VIERAILIJA: Jukka Kärk­käi­nen: Miten sote vaikut­taa työterveyshuoltoon?

Noin 1,8 miljoo­naa suoma­laista kuuluu työter­veys­huol­lon piiriin. Heistä 80 prosen­tilla on laki­sää­tei­sen ehkäi­se­vän tervey­den­huol­lon lisäksi oikeus käyt­tää sairaan­hoi­don palve­luja. Työnan­ta­jat maksa­vat vuodessa noin 400 miljoo­naa euroa työn­te­ki­jöi­den sairaanhoidosta.

Sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon raken­ne­uu­dis­tus (sote) voi muut­taa sairaan­hoi­don asemaa työter­veys­huol­lon osana. Tule­vai­suu­dessa työter­veys­huol­toa voidaan painot­taa nykyistä enem­män laki­sää­tei­seen ehkäi­se­vään työhön ja työhön liit­ty­vien sairauk­sien hoitoon muun sairaan­hoi­don siir­tyessä julki­sen järjes­tel­män piiriin.

Työter­veys­huol­lon pain­opis­teen muutosta voidaan tukea myös poliit­ti­sin päätök­sin kohden­ta­malla työter­veys­huol­lon rahoi­tuk­sesta nykyistä suurempi osuus ehkäi­syyn, kuten työpe­räis­ten sairauk­sien torjun­taan. Tämän seurauk­sena työnan­ta­jat voivat kustan­nus­syistä karsia sairaan­hoi­to­pal­ve­luja. Osa työnan­ta­jista toden­nä­köi­sesti kuiten­kin edel­leen jatkaa sairaan­hoi­to­pal­ve­lu­jen järjes­tä­mistä, koska työn­te­ki­jöi­den sairauk­sien nopea hoito on yrityk­sen tulok­sen kannalta etu. Lisäksi hyvä työter­veys­huolto on työpai­kan maine­te­kijä rekry­toi­taessa uusia työntekijöitä.

Sairaan­hoi­don lisään­ty­mi­nen työter­veys­huol­lossa on ollut ennen muuta seurausta julki­sen tervey­den­huol­lon kyvyt­tö­myy­destä vastata riit­tä­vän jous­ta­vasti ja nopeasti työn­te­ki­jöi­den hoidon tarpee­seen. Jos sote-uudis­tuk­sessa onnis­tu­taan lyhen­tä­mään julki­sen tervey­den­huol­lon jono­tusai­koja, voivat työter­veys­huol­lon käyn­ti­mää­rät alkaa vähentyä.

”Työter­veys­huol­lon sairaan­hoi­to­pal­ve­lu­jen alas­ajo ei ole ratkaisu.”

Voidaan toki kysee­na­lais­taa työn­te­ki­jöi­den sairaan­hoi­don ja ehkäi­se­vän tervey­den­hoi­don erot­ta­mi­nen toisis­taan. Työky­kyä uhkaa­vien teki­jöi­den tunnis­ta­mista ja niihin puut­tu­mista toden­nä­köi­sesti edis­tää, kun työn­te­ki­jät tunne­taan mahdol­li­sim­man hyvin työter­veys­huol­lossa. Tämä taas puol­taa aina­kin yleis­lää­kä­ri­ta­soi­sen sairaan­hoi­don säilyt­tä­mistä osana työterveyshuoltoa.

Suomen tervey­den­huol­to­jär­jes­telmä on kansa­lai­sia eriar­vois­tava. Työter­veys­lää­kä­rille pääsee yleensä jonot­ta­matta, tarvit­taessa nopeasti tutki­muk­siin ja erikois­lää­kä­ri­kon­sul­taa­tioon. Työelä­män ulko­puo­lella olevat, kuten eläke­läi­set, työt­tö­mät, työky­vyt­tö­mät, koti-isät ja ‑äidit, lapset ja suuri osa opis­ke­li­joista, jonot­ta­vat terveys­kes­kuk­seen, ellei­vät maksa hoito­aan itse tai yksi­tyi­sellä vakuu­tuk­sella. Julki­selle erikois­lää­kä­rille jono­te­taan yleensä vähin­tään muuta­mia viikkoja.

Sote-uudis­tuk­sen keskei­nen tavoite on edis­tää yhden­ver­tai­sia palve­luja koko väes­tölle. Työter­veys­huol­lon sairaan­hoi­to­pal­ve­lu­jen alas­ajo ei ole kuiten­kaan ratkaisu tähän. Tervey­den­huol­lon jonot vain kasvai­si­vat työväen siir­tyessä aikai­sem­paa enem­män julkis­ten palve­lu­jen piiriin, eikä kukaan hyötyisi muutok­sesta. Ensi­si­jai­sesti tulee vahvis­taa julkista tervey­den­huol­toa ja erityi­sesti terveys­kes­kuk­siin on lisät­tävä resurs­seja. Näin voidaan vaikut­ta­vasti vähen­tää kansa­lais­ten eriar­voi­suutta terveydenhuollossa.

JUKKA KÄRKKÄINEN
Kirjoit­taja on lääke­tie­teen tohtori, oikeus­tie­teen kandi­daatti, psykiat­rian erikois­lää­käri ja Tervey­den ja hyvin­voin­nin laitok­sen ylilääkäri.