Sipilän hallitus lupasi pelastaa Suomen panemalla hyvinvointivaltion nälkäkuurille ja palkat leikkuriin. Ruotsissa punavihreä hallitus on saanut talouden hurjaan kasvuun panostamalla julkisiin palveluihin ja tulonsiirtoihin.

9.2.2018

Suomen porvarihallitus on pannut taloutta ”kuntoon” leikkaamalla julkisia menoja viidellä miljardilla eurolla. Samalla se on pyrkinyt alentamaan työvoimakustannuksia sekä purkamaan työmarkkinoiden säätelyä.

Ruotsissa yhdellekään hallitukselle poliittisesta väristä riippumatta ei juolahtaisi mieleen lähteä sekoilemaan työmarkkinajärjestöjen tontille ja vaatia työntekijäjärjestöjä hyväksymään työehtojen heikentämisen vielä pahemmilla vaihtoehdoilla uhkailemalla.

SUOMEN JA RUOTSIN KASVUSTRATEGIAT

Suomessa porvarihallitus on leikannut hyvinvointipalvelujen, koulutuksen ja tutkimuksen rahoitusta, huonontanut työttömyysturvaa ja rapauttanut julkisten palvelujen rahoitusta verokevennyksillä.

Hallituksen mukaan ilman kipeitä uudistuksia Suomi ei menesty maailmantalouden kilpajuoksussa ja nykyiseltä hyvinvoinnilta putoaa pohja.

Ruotsissa Pohjoismaille ominaista laajaa julkista sektoria ei ole pidetty talouden suorituskykyä heikentävänä taakkana kuten Suomessa, vaan hyvinvoinnin vakaan kasvun edellytyksenä.

Länsinaapuria vuodesta 2013 johtanut punavihreä hallitus on investoinut julkisiin hyvinvointipalveluihin, tutkimukseen, koulutukseen ja sosiaaliturvaan, eli kaikkiin samoihin tutkitusti hyvinvointia parantaviin kohteisiin, joiden rahoitusta Suomen porvarihallitus on leikannut kovalla kädellä.

RUOTSILLA MENEE LUJAA

Ruotsin talous on punavihreän hallituksen valtakaudella kasvanut kohisten, työttömyys vähentynyt ja työllisyysaste noussut EU-maiden korkeimmaksi. Työllisiä on nyt 200 000 enemmän kuin vaalikauden alussa ja ennusteiden mukaan työttömyys vähenee alle kuuden prosentin ensi vuonna. Hallituksen tavoite EU:n matalimmasta työttömyysasteesta vuonna 2020 on silti edelleen yli kahden prosenttiyksikön päässä.

Punavihreä hallitus on kuronut umpeen porvariallianssin valtakaudella toteutettujen veroalennusten luoman julkisen talouden kestävyysvajeen tehottomia yritystukia karsimalla ja kiristämällä verotusta. Hyvän talouskasvun siivittämänä Ruotsin valtiontalouden ylijäämä kasvoi viime vuonna yli kuuteen miljardiin euroon.

Tämän vuoden aikana Sipilän hallitus viimeistelee julkisten menojen leikkauksia ja valmistelee uusia työttömyysturvan heikennyksiä. Ruotsissa punavihreä hallitus puolestaan investoi neljä miljardia euroa julkisiin palveluihin ja tulonsiirtoihin.

Ruotsissa työttömien taloudellisen turvan heikentämiseen ja muihin keppikannustimiin perustuvasta työllisyyspolitiikasta on jo luovuttu. Punavihreä hallitus on korottanut työttömyyspäivärahaa ja lisännyt työvoimapolitiikan resursseja.

Käytännössä punavihreän hallituksen uudistukset merkitsevät paluuta Ruotsissa perinteisesti harjoitettuun aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan. Sen keskeisenä ajatuksena on työttömien osaamisen päivittäminen työmarkkinoilla vaadittavia taitoja vastaaviksi. Näillä keinoin kasvualoille on saatu nopeasti ammattitaitoista työvoimaa. Se puolestaan on luonut edellytykset korkealle työllisyysasteelle.

Älyvapaa talouspolitiikka tuli palkansaajille kalliiksi

Laskusuhdanteen aikana toteutetut julkisten menojen leikkaukset ja verojen korotukset lamauttivat Suomen talouden. Ruotsi nousi kansainvälisen finanssikriisin aiheuttamasta kuopasta elvyttävän finanssipolitiikan ja reaaliansioita nostaneiden työehtosopimusten vetämänä.

