KOKIJA: Pentti Sihvo­nen jatkaa töitä eläke-ikäi­senä: ”Teen palk­ka­työtä ilman paineita”

”Yllä­tyin itse­kin, että on ihan eri fiilinki tehdä työtä, kun se on vapaa­eh­toista. Tuntuu, että enää en ole puun ja kuoren välissä”, luon­neh­tii Pentti Sihvonen.

Pentti Sihvo­nen jäi työt­tö­mäksi 62 vuoden iässä. Työ- ja elin­kei­no­toi­mis­tossa antoi­vat rivien välistä ymmär­tää, että uuden työpai­kan löytä­mi­nen on epätodennäköistä.

– Viikon kaksi käve­lin itsek­seni ja tote­sin, että tämä ei ole minun juttuni. Mieleen oli jäänyt, kuinka yksi johtaja aikoi­naan pohdis­keli, että jos ovesta käve­lee työn­ha­kija sisään ja sanoo, että olen hyvä kaveri teke­mään töitä, niin hän melkein palk­kaisi saman tien. Niinpä lähdin työpai­koille kysy­mään töitä.

Lahdessa asuvan Sihvo­sen työn­ha­ku­kier­rok­seen sisäl­tyi muutama paikal­li­nen yritys ja henki­lös­tö­pal­velu Kilta.

– Työnan­ta­jat otti­vat minut yli kuusi­kymp­pi­senä työn­ha­ki­jana asial­li­sesti vastaan. Töitä ei sillä haavaa ollut kenel­lä­kään tarjota, mutta parista paikasta kehot­ti­vat otta­maan uudes­taan yhteyttä, ellei töitä parin kuukau­den sisällä löytyisi. Rivien välistä saat­toi lukea, että kyllä he ikäky­sy­mystä mieles­sään punta­roi­vat, mutta syrjin­nän koke­musta ei syntynyt.

– Killassa kävin jutte­le­massa ilman suurem­pia odotuk­sia, mutta sieltä otet­tiin jo parin päivän päästä yhteyttä. Padas­joen Metal­lissa oli töitä tarjolla. Otin tehtä­vän heti vastaan.

– Soit­ti­vat sittem­min TE-toimis­tos­ta­kin, kun ei ollut lappuja kuulu­nut. Ihmet­te­li­vät, mistä olen voinut töitä saada. Vielä enem­män hämmen­tyi­vät, kun kuuli­vat, että maalis­kuussa 2018 alka­nut työsuhde jatkui niillä näky­min vuoden loppuun asti, Sihvo­nen myhäilee.

KONKARI PADASJOELLA

Metal­li­työn konkari Sihvo­nen sai myös Padas­joen Metal­lissa asial­li­sen vastaan­o­ton. Ei siis muuta kuin asen­ta­jan ammat­ti­ni­mik­keellä työn syrjään kiinni.

– Kun vieraa­seen paik­kaan menee, niin onhan siinä se, että aluksi ei tahdo löytää juuri mitään. Hyvä jos itsensä isosta hallista. Käsi­ko­neet ja kaikki vehkeet olivat täysin erilai­sia. Siinä sai vähän aikaa katsella, että jaa, tällai­nen tapaus.

– Työnoh­jausta ei isom­min ollut, mutta jos en muuta ole oppi­nut niin sen, että kehtaan kysyä ilman, että tunnen itseni tyhmäksi, kun en jotain tiedä.

– Sellaista se on työvuo­sien aikana ollut aikai­sem­min­kin. Itse oppi­mista ilman koulu­tusta. Esimer­kiksi levy­hom­missa levy­tys­ku­van ja kappa­leen taivut­te­le­mi­nen oike­aan mittaan loksahti aika äkkiä kohdal­leen. Sitten se on help­poa, kun sen kerran tajuaa.

Sihvo­nen otti uudet tehtä­vät nopeasti haltuun. Häneltä suju­vat yhtä lailla asen­nus- ja huol­to­työt kuin sorvin ja jyrsin­ko­neen käyttö ja sahaus­kin. Osaa­mi­nen johti tarjouk­seen siir­tyä talon kirjoille.

– Sanoin, että tulen, jos saan täydet loma­oi­keu­det. Neuvot­te­limme, mutta sopi­musta ei synty­nyt. En viitsi joka vuosi olla ilman lomia ja lomal­ta­pa­luu­ra­hoja. Ei siinä ole mitään järkeä.

– Pysyin Killan kirjoilla. Sen kautta minulla on täydet lomat ja parempi työter­veys­huolto kuin Padas­joen Metal­lissa olisi. Liikun­ta­se­te­lit­kin tule­vat kerran kuukau­dessa. Nuo jutut ovat toimi­neet Killassa älyt­tö­män hyvin. Se oli yllä­tys. Tuntuu, että ne pitä­vät työn­te­ki­jöis­tään kiinni.

”Kai se on työmark­ki­noilla jonkin­lai­nen etu, että on tehnyt monen tyyp­pistä työtä”, Pentti Sihvo­nen pohtii.

PAINEISTA RIISUTTU PALKKATYÖ

Sihvo­nen olisi pääs­syt eläk­keelle viime joulu­kuussa, jos olisi halun­nut. Hän kuiten­kin jatkoi työn­te­koa Padas­joen Metallissa.

– Työn teke­mi­nen on loppu­jen lopuksi ihan kivaa. En kai mä tätä muuten tekisi. Siitä yllä­tyin itse­kin, että on ihan eri fiilinki, kun se on vapaa­eh­toista. Teen kaiken mahdol­li­sim­man hyvin, mutta paineita ei ole, eikä hermoilla tarvitse.

– On vaan joten­kin sellai­nen rento olo. Ei tarvitse elää puun ja kuoren välissä. Tietää, että jos rupeaa jollain tavalla otta­maan päähän, niin voi sanoa, että eikö­hän tämä ollut tässä.

Sihvo­sen työso­pi­mus voidaan päät­tää kahden viikon irti­sa­no­mi­sa­jalla molem­min puolin.

– Killasta ovat kuiten­kin sano­neet, että töitä riit­tää. Jos ei Padas­joen Metal­lissa, niin sitten jossain muualla. Siinä mielessä työuran jatku­mi­nen tuntuu olevan koko lailla omissa käsissä.

Padas­joen Metal­lilla on toimi­pis­teet Padas­joella ja Lahdessa.

– Padas­joessa ei ole kannal­tani muuta vikaa kuin 57 kilo­met­rin etäi­syys kotoa. Siellä on ihan lupsa­kat hommat. Mitään ei tarvitse itse nostaa, kun osat voi lait­taa nostu­rilla paikoil­leen. Välillä olen työs­ken­nel­lyt myös Lahden toimi­pis­teessä. Se on töiden ja matko­jen puolesta passeli paikka.

PALKKATYÖTÄ PAINEIDEN KERA

Sihvo­nen aloitti työuransa vuonna 1975. Hän valmis­tui asen­ta­ja­ko­neis­ta­jaksi Lahden ammat­ti­kou­lusta ja sai heti vaki­tui­sen työpai­kan elin­tar­vi­ke­teol­li­suu­delle koneita valmis­ta­neesta Kuja­nen Oy:stä.

– Kuja­nen oli ihan mukava työpaikka, mutta siinä näki, miten vaikeaksi yrityk­sen kasvat­ta­mi­nen voi muodos­tua. Inves­toin­teja tehtiin, mutta rahat eivät tilaus­kan­nan vaih­del­lessa ilmei­sesti riit­tä­neet satsauk­sen läpi­vie­mi­seen. Enna­koin tilan­teen, ja ehdin pois pari vuotta ennen kuin se meni nurin.

Sihvo­nen siir­tyi Insi­nöö­ri­toi­misto Hurs­kai­sen palve­luk­seen helmi­kuussa 1988. Siellä hän teki kaik­kia muita metal­li­töitä paitsi hitsausta. Vuosien vieriessä työteh­tä­viin sisäl­tyi­vät asen­nus, koneis­tus, levy­työt, särmäys, kant­taus ja lävistys.

