LAKOSSA 27.1.-8.3. UPM Seikun sahalla Porissa: ”Samat ehdot kuin muillekin aloille”

Mekaanisen metsäteollisuuden työntekijät eivät ole vaatineet suuria, vain samoja työehtoja kuin muillekin sopimusaloille. Metsäteollisuus ry:n jyrkkä linja on vaikuttanut siten, että Porissa sahatyöntekijöiden rivit ovat hyvin yhtenäiset.

KUVA YLLÄ: Pääluottamusmies Markku Mäki sekä ammattiosaston puheenjohtaja Tarmo Lehesvuori 18.02.2020 Porissa UPM Seikun sahan porteilla.

– Toivottavasti sopu syntyy, mutta järkevillä ehdoilla. Ei niillä, joita työnantajaliitto nyt esittää”, sanoo Seikun sahan pääluottamusmies Markku Mäki.

– Mitä olen työntekijöiden kanssa puhunut, niin kyllä täällä kaikkia ihmetyttää työnantajaliiton hinku heikennyksiin, kertoo pääluottamusmies Markku Mäki.

UPM Seikun saha Porissa kuuluukin niihin työpaikkoihin, joissa lakkovahdeilla ei ole töitä.

Porukka on niin samanmielistä. Meillä on työntekijöitä 64, ja liittoon kuulutaan melkein sataprosenttisesti

Moni muu ala on jo saanut työehtosopimuksen, mutta ei mekaaninen metsäteollisuus. Sovun syntymistä eivät edistä työnantajaliiton heikennysesitykset, joita kuivaamotyöntekijänä työskentelevä Mäki pitää mahdottomina ymmärtää.

– Aika käsittämättömiä ovat. En ymmärrä, mitä heillä päässä liikkuu. Eikö siellä haluta, että tuotanto pyörisi, että työnantajat ja työntekijät olisivat molemmat tyytyväisiä. Tiedotusvälineissäkin aina on juttuja siitä, kuinka tärkeää vientialojen tuotanto on Suomelle, mutta ei sillä nyt näköjään olekaan mitään väliä.

Metsäteollisuus ry haluaa neuvottelupöydässä vastapuolelta asioita, joita muiden alojen työntekijöiltä ei ole vaadittu.

– Miksi mekaanisen täytyisi esimerkiksi antaa arkipyhäkorvaukset pois, kun ne muilla ovat säilyneet? En näe mitään syytä siihen. Paitsi osakkeenomistajien voitontavoittelun, mutta pitääkö se voitto ottaa työntekijöitten selkänahasta, kysyy Mäki.

Mieliala toiveikas, sahatavaraa menee aina

Työntekijöiden neuvottelutavoitteet ovat olleet varsin kohtuullisia ja pääluottamusmies Mäelle riittäisi sama, mistä Teollisuusliitto on muillakin sopimusaloilla päässyt yhteisymmärrykseen työnantajien kanssa.

– Kikyt pois, palkankorotukset samat kuin muuallakin eli hyvin maltilliset.

Vaikka lakko on jatkunut jo kolme viikkoa, eivät Seikun sahan työntekijät ole vajonneet synkkyyteen.

– Mieliala on toiveikas kuitenkin. Uskotaan, että se sopu jossain vaiheessa tulee, toivottavasti nyt ennen ensi vuodenvaihdetta, vitsailee Mäki.

Optimismin perusteena on se, että tuotteen kysyntä on pysynyt hyvänä.

– Sahatavaraa menee maailmalle aika paljon. Ja kun kevät ja kesä tulevat, niin menekki kiihtyy.

Mutta vaikka toiveissa on sopimus, niin kaikkiin vaihtoehtoihin pitää varautua. Jos kiista vieläkin pitkittyy, suunnitteilla on lakkolaisille yhteinen tapahtuma ammattiosasto Kuutosen eli Porin Teollisuustyöntekijöitten tiloihin.

– Sinne olisi tarkoitus järjestää ruokailukin sitten. Ulkona sitä ei viitsi pitää, kun tuo talvi on täällä Porissa ollut sellainen, että vettä vaan tulee ja välillä räntää, perustelee Mäki.

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVAT JUSSI PARTANEN

Julkaistu 19.2.2020

LAKOSSA 27.1.–8.3. Metsä Fibren Vilppulan sahalla: ”Metsäteollisuus voisi miettiä alan imagoa – mistä rekrytoidaan tulevaisuudessa?”

Metsäteollisuus suunnittelee Suomeen mittavia hankkeita, mutta onko työnantajaliitto miettinyt, mistä saadaan työvoimaa?

Vilppulassa ei lakkovahteja ole alun jälkeen tarvittu, sillä lakko on pitänyt ilmankin eikä rikkureita ole sahalla näkynyt.

– Aluksi oli vahdit portilla, mutta se sitten lopetettiin. Liiton jäseniä meillä on reilusta sadasta työntekijästä lähes kaikki, kertoo pääluottamusmies Juha Peltomaa.

Nyt alkamassa on jo neljäs lakkoviikko. Yhtään näin vaikeaa sopimuskierrosta ja pitkää työkiistaa ei Peltomaa ole aiemmin kokenut, vaikka on ollut sahalla töissä jo 25 vuotta.

– Kun joulukuussa oli jo työnantajan kuuden päivän työsulku, niin me olemme olleet työmaalta poissa yli kuukauden.

Peltomaa näkee kiky-päivien olleen selvästi suurin vaikeus neuvotteluissa. Vaikka niistä ollaan pääsemässä eroon, niin työnantajat yrittävät tuoda lisätunteja sopimukseen toista kautta.

Tulee ehdotuksia, että arkipyhinä tehtäisiin töitä ja arkipyhäkorvaukset pois. Jos tällaisia jokin ala hyväksyy, niin sitten ne ovat kohta kaikilla sopimuksissa

Miksi Metsäteollisuus ry vetää kovempaa linjaa kuin toiset työnantajaliitot? Peltomaa arvioi, että pitkän aikavälin tavoitteena on saada tehtaat pyörimään tauotta.

– Kolmivuoroa seitsemänä päivänä viikossa, sitä he varmaan haluaisivat.

TYÖRAUHAA TOIVOTAAN, MUTTEI HINNALLA MILLÄ HYVÄNSÄ 

Työnantajien vaatimukset herättävät Vilppulassa ihmetystä. Sahalla työntekijöiden rintama pitää, vaikka mieluiten toki palattaisiin töihin.

– Porukan toive on, että tulisi se sopimus, niin saataisiin työrauha. Mutta toisaalta tämä täytyy katsoa loppuun saakka. Kerran menetettyjä etuja on vaikea saada enää ikinä takaisin.

Peltomaa toimii myös Vilppulan puutyöläisten osaston puheenjohtajana, ja kertoo senkin tukeneen lakossa olevia jäseniään taloudellisesti.

– Liiton avustuksen päälle meillä on ammattiosasto maksanut kaksikymppiä päivässä, mistä menee verot. Kahdelta viikolta maksettiin, mutta enempään ei oikein ole mahdollisuuksia, koska kassaa ei tietysti voi kokonaan tyhjentää.

Työnantajan ja työnantajaliiton linjauksissa näyttää olevan ristiriita. Metsä Fibre Oy käynnisti keväällä 2019 projektin nimeltä Yhdessä tekemisen hanke, jonka mukaan yritys pyrkii muun muassa yhdessä tekemiseen ja sitouttamaan koko henkilöstönsä yhteisiin tavoitteisiin.

– Esimerkiksi palvelusvuosilisän poistolla ei minusta sitouteta ketään yrityksen toimintaan, sanoo Peltomaa.

Metsäteollisuuden työnantajien kannattaisi Peltomaan mielestä olla huolissaan myös siitä, miten pitkäksi venähtänyt kiista vaikuttaa alan julkikuvaan ja työvoiman saantiin tulevaisuudessa.

– Tämä julkisuus, mitä nyt on saatu, ei tulevia rekrytointeja helpota yhtään, vaikka nyt on isoja hankkeita vireillä. Hyvät ja osaavat nuoret hakeutuvat helposti muille aloille töihin. Kyllä meikäläiseen ainakin vaikuttaisi, jos olisin nuori ja miettisin omia uravalintojani.

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

Julkaistu 18.2.2020

Sanoma osti Alman aluelehdet: Media-alalla yhä suurempi siivu mainosrahasta valuu pois lehdiltä ja Suomesta

Sanoma Oyj:n ja Alma Median suuri lehti- ja painokauppa selittyy olennaisilta osin mediamainonnan dramaattisilla muutoksilla. Lehtien siivu mainoskakusta on romahtanut ja verkon kasvanut räjähdysmäisesti.

KUVA YLLÄ: Pääluottamusmies Hannu Korhonen tarkkaili Alma Manun Tampereen painolaitoksen koneiden toimintaa 13.2.2020. KUVA JYRKI LUUKKONEN

Suomen mediamaailman ykköstoimija Sanoma Oyj osti tiistaina 11.2. Alma Medialta kaksi alueellista ykköslehteä (Aamulehti ja Satakunnan Kansa) ja 13 pienempää lehteä sekä Tampereella sijaitsevan modernin ja tehokkaan painotalon. Suurkaupan taustalla on molempien yritysten pyrkimys päästä kiinni kasvavaan verkkomainontaan, jonka suurimpia toimijoita ovat Facebook ja Google.

Alma siis supistaa rooliaan perinteisenä kustantajana. Ja mikä huomionarvoisinta, Alma luopuu kokonaan lehtien painamisesta. Yhtiön uuden suunnan kertoi toimitusjohtaja Kai Telanne ja se suunta on verkko: digitaaliset palvelut, mainos- ja markkinointiratkaisut sekä maksulliset digisisällöt. Eli yhtiö aikoo uusiutua kutakuinkin täysin. Vain Iltalehti, Kauppalehti ja Talouselämä jäävät muistuttamaan menneisyydestä.

Myös Sanoman intressit liittyvät verkkomaailmaan. Yhtiö kuvaa kauppaa ”merkittäväksi investoinniksi Sanoman uutismedioiden digitaalisen tilaajamäärän kasvattamiseen ja kotimaisen, riippumattoman journalismin digitaaliseen tulevaisuuteen”.

