KOKIJA: Pentti Sihvonen jatkaa töitä eläke-ikäisenä: ”Teen palkka­työtä ilman paineita”

”Yllätyin itsekin, että on ihan eri fiilinki tehdä työtä, kun se on vapaa­eh­toista. Tuntuu, että enää en ole puun ja kuoren välissä”, luonnehtii Pentti Sihvonen.

Pentti Sihvonen jäi työttö­mäksi 62 vuoden iässä. Työ- ja elinkei­no­toi­mis­tossa antoivat rivien välistä ymmärtää, että uuden työpaikan löytä­minen on epätodennäköistä.

– Viikon kaksi kävelin itsek­seni ja totesin, että tämä ei ole minun juttuni. Mieleen oli jäänyt, kuinka yksi johtaja aikoi­naan pohdis­keli, että jos ovesta kävelee työnha­kija sisään ja sanoo, että olen hyvä kaveri tekemään töitä, niin hän melkein palkkaisi saman tien. Niinpä lähdin työpai­koille kysymään töitä.

Lahdessa asuvan Sihvosen työnha­ku­kier­rok­seen sisältyi muutama paikal­linen yritys ja henki­lös­tö­pal­velu Kilta.

– Työnan­tajat ottivat minut yli kuusi­kymp­pi­senä työnha­ki­jana asial­li­sesti vastaan. Töitä ei sillä haavaa ollut kenel­lä­kään tarjota, mutta parista paikasta kehot­tivat ottamaan uudes­taan yhteyttä, ellei töitä parin kuukauden sisällä löytyisi. Rivien välistä saattoi lukea, että kyllä he ikäky­sy­mystä mieles­sään punta­roivat, mutta syrjinnän kokemusta ei syntynyt.

– Killassa kävin jutte­le­massa ilman suurempia odotuksia, mutta sieltä otettiin jo parin päivän päästä yhteyttä. Padas­joen Metal­lissa oli töitä tarjolla. Otin tehtävän heti vastaan.

– Soittivat sittemmin TE-toimis­tos­takin, kun ei ollut lappuja kuulunut. Ihmet­te­livät, mistä olen voinut töitä saada. Vielä enemmän hämmen­tyivät, kun kuulivat, että maalis­kuussa 2018 alkanut työsuhde jatkui niillä näkymin vuoden loppuun asti, Sihvonen myhäilee.

KONKARI PADASJOELLA

Metal­li­työn konkari Sihvonen sai myös Padas­joen Metal­lissa asial­lisen vastaan­oton. Ei siis muuta kuin asentajan ammat­ti­ni­mik­keellä työn syrjään kiinni.

– Kun vieraa­seen paikkaan menee, niin onhan siinä se, että aluksi ei tahdo löytää juuri mitään. Hyvä jos itsensä isosta hallista. Käsiko­neet ja kaikki vehkeet olivat täysin erilaisia. Siinä sai vähän aikaa katsella, että jaa, tällainen tapaus.

– Työnoh­jausta ei isommin ollut, mutta jos en muuta ole oppinut niin sen, että kehtaan kysyä ilman, että tunnen itseni tyhmäksi, kun en jotain tiedä.

– Sellaista se on työvuo­sien aikana ollut aikai­sem­minkin. Itse oppimista ilman koulu­tusta. Esimer­kiksi levyhom­missa levytys­kuvan ja kappa­leen taivut­te­le­minen oikeaan mittaan loksahti aika äkkiä kohdal­leen. Sitten se on helppoa, kun sen kerran tajuaa.

Sihvonen otti uudet tehtävät nopeasti haltuun. Häneltä sujuvat yhtä lailla asennus- ja huolto­työt kuin sorvin ja jyrsin­ko­neen käyttö ja sahauskin. Osaaminen johti tarjouk­seen siirtyä talon kirjoille.

– Sanoin, että tulen, jos saan täydet lomaoi­keudet. Neuvot­te­limme, mutta sopimusta ei syntynyt. En viitsi joka vuosi olla ilman lomia ja lomal­ta­pa­luu­ra­hoja. Ei siinä ole mitään järkeä.

– Pysyin Killan kirjoilla. Sen kautta minulla on täydet lomat ja parempi työter­veys­huolto kuin Padas­joen Metal­lissa olisi. Liikun­ta­se­te­litkin tulevat kerran kuukau­dessa. Nuo jutut ovat toimi­neet Killassa älyttömän hyvin. Se oli yllätys. Tuntuu, että ne pitävät työnte­ki­jöis­tään kiinni.

”Kai se on työmark­ki­noilla jonkin­lainen etu, että on tehnyt monen tyyppistä työtä”, Pentti Sihvonen pohtii.

PAINEISTA RIISUTTU PALKKATYÖ

Sihvonen olisi päässyt eläkkeelle viime joulu­kuussa, jos olisi halunnut. Hän kuitenkin jatkoi työntekoa Padas­joen Metallissa.

– Työn tekeminen on loppujen lopuksi ihan kivaa. En kai mä tätä muuten tekisi. Siitä yllätyin itsekin, että on ihan eri fiilinki, kun se on vapaa­eh­toista. Teen kaiken mahdol­li­simman hyvin, mutta paineita ei ole, eikä hermoilla tarvitse.

– On vaan jotenkin sellainen rento olo. Ei tarvitse elää puun ja kuoren välissä. Tietää, että jos rupeaa jollain tavalla ottamaan päähän, niin voi sanoa, että eiköhän tämä ollut tässä.

Sihvosen työso­pimus voidaan päättää kahden viikon irtisa­no­mi­sa­jalla molemmin puolin.

– Killasta ovat kuitenkin sanoneet, että töitä riittää. Jos ei Padas­joen Metal­lissa, niin sitten jossain muualla. Siinä mielessä työuran jatku­minen tuntuu olevan koko lailla omissa käsissä.

Padas­joen Metal­lilla on toimi­pis­teet Padas­joella ja Lahdessa.

– Padas­joessa ei ole kannal­tani muuta vikaa kuin 57 kilometrin etäisyys kotoa. Siellä on ihan lupsakat hommat. Mitään ei tarvitse itse nostaa, kun osat voi laittaa nostu­rilla paikoil­leen. Välillä olen työsken­nellyt myös Lahden toimi­pis­teessä. Se on töiden ja matkojen puolesta passeli paikka.

PALKKATYÖTÄ PAINEIDEN KERA

Sihvonen aloitti työuransa vuonna 1975. Hän valmistui asenta­ja­ko­neis­ta­jaksi Lahden ammat­ti­kou­lusta ja sai heti vakituisen työpaikan elintar­vi­ke­teol­li­suu­delle koneita valmis­ta­neesta Kujanen Oy:stä.

– Kujanen oli ihan mukava työpaikka, mutta siinä näki, miten vaikeaksi yrityksen kasvat­ta­minen voi muodostua. Inves­toin­teja tehtiin, mutta rahat eivät tilaus­kannan vaihdel­lessa ilmei­sesti riittä­neet satsauksen läpivie­mi­seen. Ennakoin tilan­teen, ja ehdin pois pari vuotta ennen kuin se meni nurin.

Sihvonen siirtyi Insinöö­ri­toi­misto Hurskaisen palve­luk­seen helmi­kuussa 1988. Siellä hän teki kaikkia muita metal­li­töitä paitsi hitsausta. Vuosien vieriessä työteh­tä­viin sisäl­tyivät asennus, koneistus, levytyöt, särmäys, kanttaus ja lävistys.

– Valmis­timme pakkaus­ko­neita. Suurimmat menivät IKEAlle huone­ka­lujen pakkaa­mista varten. Pienem­millä pakat­tiin esimer­kiksi hedelmiä ja vihan­neksia pahvi­laa­ti­koihin. Materi­aa­lina käytimme ruostu­ma­tonta terästä ja alumiinia, kun Kujasella käytet­tiin pääasiassa mustaa rautaa.

Yritys kävi läpi omista­ja­muu­toksia. Sihvosen puheessa vilah­te­levat Tampella, Enso ja JOT.

– Omista­ja­pohja vaihtui, henki­löstön määrä vaihteli, mutta muutokset eivät tuntu­neet tuotan­nossa juuri miten­kään. Hommat pyörivät samalla tavalla koko ajan.

Kuluvan vuosi­kymmen puoli­välin jälkeen yritys alkoi lomauttaa väkeä. Sihvosen mukaan tavoit­teena oli saada työnte­kijät irtisa­nou­tu­maan, jotta yritys säästäisi palkka­ku­luissa. Tuotantoa alettiin myös siirtää toiselle paikka­kun­nalle, mistä tarjot­tiin palkol­li­sille komennustöitä.

– Työreissut olisivat kestä­neet 3–4 viikkoa putkeen. Väittivät, että vaihtoehtoa ei ole. Vastasin, että aina on vaihtoehto. Sanoin itseni irti 30 työvuoden jälkeen. On parempi lähteä kuin menettää hermonsa tilan­teessa, jossa tulevai­suutta ei taval­laan ollut nähtävissä.

”Työnan­tajat ottivat minut yli kuusi­kymp­pi­senä työnha­ki­jana asial­li­sesti vastaan”, Pentti Sihvonen kertoo.

TURHIA KÄRHÄMIÄ

Sihvonen on toiminut työural­laan parin­kym­menen vuoden ajan luotta­mus­mie­henä. Hänen mukaansa asioista pysty­tään sopimaan, kunhan lähtö­kohdat ovat kunnossa.

– Työnan­taja saa parhaan loppu­tu­loksen, kun pitää työnte­kijät tyyty­väi­sinä. Jousta­mi­nenkin toimii, kun se on molem­min­puo­lista. Jos menet pyytä­mään vapaa­päivää, ja vastaus on, että kyllähän se käy, niin sitten kun työnan­taja vuoros­taan kysyy, että voitko tehdä pidempää päivää, että saadaan tilaukset valmiiksi, niin kyllähän sekin käy.

– Jos jousto rupeaa olemaan vain toiseen suuntaan, niin sehän ei pitkään pelaa, tai jos toinen rupeaa vetämään tiukkaa linjaa, niin sitten vetää toinenkin. Niin se vaan menee, halusi sen uskoa tai ei.

Sihvosen mukaan suurin osa työelämän kärhä­mistä on turhia siksi, että ongelmat liittyvät usein asentei­siin eivätkä asioihin.

– Luotta­mus­miehen tehtävä on loppujen lopuksi aika helppo hoitaa, kun ei yritä pelata pelejä tai juonia ja kun toimii rauhal­li­sesti, vaikka vasta­puoli vähän kimpoi­lisi. Jos molemmin puolin pysytään asialin­jalla, eikä ruveta halko­maan pilkkuja, niin se menee ihan hyvin.

– Kunhan ymmärtää, että pykälät ja ohjeet ovat olemassa, niin riitaa on oikeas­taan vaikea saada aikai­seksi, Sihvonen toteaa.

TYÖSSÄ ELÄKEIKÄISENÄ

  • Mitä pidem­pään työskentee ja myöhentää eläkkeelle siirty­mistä, sitä suuremman työeläk­keen saa. Jos eläkettä ei ota maksuun heti vanhuuse­lä­keiän alara­jalla, saa eläkkee­seensä 0,4 % lykkäys­ko­ro­tuksen jokai­selta kuukau­delta. Korotus koskee koko työuran aikaista eläke­ker­tymää, joka on ansaittu vanhuuse­läk­keen alkamista edeltävän kuukauden loppuun mennessä.
  • Lykkäys­ko­rotus ei ole sidok­sissa työnte­koon – sen saa riippu­matta siitä, työsken­te­leekö alimman vanhuuse­lä­keiän jälkeen vai ei. Jos työsken­telet, sinulle kertyy lisäksi työstä 1,5 % uutta työelä­kettä ylimpään eläkei­kään asti.

www.tyoelake.fi/paljonko-saan-elaketta/tyossa-jatkaminen-kannattaa

TYÖSSÄ ELÄKKEELLÄ

  • Vanhuus- ja työky­vyt­tö­myy­se­läk­keellä tehty työ ei vaikuta maksussa olevan vanhuuse­läk­keen suuruu­teen, mutta kasvattaa tulevaa eläkettä 1,5 % palkasta ylimpään eläkei­kään asti (68 vuotta). Uusi eläke kertyy ansio­tu­loista, joita ovat kaikki saadut verona­laiset tulot, kuten erilaiset palkan lisät ja lomaraha.
  • Ansio­tulot saattavat vaikuttaa ennen eläkkeelle jäämistä ansait­tuun eläkkee­seen. Riippuu siitä, millä eläkkeellä on. Vanhuuse­läk­keellä tai osittai­sella vanhuuse­läk­keellä voi tehdä töitä niin paljon kuin haluaa. Myös perhe-eläkkeen rinnalla saa työsken­nellä rajoi­tuk­setta. Työkyvyttömyys‑, työura- ja osa-aikae­läk­keessä työn ja ansioiden määrää on sen sijaan rajoitettu.
  • Jos tekee töitä vanhuuse­läk­keen rinnalla, nykyisen työsuh­teen tulee päättyä ja on solmit­tava uusi työso­pimus. Saman työnan­tajan palve­luk­sessa jatket­taessa työsuh­teen ehtojen pitää muuttua, on esimer­kiksi siirryt­tävä kokoai­ka­työstä osa-aikatyöhön.
  • Osittaisen vanhuuse­läk­keen rinnalla voi jatkaa töissä entiseen tapaan. Palkka ei vaikuta osittaisen vanhuuse­läk­keen suuruu­teen, mutta tulevaa eläkettä se kasvattaa ylimpään vanhuuse­lä­kei­kään asti.
  • Kun jää täysi­päi­väi­seksi eläke­läi­seksi, on aika hakea eläkettä uudel­leen. Vanhan eläkkeen lisäksi tilil­leen saa eläkkeen, jonka ansaitsi tehdes­sään töitä eläkkeellä olles­saan. Jos töitä teki vanhuuse­läk­keen rinnalla, voi saada uutta eläkettä täytet­tyään 68 vuotta. Jos teki töitä työky­vyt­tö­myy­se­läk­keen rinnalla, alkaa saada uutta eläkettä kun täyttää vanhuuse­lä­keiän tai kun työsuhde myöhemmin päättyy.
  • Eläke­tuloa verote­taan kuten palkka­tuloa. Lopul­lisen veropro­sentin ratkaisee se, kuinka paljon on kalen­te­ri­vuoden aikana eläke­tuloa ja palkka­tuloa yhteensä, ja niihin liittyviä vähen­nyksiä. Kannattaa hankkia kaksi verokorttia, sekä eläke­tuloa että palkka­tuloa varten, jotta maksaisi koko ajan oikean määrän veroa.

www.ilmarinen.fi/henkiloasiakas/elakkeella/toissa-elakkeella

Pentti Sihvonen asentaa moottoria kuljet­ti­meen Padas­joen Metal­lissa Lahdessa.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT LAURI ROTKO