Työn ulkoistus on tuonut metsiin paisuvan harmaan talouden. Työntekijät tekevät töitä nälkäpalkalla. Velvoitteensa hoitavat yrittäjät joutuvat ahdinkoon.

Yli 35 vuotta UPM:n metsurina työskennelleen Lasse Vertasen mukaan harmaa talous yleistyi metsissä, kun isot metsäfirmat lakkasivat palkkaamasta työntekijöitä ja rupesivat ulkoistamaan urakoitaan.

Töiden siirtoa alihankkijoille tehdään kiihtyvällä vauhdilla.

– Kaikki metsäteollisuusyritykset, Metsähallitus ja osa metsänhoitoyhdistyksistä käyttävät alihankintaa ja ulkopuolista työvoimaa. Osassa hankintaketjut ovat pitempiä ja osassa lyhempiä.

Yleinen käytäntö on se, että urakoitsijaksi valikoituu halvimman tarjouksen tehnyt. Vertasen mukaan urakoita menee toimijoille, jotka hintakilpailukykyä kohentaakseen laiminlyövät yhteiskuntavelvoitteensa, mukaan lukien yleissitovan työehtosopimuksen mukaisen palkanmaksun. Rehellisten, velvoitteensa hoitavien yritysten on kilpailussa vaikeaa, jos ei mahdotonta pärjätä.

Teollisuusliiton hallituksen jäsen Vertanen seuraa metsätöitä aitiopaikalta. Hän toimii UPM Silvesta Oy:n pohjoisen alueen luottamusmiehenä. Hän on työntekijöiden edustaja metsäsertifiointitoimikunnassa, jonka tehtävänä on valvoa, että metsätöitä tehdään kestävällä tavalla.

Suomen laaja metsä on vaikea paikka valvottavaksi. Työkohteet ovat lyhytaikaisia. Työvoima vaihtaa nopeasti paikkaa, ja jos asiat eivät ole kunnossa kun valvoja tulee, joukko pakenee vikkelästi metsän suojaan.

Vertasen mukaan valvontaviranomaiset tekevät parhaansa, mutta nykyinen lainsäädäntö ei anna mahdollisuuksia viranomaisten tehokkaaseen toimintaan.

– Ulkoistuksen synnyttämästä harmaasta taloudesta on tullut itseään ruokkiva noidankehä. Karkea arvio on, että käsin tehtävästä metsänhoitotyöstä vähintään neljännes, mahdollisesti jopa puolet on sellaista, joka ei täytä kestävän toiminnan kriteerejä.

PUHDAS JULKISIVU, RAADOLLINEN METSÄ

Vertasen mukaan isojen metsäyhtiöiden omassa toiminnassa ei harmaata taloutta esiinny. Palkat maksetaan ajallaan ja homma toimii.

– Yhtiöt täyttävät pinoittain planketteja ja osoittavat erilaisissa laatujärjestelmissä mukana olollaan, että ne noudattavat niitä ja näitä kriteerejä. Sitten ne pyytävät alihankkijoilta tarjouksia. Isojen yritysten yhteiskuntavastuu päättyy siihen, kun alihankintasopimus on tehty.

– Urakanantajat sanovat, että heillä ei ole mitään oikeutta mennä tutkimaan, maksavatko alihankkijat palkkoja.

Vertasen mukaan metsien harmaan talouden mahdollisti ulkomaisen työvoiman tulo markkinoille aluksi Baltiasta ja Puolasta.

– Ulkomaisen työvoiman käyttö on häikäilemätöntä. Heille maksetaan mitä sattuu ja voi olla, että peritään takaisinkin jotakin. Metsissä pätevät kaikki samat harmaan talouden systeemit kuin rakennustyömailla. EU-maiden ulkopuolelta tulee väkeä, joilla kaikilla ei ole edes työlupia Suomeen.

IHMISTEN HYVÄKSIKÄYTTÖÄ

Ulkomaisten työntekijöiden lisäksi harmailla markkinoilla käytetään kotimaista työvoimaa.

– On paikallisia yrityksiä, jotka käyttävät kausityövoimaa ja sellaisia ihmisiä, jotka ovat työmarkkinoilla huonossa asemassa: heikolla ammattitaidolla varustettuja, tietämättömiä ja järjestäytymättömiä.

– Siellä on sukulaisia ja naapureita mukana. Osaa pidetään töissä säälistä. Käsittämätöntä on, että ihmiset alistuvat sellaisiin ehtoihin.

Velvoitteitaan laiminlyövien yrittäjien toimintatavat ovat monet. Työntekijöiden palkat maksetaan puutteellisesti. Yleistä Vertasen mukaan on se, että kulkemiskorvauksia eli työntekijän kilometrejä työmaalle ja sieltä pois ei makseta lainkaan. Toisinaan palkka maksetaan sahakorvauksena ja toisinaan pimeästi setelirahalla.

Yleistynyt ilmiö on myös se, että työntekijöitä painostetaan firman alihankintaa tekeviksi yrittäjiksi vasten tahtoaan ulkoistamalla työ.

– Näennäisyrittäjyys on yksi yhteiskuntavelvoitteiden järjestelemismuotoja. Sekin aiheuttaa kestävyysvajetta, Vertanen mainitsee.

KÄRÄHTÄNEET FIRMAT VAIHTAVAT NIMEÄ

Harmaan talouden kuvioon kuuluu, että itse teosta kiinni jääneet firmat lopettavat toimintansa ja jatkavat uudella nimellä.

– Jos ne narahtavat ja jäävät kiinni tai verottaja käy niiden kimppuun, niin samat henkilöt perustavat uuden firman tai joku muu perustaa sen heidän puolestaan, mutta käytännössä samat yrittäjät hyötyvät.

– He palaavat aina uudella nimellä. Meillä ei liene yhtäkään pientä 10 vuotta vanhaa metsäpalveluyritystä, jossa olisi vakituisina työntekijöinä samat työntekijät kuin toiminnan alussa.

Vertasen mielestä harmaa talous on kohtalokasta metsätalouden kehitykselle ja sen maineelle.

– Kun tehokkuutta tavoitellaan yhteiskuntavelvoitteiden laiminlyönnillä, siellä eivät pärjää enää muut kuin ne, jotka laiminlyövät yhteiskuntavelvoitteita. Se johtaa siihen, että ala ei kehity. Se ei pärjää mitenkään kilpailussa laadukkaasta työvoimasta.

METSÄTALOUS SAHAA OMAA OKSAANSA

– Kukapa sellaiselle alalle tulee pitemmäksi aikaa, jossa ei ole edellytyksiä kohtuulliseen palkkatasoon, kohtuulliseen eläketasoon ja turvallisiin työolosuhteisiin?

Vertasen mielestä harmaan talouden sallimalla metsätalous tuhoaa itse omat mahdollisuutensa.

– Suorittavasta työstä saatu säästö valuu siihen, että työn laatu on huonompaa, sitä täytyy valvoa enemmän, ala ei kehity ja sen maine heikkenee, jonka jälkeen sen hyväksyttävyys yhteiskunnassa laskee. Tähän noidankehään metsänhoitoala on jo vajonnut.

Metsissä on Vertasen mukaan runsaasti työtä, jota tekemällä pitäisi turvata tulevien aikojen menestys.

– Suomessa on pian miljoona hehtaaria myöhässä olevia taimikonhoitoja. Työtä on kovasti ja sitä pitäisi tehdä. Mutta hyvä metsänhoito kompastuu tämmöiseen asiaan.

KORJAUSLIIKE VÄLTTÄMÄTÖN

Vertanen pitää harmaata taloutta siinä määrin veropohjaa kaventavana, työllisyyttä huonontavana, ostovoimaa heikentävänä ja yhteiskuntaa alas ajavana ilmiönä, että korjausliike on pakko tehdä.

– Se tapahtuu, kun tarpeeksi iso kansanosa näkee korjauksen tarpeen. Tarvitaan riittävä paine isoille urakanantajille, että työ teetetään sillä tavoin organisoidusti, että se on laillista, ja tehokkuutta haetaan oikealla tavalla. Se on varmaa, että ilman ulkoista pakkoa suuret toimijat eivät lähde puuttumaan asiaan.

– Kun ulkoistaminen on perusongelma harmaassa taloudessa, pitää kysyä, miten se voi lisätä metsänhoitotuotteen ostajalle tuottavuutta, kun työ myydään useampaan kertaan.

– Tässä ei voi olla muuta takana kuin se, että lyödään jotakin laimin, eikä se voi olla muu kuin työntekijän ja yhteiskunnan oikeudet ja työn huonon laadun kautta metsänomistajan oikeudet. Tämä on järjestelmä, jolla häivytetään vastuu.

Vertasen mielestä ratkaisu harmaaseen talouteen olisi täydellinen tilaajavastuu.

– Homma voisi toimia, jos laki olisi sellainen, että mikäli alihankkija laiminlyö toiminnoissaan yhteiskuntavelvoitteita, tilaaja maksaa.

Vertanen on vakuuttunut, että harmaa talous ja velvoitteiden laiminlyönti päättyvät sillä hetkellä, kun isot urakanantajat haluavat sen loppuvan.

– Isot toimijat saavat kaiken muunkin minkä ne haluavat. Ne määrittelevät pitkälti puun hinnan ja sen, minkälaisia laatuvaatimuksia metsätyössä on. Yhteiskunnalta ne saavat, mitä haluavat kaavoituksessa ja tiestöt. Jos niillä olisi yhteiskuntamoraalia, harmaa talous loppuisi siihen päivään!

METSÄHALLITUSLAKI AVASI KÄYTÄVÄN

Suomen suurin metsänomistaja on valtio. Sen metsien hoidosta vastaa Metsähallitus, jonka metsätalousliiketoiminta siirrettiin huhtikuussa 2016 valtion omistaman osakeyhtiön Metsätalous Oy:n haltuun.

Metsähallituksen työsuojeluvaltuutetun ja Teollisuusliiton hallituksen jäsenen Reijo Kontisen mukaan harmaa talous Metsähallituksen ulkoistamissa urakoissa lähti liikkeelle tai se lisääntyi merkittävästi sen jälkeen, kun osakeyhtiö aloitti toimintansa.

– Metsähallituslaki uudistui niin, että työllistämisvelvoitetta ei enää ole siinä muodossa kuin se oli aikaisemmin. Se mahdollisti työnantajaa käyttämään hankintayrityksiä. Metsätalous määritteli yhtiön linjan johtajan suulla niin, että jatkossa tullaan käyttämään ulkomaisia yrityksiä ja työntekijöitä.

Uudistus johti Kontisen mukaan ulkomaisen työvoiman tuloon työmaille taimikon hoitoon ja istutuksiin. Samalla Metsähallituksen omiin metsureihin kohdistettiin toistuvia kolmen kuukauden lomautuksia, jollainen on parhaillaankin käynnissä.

KIINNI JÄÄMINEN EI PELOTA

Kontisen arvion mukaan harmaa talous on metsätyömailla laajaa.

– Se pääsee laajenemaan sen takia, että valvonta on heikkoa. Jos vertaa teollisuuteen ja rakennusteollisuuteen, joissa niissäkin valvonta tuottaa ongelmia, metsätaloudessa tilanne on vielä hankalampi, koska työpaikat ovat hajallaan metsässä.

– Työnantaja sanoo, että sopimusta tehdessä he selvittävät yrittäjien taustat. Yrittäjän ei tarvitse kuitenkaan kuin panna raksi ruutuun, että hän noudattaa metsäalan työehtosopimusta. Sitä, että hän toimii niin kuin lupaa, ei käytännössä valvo kukaan. Aluehallintoviranomaisilla ei ole tehokkaaseen valvontaan riittäviä resursseja.

Metsähallitus on saanut tilaajavastuulain rikkomisesta kaksi tuomiota. Toisessa tapauksessa töissä oli työntekijöitä, joita urakoitsija ei ollut ilmoittanut. Sakko oli korkeimman hallinto-oikeuden vahvistamana 10 000 euroa.

Kontisen mukaan valvonnan vähäisyydestä johtuen kiinnijäämisriski on hyvin pieni.

– Myös sanktiot ovat niin pienet suhteessa hyötyyn, että kannattaa aina maksaa sanktio, koska hyöty on paljon suurempi.

VALTION URAKOISSA KÄRSIJÄNÄ VALTIO

Kontisen mukaan metsien harmaassa taloudessa käytetään hyväksi lähinnä Baltiasta tulevia yrittäjiä ja työntekijöitä.

– Siinä ongelmaksi on tullut, ettei töistä makseta tessin mukaisia palkkoja, ja verot, jotka kuuluisivat valtiolle, jäävät hoitamatta. Kaikki Suomeen tuleva työvoima ei ole ammattitaitoista. Meillä on tiedossa kohteita, joissa on käsitelty taimikoita tavalla, jotka eivät enää täytä metsälain edellytyksiä.

Kontinen ihmettelee, että valtion firma on lähtenyt tälle tielle.

– Se piiloutuu omistajaohjauksen taakse. En usko, että omistajaohjausministeriöt – maa- ja metsätalousministeriö, valtiovarainministeriö ja ympäristöministeriö – ovat Metsähallitusta kehottaneet tämmöiseen toimintaan. Kyllä se on kotikutoista puuhastelua.

OUTOJA ASIOITA TAPAHTUU

Metsähallituksen tuore pääluottamusmies Satu Saarelainen törmäsi eteläsuomalaisessa metsässä erikoiseen tapahtumaan.

– Tein toiminnan laadun mittauksia ulkomaisen yrittäjän alueella. Kun työntekijät tajusivat, että ihminen on tulossa vastaan, he juoksivat metsään. En tiedä, miksi näin tekivät. Erikoista toimintaa.

Harmaan talouden ehkäisemiseksi Saarelainen toivoo, että metsäalan työntekijöille tulisi veronumero ja kortti rakennusalan tapaan.

– Metsässä pystyy olemaan hyvin piilossa, jos on annettu ohje, että ”ihmisten lähestyessä poistu paikalta”. Mitenkä silloin otat kiinni? Kortillisella ihmisellä ei olisi mitään syytä lähteä juoksemaan mihinkään suuntaan. Jos viranomaiset haluaisivat tehdä tarkastuksen, niin heillekin se olisi helpompaa.

MIKSI SUOMALAINEN HÄVIÄÄ KILPAILUSSA?

Saarelainen sanoo pohtineensa, miksi suomalaiset yritykset eivät enää pärjää metsäurakoiden tarjouskilpailuissa.

– Jos yrittäjä maksaa tuntipalkat ja normaalikulut työntekijästä, niin miten kotimaiset työntekijät olisivat niin paljon huonompia työntekijöitä, ettei heitä kannata pitää?

Saarelainen asuu Rautavaaralla, Suomen köyhimpiin kuuluvassa kunnassa, johon maksetaan eniten Kansaneläkelaitoksen tukia. Paikallisesti kunnan oman työvoiman korvautuminen ulkomailta tulevilla keikkatyöntekijöillä on kipeä asia.

– Ne tulevat tekemään sen työn, joka olisi paikallistenkin tehtävissä. Tämä on koko Suomea koskeva asia. Metsätyötä on juuri pienissä asutuskeskuksissa, kuten Rautavaaralla, jossa ei ole muuta kuin metsää ympärillä. Se on luontainen tapa työllistää paikallisia ihmisiä. Mutta paikalliset eivät työllisty, kun sinne tulevat ihmiset, jotka eivät pelaa samoilla pelimerkeillä.

Vastuu katoaa metsään

Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Jari Sirviö nimeää harmaan talouden syöväksi, joka tappaa terveen yrittäjyyden.

Metsä työpaikkana on laaja ja kaksijakoinen.

– Voi olla, että toisella puolen tietä työskentelevät työntekijät, joilla työsuojeluvaltuutettu katsoo, että kaikki asiat ovat kunnossa. Mutta tien toisella puolen toimii ulkomaalainen urakoitsija, jota ei valvo kukaan, paitsi työsuojelutarkastaja, jos tämä haluaa tehdä tarkastuksen, kertoo Sirviö.

– Huolestuttava asia on työsuojelutarkastajiin ja työsuojeluhallintoon kohdistuvat määrärahojen leikkaukset. Uhkana on, että toiminta varsinkin metsänhoitopuolella villiintyy niin, että se tappaa vähäisenkin terveen yrittäjyyden Suomesta.

Sirviön mukaan aluehallintoviraston tarkastuskertomukset ovat tuoneet näyttöä siitä, että joukko yrittäjiä toimii omilla pelisäännöillään: maksetut tuntipalkat eivät ole lähelläkään työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Osa yrityksistä ei myöskään maksa arvonlisäveroa Suomeen.

Tästä seuraa, että yritykset, jotka maksavat veronsa ja noudattavat yleissitovia työehtosopimuksia, eivät voi pärjätä tarjouskilpailuissa.

TEKIJÄLLE JÄÄ VAIN MURUT

Sirviön mukaan metsien harmaalle taloudelle tyypillistä on, että yritys on rekisteröity ulkomaille ja sen toiminta on ketjutettu.

– Alennetusta taksastakin välistä vetäjiä on kaksi tai kolme ennen kuin virolainen henkilöyrittäjä tulee tekemään istutustyötä Suomeen.

Kun hän on saanut savottansa tehtyä, apajalle tulee lisää jakajia.

– Saamani tiedon mukaan Virossa tapahtuu vielä perintää. Siellä ollaan satamassa vastassa ja peritään Suomessa olevilta työntekijöiltä jotain ”vakuutusmaksuja” ja muita maksuja. Ne maksetaan suoraan käteen. Siihen saattaa liittyä rikollista toimintaa, johon varmasti poliisi on paras henkilö puuttumaan.

Urakan hinta katoaa ketjuun, ja henkilöyrittäjälle jää vain murut. Pahimmillaan toiminta metsässä saa Sirviön mukaan orjamarkkinoiden piirteitä.

ULKOMAISTA TYÖTÄ ALEHINNALLA

Miten laajaa velvoitteita kiertävien yritysten metsissä harjoittama harmaa talous on?

– Joku on sanonut, että on siellä joukossa terveitäkin toimijoita. Tiedon saanti asiasta on hirvittävän vaikeaa. Arvioisin, että puolessa ulkomaalaisten tekemissä taimikonhoitourakoissa ei noudateta työehtosopimuksia. Se on erittäin varovainen arvio.

– Velvoitteiden kierto koskee myös suomalaistaustaisia yrittäjiä. Mutta heillä on aina arvonlisävelvollisuus, ja sitä kautta verottaja tarkkailee heidän toimintaansa. Ulkomaille rekisteröityjä yrityksiä ei valvo kukaan.

Sirviön mukaan tilaajavastuulain perusteella työntekijöitten edustajilla on oikeus saada tietoa pääurakoitsijan aliurakoitsijoista. Jotta valvonta olisi käytännössä mahdollista, lakia tulisi Sirviön mielestä päivittää niin, että pääurakoitsijan henkilöstön ja liiton edustajilla olisi tarkastusoikeus myös metsässä.

Hakkuuta alle kolmen euron tuntipalkalla

Aluehallintoviraston tarkastuskertomukset kertovat työntekijöiden räikeästä hyväksikäytöstä. Suomalainen nimeä jo kertaalleen vaihtanut palveluyritys vuokrasi virolaiselta yritykseltä ukrainalaisia työntekijöitä, joilla oli Puolan viisumit, mutta ei oleskelulupaa eikä työnteko-oikeutta Suomessa.

Firman palveluksessa vuokratyöntekijä ansaitsi Suomessa kolmen kuukauden työstä alle 1 500 euroa. Pääosa työstä, 420 tuntia, oli energiapuunhakkuuta urakkapalkalla, joka tuotti tekijälle 1 148 euroa.

Urakkatyössä työntekijän sahakorvaukselliseksi palkaksi muodostui 2,73 euroa tunnissa. Palkka ei kattanut edes oman sahan ylläpitokuluja, joten käytännössä tekijä maksoi omasta pussistaan siitä, että sai olla töissä.

Jos palkka olisi maksettu asianmukaisesti, sen olisi pitänyt olla sahakorvauksineen ja urakkalisineen vähintään 15,2 euroa tunnilta.

TYÖTÄ KELVOTTOMILLA TYÖEHDOILLA

Toisessa aluehallintoviraston tarkastuksessa kävi ilmi, että palveluyritys maksoi pienempiä palkkoja kuin mitä metsäalan työehtosopimus edellytti.

Työnantaja laiminlöi työntekijöiden kulkemiskorvausten maksamisen. Työajan lyhennysvapaita, niin sanottuja pekkasia, ei työntekijöille myönnetty eikä korvattu. Myös työterveydenhuolto oli retuperällä.

Yritys joutui ammattiliiton hakusaartoon, jonka seurauksena se alkoi maksaa metsurien saatavia.

KERRO HARMAASTA TALOUDESTA

Onko sinulla tietoa tai kokemuksia harmaasta taloudesta teollisuusaloilla? Kerro meille, teemme aiheesta lisää juttua. Voit lähettää sähköpostia tekija(at)teollisuusliitto.fi (viestin aiheeksi ”Harmaa talous”) tai kirjepostia Tekijä-lehti, Teollisuusliitto, PL 107, 00531 Helsinki. Liitä mukaan nimesi ja yhteystietosi, emme julkaise niitä ilman lupaa.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT KITI HAILA, JOHANNES TERVO JA MISKA PUUMALA