Työn ulkois­tus on tuonut metsiin paisu­van harmaan talou­den. Työn­te­ki­jät teke­vät töitä nälkä­pal­kalla. Velvoit­teensa hoita­vat yrit­tä­jät joutu­vat ahdinkoon.

Yli 35 vuotta UPM:n metsu­rina työs­ken­nel­leen Lasse Verta­sen mukaan harmaa talous yleis­tyi metsissä, kun isot metsä­fir­mat lakka­si­vat palk­kaa­masta työn­te­ki­jöitä ja rupe­si­vat ulkois­ta­maan urakoitaan.

Töiden siir­toa alihank­ki­joille tehdään kiih­ty­vällä vauhdilla.

– Kaikki metsä­teol­li­suus­yri­tyk­set, Metsä­hal­li­tus ja osa metsän­hoi­to­yh­dis­tyk­sistä käyt­tä­vät alihan­kin­taa ja ulko­puo­lista työvoi­maa. Osassa hankin­ta­ket­jut ovat pitem­piä ja osassa lyhempiä.

Ylei­nen käytäntö on se, että urakoit­si­jaksi vali­koi­tuu halvim­man tarjouk­sen tehnyt. Verta­sen mukaan urakoita menee toimi­joille, jotka hinta­kil­pai­lu­ky­kyä kohen­taak­seen laimin­lyö­vät yhteis­kun­ta­vel­voit­teensa, mukaan lukien yleis­si­to­van työeh­to­so­pi­muk­sen mukai­sen palkan­mak­sun. Rehel­lis­ten, velvoit­teensa hoita­vien yritys­ten on kilpai­lussa vaikeaa, jos ei mahdo­tonta pärjätä.

Teol­li­suus­lii­ton halli­tuk­sen jäsen Verta­nen seuraa metsä­töitä aitio­pai­kalta. Hän toimii UPM Silvesta Oy:n pohjoi­sen alueen luot­ta­mus­mie­henä. Hän on työn­te­ki­jöi­den edus­taja metsä­ser­ti­fioin­ti­toi­mi­kun­nassa, jonka tehtä­vänä on valvoa, että metsä­töitä tehdään kestä­vällä tavalla.

Suomen laaja metsä on vaikea paikka valvot­ta­vaksi. Työkoh­teet ovat lyhy­tai­kai­sia. Työvoima vaih­taa nopeasti paik­kaa, ja jos asiat eivät ole kunnossa kun valvoja tulee, joukko pake­nee vikke­lästi metsän suojaan.

Verta­sen mukaan valvon­ta­vi­ran­omai­set teke­vät parhaansa, mutta nykyi­nen lain­sää­däntö ei anna mahdol­li­suuk­sia viran­omais­ten tehok­kaa­seen toimintaan.

– Ulkois­tuk­sen synnyt­tä­mästä harmaasta talou­desta on tullut itse­ään ruok­kiva noidan­kehä. Karkea arvio on, että käsin tehtä­västä metsän­hoi­to­työstä vähin­tään neljän­nes, mahdol­li­sesti jopa puolet on sellaista, joka ei täytä kestä­vän toimin­nan kriteerejä.

PUHDAS JULKISIVU, RAADOLLINEN METSÄ

Verta­sen mukaan isojen metsäyh­tiöi­den omassa toimin­nassa ei harmaata taloutta esiinny. Palkat makse­taan ajal­laan ja homma toimii.

– Yhtiöt täyt­tä­vät pinoit­tain plan­ket­teja ja osoit­ta­vat erilai­sissa laatu­jär­jes­tel­missä mukana olol­laan, että ne noudat­ta­vat niitä ja näitä kritee­rejä. Sitten ne pyytä­vät alihank­ki­joilta tarjouk­sia. Isojen yritys­ten yhteis­kun­ta­vas­tuu päät­tyy siihen, kun alihan­kin­ta­so­pi­mus on tehty.

– Uraka­nan­ta­jat sano­vat, että heillä ei ole mitään oikeutta mennä tutki­maan, maksa­vatko alihank­ki­jat palkkoja.

Verta­sen mukaan metsien harmaan talou­den mahdol­listi ulko­mai­sen työvoi­man tulo mark­ki­noille aluksi Baltiasta ja Puolasta.

– Ulko­mai­sen työvoi­man käyttö on häikäi­le­mä­töntä. Heille makse­taan mitä sattuu ja voi olla, että peri­tään takai­sin­kin jota­kin. Metsissä päte­vät kaikki samat harmaan talou­den systee­mit kuin raken­nus­työ­mailla. EU-maiden ulko­puo­lelta tulee väkeä, joilla kaikilla ei ole edes työlu­pia Suomeen.

IHMISTEN HYVÄKSIKÄYTTÖÄ

Ulko­mais­ten työn­te­ki­jöi­den lisäksi harmailla mark­ki­noilla käyte­tään koti­maista työvoimaa.

– On paikal­li­sia yrityk­siä, jotka käyt­tä­vät kausi­työ­voi­maa ja sellai­sia ihmi­siä, jotka ovat työmark­ki­noilla huonossa asemassa: heikolla ammat­ti­tai­dolla varus­tet­tuja, tietä­mät­tö­miä ja järjestäytymättömiä.

– Siellä on suku­lai­sia ja naapu­reita mukana. Osaa pide­tään töissä säälistä. Käsit­tä­mä­töntä on, että ihmi­set alis­tu­vat sellai­siin ehtoihin.

Velvoit­tei­taan laimin­lyö­vien yrit­tä­jien toimin­ta­ta­vat ovat monet. Työn­te­ki­jöi­den palkat makse­taan puut­teel­li­sesti. Yleistä Verta­sen mukaan on se, että kulke­mis­kor­vauk­sia eli työn­tekijän kilo­met­rejä työmaalle ja sieltä pois ei makseta lain­kaan. Toisi­naan palkka makse­taan saha­kor­vauk­sena ja toisi­naan pimeästi setelirahalla.

Yleis­ty­nyt ilmiö on myös se, että työn­te­ki­jöitä painos­te­taan firman alihan­kin­taa teke­viksi yrit­tä­jiksi vasten tahto­aan ulkois­ta­malla työ.

– Näen­näis­yrit­tä­jyys on yksi yhteis­kun­ta­vel­voit­tei­den järjes­te­le­mis­muo­toja. Sekin aiheut­taa kestä­vyys­va­jetta, Verta­nen mainitsee.

KÄRÄHTÄNEET FIRMAT VAIHTAVAT NIMEÄ

Harmaan talou­den kuvioon kuuluu, että itse teosta kiinni jääneet firmat lopet­ta­vat toimin­tansa ja jatka­vat uudella nimellä.

– Jos ne narah­ta­vat ja jäävät kiinni tai verot­taja käy niiden kimp­puun, niin samat henki­löt perus­ta­vat uuden firman tai joku muu perus­taa sen heidän puoles­taan, mutta käytän­nössä samat yrit­tä­jät hyötyvät.

– He palaa­vat aina uudella nimellä. Meillä ei liene yhtä­kään pientä 10 vuotta vanhaa metsä­pal­ve­lu­yri­tystä, jossa olisi vaki­tui­sina työn­te­ki­jöinä samat työn­te­ki­jät kuin toimin­nan alussa.

Verta­sen mielestä harmaa talous on kohta­lo­kasta metsä­ta­lou­den kehi­tyk­selle ja sen maineelle.

– Kun tehok­kuutta tavoi­tel­laan yhteis­kun­ta­vel­voit­tei­den laimin­lyön­nillä, siellä eivät pärjää enää muut kuin ne, jotka laimin­lyö­vät yhteis­kun­ta­vel­voit­teita. Se johtaa siihen, että ala ei kehity. Se ei pärjää miten­kään kilpai­lussa laaduk­kaasta työvoimasta.

METSÄTALOUS SAHAA OMAA OKSAANSA

– Kukapa sellai­selle alalle tulee pitem­mäksi aikaa, jossa ei ole edel­ly­tyk­siä kohtuul­li­seen palk­ka­ta­soon, kohtuul­li­seen eläke­ta­soon ja turval­li­siin työolosuhteisiin?

Verta­sen mielestä harmaan talou­den salli­malla metsä­ta­lous tuhoaa itse omat mahdollisuutensa.

– Suorit­ta­vasta työstä saatu säästö valuu siihen, että työn laatu on huonom­paa, sitä täytyy valvoa enem­män, ala ei kehity ja sen maine heik­ke­nee, jonka jälkeen sen hyväk­syt­tä­vyys yhteis­kun­nassa laskee. Tähän noidan­ke­hään metsän­hoi­toala on jo vajonnut.

Metsissä on Verta­sen mukaan runsaasti työtä, jota teke­mällä pitäisi turvata tule­vien aiko­jen menestys.

– Suomessa on pian miljoona hehtaa­ria myöhässä olevia taimi­kon­hoi­toja. Työtä on kovasti ja sitä pitäisi tehdä. Mutta hyvä metsän­hoito kompas­tuu tämmöi­seen asiaan.

KORJAUSLIIKE VÄLTTÄMÄTÖN

Verta­nen pitää harmaata taloutta siinä määrin vero­poh­jaa kaven­ta­vana, työl­li­syyttä huonon­ta­vana, osto­voi­maa heiken­tä­vänä ja yhteis­kun­taa alas ajavana ilmiönä, että korjaus­liike on pakko tehdä.

– Se tapah­tuu, kun tarpeeksi iso kansan­osa näkee korjauk­sen tarpeen. Tarvi­taan riit­tävä paine isoille uraka­nan­ta­jille, että työ teete­tään sillä tavoin orga­ni­soi­dusti, että se on lail­lista, ja tehok­kuutta haetaan oikealla tavalla. Se on varmaa, että ilman ulkoista pakkoa suuret toimi­jat eivät lähde puut­tu­maan asiaan.

– Kun ulkois­ta­mi­nen on perus­on­gelma harmaassa talou­dessa, pitää kysyä, miten se voi lisätä metsän­hoi­to­tuot­teen osta­jalle tuot­ta­vuutta, kun työ myydään useam­paan kertaan.

– Tässä ei voi olla muuta takana kuin se, että lyödään jota­kin laimin, eikä se voi olla muu kuin työn­tekijän ja yhteis­kun­nan oikeu­det ja työn huonon laadun kautta metsä­no­mis­ta­jan oikeu­det. Tämä on järjes­telmä, jolla häivy­te­tään vastuu.

Verta­sen mielestä ratkaisu harmaa­seen talou­teen olisi täydel­li­nen tilaajavastuu.

– Homma voisi toimia, jos laki olisi sellai­nen, että mikäli alihank­kija laimin­lyö toimin­nois­saan yhteis­kun­ta­vel­voit­teita, tilaaja maksaa.

Verta­nen on vakuut­tu­nut, että harmaa talous ja velvoit­tei­den laimin­lyönti päät­ty­vät sillä hetkellä, kun isot uraka­nan­ta­jat halua­vat sen loppuvan.

– Isot toimi­jat saavat kaiken muun­kin minkä ne halua­vat. Ne määrit­te­le­vät pitkälti puun hinnan ja sen, minkä­lai­sia laatu­vaa­ti­muk­sia metsä­työssä on. Yhteis­kun­nalta ne saavat, mitä halua­vat kaavoi­tuk­sessa ja ties­töt. Jos niillä olisi yhteis­kun­ta­mo­raa­lia, harmaa talous loppuisi siihen päivään!

METSÄHALLITUSLAKI AVASI KÄYTÄVÄN

Suomen suurin metsä­no­mis­taja on valtio. Sen metsien hoidosta vastaa Metsä­hal­li­tus, jonka metsä­ta­lous­lii­ke­toi­minta siir­ret­tiin huhti­kuussa 2016 valtion omis­ta­man osakeyh­tiön Metsä­ta­lous Oy:n haltuun.

Metsä­hal­li­tuk­sen työsuo­je­lu­val­tuu­te­tun ja Teol­li­suus­lii­ton halli­tuk­sen jäse­nen Reijo Konti­sen mukaan harmaa talous Metsä­hal­li­tuk­sen ulkois­ta­missa urakoissa lähti liik­keelle tai se lisään­tyi merkit­tä­västi sen jälkeen, kun osakeyh­tiö aloitti toimintansa.

– Metsä­hal­li­tus­laki uudis­tui niin, että työl­lis­tä­mis­vel­voi­tetta ei enää ole siinä muodossa kuin se oli aikai­sem­min. Se mahdol­listi työnan­ta­jaa käyt­tä­mään hankin­tay­ri­tyk­siä. Metsä­ta­lous määrit­teli yhtiön linjan johta­jan suulla niin, että jatkossa tullaan käyt­tä­mään ulko­mai­sia yrityk­siä ja työntekijöitä.

Uudis­tus johti Konti­sen mukaan ulko­mai­sen työvoi­man tuloon työmaille taimi­kon hoitoon ja istu­tuk­siin. Samalla Metsä­hal­li­tuk­sen omiin metsu­rei­hin kohdis­tet­tiin tois­tu­via kolmen kuukau­den lomau­tuk­sia, jollai­nen on parhail­laan­kin käynnissä.

