Heli Puura: Työttömät hakuautomaateiksi?

Sipilän hallitus on kolmen vuoden aikana toistu­vasti heiken­tänyt työttö­mien toimeen­tuloa. Myös työttömän perhe ja lapset ovat kärsi­neet, kun työttö­myys- ja sosiaa­li­turvaa on leikattu. Onkin mielen­kiin­toista nähdä, miten halli­tus­puo­lueet tulevat vaali­pu­heis­saan unohta­maan tekonsa ja puhumaan kauniisti muun muassa lapsi­per­heiden puolesta.

Esimer­kiksi vuonna 2017 hallitus leikkasi työttö­myy­den­ai­kaista toimeen­tuloa noin 200 miljoo­nalla eurolla, vastoin SAK:n kantaa. Tänä vuonna halli­tuksen toteut­tama aktii­vi­malli 1 on osoit­tau­tunut työttö­myys­turvan leikku­riksi, aivan niin kuin SAK varoitti. Leikku­rilta voi välttyä, mikäli työtön onnistuu saamaan riittä­västi työtun­teja, yritys­toi­mintaa tai aktii­vi­toimia kolmen kuukauden jaksolla. Työttö­mällä ei kuiten­kaan ole mitään valtaa siihen, syntyykö työsuhde vai ei, tai onko sopivia aktii­vi­toimia olemassa.

Työttö­myys­kas­samme on joutunut leikkaa­maan päivä­ra­hoja aktii­vi­mallin takia noin 65 prosen­tilta päivä­ra­han­saa­jista. Kela on juuri kertonut, että leikattu työttö­myys­turva ei ole ”synnyt­tänyt” työpaik­koja tai maan halli­tuk­selle kelpaavaa aktii­vi­suutta, vaan leikku­rista on vain tullut pysyvä monelle vaikeassa työmark­kina-asemassa olevalle.

Halli­tuksen malli on epäon­nis­tunut. Silti Sipilän hallitus jatkaa valit­se­mal­laan kurjis­ta­misen ja sanelun tiellä. SAK:n esittämä työllis­ty­mis­malli, kansa­laisten vaati­mukset aktii­vi­mallin perumi­sesta, #äänityöt­tö­mälle-torita­pah­tumat sen enempää kuin ulosmars­sit­kaan eivät ole halli­tusta kiinnos­ta­neet. Työttömän ääni ei halli­tuksen kabinet­teihin kantaudu.

Tällä hetkellä Sipilän hallitus valmis­telee nykymuo­toisten työvoi­ma­pal­ve­lujen lopet­ta­mista. Vastuu työnhausta on siirty­mässä työttömän omaeh­toi­selle työnhaulle sekä palvelut bisnek­seksi yksityi­sille henki­löstö- ja työnvä­li­tys­fir­moille. Halli­tuksen aktii­vi­malli 2:n ideana on, että vähin­tään kerran viikossa työttömän on tehtävä yksi työha­kemus ja hausta on rapor­toi­tava kuukausit­tain. Monimut­kainen, päälle liimattu malli ei ota huomioon voimassa olevaa aktii­vi­malli ykköstä. Eikä malli myöskään huomioi sitä, että työttö­mien mahdol­li­suudet ovat erilaiset eri alueilla.

Miten pärjäävät vajaa­kun­toiset, ikään­ty­neet tai vajavai­sesti digipal­ve­luja osaavat työttömät? Entäpä, jos kieli­tai­dossa on puutteita ja ammat­ti­taito on vanhen­tunut? Mitä jos työpaik­koja ei ole tarjolla? Jatkossa työha­ke­muksia naputel­laan ilmei­sesti summa­mu­ti­kassa yrityk­siin, jotta vältyt­täi­siin lisäsanktioilta.

”Malli on epäon­nis­tunut, mutta Sipilän hallitus jatkaa valit­se­mal­laan kurjis­ta­misen ja sanelun tiellä.”

Miksi hallitus kiristää jatku­vasti työttö­myys­turvan ehtoja? Viral­linen peruste on työlli­syyden edistä­minen. Tätä perus­tetta käyte­tään lähes kaikissa leikkaus­hank­keissa ilman, että päätösten positii­vi­sista vaiku­tuk­sista olisi oikeasti näyttöä. Käytän­nössä Sipilän halli­tuksen ajattelu lähtee siitä, että työttö­myys­tur­vamme on liian antelias ja työttömät ovat laiskoja. On siis leikat­tava työttö­myys­turvaa, jotta laiskat työttömät ymmär­tävät aktivoitua ja lähteä töihin.

En jaa tätä ihmis­kä­si­tystä. Tapaan paljon työllisiä ja työttömiä jäseniämme. Lähes kaikilla on kova halu tehdä töitä. Työ merkitsee toimeen­tuloa, mutta se tuo ihmiselle muutakin: merki­tyk­sel­li­syyttä ja rytmiä elämään, kavereita ja yhtei­söl­li­syyttä, vaiku­tus­mah­dol­li­suuksia, uuden oppimista. Työttö­myys, varsinkin pitkit­tyes­sään, on raskas ja ahdis­tava kokemus. Työttö­myys syö itsetuntoa, lisää masen­nusta ja tervey­son­gelmia. Laiskaksi leimaa­misen ja lisäkur­jis­ta­misen sijaan meidän täytyy panostaa läpi työelämän ihmisten osaami­seen ja ammat­ti­tai­toon sekä tarpeen­mu­kai­siin palveluihin.

Tällä hetkellä käynnissä oleva talous­kasvu ja uusien työpaik­kojen synty­minen ovat hieno asia. Ne eivät kuiten­kaan ole Sipilän halli­tuksen aktii­vi­mal­lien tai työttö­myys­tur­va­leik­kausten ansiota. Voi sanoa, että kasvu on onneksi käynnissä halli­tuksen näper­te­lystä huoli­matta. Paran­tunut kysyntä vienti­mark­ki­noil­lamme on vauhdit­tanut vienti­teol­li­suutta sekä palve­luja ja luonut työtä Suomeen. Työtä tekevät ovat tuottavuus‑, työlli­syys- ja kikytal­koissa kanta­neet vastuunsa. Muissa Pohjois­maissa on onnis­tuttu yhdis­tä­mään hyvä osaaminen, työlli­syys ja korkea­ta­soinen työttö­myys­turva ja aktii­vinen työvoi­ma­po­li­tiikka – ei kai me huonompia olla?

HELI PUURA
Teolli­suus­liiton 2. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA