Sipilän hallitus lupasi pelastaa Suomen panemalla hyvin­voin­ti­val­tion nälkä­kuu­rille ja palkat leikku­riin. Ruotsissa punavihreä hallitus on saanut talouden hurjaan kasvuun panos­ta­malla julki­siin palve­luihin ja tulonsiirtoihin.

9.2.2018

Suomen porva­ri­hal­litus on pannut taloutta ”kuntoon” leikkaa­malla julkisia menoja viidellä miljar­dilla eurolla. Samalla se on pyrkinyt alenta­maan työvoi­ma­kus­tan­nuksia sekä purka­maan työmark­ki­noiden säätelyä.

Ruotsissa yhdel­le­kään halli­tuk­selle poliit­ti­sesta väristä riippu­matta ei juolah­taisi mieleen lähteä sekoi­le­maan työmark­ki­na­jär­jes­töjen tontille ja vaatia työnte­ki­jä­jär­jes­töjä hyväk­sy­mään työeh­tojen heiken­tä­misen vielä pahem­milla vaihtoeh­doilla uhkailemalla.

SUOMEN JA RUOTSIN KASVUSTRATEGIAT

Suomessa porva­ri­hal­litus on leikannut hyvin­voin­ti­pal­ve­lujen, koulu­tuksen ja tutki­muksen rahoi­tusta, huonon­tanut työttö­myys­turvaa ja rapaut­tanut julkisten palve­lujen rahoi­tusta verokevennyksillä.

Halli­tuksen mukaan ilman kipeitä uudis­tuksia Suomi ei menesty maail­man­ta­louden kilpa­juok­sussa ja nykyi­seltä hyvin­voin­nilta putoaa pohja.

Ruotsissa Pohjois­maille ominaista laajaa julkista sektoria ei ole pidetty talouden suori­tus­kykyä heiken­tä­vänä taakkana kuten Suomessa, vaan hyvin­voinnin vakaan kasvun edellytyksenä.

Länsi­naa­puria vuodesta 2013 johtanut punavihreä hallitus on inves­toinut julki­siin hyvin­voin­ti­pal­ve­luihin, tutki­muk­seen, koulu­tuk­seen ja sosiaa­li­tur­vaan, eli kaikkiin samoihin tutki­tusti hyvin­vointia paran­ta­viin kohtei­siin, joiden rahoi­tusta Suomen porva­ri­hal­litus on leikannut kovalla kädellä.

RUOTSILLA MENEE LUJAA

Ruotsin talous on punavih­reän halli­tuksen valta­kau­della kasvanut kohisten, työttö­myys vähen­tynyt ja työlli­syy­saste noussut EU-maiden korkeim­maksi. Työllisiä on nyt 200 000 enemmän kuin vaali­kauden alussa ja ennus­teiden mukaan työttö­myys vähenee alle kuuden prosentin ensi vuonna. Halli­tuksen tavoite EU:n matalim­masta työttö­myy­sas­teesta vuonna 2020 on silti edelleen yli kahden prosent­tiyk­sikön päässä.

Punavihreä hallitus on kuronut umpeen porva­rial­lianssin valta­kau­della toteu­tet­tujen veroa­len­nusten luoman julkisen talouden kestä­vyys­va­jeen tehot­tomia yritys­tukia karsi­malla ja kiris­tä­mällä verotusta. Hyvän talous­kasvun siivit­tä­mänä Ruotsin valtion­ta­louden ylijäämä kasvoi viime vuonna yli kuuteen miljar­diin euroon.

Tämän vuoden aikana Sipilän hallitus viimeis­telee julkisten menojen leikkauksia ja valmis­telee uusia työttö­myys­turvan heiken­nyksiä. Ruotsissa punavihreä hallitus puoles­taan investoi neljä miljardia euroa julki­siin palve­luihin ja tulonsiirtoihin.

