Yritys voidaan tuomita työtur­val­li­suus­ri­kok­sesta yhtei­sö­sak­koi­hin. Kuiten­kin oikeus pitää taval­li­sem­min syyl­li­senä yksit­täistä ihmistä kuin yritystä.

16.10.2018

Lain mukaan yritys voidaan tuomita työtur­val­li­suus­ri­kok­sesta enin­tään 850 000 euron sakkoi­hin. Keski­mää­rin yhtei­sö­sa­kot ovat olleet 10 700 euroa, tyypil­li­sesti 5 000 euroa.

Kuole­man­tuot­ta­muk­sissa tuomiot ovat olleet kovem­mat. Tuol­loin yhtei­sö­sakko on ollut keski­mää­rin 20 600 euroa.

Oikeus­so­sio­lo­gian profes­sori Anne Alve­salo-Kuusi ja tutki­ja­toh­tori Liisa Lähteen­mäki tutki­vat, millai­sia tuomiota työtur­val­li­suus­ri­kok­sista annet­tiin vuosina 2010–2014 ja millai­sille organisaatiolle.

Oikeu­des­sa­kin työnan­ta­jaor­ga­ni­saa­tio vältti useim­mi­ten rangais­tuk­sen. Yhtei­sö­sak­koja määrät­tiin vain yhdessä tapauk­sessa neljästä, käy ilmi Työter­veys­lai­tok­sen julkai­se­masta loppu­ra­por­tista Yhtei­sö­vas­tuu, turval­li­suus ja työtur­val­li­suus muut­tu­van työelä­män ja lain­sää­dän­nön käytän­nöissä. Tosin samassa orga­ni­saa­tiossa työs­ken­te­levä esimies, muu työn­joh­taja tai johtaja saat­toi saada sakot kysei­sestä rikoksesta.

Tutki­joi­den mukaan yhtei­sö­sa­kot ovat pienet verrat­tuna yritys­ten tulok­sel­li­suu­teen. Sakkoja pitäisi korot­taa. Lakia ei vält­tä­mättä tarvit­sisi muut­taa, vaan rangais­tus­käy­tän­töä, Alve­salo-Kuusi sanoo.

– Jos yritys­ten saamat yhtei­sö­sa­kot suhteu­te­taan yritys­ten talou­teen, niin ”yrityk­sen päivä­sa­kot” ovat 35 kertaa pienem­mät kuin vastaa­vat henki­löi­den saamat sakot.

Henki­löille määrät­tiin yleensä 24–29 päivä­sak­koa, mutta yhtei­sö­sakko oli keski­mää­rin alle prosen­tin työnan­ta­jaor­ga­ni­saa­tion tuloksesta.

ASENTEET MENNEILTÄ VUOSIKYMMENILTÄ

Osaksi syy pieniin yhtei­sö­sak­koi­hin on profes­so­rin mukaan ajat­te­lu­mal­lis­samme. Olemme jämäh­tä­neet tuomiois­tui­mia myöten menneille vuosikymmenille.

– Ajatel­laan, että yritys tekee yleistä hyvää tarjoa­malla työpaik­koja ja että suuressa kuvassa yksit­täi­set onnet­to­muu­det joten­kin kuulu­vat asiaan. ”Rapa­tessa rois­kuu” ‑asen­teesta ei ole päästy eroon.

Yksit­täi­sen ihmi­sen tai omais­ten murhe onnet­to­muu­den tapah­dut­tua ei tunnu paina­van paljoa vaa’assa, kun katso­taan koko yhteis­kun­nan etua. Kuiten­kin lain­sää­dän­nössä on selvät pykä­lät, mitkä ovat työtur­val­li­suus­ri­kok­sia ja minkä­lai­sia tuomioita niistä voi antaa.

Tutki­jat huomaut­ta­vat, että vasta vuodesta 2003 lähtien orga­ni­saa­tiota on voitu tuomita työtur­val­li­suus­ri­kok­sista. Sitä ennen vastuuseen asetet­tiin vain henkilöitä.

PÖRSSIYRITYKSETKIN TUOMIOLLA

Toisin kuin luulisi, tyypil­li­nen työtur­val­li­suus­ri­kok­seen syyl­lis­ty­nyt yritys ei ole pieni ja talou­del­taan heikko. Puolella liike­vaihto ylitti 10 miljoo­naa euroa, ja miltei joka neljän­nessä tapauk­sessa liike­vaihto oli yli 50 miljoonaa.

Oikeu­teen päätyi enem­män vaka­va­rai­sia suury­ri­tyk­siä kuin varat­to­mia pieny­ri­tyk­siä. Yhtei­sö­sak­ko­tuo­mioita saivat myös suuret, tunne­tut pörssiyhtiöt.

Niillä työtur­val­li­suu­den kunnossa pitä­mi­nen ei ole kiinni rahasta. Kuiten­kin osa yrityk­sistä totesi oikeu­dessa, että työsuo­jelu oli laimin­lyöty kustan­nus­sääs­tö­jen takia.

Työtur­val­li­suus­ri­kos­ten rangais­tuk­sia kovennettava

Aika­naan vaka­vaa­kin työta­pa­tur­maa pidet­tiin pitkälti työn­tekijän omana vikana. Häntä syytet­tiin huoli­mat­to­muu­desta, varo­mat­to­muu­desta tai suojain­ten käytön laimin­lyön­nistä. Sittem­min vastuuta on siir­retty esimie­hille ja muulle työn­joh­dolle, lopulta koko­nai­sille organisaatioille.

Silti yksit­täi­sen syyl­li­sen hake­mi­nen onnet­to­muu­teen on edel­leen ennem­min sääntö kuin poikkeus.

Työtur­val­li­suus­ri­kok­sista tuomit­tiin vuosina 2010–2015 kaik­ki­aan 288 ihmistä ja 158 työorganisaatiota.

Sakot lange­tet­tiin helpom­min keski­joh­dolle ja työn­joh­dolle kuin ylim­mälle johdolle. Jos työnan­ta­jaor­ga­ni­saa­tio tuomit­tiin yhtei­sö­sak­koi­hin, ylim­mälle johdolle määrät­tiin harvoin rangaistus.

OIKEUTEEN VAIN MURTO-OSA

Vain murto-osa työtur­val­li­suus­ri­kok­sista päätyy tuomiolle. Vuonna 2014 polii­sin tietoon tuli 1 225 työtur­val­li­suus­ri­kosta, mutta tuomio annet­tiin vain 128 tapauk­sessa ja yhtei­sö­sak­koja tuomit­tiin 37 työnantajaorganisaatiolle.

Profes­sori Anne Alve­salo-Kuusen mukaan oikeu­teen päätyy vain jäävuo­ren huippu, sillä työtur­val­li­suus­ri­kok­sia tapah­tuu paljon tiedet­tyä enemmän.

Jonkin­laista suun­taa anta­vat Tapa­tur­ma­va­kuu­tus­kes­kuk­sen luvut. Niiden mukaan palkan­saa­jille sattui toissa vuonna liki 90 000 työpaik­ka­ta­pa­tur­maa, teol­li­suu­dessa eniten metal­li­tuot­tei­den valmis­tuk­sessa. Kaik­ki­aan työpaik­ka­ta­pa­tur­missa kuoli 20 ihmistä.

Kaikki työta­pa­tur­mat eivät täytä rikok­sen tunnus­merk­kejä. Lain mukaan kyse on rikok­sesta, kun työnan­taja tai tämän edus­taja rikkoo tahal­laan tai huoli­mat­to­muu­desta työtur­val­li­suus­mää­räyk­siä tai aiheut­taa tai mahdol­lis­taa työtur­val­li­suus­mää­räys­ten vastai­sen tilan jatku­mi­sen muun muassa laimin­lyö­mällä valvontavelvollisuutensa.

Tutki­tuissa tapauk­sissa kyse oli oikeu­den mukaan taval­li­sim­min laimin­lyön­nistä. Joko työhön pereh­dy­tys tai lait­tei­den tai konei­den turval­li­suus tai turva­lait­teet oli lyöty laimin. Niiden takia 131 ihmistä vammau­tui ja 12 kuoli.

ONGELMIA TUNNISTAMISESSA

Työtur­val­li­suus­ri­kok­sissa työn­te­ki­jälle koitu­neet vammat olivat useim­mi­ten murtu­mia tai murs­kaan­tu­mi­sia tai raajan ampu­toi­tu­mi­sia. Ylei­sim­min vammat syntyi­vät kontak­tista lait­teen kanssa.

Kun yrityk­selle tuomit­tiin yhtei­sö­sak­koja, kyse oli useim­min laimin­lyön­nistä, joka koski työnan­ta­jan yleistä huoleh­ti­mis­vel­vol­li­suutta, työn vaaro­jen selvit­tä­mistä ja arvioin­tia tai työn­te­ki­jälle annet­ta­vaa opetusta ja ohjausta.

Työta­pa­tur­mien määrä kasvaa hyvinä talous­vuo­sina, ja siten myös työtur­val­li­suus­ri­kos­ten mahdollisuus.

Tapa­tur­ma­va­kuu­tus­kes­kus pitää huoles­tut­tava, että työta­pa­tur­mien määrän lisäksi myös niiden taajuus nousee. Yhtenä syynä on uusien työn­te­ki­jöi­den pereh­dy­tyk­sen unoh­ta­mi­nen tai laistaminen.

Vielä viime vuoteen saakka teol­li­suu­den tapa­tur­ma­taa­juus laski. Kun vuonna 2006 sattui 50 työta­pa­tur­maa miljoo­naa työtun­tia kohden, toissa vuonna vastaa­vasti 33. Viime vuoden ennak­ko­tie­to­jen mukaan nyt mennään huonom­paan suun­taan, sillä miljoo­naa työtun­tia kohti sattui 38 työtapaturmaa.

Profes­sori Alve­salo-Kuusi sanoo, että vaka­vaa työta­pa­tur­maa tutkiva poliisi ei lähes­kään aina tunnista tapah­tu­nutta rikok­seksi, saati mieti yrityk­sen vastuuta.