– Valmis­timme pakkaus­ko­neita. Suurim­mat meni­vät IKEAlle huone­ka­lu­jen pakkaa­mista varten. Pienem­millä pakat­tiin esimer­kiksi hedel­miä ja vihan­nek­sia pahvi­laa­ti­koi­hin. Mate­ri­aa­lina käytimme ruos­tu­ma­tonta terästä ja alumii­nia, kun Kuja­sella käytet­tiin pääasiassa mustaa rautaa.

Yritys kävi läpi omis­ta­ja­muu­tok­sia. Sihvo­sen puheessa vilah­te­le­vat Tampella, Enso ja JOT.

– Omis­ta­ja­pohja vaih­tui, henki­lös­tön määrä vaih­teli, mutta muutok­set eivät tuntu­neet tuotan­nossa juuri miten­kään. Hommat pyöri­vät samalla tavalla koko ajan.

Kulu­van vuosi­kym­men puoli­vä­lin jälkeen yritys alkoi lomaut­taa väkeä. Sihvo­sen mukaan tavoit­teena oli saada työn­te­ki­jät irti­sa­nou­tu­maan, jotta yritys sääs­täisi palk­ka­ku­luissa. Tuotan­toa alet­tiin myös siir­tää toiselle paik­ka­kun­nalle, mistä tarjot­tiin palkol­li­sille komennustöitä.

– Työreis­sut olisi­vat kestä­neet 3–4 viik­koa putkeen. Väit­ti­vät, että vaih­toeh­toa ei ole. Vasta­sin, että aina on vaih­toehto. Sanoin itseni irti 30 työvuo­den jälkeen. On parempi lähteä kuin menet­tää hermonsa tilan­teessa, jossa tule­vai­suutta ei taval­laan ollut nähtävissä.

”Työnan­ta­jat otti­vat minut yli kuusi­kymp­pi­senä työn­ha­ki­jana asial­li­sesti vastaan”, Pentti Sihvo­nen kertoo.

TURHIA KÄRHÄMIÄ

Sihvo­nen on toimi­nut työural­laan parin­kym­me­nen vuoden ajan luot­ta­mus­mie­henä. Hänen mukaansa asioista pysty­tään sopi­maan, kunhan lähtö­koh­dat ovat kunnossa.

– Työnan­taja saa parhaan loppu­tu­lok­sen, kun pitää työn­te­ki­jät tyyty­väi­sinä. Jous­ta­mi­nen­kin toimii, kun se on molem­min­puo­lista. Jos menet pyytä­mään vapaa­päi­vää, ja vastaus on, että kyllä­hän se käy, niin sitten kun työnan­taja vuoros­taan kysyy, että voitko tehdä pidem­pää päivää, että saadaan tilauk­set valmiiksi, niin kyllä­hän sekin käy.

– Jos jousto rupeaa olemaan vain toiseen suun­taan, niin sehän ei pitkään pelaa, tai jos toinen rupeaa vetä­mään tiuk­kaa linjaa, niin sitten vetää toinen­kin. Niin se vaan menee, halusi sen uskoa tai ei.

Sihvo­sen mukaan suurin osa työelä­män kärhä­mistä on turhia siksi, että ongel­mat liit­ty­vät usein asen­tei­siin eivätkä asioihin.

– Luot­ta­mus­mie­hen tehtävä on loppu­jen lopuksi aika helppo hoitaa, kun ei yritä pelata pelejä tai juonia ja kun toimii rauhal­li­sesti, vaikka vasta­puoli vähän kimpoi­lisi. Jos molem­min puolin pysy­tään asia­lin­jalla, eikä ruveta halko­maan pilk­kuja, niin se menee ihan hyvin.

– Kunhan ymmär­tää, että pykä­lät ja ohjeet ovat olemassa, niin riitaa on oikeas­taan vaikea saada aikai­seksi, Sihvo­nen toteaa.

TYÖSSÄ ELÄKEIKÄISENÄ

  • Mitä pidem­pään työs­ken­tee ja myöhen­tää eläk­keelle siir­ty­mistä, sitä suurem­man työeläk­keen saa. Jos eläkettä ei ota maksuun heti vanhuuse­lä­keiän alara­jalla, saa eläk­kee­seensä 0,4 % lykkäys­ko­ro­tuk­sen jokai­selta kuukau­delta. Koro­tus koskee koko työuran aikaista eläke­ker­ty­mää, joka on ansaittu vanhuuse­läk­keen alka­mista edel­tä­vän kuukau­den loppuun mennessä.
  • Lykkäys­ko­ro­tus ei ole sidok­sissa työn­te­koon – sen saa riip­pu­matta siitä, työs­ken­te­leekö alim­man vanhuuse­lä­keiän jälkeen vai ei. Jos työs­ken­te­let, sinulle kertyy lisäksi työstä 1,5 % uutta työelä­kettä ylim­pään eläkei­kään asti.

www.tyoelake.fi/paljonko-saan-elaketta/tyossa-jatkaminen-kannattaa

TYÖSSÄ ELÄKKEELLÄ

  • Vanhuus- ja työky­vyt­tö­myy­se­läk­keellä tehty työ ei vaikuta maksussa olevan vanhuuse­läk­keen suuruu­teen, mutta kasvat­taa tule­vaa eläkettä 1,5 % palkasta ylim­pään eläkei­kään asti (68 vuotta). Uusi eläke kertyy ansio­tu­loista, joita ovat kaikki saadut vero­na­lai­set tulot, kuten erilai­set palkan lisät ja lomaraha.
  • Ansio­tu­lot saat­ta­vat vaikut­taa ennen eläk­keelle jäämistä ansait­tuun eläk­kee­seen. Riip­puu siitä, millä eläk­keellä on. Vanhuuse­läk­keellä tai osit­tai­sella vanhuuse­läk­keellä voi tehdä töitä niin paljon kuin haluaa. Myös perhe-eläk­keen rinnalla saa työs­ken­nellä rajoi­tuk­setta. Työkyvyttömyys‑, työura- ja osa-aikae­läk­keessä työn ja ansioi­den määrää on sen sijaan rajoitettu.
  • Jos tekee töitä vanhuuse­läk­keen rinnalla, nykyi­sen työsuh­teen tulee päät­tyä ja on solmit­tava uusi työso­pi­mus. Saman työnan­ta­jan palve­luk­sessa jatket­taessa työsuh­teen ehto­jen pitää muut­tua, on esimer­kiksi siir­ryt­tävä kokoai­ka­työstä osa-aikatyöhön.
  • Osit­tai­sen vanhuuse­läk­keen rinnalla voi jatkaa töissä enti­seen tapaan. Palkka ei vaikuta osit­tai­sen vanhuuse­läk­keen suuruu­teen, mutta tule­vaa eläkettä se kasvat­taa ylim­pään vanhuuse­lä­kei­kään asti.
  • Kun jää täysi­päi­väi­seksi eläke­läi­seksi, on aika hakea eläkettä uudel­leen. Vanhan eläk­keen lisäksi tilil­leen saa eläk­keen, jonka ansaitsi tehdes­sään töitä eläk­keellä olles­saan. Jos töitä teki vanhuuse­läk­keen rinnalla, voi saada uutta eläkettä täytet­ty­ään 68 vuotta. Jos teki töitä työky­vyt­tö­myy­se­läk­keen rinnalla, alkaa saada uutta eläkettä kun täyt­tää vanhuuse­lä­keiän tai kun työsuhde myöhem­min päättyy.
  • Eläke­tu­loa vero­te­taan kuten palk­ka­tu­loa. Lopul­li­sen vero­pro­sen­tin ratkai­see se, kuinka paljon on kalen­te­ri­vuo­den aikana eläke­tu­loa ja palk­ka­tu­loa yhteensä, ja niihin liit­ty­viä vähen­nyk­siä. Kannat­taa hank­kia kaksi vero­kort­tia, sekä eläke­tu­loa että palk­ka­tu­loa varten, jotta maksaisi koko ajan oikean määrän veroa.

www.ilmarinen.fi/henkiloasiakas/elakkeella/toissa-elakkeella

Pentti Sihvo­nen asen­taa moot­to­ria kuljet­ti­meen Padas­joen Metal­lissa Lahdessa.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT LAURI ROTKO