Teollisuusliiton opiskelijajäsenet Jyri Nieminen (vas.) ja Alexander Anttila sekä Työväenmuseo Werstaan yleisöpalvelupäällikkö Ulla Rohunen eläytyvät 1890-luvun tehdastyöläisen arkeen. Ylärivissä on Frenckellin paperitehtaan työntekijöitä ja etualalla Tampellan kehräämön naisia.

Manse ennen ja nyt

4.5.2022

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

Kaksi Teol­li­suus­lii­ton opis­ke­li­ja­jä­sentä tutus­tui tampe­re­lai­sen teol­li­suu­den 200-vuoti­seen histo­ri­aan. Näyt­tely toi heille mieleen muis­toja lapsuu­desta ja antoi ajat­te­le­mi­sen aihetta.

ALEXANDER ANTTILA

Kone- ja tuotan­to­tek­nii­kan opiskelija
Tampere

JYRI NIEMINEN

Julkai­su­tuo­tan­non opiskelija
Tampere

Suomen teol­lis­tu­mi­nen alkoi sahoista ja puuhio­moista 1860-luvulla. Tampere oli noihin aikoi­hin pieni ja vireä teol­li­suus­kau­punki, jota kutsut­tiin Suomen Manchesteriksi.

– Ai, Manse-nimi­tys on noin vanha juttu, sanoo Alexan­der Anttila.

Hän on tutus­tu­massa toisen Teol­li­suus­lii­ton opis­ke­li­ja­jä­se­nen, Jyri Niemi­sen, kanssa Työväen­museo Wers­taan Teol­li­suus­museo-näyt­te­lyyn. Se kertoo Tampe­reen teol­lis­tu­mi­sesta. Kaksi­sa­taa vuotta sitten teol­li­suus keskit­tyi Tammer­kos­ken varteen.

– Nyky­ään teol­li­suutta ei ole enää samalla tavalla keskus­tassa, mutta laita­kau­pun­gilta sitä kyllä löytyy, Niemi­nen toteaa.

Näyt­tely alkaa esiteol­li­sesta ajasta. Esillä on käsi­työ­läis­vär­jä­rin esineis­töä, ja puhetta on lumpun lajit­te­lusta. Siitä tehtiin Tampe­reella pape­ria käsin jo 1700-luvun lopulla.

Skot­lan­ti­lai­nen James Finlay­son perusti kaupun­kiin puuvil­la­teh­taan 1820, ja Frenc­kel­lin pape­ri­teh­das sai ensim­mäi­sen pape­ri­ko­neensa 1842.

– Ennen tätä näyt­te­lyä missään ei ole katta­vasti kerrottu Tampe­reen teol­li­suu­desta, sanoo Työväen­museo Wers­taan ylei­sö­pal­ve­lu­pääl­likkö Ulla Rohu­nen.

PITKÄÄ PÄIVÄÄ PIENELLÄ PALKALLA

Teol­lis­tu­mi­sen ohella näyt­tely kertoo myös tehdas­työ­läis­ten arjesta. Siihen kuului­vat pitkät työpäi­vät, pienet palkat ja ahtaat asunnot.

Anttila lukee opas­tau­lusta, että aika­naan teol­li­suus­yri­tyk­set raken­nut­ti­vat asun­toja työväes­tölle saadak­seen riit­tä­västi työvoimaa.

– Jos nytkin raken­net­tai­siin lähelle työpaik­koja sellai­sia asun­toja, joihin työn­te­ki­jöillä olisi varaa, niin voitai­siin saada parem­min teki­jöitä, hän pohtii.

Niemi­nen puoles­taan ihas­te­lee Tampe­reen Villa­teol­li­suus­työ­väen ammat­tio­sas­ton lippua. Ay-liike alkoi nostaa päätään Suomessa 1800-luvun lopulla. Tuol­loin sai alkunsa muun muassa Tampe­reen Kirja­työn­te­ki­jäin Yhdis­tys, johon Niemi­nen kuuluu.

– Meidän ammat­tio­sas­tomme täytti juuri 130 vuotta. Se on yksi Suomen vanhimpia.

Näyt­te­lyssä kerro­taan, että suur­lakko vuonna 1905 johti kiivai­siin työtais­te­lui­hin. Tehdas­työ­läi­set vaati­vat palkan­ko­ro­tuk­sia ja kahdek­san tunnin työpäi­vää. Lakon innos­ta­mana työväki järjestäytyi.

– Tänä­kin päivänä työläi­set tais­te­le­vat oikeuk­sis­taan ja eduis­taan, ja tämän tais­te­lun kautta heidät vakuu­te­taan siitä, että heidän kannat­taa liit­tyä liit­toon, Anttila toteaa.

Jyri Niemi­nen pereh­tyy 1990-luvun alun hervan­ta­lai­seen opis­ke­li­jae­lä­mään. Vuosina 1977–80 valmis­tu­neessa Mikon­ta­lossa teek­ka­rit asui­vat solu­kol­mioissa, luki­vat Mikro­bit­tiä ja kuun­te­li­vat musiik­kia C‑kaseteilta. ”Vanhem­mil­la­ni­kin oli C‑kasetteja, kun olin pieni.”

NYKYPÄIVÄ MYÖS LÄSNÄ

Tampere tunne­taan erityi­sesti tekstiili‑, kenkä- ja kone­pa­ja­teol­li­suu­desta. Niinpä Teol­li­suus­museossa onkin esillä muun muassa erilai­sia kangas­näyt­teitä, ensim­mäi­nen teol­li­sesti valmis­tettu kenkä ja Loko­molla palvel­lut alasin.

– Se on aika ilmai­su­voi­mai­nen esine. Erityi­sesti jalus­tasta näkee, että alasin on ollut kovassa käytössä, Rohu­nen sanoo.

Näyt­tely ei kuiten­kaan keskity vain vanhaan esineis­töön, vaan Teol­li­suus­museo kertoo myös tämän päivän tampe­re­lai­sesta teol­li­suu­desta. Sitä edus­taa muun muassa Frame­ryn äänie­ris­tetty puhe­lin­koppi, jossa voi kuun­nella työn ääniä.

– Mennei­syys ei ole irti nyky­ajasta. Monet asiat, kuten työajat, työolot, työtur­val­li­suus ja palkka, puhut­ta­vat työn­te­ki­jöitä edel­leen, Anttila ja Niemi­nen sanovat.

Molem­mat aiko­vat tulla Teol­li­suus­museoon uudes­taan. Mukaan he ajat­te­li­vat pyytää vanhem­mat, isovan­hem­mat tai jonkun työto­ve­rin työssäoppimispaikasta.

Jyri Niemi­nen testaa, miten hän olisi selvin­nyt enti­sa­jan tehdas­työ­läi­senä. ”Oi, joi! Rahasi eivät riit­tä­neet”, toteaa Alexan­der Anttila pelin päätyt­tyä. ”Elämä oli tuol­loin vielä varsin epäoi­keu­den­mu­kaista. Vuokra­ku­lut olivat paljon isom­mat kuin palkka”, Niemi­nen tuskailee.
Suoma­lai­sen palkan­saa­jan keski­mää­räi­nen viik­ko­työ­aika vuonna 2020 oli 36,3 tuntia. Haluai­sitko, että työai­kaa lyhen­net­täi­siin? Valtaosa museo­vie­raista on vastan­nut kyllä. Alexan­der Anttila pitää siitä, että näyt­tely herät­te­lee kävi­jöitä ajattelemaan.
Alexan­der Antti­lalle Sarvik­sen pesu­vati, vesi­kauha, saavi ja saip­pua­ra­sia tuovat mieleen muis­toja mummo­lasta. Vuonna 1921 perus­tettu Sarvis oli Suomen ensim­mäi­nen muovi­tuot­teita valmis­ta­nut yritys. Sarvik­sen vuosina 1969–85 valmis­ta­mat Katrilli-astiat ovat suosittu keräilykohde.
Frenc­kel­lin pape­ri­teh­taan ruoka­kel­loa on aika­naan soitettu työpäi­vän alka­jai­siksi, ruoka­tun­nin merkiksi ja päivän päät­tyessä, sillä ihmi­sillä ei tuol­loin ollut vielä omia kelloja, kertoo Työväen­museo Wers­taan ylei­sö­pal­ve­lu­pääl­likkö Ulla Rohunen.
Tampel­lan kone­pa­jalla metal­lin työs­tä­mi­sestä synty­neet lastut kerät­tiin 1900-luvun puoli­vä­lissä työs­tö­jät­teen lastuastiaan.
Laaja­ku­va­tek­nii­kalla toteu­tettu video esit­te­lee tämän päivän teol­li­suus­työtä tampe­re­lai­sissa tehtaissa. UPM Rafla­tac valmis­taa tarra­la­mi­naat­teja Tesomalla.
Suomen Kuto­ma­teol­li­suus­työ­läis­ten liiton ammat­tio­sasto 4:n lähes 120-vuotias lippu taidok­kaine kirjai­lui­neen edus­taa Jyri Niemi­selle yhte­näi­syyttä. ”Kokoon­numme yhä edel­leen kuvain­nol­li­sesti ammat­tio­sas­ton lipun alle. Me olemme se yhteisö, joka ajaa työväen asiaa, ja sitä Villa­teol­li­suus­työ­väen ammat­tio­sas­ton lippu symbo­loi minulle.”
Tampe­reen tehtai­siin tuotiin villaa 1880-luvulla Austra­liasta asti, koska paikal­li­nen lyhyt­kui­tui­nen lampaan­villa ei sovel­tu­nut hienoi­hin villakankaisiin.
Teol­li­suus­museossa seik­kai­lee Viiperi Hiiri perhei­neen. Löydätkö näyt­te­lystä kaikki seit­se­män hiirenkoloa?

TEOLLISUUSMUSEO

KERTOO tampe­re­lai­sen teol­li­suu­den 200-vuoti­sen tarinan
TOTEUTETTU Työväen­museo Wers­taan ja Vaprii­kin yhteis­työnä. Työväen­museo Wers­tasta yllä­pi­tää Työväen museo­yh­dis­tys ry. Vapriikki on Tampe­reen kaupun­gin omis­tama museo­kes­kus Tampel­lan vanhassa tehtaassa.
AVOINNA ti–su klo 11–18
SIJAITSEE Työväen­museo Wers­taalla Finlay­so­nin alueella osoit­teessa Väinö Linnan aukio 8
SISÄÄNPÄÄSY näyt­te­lyyn on vapaa ja siihen voi tutus­tua myös englanniksi