Ennen vuonna 2008 puhjennutta finanssikriisiä Suomen ja Ruotsin taloudet olivat kasvaneet lähes tasatahtia 1990-luvulta lähtien. Tämän vuosikymmenen aikana Ruotsin talous on kuitenkin tarponut eteenpäin selvästi Suomea ripeämmin.

Ruotsin kansantulo henkeä kohti saavutti taantumaa edeltävän tason vuonna 2015, mutta Suomessa kokonaistuotanto on edelleen matalammalla tasolla kuin ennen finanssikriisin puhkeamista.

Virkamies- ja pankkiekonomistit väittävät, että Suomen talouden kestotaantuma johtui ylisuurten palkankorotusten romahduttamasta kustannuskilpailukyvystä ja työmarkkinoiden jäykistä rakenteista. Heidän mukaansa Ruotsi on pärjännyt Suomea paremmin ennen kaikkea siksi, että siellä ”välttämättömät” rakenneuudistukset vietiin maaliin ajoissa.

MIKSI RUOTSILLA ON MENNYT PAREMMIN?

Jos tarina Ruotsin paremmasta kustannuskilpailukyvystä pitäisi paikkaansa, se näkyisi taloustilastoissa Ruotsin selvästi Suomea parempana vientimenestyksenä. Ruotsin vienti ei kuitenkaan ole vetänyt Suomea paremmin lukuun ottamatta eurokriisin alkumetreillä tapahtuneen kruunun rajun mutta lyhytaikaisen devalvoitumisen aikaansaamaa vientikasvupiikkiä.

Viennistä riippuvaisina, suhdanneherkkinä maina Suomi ja Ruotsi ovat kärsineet samalla tavalla eurokriisin aiheuttamasta vientikysynnän supistumisesta. Ruotsissa kotimarkkinoiden kysynnän reipas kasvu kuitenkin paikkasi eurokriisin aiheuttamaa viennin supistumista.

– Ruotsissa finanssipolitiikka on ollut kasvuhakuista. Julkisia menoja on lisätty ja verotusta kevennetty. Sen lisäksi kasvua ruokkivat palkankorotukset ja kotitalouksien velkaantuminen, eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen viestintä- ja yhteiskuntasuhteiden johtaja Jaakko Kiander arvioi.

Hänen mielestään Ruotsin talous kasvoi eurokriisin aikana siksi, että talouteen onnistuttiin luomaan monien eri tekijöiden muodostama myönteinen kierre.

– Kun kriisi oli pahimmillaan vuonna 2009, Suomessakin elvytettiin ja rakennettiin siltaa huomiseen.

Kianderin mukaan Suomi lähti osana euroaluetta mukaan huonosti ajoitettuihin julkisen talouden sopeutustalkoisiin, minkä johdosta elvyttämällä kasvuun kääntynyt talous vajosi uudelleen taantumaan.

Rahaliiton ulkopuolelle jättäytyneessä länsinaapurissa talouden pyörät sen sijaan pidettiin vauhdissa kasvattamalla kotimarkkinoiden investointeja ja kulutusta. Ruotsin porvarihallitus esti talouden taantumisen antamalla budjettialijäämän kasvaa.

SOLIDAARINEN PALKKAPOLITIIKKA PANEE LIIKETTÄ YRITTÄJIIN

Suomen työllisyyskeskustelussa on esiintynyt porvarihallituksen aikana harvinaisen paljon epämääräistä puhetta työmarkkinoiden ”vapauttamisen” avulla saavutettavasta talouden tehostumisesta.

Monet ”talousasiantuntijat” väittävät Ruotsin talouden Suomea nopeamman kasvun johtuvan osittain siitä, ettei Ruotsissa ei ole kaikille työntekijöille palkka- ja muita vähimmäisehtoja turvaavia yleissitovia työehtosopimuksia kuten Suomessa.

Heidän puheistaan välittyy mielikuva, jonka mukaan Ruotsissa olisi mahdollista sopia paikallisesti työehtosopimusten tasoa huonommista työehdoista, mikä puolestaan olisi helpottanut vähemmän koulutettujen työllistymistä ja parantanut työllisyysastetta. Se on täyttä hölynpölyä.

Kylmien palkkatilastofaktojen valossa Ruotsin ammattiyhdistysliike on onnistunut koordinoimaan palkkaneuvottelut niin hyvin, etteivät palkkaerot 1990-luvun puolenvälin jälkeen ole kasvaneet.

Ruotsissa järjestäytymättömät työnantajat noudattavat työehtosopimuksia, toisin kuin monet työmarkkinoiden säätelyn purkamisen autuudesta saarnaavat yhteiskunnalliset vaikuttajat antavat ymmärtää.

Vahva ay-liike on torjunut työvoiman halpuuttamispyrkimykset. Tämän johdosta Ruotsiin ei ole syntynyt samanlaista työtä tekevää köyhälistöä kuin esimerkiksi Saksaan.

Ruotsin malliin ei ole koskaan kuulunut huonosti menestyvien yritysten työpaikkojen pelastaminen palkkoja alentamalla, vaan niiden on annettu tuhoutua uusien korkeamman tuottavuuden työpaikkojen tieltä.

TYÖLLISYYSASTE YLÖS HALVALLA

Hallituksen ministerit hokevat mantraa, jonka mukaan työllisyyden nostaminen muiden pohjoismaiden tasolle ei onnistu yhteiskunnan nykyisillä rakenteilla. Toistaiseksi pelkäksi arvoitukseksi on jäänyt se, miltä osin Suomen nykyiset työmarkkinoiden- ja sosiaaliturvan rakenteet poikkeavat muiden pohjoismaiden rakenteista siten, ettei työllisyysaste voi kasvaa ilman kipeitä uudistuksia.

Hallitusohjelman julkilausuttuna tavoitteena on kasvattaa yksityistä sektoria julkisen sektorin kustannuksella. Umpioikeistolaiselle hallitukselle se on ehkä itsestään selvä ideologinen valinta, vaikka se vaikeuttaa hallituksen itselleen asettamien työllisyystavoitteiden saavuttamista.

Norjan, Ruotsin ja Tanskan Suomea korkeampi työllisyysaste johtuu siitä, että julkinen sektori työllistää niissä huomattavasti suuremman osan ihmisistä kuin Suomessa.

– Muiden Pohjoismaiden parempaa työllisyyttä selittää myös se, että kuntasektori luo vakaampia työpaikkoja, joissa ikääntyneet pystyvät pysymään töissä pitempään, Kiander sanoo.

Kianderin mukaan julkiselle sektorille työllistäminen tulisi halvaksi.

– Jos ajatellaan työttömyyden nykyistä tasoa ja työvoimakoulutuksen vähäisiä resursseja, niin työmarkkinoista kauimpana olevien työttömien palkkaaminen julkiselle sektorille avustaviin tehtäviin olisi toimiva ratkaisu.

Kiander painottaa, että esimerkiksi vanhuspalveluissa on paljon puutteita, koska henkilömitoitus on Suomessa paljon matalampi kuin muissa Pohjoismaissa.

– Pitkäaikaistyöttömien palkkaaminen julkisen sektorin avustaviin tehtäviin avaisi heille polun avoimille työmarkkinoille. Samalla se lisäisi turvallisuutta ja hyvinvointia.

KANSAINVÄLINEN NOUSUSUHDANNE VETI KUIVILLE

Markkinaliberaalit ekonomistit väittävät, että Suomen työttömyys on pääosin rakenteellista. Heidän mielestään työttömiä julkiselle sektorille työllistämällä työttömyyttä ei pystytä vähentämään kuin tilapäisesti. Kiander on eri mieltä.

– Jälkikäteen tarkasteltuna arviot rakennetyöttömyyden tasosta vaikuttavat epäluotettavilta ja epäuskottavilta.

Kianderin mukaan epäluotettavat arviot rakennetyöttömyydestä ovat vaikeuttaneet talouspolitiikan harjoittamista finanssipoliittisen sopimuksen hyväksymisen jälkeen.

– Jos rakennetyöttömyyden taso arvioidaan väärin, kuten se varmaan arvioidaankin, niin samalla myös finanssipolitiikka arvioidaan väärin.

Kianderin mukaan säännöistä ei ole toistaiseksi ole ollut kovin suurta haittaa Suomelle, mutta läheltä piti.

– Jos vientikysyntä olisi jatkunut vähän kauemmin laimeana, julkisia menoja olisi ollut pakko leikata. Se olisi syventänyt entuudestaan taantumaa. Kansainvälinen noususuhdanne kuitenkin veti meidät sitä ennen kuiville.

TEKSTI MARKKU VUORIO
KUVITUS TUOMAS IKONEN