VIERAILIJA: Merja Kauhanen: Palkan­ko­ro­tus­va­raan vaikuttaa moni tekijä

Neuvot­telut uusista työeh­to­so­pi­muk­sista ovat jo käynnis­ty­neet. Luvassa on mielen­kiin­toinen neuvot­te­lu­kierros tällä kertaa kuitenkin hidas­tuvan talous­kasvun näkymissä. Kilpai­lu­ky­ky­so­pi­muk­sessa sovittu työajan pidennys on varmasti yksi keskeinen kysymys, josta väänne­tään neuvot­te­lu­pöy­dissä. Vääntöä on varmasti myös palkan­ko­ro­tus­va­rasta. Palkan­saa­ja­puo­lelle tärkeä tavoite luonnol­li­sesti on turvata palkan­saa­jien ostovoima.

Edelli­sellä liitto­tason neuvot­te­lu­kier­rok­sella yleiseksi linjaksi näytti muodos­tuvan vientia­loilla sovittu 3,2 prosenttia kahden vuoden aikana, vaikka viral­li­sesti uudesta Suomen työmark­ki­na­mal­lista ei saatu sovittua. Kun Suomessa ei enää tehdä keski­tet­tyjä sopimuksia, tällainen vienti­ve­toinen malli, jossa vientialat toimivat ohjeel­lisen palkan­ko­ro­tus­linjan asetta­jana myös muille aloille, on keino saada koordi­naa­tiota palkkaneuvotteluihin.

Perin­teinen palkka­normi, jota ay-liike on hyödyn­tänyt ohjenuo­rana muodos­taes­saan palkka­ta­voit­teita, on tuotta­vuus­kasvun ja odotetun inflaa­tion yhteis­summa. Ay-liike on liittänyt palkka­normin sovel­ta­mi­seen myös perus­ta­voit­tei­taan solidaa­risen palkka­po­li­tiikan noudat­ta­mi­sesta (SAK) sekä funktio­naa­lisen tulon­jaon kehityk­sestä. Kaikkiaan palkka­normin sovel­ta­mi­sella palkka­ta­voit­teita muodos­tet­taessa on pyritty vakaan talous­ke­hi­tyksen säilyttämiseen.

Rahaliiton ajan palkka­normia on kutsuttu euronor­miksi, jonka mukaan palkan­ko­ros­tus­varaa säätelee kansan­ta­louden keski­mää­räisen tuotta­vuuden kasvu ja Euroopan keskus­pankin (EKP:n) asettama inflaa­tio­ta­voite (Sauramo 2004). Perin­tei­sestä tuotta­vuus­nor­mista euronormi poikkeaa siten, että inflaatio määri­tel­lään aiempaa epäsuo­remmin EKP:n inflaa­tio­ta­voit­teen avulla. Perus­e­del­lytys palkka­normin noudat­ta­mi­selle on rahata­lou­del­li­sesti vakaa toimin­taym­pä­ristö, jollai­sena rahaliittoa toki voidaan pitää.

Perin­teinen palkka­normi on tuotta­vuus­kasvun ja odotetun inflaa­tion yhteissumma.

Palkan­ko­ro­tus­va­raan on voitu huomioida myös muita tekijöitä kuten työttö­myyden taso, välil­listen työvoi­ma­kus­tan­nusten kehitys, vaihto­tase ja välitön verotus. Palkka­normia sovel­let­taessa merki­tystä on siis sillä, mikä on talouden tila lähtö­ti­lan­teessa. Erilaiset tasapain­ot­to­muudet lähtö­ti­lassa voivat antaa aiheen poiketa normin mukai­sesta palkan­muo­dos­tuk­sesta. Suomen kustan­nus­kil­pai­lu­kyvyn säily­misen kannalta myös muiden maiden palkka­ke­hitys pitäisi ottaa huomioon.

On hyvä muistaa, että vaikka palkka­nor­mia­jat­te­lulla on ollut keskeinen asema suoma­lai­sessa tulopo­li­tii­kassa, varsi­nai­sissa työeh­to­so­pi­muk­sissa normia ei välttä­mättä ole sellai­se­naan seurattu. Tässä suhteessa Suomi on takavuo­sina poikennut Ruotsista, jossa avoimen sektorin vientia­loja edustava Teolli­suus­so­pimus on toiminut selvemmin ohjeel­lisen palkan­ko­ro­tus­linjan asetta­jana, jota muut sopimusalat ovat noudat­ta­neet omissa sopimuksissaan.

Oleel­linen kysymys on myös se, mikä on ’oikea’ ja sopivin palkka­normi, jota pitäisi soveltaa palkan­ko­ro­tus­varaa lasket­taessa. Määri­tel­läänkö normi koko kansan­ta­louden tuotta­vuuden vai avoimen sektorin tuotta­vuuden mukaan ja mitä hinta­kä­si­tettä käyte­tään? Tällai­sissa palkka­nor­meissa kullekin alalle ei lasket­taisi omaa palkankorotusvaraa.

Vaikka palkka­normia jälleen käytet­täi­siin apuvä­li­neenä muodos­tet­taessa palkka­ta­voit­teita syksyn neuvot­te­lu­kier­rok­selle, voisi odottaa, että aiempaan tapaan palkka­ta­voit­teet riippuvat osaltaan myös talouden tilasta ja työttö­myyden tasosta. Siten esimer­kiksi suora euronormin määrit­tämä palkan­ko­ro­tus­vara (haarukka noin 2,5–3%) ei siis yksis­tään määrit­täisi palkka­ta­voit­teiden tasoa.

Merki­tystä on myös sillä, tapah­tuuko tuleval­lakin kierrok­sella palkka­vaa­teiden yhteen­so­vit­ta­mista. Kokemus on osoit­tanut, että koordi­noi­duissa palkka­rat­kai­sussa kansan­ta­louden asettamat reunaehdot on varsin hyvin sisäis­tetty aiemminkin.

MERJA KAUHANEN
Kirjoit­taja on Palkan­saa­jien tutki­mus­lai­toksen tutkimuskoordinaattori.

23.9.2019