Koulutus puree työvoimapulaan

Työvoimapula on monilla tuotannonaloilla todellinen ongelma. Se muuttuu erityisen kouriintuntuvaksi, kun töihin pitäisi saada osaaja yrityksen tuotantolinjan tiettyyn tehtävään. Mitä erikoistuneemmasta työstä on kyse, sitä vaikeammaksi rekrytointi saattaa muuttua. Mitat täyttäviä henkilöitä ei välttämättä osu haaviin ensimmäistäkään, ei ainakaan kovin nopeasti.

Samanaikaisesti työmarkkinoilla on suuri määrä työttömiä ja työstä toiseen tähyäviä, työhaluisia ja -kykyisiä ammattilaisia. Osa heistä löytää töitä, mutta osa joutuu kerta toisensa jälkeen toteamaan, että työpaikkaa ei hakemuksista huolimatta ole löytynyt, tai että asetetut osaamisvaatimukset ovat niin korkeat tai erityiset, että niiden täyttämiseen oma ammattitaito ei riitä.

Jos näissä asetelmissa työnhakuilmoituksissa lukisi, että tehtävään järjestetään tarvittaessa koulutus, painuisi hakukynnys alemmaksi. Toinen vahva kannustava viesti olisi avoin ilmaus, että iällä ei ole valinnassa merkitystä. Yhdessä ne avaisivat portin koulun penkiltä juuri valmistuneille ja työelämässä kouliintuneille konkareille. Hakemuksia tulisi todennäköisesti avoimia työpaikkoja kohden enemmän, kun niitä voisi tavoitella kelvollisen perusammattitaidon tai jonkin kyseessä olevaan työhön rinnastettavissa ja koulutuksella päivitettävissä olevan ammattitaidon varassa.

Edellä olevien keinojen käyttäminen oletettavasti toisi työntekijöitä rekrytoiville työnantajille lisää valinnanvaraa ja mahdollisuuksia vertailla hakijoita. Monissa hakuprosesseissa esimerkiksi työnhakijan vahvaa työmotivaatiota osoittava asenne on yksi valintaan johtava tai sitä tukeva tekijä. Jos työllisyysastetta halutaan kohottaa ja työelämässä tapahtuvaa syrjintää suitsia, olisi tällaisten toimintatapojen yleistyminen askel oikeaan suuntaan.

Henkilöstön koulutus on pidemmällä aikavälillä keino pitää huolta yrityksen käytössä olevasta osaamisesta, työvoiman ammattitaidosta ja sen kehittymisestä. Tämä on parin viime vuosikymmenen aikana ollut alihyödynnetty keino. Liian harvoin on kuultu ilahduttavia uutisia esimerkiksi siitä, että yrityksissä on käännetty katseet heikompia aikoja kohdattaessa tulevaisuuteen ja päätetty kouluttaa henkilöstöä lomautusten sijaan. Sama pätee korkeaan suhdanteeseen. Ammattitaidon kehittäminen saatetaan siirtää syrjään kiireen tieltä.

Pelko yrityksessä koulutettujen työntekijöiden muualle siirtymisestä on sillä tavalla rajallinen, että hyväksi koetusta työpaikasta pidetään mielellään kiinni. Sellaisesta työpaikasta myös kerrotaan kernaasti. Näitä puskaradioilmiöitä on nähty ja kuultu eri puolilla Suomea. Hyvä maine työnantajana on valttikortti myös rekrytoinnissa. Maine pitää kuitenkin ansaita. Sitä ei pelkillä imagokampanjoilla rakenneta.

Työvoimapula on todellinen ilmiö, josta pitäisi päästä eroon. Ilmiö on kuitenkin erotettava niistä työmarkkinoilla nähdyistä vinoutuneista virtauksista, joissa työtä yritetään teettää alle työehtosopimuksissa määriteltyjen palkkojen ja työsuhteen muiden ehtojen.

PETTERI RAITO
Päätoimittaja