KORONAKRIISI St. Michel Printillä Mikke­lissä: ”Pari viikkoa lomau­tusta, pari viikkoa töitä, pari kesälomaa”

Lomau­tukset ovat Mikke­lissä hiljen­tä­neet perin­teisen paino­talon St. Michel Printin. Taloon yli kolme­kym­mentä vuotta sitten töihin tullut Aki Vilén opiskelee lomau­tusai­kana itsel­leen uutta ammattia.

15.5.2020

– Onhan tässä tulot tippu­neet. Olen nyt perheen ainoa työssä­käyvä, vaimol­la­kaan ei ole töitä, kertoo jälki­kä­sit­te­ly­ko­neen hoita­jana työsken­te­levä Aki Vilén.

Vaikka talous on tiukilla, aika on kulunut kotona hyvin.

– Opiskelen uutta ammattia, teen kokin tutkintoa. Eli ei ole mitään vapaa-ajan ongelmaa kyllä tullut, kun on vielä nuo tytötkin kotona.

Toinen hänen tyttä­ris­tään on ammat­ti­kou­lussa, toinen alakoulun viimei­sellä luokalla, ja he käyvät nyt etäkoulua. Perheen kanssa vietet­tävän ajan lisäksi pienenä positii­vi­sena puolena lomau­tuk­sessa on se, että Vilén saa opinto­jensa takia korotettua päivä­rahaa. Rahat ovat myös tulleet nopeasti Teolli­suuden työttö­myys­kas­sasta tilille.

KOKIN TYÖT VARASUUNNITELMANA

Lomau­tuksia St. Michel Printillä oli jo alkuvuo­desta, mutta sitten koronae­pi­demia söi kevään työt vähiin ja tuotti toisen yt-kierroksen. Puhelin­haas­tat­telua tehtäessä Vilénillä on menossa toinen viikko lomau­tusta, maalis­kuussa pakko­lomaa tuli yksi viikko.

– Maanan­taina menen taas kahdeksi viikoksi töihin, sitten pidän kaksi viikkoa kesälomaa.

Touko­kuun lopusta ei enää varmasti tiedä­kään. Toisaalta Vilén on sellai­seen tottunut. Paino­ta­lossa lähitu­le­vai­suu­denkin ennakointi on vaikeaa.

– Saattaa niitä tilauksia myös tulla yhtäkkiä, ja sitten on taas töitä.

Vilénin kokkio­pinnot ovat toistai­seksi vasta alkuvai­heessa. Niihin hän ryhtyi siksi, että ennen työntekijän näkökul­masta vakaa työnan­taja on viime vuosina muuttunut epävarmaksi.

– Vuosi sitten meillä tuli ensim­mäiset lomau­tukset. Silloin aloin miettiä, mitä ryhtyisin tekemään. Jos näyttää siltä, että nykyisiä töitä ei enää riitä, niin sitten on olemassa toinen ammatti, hän kertoo suunnitelmistaan.

Vaikka ihmiset vähen­täi­sivät paino­tuot­teiden käyttöä, niin syömistä he tuskin aikovat lopettaa. Vilén luottaa siihen, että kokeille riittää töitä.

– Nuorena jo opiskelin ammat­ti­koulun ravin­tola- ja hotel­li­lin­jalla, mutta se jäi kesken ja päädyin sitten eri alalle. Ja ruoan­laitto on kyllä aina kiinnostanut.

NOUSEEKO SUOMALAISEN TYÖN ARVOSTUS?

St. Michel Printissä tuotanto on pyörinyt koko ajan, mutta alkuvuoden vajailla tehoilla. Lomau­tusten takia talossa olisi hiljaista ja tilavaa ilman koronaakin. Noin 40 työntekijän yrityk­sessä töissä olevat on voinut laskea yhden käden sormilla, mikä on tehnyt turvae­täi­syyk­sien noudat­ta­misen helpommaksi.

– Käsidesiä on käytetty ja annettu ohjeita, että pestään paljon käsiä, sanoo Vilén.

Jos korona­vi­ruk­sesta mitään hyvää seuraa, niin se voisi olla kotimaisen työn arvos­tuksen kasvu.

– Kyllä meilläkin tietysti ihmisiä huoles­tuttaa ja onhan tämä talou­delle aika paha. Mutta olisiko tällä sellainen vaikutus, että alettai­siin tehdä enemmän Suomessa. Tämä hengi­tys­suo­ja­här­delli esimer­kiksi pisti silmään. Nythän niitä suojaimia alettiin Suomessa valmistaa, miettii Vilén.

Mikäli 48-vuotias Vilén päätyy kokiksi tai muihin töihin, häneltä katkeaa St. Michel Printillä pitkä työura.

– Tulin taloon ensim­mäisen kerran 1989, ja vuodesta 1995 olen ollut täällä yhtäjaksoisesti.

KORONA TYREHDYTTI TILAUKSET

– Asiak­kaat eivät tee päätöksiä, tai niiden tekeminen pitkittyy. Olemassa olevia tilauksia on siirretty myöhem­mäksi, kuvailee pääluot­ta­mus­mies Sami Pettinen korona­kriisin vaiku­tusta St. Michel Printin liiketoimintaan.

Paino­talo on erikois­tunut ohkopa­pe­riin eli paperiin, jota käyte­tään muun muassa Raama­tuissa. Yrityksen tuotteita ovat Raamat­tujen lisäksi virsi­kirjat, lakikirjat, sanakirjat sekä luette­lo­tyyp­piset käyttä­jä­ma­nu­aalit. Noin 80 prosenttia tuotteista menee vientiin. Yksi töitä viime vuosina vähen­tänyt tekijä on, että lakipy­kälät ja vieraan kielen sanat voi kirjan selaa­misen sijaan tarkistaa nopeasti älypu­he­li­mesta. Lisäksi tasku­ka­len­te­rien teko on loppunut.

Kun painoalan yleisten vaikeuk­sien ja yrityksen omien haasteiden päälle tulivat vielä koronan vaiku­tukset, Mikke­lissä käynnis­tet­tiin uusi yt-neuvot­te­lujen kierros.

– Kirja­pai­noa­lalla on perin­tei­sesti ollut alkuvuosi hiljai­sempi. Ensim­mäinen lomau­tus­pe­riodi olisi kestänyt huhti­kuun loppuun asti, lomau­tuksia oli tulossa 3–4 viikkoa per työntekijä. Nyt meillä on neuvot­telut taas käynnissä, ja arvioi­daan, että pahim­mil­laan lomau­tusten kesto voisi olla 10 viikkoa. Irtisa­no­mi­sista neuvo­tel­laan myös, kertoo Pettinen.

Tunnelmat ovat luonnol­li­sesti matalalla, mutta pääluot­ta­mus­miehen mukaan vaihtoehdot ovat vähissä.

– Ansio­taso heikentyy lomau­tusten takia, niin eihän tässä hyvät fiilikset ole, kun palkka ei meillä ole muuten­kaan korkea, sanoo Pettinen.

– Mutta ei täällä ole mitään kaneja hatusta vedetty, eikä yrityk­sellä paljon muita selviy­ty­mis­kei­noja ole kuin lomau­tukset. Toivo­taan, että tilanne palaa normaa­liksi ja tilauksia tulee taas.

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVAT PAULA MYÖHÄNEN