onhan hyttyskarkotteet keksitty.
JÄSENETU, JOSTA EI LUOVUTA
– Paljon on ihmisiä, joilla ei ole omaa mökkiä. Tämä on jäsenetu, joka halutaan tarjota osaston jäsenille ympäri vuoden, Penttilä toteaa ja kehuu Kipinäksi tuttavallisesti kutsutun mökin marjastus- ja ulkoilumahdollisuuksia.
Käytännössä lähinnä hallituksen jäsenet sopivat keskenään, milloin mökille mennään talkoita pitämään.
– On niitä uusiakin kasvoja tullut, kun on pidetty esimerkiksi puutalkoot, Penttilä kertoo.
Talkoopäivänä työn touhussa Leporannan sisätiloissa Artturi, Piia ja Ronja Kauppinen.
Näin koronakesänä vuoroihin on laitettu viiden vuorokauden välit, kun ulkopuolista siivousta ei ole. Korona kurittaa muutenkin osaston koko kesätoimintaa. Jokakesäinen, 300–400 henkeäkin vetänyt näytös Meriteatteri Möljässä on esimerkiksi jouduttu perumaan. Mutta onhan se mökki, Penttilä toteaa.
– On se sellainen hengähdyspaikka. Vaikka ei se nyt aivan metsän keskellä olekaan, on siellä oma rauha.
Piia, Ronja ja Artturi Kauppinen lähdössä kalastamaan.
Mitä on yhteisöllisyys?
”Yhteisöllisyys on ihmisen perustavanlaatuinen tarve. Me emme vaan pärjää ilman toisia”, sanoo tutkija Lotta Junnilainen. Mutta miksi julkisuus hyväksyy vain keskiluokkaisen kuvitelman yhteisöllisyydestä? Ja kenen ääni saa kertoa koronasta?
Lotta Junnilainen
Helsingin yliopiston sosiologi Lotta Junnilainen on tutkinut väitöskirjassaan Lähiökylä sitä, miten ennakkoluuloisesti ja samalla eriarvoisuutta tuottavasti vuokratalovaltaisten lähiöiden asukkaita kohdellaan Suomessa. Tutkimus perkaa myös sitä, miten yhteisöllisyys ilmenee asukkaiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa.
Naapuriapu kyllä kukoistaa lähiöissä. Mutta ulkopuolisten voi olla vaikea nähdä sitä, sillä he ovat usein omien ennakkoluulojensa vankeja. Tutkijatkaan eivät ehkä osaa kysyä, annatko autottomalle naapurillesi usein kyytejä ruokakauppaan? He saattavat kysyä, vietkö poikasi koulukavereita koskaan jääkiekkoharkkoihin? Vastaus on viime mainittuun ei, sillä vain harvalla on varaa kalliisiin harrastuksiin. Sitten tutkija tulkitsee, että vuokralaislähiössä ei ole naapuriapua eikä yhteisöllisyyttä.
Junnilainen toteaa, että yhteisöllisyyteen maalaiskylän tapaan ei ole paluuta. Mutta nykyisin yhteisöllisyys pesiytyy julkiseen keskusteluun kaiken pelastavana taikavoimana.
– Yhteisöllisyys löytyy poliitikkojen puheista ja suunnitelmista, kaikista hankkeista ja projekteista. Mutta harvoin pysähdytään miettimään, mitä se on?
Keskiluokka ei itse toteuta sitä ideaalia yhteisöllisyyttä, jota se vaatii muilta.
Yhteisöllisyyksiä voi Junnilaisen mielestä olla monenlaisia ja monella eri tasolla. Halukkuus maksaa veroja on eräänlaista yhteiskunnan tason yhteisöllisyyttä. Ytimessä on aina kuitenkin se, että erilaiset ihmiset pystyvät toimimaan yhdessä pidempiä tai lyhyempiä aikoja, pysyvissä tai väliaikaisissa vuorovaikutuksissa toisiinsa.
”Yhteisöllisyysprojekteissa” on usein kyse vallasta. Junnilaisen väitöskirja on täynnä esimerkkejä siitä, miten vuokratalojen asukkaille ei anneta valtaa päättää omista asioistaan tai muuttaa lähiötä omien tarpeidensa mukaan, ja sitten se tulkitaan asukkaiden omaksi viaksi, haluttomuudeksi toimia yhteisten asioiden eteen. Valtarakenteiden murtamisen sijasta syyllistetään ja mollataan asukkaita.
– Olen käyttänyt joskus esimerkkinä sitä, kun 1960–70-luvulla rakennetussa lähiössä päätettiin pistää kaupungin toimesta talkoot pystyyn. Ulkopuoliset siis päättivät, että nyt asukkaat parantavat omaa elinympäristöön maalaamalla ostarin lähellä olevan betoniseinän värikkääksi. Asukkaat kutsuttiin soppatykin voimalla talkoisiin. Vain muutama tuli paikalle.
– Ulkopuoliset tulkitsivat, että lähiön asukkaat eivät piittaa alueestaan. Mutta jos keskiluokkaisella alueella kukaan ei viitsisi tulla soppatykin voimalla maalaamaan – niin, kukapa viitsisi? – tulkinta olisi aivan toinen. Sanottaisiin, että asukkaillahan on niin paljon kiireitä ja harrastuksia, on töitä, joista on elvyttävä. Keskiluokka ei itse toteuta sitä ideaalia yhteisöllisyyttä, jota se vaatii muilta, Junnilainen toteaa.