Ruotsissa työttö­mien talou­del­lisen turvan heiken­tä­mi­seen ja muihin keppi­kan­nus­ti­miin perus­tu­vasta työlli­syys­po­li­tii­kasta on jo luovuttu. Punavihreä hallitus on korot­tanut työttö­myys­päi­vä­rahaa ja lisännyt työvoi­ma­po­li­tiikan resursseja.

Käytän­nössä punavih­reän halli­tuksen uudis­tukset merkit­sevät paluuta Ruotsissa perin­tei­sesti harjoi­tet­tuun aktii­vi­seen työmark­ki­na­po­li­tiik­kaan. Sen keskei­senä ajatuk­sena on työttö­mien osaamisen päivit­tä­minen työmark­ki­noilla vaadit­tavia taitoja vastaa­viksi. Näillä keinoin kasvua­loille on saatu nopeasti ammat­ti­tai­toista työvoimaa. Se puoles­taan on luonut edelly­tykset korkealle työllisyysasteelle.

Älyvapaa talous­po­li­tiikka tuli palkan­saa­jille kalliiksi

Laskusuh­dan­teen aikana toteu­tetut julkisten menojen leikkaukset ja verojen korotukset lamaut­tivat Suomen talouden. Ruotsi nousi kansain­vä­lisen finans­si­kriisin aiheut­ta­masta kuopasta elvyt­tävän finans­si­po­li­tiikan ja reaalian­sioita nosta­neiden työeh­to­so­pi­musten vetämänä.

Ennen vuonna 2008 puhjen­nutta finans­si­kriisiä Suomen ja Ruotsin taloudet olivat kasva­neet lähes tasatahtia 1990-luvulta lähtien. Tämän vuosi­kym­menen aikana Ruotsin talous on kuitenkin tarponut eteen­päin selvästi Suomea ripeämmin.

Ruotsin kansan­tulo henkeä kohti saavutti taantumaa edeltävän tason vuonna 2015, mutta Suomessa kokonais­tuo­tanto on edelleen matalam­malla tasolla kuin ennen finans­si­kriisin puhkeamista.

Virka­mies- ja pankkie­ko­no­mistit väittävät, että Suomen talouden kesto­taan­tuma johtui ylisuurten palkan­ko­ro­tusten romah­dut­ta­masta kustan­nus­kil­pai­lu­ky­vystä ja työmark­ki­noiden jäykistä raken­teista. Heidän mukaansa Ruotsi on pärjännyt Suomea paremmin ennen kaikkea siksi, että siellä ”välttä­mät­tömät” raken­ne­uu­dis­tukset vietiin maaliin ajoissa.

MIKSI RUOTSILLA ON MENNYT PAREMMIN?

Jos tarina Ruotsin parem­masta kustan­nus­kil­pai­lu­ky­vystä pitäisi paikkaansa, se näkyisi talous­ti­las­toissa Ruotsin selvästi Suomea parem­pana vienti­me­nes­tyk­senä. Ruotsin vienti ei kuiten­kaan ole vetänyt Suomea paremmin lukuun ottamatta eurokriisin alkumet­reillä tapah­tu­neen kruunun rajun mutta lyhytai­kaisen deval­voi­tu­misen aikaan­saamaa vientikasvupiikkiä.

Viennistä riippu­vai­sina, suhdan­ne­herk­kinä maina Suomi ja Ruotsi ovat kärsi­neet samalla tavalla eurokriisin aiheut­ta­masta vienti­ky­synnän supis­tu­mi­sesta. Ruotsissa kotimark­ki­noiden kysynnän reipas kasvu kuitenkin paikkasi eurokriisin aiheut­tamaa viennin supistumista.

– Ruotsissa finans­si­po­li­tiikka on ollut kasvu­ha­kuista. Julkisia menoja on lisätty ja verotusta keven­netty. Sen lisäksi kasvua ruokkivat palkan­ko­ro­tukset ja kotita­louk­sien velkaan­tu­minen, eläke­va­kuu­tus­yhtiö Ilmarisen viestintä- ja yhteis­kun­ta­suh­teiden johtaja Jaakko Kiander arvioi.

Hänen mieles­tään Ruotsin talous kasvoi eurokriisin aikana siksi, että talou­teen onnis­tut­tiin luomaan monien eri tekijöiden muodos­tama myönteinen kierre.

– Kun kriisi oli pahim­mil­laan vuonna 2009, Suomes­sakin elvytet­tiin ja raken­net­tiin siltaa huomiseen.

Kianderin mukaan Suomi lähti osana euroa­luetta mukaan huonosti ajoitet­tuihin julkisen talouden sopeu­tus­tal­koi­siin, minkä johdosta elvyt­tä­mällä kasvuun kääntynyt talous vajosi uudel­leen taantumaan.

Rahaliiton ulkopuo­lelle jättäy­ty­neessä länsi­naa­pu­rissa talouden pyörät sen sijaan pidet­tiin vauhdissa kasvat­ta­malla kotimark­ki­noiden inves­toin­teja ja kulutusta. Ruotsin porva­ri­hal­litus esti talouden taantu­misen antamalla budjet­tia­li­jäämän kasvaa.

SOLIDAARINEN PALKKAPOLITIIKKA PANEE LIIKETTÄ YRITTÄJIIN

Suomen työlli­syys­kes­kus­te­lussa on esiin­tynyt porva­ri­hal­li­tuksen aikana harvi­naisen paljon epämää­räistä puhetta työmark­ki­noiden ”vapaut­ta­misen” avulla saavu­tet­ta­vasta talouden tehostumisesta.

Monet ”talous­asian­tun­tijat” väittävät Ruotsin talouden Suomea nopeamman kasvun johtuvan osittain siitä, ettei Ruotsissa ei ole kaikille työnte­ki­jöille palkka- ja muita vähim­mäi­seh­toja turvaavia yleis­si­tovia työeh­to­so­pi­muksia kuten Suomessa.

Heidän puheis­taan välittyy mieli­kuva, jonka mukaan Ruotsissa olisi mahdol­lista sopia paikal­li­sesti työeh­to­so­pi­musten tasoa huonom­mista työeh­doista, mikä puoles­taan olisi helpot­tanut vähemmän koulu­tet­tujen työllis­ty­mistä ja paran­tanut työlli­syy­sas­tetta. Se on täyttä hölynpölyä.

Kylmien palkka­ti­las­to­fak­tojen valossa Ruotsin ammat­tiyh­dis­tys­liike on onnis­tunut koordi­noi­maan palkka­neu­vot­telut niin hyvin, etteivät palkkaerot 1990-luvun puolen­välin jälkeen ole kasvaneet.

Ruotsissa järjes­täy­ty­mät­tömät työnan­tajat noudat­tavat työeh­to­so­pi­muksia, toisin kuin monet työmark­ki­noiden säätelyn purka­misen autuu­desta saarnaavat yhteis­kun­nal­liset vaikut­tajat antavat ymmärtää.

Vahva ay-liike on torjunut työvoiman halpuut­ta­mis­pyr­ki­mykset. Tämän johdosta Ruotsiin ei ole syntynyt saman­laista työtä tekevää köyhä­listöä kuin esimer­kiksi Saksaan.

Ruotsin malliin ei ole koskaan kuulunut huonosti menes­ty­vien yritysten työpaik­kojen pelas­ta­minen palkkoja alenta­malla, vaan niiden on annettu tuhoutua uusien korkeamman tuotta­vuuden työpaik­kojen tieltä.

TYÖLLISYYSASTE YLÖS HALVALLA

Halli­tuksen minis­terit hokevat mantraa, jonka mukaan työlli­syyden nosta­minen muiden pohjois­maiden tasolle ei onnistu yhteis­kunnan nykyi­sillä raken­teilla. Toistai­seksi pelkäksi arvoi­tuk­seksi on jäänyt se, miltä osin Suomen nykyiset työmark­ki­noiden- ja sosiaa­li­turvan raken­teet poikkeavat muiden pohjois­maiden raken­teista siten, ettei työlli­syy­saste voi kasvaa ilman kipeitä uudistuksia.

Halli­tus­oh­jelman julki­lausut­tuna tavoit­teena on kasvattaa yksityistä sektoria julkisen sektorin kustan­nuk­sella. Umpioi­keis­to­lai­selle halli­tuk­selle se on ehkä itses­tään selvä ideolo­ginen valinta, vaikka se vaikeuttaa halli­tuksen itsel­leen asetta­mien työlli­syys­ta­voit­teiden saavuttamista.

Norjan, Ruotsin ja Tanskan Suomea korkeampi työlli­syy­saste johtuu siitä, että julkinen sektori työllistää niissä huomat­ta­vasti suuremman osan ihmisistä kuin Suomessa.

– Muiden Pohjois­maiden parempaa työlli­syyttä selittää myös se, että kunta­sek­tori luo vakaampia työpaik­koja, joissa ikään­ty­neet pystyvät pysymään töissä pitem­pään, Kiander sanoo.

Kianderin mukaan julki­selle sekto­rille työllis­tä­minen tulisi halvaksi.

– Jos ajatel­laan työttö­myyden nykyistä tasoa ja työvoi­ma­kou­lu­tuksen vähäisiä resurs­seja, niin työmark­ki­noista kauim­pana olevien työttö­mien palkkaa­minen julki­selle sekto­rille avusta­viin tehtä­viin olisi toimiva ratkaisu.

Kiander painottaa, että esimer­kiksi vanhus­pal­ve­luissa on paljon puutteita, koska henki­lö­mi­toitus on Suomessa paljon matalampi kuin muissa Pohjoismaissa.

– Pitkä­ai­kais­työt­tö­mien palkkaa­minen julkisen sektorin avusta­viin tehtä­viin avaisi heille polun avoimille työmark­ki­noille. Samalla se lisäisi turval­li­suutta ja hyvinvointia.

KANSAINVÄLINEN NOUSUSUHDANNE VETI KUIVILLE

Markki­na­li­be­raalit ekono­mistit väittävät, että Suomen työttö­myys on pääosin raken­teel­lista. Heidän mieles­tään työttömiä julki­selle sekto­rille työllis­tä­mällä työttö­myyttä ei pystytä vähen­tä­mään kuin tilapäi­sesti. Kiander on eri mieltä.

– Jälki­kä­teen tarkas­tel­tuna arviot raken­ne­työt­tö­myyden tasosta vaikut­tavat epäluo­tet­ta­vilta ja epäuskottavilta.

Kianderin mukaan epäluo­tet­tavat arviot raken­ne­työt­tö­myy­destä ovat vaikeut­ta­neet talous­po­li­tiikan harjoit­ta­mista finans­si­po­liit­tisen sopimuksen hyväk­sy­misen jälkeen.

– Jos raken­ne­työt­tö­myyden taso arvioi­daan väärin, kuten se varmaan arvioi­daankin, niin samalla myös finans­si­po­li­tiikka arvioi­daan väärin.

Kianderin mukaan säännöistä ei ole toistai­seksi ole ollut kovin suurta haittaa Suomelle, mutta läheltä piti.

– Jos vienti­ky­syntä olisi jatkunut vähän kauemmin laimeana, julkisia menoja olisi ollut pakko leikata. Se olisi syven­tänyt entuu­des­taan taantumaa. Kansain­vä­linen noususuh­danne kuitenkin veti meidät sitä ennen kuiville.

TEKSTI MARKKU VUORIO
KUVITUS TUOMAS IKONEN