VIERAILIJA: Henri Weijo: Mitä antaa krää­sä­kriit­ti­selle jouluna?

Joulu­pukki saa kantaa tänä jouluna kevyem­pää lahja­säk­kiä, sillä moni suoma­lais­perhe on julis­ta­nut pannan turhaksi koetulle tava­ralle eli krää­sälle. Syitä asen­ne­muu­tok­selle on monia. Kasvava ilmas­toah­dis­tus on muok­kaa­massa kulu­tus­tot­tu­muk­sia uusiksi. Toisaalla on havaittu tympään­ty­mistä aasia­lai­seen halpa­tuo­tan­toon ja kasva­vaa halua tukea koti­maista teol­li­suutta. Monet myös karsi­vat tava­roita kodeis­taan Marie Kondon mini­ma­lis­ti­sen sisus­ta­mi­sen innoittamana.

Sopi­vaa joulu­lah­jaa metsäs­tä­välle krää­sä­kriit­ti­syy­den nousu muodos­taa kuiten­kin ongel­man: mitä antaa lahjaksi ihmi­selle, joka ei halua kotiinsa yhtään turhaa lisätavaraa?

Asian pohti­mi­nen helpot­tuu, kun ensin ymmär­tää mikä ylipäänsä tekee lahjasta sopi­van. Lahjo­jen anta­mi­seen erikois­tu­nut kana­da­lai­nen kulu­tus­tut­kija Russell Belk on määri­tel­lyt täydel­li­sen lahjan seuraavasti:

1. Lahja on anta­jalle suuri uhraus
2. Anta­jan ainoa motiivi on ilah­dut­taa vastaanottajaa
3. Lahja on ylellinen
4. Lahja on vastaa­not­ta­jalle täydel­li­sen sopiva
5. Vastaa­not­taja on yllät­ty­nyt lahjasta
6. Vastaa­not­taja himoit­see lahjaa ja iloit­see sen saamisesta

Yksit­täi­sen lahjan on käytän­nössä mahdo­tonta saavut­taa nämä ihan­teet. Ne pitää­kin nähdä ennen kaik­kea pyrki­myk­sinä – jokai­nen ihmi­nen haluaa anta­mansa lahjan kuvas­ta­van näitä ihan­teita edes jossain määrin. Viime vuosina on nous­sut kaksi joulu­lah­jat­ren­diä, jotka kerto­vat suoma­lais­ten halusta selät­tää krää­sän virta kotiin tinki­mättä hyvän lahjan ihanteista.

Näistä ensim­mäi­nen on lisään­ty­nyt panos­ta­mi­nen tava­roi­den laatuun määrän sijaan. Toinen taas on aineet­to­mia lahjo­jen – erityi­sesti palve­lu­lah­ja­kort­tien – kasva­nut suosio.

Laatuun panos­ta­mi­nen helpot­taa tieten­kin tava­ra­tul­vaa ja ilmas­toah­dis­tusta. Oikein valittu laadu­kas yksit­täi­nen tavara on usein myös harvi­nai­sempi (halut­tava), tark­kaan mietitty (yllät­tävä, ilah­dut­tava ja luo mieli­ku­van uhrauk­sesta) ja räätä­löity (vastaa­not­ta­jalle sopi­vampi). Laatuun panos­ta­mi­nen mahdol­lis­taa myös koti­mai­sen tuotan­non suosimisen.

Hyvä esimerkki tällai­sesta laatu­lah­jasta voisi olla kalas­ta­mista harras­ta­valle annet­tava nimik­ko­kai­ver­ruk­sin varus­teltu kaunis puukko suoma­lai­selta pien­pa­jalta. Monissa suoma­lais­per­heissä onkin otettu tavaksi antaa vain yksi laatu­ta­vara kulle­kin perheenjäsenelle.

”Laatuun panos­ta­mi­nen mahdol­lis­taa koti­mai­sen suosimisen.”

Aineet­to­mat lahjat helpot­ta­vat krää­sä­ah­dis­tusta vielä selkeäm­min. Lahja­kortti koke­mus­pal­ve­luun ei taatusti kasvata tava­ra­röyk­kiötä, ja palve­lut miel­le­tään usein myös ilmas­to­ys­tä­väl­li­sem­mäksi – joskus tosin väärin perus­tein. Palve­lut tuke­vat myös suoma­laista työtä varsin hyvin.

Tänä jouluna moni saakin varmasti jälleen lahja­kor­tin kaupun­gin­teat­te­riin, kylpy­lään täys­hoi­toi­neen tai kaupun­gin parhaa­seen ravin­to­laan. Palvelu on usein laadu­kasta tava­raa­kin parempi lahja, koska siitä voidaan räätä­löi­mällä tehdä vastaa­not­ta­jalle vielä sopi­vampi, ylel­li­sempi ja ilahduttavampi.

Onko tämän päivän krää­sä­kriit­ti­syys vain ohime­nevä trendi vai kuvas­taako se uutta normaa­lia yhteis­kun­nan mukau­tuessa ilmas­ton­muu­tok­seen? Euroo­pan unio­nin kunnian­hi­moi­set tavoit­teet nostaa tava­roi­den käyt­töi­kää ja kier­rä­ty­sas­tetta siir­ty­mällä kier­to­ta­lou­teen aina­kin entei­lee vaikeita aikoja krää­sälle. Joka tapauk­sessa jää nähtä­väksi, miten suoma­lai­set tule­vai­suu­dessa määrit­te­le­vät ylel­li­sen, yllät­tä­vän ja vastaa­not­ta­jaa sopi­vuu­del­laan ilah­dut­ta­van lahjan.

HENRI WEIJO
Kirjoit­taja on Aalto-yliopis­ton mark­ki­noin­nin apulais­pro­fes­sori ja kulutustutkija.