KENEN ÄÄNI KERTOO KORONASTA?
Keskiluokkaisilla on varaa ”tukea paikallisia yrittäjiä” ja tilailla noutoruokaa, ja siitä julkisuudessa kirjoitetaan. Vanhat vääristymät toistuvat koko koronajulkisuudessa.
– Olihan se uutisointi alussa ihan hervotonta. Kuplissaan kotoilevat toimittajat kertoivat, miten he nyt tekevät ruokaa italialaiseen soffrito-pohjaan ja miten nyt on aikaa leipoa. Mutta jos kansalaisille asetetaan moraalinen velvollisuus pysyä sisällä, paljon ratkaisee se, kuinka monen neliömetrin päällä istuu, Junnilainen huomauttaa.
– Poliitikot puhuvat työttömistä aivan kuin he olisivat jokin erillinen ihmisryhmä. Samalla lailla muille kuin hyväosaisille kansalaisille ei anneta ääntä koronakertomuksissa. Mutta jos ihmisten omat kokemukset sivuutetaan kokonaan tai aina joku ulkopuolinen puhuu heidän puolestaan, se synnyttää stereotypioita, ennakkoluuloja ja todellisuudesta irrallaan olevia mielikuvia. Tämä stigmatisoi ja leimaa ihmisiä.
Nyt on koronan takia vaikea lennähdellä mihinkään. Ehkäpä kotimaan matkailu, yhteismökit ja mökkien vuokraus yleistyvät?
Tutkija kuvaa, miten nyt tiedotusvälineissä julkaistaan juttuja perheistä, jotka ovat ”suorastaan vaaraksi itselleen”. Tutkijan sanat voisi tulkita niin, että on paljon helpompi kauhistella ja moralisoida vähävaraisia perheitä kuin järkyttää valtarakenteita ja tasoittaa tuloeroja niin paljon, että kaikilla perheillä olisi varaa siihen etäopetuksen vaatimaan tietokoneeseen.
Korona voisi Junnilaisen mukaan tuoda mukanaan joitain muutoksia kesänviettoon.
– Nuorille sukupolville ei vuokralla asuminen ole ylipäänsä enää mikään erotteleva tekijä, kun esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on niin paljon yksityisiä vuokra-asuntoja. Nyt on koronan takia vaikea lennähdellä mihinkään. Ehkäpä kotimaan matkailu, yhteismökit ja mökkien vuokraus yleistyvät?
TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ, MARKKU TISSARINEN JA VESA RANTA
Jokaisella on oikeus määräaikaisiin palkallisiin lomiin, sanotaan YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 24. artiklassa. Siihen on pätkätyöläisten Suomessa vielä matkaa. Ohjeistuksia rentouttavaan lomaan kirjoitetaan kosolti. Vaan löytyykö luonnosta se kaikkein paras elpymisen paikka?
Työympäristöasiantuntijat, psykologit ja työterveyshuollon palkolliset ovat kirjoittaneet monenlaisia ohjeistuksia elpymistä tukevaan lomailuun. Niiden ytimessä on yleensä aika samantapaisia asioita.
Pidä lomaa vähintään 2–3 viikkoa yhteen menoon. Tee lista asioista, jotka sinun on hoidettava lomalta palattuasi. Ja unohda se loman ajaksi. Sulje työsähköposti ja -kännykkä, ja jos mahdollista, älä vilkuile niitä edes salaa loman aikana. Aivotkin tarvitsevat rentoutuksensa.
Älä suorita lomaasi. Tosin pieni matka vaikka heti loman alussa – mieluiten kotimaassa näinä korona- ja ilmastonmuutoksen aikoina – voi olla hyvä keino irrottautumiseen työstä. Matkaakaan varten ei kannata tehdä minuuttiaikataulua, kuten ei millekään muullekaan asialle lomalla.
Lomalla pitää tehdä niin erilaisia asioita työhön nähden kuin vain voi. Ja sellaisia, joista itse pitää. Vaikkapa kerrankin nähdä ystäviä ihan ajan kanssa. Alkoholijuomien liiallinen käyttö ja tissuttelu olisi tervettä unohtaa. Alkoholittomissa juomissa on valikoimaa.
Jos lomalla tulee työasioihin liittyvä valtaisa oivallus mieleen, kannattaa se kirjoittaa muistiin. Ja sitten unohtaa, aivan samalla lailla kuin se töihin jätetty toinenkin lista.
Lomalta kannattaisi palata puolivälissä viikkoa. Näin palaaminen työhön ei stressaisi liikaa.
Ja ympäri vuoden, myös lomalla, kannattaa nukkua riittävästi. Mikään ei voita unta mielen puhtaanapitolaitoksena. Kunnon unet selvittelevät vaikeita asioita, virkistävät, elvyttävät, ratkovat ongelmia ja pitävät yllä luovuutta.
LUONTO PITÄÄ STRESSIN LOITOLLA
Yhä enemmän kertyy tutkimustietoa siitä, että luonto elvyttää sekä ihmisen kehon että mielen. Jo lyhyen ulkoilun luonnossa tiedetään laskevan sydämen sykettä ja verenpainetta. Luonto vahvistaa vastustuskykyä. Luonnossa liikkuminen lievittää stressiä ja parantaa mielialaa kunnon kohentamisen ohella.
Yksi aivan tuoreimmista alan tutkimuksista on Tytti Pasasen tohtorinväitöskirja Tampereen yliopistoon. Kokeellisesti toteutettu tutkimus osoitti, että luontoympäristöjen läheisyys voi vähentää stressiä ja kannustaa liikkumaan. Nämä tekijät puolestaan ovat yhteydessä pidempiaikaiseen hyvinvointiin. Mitä suurempi oli tarve vähentää stressiä, sitä suurempana oli koettu elpyminen ja hyvinvointi luonnossa oleskelun jälkeen, kun taas toive olla yksin oli yhteydessä matalampaan elpymiseen ja hyvinvointiin.
Kävely on tutkimuksen mukaan puolestaan aivan riittävän tarkka ohjelma sille, että luontoliikunta saa stressin hellittämään. Neljän–kuuden kilometrin kävely luonnossa lisäsi elpymistä ja positiivista mielialaa yhtä lailla riippumatta siitä, tekivätkö osallistujat elpymis- tai muita psykologisia harjoitteita kävelyn aikana vai eivät.
Kokonaisuudessaan Pasasen tutkimuksen tulokset täydentävät ja tukevat näyttöä siitä, että hyvin monenlaiset luontoaltistukset kohottavat mielialaa, lisäävät elpymistä ja pitävät yllä niin fyysistä kuin psyykkistä terveyttä. Lähiluontoa ei kannattaisi hävittää, etenkään kaupungeissa.
SAIRASTUMINEN EI SAA ESTÄÄ LOMAILUA
Työntekijällä on oikeus vuosilomaa täydentäviin lisävapaapäiviin sairaudesta, tapaturmasta tai lääkinnällisestä kuntoutuksesta johtuvan poissaolon ajalta. Jos työntekijälle ei työkyvyttömyydestä johtuen kerry vähintään neljää viikkoa vuosilomaa, sitä täydennetään lisävapaapäivillä, joista on säädetty vuosilomalain 7 a §:ssä. Lisävapaapäivät eivät ole varsinaista vuosilomaa, mutta käyttäytyvät monelta osin samalla tavalla.
Vuosilomalakiin tehtiin loman turvaava muutos viime vuonna, jotta Suomessakin noudatettaisiin EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.
Onko meillä riittävästi lomaa – ja miksi loma on tärkeää?
VÄITTÄJÄT
ANU-TUIJA LEHTO LAKIMIES
SAK
MIKKO NYYSSÖLÄ LAINOPILLINEN ASIAMIES
EK
KUN PUHUTAAN LOMIEN PITUUDESTA, PUHUTAAN VÄISTÄMÄTTÄ MYÖS TYÖAJASTA. PITÄISIKÖ TYÖAIKAA LYHENTÄÄ VAI PIDENTÄÄ?
MIKKO NYYSSÖLÄ: Kyllä elinikäistä työaikaa pitää pidentää. Keskeisiä työaikaan liittyviä kysymyksiä ovat liian aikainen eläkkeelle jääminen ja työkyvyttömyyseläkkeet. Pitäisi pyrkiä vaikuttamaan siihen, että ihmiset jaksaisivat pidempään töissä.
ANU-TUIJA LEHTO: Minun mielestäni vuosittaista, jopa viikoittaista työaikaa pitäisi lyhentää, että ihmiset kestäisivät kauemmin töissä.
NYYSSÖLÄ: Keskeinen kysymys on, että bruttokansantuote tulee ihmisten työpanoksesta ja tuottavuudesta, ja meillä ei ole varaa vähentää sitä työpanosta.
LEHTO: Ymmärrän kyllä, että työt täytyy tehdä ja tuottavuutta pitää nostaa, mutta ei sitä voi loputtomiin kasvattaa. Pitää katsoa myös muita seikkoja, kuten sitä, että ihmiset saavat levätä ja he ovat kiinnostuneita töistään.
NYYSSÖLÄ: Jos halutaan pitää kiinni nykymuotoisesta hyvinvointiyhteiskunnasta, pitää muistaa, että meillä on alhainen syntyvyys ja työperäistä maahanmuuttoa ei juuri ole. Työt siis pitää jonkun tehdä.
LEHTO: Pitää myös muistaa, miten työpäivien pituus on kehittynyt. Se on jo alle 8 tuntia, ja silti tuottavuus ja hyvinvointi ovat nousseet. Meidän pitää pyrkiä myös parempaan elämään.
KELLÄ ON VASTUU, ETTÄ KESÄAIKA LOMINEEN YRITYKSISSÄ SUUNNITELLAAN HYVIN?
NYYSSÖLÄ: Suurin vastuu on totta kai työnantajalla. Hän katsoo, että toiminta pyörii, kuten sen on tarkoitus pyöriä, ja merkittävä vastuu on myös huolehtia, että tasapuolisuus toteutuu pidemmällä aikaväillä. Ei voi mennä niin, että ne, joilla on kovin ääni tai terävimmät kyynärpäät, saavat parhaita lomaviikkoja.
LEHTO: Ja kyllä työntekijän täytyy myös pystyä joustamaan.
ONKO KESÄ YLIPÄÄTÄÄN HANKALAA AIKAA TUOTANNON JA LOMAJÄRJESTELYJEN SUHTEEN?
NYYSSÖLÄ: Se vaihtelee aloittain. Lomat ovat asia, joiden tiedetään aina tulevan, ja työnantajan pitää varautua ja järjestää tuotanto sen mukaan.
