Epätyypillisen kesän viettäjät: Kun loma on haave vain

teollisuusliitto

On siis kesä. Auringonpaisteisia päiviä omalla mökillä. Savu kohoaa rantasaunasta, makkaran huumaava tuoksu iskee nenään. Heinäkuun iltapäivälehtien sivuilla otsikot kirkuvat Pori Jazzien tunnelmaa. Mietitään verhojen uutta kuosia tai parisuhdetta. Suomi pysähtyy. Niinkö? Loma ei kuitenkaan kuulu kaikille.

Epätyypillisissä työsuhteissa neljän viikon loma on työntekijälle kaukainen haave. Työtön, kausityöntekijä tai nollatuntisopimuksella töitä tekevä yrittää vain selvitä. Hallituksen ideat alle 30-vuotiaiden työelämäpelisäännöistä voivat tarkoittaa, että monen lomahaaveet voivat olla yhä kaukaisempia.

Kuva yllä: Lappeenrannassa töitä on tarjolla rajallisesti. Riku Karhunen on iloinen siitä, että on saanut töitä, mutta nollatuntisopimuksella määräaikaisissa työsuhteissa eläminen on rankkaa. Hän kaipaisi myös kunnon lomaa.

 

Ansaintasääntö määräytyy työsopimuksessa sovitun työajan perusteella. Vuosilomaa voi saada joko 2,5 tai 2 päivää työkuukaudelta. Vuoden tai sitä pidemmistä täysiaikaisista työsuhteista lomaa kertyy 2,5 päivää kuukaudessa. Kun työsuhde on kestänyt yhtäjaksoisesti vajaan vuoden, on työntekijällä oikeus saada lomaa 2 päivää täysiltä lomanmääräytymiskuukausilta. Vuosilomaa kertyy sekä vakituisissa, että määräaikaisissa työsuhteissa. Tässä tarkoitetaan kuukausia, jolloin työtä tehdään vähintään 14 työpäivää tai vähintään 35 tuntia.
Lue lisää: Vuosilomalaki 162/2005

”VIIME KESÄNÄ OPETTELIN AJAMAAN POLKUPYÖRÄLLÄ”

Kai Sunilalle kesän ehkä paras uutinen oli se, että hänen terveytensä tutkitaan nyt perusteellisesti. KUVA JUHA METSO

Vuosi sitten toukokuussa tilanne oli vielä toiveikas. Kai Sunila, 53, muistaa, miten hän kävi työvoimatoimistossa ja haki kurssille. Metallimies oli jäänyt työttömäksi edellisenä syksynä, kun työpaikalta vähennettiin kaksi työntekijää. Seuraavana päivänä se iski.

– Sain aivoinfarktin, se oli todella pelottavaa, Sunila kertoo.

Onneksi kaveri tuli käymään ja huomasi, ettei kaikki ollut kunnossa. Itse Sunila ei olisi sillä hetkellä tajunnut hakea apua. Viime kesä meni toipuessa. Infarktin jälkeen hän käveli monta kuukautta kuin humalainen, tasapaino oli huono.

– Pyörällä ajon jouduin opettelemaan uudelleen.

”Ensin mies irtisanottiin, sitten iski infarkti, kolmantena viilsi aktiivisuusmalli.”

Sunila ei tiedä onko hän vieläkään työkuntoinen. Koska ei ole työterveyshuoltoa, häntä ei ole kunnolla tutkittu. Hän on silti hakenut töitä, viimeksi kunnossapitotöihin tehtaalle.

– Sitten vielä iski tämä aktiivimalli, se vie 100 euroa kuussa.

Sunila on maaliskuusta alkaen käynyt Väylässä, joka on Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimiston, kuntien ja Kelan yhteispalvelu työttömille.

– Sieltä ei ole tarjottu tai osoitettu mitään, mikä täyttäisi tämän aktiivimallin.

Sunila pohtii, että on varmaan infarktin jälkiseurausta, ettei hän itsekään ole osannut hakeutua aktiivisemmin tutkituttamaan terveyttään. Väylän kautta sitä aletaan viimein tutkia paremmin, verikokeissa hän on jo käynyt, jatkotutkimuksia on luvattu. Fyysisesti päälle päin ei näy mitään, mutta mies kokee, ettei ole entisellään. Aiemmin hyvä käsialakin muistuttaa nyt harakanvarpaita.

Kesä 2018 ei ole Sunilalle lomaa. Hänelle se on 45 jäljellä olevan ansiosidonnaisen päivärahapäivän kulumista.

– Toivon, että ne kuluvat mahdollisimman hitaasti. On pelottavaa, että joutuu Kelan päivärahalle.

– Pientä toivoa on päästä Kohti Työtä ry:n järjestämään työhön, kun kassan ansiosidonnaiset päivät loppuvat. Se työ olisi laskeutumista takaisin työelämään, Sunila toivoo.

Sunilalle Kotkan kesä ei ole meripäivien humua. Hän toivoo, että ehkä kaikki selviää kesän aikana, terveys ja toimeentulo.

EPÄVAKAA TYÖ, EPÄTYYPILLISET LOMAT

Epätyypilliset työsuhteet merkitsevät epätyypillisiä lomia. Lomat ovat lyhyitä, tai niitä ei ole. Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila veti vuosina 2007–2008 Turun yliopistossa SAK:n rahoittamaa tutkimushanketta, joissa lanseerattiin ”epätyypillinen loma”-käsite.

Kesällä kaikki on toisin -kyselytutkimus paljasti tuolloin, että epätyypillisiksi kutsutuissa työsuhteissa tavanomaista on viikosta kolmeen viikkoon tai vain muutaman päivän mittainen palkallinen vuosiloma. Syinä lyhyisiin lomiin olivat erityisesti työsuhteen alkamisajankohta ja määräaikaisuus. Lyhyissä työsuhteissa lomakertymä oli pienempi kuin vakiduunissa.

Perinteisimmän loman saavat ne, jotka tekevät töitä kokoaikaisissa vakituisissa työsuhteissa. Siitä poiketen työtä teetetään osa-aikatyönä, vuokratyönä, määräaikaisilla sopimuksilla ja nollatuntisopimuksina, minkä lisäksi ovat vielä itsensätyöllistäjät. Työsuhteen laatu ja pituus vaikuttavat vuosiloman kertymiseen.

Tutkimushetkellä vuonna 2007 osa-aikaisia oli 12,5 prosenttia. Työvoimatutkimuksen mukaan vuonna 2017 osa-aikatyötä teki 408 000 henkilöä, mikä on noin 17 prosenttia työllisistä. Naisilla osa-aikaisuus on vielä selvästi miehiä yleisempää. Prosenttiosuudet kasvavat, ja samoin kasvaa työntekijöiden työmarkkina-aseman epävakaus.

”Ensin pitäisi olla se työsuhde, että palkallista lomaa kertyisi. Sitten pitää olla myös aikaa ja muita resursseja, että voisi pitää loman.”

Viimeisten 10 vuoden aikana töiden määräaikaisuus sekä keikka- ja projektiluontoisuus ovat vain lisääntyneet. Se vaikuttaa myös lomiin.

– Ensin pitäisi olla se työsuhde, että palkallista lomaa kertyisi. Sitten pitää olla myös aikaa ja muita resursseja, että voisi pitää loman. Määräaikaisissa työsuhteissa, kuten projektitöissä, on loppuvaiheessa usein kova kiire. Samalla pitäisi vielä etsiä uusi työ. Jos työtä löytyy, loma jää helposti pitämättä, Anttila sanoo.

LOMAA KERTYY MÄÄRÄAIKAISELLEKIN

Lomaa kertyy vuosilomalain mukaan minimissään kaksi päivää kuukaudessa. Lomaa kertyy myös epätyypillisissä työsuhteissa vuokratyötä, määräaikaisuuksia ja nollatuntisopimuksia myöten, kun työntekijä vain on ollut työssä vähintään 35 tuntia tai 14 päivää kuukaudessa. Jos työtä on tätä vähemmän, lomaa ei kerry ja työntekijä saa vain rahallisen korvauksen.

– Mutta osaako työntekijä, joka tekee lyhyitä päiviä tai keikkoja, laskea sen, menevätkö korvaukset oikein? Anttila pohtii.

Kun työntekijä tekee useita määräaikaisuuksia peräkkäin, on mahdollista sopia myös siitä, että lomia pidetään yhtäjaksoisesti, eikä sitä kuitata lomakorvauksina yksittäisen työsuhteen päättyessä. Lisäksi lakiin on kirjattu, että työntekijällä on oikeus saada vuosilomansa ajalta vähintään säännönmukainen tai keskimääräinen palkka. Työehtosopimuksiin on kuhunkin kirjattu omat lomapalkan laskentaperiaatteet.

Lomakysymys on ajankohtainen. Vuosilomalakia olisi haluttu uudistaa, mutta neuvotteluista huolimatta siinä ei onnistuttu. Edelliset neuvottelut, joiden lopputuloksena oli ”uusi” vuosilomalaki 2005 kestivät yli kymmenen vuotta.

”LOMA ON YKSI ASIA, MIKÄ SURETTAA”

Riku Karhunen on tinkinyt menoistaan, että pärjäisi nollatuntisopimuksilla. Automekaanikko ei enää ajele omalla autollaan, vaikka auto on tarpeen. Nyt autoa on lainattava sukulaisilta. KUVA JUHA METSO

Lomasuomalaiset vaeltavat kesällä Lappeenrantaan, Suomen suurin hiekkalinna kutsuu. Lappeenrantalaisen automekaanikon Riku Karhusen, 22, kesä kuluu autokorjaamolla nollatuntisopimuksella. Hän myöntää, että loma on yksi asia, mikä häntä on surettanut.

Hänellä on jo kahden vuoden kokemus nollatuntisopimuselämästä, jonka hän tiivistää kahteen asiaan: se ei ole reilua, ja huomista joutuu aina pelkäämään. Silti Karhunen on tyytyväinen, että on työtä.

– Nollatuntisopimuksella homma menee juuri niin, että kun on töitä, pystyy pärjäämään, eikä ole mitään ongelmaa. Sitten, kun tulee työttömiä päiviä ja jaksoja, ei pysty rakentamaan minkäänlaista päivittäistä tai viikoittaista ohjelmaa. Ei ikinä tiedä, mitä tulee.

Pankista ei saa lainaa, eikä elämässä voi edetä.

”Olen ollut kaksi vuotta samassa talossa töissä, ja minulle on jo kertynyt yhdeksän työsopimusta. Se on erittäin liikaa.”

Alku oli paha. Koska Karhusella oli töitä, hän muutti omaan asuntoon. Mutta kun asuu omillaan, pitääkin jännittää, jos rahaa ei saakaan. Jatkuvasti on pitänyt tehdä hakemuksia sovitellusta päivärahasta ja koko ajan on kahden tulen välissä: ei ole työtön, muttei välttämättä ole töitä eikä tuloja.

Karhusen 0-tuntisopimus on lisäksi määräaikainen. Ensin määräaikaisia tuli lisää ja lisää. Viime vuoden lopussa mies oli jo niin piipussa, ettei halunnut jatkaa lyhyitä pätkiä.

– Sanoin pomolle, että en jaksa. Sainkin sitten vuoden mittaisen nollatuntisopimuksen. Olen ollut kaksi vuotta samassa talossa töissä, ja minulle on jo kertynyt yhdeksän työsopimusta. Se on erittäin liikaa.

Viime vuonna Karhusella oli melkein kolmen kuukauden jakso, jossa kertyi ehkä neljä työpäivää. Se tarkoitti, että loma jäi väliin.

Nyt töitä on ollut enemmän. Hän on saanut tingittyä itselleen viikon kesäloman.

– Jotenkin pääsee lomailemaan.

Karhunen on selviytynyt. Hän on Lappeenrannan auto- ja konealojen ammattiosasto 242:n jäsen ja pääluottamusmies on ollut hänen tukenaan. Karhunen on kuitenkin oikeasti joutunut tinkimään menoistaan. Automekaanikko on joutunut luopumaan omasta autostaan, vaikka tarvitsisi sitä todella.

– Se on ollut se viimeinen keino.

NIMI MUUTTUI, TUSKA JÄI

Metalliliiton nuorten aloittamalla Operaatio Vakiduunilla on ollut tavoite kieltää vastentahtoiset nollatuntisopimukset. Tilastokeskus arvioi, että vuonna 2014 Suomessa oli noin 83 000 nollatuntisopimuksella työskentelevää.

Sopimusten ongelmat ovat olleet paitsi siinä, ettei työllä tule toimeen, myös lomissa. Vaikka työntekijä voi saada lomakorvauksen, hän ei useinkaan pääse pitämään vuosilomaa. Epäselvyyksiä on ollut myös loman kertymisessä ja lomarahan maksamisessa.

Operaatio Vakiduunin aloite menikin komeasti eduskuntaan.

– Väittäisin että aika moni ymmärsi tämän ongelman, mutta enemmistöllä ei sitten ollutkaan tahtoa ratkaista sitä, Teollisuusliiton järjestötoimitsija Jussi-Pekka Ahonen sanoo. Lopputuloksena väännetty laki ei herätä hurraa-huutoja. Hän katsoo, että nollasopimukset vaihtoivat ehkä nimeä.

– Kun 1. 6.2018 tuli voimaan tämä uusi lainsäädäntö vaihtelevan työajan sopimuksesta, niin ei siinä paljoa eteenpäin menty.

Vaihtelevan työajan sopimuksella periaate on, että vähimmäistyöajan pitäisi vastata työnantajan todellista työvoiman tarvetta. Sopimus pitäisi myös periaatteessa pystyä neuvottelemaan uudelleen, jos työaika ei vastaakaan sitä, mikä työsopimuksessa on.

– Jää nähtäväksi se, mihin asiat asettuvat, sitä mukaa kun ammattiliitot vievät asioita oikeuteen. Me emme näe tätä kovinkaan suurena parannuksena, koska yksittäisen työntekijän neuvotteluasema on niin heikko.

Ahosen räikein esimerkki on eräs Teollisuusliiton työpaikka, jossa kaikki työntekijät olivat nollatuntisopimuksella. Lisäksi siellä päätettiin irtisanoa vastavalittu pääluottamusmies, joka lähti ehdottamaan sopimusten muuttamista. Irtisanominen tietenkin riitautettiin.

Yhdestä asiasta Ahonen on tyytyväinen.

– Liittokokous teki päätöksen, että Teollisuusliitto haluaa eroon nollatuntisopimuksista. Se on liitolta erinomainen päätös!

MAATALOUSALOILLA PAISKITAAN TÖITÄ

Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Riikka Vasaman sarkaa ovat maaseutualat. Ja kynnettävää riittää. Vasaman aloja ovat maaseutuelinkeinot, puutarha-ala, turkistuotanto sekä viher- ja ympäristörakentamisala. Niiden erityispiirre on se, että kesällä nimenomaan tehdään työtä, kasvukaudet ja satokaudet puskevat ihmisiä töihin.

– Meidän jäsenistöstä osa on talven lomautettuna, tai sitten he ovat pätkätyöläisiä ja saavat aina uuden työsopimuksen sesongille.

Kaikkia neljää sopimusalaa yhdistää se, että järjestäytymisaste on verrattain huono ja työpaikat pieniä. Luottamusmiehiä on todella vähän.

– Työntekijät ovat varsin yksin. Näillä aloilla suuri osa työntekijöistä on ulkomaalaistaustaisia, mikä tekee neuvottelutilanteen työnantajan kanssa vielä mahdottomammaksi.

Vasaman suhde näihin työntekijöihin onkin hyvin läheinen. Hän tuntee jäsentensä haavoittuvuuden. Vasama palkattiin kuusi vuotta sitten Puuliittoon, kun töihin tarvittiin venäjänkielentaitoista ihmistä auttamaan ulkomaalaisia työntekijöitä.

– Tarve painottui maatalousaloille, jossa oli ulkomaalaisia työntekijöitä ja samalla iso määrä ihmisiä, jotka eivät tiedä työehdoista yhtään mitään.

Näitä työntekijöitä ei ole ollut helppo tavoittaa. Ei voi mennä ajamaan autolla kohti Pohjanmaan turkistarhoja tai halki Länsi-Suomen viljavainioiden katsastamaan, keitä pelloilla on. Ulkomaalaistaustaiset työntekijät ovat myös hyvin arkoja luottamaan. Suhtautuminen ammattiliittoon voi olla kielteistä.

– Se työ, mitä olemme tehneet, kantaa mielestäni nyt hedelmää. On mennyt vuosia, on tavoitettu muutamia ihmisiä, on pidetty venäjänkielisiä koulutuksia ja palveltu ihmisiä riita-asioissa englanniksi.

”Osa tulee tekemään tänne niin kovasti töitä, että he eivät edes haluaisi vuosilomia. Me joudumme kertomaan heille, että loma on myös velvollisuus ja oikeus.”

Ihmiset, joihin on syntynyt kontakti, ovat sitten pistäneet sanaa ja puhelinnumeroa eteenpäin.

– Minulle tulee hyvin usein, tänä aamunakin tuli puhelu, että ”sain numerosi ja kuulemma puhut venäjää”. Se kiertää se numero tuolla ihmisten keskuudessa, Vasama kertoo.

– Viime viikollakin pidettiin yhden kontaktin kautta venäjäksi ja englanniksi pienellä paikkakunnalla tilaisuus, johon kutsuttiin alueella työskenteleviä ihmisiä. Sinne tuli 15 ihmistä ja siellä oli viisi eri kansallisuutta.

Heille kerrottiin ammattiliitosta ja oikeuksista, myös loma-asia oli esillä. Siellä kysyttiin, miten loma-ajan palkka määräytyy, milloin on oikeus saada lomaa ja kuka määrää, milloin loma on.

Lomakysymys on ulkomaalaistaustaisille työntekijöille erilainen. Välttämättä ei edes haluta heinäkuun lomaa.

– Osa tulee tekemään tänne niin kovasti töitä, että he eivät edes haluaisi vuosilomia. Me joudumme kertomaan heille, että loma on myös velvollisuus ja oikeus. Suomen lait velvoittavat siihen, että työntekijä myös lepää. Jotkut ihmiset haluavat vain tehdä rahaa ja he venyvät aivan uskomattomiin suorituksiin.

Toinen erityispiirre on se, että pistäytyminen kotimaassa vaatii pitkän loman ja on pienipalkkaiselle kallis satsaus. Viikko lomaa siellä tai täällä ei riitä.

OIKEUKSISTA ON PAKKO PITÄÄ KIINNI

Suuri määrä maaseutualojen työntekijöistä on ukrainalaisia, eli EU:n ulkopuolelta tulevia työntekijöitä, joiden työ Suomessa on riippuvainen työluvista. Heidän lisäkseen on esimerkiksi thaimaalaisia, vietnamilaisia ja bosnialaisia työntekijöitä. Kielimuurin ylittäminen olisi tärkeää.

– Minut yllättää aina se, miten tämä työ opettaa. Täällä sujahtaa sellaiseen ay-jargoniin, me puhumme ihan hirveää kieltä. Pitää uudelleen ja uudelleen muistuttaa itseään, että pitää peruuttaa tosi monta askelta taaksepäin, rautalangan pitää olla entistä vahvempaa ja suorempaa. Se lähtötaso, mitä he tietävät, on häkellyttävän pieni.

Juuri työlupien takia työehtosopimusten noudattaminen on erityisen tärkeää. Työlupa edellyttää, että palkka on maksettu oikein.

– Jatkolupa voidaan evätä ja todistetusti myös evätään, jos työntekijälle ei makseta työehtosopimuksen mukaista palkkaa: Työntekijä joutuu poistumaan maasta, vaikka se olisi työntekijästä johtumaton työnantajan rike.

TEOLLISUUS PYÖRII VAHVASTI

Kirsi Ahlbom kotiutui kesätyöpaikkaansa Steralle nopeasti. Kesätyö on hänelle ensimmäinen kokemus tehdastyöstä. Hän kokee konetekniikan opintojensa myötä olevansa nyt oikealla alalla. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

Turku tuntuu olevan kesällä yhtä Ruisrockia ja Down by The Laituria. Jokiranta kuhisee turisteja. Illan tullen kavutaan ylös mäkeä Samppalinnan kesäteatteriin tai trendikkäästi Kakolan terasseille.

Teollisuus ei pysähdy kesäkuukausiksi. Turun ammattikorkeakoulun konetekniikan opiskelijalle Kirsi Ahlbomille kesä on yhtä työtä. Neljän kuukauden tauko opiskelusta menee tehdastyössä Stera Technologies Oy:ssä.