Sanoman ja Alman ratkaisu tulee ymmärrettäväksi, kun katsoo oheista kaaviota. Ne osoittavat vastaansanomattomasti, että verkkomainonta (esimerkiksi somessa ja hakukonepalveluissa) on kasvanut räjähdysmäisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Verkkomainonnan osuus koko 1,2 miljardin mainoskakusta oli viime vuonna jo 37 prosenttia, kun vastaava luku kymmenen vuotta sitten oli vain 12,5 prosenttia.

Facebookin ja Googlen tulo täkäläisillekin markkinoille tarkoittaa myös, että rahaa valuu yhä enemmän Suomen ulkopuolelle. Täsmällistä summaa ei tiedä kukaan, mutta sadoista miljoonista lienee kyse. Aiemmin oli toisin. Pääsääntö oli, että suomalaiset mainostajat mainostivat kotimaisissa painetuissa tai sähköisissä julkaisuissa, jotka puolestaan käyttivät tulonsa tuotteiden ja tuotannon kehittämiseen, ja tietysti osinkoihinkin.

Vaikka yritysten välinen kilpailu on kovaa, hieman kärjistäen voi sanoa, että Suomen mediayritysten suurimmat haasteet ovat Facebook ja Google – eivät muut suomalaiset mediayritykset.

PAINETTU SANA AHDINGOSSA

Mediataiston häviäjiä ovat olleet sanoma- ja aikakauslehdet, joiden osuus mainosrahasta on supistunut dramaattisesti kuten kaaviot osoittavat. Painetun sanan ahdinkoa pahentaa se, että myös tilaustuotot ovat pienentyneet, kun kuluttajat yhä enemmän hankkivat tietonsa somesta ja digilehdistä.

Painettujen lehtien laskukierre on jo pitkään näkynyt monella tavalla. Graafinen ala lienee yksi Suomen kaikkein saneeratuimmista. Lehtitaloissa on viimeisten vuosikymmenten aikana käyty satoja yt-neuvotteluja, jotka ovat johtaneet erityisesti kirjatyöntekijöiden vähentämisiin. Kymmeniä lehtiäkin on lopetettu ja lehdet ovat lisänneet yhteistyötään.

”Vaikka yritysten välinen kilpailu on kovaa, hieman kärjistäen voi sanoa, että Suomen mediayritysten suurimmat haasteet ovat Facebook ja Google – eivät muut suomalaiset mediayritykset.”

Kun levikit ovat laskeneet, ongelmat ovat heijastuneet jakeluun, sekä postin että lehtitalojen jakajiin. Ja paperin kulutuksen väheneminen on ollut ongelma tietysti myös paperi- ja selluteollisuudelle.

Lehdet ovat vastanneet haasteisiin suuntautumalla verkkomaailmaan, josta Sanoma-Alma-järjestely on vain tuorein esimerkki. Erityisen hyvin näyttävät onnistuneen iltapäivälehdet, jotka aloittivat verkkokokeilunsa jo parikymmentä vuotta sitten. Iltapäivälehdet saavat tulonsa irtonumeromyynnistä ja mainostuloista. Niiden välinen suhde on muuttunut dramaattisesti. 15 vuotta sitten iltapäivälehdet saivat tuloistaan viidenneksen mainonnasta, nyt mainonnan osuus on yli puolet. Valtaosa – ja kasvava osa – mainostulosta tulee verkosta.

PÄÄLUOTTAMUSMIEHET RAUHALLISIA, AINAKIN TOISTAISEKSI

Sanoman ja Alman edustajat painottivat, että kauppa itsessään ei aiheuta isoja uudelleenjärjestelyjä. Lehtiä ja toimituksia ei yhdistetä, mutta niiden yhteistyötä lisätään.

Mutta miten käy lehtien painajille ja muille kirjatyöntekijöille, viestintäalan toimihenkilöille ja jakajille? Heistä ei sanottu sanaakaan.

Aloitetaan jakajista. Pitkään Alma Manun jakajien pääluottamusmiehenä toiminut, nykyään Postipalvelut Oy:n palveluksessa oleva varaluottamusmies Eveliina Koivisto valottaa tilannetta, joka on varsinkin ajoitusten osalta kiinnostava.

Eveliina Koivisto. KUVA JYRKI LUUKKONEN

– Postipalvelut Oy osti Alman jakelutoiminnan viime kesäkuussa. Liikkeenluovutus oli nyt vuodenvaihteessa. Selkeästi näin jälkikäteen ajatellen Sanoma ei halunnut jakelua riesakseen, joten se myytiin ensin pois. Aika nopeasti alkoi spekulaatiot myös painotoiminnan myymisestä. Eli ei tullut tiistain kauppa yllätyksenä. Ostaja vain yllätti, kun se ei varsinaisesti ole tunnettu printin ylläpidosta. Varmasti suuria muutoksia on tulossa varsinkin paikallislehtiin. Sanoman lähes monopoliasema on ehkä hieman huolestuttava näkymä, Koivisto miettii.

Alman Tampereella sijaitsevan painolaitoksen eli Alma Manun kirjatyöntekijöiden pääluottamusmies Hannu Korhonen ei myöskään ole järin yllättynyt kaupasta eikä varsinkaan Alman uudesta suunnasta kohti vahvempaa digitaalisuutta.

Hannu Korhonen. KUVA JYRKI LUUKKONEN

– Kun on vuosia ollut mukana yhtiön erilaisissa palavereissa, on huomannut ne asiat, jotka kiinnostavat ja myös ne asiat, jotka eivät kiinnosta. Painopuoli ei ole kuulunut suurimpiin kiinnostuksen kohteisiin, Korhonen toteaa.

Hän sanoo miettineensä kauppahintaa. Alma myi 13 lehteä ja painon Sanomalle 115 miljoonalla eurolla. Se ei kuulosta järin isolta summalta.

– Meidän paino on Pohjoismaiden modernein. Kone on painamisen ja postituksen osalta äärimmäisen tehokas. Siihen investoitiin vuonna 2013 suunnilleen 70 miljoonaa euroa. Ostaja sai nyt hyvän painon lisäksi valmiit tuotteet.

Sanoma-konsernissa on yritysjärjestelyn jälkeen, jos kilpailuviranomainen kaupan siunaa, kolme sanomalehtipainoa. Tampereen lisäksi on Sanomala Vantaalla ja Savon Paino Varkaudessa. Pääosa Helsingin Sanomista ja Ilta-Sanomista painetaan Vantaalla.

Sanomalan painon pääluottamusmies Heikki Heikkilä arvioi, että yritysjärjestelyllä ei ole lyhyellä tähtäimellä erityisiä vaikutuksia painoihin tai painajiin. Korhonen on samaa mieltä.

Heikki Heikkilä. KUVA ANNIKA RAUHALA

– Me painojen pääluottamusmiehet olemme jo arvioineet keskenämme tilannetta. Emme näe tässä vaiheessa erityisiä huolenaiheita. Ei ole järkevää, logistisista tai aikataulullisista syistä, siirtää töitä esimerkiksi Vantaalta Tampereelle tai toisinpäin, Heikkilä sanoo.

Hän kertoo, että sanomalehtien painamista on saneerattu ankarasti jo vuosikymmenet. Hänellä on vuodelta 2008 taulukko, jossa luetellaan kaikki Suomen silloiset sanomalehtipainot. Niitä oli tuolloin noin 30.

– Niistä tusinan verran on lopetettu, siis runsaan kymmenen vuoden aikana. Eli aika vähiin on kapasiteetti jo nyt ajettu. Ei ole enää paljon lopetettavaa. Tietysti on niin, että jos levikit edelleen jatkavat laskuaan, asetelma saattaa muuttua.

Heikkilä näkee suuressa mediajärjestelyssä hyvääkin.

– Painettujen lehtien tulevaisuuden osalta on ratkaisevan tärkeää, että tuote on korkeatasoinen. Sellainen, että lukijat sen mielellään tilaavat. Minusta nyt on edellytykset parantaa lehtien laatua, kun on selvästi ilmoitettu, että toimitukset voivat käyttää toistensa juttuja.

Myös Sanoma Media Finlandin toimihenkilöiden eli grafinetlaisten pääluottamusmies Tuija Pircklén suhtautuu kauppaan varsin kiihkottomasti:

Tuija Pircklén. KUVA KITI HAILA

– Tämän hetken käytettävissä olevien tietojen perusteella en ole huolestunut enkä näe yt-vaaraa. Näyttäisi siltä, että esimerkiksi myynnin osalta ei ole päällekkäisyyksiä, ja osaamista puolin ja toisin voidaan kehittää.

Varauman hän kuitenkin jättää.

– Tiedossa on, että Sanomaan siirtyy almalaisia 365 kokoaikaisen henkilön työpanoksen verran, mutta emme toistaiseksi tiedä henkilöstöryhmittäistä jakoa.

Pircklén näkee kaupassa myös mahdollisuuksia. Suuntaaminen digitaalisiin sisältöihin nimittäin vaatii isoja investointeja. Nyt digiin on laajemmat hartiat ja vuosien mittaan saatuja kokemuksia voi hyödyntää puolin ja toisin. Tämä voisi lisätä houkuttelevuutta mainostajien silmissä, myös painettujen lehtien houkuttelevuutta.

MEDIA KESKITTYY, MITEN KÄY MONIÄÄNISYYDEN?

Yrityskaupan myötä Sanoma vahvistaa rooliaan Suomen keskeisimpänä mediatoimijana. Sanoman liikevaihto oli ennen Alma-kauppaa 913 miljoonaa euroa. Kaupan jälkeen konserni siirtyy miljardiluokkaan.

Sanoman tärkein haastaja on Mediatalo Keskisuomalainen, joka on laajentunut voimakkaasti runsaan viiden vuoden aikana Etelä-, Itä- ja Kaakkois-Suomeen. Keskisuomalainen osti vuonna 2013 tuusulalaisen Suomen Lehtiyhtymän ja vuonna 2016 muun muassa Etelä-Suomen Sanomia julkaisevan Mediatalo ESAn. Viime keväänä tehtiin uusin suurkauppa Keskisuomalaisen ostettua Länsi-Savo-konserniin kuuluvien Kaakon viestintä Oy:n ja ESV-paikallismediat Oy:n koko osakekannan. Kaupat sisälsivät 15 lehteä. Keskisuomalaisen liikevaihto on noin 250 miljoonan euron tasolla.

Sanoman ja varsinkin Keskisuomalaisen hankinnat merkitsevät median vahvaa keskittymistä. Sanoma-Alma-kauppaa kommentoineet media-alan tutkijat eivät kuitenkaan näe, että median moniäänisyys, ainakaan vielä, olisi kärsinyt korvaamatonta vahinkoa.

TEKSTI TUOMO LILJA

LAKOSSA 27.1.–23.2. Metsä Woodin Lohjan kertotehtaalla ”Heikennyksille ei lämmetä”

”Meillä ovat Metsäteollisuus ry:n heikennysesityksistä eniten puhuttaneet palvelusvuosilisät ja työajan lyhennyskorvaukset”, kertoo Metsä Woodin Lohjan kertotehtaan pääluottamusmies Ari Putila. Järjestäytymisasteeltaan yli 90 prosentin tehtaalla on lakko pitänyt,  ja se katsotaan loppuun asti, Putila vakuuttaa.

KUVA YLLÄ: Lakkovahdissa 11.2.2020 Lohjan Metsä Woodilla. Kuvassa vasemmalta Janne Nevalainen, Liisa Majamäki, Tiia Pyykkö, Minna Lepokallio, Marika Kallio, John Yambasu sekä Sari Kärkkäinen.

Kansantalouden tilastojen mukaan mekaaninen metsäteollisuus työllistää enemmän suomalaisia kuin paperiteollisuus. Mekaanisessa paiskii töitä noin 22 000 suomalaista, paperitehtaissa 19 000. Putila mietiskelee, pidetäänkö paperiteollisuutta kuitenkin ”tärkeämpänä” alana, koska miljardeissa sen vienti on isompaa.

– Ehkä siksi meidän lakkomme mainitaan lähinnä sivulauseena. Mutta yhtä tärkeitä nämä työpaikat ovat meille, jotka näissä tehtaissa olemme töissä, Putila alleviivaa.

Pääluottamusmies harmitteleekin sitä, että Metsäteollisuus ry ei ole halunnut tehdä mekaanisessa sopimusta.

– Mutta nyt kun Paperiliitto sai sopimuksen aikaiseksi, jospa kaikki esteet meidänkin sopimuksen saamiselle olisivat nyt poissa. Kyllä me töitä haluamme tehdä, ei tämä ole mukava tilanne kenellekään.

Kuvassa pääluottamusmies Ari Putila.

Suomen kansantalouden nojaaminen erikoisen paljon vientiin näyttäisi tilastojen valossa sekin harhaluulolta, ei tosiasialta. Muiden muassa Yle on kirjoittanut asiasta. ”Maailmanpankin tilastoissa on mukana 43 Euroopan maata. Maailmanpankin tilastojen valossa Suomi ei ole poikkeuksellisen vientiriippuvainen maa, ei sinne päinkään. Peräti 31 maata on Suomea vientiriippuvaisempia, eli Suomi kuuluu siihen neljännekseen, joka on kaikkein vähiten vientiriippuvainen. Numeroiden perusteella Suomea voisi päinvastoin kutsua poikkeuksellisen kotimarkkinariippuvaiseksi maaksi.” (Ylen uutiset 11.10.2019)

Mekaaninen metsäteollisuus myy nimenomaan kotimarkkinoille, sillä tuotantoa vuonna 2018 oli 6,9 miljardin euron edestä, ja kotimaahan siitä myytiin 4,6 miljardilla. Samana vuonna paperiteollisuuden tuotanto oli 15,6 miljardia ja siitä kotimaahan myytiin 4,8 miljardin edestä. Putila jatkaa mietiskelyään siitä, miksi työnantajapuoli näyttää olevan halukas pitkittämään ja venyttämään lakkoa sahoilla ja vaneritehtailla.

– Ajatellaan ehkä kuitenkin sitä vientikauppaa, pidetään paperinvientiä, kemiasta nyt puhumattakaan, valtakunnallisesti niin tärkeänä, että niille saatiin sopimukset meitä aikaisemmin.

PITKIÄ TYÖSUHTEITA

– Meillä on paljon ihmisiä, jotka ovat tehneet täällä pitkään, yli 20 vuotta, töitä. Jos palvelusvuosilisä otettaisiin pois, tekisi se todella ison loven palkkoihin, Putila toteaa.

Toinen tehtaan työväkeä kovasti puhuttanut heikennysehdotus on kolmivuorotyön lyhennyskorvauksen leikkaaminen.

­– Täällä on pääsääntöisesti tehty töitä 7 päivää viikossa eli 37:aa. Lyhennyskorvauksen pienentäminen vaikuttaisi sekin aivan suoraan keskituntiansioon.

Putila on siinä kuuluisassa samassa veneessä kertotehtaan muun väen kanssa. Hän on ollut Lohjan tehtaalla töissä 22 vuotta. Putilallekin heikennysesitysten toteutuminen näkyisi rajusti ja suoraan tilinauhassa.

Väki on pääluottamusmiehen mukaan kyllä huolissaan muistakin heikennysesityksistä, mutta nämä kaksi ovat nousseet kaikkein terävimmin esiin.

Kuvassa työsuojeluvaltuutettu Janne Nevalainen.

KEITÄ MEDIA KUUNTELEE?

Pääluottamusmies kuvailee, ettei hän oikein enää viitsi lukeakaan valtavirtamedian uutisointia lakoista.

– Jutut tehdään työnantajan näkökulmasta, ei oikeastaan koskaan työntekijöiden näkökannalta.

Lieneekö sen ”amerikkalaisen unelman” käänteinen irvikuva haaveissa myös suomalaisilla työnantajilla?

Onko ajateltu, että Suomessakin pitäisi siirtyä Amerikan malliin? Eli toteuttaa tännekin se amerikkalainen unelma, jossa työnantajat saavat nauttia hyvistä osingoista ja tuloksista, mutta työntekijä ei saa palkan muodossa niistä eduista nauttia.

Putila naurahtaa, että eipä ole Suomessakaan vielä koskaan ollut varaa maksaa työntekijöille hyviä palkkoja.

– Hyvinä aikoina ei voi maksaa, koska täytyy valmistautua huonoihin aikoihin. Ja huonoina aikoina ei voi maksaa, koska täytyy pärjätä kilpailijoiden kanssa.

Putilan huomion ovat kiinnittäneet jo valmistuneissa sopimuksessa ne pykälät, joiden mukaan työntekijöille maksetaan työantajan päätösvallan mukaisesti joitain palkaneriä.

– Millä perusteilla ne maksetaan? Miten päätetään, että joku työntekijä on parempi kuin toinen?

Putila liputtaa kaiken kaikkiaan yleiskorotusten ja kaikille tasapuolisesti jaettavien etujen puolesta.

– Tämä nykyinen järjestelmä on kuitenkin parempi. Se palvelee kaikkien etuja. Enkä henkilökohtaisesti usko lainkaan siihen, että erilaiset sopimukset ja erilaiset palkat (samasta työstä) työntekijöiden välillä lisäisivät tuottavuutta. Niistä saattaa syntyä vain riitaa työntekijöiden välillä.

– Minä olen sitä mieltä, ja uskon suurimman osan muistakin työntekijöistä ajattelevan samoin, että oikeudenmukaisuus on tärkeää. Koska kaikki ovat lakossa, myös lakon tulokset pitää jakaa kaikille.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT ANNIKA RAUHALA

LAKOSSA 27.1.–23.2. Metsä Woodin Suolahden vaneritehtaalla: ”Periksi ei ainakaan anneta”

Äänekosken Suolahdessa on pitkä teollisuushistoria. Niinpä vaneritehtaankin asiat näkyvät ja kuuluvat kylänraitilla. Perjantaina kymmenet mekaanisen metsäteollisuuden lakossa olevat teollisuusliittolaiset valtasivat marketin edustan, vaihtoivat kuulumiset ja nostattivat taistelutahtoa.

KUVA YLLÄ: Metsä Woodin Suolahden vaneritehtaan ammattiosasto järjesti lakkotapahtuman Suolahden keskustassa 7.2.2020. Keskellä liivissä suolahtelainen Mika Laulainen, vieressään äänekoskelainen Tommi Turunen. ”Suolahden veri ei vapise”, lausahti ringissä yksi lakkolainen.

Hernekeittoa, pullaa ja kahvia. Siinä eväät, joilla Metsä Woodin Suolahden vaneritehtaan lakkoilevat työntekijät pitivät taistelutahtoa yllä kipakkana pakkasperjantaina.

Paikallisen marketin pihassa järjestetty lakkotapahtuma veti paikalle kymmeniä tehtaan työntekijöitä sekä joitakin ulkopuolisia. Lakkoilijoiden keskuudessa tunnelma oli hyvä, ja naurukin raikui siellä täällä, vaikka työtaistelu sinällään onkin vakava asia.

Suolahden työttömät tekivät lakkotapahtumaan tarjoilut, kuten hernekeittoa.
Ensimmäinen hernekeitto loppui vartissa. Keittoa jakamassa luottamusmies Miikka Pietiläinen.
”Suolahdessa ei huvikseen lähdetä liikkeelle, vaan kun on tarve, niin lähdetään porukalla. Nämä ovat yhteisiä asioita”, kommentoi pullaa ja hernekeittoa talkoolaisena tehnyt Sirpa Martins.

– Periksi ei ainakaan anneta, tiivisti monien tunnot 30 vuotta tehtaalla työskennellyt Minna Salonen.

Hänen kanssaan ringissä ajankohtaisia asioita puivat Kirsi Hartikka, Jaana Qvist ja Henna Söderlund. Nelikko on työskennellyt tehtaalla yhteensä sata vuotta.

Salonen totesi, että vaikka kaikki tuntuvat puhuvan kiky-tunneista, ne eivät ole edes tärkein pöydällä oleva asia.

– Siellä yritetään polkea monia muitakin saavutettuja etuja, joiden puolesta ainakin minä mielelläni lakkoilen.

Lakon aikana naiset ovat ulkoilleet ja ehtineet harrastaa, kuka mitäkin.

– Emme me kotona ole itkeneet, mutta postia hirvittää välillä hakea, Salonen sanoi.

Työnantajat yrittävät polkea monia saavutettuja etuja, joiden puolesta minä mielelläni lakkoilen, sanoi Minna Salonen.

Liki pari viikkoa jatkunut lakko on tehnyt loven kaikkien työntekijöiden talouteen, mutta asuntolainat ja postilaatikkoon kilahtavat laskut on silti maksettava ajallaan. Tilanne on erityisen vaikea esimerkiksi samalla tehtaalla työskenteleville pariskunnille.

– Tai jos on yksineläjä, jolla koko palkka menee elämiseen, muistutti Qvist.

Yhteinen lakkotapahtuma vaikutti kuitenkin olevan kaivattu hetki päivittää viimeisin tilanne lakosta ja neuvotteluista.

– Minä ajattelen, että tämä kohottaa meidän yhteishenkeämme, kun näkee työkavereita, Söderlund sanoi.

Äänekoskelainen Alma-koira tuli omistajansa Satu Hyppösen kanssa tukemaan Satun lakkoilevaa miestä. Satu jännitti Pamilaisena, onko hänelläkin lakko pian edessä.

HUUMORIA JA JUTUNAIHEITA RIITTÄÄ

Paikalla päivystäneet Anssi Wiik ja Juho Toikkanen pitivät outona, että mekaanisen metsäteollisuuden neuvottelut eivät ole edenneet, vaikka monilla muilla aloilla sopimuksia on syntynyt.

– Metsäteollisuuden vuorineuvokset ovat niin jäykkiä tämän asian kanssa, että eivät edes halua hakea sopua, Toikkanen sanoi.

35 vuotta alalla ollut Wiik ei ole kokenut vastaavaa työtaistelua aiemmin.

– Onhan meillä lakkoja ja mielenilmauksia ollut ennenkin, mutta ei koskaan tämmöistä. Yleensä työehtosopimusneuvottelut ovat menneet niin, että vähän on kinattu ja pikkuisen uhattu, ja se on riittänyt. Nyt tuntuu, että mikään ei riitä, Wiik totesi.

Onhan meillä lakkoja ja mielenilmauksia ollut ennenkin, mutta ei koskaan tällaista työtaistelua, kertoivat Anssi Wiik ja Juho Toikkanen.

Mutta kuten koko tapahtumassa kävi ilmi, huumori ei ole lakkoilijoilta loppunut. Esimerkiksi lakkovahteina päivystäessä on ollut mahdollisuus tutustua paremmin pitkäaikaisiin työkavereihin.

– Meillä on tosi hyvä porukka, ja jutunaiheita ja huumoria löytyy aina, Toikkanen sanoi.

Marketin pihalla käväisi perjantaina myös Äänekosken viilutehtaan pääluottamusmies Elina Kähkönen.

– Koen, että tällaisella tapahtumalla on merkitystä. Näkee, että yllättävänkin paljon ihmisiä on mukana.

Hänen oman työpaikkansa 27-henkinen työntekijäjoukko on lähinnä odottavalla kannalla. Se Kähköstä vähän mietityttää, kuinka kauan työntekijät jaksavat lakkoilla, jos lakko kovin pitkittyy.

– Siellä on nuoria, joilla on asuntolainoja ja jotka ovat luottaneet, että on töitä.

”Lakko koskettaa koko perhettä”, kommentoi lakkolainen. Sumialaiset sisarukset tulivat lakkoilevan äitinsä kanssa tukemaan lakkolaisia ja syömään hernekeittoa. Keskellä Saana Riikonen.

HOMMA VIEDÄÄN LOPPUUN ASTI

Vaneritehtaan pääluottamusmies Osmo Kääriäinen sanoi, että juuri mikään ei ole muuttunut siitä, kun lakko alkoi reilut 1,5 viikkoa aiemmin.

– Varmaankin nyt odotellaan paperin neuvottelujen tuloksia. Veikkaisin, että sen jälkeen asia alkaa liikahtaa, koska vastaneuvottelija on kuitenkin sama.

(LUE LISÄÄ: Lauantaina 8.2. aamuyöstä valtakunnansovittelija antoi paperiteollisuuden työehtoneuvotteluiden osapuolille sovintoehdotuksen.)

Hänen mukaansa Suolahden porukan yhteishenki on pysynyt lujana, eikä esimerkiksi rikkureita ole tavattu. Kääriäisen mukaan noin 30 hengen lakkotoimikunta on pyörittänyt lakkovahtitoimintaa lakon aikana hyvin. Yhteyttä porukan kesken pidetään paljon WhatsApp-ryhmässä, ja myös ammattiosaston vireät nettisivut toimivat hyvänä tiedotuskanavana.

Suolahden lakkotapahtumassa keskellä liivissä liivissä pääluottamusmies Osmo Kääriäinen, vieressään äänekoskelainen Tommi Turunen.

Vaikka Kääriäisen työhistoria ulottuu 40 vuoden taakse, hänkään ei muista vuosien varrelta vastaavaa työtaistelua kuin nyt on meneillään. Poikkeuksellista on ainakin se, että tilanne on valtakunnallinen ja koskettaa monia muitakin toimialoja.

Kääriäinen sanoi, että työtaistelu ei ole koskaan hyvä asia, mutta tällä hetkellä kuitenkin pakollinen ja tarpeellinen. Saavutetuista eduista ja palkkatasosta on taisteltava. Tehtaalla lakon piirissä on Kääriäisen mukaan noin 360 henkeä ja tämän päälle tukilakoissa muutama kymmenen.

– Henki on edelleen vahva, ja kaikilla on sellainen ajatus, että homma viedään loppuun asti. Tarjottuja heikennyksiä ei hyväksytä, ja samoin kiky-sopimuksen 24 tuntia pitää kerta kaikkiaan poistua ja kerralla, Kääriäinen luetteli.

”Henki on edelleen vahva, ja kaikilla on sellainen ajatus, että homma viedään loppuun asti”, sanoi Suolahden Metsä Woodin pääluottamusmies Osmo Kääriäinen.

TEKSTI JANNE AROLA
KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

LAKOSSA 27.1.–23.2. Haapajärven Ha-Sa:lla: ”Kumppani neuvottelusta puuttuu”

”Me neuvottelisimme, mutta kun Metsäteollisuus ry ei kutsu meitä neuvotteluun, miten me neuvottelemme”, kysyy mekaanisen metsäteollisuuden työehtoneuvottelukunnan jäsen, haapajärveläisen Ha-Sa:n pääluottamusmies Teijo Paananen.

KUVA YLLÄ: Haapajärven Ha-Sa:n lakkovahteja yhteiskuvassa 5.2.2020. Edessä varapääluottamusmies Jouko Hirvasaho, takarivissä vasemmalta Jarko Koponen, Marko Nybacka, Pertti Tuoriniemi, Janne Ruhala ja Juha Jyrinki, eturivissä vasemmalta Hannu Lappalainen, Jani Karsikas ja Tero Liuska. KUVA ESKO KESKI-VÄHÄLÄ

Teijo Paananen ihmettelee työnantajaliiton Metsäteollisuus ry:n työmarkkinajohtaja Jyrki Hollménin julkisuudessa esittämää väitettä, minkä mukaan Teollisuusliitto ei neuvottele, vaan odottaa paperiteollisuuden ratkaisua.

– Kyllä me neuvottelisimme, jos olisi neuvottelukumppani.

– Joulukuun 20. päivä olen viimeksi ollut neuvottelussa. Metsäteollisuus ry ei ole ollut oikein halukas meidän kanssa neuvottelemaan. Me kentän ihmiset emme ole olleet paikan päällä. Se viesti mitä sieltä tulee, on se, että tilanne on ihan alkuasetelmissa.

Ha-Sa:n pääluottamusmies Teijo Paananen. Hänet kuvattiin Teollisuusliiton mekaanisen metsäteollisuuden työehtoneuvottelukunnan kokouksessa Helsingissä 6.2.2020. KUVA KITI HAILA

Ainoa konkreettinen esitys, mikä Paanasen mukaan kentän neuvottelijoilla on kädessä, on työnantajajärjestön lista, joka sisältää pelkkiä työehtojen heikennyksiä eikä mitään muuta. Sen toteuttaminen merkitsisi työntekijöille noin 20 prosentin ansion laskua.

– Kyllä se näin on. Se on keskiarvo. Joillakin se on enemmän ja joillakin vähemmän. Heikennyslistalla on todella paljon muutakin kuin kiky.

Kiky-tuntien poistamisesta ei työnantajaliitto ole suostunut Paanasen mukaan edes keskustelemaan.

– Se on viimeinen, mitä minä olen työnantajapuolen neuvottelijoilta kuullut. Nyt on tullut selkeä viesti, mikä on omakin näkemykseni, että työnantajaliitto odottaa paperiteollisuuden sopimusta.

Liivit päälle: Haapajärven Ha-Sa:n varapääluottamusmies Jouko Hirvasaho valmistautuu lakkovahtiin. KUVA ESKO KESKI-VÄHÄLÄ

MIKSI TYÖNANTAJALIITTO TEKEE TÄMÄN JÄSENYRITYKSILLEEN?

– Ihmettelen Metsäteollisuus ry:tä, miksi he tekevät tämän omille jäsenyrityksilleen, ja tietysti myös meille työntekijöille. Työnantajaliiton vaatimukset ovat niin kohtuuttomat, että jos ne toteutuvat, liian moni on laskujen kanssa ihmeissään, miten he pärjäävät. Eivät palkat liian isoja ole tälläkään hetkellä. Mekaanisessa metsäteollisuudessa on melko heikkopalkkaisia työpaikkoja.

Paananen muistuttaa, että solmittavat työehtosopimukset tulevat koskemaan kaikkia työntekijöitä mekaanisessa metsäteollisuudessa.

– Se on kaikkien meidän työehtosopimus, olemme liitossa tai emme.

Seisaalla varapääluottamusmies Jouko Hirvasaho, kahvilla Jani Karsikas, Hannu Lappalainen ja Jarko Koponen. KUVA ESKO KESKI-VÄHÄLÄ

Hän pohtii, mikä intressi Metsäteollisuus ry:llä on toimia tällä tavoin.

– Kilpailykyky-perusteluun en oikein usko, koska työajan pidentämistä on ollut suhteellisen vähän. Kyllä siellä on jotain muuta taustalla.

Hän arvioi, että konfliktia pidentämällä työnantajaliitto yrittää vain kyykyttää ammattiyhdistysliikettä.

– Kaikki työnantajat eivät enää varmasti ole tämän takana, koska työnantajatkin kärsivät todella paljon tästä lakosta.

SAHALLA OTETAAN KYLMÄN RAUHALLISESTI

Haapajärven Ha-Sa:n kaikki Teollisuusliiton jäsenet, yhteensä 60 henkilöä, ovat lakossa. Liiton jäsenet ovat lakossa myös samaan yritykseen kuuluvalla Eskolan sahalla. Pieni joukko Teollisuusliittoon kuulumattomia on lakonalaisissa töissä.

– Porukka on ollut sen verran aktiivinen, että heitä ei ole tarvinnut houkutella lakkovahdeiksi. Lakkovahteja piisaa. Suunnilleen kaikki ovat sitä tehtävää hoitaneet.

Lakon jatkumisen tarvittaessa neljään viikkoon porukka otti Paanasen mukaan kylmän rauhallisesti.

– Joku tuumasi, että pari lomapäivää taitaa mennä.

Ha-Sa:n lakkovahdit tauolla: Jarko Koponen, Hannu Lappalainen ja Jani Karsikas. KUVA ESKO KESKI-VÄHÄLÄ

Paananen toivoo, että suhteellisen pikaisesti tulee kutsu neuvotteluun, ja syntyy molempia osapuolia tyydyttävä sopimus niin, että yritykset saavat toiminnan pyörimään ja työntekijät pääsevät töihin.

– Meillä on se tavoite, että me neuvottelemme työehtosopimuksen. Sen pitää olla sellainen, että molemmat osapuolet pystyvät siihen panemaan nimensä. Jos se paperi annetaan tuollaisena kuin se nyt on, siihen ei laita nimeään kukaan meidän neuvottelijoistamme.

– Meillä työntekijöillä ja omalla työnantajallamme ei ole nokkapokkaa. Meidän vastapuolemme on Metsäteollisuus ry.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT ESKO KESKI-VÄHÄLÄ JA KITI HAILA

LAKOSSA 27.1.–23.2. Pelloksen UPM:llä: ”Metsäjätit eivät mieron tiellä, UPM:n liikevoittoprosentti 13,7”

Puutuoteteollisuuden työntekijöiden reaalipalkat ovat laskeneet. Tuottavuus on samaan aikaan noussut jopa muuta teollisuutta nopeammin, ja Suomen metsäteollisuuden jättiyhtiöt keräävät miljardivoitot. UPM:n Pelloksen pääluottamusmies Marko Langin mielestä valtavirran uutisointi on hakoteillä, sillä UPM ei ole todellakaan joutumassa mieron tielle 13,7:n liikevoittoprosentillaan.

KUVA YLLÄ: UPM:n Pelloksen vaneritehtaiden portilla 4.2.2020 Teollisuusliiton mekaanisen metsäteollisuuden lakon lakkovahteina vasemmalta Tommi Jukarainen, Erkki Immonen, Mikko Runonen ja Pekka Töyrynen.

– Valtavirtamedian uutisointi on hyvin yksipuolista. Työnantajapuolen väitteet menevät ay-liikkeen sanomaan verrattuna haastamatta läpi. Me täällä Pelloksen tehtailla emme todellakaan näe sellaista, että Suomen metsäteollisuus taistelisi nyt henkitoreissaan sen puolesta, että tuotantoa kannattaisi pitää Suomessa.

UPM Plywood Oy:n Pelloksen vaneritehtaat sijaitsevat Mikkelin Ristiinassa. Pääluottamusmies Marko Lang edustaa tehtaitten runsasta 400 teollisuusliittolaista. Langin ei tarvitsisi sanojensa oikeiksi todistamiseksi tehdä muuta kuin siteerata UPM:n omaa viimeisintä pörssitiedotetta vuoden 2019 tuloksesta. Se vahvistaa Langin näkemykset siitä, että pääoman omistajilla menee Suomessa ennätyksellisen yltäkylläisesti varsinaisen työn tekijöihin verrattuina.

UPM teki hyvän tuloksen (…) Liiketoiminnan rahavirta oli ennätyksellinen 1 847 miljoonaa euroa.” Vertailukelpoinen liikevoitto vuonna 2019 oli samaisen tiedotteen mukaan lähes puolitoista miljardia eli 1 404 miljoonaa euroa. Maan suurin päivälehti hehkutti pörssitiedotteen vanavedessä tätä: ”Liikevoittoprosentti UPM:lla oli 13,7.” Ei ehkä kannata surkutella toistakaan metsäjättiä, Stora Ensoa. Sen pörssitiedote kertoo vuodesta 2019, että ennätyksellinen liiketoiminnan rahavirta oli 1 980 miljoonaa euroa.

”Teollisuusliiton jäsenet ovat 100-prosenttisesti asiamme takana”, vakuuttaa pääluottamusmies Marko Lang.

Teollisuusliiton tutkimusyksikkö toteaa, että puutuotteiden valmistuksen tuottavuus on lamavuodesta 2009 lähtien kasvanut paremmin kuin teollisuudessa kokonaisuutena. Reaaliansiot ovat sen sijaan alentuneet vuoden 2015 alun tilanteesta. Lang on tietoinen siitä, että työntekijät ovat osansa tehneet suomalaisen kansantalouden eteen.

– Työntekijät eivät ole este tuottavuuden nousulle. Jos katsoo taaksepäin, viimeiset 10 vuotta on tehty äärimaltillisia työehtosopimuksia.

– Ja minä tiedän, että täällä vanerikonetta käyttävät ehkä maailman ammattitaitoisimmat ihmiset. Itse tulin Pellokselle 13 vuotta sitten. Olen nähnyt, miten paljon täältä on vähennetty porukkaa koneiden automaation myötä, eli tuottavuus on kehittynyt koko ajan.

UPM Pelloksen lakkovahteja.

”ASIAMME TAKANA 100-PROSENTTISESTI”

Lang on juuri haastattelun alla ollut Pelloksen tehtailla muiden lakkovahtien kanssa ”palelemassa”, kun ilkeä tuuli on moninkertaistanut -8 asteen pakkasaamun kylmyyskertoimet. Mutta paljon hyytävämpiä ovat tiedot työnantajien vaatimuksista, jotka ovat entisestään tiivistäneet lakkorintamaa.

– Kun Teollisuusliitto julkaisi sen Metsäteollisuus ry:n vaatimuslistan, moni rupesi todellakin miettimään, mitä merkitsisi, jos ne vaatimukset menisivät läpi.

– Teollisuusliiton jäsenet ovat 100-prosenttisesti asiamme takana. Eikä lakkovahtien saaminen ole ollut vaikeaa. Ison luottamusmiesringin lisäksi ammattiosaston hallituksen väki ja yleisvarajäsenet ovat seisseet portilla ihan kiitettävästi, Lang kehaisee.

Työsuojeluasiamies Pekka Töyrynen näyttää, mitä mieltä hän on 24 kiky-tunnista.

YTK:laisista viisi–kuusitoista on katsonut asiakseen mennä tehtaalle töihin, vaikka he eivät mitään varsinaista tuotantoa saakaan aikaiseksi. Mutta onpa ollut liikettä liittoonkin päin.

– Olemme saaneet 13 uutta jäsentä, lähinnä entisiä liiton ja entisiä YTK:n jäseniä. He olivat eronneet liitosta tuumaten, etteivät he liittoa mihinkään tarvitse. Nyt työtaistelujen aikaan heistä alkoikin tuntua, että ehkä he sittenkin liittoa johonkin tarvitsevat.

”ISOMMISTA ASIOISTA KYSE”

Valtavirtamediassa Langia harmittaa myös se, että puhutaan vain kiky:n talkootunneista, vaikka tässä taistellaan niin paljosta muustakin. Talkoot kyllä närästävät ja ne koetaan tavattoman epäoikeudenmukaisiksi maistuen työntekijöistä ”myrkylliseltä käärmekeitolta”. Tunnit onkin ehdottomasti saatava uudesta sopimuksesta pois. Mutta Lang muistuttaa sosiaaliturvamaksujen 6,5 miljardin euron tulonsiirrosta suoraan työntekijöiltä työnantajille, minkä kiky takasi.

Lang kertoo vielä, että ainakaan Pelloksen tehtailla ei ole havaittu minkäänlaisia työllisyys- tai tuottavuusvaikutuksia, vaikka kiky jyrättiin läpi niihin vedoten.

Lakkovahdissa työsuojeluvaltuutettu Mikko Runonen.

– Meillä on tehty keskeytymätöntä 3-vuoroa, eivätkä koneet ole käyneet yhtä ainoata tuntia lisää vuodessa. Ja keskeytyvässä 3-vuorossa on saattanut olla kaksi työntekijää samaa tuotantoa tekemässä. Ei me oikein täällä tehtaalla ymmärretä, miten Metsäteollisuus ry näkee näissä sitten kilpailukyvyn nousua.

Lang ei uskokaan, etteikö Metsäteollisuus ry:llä olisi varaa luopua kiky-tunneista propagandistisista väitteistään huolimatta. Pääluottamusmies uskoo, että työnantajat näkevät vain kiky-tunnit kustannussäästöinä, joista ei haluttaisi luopua.

”RISTIINALAISET, TULKAA JUTTELEMAAN”

Pelloksen vaneritehtaalaiset kutsuvat ristiinalaiset puhumaan ja keskustelemaan lakon todellisista syistä ja tavoitteista huomenna torstaina 6. helmikuuta ”Uikkarille” eli Ristiinan rantapuistoon. Siellä on makkaranpaistokoju kello 9–13, jolloin Micke Porkka liiton aluetoimistosta on myös paikalla.

Lang painottaa sitä, että raskasta, tutkimustenkin mukaan terveyttä haperruttavaa vuorotyötä tekevät vanerityöläiset eivät edelleenkään havittele kuuta taivaalta.

– Meidän vaatimuksemme eivät todellakaan ole ylimitoitettuja. Haluamme vain talkootunneista eroon ja ostovoiman turvaavat palkankorotukset.

– On vielä muistettava, että kolmivuorotyöläiset joutuvat luopumaan sosiaalisesti todella paljosta. Meillä on esimerkiksi yksi sellainen työvuorolista ensi kesälle, että työntekijäryhmällä ei ole ainuttakaan lauantaita vapaana heinä–elokuussa.

– Nämä kaverit ovat palkkansa ansainneet. Ja vanerityöläiset ovat niitä, jotka laittavat rahansa kotimaiseen kulutukseen ja maksavat veronsa, joilla pyöritetään suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa.

Pääluottamusmies Langilla on myös yksi kysymys heille, jotka solvaavat ay-liikettä menneen ajan reliikiksi, joka vain häiritsee fiksujen nuorten ihmisten intoa tehdä töitä.

– Kyllä ne sanavalmiimmat ja vahvimmat työntekijät saattavat neuvotella hyvän palkan ja ehdot itselleen. Mutta me ay-liikkeessä, me pidämme myös heikomman puolta. Me olemme ainoa, joka pitää huolta myös niistä maan hiljaisista. Vain ay-liike vaatii kohtuullisen palkan kaikille. Työnantaja ei sitä säälistä tai pakottamatta anna.

Lakkovahtivuoron jälkeen yhteisellä aamupalalla vasemmalta Timo Kuittinen, Pekka Töyrynen, Mikko Runonen, Erkki Immonen ja Arto Pulkkinen.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT PAULA MYÖHÄNEN

LAKOSSA 27.1.–16.2. Jyväskylän UPM Plywoodilla: ”Isä, miksei työnantaja suostu maksamaan riittävästi palkkaa?”

”Isä, miksei työnantaja suostu maksamaan riittävästi palkkaa?” Niin kysyi UPM Plywoodin Jyväskylän vaneritehtaan pääluottamusmiehen Jarno Kemiläisen 14-vuotias tytär. Niin, miksei? UPM tahkoaa jatkuvasti miljardivoittoja, mutta ropoaakaan ei riitä työntekijöille. Mutta nyt on työntekijöiden mitta tullut täyteen. Taistelu elämiseen riittävästä palkasta käydään loppuun asti, vakuuttavat lakkovahdit.

KUVA YLLÄ: UPM Plywood Jyväskylän vaneritehtaan pääluottamusmies Jarno Kemiläinen lakkovahdissa 29.1.2020.

Säynätsalossa sijaitsevan UPM Plywood Oy:n Jyväskylän vaneritehtaan portille on kerääntynyt keskellä ensimmäistä lakkoviikkoa päättäväinen joukko. Pääluottamusmies Jarno Kemiläisen kanssa lakkovahteina ovat viiluosaston luottamusmies Milja Torstensson, työsuojeluvaltuutettu Matti Väänänen, konekorjaamon luottamusmies Juha Laaksonen ja ammattiosaston hallituksen jäsen Jari Savolainen. Paikalla ovat myös vanerityöntekijä Riitta Paananen ja moniosaaja Tuula Mattola, jotka ovat ammattiosaston aktiivijäseniä, vaikka juuri nyt ei tehtaalla luottamustehtävää olekaan.

Teollisuusliiton mekaanisen metsäteollisuuden lakon lakkovahteina UPM Plywood Jyväskylän vaneritehtaan portilla eturivissä vasemmalta Tuula Mattola, Matti Väänänen, Jarno Kemiläinen ja Riitta Paananen; takarivissä vasemmalta Jari Savolainen, Juha Laaksonen ja Milja Torstensson.

Lakkovahdeilla ei ole tosin mitään vahdittavaa. Järjestäytymisaste on lähes 100, eikä 140 tuotannon työntekijän joukosta rikkureita löydy.

– Minä olen ylpeä meidän työväestä, jota itsekin saan edustaa. Meillä on kuitenkin ollut vaikea syksy, on ollut lomautuksia, sitten tuli lakko ja sen perään työsulku. Nostan hattua, monen talous on jo kireällä, mutta kaikki ovat hyvin sitoutuneita taistelemaan asiamme puolesta, Kemiläinen kuvailee.

”EIKÖ TYÖLLÄ TARVITSE TULLA TOIMEEN?”

Lakkovahtien puheenaiheena on viime päivinä otsikoissa pyörineet omistajayhtiön rikkaimpaan kärkeen kuuluvan johtajan halventavat puheet siitä, ettei työllä tarvitsekaan tulla toimeen. Nämä heitot ovat tavattomasti loukanneet ja kuohuttaneet kaikkia.

Kuohunnan taustalla on myös tieto siitä, että UPM on tehnyt 26 kvartaalia eli yli kuusi vuotta voittoa putkeen kuuluen niihin pörssiyhtiöihin, joista maan suurin päivälehti totesi muutama päivä sitten: ”Suomalaiset pörssiyhtiöt ovat vahvassa taloudellisessa kunnossa, eli ne ovat vähän velkaantuneita. Lisäksi monet yhtiöt ovat hyvissä ajoin reagoineet toimintaympäristön muuttumiseen tehostamalla toimintaansa. Kun kaikki nämä tekijät otetaan huomioon, yhtiöt voivat jakaa huomattavan osan tuloksestaan osakkeenomistajilleen”. UPM:n oma katsaus viime vuoden kolmelta ensimmäiseltä kvartaalilta kertoo, että yhtiö teki yli miljardin euron liikevoiton.

Lakkovahdit tervehtivät tehtaalta poistuvaa lakkoon kuulumatonta henkilöä.

Vaneritehtaan työntekijät painottavat, että he haluavat yksinkertaisesti tulla palkallaan toimeen.

– Me emme ole vaatimassa mitään kohtuuttomia. Kun vuodessa tienaa 30 000–34 000 euroa, ei siitä ole varaa leikata, kun kaikki hinnat nousevat koko ajan. Me haluamme vain, että pärjäämme palkallamme, Kemiläinen tiivistää.

– Jos pörssiyhtiöitä mainostettaisiin samalla tavalla kuin työntekijöille, ”ei ole rahaa”, jokainen tietää mitä osakkeille silloin kävisi, ironisoi Laaksonen.

KYSE PALJOSTA MUUSTA KUIN KIKYSTÄ

– Koko ajan puhutaan vain ”kiky, kiky, kiky”, mutta siellä on niin paljon muutakin, Torstensson kuvaa tuohtuneena julkisuuden antamaa vääristynyttä kuvaa 24 talkootunnin merkityksestä.

Työnantajapuoli eli Metsäteollisuus ry on ehdottanut valtaisan määrän erilaisia heikennyksiä työehtosopimukseen. Ne merkitsisivät 20 prosentin palkan alennusta mekaanisen metsäteollisuuden työntekijöille. Ja on siellä jopa kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaisia ehdotuksiakin kuten lakko-oikeuden vieminen.

”Koko ajan puhutaan vain ”kiky, kiky, kiky”, mutta siellä on niin paljon muutakin”, kuvailee neuvotteluja Milja Torstensson (vasemmalla).

Pääluottamusmies muistuttaa puolestaan siitä, että sosiaalivakuutusmaksujen siirto työnantajilta työntekijöille on pysyvä tulonsiirto palkansaajilta osakkeenomistajille.

– Siirrosta kertyneet voitot jäävät sinne omistajille. Ja tulevat jäämään edelleen. Siitä työnantajapuoli ei tietenkään muistuta. Mutta kun ahneus on loputonta eikä työväen alistamisessa mikään riitä…

MISSÄ ON ISÄNMAALLISUUS?

– Harmittaa nähdä, että miljardivoitoista ei olla valmiita investoimaan Suomeen ja luomaan sitä kautta tänne uusia työpaikkoja, työsuojeluvaltuutettu Väänänen toteaa.

– Missä on UPM:n yhteiskuntavastuu? Eipä kikyn 24 tuntia estänyt yhden paperilinjan sulkemista Raumalta, Kemiläinen huomauttaa.

”Miksi tahallaan ajetaan asioita solmuun? Miksi työnantajat haluavat riitelyä ja sanelua”, kysyy pääluottamusmies Jarno Kemiläinen.

Pääluottamusmies sanoo olevansa suorastaan kyllästynyt siihen uhkailuun ja kiristykseen, jota suomalaiset suuryhtiöt harjoittavat puhuessaan tehtaiden siirtämisestä muualle.

– Ei se ole aikuisen sopimusneuvottelijan tapa toimia, Kemiläinen kuvaa. Hän lisää, että suuryhtiön strategiset ratkaisut tehtaiden sulkemisesta tai laajentamisesta tehdään ihan jollain muilla perusteilla kuin sillä, mitä tes-neuvotteluissa tapahtuu tai mitä mieltä luottamusmies on.

Jari Savolainen kehui kenkiään parhaimmiksi lämmittäjiksi pakkasessa lakkovahtina seisoskellessa. Huopikkaat ovat kestäneet hyvin kylmää.

MIKSI HALUTAAN RISTIRIITOJA?

– Miksi tahallaan ajetaan asioita solmuun? Miksi luottamusmiehen asemaa heikennetään koko ajan, vaikka järjestäytynyt työvoima on myös työnantajan etu? Miksei meitä nähdä voimavarana? Mekaanisessa metsäteollisuudessa on paljon osaavia ihmisiä, joilla olisi valmiuksia kehittää toimintaa. Miksi työnantajat haluavat riitelyä ja sanelua?

Kemiläinen on tavattoman turhautunut siitä, että työntekijöiden potentiaalia ei hyödynnetä. Hän ennustaakin, että lopulta todellista kilpailukykyä on se, että työntekijöitä kohdellaan hyvin. Työvoimapulan vuosina houkuttelevin ala on se, jolla on kilpailukykyiset palkat ja jolla työntekijät voivat hyvin.

– Hyvä johtaminen ja se, että ihmisiä kohdellaan ihmisinä eikä koneen osina, niin tiivistää Torstensson aidon reseptin tehtaiden tuloksellisuuteen.

Lakkovahdissa vasemmalta Tuula Mattola, Matti Väänänen, Jarno Kemiläinen, Juha Laaksonen, Milja Torstensson ja Riitta Paananen.

– Yhtiön tärkein voimavara on hyvinvoivat työntekijät, komppaa Väänänen.

Lakkovahtien rintaman puheisiin kiertyy vielä uudestaan se palkka.

– Ihmisten on tultava palkallaan toimeen. Eihän tämä niin voi mennä, että ensin käydään töissä ja sitten joudutaan hakemaan vielä joitain tukia, Laaksonen toteaa.

Lakkovahtien päättäväisellä ja hyväntuulisesti toistensa kanssa vitsailevalla porukalla on terveisiä niin työnantajapuolelle kuin liiton neuvottelijoille.

– Ei meillä rikkureita ole. Me ollaan lakkovahdissa siksi, että näytään ja osoitetaan työnantajalle. että rivit pitävät ja voimaa on, Väänänen sanoo.

”Ei meillä rikkureita ole. Me ollaan lakkovahdissa siksi, että näytään ja osoitetaan työantajalle. että rivit pitävät ja voimaa on,” työsuojeluvaltuutettu Matti Väänänen (etualalla) sanoo.

Kemiläinen sanoo luottavansa muitten sektoreiden tukeen mekaanisen metsäteollisuuden sopimusneuvotteluissa, jos tarvetta ilmaantuu.

– Pysykää tiukkoina! Kemiläinen lähettää kehotuksen Teollisuusliiton neuvottelijoille.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

LAKOSSA 27.1.–16.2. Vierumäen Versowoodilla: ”Tämä viedään loppuun asti!”

”Loppuun asti katsotaan! Luultavasti niin ajattelevat Vierumäellä kaikki. Se on ainoa sauma, millä on mahdollista päästä eroon kikyistä ja lopettaa työnantajan ajamat heikennykset”, sanoo Versowood Vierumäen pääluottamusmies Jukka Kostiainen.

KUVA YLLÄ: ”Toistuvat työtaistelut ovat tiivistäneet porukkaa. Yhteishenki on kova tällä hetkellä”, pääluottamusmies Jukka Kostiainen kertoo.

Tiistaina 28. tammikuuta lakkovahtien vuoronvaihdon aikaan oli Vierumäen VPK:n tiloissa tupa täynnä vahdiksi ilmoittautuvia työntekijöitä ja tunnelma päättäväinen.

Jukka Kostiainen kertoi maanantaina alkaneen mekaanisen metsäteollisuuden lakon sujuvan tutulla rutiinilla.

– Meillä on hyvä porukka, lähemmäs 30, jotka käyvät vahtimassa. Ei ole tarvinnut liioimmin houkutella. He ovat tulleet ihan omasta tahdostaan ja ilmoittaneet, että minä tulen taas.

Versowoodin lakkovahdit kokoontuivat Vierumäen VPK:n paloasemalla tiistaina 28. tammikuuta.

Myös liiton ja aluetoimiston tuki on hänen mukaansa ollut arvokasta.

– Liitto on pitänyt ainakin luottamusmiehet hereillä, antavat hyvin infoa sieltä. Sitä tulee aluetoimitsijoilta ja myös Facebookin kautta tasaisin väliajoin tilannepäivitykset.

Toistuvat työtaistelut ovat Kostiaisen mukaan tiivistäneet porukkaa.

– Tämä on meidän viides ottelumme. Tuttua puuhaa. Sitä kautta meidän rivimme ovat tiivistyneet vuosien saatossa. Yhteishenki on kova tällä hetkellä.

TYÖNANTAJAN VAATIMUKSET EIVÄT MIELTÄ YLENNÄ

Lakkoon on Kostiaisen mukaan iso joukko muitakin painavia syitä kuin kiky-tunnit. Ei vähiten se, että työnantajan vaatimuksien läpimeno merkitsisi huomattavaa palkanalennusta.

– Kiky-tunnit, jotka muilta ovat jo pois, meitä hiertää vahvimmin. Mutta lisänä on sairauslomaheikennys, ensimmäinen päivä omavastuulla ja sen jälkeen pienentyvä sairauslomapalkka. Sitten on pekkasten ja pekkaskorvauksen puolittaminen. Ne ovat jo isoja rahoja, saati sitten, kun puhutaan kinkkurahasta eli palvelusvuosilisästä, joka maksetaan pitkään palvelleille työntekijöille. Pelkästään sen takia on ennenkin lakkoiltu. Nyt se on taas häviämässä meiltä.

”Kun tällaisista heikennyksistä on kysymys, on pakko pitää omista oikeuksista huolta”, sanoo terämies Ville Toivonen.

Niin sanotulla kinkkurahalla on Kostiaisen mukaan muutakin arvoa kuin rahallinen.

– Sen pois ottaminen olisi työnantajan kiitos siitä, että olet uhrannut aikasi ja elämäsi, yli 25 vuotta talolle, ja sitten vedetään se kokemuksen tuoma taito ja arvostus vessanpöntöstä alas. Ei se ainakaan ylennä mieltä jatkaa työntekoa sen jälkeen.

VIERUMÄEN SAHAT SEISOVAT

Vierumäen Versowoodilla on 180 työntekijää, ja yli 80 prosenttia heistä kuuluu liittoon. Lakon aikana sahat seisovat, mutta tehtaan alueella on lakkovahtien mukaan ilmennyt hienoista toimeliaisuutta.

– Viisi rikkuria meni tänä aamuna töihin. Pellettitehtaan he saivat pyörimään esimiesvoimin. Tasaamoa he yrittävät saada käyntiin, mutta sielläkin on sellaisia työntekijöitä, jotka eivät ole ikinä edes käyneet kyseisessä laitoksessa. Tiedä sitten, minkälaista tulosta he siellä tekevät, Kostiainen pohtii.

Työsuojeluvaltuutettu Jaana Järvinen pitää sitä työsuojelullisesti huonona juttuna.

– Ilman opastamista ei sellaiseen paikkaan kannattaisi työhön laittaa. En todella tiedä onko näin, mutta epäily on vahva.

Versowoodin portilla Teollisuusliiton mekaanisen metsäteollisuuden lakon lakkovahteina 28. tammikuuta vasemmalta Pirjo Iivonen, Jukka Kostiainen, Jaana Järvinen, Sari Kallio, Timo Kuituniemi ja Ville Toivonen.

Sahatavaraa ei Vierumäen kummastakaan laitoksesta tule ulos.

– Toisella sahalla järjestäytymisaste on 100 prosenttia. Se on aikanaan kokenut vähän kurmootusta, ja siellä on hyvin vahvat muistot. Ison puun sahalla on myös hyvä tilanne: ei sielläkään saa tuotantoa käyntiin, Kostiainen mainitsee.

HEINOLAN SURULLINEN TAPAUS

Lakosta huolimatta hieman yli 40 työntekijän Versowoodin Heinolan liimapuutehdas on toiminnassa ja siellä valtaosa väestä töissä. Kostiainen pitää tapausta surullisena.

– Muutama vahva persoona on siellä laittanut kaiken peliin, ja saanut vedettyä porukan siihen mukaan. He eivät taida ihan ymmärtää omaa etuaan tässä tilanteessa. Koska olemme samaa ammattiosastoa, olemme täältä lähettäneet lakkovahteja sinne. Ihan hyvässä hengessä se on tapahtunut, mitään konflikteja ei ole ollut, eikä suunsoittoa enempää kuin normaalistikaan.

Meidän pitää ajatella tulevia sukupolvia ja omia jälkeläisiämme, minkälaiset työolot heillä on. Aikanaan meidän isovanhempamme taistelivat meille nykyiset normit. Nyt on meidän vuoromme antaa oma panoksemme hyvinvointiin. Lakkoilu tuntuu lompakossa, mutta miten paljon se sitten tuntuu, jos 20 prosentin palkanalennus toteutuu. Silloin täältäkin aika moni lähtee. Heidän ei kannata käydä enää töissä.
PÄÄLUOTTAMUSMIES JUKKA KOSTIAINEN

Liimapuutehtaalla järjestäytymisaste on poikkeuksellisen heikko.

– Vain yksittäiset ihmiset kuuluvat liittoon. Siihen on erinäisiä syitä. Yksi syy, mikä Radio Voiman haastattelussa nousi esiin, oli se, että siellä syrjitään ja ollaan ankarampia liittoon kuuluville.

– Se vähän särähti korvaan, miten siellä otetaan vastaan liittoon kuuluvat ihmiset. Esiintyykö siellä työpaikkakiusaamista eikä porukka uskalla kuulua liittoon, vai mistä se johtuu, se meidän pitää selvittää, Kostiainen sanoo.

Haastattelua seuraavana keskiviikkoaamuna Versowoodin lakkovahdit Heinolasta viestivät, että yövuoron ajan liimapuutehdas oli kiinni, ja aamuvuoroon tulijoita oli huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin. Tuotantovauhti näytti kovasti hidastuneen.

– Alkaisiko turnausväsymys painaa, Kostiainen miettii.

EDUISTA ON PIDETTÄVÄ KIINNI

Tekijän haastattelemat työntekijät olivat yksimielisiä siitä, että eduista ei ole varaa tinkiä.

– Minä taistelen ja viimeiseen asti pysyn rivissä, vaikka se taloudellisesti pistää äärettömän tiukille, mutta mietitään sitä sen jälkeen. Nyt katsotaan tämä kortti. Eduista ei luovuta, sanoi työsuojeluvaltuutettu Jaana Järvinen.

– Olen samaa mieltä kuin muutkin, että eduista ei kannata luopua. Ne on aikanaan taisteltu. Emmekä halua tehdä palkatonta työtä, mainitsi paketoinnin työntekijä Pirjo Iivonen.

Terämies Ville Toivonen oli sitä mieltä, että ”tämä lakko on tarpeellinen”.

– Kun tällaisista heikennyksistä on kysymys, on pakko pitää omista oikeuksista huolta. Palkanleikkaukset huolestuttavat. Itsekin olen yli 10 vuotta ollut täällä töissä, ja jos tällaiset leikkaukset menevät läpi, niin se pistää miettimään, mikä on alan tulevaisuus ylipäätään.

Vierumäen Versowoodin lakkovahdissa Arto Honkanen (vas,), Tauno Uurainen ja Veikko Koiranen.

Rimoittaja Sakari Salmela pohti, miltä mahtaa tuntua nuorista, jotka ovat olleet töissä muutaman vuoden, ja kun kymmenen vuotta tulee täyteen, he eivät saisikaan palvelusvuosilisää.

– Se on pieni raha, mutta sillä työnantaja osoittaa arvostusta meihin työntekijöihin. Ei kyse ole pelkästä palkasta.

Yli 31 vuoden uran tehnyt pyörökoneenkuljettaja Tauno Uurainen totesi lakosta, että ”mukana on oltava, ei auta”.

– Minullekin kinkkuraha on tärkeä, vaikka yksineläjä olenkin, ja näitä kiky-päiviä en ymmärrä ollenkaan!

”Mukana on oltava, ei auta. Kiky-päiviä en ymmärrä ollenkaan”, sanoo pyörökoneenkuljettaja Tauno Uurainen.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT JUHA TANHUA

LAKOSSA 27.1.–16.2. Punkaharjun Metsä Woodilla: ”Metsäteollisuus ry toimii periaatteen, ei talouden takia”

Metsä Woodin Punkaharjun tehtaitten pääluottamusmies Janne Naukkarinen ihmettelee työnantajapuolen toimintaa. Metsäteollisuus ry ajaa työntekijät lakkoon nujertaakseen ay-liikkeen periaatteellisista ja ideologisista syistä. Talouden tai tehtaiden kannattavuuden kanssa asialla ei ole tekemistä.

KUVA YLLÄ: Pääluottamusmies Janne Naukkarinen ja muut Punkaharjun Metsä Woodin työntekijät lakkovahdissa mekaanisen metsäteollisuuden lakon ensimmäisenä päivänä maanantaina 27.1.2020.

Teollisuusliittolaiset lakkovahdit olivat runsain joukoin liikkeellä Metsä Woodin Punkaharjun tehtaiden portilla maanantaina 27. tammikuuta.

– Punkaharjun vaneritehdas perustettiin vuonna 1964. Meillä on historiallisesti ollut aina erittäin hyvät neuvottelusuhteet ja yhdessä on tehty tavattoman hyvää tulosta, pääluottamusmies Janne Naukkarinen kertoo.

– Viimeisinä kymmenenä vuotena työnantaja on vuosi vuodelta ajanut tätä yhteistyötä alas. Nyt työnantaja syrjii liiton luottamusmiehiä ja liittoon kuuluvia. Viimeisimpänä esimerkkinä on joulukuun työsulku, joka koski vain liiton jäseniä ja joka poltti sen kuukauden vuosilomat. Ja mistään ei haluta neuvotella. Työantaja haluaa päättää aivan kaikki pikkuasiatkin direktio-oikeudellaan.

Naukkarinen toteaa, että ”tämä lakko katsotaan loppuun asti”. Naukkarinen on Metsä Woodin vaneritehtaan ja kertotehtaan 430 tuotannon työntekijän pääluottamusmies. Lakkovahdissa ollut pääluotto kertoo nähneensä eilen vaneritehtaan portilla vain kaksi YTK:laista rikkuria töihin menossa.

– Tuotantoa siellä ei ole. Jos YTK:laiset haluavat siellä siivota, niin siinähän sitten siivoavat, Naukkarinen hymähtää.

Punkaharjun puutyöntekijöiden ammattiosasto on vuokrannut lakkotoimiston Punkaharjun keskustasta.

Punkaharjun puutyöntekijöiden ammattiosasto on vuokrannut vain puolen kilometrin päässä tehtailta eli Kuusitiellä sijaitsevan huoneiston lakkotoimistokseen.

– Eilen toimistolla kävi päivän mittaan kymmeniä työntekijöitä. Ja fiilikset olivat hyvät. Yhtään en ole huolissani siitä, etteikö meidän väki pysyisi lakossa. Ja hyvät oli tarjoilut, Naukkarinen kehaisee.

Taistelutahtoa näet nostatettiin kahvilla, makkaranpaistolla ja tuoreilla pullilla.

Jari Makkonen paistoi makkaraa lakkolaisille ammattiosaston lakkotoimiston edustalla.
Metsä Woodin työntekijöitä kokoontui keskustelemaan tilanteesta ammattiosaston lakkotoimistolle Punkaharjun keskustassa 27. tammikuuta.

WAHLROOS PUHUU P-SKAA, EIKÄ TALOUDESTA OLE KYSE

– Kun Björn Wahlroos uhkailee tehtaiden siirrolla ulkomaille, ei sitä p-skapuhetta oikein enää viitsisi kuunnella. Kaikki päätökset tehdasinvestoinneista tehdään vuosia ja vuosia aikaisemmin. Niillä ei ole mitään tekemistä kiky-tuntien tai meidän tes-neuvottelujemme kanssa, Naukkarinen puuskahtaa.

Naukkarinen painottaa, että vaneritehtailla työvoimakustannukset ovat kuutiota kohden noin 25–27 prosenttia kaikesta tehtaan pyörittämiseen menevistä kustannuksista ja kertotehtailla (lvl-viilupuutehtailla) 16–17 prosenttia. Sahoilla vastaava luku on 10–12 prosenttia. Ja samaan Metsä Group -konserniin kuuluva valtaisa Äänekosken sellutehdas, siellä työvoimakustannus jokaista tuotettua kuutiota kohden on Naukkarisen mukaan 1,5 prosenttia.

– Mekaaninen metsäteollisuus ei ole samanlainen rahasampo kuin sellutehtaat, joiden raaka-aine eli kuitupuu ei maksa käytännössä mitään. Me käytämme tukkipuuta, jolla on kova hinta.

– Mutta ei Metsä Group olisi tehnyt sellaisia investointeja Suomeen, 150 miljoonaa kolmen viime vuoden aikana, jollei mekaaninen metsäteollisuus olisi kannattavaa ja tärkeää liiketoimintaa.

Pääluottamusmies Janne Naukkarinen keskusteli sähkömiehen kanssa.

Metsäteollisuus ry:n jääräpäinen neuvotteluhaluttomuus on Naukkariselle suuren hämmästyksen aihe. Työvoimakustannusten jopa häviävän pieni osuus kaikista kustannuksista viittaa ideologiseen toimintaan. Samaan tolkuttomuuteen viittaa kiky-tunneista kiinni pitäminen, sillä kilpailukykysopimuksen suurin anti oli erilaisten maksujen siirto työnantajilta työntekijöille, mikä merkitsi 6,5 miljardin tulonsiirtoja palkansaajilta työnantajille.

Kiky-sopimus ei tuo kalenteriin yhtään päivää lisää työnantajapuolen laskelmista huolimatta.

– Paperitehtaat pyörivät koko vuoden keskeytyksettä. Vuodessa on X-määrä työaikaa, ja se tulee täyteen jo nykyisillä työvuoroilla. Miten vuoteen voitaisiin lisätä päiviä, Naukkarinen kysyy eikä tietenkään edes voi saada vastausta.

– Sama se on meillä. Kertotehtaalla ei ole tehty kikyn ansiosta tuntiakaan tuotannollista työtä. Siellä työntekijät sitten siivoavat tai kunhan siellä tehtaalla vain pyörivät, Naukkarinen kuvaa.

”Meillä on historiallisesti ollut aina erittäin hyvät neuvottelusuhteet, mutta viimeisinä kymmenenä vuotena työnantaja on vuosi vuodelta ajanut tätä yhteistyötä alas”, harmittelee pääluottamusmies Janne Naukkarinen.

TUOTTAVUUS KASVAISI SOPIMALLA, EI SANELULLA

Naukkarinen alleviivaa sitä, että tuottavuutta voidaan kasvattaa parhaimmin ja nopeimmin yhteistyöllä, neuvottelemalla ja sopimalla. Hän ei käsitä työnantajien nykyistä kovaa linjaa. Punkaharjun vaneritehtaan pääluottamusmies kertoo, että tehtaan työntekijät hämmästelevät erityisesti sitä, että Metsä Wood saattaa tuhota omat elintärkeät asiakassuhteensa ajettuaan tilanteen lakkoon.

Metsä Woodin koivuvanerituotannon yksi tukijalka ovat Japaniin ja Koreaan viikoittain menevät eristysvanerit. Erikoisvanerit ovat tärkeä tukijalka Suomen muillakin vaneritehtailla. Erikoisvanereita pitäisi toimittaa näille hyvin vaativille asiakkaille joka viikko, Naukkarinen toteaa.

– Metsä Woodilla tehtaat ovat Suomessa. UPM pystyy toimittamaan erikoisvanerinsa Venäjän tai Viron tehtailta, mutta me emme pysty, Naukkarinen sanoo.

Punkaharjulaiset puutyöntekijät kyselevätkin Naukkarisen mukaan nyt sitä, miksi Metsäteollisuus ry:n puheenjohtajana toimiva Metsä Groupin toimitusjohtaja haluaa vaarantaa omaan konserniinsa kuuluvan vaneritehtaan toiminnan.

Naukkarinen alleviivaa moneen kertaan, että työntekijäpuoli on valmis neuvottelemaan ja sopimaan. Hän muistuttaa työnantajapuolta myös siitä, että todella isotkin suomalaiset ja kansainväliset tutkimukset osoittavat, että työhyvinvointiin ja työsuojeluun satsattu euro tuo itsensä aina moninkertaisesti takaisin.

– Mitä Metsäteollisuus ry toiminnallaan oikein hakee? En pysty antamaan muuta vastausta kuin sen, että työnantajille ay-liike on nyt myrkkyä. Mutta todellisuudessa tehtaitten tulos saataisiin nousemaan ihan eri tyylillä.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT MARKKU TISSARINEN

LUE MYÖS: