Kategoria: Uutinen

Aktiivimallin soveltamisohjeet ovat Kelan ja työttömyyskassojen mukaan varsin epämääräiset, kun kyse on työttömän koulutuksesta ja kurssituksesta.

Tarkkoja ohjeita ei ole siitä, minkä palvelujen käyttö katsotaan aktiivisuudeksi. Työttömän oikeudellinen asema on aktiivisuusmallissa työllisyyspalvelujen osalta varsin hataralla pohjalla.

– Palvelujen järjestäjät eivät välttämättä rakenna kursseja sitä silmällä pitäen, että täyttävätkö ne aktiivimallin edellytykset, Työttömyyskassojen Yhteisjärjestön toiminnanjohtaja Niina Jussila toteaa.

– Kun arvio tehdään jälkikäteen, on vaikea saada tietoa, täyttääkö kurssi vaadittavat kriteerit.

TE-keskuksen omista ja sen ostopalveluina hankkimista kursseista saadaan tiedot, mutta ei aina helposti. Sen sijaan muun muassa kokeilukuntien antamista kursseista ei tule kassoille tietoa.

”MALLISTA TULEE ENTISTÄ SEKAVAMPI”

Hallitus päätti kehysriihessä aktiivisuusehtojen lisäämisestä. Aktiivisuudeksi lasketaan vastedes myös ammattiliittojen tarjoamaa koulutusta. Jussilan mukaan edes esitysluonnosta ei ole vielä annettu.

Hän epäilee, että aktiivisuusmallista tulee entistä sekavampi.

– Joistakin kirjauksista saa sellaisen käsityksen, että ammattiliittojen palvelujen pitää olla TE-toimistojen hyväksymiä, tai niitä tulisi rahoittaa Euroopan sosiaalirahaston ESR:n tuilla tai työllisyysmäärärahoilla.

Jussilan mielestä olisi selvintä, että liittojen kursseille saataisiin TE-toimiston hyväksyntä mieluiten ennen kuin palvelua aletaan tarjota työttömille henkilöille.

– Työtön tietäisi, että kurssi täyttää aktiivisuuden edellytykset. Tästä ei kuitenkaan ole mitään varmuutta.

Työttömyyskassat ovat vastustaneet aktiivimallia, koska se lisää byrokratiaa eikä välttämättä lisää työllisyyttä. Jussilan mukaan tilanne alkaa vaikuttaa jo surkuhupaisalta.

– Näyttää siltä, että aktiivimalliin lisätään erilaisia aktiivisuuden muotoja. Ainoa joka sieltä jää ulkopuolelle on työn hakeminen. Sitä ei lueta aktiivimallissa hyväksi. Työn hakeminen on kuitenkin järjestelmän perusta.

OIKEUSTAPAUKSIA LUVASSA

Sosiaalitoimittajien seminaarissa huhtikuussa viranomaiset ennakoivat, että aktiivisuusehtojen sisältö punnitaan viime kädessä oikeudessa.

Viranomaisarvioiden mukaan työtön voisi riitauttaa jopa joka kolmannen tapauksen, jossa kurssituksella tai koulutuksella haettu aktiivisuus on hylätty.

Oikeudellisia pulmia liittyy eräiden arvioiden mukaan siihen, että aktiivimalli laittaa Kelan ja työttömyyskassat paitsi lain toimeenpanijoiksi, myös tulkitsemaan aktiivimallin pykäliä.

TEKSTI BIRGITTA SUORSA / UP
KUVA MIKKO KAUPPINEN / TYJ

Salossa sijaitsevan Hella Lighting Finlandin henkilöstö joutui vuoden 2016 lokakuussa musertavan uutisen eteen: Tehdas lopetetaan, ja tuotanto siirretään seuraavan puolentoista vuoden aikana Romaniaan.

Puolitoista vuotta myöhemmin sama joukko seisoo leppoisan puheensorinan vallitessa Salon tehtaalla kuohujuomalasit hyppysissä. Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, että yrityksen saksalainen omistaja olisi pyörtänyt päätöksensä tuotannon siirtämisestä Romaniaan, vaan vasta valmistuneen kirjan Hellan Perhe – kuvakertomus ja tarinoita tehtaan lopettamisen hetkellä julkistamistilaisuudesta. Kirja on ihmisten kokemusten, tuntemusten, näkemysten ja olemusten kautta esitetty kertomus siitä, kuinka he ja työyhteisö ovat selviytyneet ja pitäneet yhtä läpi vaikean tapahtumaketjun.

– Toinen koti kuvastaa hyvin sitä, minkälainen työpaikka tämä minulle oli. Olen kokenut täällä luottamuksen, kunnioituksen ja yhteisöllisyyden ilmapiirin. Ikävä tulee työkavereita ja vähän tätä työtäkin, mutta nyt otan uudet haasteet vastaan. Tahdon kehittää itseäni ja monipuolistua. Tähtäimessä on suunnitteluassistentin tutkinto, vuonna 2006 Hellalle töihin tullut Tanja Lehtinen sanoo.

– Uutinen alasajosta oli suuri järkytys, mutta kun aikaa on kulunut, on sisäistänyt, että näin tässä tulee käymään. Siitä olen tosi iloinen, että osa ihmisistä on jo työllistynyt, lähtenyt opiskelemaan ja monella on suunnitelmia. Itselläni ei ole vielä mitään konkreettista, mutta mieli on suht koht luottavainen, että töitä varmaan löytyy.

– Oikeastaan ainut huolenaihe on se, kuinka kokooma-ammattiosastomme toiminta saadaan jatkumaan, kun joukkomme siirtyy uusille urille, vuonna 1987 ensimmäistä kertaa Hellalle eli silloiselle Talmulle töihin tullut Salon Alueen Kemian Osasto 444:n puheenjohtaja Jari Kauppinen pohtii.

KUVISTA KIRJAKSI

Hellan perhe -kirjalla on oma kehityskertomuksensa. Ensimmäisen askeleen otti valokuvaaja Erkki Tuominen, joka tarvitsi opintoihinsa liittyen ympäristön opinnäytetyön tekemiseksi. Hellan tehtaan jo käynnistyneen alasajon taltiointi vaikutti kiinnostavalta aiheelta. Viesti kiiri pääluottamusmies Anne Hakamäen kautta toimitusjohtaja Kimmo Suupohjalle, joka näytti hankkeelle vihreää valoa.

– Tulos ylitti odotukset, mistä syntyi idea valokuvanäyttelyn järjestämiseksi. Se puolestaan sai kiinnostusta ja kiitosta osakseen, mistä seurasi tunne, että olisi sääli, jos kuvat häviäisivät bittiavaruuteen. Toisaalta mietimme, minkälaisen muiston jättäisimme tehtaasta henkilöstölle? Ideat yhdistyivät suunnitelmaksi oman kirjan toteuttamisesta, Suupohja kertaa taustoja.

Niinpä Tuomisen rinnalla töitä ryhtyi tekemään tietokirjailija Anne Pentti, joka haastatteli 25 työntekijää ja toimihenkilöä kirjaa varten. Tuominen puolestaan otti lisää kuvia tehtaalta sekä haastatelluista kotiympäristössään ja harrastustensa parissa.

– Haastatteluissa kävi ilmi, että ihmiset olivat omilla tavoillaan käyneet läpi laajan tunnekirjon. Kaaren voi tiivistää siten, että toisiaan seurasivat yllätys, järkytys, hämmennys, epäusko, pelko, viha, hyväksyntä ja tulevaisuuden usko. Päällimmäiseksi niistä jäi usko tulevaisuuteen, Pentti arvioi.

– Samalla syntyi nähdäkseni oppikirja yritysjohdolle siitä, kuinka yt-neuvottelut pitää hoitaa. Ihmisten tunnelmat ja sen, mitä he töiden loppumisen yhteydessä käyvät sisällään läpi, voi nähdä etukäteen ja miettiä, miten kohdata ihmiset, kuinka käsitellä tilannetta ja miten tulevaisuuteen voi suhtautua.

Hellalla tueksi palkattiin ulkopuolinen asiantuntija auttamaan nimenomaan töiden päättymiseen liittyvien tunteiden tunnistamisessa ja käsittelemisessä.

– Havaitsimme nopeasti, että emme halua viedä prosessia läpi sisällämme kalvaneen ankaran ..tutuksen vallassa, vaan kohdella toisiamme samalla tavalla ihmisinä kuin töitä tehtäessäkin, toimitusjohtaja Suupohja tiivistää.

Työyhteisöä ja henkilöstöä arvostava kirja on yksi varsin poikkeuksellinen tapa toteuttaa edellä mainittua tavoitetta. Samalla se vahvistaa sosiaalisia siteitä, jotka tyypillisesti katkeavat irtisanomisten yhteydessä.

– On todella arvokas asia, että kirja saatiin työnantajan kustantamana aikaiseksi. On varmasti harvinaista, että tällaista tapahtuu. Meillä on hieno porukka, pääluottamusmies Hakamäki sanoo.

Hellan Salon tehdas ei tyhjene kokonaan. Sinne jäävät tuotekehitys ja risteilyalusten sisävalotuotanto. Henkilöstön määrä asettuu 40:een. Ennen alasajoa se oli 180.

Hellan henkilöstö pitää yhtä siitä huolimatta, että työt loppuivat monelta tehtaan alasajon takia.

TEKSTI JA KUVAT PETTERI RAITO

Sivun yläreunan kuva: Jari Kauppinen ja Tanja Lehtinen ovat sopeutuneet töiden loppumiseen. Katse on käännetty tulevaisuuteen.

Seinäjokelainen kengänvalmistaja Janita Oy ilmoitti maanantaina, että näillä näkymin se lopettaa tuotantonsa vuoden 2018 loppuun mennessä.

Syynä kenkätehtaan ahdinkoon ovat neljä vuotta jatkuneet Venäjän pakotteet, joille ei näy loppua. Tuona aikana toimitusjohtaja Jari Salmen mukaan tehtaan liikevaihto on supistunut 18 miljoonasta eurosta vajaaseen kolmannekseen, alle kuuteen miljoonaan euroon.

Pääluottamusmies Raija Pitkärannan mukaan aika on ollut työntekijöille raskas.

– Vuodesta 2014 lähtien on ollut lomautuksia, jotka ovat kestäneet joskus puoli vuottakin. Tämän vuoden alusta oltiin kolme kuukautta lomautettuna. Toivottavasti tulisi lisää tilauksia, mutta pahalta näyttää. Venäjä on ollut meillä suurin ostaja ja ostojen supistuminen näkyy.

Viimeisimmän kerran Janitalla pakotteiden takia vähennettiin väkeä vuonna 2016. Jäljellä on 70 työntekijää, joista 52 on tuotannossa.

– Silloin todettiin, että tästä ei voi enää pienentää. Lomautuksia on ollut koko ajan. Joitakin on lähtenyt itse muihin töihin tai opiskelemaan uuteen ammattiin. Niin se on varmasti ollut tässä tilanteessa parasta, varsinkin nuorilla.

PAKOTTEET TEKEVÄT SUURTA HALLAA

Janita on 60 vuoden perinteen omaava naisten kävelykenkien ja saapikkaiden valmistaja. Sen tuotannosta 80 prosenttia menee vientiin. Ylivoimaisesti suurin vientimaista on 40 vuoden ajan ollut ensin Neuvostoliitto, nyttemmin Venäjä.

– Kun 2014 ensimmäiset Venäjän pakotteet tulivat ja ruplan kurssi romahti, niin Janitan kohderyhmän, keskiluokan ostovoima katosi nopeasti. Se teki suuren loven meille, sanoo Pitkäranta.

– Pakotteet jatkuvat edelleen, eikä niille näy loppua. Jos EU lisää vielä pakotteita, niin silloin toiminnan mahdollisuudet ovat aika lailla tukossa.

KENGÄT TEHDÄÄN NYT MUUALLA

Toimitusjohtaja Salmen mukaan Janita on historiansa aikana kokenut useita Venäjän taloudellisia ahdinkoja, mutta ne ovat olleet kohtuullisen lyhytvaikutteisia. Janitan toiminnan supistamisilla on hänen mukaansa kyetty vastaamaan muuttuneisiin tilanteisiin ja toiminta on saattanut jatkua.

– Nykyinen idän ja lännen välinen poliittinen kriisi on erilainen. Tunnelmat Venäjällä ovat muuttuneet ja itäiset kauppakumppanit ovat hakeneet rinnalleen ”uudet ystävät”. Kenkiä valmistetaan nyt toisaalla.

Vapautuneen tuotantokapasiteetin siirto läntisille, jo ennestään kilpailluille markkinoille ei Salmen mukaan ole erikoistuotteelle mahdollista.

Yt-neuvottelut Janitalla alkavat 14. toukokuuta ja ne kestävät kuusi viikkoa.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVA KAUKO AINASOJA

Sivun yläreunan kuva: Työsuojeluvaltuutettu Anne Kuivinen pakkasi saappaita Janitan tehtaalla Seinäjoella vuonna 2009.

”Tällä porukalla meidän pitää linjata, mitä me lähdemme hakemaan seuraavissa neuvotteluissa. Puheenjohtajana ajattelen, että meidän pitää haastaa vastapuoli ja tehdä jopa vähän uusiakin aloitteita”, sanoo Teollisuusliiton teknologiasektorin johtokunnan puheenjohtaja Matti Latvakoski.

Matti Latvakoski pääsee sektorijohtokunnan tämän päivän ensimmäisessä kokouksessa Helsingissä myös järjestöllisesti kiinni johonkin uuteen. Jäsenten edunvalvontaan viedään tuoreella tavalla eteenpäin. Sopimustoiminta jakautuu Teollisuusliitossa kemian sektoriin, teknologiasektoriin, puutuotesektoriin ja erityisalojen sektoriin. Teollisuusliiton valtuusto valitsee kullekin neljälle sektorille omat johtokunnat.

Johtokunnat vastaavat sektorinsa työehtosopimustavoitteista ja neuvotteluista. Sopimustavoitteet asetetaan ammattiosastojen tekemien aloitteiden pohjalta. Jos sektorijohtokunta sopimusalan työehtoneuvottelukunnan esityksestä toteaa neuvottelutuloksen syntyneeksi, liiton hallitus päättää hyväksytäänkö neuvottelutulos uudeksi työehtosopimukseksi. Hallitus voi myös siirtää asian käsittelyn valtuustolle tai järjestää neuvottelutuloksesta neuvoa-antavan liittoäänestyksen.

Teknologiasektoriin kuuluvat teknologiateollisuus, malmikaivokset, pelti- ja teollisuuseristysala ja puolustusministeriön työpaikat.

Vaasan Wärtsilän pääluottamusmies Latvakoski kuvaa olevansa sektorijohtokunnan nuijakopauttajana juuri oikealla paikallaan.

– Minä olen hakenut juuri jotakin tällaista. Olen ollut liittokokouksen tes-valiokunnassa mukana. Olen tehnyt paikallista sopimista tuolla Wärtsilän päässä. Tämä on minun maailmani. Nyt käymme läpi sitä, mikä tämän uuden ryhmän rooli on. Olen varma, että tältä porukalta tulee uusia hyviä avauksia, Latvakoski vakuuttaa.

”RATKAISUT HAETTAVA NEUVOTTELEMALLA”

Sektorijohtokunnan varapuheenjohtajana toimii Juha Pöllänen. Hän on Valmetin Yrittäjänkadun yksikön pääluottamusmies Tampereelta.

– Aina kun aloitetaan uutta, katsotaan ensin mihin suuntaan lähdetään. Minun tavoitteeni varapuheenjohtajana on, että kentän ääntä saataisiin kuulumaan, Pöllänen kuvaa.

Pöllänen toteaa, että hänen työpaikallaan käydään töissä peräti seitsemän eri vuorojärjestelmän mukaan. Tällaisten käytäntöjen ja niiden mukanaan tuomien asioiden pitää varapuheenjohtajan mielestä näkyä myös silloin, kun tes-neuvotteluihin valmistaudutaan.

Pölläselle on tärkeää myös sopimisen taito.

– Minä toivon, että ratkaisut haetaan aina neuvottelemalla. Tuloshan on aina kompromissi, Pöllänen toteaa jatkaen, että keskustelujen kautta ratkaisut pitää löytää sekä johtokunnan sisällä että työnantajaan päin.

Sektorijohtokuntien vastuulla on myös toimia asiantuntijoina ja kehittäjinä omien alojensa elinkeinopolitiikkaa ja koulutusta koskevissa asioissa.

Teknologiasektorin johtokuntaan kuuluvat teknologiateollisuuden alalta puheenjohtajien ohella Janne Vainio, Paavo Niskanen, Jukka Vuorela, Marko Taipale, Jari Männikkö, Mikko Vuoto, Jorma Rand ja Jari Ahokas. Kaivosalalta johtokunnassa istuvat Jari Leskisenoja ja Jukka Taskinen, pelti- ja teollisuuseristysalalta Arto Kannisto.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT KITI HAILA