OIVALTAJA: Jukka Uitto: ”Nettikamera päällä, teippi myös”

Jukka Uitto on yksi monista, joiden ensikosketus verkko-opiskeluun tapahtui koronavuonna 2020. Nettialustan käytön hän kertoo ottaneensa haltuun kokeilemalla, mutta kurssi Teamsin käytöstä olisi voinut olla paikallaan.

11.3.2021

VERKKO-OPISKELU

JUKKA UITTO

Asentaja, varatyösuojeluvaltuutettu
Metso Outotec Finland Oy
Tampereen Teollisuustyöväen ao. 7:n hallituksen jäsen

– Verkkokurssien ensi metreillä opiskelukaverini kommentoi, että meikäläisen kuvake näkyi muille nimikirjainten sijasta punaisena. Huomasin sitten, että nettikameran päällä oli punainen teipinpala.

Etäopiskeluna Uitto on suorittanut työpaikkansa ja Würth Oy:n kemikaalikurssin, joka oli puolisen tuntia kestänyt tietoisku kemikaaleista. Seuraavaksi on vuorossa webinaari siitä, miten valita työ- ja suojavälineet, kuten kuulosuojaimet ja kypärät.

Ammattiosaston Ay-koulun kursseista suurin osa suoritettiin verkon välityksellä. Työehtosopimus- ja lakiasioita käsitelleistä kursseista muutama kyettiin pitämään lähiopetuksena.

– Opettaja veti netin kautta samantyyppisen rungon kuin lähiopetuksessa ja jakoi näytöille esityksensä. Kurssien vetäjillä oli alussa pieniä hankaluuksia siinä kuin opiskelijoillakin.

Opiskelurauha on taattu, sillä Uitto pystyy linnoittautumaan omaan soppeensa kotinsa alakertaan. Verkko-opiskelun kuormittavuudesta on raportoitu, ja Uittokin huomasi, että Ay-koulun kolmen tunnin iltaistunnoissa kuulokemikrofoni alkoi painaa, ja että istumisasento kannatti tarkistaa välillä.

– Sohvalle on mukava mennä, mutta ergonomia on hyvä muistaa, etteivät selkä ja raajat kipeydy.

Ergonomia on hyvä muistaa, etteivät selkä ja raajat kipeydy.

Suurin ero etä- ja lähiopiskelussa on Uiton mukaan vuorovaikutuksen väheneminen niin opettajan ja opiskelijan kuin toisten opiskelijoiden kanssa. Jos osallistuminen on olematonta, luennosta voi tulla kuivakkaa yksinpuhelua, vaikka mahdollisuudet sosiaaliseen vuorovaikutukseen digitaalisessa oppimisympäristössä toki on.

– Tärkeät kokemusten vaihdot hyvistä käytännöistä tai ongelmanratkaisuista ovat jääneet pois. Niitä ei osata samalla tavalla verkossa jakaa – ellei opettaja suoraan kysy tai kehota siihen.

Tämän vuoden suunnitelmissa ja toiveissa Uitolla on päästä Murikkaan paikan päälle opiskelemaan. Murikan kurssit on tarkoitus aloittaa tauon jälkeen maaliskuussa, jos koronatilanne helpottuu.

Verkko-opiskelu on Uiton mielestä kuitenkin ihan ok ja erittäin tarpeellinen tässä pandemiatilanteessa.

– Linkit ovat auenneet sähköposteista eikä nettiyhteys ole pätkinyt. Teams on toiminut hyvin.

Liikunnallinen Uitto on miettinyt, voisiko täysin virtuaalista verkkoseminaaria, eli webinaaria, kuunnellessa samalla ajaa vaikka kuntopyörää.

TEKSTI PIA KOIVISTO
KUVA EMMI KALLIO

OIVALTAJA: Kaisa Telekäinen: ”Lähde sinäkin opiskelemaan”

KAISA TELEKÄINEN

Tuotantotyöntekijä
Aspocomp Group Oyj, Oulu

Tuotantotyöntekijä Kaisa Telekäinen kannustaa Teollisuusliiton jäseniä käyttämään jäsenetuaan, joka mahdollistaa monipuolisen opiskelun.

– Olin viime kesänä työelämän englannin kurssilla Murikassa. Se oli kaikille jäsenille avoin. Siellä oli paljon työsuojeluvaltuutettuja ja pääluottamusmiehiä. Olisi kiva, jos perusjäsenet tiedostaisivat, että sinne voi hakeutua ilman mitään titteliä, Telekäinen sanoo.

Ei minulla itsellänikään ollut aikanaan tietoa, että tavallinen jäsen voisi lähteä millekään kurssille.

– Se on niin pienestä kiinni, miten saattaa ohittaa tuollaisen tiedon, eikä sitä ajattelekaan omalle kohdalleen.

Liiton kurssit ovat hänen mielestään mukavalla tavalla tuettuja.

– Liitto maksaa ruokailun, matkat, majoituksen ja kurssistipendin. Itse olen Oulusta, ja opiskelijoita tulee pohjoisempaakin. Meille pitkän matkan kulkijoille varsinkin matkakorvaus on iso asia.

– Olen käynyt siellä ennenkin lasten kanssa. Nyt heistä oli kaksi mukana. He olivat 9-vuotiaita. Ekan kerran he ovat olleet kurssilla 3-vuotiaina. Se oli heille jo tuttua juttua. He tykkäävät lähteä mukaan.

Ihmissuhdetaidoista lähtien kursseja on joka lähtöön. Telekäinen on käynyt muun muassa tietotekniikkakurssin, joita on monen tasoisia. Hänen mielestään myös työnantajien kannattaisi tutustua liiton monipuoliseen kurssitarjontaan.

Kun hoksataan, että työntekijä tarvitsee kurssitusta, niin siitä hyötyy koko yhteisö.

Esimerkiksi tietotekniikan käyttö ei ole kaikilla kovin näppärää. Viikon kurssilla ehtii käydä läpi paljon asioita. He ovat tyytyväisen näköisiä ihmisiä, jotka sieltä lähtevät kotiin.

Kursseilla on mahdollista solmia myös kontakteja.

– Sinne tulee porukkaa ympäri Suomen. Siellä olen saanut hyviä tuttavia ja ihan ystäviäkin. Pidämme yhteyttä vielä vuosien jälkeen.

Vaikka opiskelu on tiivistä, se on Telekäisen mukaan myös virkistävää.

– Siellä on valmiit ruoat ja Muksut mukaan -kursseilla lapsilla ohjelmaa. Toki opiskelupäivät ovat pitkiä, puoli yhdeksästä viiteen. Mutta illan saa vapaasti touhuta. Se ei ole meille mikään arkijuttu, vaan se on ollut vähän niin kuin lomaviikko.

Joillakin työpaikoilla on Telekäisen mukaan saatu lomautuksia peruttua, kun on lähetetty väkeä koulutukseen.

– Kunpa työnantajat hoksaisivat, miten edullista se on. Olen kokenut niin, että opiskelu on itsensä kehittämistä, josta itse hyötyy eniten. Jos porukka pääsisi lomautuksen sijasta viikoksi opiskelemaan, niin kyllä se olisi parempi kuin olla viikon kotona pakkolomalla, jossa kuluisi vasta lomautuksen omavastuuaika.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVA VESA RANTA

Muksut mukana Murikassa: ”Huikea juttu, että voin opiskella eikä tarvitse olla viikkoa erossa lapsesta”

Perinteiset muksukurssit järjestettiin Murikka-opistolla kesäkuun ensimmäisellä ja toisella viikolla. Vanhempien opiskellessa lapset temmelsivät oman ohjelman parissa.

KUVA YLLÄ: Syksyllä kouluun menevien lasten ryhmä, Keltaiset perunabanaanit, piirsi katuliiduilla ohjaaja Hanna Mäntysen ääriviivat asfalttiin Murikka-opiston muksukurssilla.

Kymmenen seitsemänvuotiasta piirtää eri värisillä katuliiduilla mustaan asfalttiin Murikka-opistolla Tampereen Teiskossa.

– Olemme etsineet Murikan tähteä ja käyneet metsäretkellä, kertoo porilainen Jimi Nuora muksukurssin ohjelmasta.

Jimi Nuora (vas.) löysi muksukurssilta uuden kaverin, Santeri Hynysen. Mukana leikeissä oli myös Nella Hunajanalle.

Yhteensä runsas 120 aikuista ja liki kaksisataa lasta viettivät kesäkuun ensimmäisen ja toisen viikon Murikka-opistolla. Muksukurssin ideana on, että kurssille tuleva isä tai äiti voi ottaa lapsen tai lapset mukaansa.

– Muksukursseille osallistuvat lapset ovat 3–13-vuotiaita ja heille järjestetään omaa toimintaa ikäryhmittäin, kertoo Murikka-opiston opettaja Heli Hokkanen.

Lasten oma ohjelma alkaa aamupalan jälkeen kello 8.30 ja kestää lounaaseen. Lounaalla lapset käyvät porrastetusti vanhempansa kanssa.

Lapsiryhmätoimintaa on iltapäivällä vielä runsas kolme tuntia. Välissä juodaan päiväkahvit. Vapaa-aika alkaa kello 17.

Ninja Kock valmistautuu ylittämään esteen molympialaisten keppariradalla. Vastaava ohjaaja Teemu Lindqvist kannustaa.

Pedersörestä kotoisin oleva Ninja Kock, 8, on viihtynyt muksukurssilla.

– Olen leikkinyt paljon, uinut ja saanut uusia kavereita. Täällä voin oppia myös vähän suomea, Kock kertoo ruotsiksi.

Muksukurssin kaikilla ohjaajilla on koulutusta tai kokemusta lasten ja nuorten ohjaamisesta, kertoo opettajaopiskelija Teemu Lindqvist, joka on toinen kurssin vastaavista ohjaajista.

– Kurssilla on yhteensä 21 ohjaajaa. Murikka-opistolla henkilöstömitoitus on tiukempi kuin varhaiskasvatuksessa. Yhden ohjaajan vastuulla on maksimissaan neljä alle kouluikäistä lasta.

Kuusivuotiasta koostunut ryhmä Vaaleansiniset puhkeaa kannustushuutoon tullessaan molympialaisten keppariradalle.

Murikan tähden etsimisen lisäksi muksukurssin ohjelmaan kuuluu perinteisesti lasten olympialaiset eli murikkalaisittain molympialaiset.

Ryhmä Keltaiset perunabanaanit on jo selvittänyt kaikki rastit.

– Kepparirata oli kiva ehkä siksi, että mä ratsastan, tuumaa vaasalainen Aava Salo, 7.

Liikuntasalissa ryhmä Värittömät kisaa vielä nenäpallossa. He pökkivät mandariinia nenällä ja koittavat selvittää viidestä puupalikasta koostuvan radan mahdollisimman nopeasti.

Nenäpallossa vuorossa on Alina Manninen ryhmästä Värittömät.

– Täällä on kivaa. Ryhmähenki on hyvä. Kaikki otetaan mukaan, eikä ketään syrjitä, ja toiminta on mukavaa, kertoo Alina Manninen, 13, Konnevedeltä.

Viereisellä kentällä Punaiset pelaavat vilttipalloa. Ryhmä on jaettu kahteen joukkueeseen. Jokainen pitää kiinni viltin reunasta, kun joukkueet yrittävät kopitella palloa viltiltä toiselle.

Muksukurssin viimeisen illan kruunaa molympialaisten ja Murikan tähden palkintojenjako sekä disko limbokisoineen.

Seuraavat muksukurssit järjestetään Murikka-opistolla ensi kesänä.

Ryhmä Punaiset pelaa vilttipalloa Murikan liikuntasalissa. Ryhmä koostui 11–12-vuotiaista lapsista.

 

Lapset ja vanhemmat viihtyivät Murikassa

TOMI PIIPPONEN JA LAHJA PIIPPONEN, 7
Asentaja, Hausjärvi, Millog Oy

Hausjärvellä asuva Tomi Piipponen on ensimmäistä kertaa Murikka-opistolla. Mukana hänellä on 7-vuotias tytär Lahja Piipponen.

– Tämä on hieno paikka, ja kaikki on hyvin järjestetty. Ruokaa on riittävästi, ja lapsella on hyvä hoito, Tomi Piipponen kiittelee.

Hän työskentelee asentajana Millogilla Riihimäellä ja tuli Murikkaan Työsuojelun jatkokurssille. Työsuojelun perusteet hän suoritti Helsingin Hakaniemessä.

– On ihan erilaista tulla lapsen kanssa kurssille. Syömme täällä yhdessä, ja illat on omaa, yhteistä aikaa. Hyvä, että tällaisia kursseja järjestetään.

Myös Piipposen Lahja-tytär on viihtynyt muksukurssilla.

– Kylpylässä uiminen on ollut parasta. Tänään illalla on disko, ja mä saan laittaa sinne mun uuden sinisen mekon, Lahja Piipponen iloitsee.

MUKSUKURSSI MAHDOLLISTI

EERO SALMINEN JA HEMMO SALMINEN, 4
Vuorotyöntekijä, Kouvola, Neste Oyj Porvoon jalostamo

Eero Salminen saapui Murikkaan 4-vuotiaan poikansa Hemmo Salmisen kanssa Kouvolasta.

– Kotona Hemmoa välillä kiukuttaa, kun joudun lähtemään kesken legojen rakennuksen hoitamaan veljiä. Täällä kerkeämme olla hyvin yhdessä, Eero Salminen kertoo.

Nesteen Porvoon jalostamolla vuorotyöntekijänä työskentelevä Salminen osallistui Murikassa Luottamusmiesten jatkokurssille. Kotiin jäivät vaimo ja 1-vuotiaat kaksospojat.

– Muksukurssi helpottaa perheellisten osallistumista. Jos en olisi voinut ottaa Hemmoa mukaan, olisin todennäköisesti tullut kurssille vasta vuoden tai kahden päästä.

Iltaisin Salmiset ovat käyneet muun muassa Murikan spa-osastolla.

– Täällä on ollut kivaa. Parasta on uudet kaverit – kaikki, ketkä on mun ryhmässä, Hemmo Salminen kertoo.

”ENSI VUONNA UUDESTAAN”

TANJA LEVANIEMI JA EMMI AHONEN, 10
Tekstiilihuoltaja, Hämeenlinna, Lindström Oy

Maanantaista perjantaihin kestänyt muksukurssi oli ihana kokemus, sanoo Tanja Levaniemi Hämeenlinnasta. Matkaseurana hänellä oli tytär Emmi Ahonen, 10.

– Muksukurssi on huikea juttu. Voin opiskella eikä minun tarvitse olla viikkoa erossa lapsesta. Kurssi oli hirveän odotettu, ja tyttö on viihtynyt todella hyvin.

Tekstiilihuoltajana Lindströmillä työskentelevä Levaniemi tuli Murikkaan Järjestötoimijan perusteet -kurssille.

– Olen oppinut paljon uusia asioita, joita pystyn hyödyntämään ammattiosaston toiminnan kehittämisessä ja työpaikan edunvalvontatyössä.

Tytär Emmi Ahonen puolestaan on saanut Murikassa paljon uusia kavereita.

– Tällä on todella hauskaa. Jos en olisi täällä, istuisin kotona pleikalla tai olisin mummolla. Ensi vuonna uudestaan!

 

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN