Heli Puura: Potkuilla tuottavuutta?

Työso­pi­mus­laissa on ollut nykyi­sen kaltai­nen irti­sa­no­mis­suoja vuodesta 1971. 47 vuotta on eletty sen kanssa, eikä ihan huonosti ole mennyt. Suoma­lai­nen irti­sa­no­mis­suoja, työlain­sää­däntö tai työeh­to­so­pi­muk­set eivät ole olleet kasvun tai kehi­tyk­sen este, päinvastoin.

Viime vuosi­kym­men­ten aikana tuot­ta­vuus on kasva­nut, samoin työn­te­ki­jöi­den hyvin­vointi ja osto­voima. Suoma­lai­nen elin­kei­noe­lämä on moni­puo­lis­tu­nut. Monet yrityk­set ja yrit­tä­jät ovat pysty­neet kannat­ta­vaan kasvuun yhteis­työssä henki­lös­tön kanssa. On saatu palk­kaa, voit­toja ja osin­koja. Työelä­män laatu on kehit­ty­nyt, kun jous­to­jen ja turval­li­suu­den tasa­pai­nosta on huoleh­dittu kohtuul­li­sella tavalla. Totta kai matkalle sattuu erilai­sia vuosia, taan­tu­maa, lomau­tuk­sia ja irti­sa­no­mi­sia, mutta iso kuva on se, että pärjäämme kansain­vä­li­sessä kilpai­lussa. Olemme nous­seet yhteis­kun­tana ja kansan­ta­lou­tena hyvälle euroop­pa­lai­selle tasolle.

Itse aloi­tin työt ammat­tiyh­dis­tys­liik­keessä vuonna 1990. Tuon vuosi­kym­me­nen alussa Suomi syök­syi lamaan ja Aho-Viina­sen halli­tus pyrki voimak­kaasti heiken­tä­mään työn­te­ki­jöi­den ja ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen asemaa. Niissä vään­nöissä oli paljon samaa kuin nykyi­sen halli­tuk­sen aikana, mutta irti­sa­no­mis­suoja säilyi.

Mikä on siis Sipi­län halli­tuk­sen peruste ajaa itse­pin­tai­sesti Suomen Yrit­tä­jien tavoi­tetta ja jättää huomiotta työn­te­ki­jöi­den ja heidän ammat­ti­liit­to­jensa vastus­tava kanta? Miksi juuri nyt pitäisi puut­tua työn­te­ki­jöi­den oikeuk­sien kannalta keskei­seen irti­sa­no­mis­suo­jaan eli luopua asial­li­sesta ja paina­vasta irti­sa­no­mis­pe­rus­teesta pienem­missä yrityksissä?

Halli­tus perus­teli hanket­taan ensin työl­li­syy­dellä, mutta vaih­toi perus­te­luksi tuot­ta­vuu­den heti sen jälkeen, kun Etlan ja Palkan­saa­jien tutki­mus­lai­tok­sen hankear­viosta ilmeni, että työso­pi­mus­lain heiken­nys ei tuota merkit­tä­vää muutosta kokonaistyöllisyyteen.

Halli­tus haluaisi siis paran­taa suoma­lai­sen työelä­män tuot­ta­vuutta sillä, että työn­tekijän pois­pot­ki­mi­nen tehtäi­siin entistä helpom­maksi alle 20 työn­tekijän työpai­koilla. Kapeaksi on käynyt halli­tuk­sen ajat­telu. Eikä se siitä yhtään avara­kat­sei­sem­maksi, saati hyväk­syt­tä­väksi muutu sillä, että pienen työpai­kan rajaksi asetet­tai­siin jokin pienempi nuppi­luku kuin 20.

Tuot­ta­vuu­den kestä­vät ja pitkä­jän­tei­set kehit­tä­mis­kei­not ovat mieles­täni ihan muuta. Ne ovat inves­toin­teja konei­siin, lait­tei­siin ja tekno­lo­gi­aan, tutki­mus- ja tuote­ke­hi­tystä, ammat­ti­tai­toa sekä osaa­vaa johta­mista ja työn orga­ni­soin­tia, korkea­ta­soi­sia tuot­teita ja palve­lua, hyvää yhteis­toi­min­taa ja yhteistä kehit­tä­mis­työtä henki­lös­tön ja asia­kas­yri­tys­ten kanssa.

”Vali­tet­ta­vasti halli­tus on unoh­ta­nut ihmi­sen ja työelä­män todellisuuden”.

Vali­tet­ta­vasti halli­tus on unoh­ta­nut ihmi­sen ja työelä­män todel­li­suu­den. Halli­tuk­sen tunte­mus työn­te­ki­jöi­den arjesta on heikko ja työn­tekijän suoje­lu­pe­ri­aat­teesta on siir­rytty yritys­ten suoje­luun työntekijöiltä.

Työelä­mässä on paljon murrosta ja epävar­muutta. Yritys­ten työn teet­tä­mis­ta­vat ovat monet. Monet jäse­nis­tämme työs­ken­te­le­vät pätkä­työ­suh­teissa, osa-aika­tun­neilla, nolla­tun­ti­so­pi­muk­silla, vuokra­työ­läi­sinä ja pakko­y­rit­tä­jinä. Halli­tuk­sen ajama heikompi irti­sa­no­mis­suoja lisäisi epävar­muutta, pelkoa ja pirs­ta­lei­suutta. Jo aikai­sem­min halli­tuk­sen päät­tämä koea­jan piden­nys sekä työt­tö­myys­tur­van aktii­vi­malli ovat samaa sarjaa. Jäse­nemme eivät tarvit­see lisää epävar­muutta, vaan panos­tuk­sia yhteis­toi­min­taan, osaa­mi­seen ja työhyvinvointiin.

Elämme aikaa, jossa halli­tus on yksi­puo­li­sesti toteut­ta­nut lukui­sia heiken­nyk­siä ja leik­kauk­sia työn­te­ki­jöi­den turvaan. Se ei välitä vuoro­pu­he­lusta ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen kanssa, eikä aidosta kolmi­kan­tai­sesta asioi­den valmis­te­lusta. Tällä poli­tii­kal­laan halli­tus liet­soo vastak­kai­na­set­te­lua työmark­ki­noilla ja vaaran­taa työrau­han. Samalla se tekee karhun­pal­ve­luk­sen luot­ta­muk­selle ja tuot­ta­vuu­den kehit­tä­mi­selle yrityk­sissä. Irti­sa­no­mis­suo­jan heiken­tä­mi­selle ei ole asial­li­sia perus­teita, vaan se on halli­tuk­sen ideo­lo­gi­nen hanke.

HELI PUURA
Teol­li­suus­lii­ton 2. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA