Tarja Loppi: Hymyi­le­vät miehet tekstiilitehtaalla

Määrän­pää Malawin Blan­tyre, eteläi­sessä Afri­kassa. Teol­li­suus­liitto on mukana SASK:n ja IAG:n (IndustriAll Global) maail­man­jär­jes­tön kanssa hank­keessa, jonka perim­mäi­nen tarkoi­tus on paran­taa ay-liik­keen ja työn­te­ki­jöi­den asemaa Malawissa. Kump­pa­neina on viisi paikal­lista teol­li­suusa­lan ammattiliittoa.

Malawi on yksi maail­man kehit­ty­mät­tö­mim­mistä ja köyhim­mistä valtioista, ja sen kyllä näkee, kun pääsee paikalle. Työpai­koilla voi aistia palaa­vansa noin 50 vuotta ajassa taaksepäin.

Tarkas­te­limme työpaik­koja, joista yksi, vään­ty­nei­den pelti­sei­nien sisä­puo­lella, oli teks­tii­li­teh­das. Omis­taja Intiasta, kuten kaikki muut­kin yrit­tä­jät, ulko­maa­lais­taus­tai­sia. Astues­samme hämä­rään halliin näin todella pitkän rivin ompe­lu­ko­neita ja kankaan­leik­kaus­pöy­tiä. Pölyi­sen ilman ja koneen­su­ri­nan lomassa tajusin, että kaikki työn­te­ki­jät olivat miehiä. Miehiä, vain miehiä tekstiilitehtaalla?

Näky oli jotain, mitä en ollut kuvi­tel­lut näke­väni. Kier­simme tehdasta ja tarkem­min työn­te­ki­jöitä katsoes­sani sain vastauk­seksi aina valloit­ta­van hymyn. He olivat selkeästi ylpeitä, mitä teki­vät­kään. Malawi­lai­set ovat lämmin­hen­ki­siä, onnel­li­sia ja he hymyilevät!

Malawi on maail­man kehyk­sessä jäljessä, ja vanha asenne nais­ten aseman suhteen tiukassa. Tämä oli yksi tärkeä pointti, jota halusimme koros­taa kump­pa­neil­lemme. Nais­ten aseman muutos lähtee ay-liik­keestä, jos mistä. Asen­ne­kou­lu­tus myös kump­pa­ni­liit­to­joh­ta­jille oli paikal­laan. Paule Ndes­so­min, IdustriAll Globa­lin Etelä-Afri­kan alue­koor­di­naat­tori, suoriu­tui tehtä­västä kiitettävästi.

Malawilla on jatkuva pula ja ongelma sähkön­tuo­tan­non kanssa. Yksi hanke­kump­pa­nimme onkin valtion omis­ta­massa sähköyh­tiössä toimiva ammat­ti­liitto. Kysei­nen liitto onkin ainut, missä järjes­täy­ty­mis­pro­sentti on liki 99,9 prosenttia.

Sähkön­ja­ke­lun ongel­mista kielii vahvasti se, että he kertoi­vat saavut­ta­neensa jo lois­ta­van varmuus­ta­son sähkön­siir­rossa. Sähkö­kat­kot ovat lyhen­ty­neet 12 tunnin katkoista jopa ”vain” kuuden tunnin katkok­siin. Tässä kohtaa mietin, missä ovat aurin­koe­ner­giayh­tiöt? Asiasta keskus­tel­tuamme minulle selvisi, että aurin­koe­ner­gia on todella poliit­ti­nen keskus­te­luaihe, jossa joku kiina­lais­yh­tiö jo kokei­lee siipiään.

Kump­pa­ni­lii­tot ovat saaneet uusia jäse­niä ja luot­ta­mus­hen­ki­löitä. Liitot ovat koulut­ta­neet varsin­kin työympä­ristö- ja työtur­val­li­suus­asioita jäse­nis­töl­leen. Liitot ovat tehneet jonkin verran myös yhteis­työtä, josta saatu syner­gia­hyöty on arvo­kasta. Useat liit­to­jen aktii­vit ovat aloit­ta­neet kiinan kielen opis­ke­lun, joka mahdol­lis­taa heidän neuvo­tella kiina­lai­sen työn­joh­don kanssa. Help­poa se ei ole – kuulemma.

Tämä kaikki on ison työn takana, koska kaikki rapor­tointi- ja talou­del­li­nen tieto­taito ja osaa­mi­nen eivät ole kummoi­sia Malawissa. Kump­pa­neil­lamme on pitkä matka edessä, mutta he kulke­vat sitä hymyillen.

Koti­matka alkoi niin, että Blan­ty­ren lento­ken­tällä ei ollut sähköjä, läpi­va­lai­su­ko­neena toimi henki­lö­kunta, penkoen kaik­kien laukut läpi.

Lähtö­sel­vi­tys viiväs­tyi, koska ei ollut inter­ne­tyh­teyttä. Kun koneen pyörät irto­si­vat maan kama­ralta (The Warm Heart of Africa!), ajat­te­lin, että voisimme olla onnel­li­sem­pia ja hymyillä kuin malawi­lai­set, jos meillä ei olisi sitä kaik­kea, mitä meillä nyt jo on.

Matkalla,

TARJA LOPPI
Teol­li­suus­lii­ton kansain­vä­li­nen asiantuntija