Tarja Loppi: Hymyi­levät miehet tekstiilitehtaalla

Määränpää Malawin Blantyre, eteläi­sessä Afrikassa. Teolli­suus­liitto on mukana SASK:n ja IAG:n (IndustriAll Global) maail­man­jär­jestön kanssa hankkeessa, jonka perim­mäinen tarkoitus on parantaa ay-liikkeen ja työnte­ki­jöiden asemaa Malawissa. Kumppa­neina on viisi paikal­lista teolli­suusalan ammattiliittoa.

Malawi on yksi maailman kehit­ty­mät­tö­mim­mistä ja köyhim­mistä valtioista, ja sen kyllä näkee, kun pääsee paikalle. Työpai­koilla voi aistia palaa­vansa noin 50 vuotta ajassa taaksepäin.

Tarkas­te­limme työpaik­koja, joista yksi, väänty­neiden pelti­sei­nien sisäpuo­lella, oli tekstii­li­tehdas. Omistaja Intiasta, kuten kaikki muutkin yrittäjät, ulkomaa­lais­taus­taisia. Astues­samme hämärään halliin näin todella pitkän rivin ompelu­ko­neita ja kankaan­leik­kaus­pöytiä. Pölyisen ilman ja koneen­su­rinan lomassa tajusin, että kaikki työnte­kijät olivat miehiä. Miehiä, vain miehiä tekstiilitehtaalla?

Näky oli jotain, mitä en ollut kuvitellut näkeväni. Kiersimme tehdasta ja tarkemmin työnte­ki­jöitä katsoes­sani sain vastauk­seksi aina valloit­tavan hymyn. He olivat selkeästi ylpeitä, mitä tekivät­kään. Malawi­laiset ovat lämmin­hen­kisiä, onnel­lisia ja he hymyilevät!

Malawi on maailman kehyk­sessä jäljessä, ja vanha asenne naisten aseman suhteen tiukassa. Tämä oli yksi tärkeä pointti, jota halusimme korostaa kumppa­neil­lemme. Naisten aseman muutos lähtee ay-liikkeestä, jos mistä. Asenne­kou­lutus myös kumppa­ni­liit­to­joh­ta­jille oli paikal­laan. Paule Ndessomin, IdustriAll Globalin Etelä-Afrikan aluekoor­di­naat­tori, suoriutui tehtä­västä kiitettävästi.

Malawilla on jatkuva pula ja ongelma sähkön­tuo­tannon kanssa. Yksi hanke­kump­pa­nimme onkin valtion omista­massa sähköyh­tiössä toimiva ammat­ti­liitto. Kyseinen liitto onkin ainut, missä järjes­täy­ty­mis­pro­sentti on liki 99,9 prosenttia.

Sähkön­ja­kelun ongel­mista kielii vahvasti se, että he kertoivat saavut­ta­neensa jo loistavan varmuus­tason sähkön­siir­rossa. Sähkö­katkot ovat lyhen­ty­neet 12 tunnin katkoista jopa ”vain” kuuden tunnin katkok­siin. Tässä kohtaa mietin, missä ovat aurin­koe­ner­giayh­tiöt? Asiasta keskus­tel­tuamme minulle selvisi, että aurin­koe­nergia on todella poliit­tinen keskus­te­luaihe, jossa joku kiina­lais­yhtiö jo kokeilee siipiään.

Kumppa­ni­liitot ovat saaneet uusia jäseniä ja luotta­mus­hen­ki­löitä. Liitot ovat koulut­ta­neet varsinkin työympä­ristö- ja työtur­val­li­suus­asioita jäsenis­töl­leen. Liitot ovat tehneet jonkin verran myös yhteis­työtä, josta saatu syner­gia­hyöty on arvokasta. Useat liittojen aktiivit ovat aloit­ta­neet kiinan kielen opiskelun, joka mahdol­listaa heidän neuvo­tella kiina­laisen työnjohdon kanssa. Helppoa se ei ole – kuulemma.

Tämä kaikki on ison työn takana, koska kaikki rapor­tointi- ja talou­del­linen tieto­taito ja osaaminen eivät ole kummoisia Malawissa. Kumppa­neil­lamme on pitkä matka edessä, mutta he kulkevat sitä hymyillen.

Kotimatka alkoi niin, että Blantyren lento­ken­tällä ei ollut sähköjä, läpiva­lai­su­ko­neena toimi henki­lö­kunta, penkoen kaikkien laukut läpi.

Lähtö­sel­vitys viivästyi, koska ei ollut inter­ne­tyh­teyttä. Kun koneen pyörät irtosivat maan kamaralta (The Warm Heart of Africa!), ajattelin, että voisimme olla onnel­li­sempia ja hymyillä kuin malawi­laiset, jos meillä ei olisi sitä kaikkea, mitä meillä nyt jo on.

Matkalla,

TARJA LOPPI
Teolli­suus­liiton kansain­vä­linen asiantuntija