– Polii­silla ei ole rutii­nia hahmot­taa työnan­ta­jaor­ga­ni­saa­tion vastuuta tutkin­nan alusta lähtien. Jos ei heti alku­vai­heessa ryhdytä selvit­tä­mään orga­ni­saa­tion osuutta tapah­tu­nee­seen, tuomioi­ta­kaan ei tule.

Kun poliisi on saanut koulu­tusta, työtur­val­li­suus­ri­kok­sia on pääty­nyt enem­män oikeu­teen. Pirkan­maalla tapaus­ten määrä kasvoi huimasti, kun työsuo­je­lu­vi­ran­omai­set ja syyt­täjä ryhtyi­vät teke­mään yhteistyötä.

Myös syyt­tä­jillä on Alve­salo-Kuusen mukaan korkea kynnys viedä tapauk­sia oikeu­teen. Tuomiois­tui­milla on hanka­luuk­sia hahmot­taa työnan­ta­jan vastuuta, mikä näkyy pienissä yhteisösakoissa.

USEITA RIKOKSEN UUSIJOITA

Useim­mi­ten työtur­val­li­suus­ri­kok­sesta on tuomittu yhtei­sö­sak­koja teol­li­suus­yri­tyk­selle, liki 60 prosen­tissa tapauk­sista. Toiseksi eniten tuomiolla ovat olleet raken­nusa­lan yritykset.

Kyseessä ei aina ole satun­nais­ta­pauk­sesta. Useam­massa kuin joka viiden­nessä yrityk­sessä oli sattu­nut työta­pa­turma tai läheltä piti ‑tilanne jo ennen tuomit­tua rikosta.

Varsi­nai­sia rikok­sen uusi­joita oli joukossa useita. Pahim­mil­laan sama teol­li­suus­yri­tys oli syyl­lis­ty­nyt työtur­val­li­suus­ri­kok­seen neljä kertaa viiden vuoden aikana. Neljä yrityk­sistä oli syyl­lis­ty­nyt rikok­seen useam­min kuin kaksi kertaa saman jakson aikana.

Alve­salo-Kuusi sanoo, että yhtei­sö­sa­kosta jää merkintä rikos­re­kis­te­riin. Rikok­sen uusi­mi­nen johtaa yleensä kovem­piin tuomioi­hin, mutta yhtei­sö­sa­kosta saatua rangais­tusta ei aina huomioida.

– Asiaa pitäisi kysyä tuomiois­tui­milta, sillä yksi­lön osalta rikos­re­kis­te­rillä on merkitystä.

Lain mukaan rikok­sesta saatu hyöty voidaan tuomita valtiolle. Työtur­val­li­suus­ri­kok­sissa näin on mene­telty ani harvoin. Aineis­ton perus­teella rikos­hyöty tuomit­tiin valtiolle vain kymme­nessä tapauk­sessa, keski­mää­rin hyödyksi arvioi­tiin 230 euroa.

KOVEMPIA RANGAISTUKSIA

Teol­li­suus­lii­tossa arvioi­daan, että yhtei­sö­sa­kot voisi­vat olla merkit­tä­västi suurempia.

– Sakot ovat niin pieniä, että suurempi vaiku­tus on tuomioi­den saamalla julki­suu­della, imago­tap­piolla. Järjes­tel­män toimi­vuu­delle olisi parempi, että yritys katsot­tai­siin aina vastuul­li­seksi työtur­val­li­suus­ri­kok­sessa, työym­pä­ris­tö­pääl­likkö Juha Pesola sanoo.

Harmaan talou­den tutki­jat ovat vaati­neet, että työtur­val­li­suus­ri­kok­sista saatu talou­del­li­nen hyöty pitäisi määrätä aina valtiolle.

Alve­salo-Kuusi huomaut­taa, että työtur­val­li­suus­ri­kok­sen takia saadut kustan­nus­sääs­töt ovat huomat­ta­vasti suurem­mat kuin rikok­sesta määrä­tyt sank­tiot ja vahingonkorvaukset.

– Pienet yhtei­sö­sa­kot eivät viesti selvästi, että työtur­val­li­suus­kus­tan­nuk­set pitää ottaa huomioon bisnestä tehtäessä.

Lain mukaan yhtei­sö­sak­koja määrä­tessä arvioi­daan myös työnan­ta­jaor­ga­ni­saa­tion talou­del­li­nen tila. Käytän­nössä tämä ei näy.

Tutki­muk­ses­saan Alve­salo-Kuusi ja Lähteen­mäki esit­tä­vät, että yhtei­sö­sa­kot tulisi suhteut­taa yrityk­sen koko­nais­ta­lou­del­li­seen tilan­tee­seen. Yhtei­sö­sa­kot kasvai­si­vat selvästi nykyisistä.

– Tuomiois­tuin­ten pitäisi katsoa yritys­ten taloutta ja suhteut­taa rangais­tus henki­löi­den, yritys­ten ja niiden tulo­jen kesken, Alve­salo-Kuusi toteaa.

TEKSTI BIRGITTA SUORSA /​ UP
KUVITUS TUOMAS IKONEN