KIINNI JÄÄMINEN EI PELOTA

Konti­sen arvion mukaan harmaa talous on metsä­työ­mailla laajaa.

– Se pääsee laaje­ne­maan sen takia, että valvonta on heik­koa. Jos vertaa teol­li­suu­teen ja raken­nus­teol­li­suu­teen, joissa niis­sä­kin valvonta tuot­taa ongel­mia, metsä­ta­lou­dessa tilanne on vielä hanka­lampi, koska työpai­kat ovat hajal­laan metsässä.

– Työnan­taja sanoo, että sopi­musta tehdessä he selvit­tä­vät yrit­tä­jien taus­tat. Yrit­tä­jän ei tarvitse kuiten­kaan kuin panna raksi ruutuun, että hän noudat­taa metsä­alan työeh­to­so­pi­musta. Sitä, että hän toimii niin kuin lupaa, ei käytän­nössä valvo kukaan. Alue­hal­lin­to­vi­ran­omai­silla ei ole tehok­kaa­seen valvon­taan riit­tä­viä resursseja.

Metsä­hal­li­tus on saanut tilaa­ja­vas­tuu­lain rikko­mi­sesta kaksi tuomiota. Toisessa tapauk­sessa töissä oli työn­te­ki­jöitä, joita urakoit­sija ei ollut ilmoit­ta­nut. Sakko oli korkeim­man hallinto-oikeu­den vahvis­ta­mana 10 000 euroa.

Konti­sen mukaan valvon­nan vähäi­syy­destä johtuen kiin­ni­jää­mis­riski on hyvin pieni.

– Myös sank­tiot ovat niin pienet suhteessa hyötyyn, että kannat­taa aina maksaa sank­tio, koska hyöty on paljon suurempi.

VALTION URAKOISSA KÄRSIJÄNÄ VALTIO

Konti­sen mukaan metsien harmaassa talou­dessa käyte­tään hyväksi lähinnä Baltiasta tule­via yrit­tä­jiä ja työntekijöitä.

– Siinä ongel­maksi on tullut, ettei töistä makseta tessin mukai­sia palk­koja, ja verot, jotka kuului­si­vat valtiolle, jäävät hoita­matta. Kaikki Suomeen tuleva työvoima ei ole ammat­ti­tai­toista. Meillä on tiedossa kohteita, joissa on käsi­telty taimi­koita tavalla, jotka eivät enää täytä metsä­lain edellytyksiä.

Konti­nen ihmet­te­lee, että valtion firma on lähte­nyt tälle tielle.

– Se piilou­tuu omis­ta­jaoh­jauk­sen taakse. En usko, että omis­ta­jaoh­jaus­mi­nis­te­riöt – maa- ja metsä­ta­lous­mi­nis­te­riö, valtio­va­rain­mi­nis­te­riö ja ympä­ris­tö­mi­nis­te­riö – ovat Metsä­hal­li­tusta kehot­ta­neet tämmöi­seen toimin­taan. Kyllä se on koti­ku­toista puuhastelua.

OUTOJA ASIOITA TAPAHTUU

Metsä­hal­li­tuk­sen tuore pääluot­ta­mus­mies Satu Saare­lai­nen törmäsi etelä­suo­ma­lai­sessa metsässä erikoi­seen tapahtumaan.

– Tein toimin­nan laadun mittauk­sia ulko­mai­sen yrit­tä­jän alueella. Kun työn­te­ki­jät tajusi­vat, että ihmi­nen on tulossa vastaan, he juok­si­vat metsään. En tiedä, miksi näin teki­vät. Erikoista toimintaa.

Harmaan talou­den ehkäi­se­mi­seksi Saare­lai­nen toivoo, että metsä­alan työn­te­ki­jöille tulisi vero­nu­mero ja kortti raken­nusa­lan tapaan.

– Metsässä pystyy olemaan hyvin piilossa, jos on annettu ohje, että ”ihmis­ten lähes­tyessä poistu paikalta”. Mitenkä silloin otat kiinni? Kortil­li­sella ihmi­sellä ei olisi mitään syytä lähteä juok­se­maan mihin­kään suun­taan. Jos viran­omai­set haluai­si­vat tehdä tarkas­tuk­sen, niin heil­le­kin se olisi helpompaa.

MIKSI SUOMALAINEN HÄVIÄÄ KILPAILUSSA?

Saare­lai­nen sanoo pohti­neensa, miksi suoma­lai­set yrityk­set eivät enää pärjää metsä­ura­koi­den tarjouskilpailuissa.

