Työn ulkoistus on tuonut metsiin paisuvan harmaan talouden. Työnte­kijät tekevät töitä nälkä­pal­kalla. Velvoit­teensa hoitavat yrittäjät joutuvat ahdinkoon.

Yli 35 vuotta UPM:n metsu­rina työsken­nel­leen Lasse Vertasen mukaan harmaa talous yleistyi metsissä, kun isot metsä­firmat lakka­sivat palkkaa­masta työnte­ki­jöitä ja rupesivat ulkois­ta­maan urakoitaan.

Töiden siirtoa alihank­ki­joille tehdään kiihty­vällä vauhdilla.

– Kaikki metsä­teol­li­suus­yri­tykset, Metsä­hal­litus ja osa metsän­hoi­to­yh­dis­tyk­sistä käyttävät alihan­kintaa ja ulkopuo­lista työvoimaa. Osassa hankin­ta­ketjut ovat pitempiä ja osassa lyhempiä.

Yleinen käytäntö on se, että urakoit­si­jaksi valikoituu halvimman tarjouksen tehnyt. Vertasen mukaan urakoita menee toimi­joille, jotka hinta­kil­pai­lu­kykyä kohen­taak­seen laimin­lyövät yhteis­kun­ta­vel­voit­teensa, mukaan lukien yleis­si­tovan työeh­to­so­pi­muksen mukaisen palkan­maksun. Rehel­listen, velvoit­teensa hoita­vien yritysten on kilpai­lussa vaikeaa, jos ei mahdo­tonta pärjätä.

Teolli­suus­liiton halli­tuksen jäsen Vertanen seuraa metsä­töitä aitio­pai­kalta. Hän toimii UPM Silvesta Oy:n pohjoisen alueen luotta­mus­mie­henä. Hän on työnte­ki­jöiden edustaja metsä­ser­ti­fioin­ti­toi­mi­kun­nassa, jonka tehtä­vänä on valvoa, että metsä­töitä tehdään kestä­vällä tavalla.

Suomen laaja metsä on vaikea paikka valvot­ta­vaksi. Työkoh­teet ovat lyhytai­kaisia. Työvoima vaihtaa nopeasti paikkaa, ja jos asiat eivät ole kunnossa kun valvoja tulee, joukko pakenee vikke­lästi metsän suojaan.

Vertasen mukaan valvon­ta­vi­ran­omaiset tekevät parhaansa, mutta nykyinen lainsää­däntö ei anna mahdol­li­suuksia viran­omaisten tehok­kaa­seen toimintaan.

– Ulkois­tuksen synnyt­tä­mästä harmaasta talou­desta on tullut itseään ruokkiva noidan­kehä. Karkea arvio on, että käsin tehtä­västä metsän­hoi­to­työstä vähin­tään neljännes, mahdol­li­sesti jopa puolet on sellaista, joka ei täytä kestävän toiminnan kriteerejä.

PUHDAS JULKISIVU, RAADOLLINEN METSÄ

Vertasen mukaan isojen metsäyh­tiöiden omassa toimin­nassa ei harmaata taloutta esiinny. Palkat makse­taan ajallaan ja homma toimii.

– Yhtiöt täyttävät pinoit­tain planket­teja ja osoit­tavat erilai­sissa laatu­jär­jes­tel­missä mukana olollaan, että ne noudat­tavat niitä ja näitä kritee­rejä. Sitten ne pyytävät alihank­ki­joilta tarjouksia. Isojen yritysten yhteis­kun­ta­vastuu päättyy siihen, kun alihan­kin­ta­so­pimus on tehty.

– Uraka­nan­tajat sanovat, että heillä ei ole mitään oikeutta mennä tutki­maan, maksa­vatko alihank­kijat palkkoja.

Vertasen mukaan metsien harmaan talouden mahdol­listi ulkomaisen työvoiman tulo markki­noille aluksi Baltiasta ja Puolasta.

– Ulkomaisen työvoiman käyttö on häikäi­le­mä­töntä. Heille makse­taan mitä sattuu ja voi olla, että peritään takai­sinkin jotakin. Metsissä pätevät kaikki samat harmaan talouden systeemit kuin raken­nus­työ­mailla. EU-maiden ulkopuo­lelta tulee väkeä, joilla kaikilla ei ole edes työlupia Suomeen.

IHMISTEN HYVÄKSIKÄYTTÖÄ

Ulkomaisten työnte­ki­jöiden lisäksi harmailla markki­noilla käyte­tään kotimaista työvoimaa.

– On paikal­lisia yrityksiä, jotka käyttävät kausi­työ­voimaa ja sellaisia ihmisiä, jotka ovat työmark­ki­noilla huonossa asemassa: heikolla ammat­ti­tai­dolla varus­tet­tuja, tietä­mät­tömiä ja järjestäytymättömiä.

– Siellä on sukulaisia ja naapu­reita mukana. Osaa pidetään töissä säälistä. Käsit­tä­mä­töntä on, että ihmiset alistuvat sellai­siin ehtoihin.

Velvoit­tei­taan laimin­lyö­vien yrittä­jien toimin­ta­tavat ovat monet. Työnte­ki­jöiden palkat makse­taan puutteel­li­sesti. Yleistä Vertasen mukaan on se, että kulke­mis­kor­vauksia eli työntekijän kilomet­rejä työmaalle ja sieltä pois ei makseta lainkaan. Toisi­naan palkka makse­taan sahakor­vauk­sena ja toisi­naan pimeästi setelirahalla.

Yleis­tynyt ilmiö on myös se, että työnte­ki­jöitä painos­te­taan firman alihan­kintaa tekeviksi yrittä­jiksi vasten tahtoaan ulkois­ta­malla työ.

– Näennäis­yrit­tä­jyys on yksi yhteis­kun­ta­vel­voit­teiden järjes­te­le­mis­muo­toja. Sekin aiheuttaa kestä­vyys­va­jetta, Vertanen mainitsee.

KÄRÄHTÄNEET FIRMAT VAIHTAVAT NIMEÄ

Harmaan talouden kuvioon kuuluu, että itse teosta kiinni jääneet firmat lopet­tavat toimin­tansa ja jatkavat uudella nimellä.

– Jos ne narah­tavat ja jäävät kiinni tai verot­taja käy niiden kimppuun, niin samat henkilöt perus­tavat uuden firman tai joku muu perustaa sen heidän puoles­taan, mutta käytän­nössä samat yrittäjät hyötyvät.

– He palaavat aina uudella nimellä. Meillä ei liene yhtäkään pientä 10 vuotta vanhaa metsä­pal­ve­lu­yri­tystä, jossa olisi vakitui­sina työnte­ki­jöinä samat työnte­kijät kuin toiminnan alussa.

Vertasen mielestä harmaa talous on kohta­lo­kasta metsä­ta­louden kehityk­selle ja sen maineelle.

– Kun tehok­kuutta tavoi­tel­laan yhteis­kun­ta­vel­voit­teiden laimin­lyön­nillä, siellä eivät pärjää enää muut kuin ne, jotka laimin­lyövät yhteis­kun­ta­vel­voit­teita. Se johtaa siihen, että ala ei kehity. Se ei pärjää miten­kään kilpai­lussa laaduk­kaasta työvoimasta.

METSÄTALOUS SAHAA OMAA OKSAANSA

– Kukapa sellai­selle alalle tulee pitem­mäksi aikaa, jossa ei ole edelly­tyksiä kohtuul­li­seen palkka­ta­soon, kohtuul­li­seen eläke­ta­soon ja turval­li­siin työolosuhteisiin?

Vertasen mielestä harmaan talouden salli­malla metsä­ta­lous tuhoaa itse omat mahdollisuutensa.

– Suorit­ta­vasta työstä saatu säästö valuu siihen, että työn laatu on huonompaa, sitä täytyy valvoa enemmän, ala ei kehity ja sen maine heikkenee, jonka jälkeen sen hyväk­syt­tä­vyys yhteis­kun­nassa laskee. Tähän noidan­ke­hään metsän­hoi­toala on jo vajonnut.

Metsissä on Vertasen mukaan runsaasti työtä, jota tekemällä pitäisi turvata tulevien aikojen menestys.

– Suomessa on pian miljoona hehtaaria myöhässä olevia taimi­kon­hoi­toja. Työtä on kovasti ja sitä pitäisi tehdä. Mutta hyvä metsän­hoito kompastuu tämmöi­seen asiaan.

KORJAUSLIIKE VÄLTTÄMÄTÖN

Vertanen pitää harmaata taloutta siinä määrin veropohjaa kaven­ta­vana, työlli­syyttä huonon­ta­vana, ostovoimaa heiken­tä­vänä ja yhteis­kuntaa alas ajavana ilmiönä, että korjaus­liike on pakko tehdä.

– Se tapahtuu, kun tarpeeksi iso kansanosa näkee korjauksen tarpeen. Tarvi­taan riittävä paine isoille uraka­nan­ta­jille, että työ teete­tään sillä tavoin organi­soi­dusti, että se on laillista, ja tehok­kuutta haetaan oikealla tavalla. Se on varmaa, että ilman ulkoista pakkoa suuret toimijat eivät lähde puuttu­maan asiaan.

– Kun ulkois­ta­minen on perus­on­gelma harmaassa talou­dessa, pitää kysyä, miten se voi lisätä metsän­hoi­to­tuot­teen ostajalle tuotta­vuutta, kun työ myydään useam­paan kertaan.

– Tässä ei voi olla muuta takana kuin se, että lyödään jotakin laimin, eikä se voi olla muu kuin työntekijän ja yhteis­kunnan oikeudet ja työn huonon laadun kautta metsä­no­mis­tajan oikeudet. Tämä on järjes­telmä, jolla häivy­te­tään vastuu.

Vertasen mielestä ratkaisu harmaa­seen talou­teen olisi täydel­linen tilaajavastuu.

– Homma voisi toimia, jos laki olisi sellainen, että mikäli alihank­kija laiminlyö toimin­nois­saan yhteis­kun­ta­vel­voit­teita, tilaaja maksaa.

Vertanen on vakuut­tunut, että harmaa talous ja velvoit­teiden laimin­lyönti päättyvät sillä hetkellä, kun isot uraka­nan­tajat haluavat sen loppuvan.

– Isot toimijat saavat kaiken muunkin minkä ne haluavat. Ne määrit­te­levät pitkälti puun hinnan ja sen, minkä­laisia laatu­vaa­ti­muksia metsä­työssä on. Yhteis­kun­nalta ne saavat, mitä haluavat kaavoi­tuk­sessa ja tiestöt. Jos niillä olisi yhteis­kun­ta­mo­raalia, harmaa talous loppuisi siihen päivään!

METSÄHALLITUSLAKI AVASI KÄYTÄVÄN

Suomen suurin metsä­no­mis­taja on valtio. Sen metsien hoidosta vastaa Metsä­hal­litus, jonka metsä­ta­lous­lii­ke­toi­minta siirret­tiin huhti­kuussa 2016 valtion omistaman osakeyh­tiön Metsä­ta­lous Oy:n haltuun.

Metsä­hal­li­tuksen työsuo­je­lu­val­tuu­tetun ja Teolli­suus­liiton halli­tuksen jäsenen Reijo Kontisen mukaan harmaa talous Metsä­hal­li­tuksen ulkois­ta­missa urakoissa lähti liikkeelle tai se lisääntyi merkit­tä­västi sen jälkeen, kun osakeyhtiö aloitti toimintansa.

– Metsä­hal­li­tus­laki uudistui niin, että työllis­tä­mis­vel­voi­tetta ei enää ole siinä muodossa kuin se oli aikai­semmin. Se mahdol­listi työnan­tajaa käyttä­mään hankin­tay­ri­tyksiä. Metsä­ta­lous määrit­teli yhtiön linjan johtajan suulla niin, että jatkossa tullaan käyttä­mään ulkomaisia yrityksiä ja työntekijöitä.

Uudistus johti Kontisen mukaan ulkomaisen työvoiman tuloon työmaille taimikon hoitoon ja istutuk­siin. Samalla Metsä­hal­li­tuksen omiin metsu­reihin kohdis­tet­tiin toistuvia kolmen kuukauden lomau­tuksia, jollainen on parhail­laankin käynnissä.

KIINNI JÄÄMINEN EI PELOTA

Kontisen arvion mukaan harmaa talous on metsä­työ­mailla laajaa.

– Se pääsee laaje­ne­maan sen takia, että valvonta on heikkoa. Jos vertaa teolli­suu­teen ja raken­nus­teol­li­suu­teen, joissa niissäkin valvonta tuottaa ongelmia, metsä­ta­lou­dessa tilanne on vielä hanka­lampi, koska työpaikat ovat hajal­laan metsässä.

– Työnan­taja sanoo, että sopimusta tehdessä he selvit­tävät yrittä­jien taustat. Yrittäjän ei tarvitse kuiten­kaan kuin panna raksi ruutuun, että hän noudattaa metsä­alan työeh­to­so­pi­musta. Sitä, että hän toimii niin kuin lupaa, ei käytän­nössä valvo kukaan. Aluehal­lin­to­vi­ran­omai­silla ei ole tehok­kaa­seen valvon­taan riittäviä resursseja.

Metsä­hal­litus on saanut tilaa­ja­vas­tuu­lain rikko­mi­sesta kaksi tuomiota. Toisessa tapauk­sessa töissä oli työnte­ki­jöitä, joita urakoit­sija ei ollut ilmoit­tanut. Sakko oli korkeimman hallinto-oikeuden vahvis­ta­mana 10 000 euroa.

Kontisen mukaan valvonnan vähäi­syy­destä johtuen kiinni­jää­mis­riski on hyvin pieni.

– Myös sanktiot ovat niin pienet suhteessa hyötyyn, että kannattaa aina maksaa sanktio, koska hyöty on paljon suurempi.

VALTION URAKOISSA KÄRSIJÄNÄ VALTIO

Kontisen mukaan metsien harmaassa talou­dessa käyte­tään hyväksi lähinnä Baltiasta tulevia yrittäjiä ja työntekijöitä.

– Siinä ongel­maksi on tullut, ettei töistä makseta tessin mukaisia palkkoja, ja verot, jotka kuului­sivat valtiolle, jäävät hoita­matta. Kaikki Suomeen tuleva työvoima ei ole ammat­ti­tai­toista. Meillä on tiedossa kohteita, joissa on käsitelty taimi­koita tavalla, jotka eivät enää täytä metsä­lain edellytyksiä.

Kontinen ihmet­telee, että valtion firma on lähtenyt tälle tielle.

– Se piiloutuu omista­jaoh­jauksen taakse. En usko, että omista­jaoh­jaus­mi­nis­te­riöt – maa- ja metsä­ta­lous­mi­nis­teriö, valtio­va­rain­mi­nis­teriö ja ympäris­tö­mi­nis­teriö – ovat Metsä­hal­li­tusta kehot­ta­neet tämmöi­seen toimin­taan. Kyllä se on kotiku­toista puuhastelua.

OUTOJA ASIOITA TAPAHTUU

Metsä­hal­li­tuksen tuore pääluot­ta­mus­mies Satu Saare­lainen törmäsi etelä­suo­ma­lai­sessa metsässä erikoi­seen tapahtumaan.

– Tein toiminnan laadun mittauksia ulkomaisen yrittäjän alueella. Kun työnte­kijät tajusivat, että ihminen on tulossa vastaan, he juoksivat metsään. En tiedä, miksi näin tekivät. Erikoista toimintaa.

Harmaan talouden ehkäi­se­mi­seksi Saare­lainen toivoo, että metsä­alan työnte­ki­jöille tulisi veronu­mero ja kortti raken­nusalan tapaan.

– Metsässä pystyy olemaan hyvin piilossa, jos on annettu ohje, että ”ihmisten lähes­tyessä poistu paikalta”. Mitenkä silloin otat kiinni? Kortil­li­sella ihmisellä ei olisi mitään syytä lähteä juokse­maan mihin­kään suuntaan. Jos viran­omaiset haluai­sivat tehdä tarkas­tuksen, niin heillekin se olisi helpompaa.

MIKSI SUOMALAINEN HÄVIÄÄ KILPAILUSSA?

Saare­lainen sanoo pohti­neensa, miksi suoma­laiset yritykset eivät enää pärjää metsä­ura­koiden tarjouskilpailuissa.

– Jos yrittäjä maksaa tunti­palkat ja normaa­li­kulut työnte­ki­jästä, niin miten kotimaiset työnte­kijät olisivat niin paljon huonompia työnte­ki­jöitä, ettei heitä kannata pitää?

Saare­lainen asuu Rauta­vaa­ralla, Suomen köyhim­piin kuulu­vassa kunnassa, johon makse­taan eniten Kansa­ne­lä­ke­lai­toksen tukia. Paikal­li­sesti kunnan oman työvoiman korvau­tu­minen ulkomailta tulevilla keikka­työn­te­ki­jöillä on kipeä asia.

– Ne tulevat tekemään sen työn, joka olisi paikal­lis­tenkin tehtä­vissä. Tämä on koko Suomea koskeva asia. Metsä­työtä on juuri pienissä asutus­kes­kuk­sissa, kuten Rauta­vaa­ralla, jossa ei ole muuta kuin metsää ympärillä. Se on luontainen tapa työllistää paikal­lisia ihmisiä. Mutta paikal­liset eivät työllisty, kun sinne tulevat ihmiset, jotka eivät pelaa samoilla pelimerkeillä.

Vastuu katoaa metsään

Teolli­suus­liiton sopimus­asian­tun­tija Jari Sirviö nimeää harmaan talouden syöväksi, joka tappaa terveen yrittäjyyden.

Metsä työpaik­kana on laaja ja kaksijakoinen.

– Voi olla, että toisella puolen tietä työsken­te­levät työnte­kijät, joilla työsuo­je­lu­val­tuu­tettu katsoo, että kaikki asiat ovat kunnossa. Mutta tien toisella puolen toimii ulkomaa­lainen urakoit­sija, jota ei valvo kukaan, paitsi työsuo­je­lu­tar­kas­taja, jos tämä haluaa tehdä tarkas­tuksen, kertoo Sirviö.

– Huoles­tut­tava asia on työsuo­je­lu­tar­kas­ta­jiin ja työsuo­je­lu­hal­lin­toon kohdis­tuvat määrä­ra­hojen leikkaukset. Uhkana on, että toiminta varsinkin metsän­hoi­to­puo­lella villiintyy niin, että se tappaa vähäi­senkin terveen yrittä­jyyden Suomesta.

Sirviön mukaan aluehal­lin­to­vi­raston tarkas­tus­ker­to­mukset ovat tuoneet näyttöä siitä, että joukko yrittäjiä toimii omilla pelisään­nöil­lään: maksetut tunti­palkat eivät ole lähel­lä­kään työeh­to­so­pi­muksen mukaista palkkaa. Osa yrityk­sistä ei myöskään maksa arvon­li­sä­veroa Suomeen.

Tästä seuraa, että yritykset, jotka maksavat veronsa ja noudat­tavat yleis­si­tovia työeh­to­so­pi­muksia, eivät voi pärjätä tarjouskilpailuissa.

TEKIJÄLLE JÄÄ VAIN MURUT

Sirviön mukaan metsien harmaalle talou­delle tyypil­listä on, että yritys on rekis­te­röity ulkomaille ja sen toiminta on ketjutettu.

– Alenne­tusta taksas­takin välistä vetäjiä on kaksi tai kolme ennen kuin virolainen henki­löy­rit­täjä tulee tekemään istutus­työtä Suomeen.

Kun hän on saanut savot­tansa tehtyä, apajalle tulee lisää jakajia.

– Saamani tiedon mukaan Virossa tapahtuu vielä perintää. Siellä ollaan satamassa vastassa ja peritään Suomessa olevilta työnte­ki­jöiltä jotain ”vakuu­tus­mak­suja” ja muita maksuja. Ne makse­taan suoraan käteen. Siihen saattaa liittyä rikol­lista toimintaa, johon varmasti poliisi on paras henkilö puuttumaan.

Urakan hinta katoaa ketjuun, ja henki­löy­rit­tä­jälle jää vain murut. Pahim­mil­laan toiminta metsässä saa Sirviön mukaan orjamark­ki­noiden piirteitä.

ULKOMAISTA TYÖTÄ ALEHINNALLA

Miten laajaa velvoit­teita kiertä­vien yritysten metsissä harjoit­tama harmaa talous on?

– Joku on sanonut, että on siellä joukossa tervei­täkin toimi­joita. Tiedon saanti asiasta on hirvit­tävän vaikeaa. Arvioisin, että puolessa ulkomaa­laisten tekemissä taimi­kon­hoi­tou­ra­koissa ei nouda­teta työeh­to­so­pi­muksia. Se on erittäin varovainen arvio.

– Velvoit­teiden kierto koskee myös suoma­lais­taus­taisia yrittäjiä. Mutta heillä on aina arvon­li­sä­vel­vol­li­suus, ja sitä kautta verot­taja tarkkailee heidän toimin­taansa. Ulkomaille rekis­te­röi­tyjä yrityksiä ei valvo kukaan.

Sirviön mukaan tilaa­ja­vas­tuu­lain perus­teella työnte­ki­jöitten edusta­jilla on oikeus saada tietoa pääura­koit­sijan aliura­koit­si­joista. Jotta valvonta olisi käytän­nössä mahdol­lista, lakia tulisi Sirviön mielestä päivittää niin, että pääura­koit­sijan henki­löstön ja liiton edusta­jilla olisi tarkas­tusoi­keus myös metsässä.

Hakkuuta alle kolmen euron tuntipalkalla

Aluehal­lin­to­vi­raston tarkas­tus­ker­to­mukset kertovat työnte­ki­jöiden räikeästä hyväk­si­käy­töstä. Suoma­lainen nimeä jo kertaal­leen vaihtanut palve­lu­yritys vuokrasi virolai­selta yrityk­seltä ukrai­na­laisia työnte­ki­jöitä, joilla oli Puolan viisumit, mutta ei oleske­lu­lupaa eikä työnteko-oikeutta Suomessa.

Firman palve­luk­sessa vuokra­työn­te­kijä ansaitsi Suomessa kolmen kuukauden työstä alle 1 500 euroa. Pääosa työstä, 420 tuntia, oli energia­puun­hak­kuuta urakka­pal­kalla, joka tuotti tekijälle 1 148 euroa.

Urakka­työssä työntekijän sahakor­vauk­sel­li­seksi palkaksi muodostui 2,73 euroa tunnissa. Palkka ei kattanut edes oman sahan ylläpi­to­ku­luja, joten käytän­nössä tekijä maksoi omasta pussis­taan siitä, että sai olla töissä.

Jos palkka olisi maksettu asian­mu­kai­sesti, sen olisi pitänyt olla sahakor­vauk­si­neen ja urakka­li­si­neen vähin­tään 15,2 euroa tunnilta.

TYÖTÄ KELVOTTOMILLA TYÖEHDOILLA

Toisessa aluehal­lin­to­vi­raston tarkas­tuk­sessa kävi ilmi, että palve­lu­yritys maksoi pienempiä palkkoja kuin mitä metsä­alan työeh­to­so­pimus edellytti.

Työnan­taja laiminlöi työnte­ki­jöiden kulke­mis­kor­vausten maksa­misen. Työajan lyhen­nys­va­paita, niin sanot­tuja pekkasia, ei työnte­ki­jöille myönnetty eikä korvattu. Myös työter­vey­den­huolto oli retuperällä.

Yritys joutui ammat­ti­liiton hakusaar­toon, jonka seurauk­sena se alkoi maksaa metsu­rien saatavia.

KERRO HARMAASTA TALOUDESTA

Onko sinulla tietoa tai kokemuksia harmaasta talou­desta teolli­suus­aloilla? Kerro meille, teemme aiheesta lisää juttua. Voit lähettää sähkö­postia tekija(at)teollisuusliitto.fi (viestin aiheeksi ”Harmaa talous”) tai kirje­postia Tekijä-lehti, Teolli­suus­liitto, PL 107, 00531 Helsinki. Liitä mukaan nimesi ja yhteys­tie­tosi, emme julkaise niitä ilman lupaa.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT KITI HAILA, JOHANNES TERVO JA MISKA PUUMALA