Riku Aalto: Kaipuuta keski­tet­tyi­hin työmarkkinaratkaisuihin?

Työnan­ta­ja­lii­tot ovat jo useam­man vuoden ajan pedan­neet parhail­laan käyn­nissä olevien työeh­to­so­pi­mus­neu­vot­te­lu­jen asetel­maa hoke­malla, että keski­te­tyt työmark­ki­na­rat­kai­sut ovat histo­riaa. Varmuu­den vuoksi Elin­kei­noe­lä­män keskus­liitto EK:n sään­tö­jä­kin muutet­tiin niin, että keski­tet­tyjä ratkai­suja ei varmasti tehdä.

EK on aktii­vi­sesti kerto­nut aina­kin sovel­tu­vin osin siitä, että se ei neuvot­tele mistään sellai­sesta, missä on työvoi­ma­kus­tan­nuk­sista kysy­mys. Tämä ei kuiten­kaan pidä paik­kaansa. Se vain valit­see neuvot­te­lu­jen kohteeksi itsel­leen sopi­vat asiat kuten työt­tö­myys­tur­van ja eläke­tur­van, josta yhtenä esimerk­kinä ovat leske­ne­läk­kee­seen tehdyt muutok­set. Sen sijaan EK ei voi sopia suosi­tuk­sesta, jossa määri­tel­täi­siin, miten nuor­ten työelä­mään tutus­tu­mi­nen pitäisi järjes­tää tai miten sitä pitäisi tukea. Se on EK:n mukaan liit­to­jen välistä neuvot­te­lua se.

Toisaalta työnan­ta­ja­lii­tot ovat kanta­neet tes-neuvot­te­lu­pöy­tiin roppa­kau­palla yhtei­siä esityk­siä. Jossain siis joku kuiten­kin koor­di­noi sitä minkä­lai­sia esityk­siä työn­te­ki­jä­puo­lelle anne­taan. Sattu­maa ei ole se, että useam­massa pöydässä työnan­ta­jat esit­tä­vät palve­lus­vuo­si­li­sän ja arki­py­hä­kor­vaus­ten pois­ta­mista tai jäsen­mak­su­pe­rin­nän lopet­ta­mista. Taitaa olla niin, että jokai­sessa pöydässä on esitetty poliit­tis­ten lakko­jen sank­tioi­mista. Tässä vain muutama esimerkki.

”Vaikut­taa siltä, että työnan­ta­ja­lii­tot ajavat keski­tet­tyä tekno­lo­gia­teol­li­suu­den työmarkkinamallia.”

Työnan­ta­ja­liit­to­jen ajatus tuntuu­kin olevan se, että niillä on erityi­nen oikeus koor­di­noida neuvot­te­luja keske­nään, mutta auta armias, jos työn­te­ki­jä­puoli tekee samoin. Se on tuomit­ta­vaa ja luot­ta­mus neuvot­te­lu­kump­pa­nei­den kesken on koetuk­sella, jos niin tapahtuu.

Teol­li­suus­liitto neuvot­te­lee 33 työeh­to­so­pi­musta. Neuvot­te­lu­kump­pa­neina on 17 työnan­ta­ja­jär­jes­töä. Meille on näky­nyt varsin hyvin se, miten työnan­ta­ja­puoli jatku­vasti vies­tii keske­nään minkä­laista vasta­kai­kua heidän esityk­sensä kussa­kin pöydässä saa ja minkä­lai­sia esityk­siä työn­te­ki­jä­puoli on tehnyt.

Julki­suu­dessa työnan­ta­ja­lii­tot pitä­vät tiukasti kiinni siitä, että ne eivät neuvot­tele keski­te­tysti, vaan jokai­nen hoitaa oman tont­tinsa. Vaikut­taa kuiten­kin siltä, että työnan­ta­ja­lii­tot ajavat keski­tet­tyä tekno­lo­gia­teol­li­suu­den työmark­ki­na­mal­lia. Muissa pöydissä ei juuri liikuta ennen kuin teknossa on saatu asiat valmiiksi. Muutama työnan­ta­ja­liitto on näin myös suoraan toden­nut. Julki­sesti ne eivät sitä ääneen sano.

Näyt­tää­kin siltä, että työnan­ta­ja­lei­rissä on kaipuuta keski­tet­tyi­hin ratkai­sui­hin, kunhan neuvot­te­luista vastaa Tekno­lo­gia­teol­li­suus eikä Elin­kei­noe­lä­män keskusliitto.

RIKU AALTO
Teol­li­suus­lii­ton puheenjohtaja