Aktiivimallin soveltamisohjeet yhä vaillinaiset: Joka kolmas koulutuksen hylkäys voidaan riitauttaa

Aktiivimallin soveltamisohjeet ovat Kelan ja työttömyyskassojen mukaan varsin epämääräiset, kun kyse on työttömän koulutuksesta ja kurssituksesta.

Tarkkoja ohjeita ei ole siitä, minkä palvelujen käyttö katsotaan aktiivisuudeksi. Työttömän oikeudellinen asema on aktiivisuusmallissa työllisyyspalvelujen osalta varsin hataralla pohjalla.

– Palvelujen järjestäjät eivät välttämättä rakenna kursseja sitä silmällä pitäen, että täyttävätkö ne aktiivimallin edellytykset, Työttömyyskassojen Yhteisjärjestön toiminnanjohtaja Niina Jussila toteaa.

– Kun arvio tehdään jälkikäteen, on vaikea saada tietoa, täyttääkö kurssi vaadittavat kriteerit.

TE-keskuksen omista ja sen ostopalveluina hankkimista kursseista saadaan tiedot, mutta ei aina helposti. Sen sijaan muun muassa kokeilukuntien antamista kursseista ei tule kassoille tietoa.

”MALLISTA TULEE ENTISTÄ SEKAVAMPI”

Hallitus päätti kehysriihessä aktiivisuusehtojen lisäämisestä. Aktiivisuudeksi lasketaan vastedes myös ammattiliittojen tarjoamaa koulutusta. Jussilan mukaan edes esitysluonnosta ei ole vielä annettu.

Hän epäilee, että aktiivisuusmallista tulee entistä sekavampi.

– Joistakin kirjauksista saa sellaisen käsityksen, että ammattiliittojen palvelujen pitää olla TE-toimistojen hyväksymiä, tai niitä tulisi rahoittaa Euroopan sosiaalirahaston ESR:n tuilla tai työllisyysmäärärahoilla.

Jussilan mielestä olisi selvintä, että liittojen kursseille saataisiin TE-toimiston hyväksyntä mieluiten ennen kuin palvelua aletaan tarjota työttömille henkilöille.

– Työtön tietäisi, että kurssi täyttää aktiivisuuden edellytykset. Tästä ei kuitenkaan ole mitään varmuutta.

Työttömyyskassat ovat vastustaneet aktiivimallia, koska se lisää byrokratiaa eikä välttämättä lisää työllisyyttä. Jussilan mukaan tilanne alkaa vaikuttaa jo surkuhupaisalta.

– Näyttää siltä, että aktiivimalliin lisätään erilaisia aktiivisuuden muotoja. Ainoa joka sieltä jää ulkopuolelle on työn hakeminen. Sitä ei lueta aktiivimallissa hyväksi. Työn hakeminen on kuitenkin järjestelmän perusta.

OIKEUSTAPAUKSIA LUVASSA

Sosiaalitoimittajien seminaarissa huhtikuussa viranomaiset ennakoivat, että aktiivisuusehtojen sisältö punnitaan viime kädessä oikeudessa.

Viranomaisarvioiden mukaan työtön voisi riitauttaa jopa joka kolmannen tapauksen, jossa kurssituksella tai koulutuksella haettu aktiivisuus on hylätty.

Oikeudellisia pulmia liittyy eräiden arvioiden mukaan siihen, että aktiivimalli laittaa Kelan ja työttömyyskassat paitsi lain toimeenpanijoiksi, myös tulkitsemaan aktiivimallin pykäliä.

TEKSTI BIRGITTA SUORSA / UP
KUVA MIKKO KAUPPINEN / TYJ

Hellan väki taltutti alasajon tuskan

Salossa sijaitsevan Hella Lighting Finlandin henkilöstö joutui vuoden 2016 lokakuussa musertavan uutisen eteen: Tehdas lopetetaan, ja tuotanto siirretään seuraavan puolentoista vuoden aikana Romaniaan.

Puolitoista vuotta myöhemmin sama joukko seisoo leppoisan puheensorinan vallitessa Salon tehtaalla kuohujuomalasit hyppysissä. Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, että yrityksen saksalainen omistaja olisi pyörtänyt päätöksensä tuotannon siirtämisestä Romaniaan, vaan vasta valmistuneen kirjan Hellan Perhe – kuvakertomus ja tarinoita tehtaan lopettamisen hetkellä julkistamistilaisuudesta. Kirja on ihmisten kokemusten, tuntemusten, näkemysten ja olemusten kautta esitetty kertomus siitä, kuinka he ja työyhteisö ovat selviytyneet ja pitäneet yhtä läpi vaikean tapahtumaketjun.

– Toinen koti kuvastaa hyvin sitä, minkälainen työpaikka tämä minulle oli. Olen kokenut täällä luottamuksen, kunnioituksen ja yhteisöllisyyden ilmapiirin. Ikävä tulee työkavereita ja vähän tätä työtäkin, mutta nyt otan uudet haasteet vastaan. Tahdon kehittää itseäni ja monipuolistua. Tähtäimessä on suunnitteluassistentin tutkinto, vuonna 2006 Hellalle töihin tullut Tanja Lehtinen sanoo.

– Uutinen alasajosta oli suuri järkytys, mutta kun aikaa on kulunut, on sisäistänyt, että näin tässä tulee käymään. Siitä olen tosi iloinen, että osa ihmisistä on jo työllistynyt, lähtenyt opiskelemaan ja monella on suunnitelmia. Itselläni ei ole vielä mitään konkreettista, mutta mieli on suht koht luottavainen, että töitä varmaan löytyy.

– Oikeastaan ainut huolenaihe on se, kuinka kokooma-ammattiosastomme toiminta saadaan jatkumaan, kun joukkomme siirtyy uusille urille, vuonna 1987 ensimmäistä kertaa Hellalle eli silloiselle Talmulle töihin tullut Salon Alueen Kemian Osasto 444:n puheenjohtaja Jari Kauppinen pohtii.

KUVISTA KIRJAKSI

Hellan perhe -kirjalla on oma kehityskertomuksensa. Ensimmäisen askeleen otti valokuvaaja Erkki Tuominen, joka tarvitsi opintoihinsa liittyen ympäristön opinnäytetyön tekemiseksi. Hellan tehtaan jo käynnistyneen alasajon taltiointi vaikutti kiinnostavalta aiheelta. Viesti kiiri pääluottamusmies Anne Hakamäen kautta toimitusjohtaja Kimmo Suupohjalle, joka näytti hankkeelle vihreää valoa.

– Tulos ylitti odotukset, mistä syntyi idea valokuvanäyttelyn järjestämiseksi. Se puolestaan sai kiinnostusta ja kiitosta osakseen, mistä seurasi tunne, että olisi sääli, jos kuvat häviäisivät bittiavaruuteen. Toisaalta mietimme, minkälaisen muiston jättäisimme tehtaasta henkilöstölle? Ideat yhdistyivät suunnitelmaksi oman kirjan toteuttamisesta, Suupohja kertaa taustoja.

Niinpä Tuomisen rinnalla töitä ryhtyi tekemään tietokirjailija Anne Pentti, joka haastatteli 25 työntekijää ja toimihenkilöä kirjaa varten. Tuominen puolestaan otti lisää kuvia tehtaalta sekä haastatelluista kotiympäristössään ja harrastustensa parissa.

– Haastatteluissa kävi ilmi, että ihmiset olivat omilla tavoillaan käyneet läpi laajan tunnekirjon. Kaaren voi tiivistää siten, että toisiaan seurasivat yllätys, järkytys, hämmennys, epäusko, pelko, viha, hyväksyntä ja tulevaisuuden usko. Päällimmäiseksi niistä jäi usko tulevaisuuteen, Pentti arvioi.

– Samalla syntyi nähdäkseni oppikirja yritysjohdolle siitä, kuinka yt-neuvottelut pitää hoitaa. Ihmisten tunnelmat ja sen, mitä he töiden loppumisen yhteydessä käyvät sisällään läpi, voi nähdä etukäteen ja miettiä, miten kohdata ihmiset, kuinka käsitellä tilannetta ja miten tulevaisuuteen voi suhtautua.

Hellalla tueksi palkattiin ulkopuolinen asiantuntija auttamaan nimenomaan töiden päättymiseen liittyvien tunteiden tunnistamisessa ja käsittelemisessä.

– Havaitsimme nopeasti, että emme halua viedä prosessia läpi sisällämme kalvaneen ankaran ..tutuksen vallassa, vaan kohdella toisiamme samalla tavalla ihmisinä kuin töitä tehtäessäkin, toimitusjohtaja Suupohja tiivistää.

Työyhteisöä ja henkilöstöä arvostava kirja on yksi varsin poikkeuksellinen tapa toteuttaa edellä mainittua tavoitetta. Samalla se vahvistaa sosiaalisia siteitä, jotka tyypillisesti katkeavat irtisanomisten yhteydessä.

– On todella arvokas asia, että kirja saatiin työnantajan kustantamana aikaiseksi. On varmasti harvinaista, että tällaista tapahtuu. Meillä on hieno porukka, pääluottamusmies Hakamäki sanoo.

Hellan Salon tehdas ei tyhjene kokonaan. Sinne jäävät tuotekehitys ja risteilyalusten sisävalotuotanto. Henkilöstön määrä asettuu 40:een. Ennen alasajoa se oli 180.


Hellan henkilöstö pitää yhtä siitä huolimatta, että työt loppuivat monelta tehtaan alasajon takia.

TEKSTI JA KUVAT PETTERI RAITO

Sivun yläreunan kuva: Jari Kauppinen ja Tanja Lehtinen ovat sopeutuneet töiden loppumiseen. Katse on käännetty tulevaisuuteen.

Janitan kenkätehdas uhkaa kaatua Venäjän pakotteisiin

Seinäjokelainen kengänvalmistaja Janita Oy ilmoitti maanantaina, että näillä näkymin se lopettaa tuotantonsa vuoden 2018 loppuun mennessä.

Syynä kenkätehtaan ahdinkoon ovat neljä vuotta jatkuneet Venäjän pakotteet, joille ei näy loppua. Tuona aikana toimitusjohtaja Jari Salmen mukaan tehtaan liikevaihto on supistunut 18 miljoonasta eurosta vajaaseen kolmannekseen, alle kuuteen miljoonaan euroon.

Pääluottamusmies Raija Pitkärannan mukaan aika on ollut työntekijöille raskas.

– Vuodesta 2014 lähtien on ollut lomautuksia, jotka ovat kestäneet joskus puoli vuottakin. Tämän vuoden alusta oltiin kolme kuukautta lomautettuna. Toivottavasti tulisi lisää tilauksia, mutta pahalta näyttää. Venäjä on ollut meillä suurin ostaja ja ostojen supistuminen näkyy.

Viimeisimmän kerran Janitalla pakotteiden takia vähennettiin väkeä vuonna 2016. Jäljellä on 70 työntekijää, joista 52 on tuotannossa.

– Silloin todettiin, että tästä ei voi enää pienentää. Lomautuksia on ollut koko ajan. Joitakin on lähtenyt itse muihin töihin tai opiskelemaan uuteen ammattiin. Niin se on varmasti ollut tässä tilanteessa parasta, varsinkin nuorilla.

PAKOTTEET TEKEVÄT SUURTA HALLAA

Janita on 60 vuoden perinteen omaava naisten kävelykenkien ja saapikkaiden valmistaja. Sen tuotannosta 80 prosenttia menee vientiin. Ylivoimaisesti suurin vientimaista on 40 vuoden ajan ollut ensin Neuvostoliitto, nyttemmin Venäjä.

– Kun 2014 ensimmäiset Venäjän pakotteet tulivat ja ruplan kurssi romahti, niin Janitan kohderyhmän, keskiluokan ostovoima katosi nopeasti. Se teki suuren loven meille, sanoo Pitkäranta.

– Pakotteet jatkuvat edelleen, eikä niille näy loppua. Jos EU lisää vielä pakotteita, niin silloin toiminnan mahdollisuudet ovat aika lailla tukossa.

KENGÄT TEHDÄÄN NYT MUUALLA

Toimitusjohtaja Salmen mukaan Janita on historiansa aikana kokenut useita Venäjän taloudellisia ahdinkoja, mutta ne ovat olleet kohtuullisen lyhytvaikutteisia. Janitan toiminnan supistamisilla on hänen mukaansa kyetty vastaamaan muuttuneisiin tilanteisiin ja toiminta on saattanut jatkua.

– Nykyinen idän ja lännen välinen poliittinen kriisi on erilainen. Tunnelmat Venäjällä ovat muuttuneet ja itäiset kauppakumppanit ovat hakeneet rinnalleen ”uudet ystävät”. Kenkiä valmistetaan nyt toisaalla.

Vapautuneen tuotantokapasiteetin siirto läntisille, jo ennestään kilpailluille markkinoille ei Salmen mukaan ole erikoistuotteelle mahdollista.

Yt-neuvottelut Janitalla alkavat 14. toukokuuta ja ne kestävät kuusi viikkoa.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVA KAUKO AINASOJA

Sivun yläreunan kuva: Työsuojeluvaltuutettu Anne Kuivinen pakkasi saappaita Janitan tehtaalla Seinäjoella vuonna 2009.

Jäivätkö teollisuuden palkankorotukset kuntien jalkoihin?

Syksyllä käynnistyneen työmarkkinakierroksen kääntyessä lopulleen on herännyt epäilyksiä palkankorotusten tasapuolisuudesta.

Esimerkiksi Kauppalehti päivitteli pääkirjoituksessaan (27.2.) kuntasektorin palkankorotuksia. Kirjoittajan mukaan ne ylittävät reippaasti työmarkkinakierroksen päänavauksen viime syksynä suorittaneen vientiteollisuuden tason.

Muutamaa päivää aikaisemmin Talouselämän toimittaja luuli keksineensä samaisen epäkohdan.

Kirjoittajien mielestä verovaroista palkankorotukset repivillä kunnilla ei olisi mitenkään varaa moiseen palkkahurjasteluun.

Vientiteollisuuden palkankorotukset olivat yhteensä 3,2 prosenttia kaksivuotisella sopimuskaudella. Kuntien työ- ja virkaehtosopimukset nostavat kunnan palkollisten liksoja 3,46 prosentilla runsaan kahden vuoden sopimuksella.

Kaikesta huolimatta sopimuksen tehneet Kuntatyönantajat KT ja palkansaajien pääsopijajärjestöt katsoivat sopimuksensa mahtuvan työmarkkinoiden ”yleisen linjan” raamiin.

Kuntien kanssa samanlaisilla korotusnumeroilla on tehty muitakin työmarkkinakierroksen loppupään sopimuksia. Niidenkin kerrotaan noudattelevan yleistä linjaa.

Kuka on väärässä, sopimuksen tekijät vai asiasta huolestuneet tahot?

12 OMENAA

Lähemmässä tarkastelussa suureen huoleen kuntien palkankorotuksista ei ole aihetta.

Palkankorotusten suuruutta ei voi verrata suoraan toisiinsa korotusnumeroiden perusteella. Sen vuoksi puhutaan sopimuksen kustannusvaikutuksista sopimuskauden aikana. Niihin kuuluvat myös työolojen ja -ehtojen muutoksia tarkoittavat ns. tekstimuutokset.

Palkankorotusten keskinäisessä vertailussa pitää ottaa huomioon muutamia seikkoja. Niitä ovat korotusnumeroiden lisäksi korotusten toteuttamisen ajankohta ja sopimuskauden pituus.

Korotusten ajankohdan vaikutus käy selväksi yksinkertaisella laskuesimerkillä, joka voisi olla vaikka muinaisen kansakoulun laskennon kirjasta:

Matti saa tammikuun alusta lähtien yhden omenan kuukaudessa vuoden loppuun asti. Maijalle luvataan kaksi omenaa, mutta vasta heinäkuun alusta lähtien. Kuinka monta omenaa on Matilla ja kuinka monta Maijalla vuoden päättyessä?

PALKANKOROTUSTEN AJOITUS

Sopimuskierroksen kärjessä syntyi Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton (ex-Metalliliitto) sopimus. Se nosti palkkoja 1.1.2018 keskimäärin 1,6 prosentilla ja toisella 1,6 prosentilla 1.1.2019.

Korotusten yhteismääräksi on laskettu 3,2 prosenttia 24 kuukauden aikana vuosina 2018 ja 2019.

Kunta-alan sopimukset nostavat palkkatasoa yhteensä 3,46 prosentilla vuosina 2018 ja 2019.

Kunta-alan sopimuskausi alkaa 1.2.2018, mutta palkat nousevat vasta 1. toukokuuta 1,25 prosentilla. Se on hieman vähemmän (-0,35%) kuin Teollisuusliiton 1,6 prosentin korotus tammikuussa.

Vuonna 2018 kunnan palkolliset nauttivat korotettua palkkaansa 8 kuukautta, kun teollisuusliittolaiset saavat korotettua palkkaa 12 kuukautta. Vuonna 2019 kummatkin saavat korotettua palkkaa täydet 12 kuukautta.

Kuntien toinen korotuspiste on sama 1.1.2019 kuin teknologiateollisuudessa. Silloin kunnan palkat nousevat 1,2 prosentilla, eli jälleen hieman (-0,4 %) vähemmän kuin teknologiateollisuudessa. Kummatkin nauttivat korotettuja palkkoja 12 kuukauden ajan vuonna 2019. Ne tulevat vuonna 2018 maksettujen palkankorotusten päälle.

Lisäksi kuntapalkolliset saavat vielä 1,0 prosentin suuruisen korotuksen 1. huhtikuuta. Tästä korotuksesta kuntapalkolliset pääsevät nauttimaan 9 kuukauden ajan vuonna 2019.

Teknologiateollisuudessa sopimuskausi päättyy vuoden viimeisenä päivänä 2019. Kuntien sopimuskausi jatkuu vielä 2020 maaliskuun loppuun asti. Siinä vaiheessa teknologiateollisuuteen on normaalitapauksessa tehty jo uudet sopimukset, jonka palkankorotukset ovat olleet jo hyvän aikaa voimassa.

LASKUESIMERKKI

Kun vertailun helpottamiseksi prosentit muutetaan suoraan euroiksi, saamme seuraavat laskutoimitukset. Kertoimet osoittavat korotusten vaikutuksia kuukausissa vuosien 2018 ja 2019 aikana.

Teknologiateollisuuden sopimus: 3 x (12 x 1,6) = 57,60.

Kuntasopimus: (8 x 1,25) + (12 x 1,25) + (12 x 1,2) + (9 x 1,0) = 48,40.

Palkkojen tasokorotusten eroksi vuoden 2019 lopussa tulee 57,60 – 48,40 = 9,20 euroa teknologiateollisuuden työntekijöiden hyväksi.

LOMARAHALEIKKAUS

Kuntapalkollisia lohduttaa tammikuussa 2019 maksettava kertaerä, joka on suuruudeltaan 9,2 prosenttia varsinaisesta palkasta. Se nostaa kunta-alan tasoihin teknologiateollisuuden kanssa vuonna 2019. Kertaerä ei jää enää vuoden 2019 jälkeen nostamaan kuntalaisten palkkatasoa.

Kertaerä on korvausta työmarkkinoiden kilpailukykysopimuksen lomarahaleikkauksista. Ne niistävät kuntalaisten lomarahoista arvioiden mukaan kaikkiaan 600 miljoonaa euroa kolmen vuoden aikana. Kertakorvaus kuittaa menetyksistä 135 miljoonaa euroa.

Tosin kunta-alan sopimuksessa ei puhuta halaistua sanaa lomarahaleikkausten korvaamisesta, vaikka juuri siitä neuvotteluissa oli kyse. Sopimuksessa käytetään kiertoilmausta ”tulevaisuuteen suuntaava tuloksellisuuserä”. Sen maksamisen ehtona on, että kunnassa on tuloksellisuusohjelma. Jos ei ole, sellainen paperi pitää äkkiä laatia.

Laskuesimerkissä on yksinkertaisuuden vuoksi rajattu pois ns. testimuutokset ja niiden mahdolliset kustannusvaikutukset. Sellaisia sisältyy sekä teknologiateollisuuden että kuntien sopimukseen.

TEKSTI KARI LEPPÄNEN / UP

Ammattiosastojen kevätkokoukset pidettävä huhtikuun loppuun mennessä

Teollisuusliiton ammattiosastojen kevätkokousten aika on käynnissä. Sääntöjen mukaan kevätkokous täytyy pitää maalis–huhtikuussa ja se on kutsuttava koolle viimeistään kaksi viikkoa ennen kokousta.

Tänään 14.3. ilmestyneen Tekijä-lehden sivulla 2 julkaistun Liitto tiedottaa -ilmoituksen otsikossa kirjoitettiin virheellisesti, että kevätkokousten pitoaika päättyisi jo 15.4. Nykyisten sääntöjen mukaan aikaa on huhtikuun loppuun asti.

Kevätkokouksessa käsitellään tilinpäätös ja toimintakertomus. Kaikki ammattiosaston jäsenet ovat tervetulleita mukaan kokouksiin vaikuttamaan oman osaston asioihin.

Osastojen puheenjohtajille on lähetetty postitse kirje, jossa kerrotaan muun muassa kevätkokousasioista. Lisäksi kokoukseen liittyvät materiaalit ovat luottamushenkilöextranetissä.