Kesätyö sopii hänelle enemmän kuin hyvin. Lomaa hän ei pidä.

Teollisuudella menee Varsinais-Suomessa vahvasti, silti kesätyö oli tiukassa.

– Hain todella montaa paikkaa, myös vuokrafirmojen kautta. Tämä paikka kuitenkin löytyi tutuilta kysymällä.

– Olen töissä pemmauskoneella, Ahlbom kertoo. Hän saa työstettävästä levykappaleesta eteensä piirustukset, joihin on merkitty, mitä muttereita tai holkkeja kappaleeseen pemmataan. Ahlbom aloitti toukokuun alussa, työ sujuu jo hyvin. Hän laittaa koneen asetukset ja tarvittavat osat paikalleen ja kone hoitaa loput.

Kesätyö on Ahlbomille ensimmäinen kokemus tehdastyöstä ja kokemus on todella tärkeää. Uusi ja myös uudenlainen työ pelotti: vaikka koulussa oli piirretty kappaleita, onkin eri asia tehdä työtä, kun virhettä ei voi korjata tietokoneen näytöllä. Kun jokin menee pieleen, kappale on pilalla.

– Tämä on avannut paljon. Kun tutkii toisten piirustuksia, huomaa, miten tärkeää on tehdä suunnittelu kunnolla.

Kirsi Ahlbom kertoo, että kotiutui kesätyöpaikkaansa viikossa.

– Minut on hyvin otettu vastaan, täällä on todella mukavaa porukkaa.

HYVINVOINTIJAKSOLLE OPETTELEMAAN ELÄMÄÄ

Palkansaajien hyvinvointi- ja terveys PHT ry:n toiminnanjohtaja Pasi Ylitalo kertoo, että epätyypillisissä tehtävissäkin työskenteleville on tarjolla hyvinvointikursseja. Heitä ei ole unohdettu. Erityisesti vuodet 2016–2018 terveys- ja hyvinvointikurssitoimintaa painotettiin työttömille, itsensätyöllistäjille ja freelancereille. Juuri siksi, ettei tämä ryhmä ehdi eikä osaa pitää lomaa. Vaikka teemavuodet päättyvät, haku hyvinvointijaksoille muiden työikäisten ohella on avointa jatkossakin.

Ylitalo pohtii, että epätyypillisissä töissä loma vaihtuu helposti lomakorvaukseksi, loma jää pitämättä. Lisäksi kyseisillä henkilöillä ei ole tukena työterveyshuoltoa. Tästä syystä on rakennettu kursseja, joilla ihmiset voivat satsata itseensä.

– Miten autettaisiin pitämään omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolta.

Työttömälle hyvinvointijakso voi olla ”lomaa työnhausta”. Loma ja itseensä satsaaminen on tarpeen, jotta pysyy työkuntoisena ja jaksaa hakea töitä.

Pitkään ihmisiä on kurssitettu ruokavalio ja liikunta -rautalankaa vääntämällä. Tulokset ovat olleet lyhytaikaisia. Ylitalo kertoo, että nyt lähdetään liikkeelle toisin. Ihminen saa miettiä kursseilla omia arvoja ja valintojaan: mikä arvo on esimerkiksi omalla terveydellä ja omalla ajalla. Mitä sen eteen olisi valmis tekemään?

– Onko terveys korkealla omissa arvoissa, jos on, niin miksi se ei näy arjessa. Vasta sitten lähdetään katsomaan keinoja, millä parempaan terveyteen voisi päästä.

TEKSTI SINI SILVÀN
KUVAT JUHA METSO JA VESA-MATTI VÄÄRÄ

 

Hyvää kesää,
niin lomalaisille kuin lomattomille!

ONGELMIA TÖISSÄ KESÄLLÄ?
Ota yhteyttä:

TEOLLISUUSLIITON TYÖSUHDENEUVONTA
puh. 020 690 447
ma–pe klo 8.30–15

tyosuhdeneuvonta@teollisuusliitto.fi

SAK:n, Akavan ja STTK:n yhteinen
KESÄDUUNARI-INFO
puh. 0800 179 279

31.8. asti klo 9–15
kesaduunari.fi
facebook.com/kesaduunari
twitter.com/kesaduunari