LEHTO: Ihmiset tietävät, kun valitsevat jonkun alan, mihin ryhtyvät ja millaista rytmiä se vaatii. Mutta tietysti kun mennään naimisiin ja tulee lapsia, tilanne saattaa muuttua. Perheillä on aika monia liikkuvia osia, joita pitää sumplia, että saadaan lapsille hoitoa ja yhteistä aikaa.
”Minun mielestäni vuosittaista, jopa viikoittaista työaikaa pitäisi lyhentää, että ihmiset kestäisivät kauemmin töissä”, SAK:n Anu-Tuija Lehto sanoo. KUVA LAURI ROTKO
MITEN HYVIN KESÄTYÖNTEKIJÖILLÄ VOI PAIKATA LOMAILEVIA IHMISIÄ?
NYYSSÖLÄ: Heistä on paljon apua, ja kesätyöläiset ovat välttämättömyys. Kuitenkin kesätöillä on myös iso rooli siinä, että nuoret saavat mahdollisuuden kokeilla ja päästä kiinni työelämään. Se on tärkeää, ja EK:ssa on tehty vuosikaudet töitä sen eteen.
MIKÄ MERKITYS LOMALLA ON IHMISEN JAKSAMISELLE?
LEHTO: Yksi professorikin sanoi, että siihen on vaikea vastata. Toisille sopii pidempi, toisille lyhempi tauko töistä. Yhteen aikaan oltiin sitä mieltä, että pitkä tauko töistä on parempi levon kannalta, mutta nyt taas sitä mieltä, että on hyvä olla useampia lyhempiä taukoja.
NYYSSÖLÄ: Loma on kaikille tärkeää. Kun vertaa ihmisiä ennen ja jälkeen lomien, niin kyllähän loman jälkeen ollaan virkeämpiä ja hyväntuulisempia. Sillä on myös vaikutus työn laatuun. Laki lähtee siitä, että lomaa pitäisi olla vähintään kahden viikon yhtämittainen jakso. Aika monet pitävät sen nelisen viikkoa, ja siihen on sopeuduttu ja se tuntuu oikealle. Siellä missä tuotanto vaatii, lomaillaan lyhemmissäkin pätkissä.
ONKO PERINTEINEN 4–5 VIIKON LOMA MIELESTÄNNE SOPIVAN MITTAINEN?
NYYSSÖLÄ: Loman pituus tulee lainsäädännöstä. Uskoisin, että lomaa on vähintäänkin riittävästi. Ei ole tarvetta eikä mahdollisuutta lomien pidentämiseen.
LEHTO: Enemmänkin pitäisi puhua ylipäätään työajan pituudesta, ei niinkään lomasta. Mutta ei meillä tähän ole nyt kantaa, sattuneesta syystä viime aikoina ei ole keskusteltu työajan lyhentämisestä, kun on nämä kiky-päivätkin…
MITEN OIKEUDENMUKAINEN LOMA-AJAN KUUDEN PÄIVÄN SAIRAUSKARENSSI ON?
LEHTO: Se on mielestäni EU-direktiivin vastainen ja parhaillaan EU-tuomioistuimen pohdittavana. Syksyllä saadaan siihen ratkaisu.
NYYSSÖLÄ: Vanha käytäntö, että osa lomalla sairastumisesta on työntekijän omalla vastuulla, oli mielestäni oikeudenmukainen ja hyvä. Nyt siitä on vähän liikuttu.
”Loma on kaikille tärkeää. Kun vertaa ihmisiä ennen ja jälkeen lomien, niin kyllähän loman jälkeen ollaan virkeämpiä ja hyväntuulisempia”, EK:n Mikko Nyyssölä sanoo. KUVA LAURI ROTKO
MITÄ LOMA SINULLE TARKOITTAA JA MITEN LOMAILET?
NYYSSÖLÄ: Se on totta kai tärkeä virkistäytymisen ja levon paikka. Vietän itse paljon aikaa saaristossa ja veneillen.
LEHTO: Se on irtautumista arjesta, ja loma menee aika paljon mökillä Rantasalmella. Tykkään myös matkustella, vaikka toisaalta onkin sääli olla pois Suomesta kesällä.
VUOSILOMA
Vuosiloman pituuden määrittävät työsuhteen kesto sekä lomanmääräytymisvuoden (1.4.–31.3.) aikaiset työssäolokuukaudet. Työntekijällä on oikeus saada lomaa 2,5 arkipäivää kutakin täyttä lomanmääräytymiskuukautta kohden. Jos työsuhde on lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä jatkunut alle vuoden, lomaa kertyy kaksi päivää kutakin työssäolokuukautta kohden.
Kesä on työpaikoilla poikkeusaikaa, mutta poikkeustilan luonne riippuu työpaikasta. Osa teollisuudesta rullaa täysillä, osassa asioita tehdään rauhallisempaan tahtiin. Jossain pistetään koneet kiinni, virrat poikki ja koko porukka lomalle. Työpaikasta riippuu, miten lomista sovitaan ja millainen kesäduunariarmeija tarvitaan lomalaisia sijaistamaan.
KOSKISEN OY
PERUSTETTU 1909 KOTIPAIKKA Järvelä OMISTAJA Koskisen perhe TUOTANTO Vaneri, sahatavara ja -jalosteet, ohutvaneri ja viilut, lastulevy, seinäelementit ja kattoratkaisut. HENKILÖSTÖ Noin 1000, joista ulkomailla noin 100, toimihenkilöitä noin 200 ja työntekijöitä 713 LIIKEVAIHTO Noin 270 milj. euroa (2018)
Valtavalla tehdasalueella kurvaa rekkoja joka nurkan takaa, hakettimet rouskuttavat puuta ja pyöräkuormaajat kauhovat tukkipinoja tuotannon hampaisiin. Toukokuun helle painaa päälle ja siksi on hyvä siirtää ajatuksia kohti kesää – ja lomaa.
Koskisen Oy:lla kesän suunnittelua helpottaa se, että heinä–elokuun vaihteessa on 3–4 viikon huoltoseisokki. Sen aikana hoidetaan levy- ja sahateollisuuden huollot, korjaukset ja muutostöitä vaativat investoinnit. Se tarkoittaa sitä, että koneet ovat kiinni ja tuotannon henkilökunta lomilla.
Mutta kun tuotanto lomailee, se tarkoittaa sitä, että kunnossapidolla on kiirettä.
– Aina kun tuotanto on poissa, me olemme töissä, eli meille kesä on kiireisintä aikaa. Mutta se on ammatinvalintakysymys, nauraa kunnossapitäjä Pekka Vainio.
Pekka Vainio viettää lomiaan mökillä, joka on pienen laivamatkan takana Viron Pärnussa.
Koskisen Oy on yli satavuotias perheyritys. Yrityksellä on tuhatkunta työntekijää, joista ulkomailla työskentelee reilu 100 henkeä. Toimihenkilöitä on 200, ja työntekijöitä pääluottamusmies Lauri Sallilan kaitsettavana on 713, suurin osa Kärkölän Järvelässä. Yhtiö pyörittää noin 270 miljoonan euron liikevaihtoa, josta lähes 80 prosenttia syntyy levy- ja sahateollisuuden yksiköistä.
Vaikka saha- ja levyteollisuuden koneet seisahtuvat, taloteollisuus ei hiljene, päinvastoin. Siellä tarvitaan kolmisenkymmentä kesätyöntekijää, joita saadaan etenkin alan opiskelijoista.
– Se on haastavaa homma, siihen ei voi tulla ilman kokemusta ja osaamista, Sallila sanoo.
Lauri Sallilan kesään kuuluu aikatauluttamattomuus – se, että ei ole kiire mihinkään.
VASTUUTA TULEVALLE INSSILLE
Yksi kesällä töitä paiskivista on Joona Ikonen. Tuleva puutekniikan insinööri on lukion ja ammattikoulun jälkeen tehnyt töitä rakennuksilla ja huonekalutehtaalla. Ikonen kokoaa muun porukan mukana kattoristikoita.
– Tämä on vastuullista hommaa. Näiden pitää kestää aikamoisia kuormia ja täyttää alan vaativat standardit, sanoo Ikonen ja osoittaa hallin kokoamispöydällä lepäävää kattoristikkoa.
Kesätyö tarkoittaa paitsi tienestiä, myös hyvää vaihtelua koulussa istumiseen.
Jos Joona Ikoselle jää aikaa lomailuun, se kuluu musiikkia bändin kanssa soittaen sekä kotimaassa matkaillen.
– Pääsen tekemään fyysistä työtä, josta on hyötyä myös tulevassa ammatissa. Insinöörilläkin on hyvä olla kosketusta tuotantoon, ilman sitä ei voi tulla hyväksi inssiksi.
Kattoristikoiden kasaaminen vaikuttaa palapeliltä – toki normaalia suuremmalta – mutta erityisen haasteensa tuo työn vauhti.
– Vaikeinta on päästä tiettyyn tulokseen ja pysyä samassa tahdissa 30 vuotta hommia tehneiden kanssa. Olen kuitenkin saanut hyvän opastuksen työhön, ja nuo kokeneemmat kaverit ovat hyviä opettamaan.
HYVÄLLÄ PEREHDYTYKSELLÄ ALKUUN
Tehtaan kesäseisokki tuo kesätöitä myös työelämää vähemmän nähneille, alle 18-vuotiaille nuorille. Koska seisokin aikana hitsauskipinät lentävät ja rälläkkä laulaa, pitää pölyä, purua ja haketta käsittelevillä tehtailla olla iso määrä palovahteja. Heitä palkataan jopa 40.
– Nuorille järjestetään aluksi perehdytystilaisuus sekä alkusammutus- ja hälytyskoulutus, kertoo työsuojeluvaltuutettu Hannu Ylioja.
Vaikka työ ei vaadi suurta ammattitaitoa, se vaatii kärsivällisyyttä ja tarkkuutta.
– Aina töiden lopettamisen jälkeen pidetään vähintään kaksi tuntia jälkivartiointia, jotta varmistetaan, ettei mikään kipinä ole jäänyt kytemään.
Hannu Yliojan lomaan kuuluvat Pori Jazz ja Työväen musiikkitapahtuma sekä matkustelua ja kylpyläkäyntejä.
Kesätyöläisten perehdyttämisessä myös tiiminvetäjillä on iso rooli.
– Kerrotaan talon tavat, yleiset käytännöt ja turvallisuusasiat sekä annetaan turvavarusteet ja suojaimet. Heillä on myös nimetyt opastajat, jotta varmasti uskaltaa kysyä tarvittaessa mitä tahansa, kertoo käytännöistä tiiminvetäjä Tiina Koskela.
– Ilmapiirin on oltava turvallinen, jotta neuvoa uskaltaa aina kysyä. Vanhempien työntekijöiden pitääkin ymmärtää, että nuoret eivät voi olla kaikesta perillä. Tietysti toivomme, että kesätyöntekijöiltä tulisi puolestaan hyviä ehdotuksia asioiden kehittämiseen, Ylioja sanoo.
LOMAA PERHEEN EHDOILLA
Teollisuuden sektoreiden ja eri yritysten tarpeet ovat kesällä vaihtelevia. Tuotantoa ei sanele niinkään kesä- tai talviaika, vaan yksinkertaisesti tilauskirja.
– Monissa taloissa, joissa normaalistikin tehdään keskeytymätöntä kolmivuorotyötä, tahti ei hiljene yhtään ja vuorojärjestelmiä on viritetty siten, että miehitys riittää läpi kesän. Osassa käytetään kesäharjoittelijoita tarpeen mukaan, kertoo Teollisuusliiton kemian sektorin johtaja Toni Laiho.
Tosin esimerkiksi monet kemian alan töistä ovat sellaisia, joissa tarvitaan osaamista ja ammattitaitoa, joten kesätuuraajien palkkaaminen ei ole aina yksinkertaista.
”Toiveena tietysti on, että vuosiloman vahvistamisen ajankohta olisi aina vähän aiemmin. Jos tieto saadaan kovin myöhään, se on vaikeaa perhe-elämän järjestelyiden suhteen.”
– Mutta jos nuorella on koulutusta tai kokemusta aiemmista kesistä, sellaisia ihmisiä voidaan käyttää.
Vaikka kesälomakausi perinteisesti on kesäkuusta elokuuhun, monilla prosessiteollisuuden kolmityövuoroa tekevillä työpaikoilla venytetään lomakautta pidemmäksi: lomia pidetään myös touko- ja syyskuussa. Laihon mukaan työnantajat kuuntelevat kesälomatoiveita varsin hyvin.
– Toiveena tietysti on, että vuosiloman vahvistamisen ajankohta olisi aina vähän aiemmin. Jos tieto saadaan kovin myöhään, se on vaikeaa perhe-elämän järjestelyiden suhteen.
Samaa työn ja perhe-elämän yhdistämisen tarpeita peräänkuuluttaa myös Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö Juha Pesola.
– Meillä on töitä, joissa vuorotyö pyörii yötä päivää, kesät ja arjet. Siksi yhtämittainen neljän viikon loma ja se, että toiveet kuullaan, olisi tärkeää.
Tämä korostuu varsinkin niiden perheiden kohdalla, joissa on pieniä lapsia.
– Siellä joudutaan miettimään aika paljon lomien jaksotusta. Koulut ja päiväkodit ovat kiinni, ja jos auttavia isovanhempia ei ole lähellä, hoitojärjestelyistä voi aiheutua melkoista painetta.
Pesolan mielestä loman tärkeä funktio onkin paitsi työntekijän itsensä, myös koko perheen hyvinvointi.
– On tärkeää, että perheet saavat yhteistä aikaa. Siksi julkisten palveluiden pitäisi olla parempia, että ne palvelisivat myös kesäisin.
YHTEISTÄ SOPIMISTA TARVITAAN
Palataan Koskiselle. Seinän takana koneet jyskyttävät kuumana, mutta taukohuoneessa on hetki aikaa puhua kesästä.
Seisokin ansiosta tuotannon lomajärjestelyt hoituvat vaivattomammin kuin monessa muussa tuotantolaitoksessa. Koska halutuimpaan loma-aikaan työpainetta ei ole, mittavia tuurauksia, lomien rytmitystä ja kinastelua lomatoiveista ei tarvita.
– Lomat on helppo järjestellä ja ne voidaan hoitaa yksiköissä itse, sanoo prosessipäällikkö Saija Korpela.
Korpelan mukaan työntekijöiden toiveita kuunnellaan ja ne pyritään toteuttamaan mahdollisimman hyvin. Samaa sanovat muutkin pöydän ympärillä istujat, jotka kaikki osallistuvat lomajärjestelyihin, Tiina Koskela ja Pekka Vainio myös osastonluottamusmiehen rooleissaan.
Tiina Koskela on hankkinut retkeilyauton lisäksi mökin, ja ihmettelee, miten aika riittää molempiin kesäharrastuksiin.
– Toiveita katsotaan yhteistyössä päälliköiden kanssa, ja jos kaikkia toiveita ei voi toteuttaa, etsitään vaihtoehtoja. Työ on hektistä, muutoksia tulee ja niihin pitää kaikkien sopeutua, neljänkymmenen työntekijän tiimistä vastaava Koskela sanoo.
– Yhteistyö työnantajan kanssa on ollut hyvää, ja toiveita vaikka lomamatkojen varaamisen takia yritetään huomioida. Homma ei toimi, jos ei puolin ja toisin keskustella, sanoo pääluottamusmies Sallila.
Työnantajankin puolella loman tärkeys ymmärretään.
– Ihminen tulee loman jälkeen virkeämpänä töihin. Meillä työ on fyysisesti rasittavaa, mutta henkistä rasitusta tuo myös tietty pakkotahtisuus, koska työsuoritteet ovat osin palkan perusteena, Korpela miettii.
– Meillä ei ole päivittäin sitä pakkotahtisuutta, mutta jos joku kone on hajalla, silloin on pirun kiire, muistuttaa kunnossapidon työn luonteesta Pekka Vainio.
Monella koskislaisella oma puoliso on töissä samassa paikassa – puoliso on työpaikalta löydetty tai sinne on haettu alun perinkin yhdessä. Pekka Vainion vaimo on tuotannon puolen töissä, ja se tarkoittaa, että yhteistä loma-aikaa on kesällä niukasti. Se ei ole kuitenkaan ongelma.
– Minulle on ihan sama, mihin aikaan vuodesta loma pidetään. Jos haluaa lomalla lämpimään, sitä löytyy aina jostain päin maailmaa. Ja eläissäni en ole pitänyt neljää viikkoa yhtäjaksoista lomaa.
Työntekijä kaipaa lepoa ja lomaa
Ahkerinkaan työn sankari ei jaksa loputtomiin, vaan jossain vaiheessa pitää tyhjentää pää ja ladata akkuja. Levännyt työntekijä on myös tehokas ja turvallinen työntekijä.
– Kehon ja mielen reaktio rutiineista poikkeaviin tapahtumiin on stressi. Tällainen vireystilan nousu parantaa toimintakykyä, terävöittää aisteja ja aktivoi ihmistä. Se tulee sieltä savannilla leijonia pakoon juoksevilta esi-ihmisiltä, Suomen Mielenterveysseuran asiantuntijapsykologi Juho Mertanen selittää stressin mekanismeja.
Lyhytaikainen stressi parantaa ongelmanratkaisukykyä ja tehostaa nopeaa toimintaa vaativia hommia myös työelämässä. Ongelma kuitenkin syntyy, jos ylilatautuminen ei pääse missään vaiheessa purkautumaan – varsinkin jos ihminen ei tee fyysistä työtä, joka edesauttaa stressihormonitason laskua.
– Töistä kertynyttä kuormaa puretaan ja siitä palaudutaan toki iltaisin ja viikonloppuisin. Pitkän työputken tai esimerkiksi kiireisen kevään aikana se ei kuitenkaan enää välttämättä riitä.
Siksi tarvitaan pidempiä jaksoja – lomaa – jolloin voidaan palauttaa voimavaroja oikealle tasolle.
ELIMISTÖ REAGOI HITAASTI
Jos stressi pääsee kertymään ja kumuloitumaan, sillä on suoria terveysvaikutuksia muun muassa sydän- ja verisuonisairauksien myötä. Pitkittynyt rasitustila voi myös aiheuttaa univaikeuksia, keskittymisen heikkenemistä ja epätarkempaa työskentelyä. Tällaisella lumipalloefektillä on suora vaikutus myös tehokkuuteen ja työturvallisuuteen – levännyt ihminen on siis myös työnantajan etu.
– Levännyt työntekijä on myös ammatillisesti kunnianhimoisempi ja hän kokee työnsä merkitykselliseksi.
Ihmisen jaksaminen on yksilöllistä. Toinen painelee pitkää päivää väsymättä, toinen uupuu pienistäkin vastoinkäymisistä. Loputtomiin ei kuitenkaan kukaan jaksa. Eikä lomakaan heti lataa ihmistä täyteen tehoonsa.
– Se, että kuormitus ja stressi tasaantuu sinne nollatasoon, vaatii keskimäärin kahdeksan päivää. Siksi tilanteen nollaamiseen ei välttämättä riitä viikon loma, vaan kunnollinen rentoutuminen alkaa vasta sen jälkeen.
”Loman aikana voi myös pysähtyä tarkastelemaan tilannettaan. ”
Mertasen mukaan kuormitus on salakavala tila: sitä ei edes aina huomaa silloin, kun se on päällä.
– Kiireen aikana ajattelee, että tekemistä vaan on ja päivät toistuvat toisensa kaltaisena. Sitä alkaa pitää normaalina tilana.
Vasta kun tilanteen pääsee rauhoittamaan, ihminen usein huomaa, kuinka väsynyt hän olikaan – ja että olo voikin olla toisenlainen.
Mertanen kuitenkin muistuttaa, että vain viikko loman jälkeen stressitaso voi olla jo palautunut lomaa edeltävään aikaan. Siksi on tärkeää, että ihmisellä on myös arjessa aktiviteetteja työn vastapainoksi.
– Loman aikana voi myös pysähtyä tarkastelemaan tilannettaan. Jos työhön paluu alkaa ahdistaa viikko ennen sinne menoa, jos työ vie liian ison osan energiasta ja ihminen elää vain lomia varten, pitää pohtia, onko arjessa tarpeeksi mielekästä tekemistä.
MONTA TAPAA LOMAILLA
Paitsi levon tarve, myös sen viettämisen tapa on yksilöllistä. Se voi vaihdella sen mukaan, oletko raskaan alan duunari vai fyysisesti kevyttä asiantuntijatyötä tekevä istumatyöläinen.
– Kuormitus on erilaista, ja siksi myös palautuminen on erilaista. Jos työssä käyttää koko ajan päätään, lomalla voi tarvita fyysistä tekemistä tai kevyen hömpän lukemista. Jos työkaluina ovat oma keho ja lihakset, lomalla ei välttämättä halua olla fyysisesti aktiivinen, Mertanen sanoo.
– Samoin ihminen, joka joutuu työssään olemaan koko ajan sosiaalinen, voi kaivata lomalla itsenäisyyttä ja rauhaa.
”Lomalla pitää tehdä sitä, mikä itsestä tuntuu hyvälle.”
Sosiaalisen median kautta näkee nykyään huikeita tarinoita muiden lomanviettotavoista ja -paikoista. Siitä ei pidä ottaa paineita, mutta vinkkejä voi toki ottaa.
– Pitää tehdä sitä, mikä itsestä tuntuu hyvälle. Työasioita ja pitäisi-ajattelua on hyvä välttää, ja jokaisesta sukulaisvierailustakaan ei pidä ottaa liikaa paineita. Itselle saa olla armollinen. Väärin ei voi lomailla.
TEHOKKUUTTA LEVOSTA
Lomalla ja levolla on roolinsa suomalaisen osaamisen ja menestymisen osatekijänä, muistuttaa Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö Juha Pesola.
– Me haluamme tehdä korkean jalostusasteen tuotteita, ja osaamisella on iso merkitys. Osaajat ovat kovan paineen alla, ja siksi tarvitaan lomia. On maita, joissa tehdään enemmän töitä kuin Suomessa, mutta pitkät vuosittaiset työajat eivät korreloi tuottavuuden kanssa, Pesola tähdentää.
Pesolankin mukaan lomalla nollataan, elvytään ja kerätään voimia. Hän myös muistuttaa, että nuorempana elpyy nopeammin, mutta iän myötä rasitus ja levon tarve kasvaa.
Kuinka työympäristöpäällikkö viettää omat lomansa?
– Mökkeillen, kalastellen ja laiturihommissa. Varsinkin kun asuu ja työskentelee Helsingissä, lomalla kaipaa vähän rauhallisempiin kuvioihin.
Psykologi Juho Mertanenkin yrittää elää niin kuin opettaa.
– Kun aivot ovat tärkein työväline, lomalla pidemmät pyörälenkit tai puutarhanhoito ovat hyvää tekemistä.
Aiemmin Mertanen on matkustellut paljon ulkomailla, mutta ilmastoahdistus on vähentänyt muun muassa lentämistä. Lomailu tapahtuu yhä enemmän Suomessa.
– Nuorempana seikkailu ja uusien kokemusten kerääminen tuntui hyvälle. Nyt kun on tullut ikää, matalampi syke riittää.
”Aina kun tuotanto on poissa, me ollaan töissä. Mutta se on ammatinvalintakysymys”, Koskisen Oy:n kunnossapitäjä Pekka Vainio sanoo.
MITEN TEOLLISUUS TYÖLLISTÄÄ KESÄLLÄ?
Keskeiset vientialat − kemianteollisuus, metsäteollisuus ja teknologiateollisuus – tarjoavat kesätyöpaikan 26 000 nuorelle. Miten Teollisuusliiton eri sektoreilla riittää kesätöitä? Liiton sopimusasiantuntijat vastaavat.
”Kesäaika on puutuoteteollisuuden parasta suhdanneaikaa. Vaikka seisokkeja onkin, tehtaat käyvät pääosin läpi kesän ja se tietää kesätyöntekijöitten rekrytointia vakituisten rinnalle. Monelle kesätyöntekijälle työskentely on tuttua aiemmilta vuosilta.” JYRKI ALAPARTANEN, sektorijohtaja, puutuotesektori
”Metsäalalla työskentelee muutamia satoja koululaisia pääasiassa metsänistutuksessa. Kesätyöntekijöiden työpanos on tärkeä, jotta taimet saadaan maahan ja metsänkasvu käyntiin. Määräaikaisia kausityöntekijöitä käytetään lumettoman maan aikana myös muun muassa taimikonhoidossa. Metsätaimitarhoilla sesonki ajoittuu syksyyn kasvukauden jälkeiseen aikaan, jolloin määräaikaiset työntekijät työskentelevät pakkaustehtävissä. Henkilömäärä kolminkertaistuu noin 2,5 kuukauden ajaksi. Turvetuotanto on kausityötä säästä riippuen. Turpeen nosto pyritään suorittamaan alkukesästä.” JARI SIRVIÖ, sopimusasiantuntija, metsä-, taimitarha-, metsäkone- ja turvetuotantoala
”Maatalous- ja puutarha-alat ovat kausityötä, ja kesällä mennään sata lasissa. Alan kokonaistyövoimasta vakituisesti palkattuja on noin 4 200 ja tilapäistä noin 32 600 henkilöä vuodessa. Suuri osa kausityöntekijöistä tekee työtä pääasiallisena toimeentulonaan, ja ilman kausityöntekijöitä ei pöydissämme olisi suomalaisia vihanneksia, kasviksia ja marjoja. Yli puolet tilapäisestä työvoimasta tulee ulkomailta. Työ on pääasiassa helposti opittavaa poimintatyötä. Eniten haasteita tulee hankalista työasennoista, luonnonolosuhteista ja siitä, etteivät tilapäistyöntekijät tunne työehtoja.” RIIKKA VASAMA, sopimusasiantuntija, maaseutuelinkeinot, turkistuotantoala, puutarha-ala, viher- ja ympäristörakentamisala
”Jakelualalla yritykset palkkaavat työvoimapulan vuoksi niin paljon kesätyövoimaa kuin mahdollista. Vaativuustaso on jakelutyössä noussut, mutta ei kuitenkaan sellaiselle tasolle, etteikö kesätyöntekijä pystyisi työtä hoitamaan.” MARTTI PAAVILAINEN, sopimusasiantuntija, jakajat
”Media- ja painoalalla on suurimmissa paikoissa joitakin kymmeniä kesätyöntekijöitä, lähinnä vuokratyöntekijöitä ja alalle opiskelevia. Kesätyöntekijät eivät ole merkittävässä roolissa, koska tuotannossa tarvitaan osaavaa ammattihenkilöstöä.” RIITTA KOSKINEN, sopimusasiantuntija, media- ja painoalan työntekijät
