190 000 jäsenen Avoin työttömyyskassa aloittaa vuodenvaihteessa – ”Historiallinen päätös”

Teollisuuden työttömyyskassa, Rakennusalan työttömyyskassa ja työttömyyskassa Finka muodostavat kaikille palkansaajille avoimen kassan. Teollisuuden työttömyyskassan johtaja Irene Niskanen katsoo, että ison kassan on helpompi saada jäsenistön ääni kuuluviin ja palvella monipuolisesti.

15.6.2021

KUVA YLLÄ: Teollisuuden työttömyyskassan johtaja Irene Niskanen kassan edustajiston kokouksessa, joka järjestettiin etäyhteyksien avulla.

Avoin työttömyyskassa, eli A-kassa, aloittaa toimintansa vuodenvaihteessa 1.1.2022.

Asia varmistui tiistaina 15.6., kun Teollisuuden työttömyyskassa ja Rakennusalan työttömyyskassa päättivät kokouksissaan sulautumisesta Avoimeksi työttömyyskassaksi. Työttömyyskassa Finka vahvisti sulautumispäätöksen huhtikuussa.

– Olo on tosi helpottunut. Historiallinen päätös tehtiin, sanoo Teollisuuden työttömyyskassan johtaja Irene Niskanen kassan edustajiston kokouksen jälkeen.

Kaikille palkansaajille avoin A-kassa tulee olemaan 190 000 jäsenellään Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Teollisuuden työttömyyskassassa on nykyisin noin 135 000 jäsentä.

– Mahdollisuudet on parantaa palveluja, kun taustalla on isompi kassa, Niskanen arvioi tulevaa.

Lähtökohtana on, että A-kassalla on kattavat puhelin- ja sähköiset palvelut. Palveluja kehitetään jäsenistön palautteen pohjalta.

– Kun tulee laajempi kirjo aloja, niin myös palvelut kehitetään uuden jäsenistön mukaisiksi, Niskanen toteaa.

JÄSENYYDET SIIRTYVÄT AUTOMAATTISESTI

Kassojen sulautuminen ei edellytä toimenpiteitä perustajakassojen nykyisiltä jäseniltä, sillä jäsenyys siirtyy automaattisesti. A-kassan jäsenmaksu on euromääräinen ja asettuu kilpailukykyiselle tasolle.

Niskanen kertoo, että työttömyyskassojen toimiala elää muutoksien keskellä. Kassojen yhdistymiset ovat olleet tavallisia viime vuosina. 1980-luvulla Suomessa oli vielä satakunta työttömyyskassaa, mutta nykyään luku on parissa kymmenessä.

Ison toimijan on helpompi olla vaikuttamassa muutosten suuntiin.

– Mitä isompi kassa, sitä helpompi on saada jäsenistön ääni kuuluviin, Niskanen sanoo.

A-kassan vakavaraisuus ja monialaisuus tasaavat työttömyyteen liittyviä kausi- ja toimialapiikkejä. Perustavat työttömyyskassat maksoivat koronavuonna 2020 etuuksia yhteensä noin 421 miljoonaa euroa.

KETTERYYTTÄ SÄÄNTÖMUUTOKSILLA

Hallinnollisesti A-kassa syntyy siten, että Rakennusalan työttömyyskassa ja työttömyyskassa Finka sulautuvat Teollisuuden työttömyyskassan, joka muuttaa nimensä Avoimeksi työttömyyskassaksi.

Niskanen arvioi, että tiistaina edustajiston kokouksessa hyväksytyt sääntömuutokset helpottavat tuleviin muutoksiin reagoimista. Jatkossa kassaa hallitsee vuosittain kokoontuva kassan kokous ja sen valitsema hallitus. Edustajiston kokousta uuden kassan säännöissä ei enää ole.

Avoimen työttömyyskassan hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto. A-kassan hallituksen varapuheenjohtajaksi valittiin Rakennusliiton varapuheenjohtaja Kimmo Palonen.

Hallituksen jäseniksi valittiin myös Turja Lehtonen, Timo Korpijärvi, Susanna Holmberg, Ville-Petteri Risberg, Tiina Nurmi-Kokko sekä Kimmo Lundén.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVA KITI HAILA

Kelpaisiko PK-yritykselle 800 000 euroa?

Työkaari kantaa – tuottavaa työhyvinvointia -hankkeessa PK-yritykset osallistivat henkilöstön, tukivat esimiehiä ja satsasivat vuorovaikutukseen. Konsultti Ossi Aura totesi hankkeen loppuwebinaarissa, että 20 miljoonan liikevaihtoa pyörittävässä yrityksessä tämä tarkoitti 800 000 euroa lisää käyttökatteeseen.

28.5.2021

Teknologiateollisuuden hanke on jatkoa aiemmin pitkään pyörineelle ensimmäiselle Työkaari-hankkeelle. Tämä jatkoprojekti saadaan maaliinsa ensi kuun lopussa. Käyntiin se oli laitettu elokuussa 2018. Hankkeessa ovat mukana kaikkia alan ammattiliitot eli Teollisuusliitto, Ammattiliito Pro ja Ylemmät Toimihenkilöt YTN samoin kuin työnantajaliitto Teknologiateollisuus.

­­– Hankkeen tavoitteina olivat työhyvinvoinnin paraneminen, työurien pidentyminen, tuottavuuden hyvä kehitys ja yritysten ymmärryksen lisääminen työelämän murroksesta ja niiden auttaminen selviytymään jatkuvan muutoksen keskellä, kertoi projektipäällikkö Paula Varpomaa hankkeen loppuwebinaarissa.

Hanke tarjosi mukaan lähteneille yrityksille valmennusta, työpajoja ja korona-aikoina sitten seminaarien sijasta webinaareja. Yrityksissä pidettiin omia starttityöpajoja ja tehtiin kyselyitä ja analyysejä.

Hanke oli tarkoitettu ennen kaikkea pienille ja keskisuurille yrityksille. Hankkeen analysoidut tulokset saatiin 25 yrityksestä.

”IHAN TEORIAN MUKAAN”

– Eikö olekin metkaa? Kun toimitusjohtaja on aktiivinen ja kun esimiehet kokevat saavansa häneltä tukea, nämä tukevat puolestaan henkilöstöä, joka kehittyy osaavammaksi, sitoutuneemmaksi ja työkykyisemmäksi. Tämä menee ihan teorian mukaan, alleviivasi henkilöstötuottavuuden tutkija ja kehittäjä Ossi Aura hankkeen tuloksista tekemästään analyysistä.

– Ihmisten sitouttaminen ja heidän kuuntelemisensa ovat avaimia. Oman esimiehen tuella on valtava merkitys. Kun esimiehen palaute kasvoi, kasvoi myös kannattavuus. Kun esimiehen palaute pieneni, kannattavuuskin pieneni. Kun osallistetaan ja tuetaan ihmistä, olipa tämä yrityksessä missä asemassa tahansa, hän työskentelee paremmin.

Ossi Aura
Ossi Aura

Aura kuvasi, että henkilöstötuottavuudessa kasautuu kaikki se hyvä, mitä toimitusjohtajan aktiivisuudesta ja kaikkien esimiesten hyvästä johtamisesta seuraa. Tämä näkyi myös näiden hankkeessa tutkitun 25 yrityksen kannattavuudessa kahden vuoden seurannassa.

– Aktiiviset toimitusjohtajat saivat yrityksiään eteenpäin ja kannattavuus nousi 2,3 prosenttia. Yritysten liikevaihto oli keskimäärin 20 miljoonaa euroa vuodessa. Vuodessa tämä ero tarkoittaa 800 000 euroa käyttökatteessa. Se on huima summa, Aura alleviivasi.

Lähde: Ossi Auran diaesitys

KUUNTELEMINEN POIKI IDEATULVAN

Paalutuskoneita valmistavan Junttan Oy:n toimitusjohtaja Satu Marjo kertoi, että kuopiolainen perheyritys oli mukana jo ensimmäisessä Työkaaressa. Tuon hankkeen niin sanotussa Yksilötutkassa eli henkilöstökyselyssä paljastuivat yrityksen prosessien kipukohdat.

– Oli esimiesvajetta. Johtamisen linja puuttui. Osastot olivat siiloutuneet. Oli me-hengen puutetta. Työntekijät kokivat, ettei heidän kehitysideoitaan kuunneltu.

Marjo kertoo, että hankkeen työryhmässä oli 5–6 aktiivista jäsentä edustaen myös kaikkia henkilöstöryhmiä. Jo aiemmin yrityksessä oli toteutettu ”hukkajahti”. Työntekijät olivat turhautuneita, kun prosesseissa oli paljon hukkakäyntiä, ihan kaikilla tasoilla.

– Keskeisimmäksi kehityskohteeksi valittiin töiden ja tuotteiden valmistamisen sujuminen. Kun työt tökkivät, miten saadaan kehitysideat esiin?

Vuoden aikana saimme tuotannon työntekijöiltä 500 kehitysideaa, joista toteutimme 400.

Yrityksen ideahautomoksi muodostui jatkuvan parantamisen työkalu Ponniste.

– Vuoden aikana saimme tuotannon työntekijöiltä 500 kehitysideaa, joista toteutimme 400. Määrä on huikea, ja edelleen tulee ideoita ja ehdotuksia.

Hankkeen poikimiin muihin työkaluihin kuuluvat tiimipalaverit, tietoiskut esimiehille ja muutenkin avoin tiedotus, omailmoituskäytäntö, työtapaturmien ja poissaolojen tiiviimpi seuranta, varhaisen välittämisen malli ja turvallisuushavainnot ja niihin reagoiminen systemaattisesti.

– Tuottavuus nousi merkittävästi hankkeen aikana, toimitusjohtaja totesi.

”MIKÄ ON KENENKIN TARKOITUS”

Lappeenrantalaisen alihankintakonepaja Jotex Works Oy:n toimitusjohtaja Outi Pikkusilta kuvaili, että yrityksessä oli ennen hankkeeseen mukaan lähtöä puutetta ”yhteiseen hiileen puhaltamisesta”. Tehtäväkuvatkaan eivät olleet selkeitä.

– Mikä on kenenkin tarkoitus tässä organisaatiossa?

Sellaistakin asiaa siis jouduttiin pohtimaan. Esimiehiä oli saatava lisää. Samaten yritys halusi pitää kiinni ammattilaisistaan, sillä osaavista tekijöistä on pulaa.

– On entistäkin tärkeämpää pitää ne ammattilaiset töissä, saada heidät viihtymään.

Pikkusilta kertoo, että hallintoon saatiin lisää kolme henkilöä. Kaikkien vastuut päivitettiin ja koko henkilökunnan kanssa käytiin aiempaa systemaattisemmat kehityskeskustelut. Esimiesvalmennus ja yhteistyön petraaminen työterveyshuollon kanssa kuuluivat nekin työkaluihin. Avoin tiedotus ja henkilöstön ja esimiesten mukaan otto kehitystyöhön ovat tämänkin yrityksen toimitusjohtajasta yrityksen eteenpäin menon avainasioita.

– Hankkeella oli vaikutusta kannattavuuteen ja kasvuun. Hanke oli ainakin meidän yrityksellemme todella hyvä, Pikkusilta summasi Työkaari-kokemuksensa.

KAIKKI KANNATTIVAT YHTEISTYÖTÄ

Webinaarissa käytiin myös ihan aidosti studiossa istuen paneelikeskustelu. Kaikkien hankkeessa mukana olleiden liittojen johtajisto vannoi sopuisasti yhteistyön ja ihmisiä kunnioittavan johtamisen nimiin.

– Tässä hankkeessa johtaminen ei ollut käskemistä, saati huutamista, vaan yhteisiin tavoitteisiin pyrkimistä, oli jo Ossi Aura täsmentänyt tuottavuutta kasvattavan johtamisen tyylin omassa alustuksessaan.

– Hankkeen tulokset ovat hyvin rohkaisevia, mutta eivät yllättäviä. Tämä oli tiedetty jo aiemmin, mutta nyt me voimme olla 100-prosenttisen varmoja siitä, että kun satsataan yhteiseen tekemiseen, avoimuuteen ja vuorovaikutukseen, tuottaa se hyviä tuloksia, totesi Teknologiateollisuus ry:n työmarkkinajohtaja Minna Helle.

– Viisaus ei asu yhdessä päässä. Osallistava ja arvostava johtamiskulttuuri ei onnistu ilman avointa vuorovaikutusta tai ilman tiedon jakamista, Helle jatkoi.

Paneelissa pohdittiin myös korona-ajan vaikutuksia, ennen kaikkea etätyötä. YTN:n puheenjohtaja Teemu Hankamäki uskoi etätyön nostavan tuottavuutta ”yllättävän paljon”, mutta hän oli myös huolissaan etätyöhön kätkeytyvistä vaaroista.

– Negatiiviset seuraukset voivat paljastua vasta viiveellä. Etätyö voi kuormittaa ja siihen liittyy työhyvinvoinnin kysymyksiä, Hankamäki kuvasi.

Etätyö voi kuormittaa ja siihen liittyy työhyvinvoinnin kysymyksiä.

Etätöitä tekevä esimies ei välttämättä huomaa etätöitä tekevässä alaisessaan näitä seurauksia. Ja sitten kun masennus tai muu työhyvinvoinnin ongelma iskee, ollaan jo myöhässä, Hankamäki arvioi.

Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Jorma Malinen viittasi hänkin pelkän virtuaalisen yhteydenpidon sudenkuoppiin. Hän totesi, että korona-aikoina korostuu avoimen tiedonvälityksen ja vuorovaikutuksen tärkeys. Ne hiljaiset, jotka eivät edes niissä pöydän ääressä istuen pidetyissä kokouksissa sano sanaakaan, heistä on oltava erityisen huolissaan.

 KUKA MUISTAAKAAN DUUNARIA?

– Iso joukko minun edustamistani liiton jäsenistä ei ole poistunut minnekään etäälle töihin. Suuri osa töistä tehdään edelleen työpaikoilla. Miten otetaan huomioon he, jotka eivät voi olla koronaa karussa kotona?

Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto kuvasi, että isolle joukolle jäsenistöä on kiusallista, että koronakeskustelu kääntyy aina etätöihin – kuten se kääntyi paneelissakin.

– Mutta teollisuudessa, samoin kuin palveluissa ja julkisella sektorilla, ei voi tehdä etätöitä, Aalto alleviivasi.

Erityisenä koronan luomana huolenaiheena Aalto nosti esiin koulujen etätyöskentelyn.

– Mikä jälki jää nuoriin, jotka ovat käyneet etäkoulua? Paljonko jää oppimisvelkaa? Miten, tai tuleeko tämä näkymään aikanaan työelämässä? Ja koulupudokkaita oli jo ennen koronaa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI

”Osaavalle koneistajalle on aina hommia” – Taitaja-kilpailussa nuoret pääsivät näyttämään ammattitaitoaan

Teollisuusliitto palkitsee kilpailussa menestyneitä nuoria. Tänä vuonna Taitaja-kilpailu järjestettiin yleisölle virtuaalitapahtumana.

21.5.2021

KUVA YLLÄ: Valtteri Meurasalo voitti CNC-koneistus-lajin. KUVA SEPPO KOLEHMAINEN / SKILLS FINLAND

Ammattitaidon nuorten Suomen mestaruudet ovat ratkenneet. Taitaja2021 Oulu -kilpailu järjestettiin 18.–20.5. Karsintojen kautta finaaleihin pääsi noin 350 alle 22-vuotiasta nuorta.

CNC-koneistus-lajin voittanut siilinjärveläinen Valtteri Meurasalo kertoo, että voitto lämmittää mieltä. Kisatehtävissä testattiin tavallisia teollisuudessa tarvittavia tietokoneohjatun sorvauksen ja jyrsinnän taitoja.

– Tehtävät olivat tarpeeksi haastavia, että saadaan erot näkymään, Meurasalo toteaa.

Tehtävissä sorvattiin ja jyrsittiin kappaleisiin erilaisia ominaisuuksia, kuten kierteitä.

– Tarkkoja toleransseja piti saada osumaan, Meurasalo kertoo.

Kilpailuun kuului myös teoriaosuus, jossa testattiin yleisiä koneistajan tietoja ja laskutaitoja.

Tehtävät olivat tarpeeksi haastavia, että saadaan erot näkymään.

Taitaja-kilpailu oli Meurasalon koneistajaopintojen huipennus, sillä koululla tarvitsee enää käydä hakemassa tutkintopaperit.

– Kisasta sain viimeiset opintopisteet.

Korona-aikana opiskelut ovat sujuneet kohtalaisen normaalisti, sillä epidemiatilanne on ollut Savon suunnalla pääosin rauhallinen. Kasvomaskien käyttö on ollut selvin muutos verrattuna aikaan ennen koronaa.

Seuraavaksi Meurasalon tulevaisuudessa on armeijan suorittaminen ja työelämään siirtyminen. Työpaikka on jo hankittuna harjoittelujaksojen kautta Hydroline Oy:n tehtaalla, jossa hän tulee työskentelemään hydrauliikkaan ja pumppuihin liittyvissä tehtävissä.

– Osaavalle koneistajalle on aina hommia, Meurasalo arvioi alan työtilannetta.

HAASTAVAT TYÖT TAITAJAN MIELEEN

Vaatteenvalmistuksen lajin voittanut oululainen Ellen Kälkäjä kertoo, että kultamitali tuntuu hyvältä.

­– Vähän tuli tyhjä olo kisan jälkeen, kun ei enää tarvinnut stressata, Kälkäjä toteaa.

Lajin ennakkotehtävänä oli suunnitella kauneudenhoitoalalle pientuote. Kälkäjä teki valkoisesta keinonahasta valmistetun penaalia muistuttavan taiteltavan säilytystaskun kammoille ja muille työvälineille.

Toisena tehtävänä oli kauneudenhoitoalan työjakun toteutus. Tehtävä tarjosi haastetta, mikä oli Kälkäjän mieleen.

– Se oli ihana tehtävä. Tykkäsin siitä kaikkein eniten.

Kolmannen päivän tehtävänä oli suunnitella mallinuken päälle istuva vedoksellinen yläosa.

Vaatteenvalmistuksen lajin voittI Ellen Kälkäjä.
Vaatteenvalmistuksen lajin voittI Ellen Kälkäjä. KUVA PETTERI LÖPPÖNEN / SKILLS FINLAND

Toista vuotta OSAO:ssa mittatilausompelijaksi opiskeleva Kälkäjä kertoo, että näillä näkymin ammattitutkinto valmistuu ensi jouluksi. Korona-aikana opiskelu oli aluksi teoriapainotteista, mutta sittemmin on päästy käytännön pariin koululle.

Tulevan työuran kuviot ovat vielä suunnittelussa, mutta mieleisistä työtehtävistä on jo ajatuksia.

– Olisi kiva tehdä häämekkoja, niissä on haastetta, Kälkäjä kertoo.

TEOLLISUUSLIITTO PALKITSEE TAITAJIA

Teollisuusliitto palkitsee kolme parasta taitajaa neljässä kilpalajissa. Voittaja saa 800 euron palkinnon, toiseksi tullut 600 euroa ja kolmanneksi sijoittunut 400 euroa.

CNC-koneistus-lajin voitti Valtteri Meurasalo Savon ammattiopistosta. Toiseksi sijoittui Juho Saastamoinen Savon ammattiopistosta ja kolmanneksi sijoittui Miika Aaltonen Keudasta.

Vaatteenvalmistus-lajin voitti Ellen Kälkäjä OSAO:sta. Toiseksi sijoittui Elise Nikula Stadin ammatti- ja aikuisopistosta ja kolmanneksi sijoittui Saara Honka Omniasta.

Mediasuunnittelu-lajin voitti Ida Myllys Careeriasta. Toiseksi sijoittui Ilari Antila OSAO:sta ja kolmanneksi sijoittui Taru Puputti Careeriasta.

Koneenasennus ja kunnossapito -lajin voitti Justus Mäkelä Salpauksesta. Toiseksi sijoittui Viljam Mäenpää VAMIA:sta. ja kolmanneksi sijoittui Eetu Keskinen VAMIA:sta.

Mediasuunnittelu-lajin voitti Ida Myllys.
Mediasuunnittelu-lajin voitti Ida Myllys. KUVA LAURA TOLJAMO / SKILLS FINLAND

 

Koneenasennus ja kunnossapito -lajin voitti Justus Mäkelä.
Koneenasennus ja kunnossapito -lajin voitti Justus Mäkelä. KUVA TOMMI MIETTUNEN / SKILLS FINLAND

Myös huonekalupuuseppä-lajin kärki oli tarkoitus palkita, mutta Kalajoella järjestettäväksi suunnitellut sarjat jouduttiin perumaan alueen koronatilanteen takia.

Taitaja2021-kisan kaikki tulokset löytyvät kilpailun verkkosivulta.

KORONA-AIKANA VIRTUAALINEN TAPAHTUMA

Taitaja-kilpailu järjestettiin hajautettuna 12 paikkakunnalle koronapandemian takia. Yleisölle verkossa lähetetyn kilpailun tallenteet ovat katsottavissa 3.6. saakka virtuaalitapahtuman verkkosivulla.

Teollisuusliitto oli nyt kolmatta kertaa Taitaja-kilpailun yhteistyökumppani. Teollisuusliiton järjestötoimitsija Petteri Männistö kertoo, että kilpailut ovat tärkeä osa ammatillisen koulutuksen osaamisen ja arvostuksen kehittämisessä. Koulutuksen korkea taso sekä tekniikan kehittyminen näkyvät joka vuosi pidettävissä kilpailuissa, ja niihin tulee tulevaisuudessakin panostaa.

Teollisuusliiton järjestötoimitsijat Petteri Männistö ja Tuomas Suihkonen sekä ammatillisen koulutuksen asiantuntija Kari Hyytiä osallistuivat kisatapahtumaan etäyhteydellä Helsingistä. KUVA KITI HAILA

Taitaja-kilpailuista Männistölle ovat jääneet mieleen uudet yhteydet opiskelijoihin, oppilaitoksiin sekä muihin yhteistyökumppaneihin. Tänä vuonna kilpailuun liittyvä messutapahtuma järjestettiin verkossa. Teollisuusliitto on panostanut korona-aikana etätoimintoihin, joten liitto rakensi Taitaja-kisaankin oman virtuaalisen messuosastonsa.

Männistö kertoo, että ensimmäistä kertaa pidetyillä virtuaalimessuilla pystyi esittelemään liiton toimintaa, mutta yleisön ohjautumisessa osastoille oli haasteita. Hän odottaa jo innolla seuraavia Taitaja-kilpailuja, jotka toivottavasti voidaan järjestää normaalisti paikan päällä.

Ensi vuonna Taitaja-kilpailu järjestään Porissa.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN

Työsuojeluvaltuutetun ABC julkaistu

”Norsua ei kannata syödä kokonaisena, vaan pala palalta. Tämä työ vaatii pitkäjänteisyyttä, taitoa toimia erilaisten ihmisten parissa ja ennen kaikkea kykyä asettua toisen ihmisen asemaan.” Huumorillakin höystetty työsuojeluvaltuutetun opas julkaistiin tänään Teollisuusliiton työympäristöwebinaarissa.

12.5.2021

– Halusimme tehdä tuleville työsuojeluvaltuutetuille starttausoppaan, jotta heillä olisi mahdollisimman matala kynnys aloittaa uudessa hommassaan. Mutta opas tarjoaa apua myös kokeneemmille työsuojeluvaltuutetuille.

Näin kuvasi upouuden Työsuojeluvaltuutetun ABC -oppaan tavoitteita liiton työympäristö- ja tasa-arvonjaoston jäsen Ari-Pekka Kurikka Oulusta.

– Tavoitteena on myös saada uudet valtuutetut osaksi liittoa. Me olemme samaa porukkaa, puhallamme yhteen hiileen, ja kynnyksen kysyä liitosta neuvoja on oltava matala, Kurikka totesi.

Opas kannustaa ymmärtämään, että valtuutetun pesti on mielenkiintoista yhteisten asioiden eteenpäin viemistä ja työpaikan työsuojelutoiminnan kehittämistä. ABC perehdyttää uuden valtuutetun hänen oikeuksiinsa ja velvollisuuksiinsa, tutustuttaa tärkeimpiin lakikohtiin, neuvoo mistä löytää koulutusta ja antaa kosolti käytännön neuvoja.

Opas muistuttaa, että Teollisuusliiton työvaltuutettuna ketään ei jätetä yksin. ”Tukena ovat mm. Teollisuusliiton työympäristöyksikkö, aluetoimistot, Työturvallisuuskeskus, aluehallintovirasto sekä kollegat muilta työpaikoilta. Tehtävämme on tukea toinen toisiamme!”

Työsuojeluvaltuutetun ABC on ladattavissa liiton verkkosivuilta.

”ME KOULUTAMME JATKOSSAKIN”

– Me Teollisuusliittona tulemme tekemään työehtosopimukset jatkossakin. Pidämme huolen siitä, että meidän työsuojeluvaltuutettumme ja luottamusmiehemme ovat osaavaa ykköskaartia. Tulemme satsaamaan siihen, että he pysyvät koulutettuina ja mukana tiedon virrassa.

Näin vakuutti Teollisuusliiton 1. varapuheenjohtaja Turja Lehtonen avatessaan jo perinteisen, mutta webinaariksi muuntuneet työympäristöseminaarin. Tilaisuus keräsi ruutujen ääreen lähes 90 jäsentä.

Lehtonen loi katsauksen työmarkkinoiden ”erittäin kuumaan tilanteeseen” viitaten Metsäteollisuuden ja Teknologiateollisuuden päätöksiin hylätä työehtosopimusten solmiminen valtakunnallisella tasolla.

Lehtonen muistutti, että koko suomalainen työlainsäädäntö perustuu yleissitoviin työehtosopimuksiin. Hän vielä huomautti, että edes oikeusoppineet eivät osaa ottaa kantaa, mitä tämä työnantajien irtiotto tulee merkitsemään. Teollisuusliiton perimmäistä tehtävää, työehtosopimusten solmimista jäsenten parhaaksi, irtiotot eivät kuitenkaan siis horjuta millään lailla.

DIGIAIKA TULI, MUTTA TARKASTUKSIA HALUTAAN

Sosiaali- ja terveysministeriön valvontajohtaja Arto Teronen kertoi menossa olevasta työsuojeluvalvonnan niin sanotusta runkokaudesta 2020–2023. Kauden iskulauseisiin kuuluu ”ilmiöpohjainen valvonta” ja hankkeisiin ”suppean kuormituksen valvonta”, millä yritetään saada työnantajat paremmin tunnistamaan työpaikan psykososiaaliset kuormitustekijät.

Teronen alleviivasi, että työsuojeluvalvonta jousti nopeasti koronavuoden tarpeisiin. Työsuojelutarkastajat tekivät työpaikoille virtuaali- ja asiakirjatarkastuksia, ja tyosuojelu.fi-sivustolla käytiin tutkimassa esimerkiksi lomautus-sivua vuoden 2020 maaliskuussa 120 000 kertaa.

Valvontajohtajan mielestä valtakunnallisesti tehtävät, saman teeman alla jopa eri toimialoille kohdistuvat tarkastukset samoin kuin innovatiivisuus digityövälineiden käytössä voivat tehostaa viiden, ympäri Suomea toimivan työsuojelun vastuualueen toimintaa.

Reaaliaikainen kysely webinaarin osallistujille kuitenkin paljasti, että työpaikoille toivotaan ennen kaikkea ennalta ilmoittamattomia työsuojelutarkastuksia. Samaa viestiä Teollisuusliiton työympäristöyksikkö saa työsuojeluvaltuutetuilta muutoinkin.

MITATAAN, IHMISTÄ UNOHTAMATTA

Elina Parviainen HumanProcess Consulting Oy:stä alleviivasi kerta toisensa jälkeen sitä, että hyvä ergonomia syntyy jo suunnitteluvaiheessa – ja vain siten, että ihminen otetaan kaikessa huomioon.

– Ergomia on ihmisen ja systeemin muiden osien vuorovaikutusta. Mutta miten hyvin yritykset huomioivat ihmiset valitessaan teknologioita ja järjestelmiä?

– Työ tulee tutkia ja mitata, jotta voidaan perustellusti suunnitella ja mitoittaa työt. Kellotusta kyllä tehdään, mutta todellinen työn tutkiminen on jäänyt katveeseen. Niin kauan kuin jo suunnitteluvaiheessa ei saada ihmistä mukaan, mikään järjestelmä ei tule toimimaan hyvin. Ja sitten jäädään vain reagoimaan tilanteeseen jälkikäteen.

Parviainen kuvaili, että työelämä muuttuu digitalisaation myötä yhä rajummalla vauhdilla ja yhä suuremmin rysäyksin.

– Minä pelkään, että digitalisaation ansiosta tulee antureita, jotka antavat hirveästi dataa ihmisestä, mutta sitten kaikki muut tekijät jäävät huomiotta.

Kuuntelijoilta tuli Parviaiselle kysymys: Miksi tehtaassa voidaan edelleen pultata lattiaan kallis uusi kone, mitään työn tekijöille etukäteen kertomatta tai millään lailla osallistamatta, ja sitten huomataan vasta jälkeenpäin, että ei siinä ihminen pystykään tekemään töitä?

Ergonomia-asiantuntija totesi, että tämä onkin aivan valtakunnan tason kysymys, josta esimerkiksi Työterveyslaitoksen tulisi ottaa koppia. Työn todelliset tekijät tulisi osallistaa hankintojen suunnitteluun heti alkuvaiheessa, niin voisi viestin muotoilla.

– Jos ihmistä ei oteta huomioon jo suunnitteluvaiheessa, ei se kalliskaan kone voi toimia parhaalla mahdollisella tavalla, Parviainen totesi.

MUUTETAAN YMPÄRISTÖÄ, EI TYÖNTEKIJÄÄ

– Ergonomia on ennen kaikkea suunnittelua. Kehittämiskohteet liittyvät aina työympäristöön ja toimintajärjestelmään. Periaatteena ei ole muuttaa yksilön suorituskykyä, totesi MSK Cabin Group Oy:n työsuojelupäällikkö ja ergonomi Teemu Suokko.

Kehittämisen kohteina pitää olla työprosessit, menetelmät, järjestelmä, apuvälineet, tuotteet, koneet, laitteet,lay-outit ja työjärjestelyt, Suokko opasti. Mutta samanlaisia toimia työhyvinvoinnin ja tuottavuuden eteen on vaikea monistaa eri yrityksiin. On tunnettava ihmiset ja toiminta, silloin on mahdollisuus onnistua.

Terveyden edistäjät olettavat antavansa asiantuntijuutensa yritysten käyttöön yksikön kautta, Suokko kuvaili. Koko terveydenhoitojärjestelmä hoitaa, infoaa, kontrolloi ja kuntouttaa yksilöä, ja yleensä vasta jälkikäteen. Työelämän kehittäjät puolestaan olettavat kehittävänsä työtä irrallisena ihmisestä.

Tyypillisessä työhyvinvointiprojektissa ryhdytään Suokon mukaan järjestämään tyky-päiviä, annetaan ravintoneuvontaa ja kehotetaan liikkumaan. Samaan aikaan yrityksessä kärsitään laatuongelmista ja häiriöistä.

– Ne laatuongelmat jäävät, vaikka sinä söisit kuinka terveellisesti, Mutta jos kehitettäisiin niitä työmenetelmiä ja -prosesseja, ja kun se tehtäisiin yhteistyössä ja osallistavasti, minä väittäisin, että voisivat ne sairauslomatkin vähentyä, Suokko kuvaili.

– Tuottavuus kasvattaa työhyvinvointia ja se tarvitsee osallistavaa ergonomiaa, työsuojelupäällikkö tiivisti.

Suokko vaatikin eri asiantuntijaryhmiltä terveydenhuollon ja työelämän kuilun ylittämistä. Hänestä koko asiantuntijatyössä on keskityttävä tekemään käytännön yhteistyötä.

– On keskityttävä toimintajärjestelmien kehittämiseen yhteistyössä yritysten kanssa, jotta ennuste koko henkilökunnan työkyvyn säilyttämiseksi ja työhyvinvoinnin edistämiseksi paranee.

Mitä tekisit, jos saisit 50 000 euroa henkilöstön työhyvinvoinnin parantamiseen? Suokko kysyi.

MSK Group Oy:öön kuuluvalla Juncarilla laitettiin rahat tilanteen selvittämiseen, hyödynnettiin tekniikkaa, tehtiin yhteistyötä ja osallistettiin työntekijät ja muutettiin ja kehitettiin toimintajärjestelmää. Tekijä-lehdessä 1/2021 julkaistiin artikkeli kehityshankkeen kulusta ja tuloksista tuotantotyöntekijöiden näkökulmasta.

Suokko kertoi, että tehtaan tuottavuus nousi 5 prosenttia. Sairauslomat vähenivät niin paljon, että yritys säästi parissa vuodessa yli 200 000 euroa. Tapaturmat ovat vähentyneet nollaan.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA JOHANNES TERVO

”Luottamus pitää olla molempiin suuntiin”

Yhteen hitsattu porukka -kirjoituskilpailussa kolmannen palkinnon voittanut Pertti Hagren kertoo 32-vuotisesta pääluottamusmieskaudestaan.

29.4.2021

– Luottamus pitää olla molempiin suuntiin, toteaa valkeakoskelainen Pertti Hagren, 74, joka toimi työurallaan 32 vuotta pääluottamusmiehenä.

Valkeakosken muovikalvotehtaalla 42-vuotisen työuran tehnyt Hagren sai kolmannen palkinnon Teollisuusliiton ja Työväen Arkiston toteuttamassa Yhteen hitsattu porukka -muistitietokeruuhankkeen kirjoituskilpailussa.

Pääluottamusmiehen roolissa hän piti periaatteena, että työnantajan ja työntekijöiden välillä sovitusta pidetään kiinni puolin ja toisin. Hagren pohtii, että pitkä luottamusmieskausi kertoo, että omilta löytyi luottoa, mutta samalta suunnalta tuli myös kipakka palaute.

– Sain kuulla, että olin työnantajan kätyri joidenkin mielestä, Hagren naurahtaa.

ALUSSA NIUKKA VAALIVOITTO

Pääluottamusmiehen pesti alkoi vuonna 1976, jolloin hän lupautui ehdolle tausta-ajatuksenaan, että läpimenon mahdollisuudet vaalissa ovat ohuet.

– Kommunisteille oli aiemmin hävitty monta kertaa, mutta tulin valituksi neljän äänen erolla, Hagren kertoo.

Pääluottamusmiestehtäviensä ohella Hagren työskenteli varastomiehenä. Viimeisen kymmenen vuotta hän oli päätoimisesti luottamustehtävissä.

Luottamustehtävät veivät myös Kemianliiton liittokokousedustajaksi ja liiton hallitukseen. Hän vaikutti myös työeläkeyhtiö Ilmarisen hallintoneuvostossa 20 vuotta.

Ilmarisen ja liiton pestejä hän pitää silmiä avaavina.

– Annan suuren arvon, kun näki ja kuuli muiden työpaikkojen tavoista hoitaa asioita, Hagren sanoo.

PAIKALLISTA SOPIMISTA VUOSIKYMMENIÄ

Hagren on seurannut viime aikojen keskustelua paikallisesta sopimisesta. Metsäteollisuus ry ja Teknologiateollisuus ry ovat tehneet irtiottonsa keskitetystä työehtosopimustoiminnasta ja kertovat panostavansa paikalliseen sopimiseen.

– Ihmettelen suuresti, mikä kauhea hinku on tullut paikalliseen sopimiseen, Hagren päivittelee.

Hän toteaa, että hän on itsekin tehnyt paikallisia sopimuksia vuosikymmenet esimerkiksi työaikajärjestelyissä. Valtakunnalliset työehtosopimukset ja lait ovat olleet hyvä pohja sopia paikallisesti.

Hagren ei erityisesti kannata tai vastusta paikallista sopimista. Yleissitovien työehtosopimusten murentamiselle on hankala keksiä monia selityksiä.

– En keksi muuta syytä, kuin työntekijän kyykyttämisen, Hagren sanoo.

AIHEISSA RUNSAUDENPULAA

Hagren kirjoittaa työelämäkerrassaan myös aloitetoiminnasta. 1990-luvun alussa hän teki aloitteen jätemuovin käytöstä rullalavojen suojakääreenä. Aloite hylättiin, mutta myöhemmin Hagren huomasi, että aloite oltiin panemassa toimeen. Valitusprosessin kautta hänelle maksettiin myös aloitepalkkio.

Hagren huomasi kirjoituskilpailun Teollisuusliiton viestinnästä, mutta kirjoitusten jättämisen takaraja ehti tulla vastaan ja työ jäi aloittamatta.

Ammattiosaston kokouksessa hän sai tiedon, että kirjoitusten jättöaikaa on jatkettu. Tuolloin kirjoitusinto syttyi, vaikka kirjoittamista hän ei pidäkään omana alanaan.

Kirjoitusurakan suurimmaksi haasteeksi muotoutui rajaus. Vuosikymmenien aikaan on sattunut monenlaista, joten kaikkea ei rajatussa ajassa pysty kirjoittamaan.

– Olisi kannattanut aikaisemmin aloittaa. Ei ollut niin helppoa, kuin luulin, Hagren naurahtaa.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVA EMMI KALLIO

Lue myös kirjoituskilpailussa ensimmäiseksi sijoittuneen Juha Kaasisen ja toiseksi sijoittuneen Taina Inkeri Lehdon haastattelut.

”Välillä pitää tehdä jotain ravistelevaa”

Yhteen hitsattu porukka -kirjoituskilpailussa toisen palkinnon voittanut Taina Inkeri Lehto kertoo, että moni asia on muuttunut miesten ja naisten tasa-arvossa sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa.

29.4.2021

– Aina välillä pitää tehdä jotain ravistelevaa, niin huomataan asioita, toteaa vaasalainen Taina Inkeri Lehto ja muistelee ABB Drivesin tehtaan naisten kalenteritempausta.

Tehtaan seinillä oli perinteisesti paljon kalentereita, joiden kuvissa oli puolialastomia naisia. Tehtaan naiset päättivät vuonna 1991 yhteisenä tempauksena viedä seinille kaikki käsiin saadut vastaavat mieskalenterit. Pian tämän jälkeen tehtaan johto kielsi kaikki alastonkalenterit.

Vaasassa Strömbergin liesitehtaalla ja sen jatkajilla 32-vuotisen työuran tehnyt Lehto sai toisen palkinnon Teollisuusliiton ja Työväen Arkiston toteuttamassa Yhteen hitsattu porukka -muistitietokeruuhankkeen kirjoituskilpailussa.

Vuodesta 1972 alkavassa työelämäkerrassaan Lehto kirjoittaa muun muassa tasa-arvokysymyksistä, työn ja perheen yhteensovittamisesta ja työolosuhteista. Ay-toiminnassa Lehto työskenteli pitkään pääluottamusmiehenä sekä valittiin useita kertoja liittokokousedustajaksi.

Ison osan urastaan trukkikuskina työskennellyt Lehto kertoo, että naisten ja miesten palkkaerot tulivat esiin kollegan kommentista. Trukkia ajanut mies oli valittanut naiskollegoille, että palkkakehitys on alkanut laahata sen jälkeen, kun naisetkin tulivat kuskeiksi.

– Vaikka samoja töitä miehet ja naiset tekivät, aina oli jokin ero palkoissa, Lehto sanoo.

Tasa-arvo on vuosien mittaan parantunut yhteiskunnan eri aluilla. Lehto nostaa esimerkiksi nykyisen maan hallituksen, jonka puolueiden puheenjohtajat ovat kaikki naisia.

– Jo minun työssäoloaikanani naiset alkoivat nostaa päätään, Lehto toteaa.

PERHEUUDISTUKSET EIVÄT EHTINEET

Kolmen lapsen äitinä Lehto koki, että perheen ja ansiotyön yhteensovittaminen ei ollut aina helppoa 1970- ja 1980-luvuilla. Lehto pohtii, että valtiovalta ja työnantaja tekivät hyviä uudistuksia, mutta hänen perheensä kannalta myöhässä.

– Kun kaksoset olivat kolmivuotiaita, tuli laki kotihoidontuesta.

Kotihoidontukea maksetaan alle kolmevuotiaiden lasten kotona hoitamisesta. Lehto kertoo, että hänen oli taloudellisesti pakko mennä töihin, vaikka haluja olisi ollut hoitaa lapsia kotona.

Myös työn joustot saattoivat olla kiven alla. Lehdon ensimmäisen avioliiton päätyttyä eroon hän pyysi päästä tehtaalla aamuvuoroon, jotta lapsen hoito onnistuisi uudessa tilanteessa. Ylimestarin ensimmäinen vastaus oli, että ”tämä ei ole sosiaalitoimisto”.

Liukuva työaika otettiin tehtaalla käyttöön, mutta se tuli aikana, jolloin Lehdon perheen lapsia ei enää tarvinnut kyytiä aamulla päiväkotiin ennen seitsemältä alkanutta aamuvuoroa.

Palkkatöiden ja ay-luottamustoimien ohella Lehto oli myös kaupunginvaltuutettu 30 vuotta.

– Kaksosilla on sellainen isä, että ei ole ollut huolta lähteä kokouksiin. Kotoa tullut tuki on aivan ehdoton, että lapsiperheen äiti pystyi osallistumaan, Lehto toteaa.

KIUSAAMISEEN PITÄÄ PUUTTUA

Lehto kirjoittaa työelämäkerrassaan laajasti työolosuhteista.

– Minulla oli tarve ja halu kirjoittaa sinne työpaikkakiusaamisesta.

Hän katsoo, että työpaikkakiusaaminen on rinnakkainen ilmiö koulukiusaamiselle. Tehtaalla hän näki, miten kiusaaminen voi järkyttää kohteeksi joutuvan mielenrauhaa.

– Työpaikalla pitäisi olla joku, joka puuttuisi sellaisiin asioihin. Kiusatut harvemmin puhuvat siitä itse ennen kuin se on liian myöhäistä, Lehto sanoo.

Lehto kirjoittaa tapauksista, joissa kiusaajat ja kiusatut olivat työntekijöitä. Keinoina olivat esimerkiksi valehtelu ja ammattitaidon kyseenalaistaminen.

– Onneksi olin itse sen verran vahva, ettei kiusaaminen pystynyt suistamaan elämää raiteiltaan, Lehto sanoo.

TYÖN JÄLJET NÄKYVÄT

Vuonna 2005 työkyvyttömyyseläkkeelle jäänyt Lehto kertoo, että työura on jättänyt jälkensä kehoon. Polvissa, niskassa ja olkapäissä on kulumia ja allergiat vaivaavat.

– Syytän trukin päällä huonossa ergonomisessa asennossa istumista, Lehto toteaa.

Useissa työtehtävissä uransa aikana työskennellyt Lehto kertoo, että elektroniikkapuolella työskennellessään hän joutui käyttämään pahanhajuista juotosainetta, joka sittemmin todettiin terveydelle vaaralliseksi astma- ja allergiariskien aiheuttajaksi.

Lehto kertoo, että välillä ajatuksiin tulee, missä kunnossa keho voisi olla ilman työn rasituksia. Mennyttä ei kuitenkaan voi muuttaa, joten sitä on turha liiaksi murehtia.

– Olen vähän sitä sorttia, että en jaksa kantaa katkeruutta, Lehto sanoo.

YÖKYÖPELIN MUISTELMIA

Kirjoituskilpailusta Lehto kuuli ammattiosastonsa aktiivilta, joka kannusti kirjoittamaan. Hän on aiemmin julkaissut kaksi omakustanteista kirjaa, joten kirjoittaminen on tuttu juttu.

Kirjoittaessaan Lehto palaa menneisiin hetkiin ja elää niitä uudelleen.

– Olen vähän yökyöpeli. Illalla kun muu elämä rauhoittuu, istun koneen ääreen.

Työelämäkerrassaan Lehto kertoo useista työelämän epäkohdista, jotka tarvitsevat huomioimista ja korjaamista. Hän myös jakaa vuolaita kiitoksia työtovereille, joiden avulla moni asia on ratkennut parempaan päin.

– Voittopuolisesti työelämästä on hyviä muistoja, Lehto sanoo.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVA JOHANNES TERVO

Lue myös kirjoituskilpailussa ensimmäiseksi sijoittuneen Juha Kaasisen ja kolmanneksi sijoittuneen Pertti Hagrenin haastattelut.

”Autetaan kaveria pyytämättä”

Yhteen hitsattu porukka -kirjoituskilpailun voittanut Juha Kaasinen kertoo, että luottamus ja yhteishenki syntyvät työpaikalla puhumalla ja kaveria auttamalla.

29.4.2021

– Jos nähdään, että kaveri on pulassa, autetaan pyytämättä. Se on merkki, että työpaikalla on hyvä henki, toteaa helsinkiläinen Juha Kaasinen, 65.

Merillä, Wärtsilän Helsingin telakalla ja Järvenpään konepajalla 43-vuotisen työuran tehnyt Kaasinen voitti ensimmäisen palkinnon Teollisuusliiton ja Työväen Arkiston toteuttamassa Yhteen hitsattu porukka -muistitietokeruuhankkeen kirjoituskilpailussa.

Ison osan työurastaan luottamustehtäviä hoitanut Kaasinen piti periaatteenaan, että työporukassa jokainen saa olla yksilöllinen itsensä, mutta toimeen pitää tulla.

– Ylin ystävä ei tarvinnut olla, mutta huonot välit eivät saaneet pilata urakoita, Kaasinen sanoo.

Puhuminen on tärkeää, jotta asiat eivät jää kaivelemaan. Työuransa aikana hän on kokenut myös tilanteen, jossa työntekijöiden välienselvittely meni nyrkkitappeluksi.

– Jos työyhteisö ei keskustele, syntyy patoutumia, Kaasinen sanoo.

Luottamus on monella tavalla tärkeää toimivalle työyhteisölle. Kaasinen pohtii, että hänen työuransa aikana suurin muutos tuli johtamistapoihin.

Autoritäärinen johtaminen väistyi 1990-luvulla ja työntekijät alkoivat yhä enemmän ohjata itse työtään.

– Se palkitsi kovasti, että työnantaja luotti meihin. Kannettiin vastuu ja saatiin onnistumisen elämyksiä.

TYÖSUOJELU KEHITTYNYT HARPPAUKSIN

Vuosina 1976–1986 telakalla koneasentajana työskennellyt Kaasinen kirjoittaa työelämäkerrassaan elävästi ”mummoksi” kutsutun, 15 kiloa painavan lekan käytöstä asennustyössä. Väärällä tekniikalla heilautettuna mummo saattoi katkaista työntekijän sääriluun.

Telakalla tehdyn raskaan työn jäljet näkyvät kehossa. Kaasisen molempiin olkapäihin on leikattu tekonivelet. Hän kiittää kirurgiaa, sillä tänä päivänä kipuja ei ole ja eläkkeellä ollessa pystyy toimimaan ja harrastamaan.

Työsuojelun kehitys on ollut vuosikymmenten aikana silmiinpistävää. Erilaiset apu- ja suojavälineet sekä työtavat ovat kehittyneet huimasti.

Kaasinen muistelee, että alkuun telakalla saadut työsaappaat imivät vettä ja olivat kuukauden käytön jälkeen jo melkoisen painavat.

– Ennen piti näyttää rikkoutuneet hanskat, että sai uudet varastosta. Suojavälineiden saatavuus on muuttunut helpoksi ja työsuojelulaitkin ovat tulleet vaativammiksi, Kaasinen toteaa.

Telakan urakkakiistoihin väsyneenä Kaasinen siirtyi vuonna 1986 Järvenpään konepajalle, jossa hän työskenteli vuoteen 2014. Työuran viimeiset 11 vuotta hän toimi päätoimisena pääluottamusmiehenä.

PERJANTAIPULLOT POIS 1980-LUVULLA

Telakalla perjantai-iltapäivät olivat 1970-luvulla tavallisuudesta poikkeavia. Oli kohtalaisen yleistä, että viinapulloja korkattiin ennen työpäivän päättymistä.

– Kyllä se alkoholinkäyttö oli minulle yllätys. Tuoksun tunnisti, kun ei itse harrastanut, Kaasinen päivittelee.

Kaasinen kertoo, että yhtenä perjantaina miesporukka oli ryypiskellyt telakan rantapajalla. Työnjohtaja oli jatkuvasti käynyt ovenraossa, joten miehet olivat hitsanneet oven kiinni loppupäiväksi. Perjantaisin myös laulu saattoi raikua kostutetuista kurkuista.

Tarinoiden takana oli usein alkoholiongelmia. 1980-luvun puolella telakalla alettiin puuttua alkoholinkäyttöön ohjaamalla töissä humalassa olleita hoitoon. Myös potkuja tuli heille, jotka hoidon jälkeen jatkoivat vanhaan malliin.

Kaasinen kertoo, että työporukassa asiaan puututtiin myös kahdenkeskisissä keskusteluissa.

– Haluttiin auttaa, eikä tehdä heistä sankareita.

MUISTELUA KÄVELYLENKEILLÄ

Kaasinen sai kirjoituskilpailusta tiedon järjestäjiltä tulleesta ryhmätekstiviestistä. Hän kiittää tiedonkeruuhanketta, jolla saadaan arkistoihin työntekijänäkökulmaa.

Kirjoittaminen oli hänelle mieluista kansakoulussa, mutta vasta viime vuosina hän on innostunut uudelleen kirjoittamisen pariin.

– Monta kymmentä vuotta oli kynä penaalissa, Kaasinen toteaa.

Työelämäkerran kirjoittamisessa hänen työskentelytapansa oli muistella vanhoja aikoja illan kävelylenkillä, kirjata asioita ruutupaperille lenkin jälkeen ja kirjoittaa asiat puhtaaksi seuraavana päivänä tietokoneella.

– Hirmu luontevaa on kirjoittaa asia, joka on eletty, Kaasinen sanoo.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVA KITI HAILA

Lue myös kirjoituskilpailussa toiseksi sijoittuneen Taina Inkeri Lehdon ja kolmanneksi sijoittuneen Pertti Hagrenin haastattelut.

Korkeatasoista aineistoa työn muutoksesta

Työväen Arkiston ja Teollisuusliiton yhteistyössä järjestämän Yhteen hitsattu porukka -kirjoituskilpailun tulokset julkistettiin 29.4.2021. Kilpailuun saatiin työelämäkertatekstit 51 kirjoittajalta.

Kirjoituskilpailun ensimmäisen 800 euron palkinnon voitti Juha Kaasinen Helsingistä. Toisen 400 euron palkinnon voitti Taina Inkeri Lehto Vaasasta ja kolmannen 300 euron palkinnon voitti Pertti Hagren Valkeakoskelta.

Lisäksi kirjoituskilpailussa kunniamaininnalla muistetaan usean henkilön yhteistekstiä, jonka on koonnut Anja Malm Imatralta. Toisen kunniamaininnan saa Pekka Valo Porista.

Palkintoraatiin kuuluivat Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto, kirjailija Pirkko Saisio, uskontotieteen yliopistonlehtori, dosentti Tiina Mahlamäki, Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila ja Työväen muistitietotoimikunnan erikoistutkija Pete Pesonen.

Keruussa innokkaimpina palkitut ammattiosastot ovat Turun Teollisuustyöväen ammattiosasto 49, Valken Työntekijät 502 ja Helsingin seudun teollisuusasentajat 254. Ammattiosastot saivat 500 euron palkinnot.

TUTKIMUSHANKE SUUNNITTEILLA

Kirjoituskilpailu oli osa suurempaa Yhteen hitsattu porukka -muistitietokeruuhanketta, jossa tallennettiin teollisuustyöntekijöiden muistitietoa viimeisen 50 vuoden ajalta. hankkeessa haastateltiin myös 130 Teollisuusliiton veteraanijäsentä.

Tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila Teollisuusliitosta ja erikoistutkija Pete Pesonen Työväen Arkistosta toteavat keruuhankkeen onnistuneen mainiosti ja kerätyn materiaalin olevan korkeatasoista.

Anttila kertoo, että aineistoa on tarkoitus käyttää tutkimushankkeessa, jossa käsitellään työväenluokan työn muutosta 50 vuoden aikana. Yksi osa muutosta on työn digitalisaatio.

Pesonen korostaa, että kyseessä on merkittävä hanke, jollaista ei aiemmin ole tehty. Muissa vastaavan kaltaisissa hankkeissa on saattanut korostua työnjohdon näkökulma työntekijöiden jäädessä paitsioon.

Lisätietoja keruuhankkeesta löytyy hankkeen verkkosivulta.

Koronavuosi toi jotain hyvääkin – työtapaturmia ennätyksellisen vähän

Työpaikkatapaturmat vähenivät vuonna 2020 teollisuudessa 12 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Lomautukset selittävät kokonaismäärän laskua, mutta tapaturmat vähenivät myös työtunteihin suhteutettuna.

23.4.2021

Vuonna 2020 tapahtui ennätyksellisen vähän työtapaturmia, kertovat Tapaturmavakuutuskeskuksen (TVK) tilastot.

Viime vuonna vakuutusyhtiöt korvasivat 103 700 palkansaajille sattunutta työtapaturmaa. Tapaturmia sattui lähes 18 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2019.

Tilastossa ovat mukana työtapaturmat, joiden johdosta maksettiin korvauksia esimerkiksi hoitokuluista, kuntoutuksista tai ansionmenetyksistä.

Vuonna 2020 korvatuista työtapaturmista 87 500 oli työpaikkatapaturmia ja 16 200 työmatkatapaturmia.

Vuoden 2020 työtapaturmien määrä on vertailukelpoisen tilastohistorian pienin. Edellinen ennätys on vuodelta 2014, jolloin tilastoitiin noin 115 700 työtapaturmaa.

Teollisuuden toimialalla tapahtui viime vuonna noin 13 800 työpaikkatapaturmaa, mikä on noin 12 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2019.

Vuoden 2020 luvut ovat tässä vaiheessa arvioita, jotka on laskettu tilastoitumisen viivettä oikaisevalla selvityskertoimella. Luvut tarkentuvat vielä myöhemmin.

KORONA ON KESKEISIN SELITTÄJÄ

Tietokanta-analyytikko Janne Sysi-Aho TVK:n tutkimusyksiköstä kertoo, että koronapandemia ja sen seuraukset ovat työtapaturmien vähentymisen takana. Normaalina vuonna hän olisi pitänyt varmana, että tilastoissa on virhe.

– Korona on varmasti se merkittävin tekijä, Sysi-Aho toteaa.

Talouden hiljentymisen takia muun muassa teollisuudessa työntekijöitä on lomautettu, mikä on vaikuttanut työtapaturmien määrään. Työtuntien vähentyminen ei kuitenkaan selitä koko laskua, sillä tapaturmien määrä väheni myös suhteutettuna tehtyihin työtunteihin.

Sysi-Aho pohtii, että määrän lisäksi myös työn sisältö ja intensiteetti ovat voineet korona-aikana muuttua vähentäen tapaturmia.

Työtapaturmista reilu kolmannes liittyy liikkumiseen. Etätöiden yleistyminen on yksi syy työtapaturmien vähenemisen taustalla. Ylen Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan yli miljoona suomalaista on tehnyt korona-aikana etätöitä.

SANOMALEHDENJAKO TAPATURMA-ALTISTA

Tapaturma-altteimpia töitä tekevät sanomalehdenjakajat ja lähetit, joilla työpaikkatapaturmien taajuus oli vuonna 2020 noin 165 tapaturmaa miljoonaa tehtyä työtuntia kohti. Heidän tapaturmataajuudessaan ei tapahtunut merkittävää muutosta vuoteen 2019 verrattuna.

Keskimäärin palkansaajien tapaturmataajuus oli viime vuonna 25. Tapaturmataajuus laski vuonna 2020 eri aloilla kautta linjan. Ainoastaan yksityisissä sosiaali- ja terveyspalveluissa tapaturmataajuus jatkoi edellisvuosien kasvua.

Korona-ajan positiiviset vaikutukset työtapaturmien määrään voivat jäädä osin pysyviksi.

– Aiemmistakin muutoksista on nähty, että niillä on rakennemuutosvaikutus, Sysi-Aho toteaa.

PUHELINSOVELLUS APUNA TURVALLISUUSTYÖSSÄ

Työterveyslaitoksen koordinoiman Nolla tapaturmaa -foorumin 450 jäsentyöpaikasta 33 saavutti nollan tapaturman tavoitteen vuonna 2020. Yksi näistä työpaikoista on Patria Land Oy, joka sai myös korkeimman työturvallisuuden tasoluokituksen foorumilta.

Patrian Hämeenlinnan tehtaalla on töissä  noin 240 henkeä. Tehtaalla valmistetaan ja huolletaan esimerkiksi panssaroituja raskaita ajoneuvoja.

Työsuojeluvaltuutettu Arto Urkko edustaa vähän yli 60 tuotantotyöntekijää. Hän kertoo, että suurimmat tapaturmariskit ovat koneistamossa ja huollossa. Esimerkiksi ruostuneiden pulttien auki vääntämisessä voi sattua avaimien luiskahduksia.

Turvallinen työkulttuuri syntyy pitkän ajan kuluessa yhteistyön tuloksena. Urkko arvioi, että Hämeenlinnan tehtaalla vähäinen työntekijöiden vaihtuvuus on ollut yksi turvallisuuden vahvistaja.

– Työturvallisuus syntyy kaikkien tekemisestä, Urkko sanoo.

Koko ajan on tavoitteena, että tehdään työpaikasta turvallinen, niin työ tuottaa tulostakin.

Vuoden ajan työpaikalla on ollut käytössä sovellus, jonka avulla työntekijät voivat ilmoittaa turvallisuuteen liittyvistä epäkohdista tai muista havainnoistaan.

Sovellusta voi käyttää puhelimella ja havaintoon voi liittää valokuvan. Tapahtumat kirjautuvat järjestelmään ja menevät vastuuhenkilöiden tietoon. Järjestelmästä voi jälkikäteen tarkistaa, mitä ilmoituksen perusteella on tehty.

Sovellus on työsuojeluvaltuutetun mukaan kätevä lisä yhteiseen turvallisuustyöhön.

– Koko ajan on tavoitteena, että tehdään työpaikasta turvallinen, niin työ tuottaa tulostakin, Urkko sanoo.

TIETO LISÄÄ TYÖTURVALLISUUTTA

Työympäristöjuristi Mari Koskinen Teollisuusliiton työympäristöyksiköstä kertoo, että työtapaturmien vähentäminen lähtee työpaikoilla riskien arvioinnista ja hallinnasta. Tiedon lisääminen on yksikön keskeinen tehtävä.

– Yritetään saada työpaikoille yhä enemmän tietoisuutta riskeistä ja vastuista, Koskinen kertoo.

Koronavuosi on vähentänyt tehtyjä työtunteja ja erityisesti matkustamista. Työtapaturmien vähentymisen taustalla on vahvasti myös pitkäjänteinen turvallisuustyö.

Yritetään saada työpaikoille yhä enemmän tietoisuutta riskeistä ja vastuista.

Koskinen pitää mahdollisena, että korona-aikana pandemiaan liittyvien riskien kartoitukset ovat saattaneet lisätä myös muiden riskien tunnistamista. Poikkeusaikana työpaikoilla on esimerkiksi saatettu tehdä enemmän yhteistyötä työterveyshuollon kanssa, jolloin muitakin epäkohtia on havaittu ja korjattu.

Korona-aikana joillain aloilla etätyön yleistyminen on vähentänyt työtapaturmia. Koskinen muistuttaa, että kotona etätyöpäivän aikana sattuneista tapaturmista harva lasketaan työtapaturmiksi. Esimerkiksi liukastuminen keittiöön kävellessä ei ole työtapaturma, sillä lain mukaan kotona vain suoraan työnteon yhteydessä sattuneet tapaturmat ovat työtapaturmia.

Yleinen havainto turvallisuustyössä on, että työntekijöiden ottaminen mukaan riskien arviointiin ja torjuntaan tuo hyviä tuloksia. Tapaturmien ennaltaehkäisy on kaikkien osapuolien yhteinen etu.

– Aina se harmittaa, kun huomaa, että on sattunut jotakin ja se olisi voitu estää ennalta, Koskinen kertoo juristina käsittelemistään tapauksista.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
GRAFIIKKA EMILIE UGGLA

Turvallisuus on yhteistyötä

Kemianteollisuuden turvallisuuspalkinnot saaneiden Satatuote Oy:n ja Nokian Raskaat Renkaat Oy:n työsuojeluvaltuutetut kertovat, miten työturvallisuudesta pidetään huolta.

15.4.2021

Turvallisuustyöhön kannustavat Kemianteollisuuden turvallisuuspalkinnot jaettiin 13.4.

Yrityssarjoissa palkinnot saivat Nokian Raskaat Renkaat Oy, Kraton Chemical Oy sekä Satatuote Oy. Oppilaitoksista palkinnon saivat Careeria ja Tampereen seudun ammattiopisto Tredu.

”Pidämme toinen toisistamme huolta”

– Luovuutta on tarvittu, että on saatu tauot turvallisesti läpi. Toinen toisistamme pidetään huolta, kuvailee työsuojeluvaltuutettu Taiju Ojala Satatuote Oy:n koronajärjestelyjä, jotka havaittiin turvallisuuspalkinnon arvoisiksi.

– Kivaltahan palkinto tuntuu! Hyvä, että pienikin saa tällaista huomiota, laadunvarmistaja Ojala iloitsee palkinnosta, jonka noin 30 tuotantotyöntekijän Satatuote Oy sai.

Yritys valmistaa erilaisia pakkausmateriaaleja ennen kaikkea lääke- ja elintarviketeollisuuteen.

– Meidän työmme ovat oikeastaan lisääntyneet. Koulut ovat olleet kiinni ja ihmiset etätöissä. Kaupasta haetaan nyt valmisruokia ja salaatteja, ja usein ne ovat meidän rasioissamme.

KOHTAAMISET MINIMIIN KORONA-AIKANA

Ojala tekee työtä yhdessä niistä kuuden hengen ryhmistä, jotka paiskivat myös yövuoroja. Jokaisella vuorolla on omat sosiaalitilansa, jotta kaikki kohtaamiset saadaan minimoitua.

– Minun vuorolleni tuotiin pihaan parakki, jossa meille on oma kahvihuone ja omat pukeutumis- ja WC-tilat. Vaikka talvella oli paljonkin pakkasta, jopa 25 astetta, lämmintä siellä oli. Me sanomme, että eihän me sieltä enää koskaan pois lähdetäkään, Ojala toteaa nauraen.

Ruokailuun mennään vuorosta vain kaksi ihmistä kerrallaan. Ojala kuvaa, että vaatii melkoista suunnittelua, kun poissa ollaan kolmeen kertaan puoli tuntia.

– On myös tavoitteena, että syömään mentäisiin aina saman parin kanssa, juurikin kaikkien kohtaamisten vähentämiseksi.

PANDEMIAN TORJUNTA ON YHTEISTÄ TYÖTÄ

Yrityksen johto on Ojalasta paneutunut koronan leviämisen estämiseen hyvin, aivan kuten asiaan sitoutuneet työntekijätkin.

– Yhtiö tarjoaa maskit ja jos ei pysty maskia käyttämään, myös visiiriä saa käyttää. Yhtiö on antanut maskit kotiinkin. Muistutusta ja ohjeistusta tulee erittäin säännöllisesti.

Taustalla on Ojalan mielestä myös huoli siitä, ketkä tuotteita oikein tekisivät, jos korona pääsisi leviämään.

– Ei meidän alan työntekijöitä ole niin vain saatavilla, tuotanto pysähtyisi hyvin nopeasti.

Työsuojeluvaltuutettu painottaa, että koropandemian torjunta on yhteistä työtä: Pidetään toinen toisistamme huolta, pestään käsiä, laitetaan maski, muistetaan että nyt pysytään vain omalla koneella eikä lähde ”seikkailemaan”, jolloin ehkä kohdattaisiin muita, eikä ketään ulkopuolisia päästetä tuotantotiloihin.

Palkintokin on luvassa:

– Kun korona on ohi, pidetään semmoinen saunailta, että!

”Tuntuu ihan loistavalta”

– Palkinnon saaminen tuntuu ihan loistavalta. Useiden vuosien määrätietoinen työ tuottaa nyt hedelmää, kuvailee tuntojaan Nokian Raskaat Renkaat Oy:n työsuojeluvaltuutettu Ari Niemelä.

Operaattori Niemelä on ollut Nokian renkailla töissä 25 vuotta. Hän hoitaa nyt moninaisten eri luottamustoimien jälkeen työsuojeluvaltuutetun tehtävää ensimmäistä kauttaan. Tehtaan turvallisuuskulttuuri on todellakin tehnyt harppauksia, kuten palkintoraati perusteluissaan mainitsee.

– Vain kuolleet ilmoitettiin, karrikoiden sanoen, Niemelä liioittelee tehtaan aiempaa tyyliä.

Herääminen tapahtui Niemelän mukaan vuoden 2016 tienoilla.

– Havaitsimme, että työtapaturmat ja sairauslomat ovat aika korkealla tasolla. Ei ollut minkäänlaista tilastointia läheltä piti -tilanteista eikä turvallisuushavainnoista. Sitten aloimme tehdä määrätietoista työtä.

Vinkkiä siitä, mitä pitää tehdä, saatiin ekskursiolta eli tutustumisretkeltä sellaiseen yritykseen, jossa asiat olivat jo mallillansa. Niemelä kertoo, että nyt Nokian Raskailla on otettu käyttöön esimerkiksi työsuojelun parikierrokset. Työsuojeluvaltuutettu ja -päällikkö kiertävät kaikki tehtaan viisi osastoa joka kuukausi.

– Meillä on vaihtuva aihepiiri, eli tarkkailemme ja kyselemme ihmisiltä aina tietystä aiheesta.

Osaston työsuojeluasiamies ja esimies tekevät kierroksia omalla osastollaan.

TURVALLISUUS VAATII JATKUVAA TYÖTÄ

Niemelä toteaa, että Safety 10 -järjestelmän kautta löytyi myös turvallisuusasioista kiinnostuneita työsuojeluasiamiehiä. Järjestelmä tarkoitti sitä, että työnantaja maksoi pientä korvausta niille työntekijöille, jotka ilmoittivat korjaamista vaativista paikoista.

Työsuojeluvaltuutettu luettelee, mitä kaikkea on tehtaalla saatu ”heräämisen” jälkeen aikaiseksi. Tapaturmista johtuvat sairauspoissaolot ovat vähentyneet nollaan (vuonna 2020), kiitos myös käyttöön otetun korvaavan työn mallin. Työmenetelmät ja ergonomia ovat kohentuneet. Paloturvallisuus on tarkempaa. Kemikaaliturvallisuus on tiukempaa.

Mikä on koko edistymisen ydin?

– Pitää olla tuolla kentällä. Yksin valtuutetun kopissa istumalla ei saa asioita aikaan. Pitää keskustella ihmisten kanssa, haastaa heitä miettimään omaakin työtään ja sen turvallisuutta. Ja ihan ylin johto on saatava ymmärtämään työturvallisuuden merkitys. Ei ole kovin hyvää mainosta asiakkaidenkaan suuntaan, jos turvallisuus on firmassa retuperällä. Yläkerran kanssa on käytävä jatkuvaa vuoropuhelua, Niemelä selittää edistymisen avainasioita.

Entä olisiko Nokian Raskailla jotain petrattavaa?

– Vielä kun saisi työntekijäkaartin enemmän aktivoitumaan, kun saisi niin työntekijät kuin esimieskaartinkin istumaan tämän asian päällä koko ajan, sillä turvallisuus ei ole pistemäinen suoritus eikä hanke. Pitää olla valmis tekemään töitä jatkuvasti, Niemelä painottaa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI

Kemianteollisuuden turvallisuuspalkinnot kolmelle yritykselle ja kahdelle oppilaitokselle

Turvallisuustyöhön kannustavat palkinnot jaettiin Kemiat kohtaavat -virtuaalitilaisuudessa, jossa keskusteltiin myös tulevan talouskasvun edellytyksistä.

13.4.2021

Kemianteollisuuden turvallisuuspalkinnoilla kannustetaan yrityksiä ja oppilaitoksia turvallisuustyön kehittämiseen ja hyvien käytäntöjen jakamiseen. Vuoden 2021 palkinnot jaettiin 13.4. järjestetyssä Kemiat kohtaavat -virtuaalitilaisuudessa.

Suurten yritysten sarjassa palkittiin Nokian Raskaat Renkaat Oy. Palkintoraadin mukaan yritys on tehnyt muutaman vuoden aikana turvallisuuskulttuurin harppauksen ja saavuttanut tavoitteen nollasta tapaturmasta.

Keskisuurten yritysten sarjan voitti Kraton Chemical Oy, joka palkittiin nyt toista kertaa. Raadin mukaan yritys onnistuu vuosi vuoden jälkeen toteuttamaan uusia ennakoivan turvallisuustyön hankkeita ja on valmis jakamaan hyviä käytäntöjä muille alan yrityksille.

Pienten yritysten sarjassa palkittiin Satatuote Oy. Palkintoraati kiittää yritystä kyvystä ottaa koronatilanne haltuun sen eri vaiheissa: henkilöstön turvallisuudesta pidettiin huolta, ja samalla huoltovarmuuden kannalta tärkeä tuotanto pysyi keskeytyksittä käynnissä.

Nokian Raskaat Renkaat Oy:n ja Satatuote Oy:n työsuojeluvaltuutetut kertovat Tekijä-lehden haastattelussa, miten työntekijöiden turvallisuudesta on huolehdittu.

TURVALLISUUDEN KULTTUURIA OPPILAITOKSISSA

Oppilaitosten yleisen sarjan voitti itäisellä Uudellamaalla ja pääkaupunkiseudulla toimiva ammatillinen oppilaitos Careeria. Palkintoraadin mukaan oppilaitoksessa on tartuttu systemaattisesti ja määrätietoisesti turvallisuuskulttuurin kehittämiseen. Oppilaitoksessa on ollut tavoitteena saada aikaan yhteisöllinen turvallisuuden ja hyvinvoinnin työskentelykulttuuri.

Oppilaitoksissa kemian sarjan voittajana palkittiin Tampereen seudun ammattiopisto Tredu. Raati kiittää tapaa, jolla oppilaitoksessa prosessiteollisuuden opinnot yhdistetään käytännönläheisesti ja innostavasti oikeiden tuotteiden valmistukseen. Koronavuonna oppilaitoksessa esimerkiksi aloitettiin käsidesin tuotanto.

PALKINNOT KANNUSTAVAT MUUTOKSENTEKIJÖITÄ

Palkintoraati sai lukuisia hyviä palkintohakemuksia. Tänä vuonna tuomaristo päätyi kannustamaan palkinnolla muutoksen tekijöitä.

– Palkitut ovat tarttuneet vahvasti turvallisuuskulttuurin kehittämiseen, ottaneet haltuun poikkeustilanteita ja jakaneet innovatiivisia uusia käytäntöjä myös muiden hyödynnettäväksi, kertoo raadin ajatuksista kilpailun koordinaattori Merja Vuori Kemianteollisuus ry:stä.

Palkinto on aiemmin jaettu neljä kertaa vuosina 2010, 2014, 2017 ja 2019. Oppilaitoksia palkittiin nyt kolmatta kertaa. Vuoden 2021 palkintovideo on katsottavissa YouTubessa.

Kilpailu järjestävät yhteistyössä Kemianteollisuus ry, Teollisuusliitto ry, Ammattiliitto Pro ry ja Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry. Palkintoraadissa oli järjestävien tahojen edustajien lisäksi ensimmäistä kertaa edustus Työturvallisuuskeskuksesta.

Kemianteollisuuden turvallisuuspalkinto on osa Responsible Care -vastuullisuusohjelmaa ja Työturvallisuuskeskuksen koordinoimaa Turvallisuuskumppani -yhteistyötä.

PANEELI POHTI TALOUSKASVUN TEKIJÖITÄ

Kemiat kohtaavat -verkkotapahtuman paneelikeskustelussa kysyttiin, miten pandemiasta ponnistetaan nousuun?

Keskustelemassa olivat Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto, Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n ekonomisti Sanna Kurronen, kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki ja sosialidemokraattien kansanedustaja Matias Mäkynen.

Paikallisen sopimisen tarpeellisuudesta panelistit olivat yleisellä tasolla yksimielisiä, mutta tarkemmissa sisällöissä ja toteutuksessa oli erilaisia näkemyksiä.

– Paikallisella sopimisella on saatu paljon hyvää aikaisesti, kun puhutaan nimenomaan sopimisesta. Jos puhutaan sanelusta, se ei tuo positiivista, Aalto totesi.

Hallituspuolueen Mäkynen linjasi, että paikallinen sopiminen on tärkeä jouston väline ja hallitusohjelman mukaisesti sopimista edistetään työehtosopimusten kautta. Oppositiopuolueen Lepomäki piti paikallista sopimista tärkeänä, minkä takia se tulisi kirjata lakiin. EVA:n Kurronen toivoi, että paikallisen sopimisen avulla yritysten reagointikyky paranisi suhdannevaihteluissa.

Valtion velkaantumisen pysäyttämisen keinoista panelistit olivat pääosin yksimielisiä. Yritysten toimintaympäristön parantaminen ja investointien tukeminen olivat kaikkien keinolistalla talouskasvun takaajina.

Panelisteilta myös kysyttiin, mitä konkreettista maan hallituksen pitäisi päättää kohta alkavassa kehysriihessään, jotta Suomeen saadaan lisää investointeja. Aalto nosti esiin teollisuuden sähköistämisen tuen ja Lepomäki kokonaisveroasteen laskemisen. Mäkynen ja Kurronen kannattivat yritysten tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan tukea.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN