VIERAILIJA: Henri Weijo: Mitä antaa krääsä­kriit­ti­selle jouluna?

Joulu­pukki saa kantaa tänä jouluna kevyempää lahja­säkkiä, sillä moni suoma­lais­perhe on julis­tanut pannan turhaksi koetulle tavaralle eli krääsälle. Syitä asenne­muu­tok­selle on monia. Kasvava ilmas­toah­distus on muokkaa­massa kulutus­tot­tu­muksia uusiksi. Toisaalla on havaittu tympään­ty­mistä aasia­lai­seen halpa­tuo­tan­toon ja kasvavaa halua tukea kotimaista teolli­suutta. Monet myös karsivat tavaroita kodeis­taan Marie Kondon minima­lis­tisen sisus­ta­misen innoittamana.

Sopivaa joulu­lahjaa metsäs­tä­välle krääsä­kriit­ti­syyden nousu muodostaa kuitenkin ongelman: mitä antaa lahjaksi ihmiselle, joka ei halua kotiinsa yhtään turhaa lisätavaraa?

Asian pohti­minen helpottuu, kun ensin ymmärtää mikä ylipäänsä tekee lahjasta sopivan. Lahjojen antami­seen erikois­tunut kanada­lainen kulutus­tut­kija Russell Belk on määri­tellyt täydel­lisen lahjan seuraavasti:

1. Lahja on antajalle suuri uhraus
2. Antajan ainoa motiivi on ilahduttaa vastaanottajaa
3. Lahja on ylellinen
4. Lahja on vastaa­not­ta­jalle täydel­lisen sopiva
5. Vastaa­not­taja on yllät­tynyt lahjasta
6. Vastaa­not­taja himoitsee lahjaa ja iloitsee sen saamisesta

Yksit­täisen lahjan on käytän­nössä mahdo­tonta saavuttaa nämä ihanteet. Ne pitääkin nähdä ennen kaikkea pyrki­myk­sinä – jokainen ihminen haluaa antamansa lahjan kuvas­tavan näitä ihanteita edes jossain määrin. Viime vuosina on noussut kaksi joulu­lah­jat­rendiä, jotka kertovat suoma­laisten halusta selättää krääsän virta kotiin tinki­mättä hyvän lahjan ihanteista.

Näistä ensim­mäinen on lisään­tynyt panos­ta­minen tavaroiden laatuun määrän sijaan. Toinen taas on aineet­tomia lahjojen – erityi­sesti palve­lu­lah­ja­kort­tien – kasvanut suosio.

Laatuun panos­ta­minen helpottaa tietenkin tavara­tulvaa ja ilmas­toah­dis­tusta. Oikein valittu laadukas yksit­täinen tavara on usein myös harvi­nai­sempi (halut­tava), tarkkaan mietitty (yllät­tävä, ilahdut­tava ja luo mieli­kuvan uhrauk­sesta) ja räätä­löity (vastaa­not­ta­jalle sopivampi). Laatuun panos­ta­minen mahdol­listaa myös kotimaisen tuotannon suosimisen.

Hyvä esimerkki tällai­sesta laatu­lah­jasta voisi olla kalas­ta­mista harras­ta­valle annet­tava nimik­ko­kai­ver­ruksin varus­teltu kaunis puukko suoma­lai­selta pienpa­jalta. Monissa suoma­lais­per­heissä onkin otettu tavaksi antaa vain yksi laatu­ta­vara kullekin perheenjäsenelle.

”Laatuun panos­ta­minen mahdol­listaa kotimaisen suosimisen.”

Aineet­tomat lahjat helpot­tavat krääsä­ah­dis­tusta vielä selkeämmin. Lahja­kortti kokemus­pal­ve­luun ei taatusti kasvata tavara­röyk­kiötä, ja palvelut mielle­tään usein myös ilmas­to­ys­tä­väl­li­sem­mäksi – joskus tosin väärin perus­tein. Palvelut tukevat myös suoma­laista työtä varsin hyvin.

Tänä jouluna moni saakin varmasti jälleen lahja­kortin kaupun­gin­teat­te­riin, kylpy­lään täyshoi­toi­neen tai kaupungin parhaa­seen ravin­to­laan. Palvelu on usein laadu­kasta tavaraakin parempi lahja, koska siitä voidaan räätä­löi­mällä tehdä vastaa­not­ta­jalle vielä sopivampi, ylelli­sempi ja ilahduttavampi.

Onko tämän päivän krääsä­kriit­ti­syys vain ohime­nevä trendi vai kuvas­taako se uutta normaalia yhteis­kunnan mukau­tuessa ilmas­ton­muu­tok­seen? Euroopan unionin kunnian­hi­moiset tavoit­teet nostaa tavaroiden käyttöikää ja kierrä­ty­sas­tetta siirty­mällä kierto­ta­lou­teen ainakin enteilee vaikeita aikoja krääsälle. Joka tapauk­sessa jää nähtä­väksi, miten suoma­laiset tulevai­suu­dessa määrit­te­levät ylellisen, yllät­tävän ja vastaa­not­tajaa sopivuu­del­laan ilahdut­tavan lahjan.

HENRI WEIJO
Kirjoit­taja on Aalto-yliopiston markki­noinnin apulais­pro­fes­sori ja kulutustutkija.