Sipi­län halli­tus lupasi pelas­taa Suomen pane­malla hyvin­voin­ti­val­tion nälkä­kuu­rille ja palkat leik­ku­riin. Ruot­sissa puna­vih­reä halli­tus on saanut talou­den hurjaan kasvuun panos­ta­malla julki­siin palve­lui­hin ja tulonsiirtoihin.

9.2.2018

Suomen porva­ri­hal­li­tus on pannut taloutta ”kuntoon” leik­kaa­malla julki­sia menoja viidellä miljar­dilla eurolla. Samalla se on pyrki­nyt alen­ta­maan työvoi­ma­kus­tan­nuk­sia sekä purka­maan työmark­ki­noi­den säätelyä.

Ruot­sissa yhdel­le­kään halli­tuk­selle poliit­ti­sesta väristä riip­pu­matta ei juolah­taisi mieleen lähteä sekoi­le­maan työmark­ki­na­jär­jes­tö­jen tontille ja vaatia työn­te­ki­jä­jär­jes­töjä hyväk­sy­mään työeh­to­jen heiken­tä­mi­sen vielä pahem­milla vaih­toeh­doilla uhkailemalla.

SUOMEN JA RUOTSIN KASVUSTRATEGIAT

Suomessa porva­ri­hal­li­tus on leikan­nut hyvin­voin­ti­pal­ve­lu­jen, koulu­tuk­sen ja tutki­muk­sen rahoi­tusta, huonon­ta­nut työt­tö­myys­tur­vaa ja rapaut­ta­nut julkis­ten palve­lu­jen rahoi­tusta verokevennyksillä.

Halli­tuk­sen mukaan ilman kipeitä uudis­tuk­sia Suomi ei menesty maail­man­ta­lou­den kilpa­juok­sussa ja nykyi­seltä hyvin­voin­nilta putoaa pohja.

Ruot­sissa Pohjois­maille ominaista laajaa julkista sekto­ria ei ole pidetty talou­den suori­tus­ky­kyä heiken­tä­vänä taak­kana kuten Suomessa, vaan hyvin­voin­nin vakaan kasvun edellytyksenä.

Länsi­naa­pu­ria vuodesta 2013 johta­nut puna­vih­reä halli­tus on inves­toi­nut julki­siin hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­hin, tutki­muk­seen, koulu­tuk­seen ja sosi­aa­li­tur­vaan, eli kaik­kiin samoi­hin tutki­tusti hyvin­voin­tia paran­ta­viin kohtei­siin, joiden rahoi­tusta Suomen porva­ri­hal­li­tus on leikan­nut kovalla kädellä.

RUOTSILLA MENEE LUJAA

Ruot­sin talous on puna­vih­reän halli­tuk­sen valta­kau­della kasva­nut kohis­ten, työt­tö­myys vähen­ty­nyt ja työl­li­syy­saste nous­sut EU-maiden korkeim­maksi. Työl­li­siä on nyt 200 000 enem­män kuin vaali­kau­den alussa ja ennus­tei­den mukaan työt­tö­myys vähe­nee alle kuuden prosen­tin ensi vuonna. Halli­tuk­sen tavoite EU:n mata­lim­masta työt­tö­myy­sas­teesta vuonna 2020 on silti edel­leen yli kahden prosent­tiyk­si­kön päässä.

Puna­vih­reä halli­tus on kuro­nut umpeen porva­rial­lians­sin valta­kau­della toteu­tet­tu­jen veroa­len­nus­ten luoman julki­sen talou­den kestä­vyys­va­jeen tehot­to­mia yritys­tu­kia karsi­malla ja kiris­tä­mällä vero­tusta. Hyvän talous­kas­vun siivit­tä­mänä Ruot­sin valtion­ta­lou­den ylijäämä kasvoi viime vuonna yli kuuteen miljar­diin euroon.

Tämän vuoden aikana Sipi­län halli­tus viimeis­te­lee julkis­ten meno­jen leik­kauk­sia ja valmis­te­lee uusia työt­tö­myys­tur­van heiken­nyk­siä. Ruot­sissa puna­vih­reä halli­tus puoles­taan inves­toi neljä miljar­dia euroa julki­siin palve­lui­hin ja tulonsiirtoihin.