– Jos yrit­täjä maksaa tunti­pal­kat ja normaa­li­ku­lut työn­te­ki­jästä, niin miten koti­mai­set työn­te­ki­jät olisi­vat niin paljon huonom­pia työn­te­ki­jöitä, ettei heitä kannata pitää?

Saare­lai­nen asuu Rauta­vaa­ralla, Suomen köyhim­piin kuulu­vassa kunnassa, johon makse­taan eniten Kansa­ne­lä­ke­lai­tok­sen tukia. Paikal­li­sesti kunnan oman työvoi­man korvau­tu­mi­nen ulko­mailta tule­villa keik­ka­työn­te­ki­jöillä on kipeä asia.

– Ne tule­vat teke­mään sen työn, joka olisi paikal­lis­ten­kin tehtä­vissä. Tämä on koko Suomea koskeva asia. Metsä­työtä on juuri pienissä asutus­kes­kuk­sissa, kuten Rauta­vaa­ralla, jossa ei ole muuta kuin metsää ympä­rillä. Se on luon­tai­nen tapa työl­lis­tää paikal­li­sia ihmi­siä. Mutta paikal­li­set eivät työl­listy, kun sinne tule­vat ihmi­set, jotka eivät pelaa samoilla pelimerkeillä.

Vastuu katoaa metsään

Teol­li­suus­lii­ton sopi­mus­asian­tun­tija Jari Sirviö nimeää harmaan talou­den syöväksi, joka tappaa terveen yrittäjyyden.

Metsä työpaik­kana on laaja ja kaksijakoinen.

– Voi olla, että toisella puolen tietä työs­ken­te­le­vät työn­te­ki­jät, joilla työsuo­je­lu­val­tuu­tettu katsoo, että kaikki asiat ovat kunnossa. Mutta tien toisella puolen toimii ulko­maa­lai­nen urakoit­sija, jota ei valvo kukaan, paitsi työsuo­je­lu­tar­kas­taja, jos tämä haluaa tehdä tarkas­tuk­sen, kertoo Sirviö.

– Huoles­tut­tava asia on työsuo­je­lu­tar­kas­ta­jiin ja työsuo­je­lu­hal­lin­toon kohdis­tu­vat määrä­ra­ho­jen leik­kauk­set. Uhkana on, että toiminta varsin­kin metsän­hoi­to­puo­lella villiin­tyy niin, että se tappaa vähäi­sen­kin terveen yrit­tä­jyy­den Suomesta.

Sirviön mukaan alue­hal­lin­to­vi­ras­ton tarkas­tus­ker­to­muk­set ovat tuoneet näyt­töä siitä, että joukko yrit­tä­jiä toimii omilla peli­sään­nöil­lään: makse­tut tunti­pal­kat eivät ole lähel­lä­kään työeh­to­so­pi­muk­sen mukaista palk­kaa. Osa yrityk­sistä ei myös­kään maksa arvon­li­sä­ve­roa Suomeen.

Tästä seuraa, että yrityk­set, jotka maksa­vat veronsa ja noudat­ta­vat yleis­si­to­via työeh­to­so­pi­muk­sia, eivät voi pärjätä tarjouskilpailuissa.

TEKIJÄLLE JÄÄ VAIN MURUT

Sirviön mukaan metsien harmaalle talou­delle tyypil­listä on, että yritys on rekis­te­röity ulko­maille ja sen toiminta on ketjutettu.

– Alen­ne­tusta taksas­ta­kin välistä vetä­jiä on kaksi tai kolme ennen kuin viro­lai­nen henki­löy­rit­täjä tulee teke­mään istu­tus­työtä Suomeen.

Kun hän on saanut savot­tansa tehtyä, apajalle tulee lisää jakajia.

– Saamani tiedon mukaan Virossa tapah­tuu vielä perin­tää. Siellä ollaan sata­massa vastassa ja peri­tään Suomessa olevilta työn­te­ki­jöiltä jotain ”vakuu­tus­mak­suja” ja muita maksuja. Ne makse­taan suoraan käteen. Siihen saat­taa liit­tyä rikol­lista toimin­taa, johon varmasti poliisi on paras henkilö puuttumaan.

Urakan hinta katoaa ketjuun, ja henki­löy­rit­tä­jälle jää vain murut. Pahim­mil­laan toiminta metsässä saa Sirviön mukaan orja­mark­ki­noi­den piirteitä.

ULKOMAISTA TYÖTÄ ALEHINNALLA

Miten laajaa velvoit­teita kier­tä­vien yritys­ten metsissä harjoit­tama harmaa talous on?

– Joku on sano­nut, että on siellä joukossa tervei­tä­kin toimi­joita. Tiedon saanti asiasta on hirvit­tä­vän vaikeaa. Arvioi­sin, että puolessa ulko­maa­lais­ten teke­missä taimi­kon­hoi­tou­ra­koissa ei nouda­teta työeh­to­so­pi­muk­sia. Se on erit­täin varo­vai­nen arvio.

– Velvoit­tei­den kierto koskee myös suoma­lais­taus­tai­sia yrit­tä­jiä. Mutta heillä on aina arvon­li­sä­vel­vol­li­suus, ja sitä kautta verot­taja tark­kai­lee heidän toimin­taansa. Ulko­maille rekis­te­röi­tyjä yrityk­siä ei valvo kukaan.

Sirviön mukaan tilaa­ja­vas­tuu­lain perus­teella työn­te­ki­jöit­ten edus­ta­jilla on oikeus saada tietoa pääura­koit­si­jan aliu­ra­koit­si­joista. Jotta valvonta olisi käytän­nössä mahdol­lista, lakia tulisi Sirviön mielestä päivit­tää niin, että pääura­koit­si­jan henki­lös­tön ja liiton edus­ta­jilla olisi tarkas­tusoi­keus myös metsässä.

Hakkuuta alle kolmen euron tuntipalkalla

Alue­hal­lin­to­vi­ras­ton tarkas­tus­ker­to­muk­set kerto­vat työn­te­ki­jöi­den räikeästä hyväk­si­käy­töstä. Suoma­lai­nen nimeä jo kertaal­leen vaih­ta­nut palve­lu­yri­tys vuokrasi viro­lai­selta yrityk­seltä ukrai­na­lai­sia työn­te­ki­jöitä, joilla oli Puolan viisu­mit, mutta ei oles­ke­lu­lu­paa eikä työn­teko-oikeutta Suomessa.

Firman palve­luk­sessa vuokra­työn­te­kijä ansaitsi Suomessa kolmen kuukau­den työstä alle 1 500 euroa. Pääosa työstä, 420 tuntia, oli ener­gia­puun­hak­kuuta urak­ka­pal­kalla, joka tuotti teki­jälle 1 148 euroa.

Urak­ka­työssä työn­tekijän saha­kor­vauk­sel­li­seksi palkaksi muodos­tui 2,73 euroa tunnissa. Palkka ei katta­nut edes oman sahan yllä­pi­to­ku­luja, joten käytän­nössä tekijä maksoi omasta pussis­taan siitä, että sai olla töissä.

Jos palkka olisi maksettu asian­mu­kai­sesti, sen olisi pitä­nyt olla saha­kor­vauk­si­neen ja urak­ka­li­si­neen vähin­tään 15,2 euroa tunnilta.

TYÖTÄ KELVOTTOMILLA TYÖEHDOILLA

Toisessa alue­hal­lin­to­vi­ras­ton tarkas­tuk­sessa kävi ilmi, että palve­lu­yri­tys maksoi pienem­piä palk­koja kuin mitä metsä­alan työeh­to­so­pi­mus edellytti.

Työnan­taja laimin­löi työn­te­ki­jöi­den kulke­mis­kor­vaus­ten maksa­mi­sen. Työajan lyhen­nys­va­paita, niin sanot­tuja pekka­sia, ei työn­te­ki­jöille myön­netty eikä korvattu. Myös työter­vey­den­huolto oli retuperällä.

Yritys joutui ammat­ti­lii­ton hakusaar­toon, jonka seurauk­sena se alkoi maksaa metsu­rien saatavia.

KERRO HARMAASTA TALOUDESTA

Onko sinulla tietoa tai koke­muk­sia harmaasta talou­desta teol­li­suus­aloilla? Kerro meille, teemme aiheesta lisää juttua. Voit lähet­tää sähkö­pos­tia tekija(at)teollisuusliitto.fi (vies­tin aiheeksi ”Harmaa talous”) tai kirje­pos­tia Tekijä-lehti, Teol­li­suus­liitto, PL 107, 00531 Helsinki. Liitä mukaan nimesi ja yhteys­tie­tosi, emme julkaise niitä ilman lupaa.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT KITI HAILA, JOHANNES TERVO JA MISKA PUUMALA