Kokouksista ilmoitetaan liiton verkkosivuilla ammattiosastojen tapahtumakalenterissa, jossa ilmoituksia voi selata alueittain. Samalla sivulla voi myös jättää osastoilmoituksen: teollisuusliitto.fi/osallistu/ammattiosastojen-toiminta .

Lumikuormat syyniin! Hallien katot vaarassa erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa

”Nyt kannattaa kiinnittää huomiota kattojen lumikuormiin. Olen kuullut, että joitakin hallien kattoja on jo romahtanut, vaikka lumi on vielä kevyttä”, kertoo Teollisuusliiton työympäristöasiantuntija Pentti Hartikainen.

Hartikaisen mukaan eniten lunta on nyt Itä-Suomessa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Samaten paljon lunta löytyy Pohjois-Suomen itäreunalta. Hartikainen arvioi, että kireä pakkanen vain lisää riskejä.

– Rakenteet, olivat ne rautaa tai lautaa, kuormittuvat pakkasesta. Jos ollaan kantavuusrajalla, silloin voi rapsahtaa.

Riskialttiimpia rakennuksia ovat isot hallit ja varastot, joiden katoissa on pitkät jännevälit. Näitä voi olla oikeastaan millä Teollisuusliiton toimialalla tahansa.

Hartikainen kehottaa tarkkailemaan ihan silmämääräisesti kattojen lumikuormia jo nyt, ennen kuin lumi alkaa kostua ja muuttua samalla paljon painavammaksi. Myös katon alapuolisia merkkejä on hyvä tutkia. Jos näkyy taipumia, on ehkä syytä reagoida hyvinkin nopeasti. Kaikki ylimääräiset ja epänormaalit äänet on myös otettava vakavasti, vaikka pakkasella rakennukset luonnostaankin ”paukkuvat ja ryskäävät”.

Työnantajalla on vastuu turvallisista työoloista. Työntekijöiden huoliin on siis vastattava. Viimeisenä keinona on työsuojeluvaltuutetun oikeus, että hän keskeyttää työt, jos olosuhteet käyvät vaarallisiksi liiallisen lumikuorman takia.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI

Katso tästä ohjeet turvalliseen lumenpudotustyöhön työsuojeluhallinnon verkkopalvelusta

Luomme vaikutusvaltaisen toimielimen

– Tämä on mielenkiintoinen haaste, ja on jännä nähdä minkälaiseksi tämän sektorijohtokunnan rooli kehittyy. Tietysti toivon, että meillä olisi aidosti vaikutusvaltaa, kun olemme neuvottelupöydässä ja että näkemystämme ja päätöksentekokykyämme kunnioitetaan eikä kävellä yli, kun tulee tiukka paikka, sanoo Teollisuusliiton kemian sektorin johtokunnan puheenjohtaja Kalle Forsman.

Helsingin Hakaniemessä on odottava tunnelma, kun kemian sektorin johtokunnan ensimmäinen kokous on alkamassa. Johtokunnan puheenjohtaja Kalle Forsman haluaa luoda rakentavan ja vaikutusvaltaisen toimielimen.

– Ensin tutustutaan toisiimme ja yritetään luoda sellaista henkeä, että tehdään yhdessä. Asioita jumpataan niin kauan, että olemme asioista oikeasti yhtä mieltä. Kun sitten viedään täältä jotain liiton hallitukselle yhteisenä näkemyksenä, niin silloin asialla on paljon parempi mahdollisuus mennä myös läpi, Forsman miettii.

Sopimustoiminta jakautuu Teollisuusliitossa kemian sektoriin, teknologiasektoriin, puutuotesektoriin ja erityisalojen sektoriin. Teollisuusliiton valtuusto valitsee kullekin neljälle sektorille omat johtokunnat. Johtokunta vastaa sektorinsa työehtosopimustavoitteista ja neuvotteluista. Sopimustavoitteet määritellään ammattiosastojen tekemien aloitteiden perusteella. Jos sektorijohtokunta sopimusalan työehtoneuvottelukunnan esityksestä toteaa neuvottelutuloksen syntyneeksi, liiton hallitus päättää hyväksytäänkö neuvottelutulos uudeksi työehtosopimukseksi. Hallitus voi myös siirtää asian valtuuston käsiteltäväksi tai järjestää neuvottelutuloksesta neuvoa-antavan liittoäänestyksen.

Nokian renkaiden varapääluottamusmiehenä toimivalle Forsmanille työehtosopimustoiminta ja neuvotteleminen ovat ennestään tuttuja asioita. Hän kuitenkin toivoo, että tällä uudella elimellä olisi paremmat vaikuttamismahdollisuudet tulevilla tes-kierroksilla.

– Syksyllä olin ensimmäistä kertaa mukana myös tes-kierroksella, mikä olikin vähän surullinen näytelmä. Tuntui, että päätökset oli jo valmiiksi tehty ja mentiin teknologiateollisuuden sopimuksen mukaan. Ei ollut sellainen tunne, että olisi aidosti voinut vaikuttaa.

Laaja edustus

Kemian sektorijohtokunnassa on 17 edustajaa, jotka edustavat 11 sopimusalaa, ja se on vastuussa 12 työehtosopimusten neuvottelemisesta. Yksi edustajista on Stefan Sjölund, joka on saapunut kokoukseen Pietarsaaresta.

– Tuntuu hyvältä olla mukana rakentamassa jotain uutta. Tässä vaiheessa on vaikea arvioida tarkkaan, mitä olemme rakentamassa, mutta tästä tulee jännittävää ja toivottavasti tulemme saavuttamaan jotain hyödyllistä, sanoo Sjölund, joka toimii purjevenevalmistaja Nautorin pääluottamusmiehenä.

Myös Sjölundilla on aikaisempaa kokemusta työehtosopimusneuvotteluista. Hän uskoo, että siitä on hänelle suurta hyötyä johtokunnan työssä.

– Olen ollut mukana TES-neuvotteluissa ennenkin ja tiedän kuinka ne toimivat. Puuliitossa olin kaksi kertaa mukana neuvotteluissa.

Nautorin pääluottamusmies Stefan Sjölund edustaa veneteollisuuden työntekijöitä kemian sektorijohtokunnassa.

Kemian sektorijohtokunta

Kemian sektorin työehtosopimukset ovat:
1) Kemian perusteollisuus, 2) Muovituoteteollisuus ja kemian tuoteteollisuus, 3) Öljy-, maakaasu- ja petrokemianteollisuus, 4) Jalometalliala, 5) Veneenrakennusteollisuus, 6) Harja- ja sivellinalat, 7) Kenkä- ja nahkateollisuus, 8) Kumiteollisuus, 9) Lasikeraamisen teollisuus, 10) Fiskars Finland Oy Ab:n työntekijät, 11) Autonrengasala, 12) Autoalan kauppa ja korjaamotoiminta

Sektorijohtokuntaan kuuluvat:
Jouni Jokinen (autonrengasala), Jouni Tissari (kemian perusteollisuus), Ismo Viirimaa (kenkä- ja nahkateollisuus), Eino Ojansuu (lasikeraaminen teollisuus), Eeva Kasanen (muovituoteteollisuus ja kemian tuoteteollisuus), Marko Torppala, varapuheenjohtaja (muovituoteteollisuus ja kemian tuoteteollisuus), Tero Välimäki (öljy-, maakaasu-, ja petrokemianteollisuus), Janne Leinonen (kemian perusteollisuus), Kalle Forsman, puheenjohtaja (kumiteollisuus), Tanja Vidberg (muovituoteteollisuus ja kemian tuoteteollisuus), Stefan Sjölund (veneenrakennus), Tero Aaltonen (harja- ja sivellinalat), Anu Luhtanen (auto- ja koneala), Janne Nieminen (auto- ja koneala), Minna Polvela (jalometalliala), Kari Oikola (auto- ja koneala), Arto Tolonen (auto- ja koneala)

Teollisuusliiton kemian sektorijohtokunnan ensimmäinen kokous pidettiin 23.2.2018 Helsingissä. Kuvassa vasemmalta puheenjohtaja Kalle Forsman, Ismo Viirimaa, Janne Leinonen, Jouni Tissari, Tero Aaltonen (takana) sekä varapuheenjohtaja Marko Torppala.

TEKSTI JOHAN LUND KUVAT KITI HAILA

Avoimin mielin työehtosopimusten kimppuun

– Työehtosopimuksia voidaan kehittää monella tavalla. Ryhdymme toimeen avoimin mielin, erityisalojen sektorijohtokunnan puheenjohtaja Anne Gärding linjaa.

Teollisuusliiton erityisalojen sektorijohtokunta piti ensimmäisen kokouksensa 19. helmikuuta Helsingissä.

– Sektorimme pitää sisällään 15 sopimusalaa. Meidän on rakennettava toimintatapamme sellaiseksi, että ehdimme järkevästi käsitellä jokaisen sopimusalan tärkeät asiat kokousaikataulumme mukaisesti. Lähtökohdat ovat kunnossa. Vaikka tulemme eri suunnista, on työehtosopimusten kanssa toimiminen kaikille tuttua. Yleinen kiinnostus tutustua muihin sopimusaloihin on selvästi aistittavassa, Oulussa Kaleva 365:ssä graafisena suunnittelijana työskentelevä Gärding arvioi.

– Käsiteltäviin asioihin aukeaa nyt useita näkökulmia, ja se on toiminnalle eduksi. Siitä ei nimittäin tule mitään, jos kaikki ovat kaikesta samaa mieltä, paitsi lyhyet kokoukset, Marttilan tilalla Simossa karjamestarina työskentelevä johtokunnan jäsen Pekka Jurmu toteaa.

– Jokaisella sopimusalalla on erityiset kysymyksensä. Niitä voidaan katsoa uusin silmin. Toisaalta tehoa voi syntyä siitä, että kenties havaitsemme samojen ongelmien vaivaavan useita tai kaikkia sopimusaloja. Muilla voi jo olla sellaisia keinoja ja ratkaisuja tarjolla, joita ei itse ole tullut miettineeksi, Gärding pohtii.

Uusi liitto ja leveämmät hartiat herättävät Gärdingissä ja Jurmussa odotuksia.

– Tietenkin toivon, että kokonaisuudesta löytyy tuki, jos sitä tarvitaan sekä muoto, miten sen tuen käyttäminen olisi helpointa, järkevintä ja hyödyllisintä, Gärding sanoo.

– Tarvitsemme asioillemme ja tavoitteillemme myös enemmän näkyvyyttä. Siihen meillä on aikaisempaa paremmat mahdollisuudet, Jurmu kommentoi.

Pekka Jurmu edustaa johtokunnassa maaseutuelinkeinoja.

Erityisalojen sektorijohtokunta

Erityisalojen sektorin työehtosopimukset ovat: 1) metsäala, 2) taimitarha-ala, 3) metsäkoneala, 4) turvetuotantoala, 5) maaseutuelinkeinot, 6) turkistuotantoala, 7) puutarha-ala, 8) viher- ja ympäristörakentamisala, 9) lasitus-, rakennuslasitus- ja lasinjalostusala, 10) tekstiili- ja muotiala, 11) tekstiilihuoltoala, 12) media- ja painoalan työntekijät, 13) viestintäalan toimihenkilöt Grafinet ry, 14) jakajat ja 15) tekninen huolto ja kunnossapito. Työehtosopimuksista neuvotellaan kahdeksan eri työnantajaliiton kanssa.

Sektorijohtokuntaan kuuluvat Anne Gärding, puheenjohtaja (media- ja painoalan työntekijät), Tanja Levaniemi, varapuheenjohtaja (tekstiilihuolto), Juha Krankkala (media- ja painoalan työntekijät), Rauno Kamula (lasitus-, rakennuslasitus- ja lasinjalostus), Harri Saarenmaa (tekstiili- ja muotiala), Tuomas Weckström (tekstiili- ja muotiala), Tuija Pircklen (viestintäalan toimihenkilöt Grafinet), Eveliina Koivisto (jakajat), Petri Nurmi (media- ja painoalan työntekijät), Anne-Mari Nordberg (puutarha-ala), Esa Sorila (metsäkoneala), Pekka Jurmu (maaseutuelinkeinot), Kari Gullsten (taimitarha-ala), Tapio Myllykoski (turkistarhaus), Markku Haataja (metsäala), Jussi Nyman (viherala), Marko Mikkonen (turvetuotanto) ja Lari Haikonen (huolto- ja kunnossapito).

Teollisuusliiton erityisalojen sektorijohtokunnan ensimmäinen kokous pidettiin 19.2.2018 Helsingissä.
Tekstiili- ja muotialan edustajat Tuomas Weckström ja Harri Saarenmaa sekä metsäkonealan edustaja Esa Sorila.

Johtokunta vastaa sektorinsa työehtosopimustavoitteista ja neuvotteluista. Sopimustavoitteet määritellään ammattiosastojen tekemien aloitteiden perusteella. Jos sektorijohtokunta sopimusalan työehtoneuvottelukunnan esityksestä toteaa neuvottelutuloksen syntyneeksi, liiton hallitus päättää hyväksytäänkö neuvottelutulos uudeksi työehtosopimukseksi. Hallitus voi myös siirtää asian valtuuston käsiteltäväksi tai järjestää neuvottelutuloksesta neuvoa-antavan liittoäänestyksen.

TEKSTI PETTERI RAITO KUVAT KITI HAILA

Uutta virtaa alueilla

Oulun Teollisuus Meeting osoitti, että alueellisen toiminnan eväät ovat Teollisuusliiton perustamisen myötä vahvistuneet.

Teollisuus Meeting keräsi 17.-18. helmikuuta Ouluun 34 Teollisuusliiton alle 36-vuotiasta jäsentä. Tunnelmat olivat alkukiihdytyksestä lähtien positiivisen puolella. Kolmen liiton yhteensulautuma antaa uusia mahdollisuuksia ja resursseja alueellisen toiminnan järjestämiselle.

– Tilaisuuden alussa näytetty Teollisuusliiton esittelyvideo, jossa kuvattiin ammattiyhdistysliikkeen saavutuksia, oli todella hyvä. Historia kytkeytyy nykyhetkeen. Elämme jälleen aikoja, jolloin työnantajapuoli yrittää viedä meiltä etuja ja oikeuksia pois. Meidän pitää tehdä yhteisvoimin töitä, että pärjäämme, Tiia Pyhtilä Pyhännältä arvioi.

Samansuuntaisia arvioita antoivat rovaniemeläinen Joonas Juotasniemi ja Raahessa asuva Janne Palosaari.

– Tapaaminen on positiivinen kokemus. Henki on hyvä, kun asioihin käydään kiinni ilman pönöttämistä. Ryhmätöissä pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin. Meidän pitää ajaa yhdessä työntekijöiden asioita ja saada myös aikaiseksi, Juotasniemi kommentoi.

– Teollisuusliitosta on tullut mukavasti uutta tietoa. Toisaalta on todettava, että ohjelmaan sisältyvä lätkämatsi Kärpät-SaiPa oli yksi syy osallistua. Näin näitä tilaisuuksia kannattaa järjestää. Asiaa ja kevyempää ohjelmaa sopivassa suhteessa, Palosaari pohtii.

Kun kolmikolta kysyy arviota nollatuntisopimuksista, tippuu vastaus välittömästi.

– Ehdoton ei nollatuntisopimuksille. Ne pitää kieltää, Pyhtilä, Juotasniemi ja Palosaari toteavat.

Pyhtilä työskentelee Piklaksen Pyhännän ikkunatehtaalla kytkennässä. Juotasniemi tekee töitä Marttiinin Rovaniemen puukkotehtaalla puuseppänä. Palosaari on toiminut yleismiehenä SSAB:n Raahen tehtaan nostoapuvälinetarkastajien ryhmässä.

Tiia Pyhtilän, Joonas Juotasniemen ja Janne Palosaaren mukaan nollatuntisopimukset joutavat historiaan.

NUORET OVAT JO MUKANA

Teollisuus Meetingejä järjestettiin helmikuun aikana viidellä paikkakunnalla. Yhteensä niihin osallistui noin 170 alle 36-vuotiasta jäsentä.

Oulun tilaisuudessa kouluttajina toimivat aluetoimitsija Hanna-Kaisa Hämäläinen ja järjestämistoimitsija Ville Rantala. Ohjelmarunko vastasi kysymyksiin, mikä on ammattiliitto? Mitkä ovat Teollisuusliiton tavoitteet ja tehtävät? Miten vaikutamme? Miksi jäsenyys kannattaa? Millaista toimintaa on alueilla ja miten aluetoimistot auttavat ongelmatilanteissa?

Edellisen rinnalla nuoret aktiivit esittelivät roolejaan edunvalvonnassa ja ammattiosastoissa eli esimerkiksi luottamusmiehinä, työsuojeluvaltuutettuina, osaston hallituksen jäseninä ja nuorisovastaavina. Vaikka usein kuulee sanottavan, että nuoria on vaikea saada mukaan toimintaan, on tarpeen havaita, kuinka paljon heitä on mukana toiminnassa ja aivan vaikuttamisen ytimessä. Yksinomaan Oulun ja Lapin alueella heitä on pitkästi yli 200. Teollisuusliitossa puolestaan on kaikkiaan noin 24 000 alle 30-vuotiasta jäsentä. Mahdollisuudet toiminnan kehittämiselle ovat otolliset.

TEKSTI JA KUVAT PETTERI RAITO

Sivun yläreunan kuvassa ryhmä pohtimassa aluetoimistojen roolia työpaikkojen ongelmatilanteiden ratkomisessa. 

 

 

Teknologiasektorin johtokunta uutta aloittamassa

”Tällä porukalla meidän pitää linjata, mitä me lähdemme hakemaan seuraavissa neuvotteluissa. Puheenjohtajana ajattelen, että meidän pitää haastaa vastapuoli ja tehdä jopa vähän uusiakin aloitteita”, sanoo Teollisuusliiton teknologiasektorin johtokunnan puheenjohtaja Matti Latvakoski.

Matti Latvakoski pääsee sektorijohtokunnan tämän päivän ensimmäisessä kokouksessa Helsingissä myös järjestöllisesti kiinni johonkin uuteen. Jäsenten edunvalvontaan viedään tuoreella tavalla eteenpäin. Sopimustoiminta jakautuu Teollisuusliitossa kemian sektoriin, teknologiasektoriin, puutuotesektoriin ja erityisalojen sektoriin. Teollisuusliiton valtuusto valitsee kullekin neljälle sektorille omat johtokunnat.

Johtokunnat vastaavat sektorinsa työehtosopimustavoitteista ja neuvotteluista. Sopimustavoitteet asetetaan ammattiosastojen tekemien aloitteiden pohjalta. Jos sektorijohtokunta sopimusalan työehtoneuvottelukunnan esityksestä toteaa neuvottelutuloksen syntyneeksi, liiton hallitus päättää hyväksytäänkö neuvottelutulos uudeksi työehtosopimukseksi. Hallitus voi myös siirtää asian käsittelyn valtuustolle tai järjestää neuvottelutuloksesta neuvoa-antavan liittoäänestyksen.

Teknologiasektoriin kuuluvat teknologiateollisuus, malmikaivokset, pelti- ja teollisuuseristysala ja puolustusministeriön työpaikat.

Vaasan Wärtsilän pääluottamusmies Latvakoski kuvaa olevansa sektorijohtokunnan nuijakopauttajana juuri oikealla paikallaan.

– Minä olen hakenut juuri jotakin tällaista. Olen ollut liittokokouksen tes-valiokunnassa mukana. Olen tehnyt paikallista sopimista tuolla Wärtsilän päässä. Tämä on minun maailmani. Nyt käymme läpi sitä, mikä tämän uuden ryhmän rooli on. Olen varma, että tältä porukalta tulee uusia hyviä avauksia, Latvakoski vakuuttaa.

”RATKAISUT HAETTAVA NEUVOTTELEMALLA”

Sektorijohtokunnan varapuheenjohtajana toimii Juha Pöllänen. Hän on Valmetin Yrittäjänkadun yksikön pääluottamusmies Tampereelta.

– Aina kun aloitetaan uutta, katsotaan ensin mihin suuntaan lähdetään. Minun tavoitteeni varapuheenjohtajana on, että kentän ääntä saataisiin kuulumaan, Pöllänen kuvaa.

Pöllänen toteaa, että hänen työpaikallaan käydään töissä peräti seitsemän eri vuorojärjestelmän mukaan. Tällaisten käytäntöjen ja niiden mukanaan tuomien asioiden pitää varapuheenjohtajan mielestä näkyä myös silloin, kun tes-neuvotteluihin valmistaudutaan.

Pölläselle on tärkeää myös sopimisen taito.

– Minä toivon, että ratkaisut haetaan aina neuvottelemalla. Tuloshan on aina kompromissi, Pöllänen toteaa jatkaen, että keskustelujen kautta ratkaisut pitää löytää sekä johtokunnan sisällä että työnantajaan päin.

Sektorijohtokuntien vastuulla on myös toimia asiantuntijoina ja kehittäjinä omien alojensa elinkeinopolitiikkaa ja koulutusta koskevissa asioissa.

Teknologiasektorin johtokuntaan kuuluvat teknologiateollisuuden alalta puheenjohtajien ohella Janne Vainio, Paavo Niskanen, Jukka Vuorela, Marko Taipale, Jari Männikkö, Mikko Vuoto, Jorma Rand ja Jari Ahokas. Kaivosalalta johtokunnassa istuvat Jari Leskisenoja ja Jukka Taskinen, pelti- ja teollisuuseristysalalta Arto Kannisto.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT KITI HAILA