Ruot­sissa työt­tö­mien talou­del­li­sen turvan heiken­tä­mi­seen ja muihin keppi­kan­nus­ti­miin perus­tu­vasta työl­li­syys­po­li­tii­kasta on jo luovuttu. Puna­vih­reä halli­tus on korot­ta­nut työt­tö­myys­päi­vä­ra­haa ja lisän­nyt työvoi­ma­po­li­tii­kan resursseja.

Käytän­nössä puna­vih­reän halli­tuk­sen uudis­tuk­set merkit­se­vät paluuta Ruot­sissa perin­tei­sesti harjoi­tet­tuun aktii­vi­seen työmark­ki­na­po­li­tiik­kaan. Sen keskei­senä ajatuk­sena on työt­tö­mien osaa­mi­sen päivit­tä­mi­nen työmark­ki­noilla vaadit­ta­via taitoja vastaa­viksi. Näillä keinoin kasvua­loille on saatu nopeasti ammat­ti­tai­toista työvoi­maa. Se puoles­taan on luonut edel­ly­tyk­set korkealle työllisyysasteelle.

Älyva­paa talous­po­li­tiikka tuli palkan­saa­jille kalliiksi

Laskusuh­dan­teen aikana toteu­te­tut julkis­ten meno­jen leik­kauk­set ja vero­jen koro­tuk­set lamaut­ti­vat Suomen talou­den. Ruotsi nousi kansain­vä­li­sen finans­si­krii­sin aiheut­ta­masta kuopasta elvyt­tä­vän finans­si­po­li­tii­kan ja reaa­lian­sioita nosta­nei­den työeh­to­so­pi­mus­ten vetämänä.

Ennen vuonna 2008 puhjen­nutta finans­si­krii­siä Suomen ja Ruot­sin talou­det olivat kasva­neet lähes tasa­tah­tia 1990-luvulta lähtien. Tämän vuosi­kym­me­nen aikana Ruot­sin talous on kuiten­kin tarpo­nut eteen­päin selvästi Suomea ripeämmin.

Ruot­sin kansan­tulo henkeä kohti saavutti taan­tu­maa edel­tä­vän tason vuonna 2015, mutta Suomessa koko­nais­tuo­tanto on edel­leen mata­lam­malla tasolla kuin ennen finans­si­krii­sin puhkeamista.

Virka­mies- ja pank­kie­ko­no­mis­tit väit­tä­vät, että Suomen talou­den kesto­taan­tuma johtui ylisuur­ten palkan­ko­ro­tus­ten romah­dut­ta­masta kustan­nus­kil­pai­lu­ky­vystä ja työmark­ki­noi­den jäykistä raken­teista. Heidän mukaansa Ruotsi on pärjän­nyt Suomea parem­min ennen kaik­kea siksi, että siellä ”vält­tä­mät­tö­mät” raken­ne­uu­dis­tuk­set vietiin maaliin ajoissa.

MIKSI RUOTSILLA ON MENNYT PAREMMIN?

Jos tarina Ruot­sin parem­masta kustan­nus­kil­pai­lu­ky­vystä pitäisi paik­kaansa, se näkyisi talous­ti­las­toissa Ruot­sin selvästi Suomea parem­pana vien­ti­me­nes­tyk­senä. Ruot­sin vienti ei kuiten­kaan ole vetä­nyt Suomea parem­min lukuun otta­matta euro­krii­sin alku­met­reillä tapah­tu­neen kruu­nun rajun mutta lyhy­tai­kai­sen deval­voi­tu­mi­sen aikaan­saa­maa vientikasvupiikkiä.

Vien­nistä riip­pu­vai­sina, suhdan­ne­herk­kinä maina Suomi ja Ruotsi ovat kärsi­neet samalla tavalla euro­krii­sin aiheut­ta­masta vien­ti­ky­syn­nän supis­tu­mi­sesta. Ruot­sissa koti­mark­ki­noi­den kysyn­nän reipas kasvu kuiten­kin paik­kasi euro­krii­sin aiheut­ta­maa vien­nin supistumista.

– Ruot­sissa finans­si­po­li­tiikka on ollut kasvu­ha­kuista. Julki­sia menoja on lisätty ja vero­tusta keven­netty. Sen lisäksi kasvua ruok­ki­vat palkan­ko­ro­tuk­set ja koti­ta­louk­sien velkaan­tu­mi­nen, eläke­va­kuu­tus­yh­tiö Ilma­ri­sen vies­tintä- ja yhteis­kun­ta­suh­tei­den johtaja Jaakko Kian­der arvioi.

Hänen mieles­tään Ruot­sin talous kasvoi euro­krii­sin aikana siksi, että talou­teen onnis­tut­tiin luomaan monien eri teki­jöi­den muodos­tama myön­tei­nen kierre.

– Kun kriisi oli pahim­mil­laan vuonna 2009, Suomes­sa­kin elvy­tet­tiin ja raken­net­tiin siltaa huomiseen.

Kian­de­rin mukaan Suomi lähti osana euroa­luetta mukaan huonosti ajoi­tet­tui­hin julki­sen talou­den sopeu­tus­tal­koi­siin, minkä johdosta elvyt­tä­mällä kasvuun kään­ty­nyt talous vajosi uudel­leen taantumaan.

Raha­lii­ton ulko­puo­lelle jättäy­ty­neessä länsi­naa­pu­rissa talou­den pyörät sen sijaan pidet­tiin vauh­dissa kasvat­ta­malla koti­mark­ki­noi­den inves­toin­teja ja kulu­tusta. Ruot­sin porva­ri­hal­li­tus esti talou­den taan­tu­mi­sen anta­malla budjet­tia­li­jää­män kasvaa.

SOLIDAARINEN PALKKAPOLITIIKKA PANEE LIIKETTÄ YRITTÄJIIN

Suomen työl­li­syys­kes­kus­te­lussa on esiin­ty­nyt porva­ri­hal­li­tuk­sen aikana harvi­nai­sen paljon epämää­räistä puhetta työmark­ki­noi­den ”vapaut­ta­mi­sen” avulla saavu­tet­ta­vasta talou­den tehostumisesta.

Monet ”talous­asian­tun­ti­jat” väit­tä­vät Ruot­sin talou­den Suomea nopeam­man kasvun johtu­van osit­tain siitä, ettei Ruot­sissa ei ole kaikille työn­te­ki­jöille palkka- ja muita vähim­mäi­seh­toja turvaa­via yleis­si­to­via työeh­to­so­pi­muk­sia kuten Suomessa.

Heidän puheis­taan välit­tyy mieli­kuva, jonka mukaan Ruot­sissa olisi mahdol­lista sopia paikal­li­sesti työeh­to­so­pi­mus­ten tasoa huonom­mista työeh­doista, mikä puoles­taan olisi helpot­ta­nut vähem­män koulu­tet­tu­jen työl­lis­ty­mistä ja paran­ta­nut työl­li­syy­sas­tetta. Se on täyttä hölynpölyä.

Kylmien palk­ka­ti­las­to­fak­to­jen valossa Ruot­sin ammat­tiyh­dis­tys­liike on onnis­tu­nut koor­di­noi­maan palk­ka­neu­vot­te­lut niin hyvin, ettei­vät palk­kae­rot 1990-luvun puolen­vä­lin jälkeen ole kasvaneet.

Ruot­sissa järjes­täy­ty­mät­tö­mät työnan­ta­jat noudat­ta­vat työeh­to­so­pi­muk­sia, toisin kuin monet työmark­ki­noi­den sääte­lyn purka­mi­sen autuu­desta saar­naa­vat yhteis­kun­nal­li­set vaikut­ta­jat anta­vat ymmärtää.

Vahva ay-liike on torju­nut työvoi­man halpuut­ta­mis­pyr­ki­myk­set. Tämän johdosta Ruot­siin ei ole synty­nyt saman­laista työtä teke­vää köyhä­lis­töä kuin esimer­kiksi Saksaan.

Ruot­sin malliin ei ole koskaan kuulu­nut huonosti menes­ty­vien yritys­ten työpaik­ko­jen pelas­ta­mi­nen palk­koja alen­ta­malla, vaan niiden on annettu tuhou­tua uusien korkeam­man tuot­ta­vuu­den työpaik­ko­jen tieltä.

TYÖLLISYYSASTE YLÖS HALVALLA

Halli­tuk­sen minis­te­rit hoke­vat mant­raa, jonka mukaan työl­li­syy­den nosta­mi­nen muiden pohjois­mai­den tasolle ei onnistu yhteis­kun­nan nykyi­sillä raken­teilla. Tois­tai­seksi pelkäksi arvoi­tuk­seksi on jäänyt se, miltä osin Suomen nykyi­set työmark­ki­noi­den- ja sosi­aa­li­tur­van raken­teet poik­kea­vat muiden pohjois­mai­den raken­teista siten, ettei työl­li­syy­saste voi kasvaa ilman kipeitä uudistuksia.

Halli­tus­oh­jel­man julki­lausut­tuna tavoit­teena on kasvat­taa yksi­tyistä sekto­ria julki­sen sekto­rin kustan­nuk­sella. Umpioi­keis­to­lai­selle halli­tuk­selle se on ehkä itses­tään selvä ideo­lo­gi­nen valinta, vaikka se vaikeut­taa halli­tuk­sen itsel­leen aset­ta­mien työl­li­syys­ta­voit­tei­den saavuttamista.

Norjan, Ruot­sin ja Tans­kan Suomea korkeampi työl­li­syy­saste johtuu siitä, että julki­nen sektori työl­lis­tää niissä huomat­ta­vasti suurem­man osan ihmi­sistä kuin Suomessa.

– Muiden Pohjois­mai­den parem­paa työl­li­syyttä selit­tää myös se, että kunta­sek­tori luo vakaam­pia työpaik­koja, joissa ikään­ty­neet pysty­vät pysy­mään töissä pitem­pään, Kian­der sanoo.

Kian­de­rin mukaan julki­selle sekto­rille työl­lis­tä­mi­nen tulisi halvaksi.

– Jos ajatel­laan työt­tö­myy­den nykyistä tasoa ja työvoi­ma­kou­lu­tuk­sen vähäi­siä resurs­seja, niin työmark­ki­noista kauim­pana olevien työt­tö­mien palk­kaa­mi­nen julki­selle sekto­rille avus­ta­viin tehtä­viin olisi toimiva ratkaisu.

Kian­der painot­taa, että esimer­kiksi vanhus­pal­ve­luissa on paljon puut­teita, koska henki­lö­mi­toi­tus on Suomessa paljon mata­lampi kuin muissa Pohjoismaissa.

– Pitkä­ai­kais­työt­tö­mien palk­kaa­mi­nen julki­sen sekto­rin avus­ta­viin tehtä­viin avaisi heille polun avoi­mille työmark­ki­noille. Samalla se lisäisi turval­li­suutta ja hyvinvointia.

KANSAINVÄLINEN NOUSUSUHDANNE VETI KUIVILLE

Mark­ki­na­li­be­raa­lit ekono­mis­tit väit­tä­vät, että Suomen työt­tö­myys on pääosin raken­teel­lista. Heidän mieles­tään työt­tö­miä julki­selle sekto­rille työl­lis­tä­mällä työt­tö­myyttä ei pystytä vähen­tä­mään kuin tila­päi­sesti. Kian­der on eri mieltä.

– Jälki­kä­teen tarkas­tel­tuna arviot raken­ne­työt­tö­myy­den tasosta vaikut­ta­vat epäluo­tet­ta­vilta ja epäuskottavilta.

Kian­de­rin mukaan epäluo­tet­ta­vat arviot raken­ne­työt­tö­myy­destä ovat vaikeut­ta­neet talous­po­li­tii­kan harjoit­ta­mista finans­si­po­liit­ti­sen sopi­muk­sen hyväk­sy­mi­sen jälkeen.

– Jos raken­ne­työt­tö­myy­den taso arvioi­daan väärin, kuten se varmaan arvioi­daan­kin, niin samalla myös finans­si­po­li­tiikka arvioi­daan väärin.

Kian­de­rin mukaan sään­nöistä ei ole tois­tai­seksi ole ollut kovin suurta hait­taa Suomelle, mutta läheltä piti.

– Jos vien­ti­ky­syntä olisi jatku­nut vähän kauem­min laimeana, julki­sia menoja olisi ollut pakko leikata. Se olisi syven­tä­nyt entuu­des­taan taan­tu­maa. Kansain­vä­li­nen noususuh­danne kuiten­kin veti meidät sitä ennen kuiville.

TEKSTI MARKKU VUORIO
KUVITUS TUOMAS IKONEN