Teollisuusliiton opiskelijajäsenet Jyri Nieminen (vas.) ja Alexander Anttila sekä Työväenmuseo Werstaan yleisöpalvelupäällikkö Ulla Rohunen eläytyvät 1890-luvun tehdastyöläisen arkeen. Ylärivissä on Frenckellin paperitehtaan työntekijöitä ja etualalla Tampellan kehräämön naisia.

Manse ennen ja nyt

4.5.2022

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

Kaksi Teollisuusliiton opiskelijajäsentä tutustui tamperelaisen teollisuuden 200-vuotiseen historiaan. Näyttely toi heille mieleen muistoja lapsuudesta ja antoi ajattelemisen aihetta.

ALEXANDER ANTTILA

Kone- ja tuotantotekniikan opiskelija
Tampere

JYRI NIEMINEN

Julkaisutuotannon opiskelija
Tampere

Suomen teollistuminen alkoi sahoista ja puuhiomoista 1860-luvulla. Tampere oli noihin aikoihin pieni ja vireä teollisuuskaupunki, jota kutsuttiin Suomen Manchesteriksi.

– Ai, Manse-nimitys on noin vanha juttu, sanoo Alexander Anttila.

Hän on tutustumassa toisen Teollisuusliiton opiskelijajäsenen, Jyri Niemisen, kanssa Työväenmuseo Werstaan Teollisuusmuseo-näyttelyyn. Se kertoo Tampereen teollistumisesta. Kaksisataa vuotta sitten teollisuus keskittyi Tammerkosken varteen.

– Nykyään teollisuutta ei ole enää samalla tavalla keskustassa, mutta laitakaupungilta sitä kyllä löytyy, Nieminen toteaa.

Näyttely alkaa esiteollisesta ajasta. Esillä on käsityöläisvärjärin esineistöä, ja puhetta on lumpun lajittelusta. Siitä tehtiin Tampereella paperia käsin jo 1700-luvun lopulla.

Skotlantilainen James Finlayson perusti kaupunkiin puuvillatehtaan 1820, ja Frenckellin paperitehdas sai ensimmäisen paperikoneensa 1842.

– Ennen tätä näyttelyä missään ei ole kattavasti kerrottu Tampereen teollisuudesta, sanoo Työväenmuseo Werstaan yleisöpalvelupäällikkö Ulla Rohunen.

PITKÄÄ PÄIVÄÄ PIENELLÄ PALKALLA

Teollistumisen ohella näyttely kertoo myös tehdastyöläisten arjesta. Siihen kuuluivat pitkät työpäivät, pienet palkat ja ahtaat asunnot.

Anttila lukee opastaulusta, että aikanaan teollisuusyritykset rakennuttivat asuntoja työväestölle saadakseen riittävästi työvoimaa.

– Jos nytkin rakennettaisiin lähelle työpaikkoja sellaisia asuntoja, joihin työntekijöillä olisi varaa, niin voitaisiin saada paremmin tekijöitä, hän pohtii.

Nieminen puolestaan ihastelee Tampereen Villateollisuustyöväen ammattiosaston lippua. Ay-liike alkoi nostaa päätään Suomessa 1800-luvun lopulla. Tuolloin sai alkunsa muun muassa Tampereen Kirjatyöntekijäin Yhdistys, johon Nieminen kuuluu.

– Meidän ammattiosastomme täytti juuri 130 vuotta. Se on yksi Suomen vanhimpia.

Näyttelyssä kerrotaan, että suurlakko vuonna 1905 johti kiivaisiin työtaisteluihin. Tehdastyöläiset vaativat palkankorotuksia ja kahdeksan tunnin työpäivää. Lakon innostamana työväki järjestäytyi.

– Tänäkin päivänä työläiset taistelevat oikeuksistaan ja eduistaan, ja tämän taistelun kautta heidät vakuutetaan siitä, että heidän kannattaa liittyä liittoon, Anttila toteaa.

Jyri Nieminen perehtyy 1990-luvun alun hervantalaiseen opiskelijaelämään. Vuosina 1977–80 valmistuneessa Mikontalossa teekkarit asuivat solukolmioissa, lukivat Mikrobittiä ja kuuntelivat musiikkia C-kaseteilta. ”Vanhemmillanikin oli C-kasetteja, kun olin pieni.”

NYKYPÄIVÄ MYÖS LÄSNÄ

Tampere tunnetaan erityisesti tekstiili-, kenkä- ja konepajateollisuudesta. Niinpä Teollisuusmuseossa onkin esillä muun muassa erilaisia kangasnäytteitä, ensimmäinen teollisesti valmistettu kenkä ja Lokomolla palvellut alasin.

– Se on aika ilmaisuvoimainen esine. Erityisesti jalustasta näkee, että alasin on ollut kovassa käytössä, Rohunen sanoo.

Näyttely ei kuitenkaan keskity vain vanhaan esineistöön, vaan Teollisuusmuseo kertoo myös tämän päivän tamperelaisesta teollisuudesta. Sitä edustaa muun muassa Frameryn äänieristetty puhelinkoppi, jossa voi kuunnella työn ääniä.

– Menneisyys ei ole irti nykyajasta. Monet asiat, kuten työajat, työolot, työturvallisuus ja palkka, puhuttavat työntekijöitä edelleen, Anttila ja Nieminen sanovat.

Molemmat aikovat tulla Teollisuusmuseoon uudestaan. Mukaan he ajattelivat pyytää vanhemmat, isovanhemmat tai jonkun työtoverin työssäoppimispaikasta.

Jyri Nieminen testaa, miten hän olisi selvinnyt entisajan tehdastyöläisenä. ”Oi, joi! Rahasi eivät riittäneet”, toteaa Alexander Anttila pelin päätyttyä. ”Elämä oli tuolloin vielä varsin epäoikeudenmukaista. Vuokrakulut olivat paljon isommat kuin palkka”, Nieminen tuskailee.
Suomalaisen palkansaajan keskimääräinen viikkotyöaika vuonna 2020 oli 36,3 tuntia. Haluaisitko, että työaikaa lyhennettäisiin? Valtaosa museovieraista on vastannut kyllä. Alexander Anttila pitää siitä, että näyttely herättelee kävijöitä ajattelemaan.
Alexander Anttilalle Sarviksen pesuvati, vesikauha, saavi ja saippuarasia tuovat mieleen muistoja mummolasta. Vuonna 1921 perustettu Sarvis oli Suomen ensimmäinen muovituotteita valmistanut yritys. Sarviksen vuosina 1969–85 valmistamat Katrilli-astiat ovat suosittu keräilykohde.
Frenckellin paperitehtaan ruokakelloa on aikanaan soitettu työpäivän alkajaisiksi, ruokatunnin merkiksi ja päivän päättyessä, sillä ihmisillä ei tuolloin ollut vielä omia kelloja, kertoo Työväenmuseo Werstaan yleisöpalvelupäällikkö Ulla Rohunen.
Tampellan konepajalla metallin työstämisestä syntyneet lastut kerättiin 1900-luvun puolivälissä työstöjätteen lastuastiaan.
Laajakuvatekniikalla toteutettu video esittelee tämän päivän teollisuustyötä tamperelaisissa tehtaissa. UPM Raflatac valmistaa tarralaminaatteja Tesomalla.
Suomen Kutomateollisuustyöläisten liiton ammattiosasto 4:n lähes 120-vuotias lippu taidokkaine kirjailuineen edustaa Jyri Niemiselle yhtenäisyyttä. ”Kokoonnumme yhä edelleen kuvainnollisesti ammattiosaston lipun alle. Me olemme se yhteisö, joka ajaa työväen asiaa, ja sitä Villateollisuustyöväen ammattiosaston lippu symboloi minulle.”
Tampereen tehtaisiin tuotiin villaa 1880-luvulla Australiasta asti, koska paikallinen lyhytkuituinen lampaanvilla ei soveltunut hienoihin villakankaisiin.
Teollisuusmuseossa seikkailee Viiperi Hiiri perheineen. Löydätkö näyttelystä kaikki seitsemän hiirenkoloa?

TEOLLISUUSMUSEO

KERTOO tamperelaisen teollisuuden 200-vuotisen tarinan
TOTEUTETTU Työväenmuseo Werstaan ja Vapriikin yhteistyönä. Työväenmuseo Werstasta ylläpitää Työväen museoyhdistys ry. Vapriikki on Tampereen kaupungin omistama museokeskus Tampellan vanhassa tehtaassa.
AVOINNA ti–su klo 11–18
SIJAITSEE Työväenmuseo Werstaalla Finlaysonin alueella osoitteessa Väinö Linnan aukio 8
SISÄÄNPÄÄSY näyttelyyn on vapaa ja siihen voi tutustua myös englanniksi