Kuuden tunnin työpäivä ei ole utopiaa – KWH Pipen ex-pääluottamusmies: ”Tuottavuuden nousu oli huomattava”

Käytännön kokemukset osoittavat, että työaikaa voidaan lyhentää tavalla, joka hyödyttää myös työnantajia.

23.8.2019

KWH Pipen muoviputkite­hdas Vaasas­sa käyn­nisti vuon­na 1996 kuu­den tun­nin työaikakokeilun, jos­ta tuli suuri men­estys. Tuot­tavu­us nousi vauhdil­la, jopa dra­maat­tis­es­ti ja sairaspois­saolot vähenivät vieläkin dra­maat­tisem­min.

Työn­tek­i­jöi­den aloit­teesta syn­tynyt kokeilu muut­tui pysyväk­si jär­jeste­lyk­si ja siitä luovut­ti­in vas­ta muoviputki­te­ol­lisu­u­den suuren raken­nemuu­tok­sen yhtey­dessä run­saat viisi vuot­ta sit­ten, jol­loin KWH ja alan toinen suuri toim­i­ja Uponor löivät hynt­tyyt yhteen.

PALKKAA ALENTAMATTA

KWH:n tehdas oli kokeilun käyn­nistyessä iso työ­paik­ka, väkeä oli yli 300. Kokeilu­un lähti mukaan noin 30 työn­tek­i­jää. Nor­maal­ista vuorokaudessa kol­men kahdek­san tun­nin työvuoron työaika­muo­dos­ta siir­ryt­ti­in neljän kuu­den tun­nin työvuoron malli­in – palkkaa alen­ta­mat­ta.

Eli yksilö­ta­sol­la 40 tun­nin viikko­työa­jas­ta siir­ryt­ti­in 30-tun­tiseen. Pekka­sista luovut­ti­in ja samoin kahvi­tauoista. Kahvia kyl­lä sai juo­da, jos se ei häirin­nyt tuotan­toa.

Tehdas­ta oli­vat vaivan­neet sairaspois­saolot, ne oli­vat yhdek­sän pros­entin luokkaa. Pois­saolot saati­in hyvin nopeasti painu­maan kolmeen pros­ent­ti­in.

– Tuot­tavu­u­den nousu oli huo­mat­ta­va. Olimme jopa yllät­tyneitä. Muis­tan, että kah­den vuo­den kulut­tua kokeilun käyn­nistymis­es­tä oli 28 pros­ent­tia halvem­paa tehdä kilo muoviputkea, ker­too tehtaan työn­tek­i­jöi­den tuol­loinen päälu­ot­ta­mus­mies Roger Svan­fors.

Kokeilu oli suurelta osin hänen vuosia kestänei­den pon­nis­telu­jen­sa tulos. Ensin piti puhua oma poruk­ka lyhen­nyk­sen taakse, sit­ten yri­tyk­sen johto – kumpikaan ei ollut help­po tehtävä.

Svan­fors pain­ot­taa, että oli ehdot­toman tärkeää, että molem­mat osa­puo­let hyö­tyvät kouri­in­tun­tu­vasti työa­jan lyhen­tämis­es­tä.

EI MITÄÄN HYVÄNTEKEVÄISYYTTÄ

– Ja oli myös hyvin tärkeää, että palkka­jär­jestelmä tuki tuot­tavu­u­den kasvua. Eihän työ ja työn tar­joami­nen mitään hyvän­tekeväisyyt­tä ole. Siten pelin hen­ki oli, että jos tehdään sut­ta, niin palk­ka oli huono. Jos tehti­in nopeasti ja hyvää, palk­ka oli huo­mat­tavasti parem­pi. Myös työn­tek­i­jät oli­vat tämän peri­aat­teen takana. Ja lisäk­si esimerkik­si ikälisä nousi joka vuosi, ilman takara­jaa. Sil­lä pyrit­ti­in koke­muk­sen ja ammat­ti­taidon nos­tamiseen. Tässäkin onnis­tut­ti­in. Lyhyen työa­jan tek­i­jät oli­vat niin tyy­tyväisiä, että eivät hakeu­tuneet muualle töi­hin, Svan­fors muis­telee.

KWH:n kuu­den tun­nin malli on ehkä tun­ne­tu­in suo­ma­lai­sista työa­jan lyhen­nyskokeiluista. Malli herät­ti val­takun­nal­lista huomio­ta siinä vai­heessa, kun 1990-luvun lama alkoi kaat­ua päälle ja sato­ja tuhan­sia jäi työtä vaille. KWH:n lisäk­si ainakin Orthex­il­la ja Nokian Renkail­la kokeilti­in tuol­loin kuusi­tun­tisia. Tulok­set oli­vat kaut­ta lin­jan myön­teisiä. Täl­läkin het­kel­lä kuusi­tun­tisia työpäiviä on käytössä eräil­lä teol­lisu­u­den työ­paikoil­la.

LUOTTAMUSMIESTEN PITÄISI OLLA ALOITTEELLISEMPIA

Mut­ta mik­si kokeilut eivät kuitenkaan koskaan laa­jen­tuneet todel­la merkit­täväk­si ilmiök­si?

– Siihen on monia syitä. Kemi­analal­la työan­ta­jali­it­to jar­rut­ti koko ajan. He tietysti pelkä­sivät, että työai­ka läh­tee lyhen­emään hal­lit­se­mat­tomasti. Yri­tysjo­hta­jat oli­vat varovaisia, hei­dän oli vaikea uskoa saavutet­tu­ja hyö­tyjä. Ja hehän pelkäävät toisiansa – ehkä pelkä­sivät sitäkin, että naa­pu­ri­fir­mas­sa nau­re­taan, jos liian rohkei­ta kokeilu­ja tehdään.

– Ja pakko sanoa, että luot­ta­mus­mi­esten osaami­nen ja rohkeus eivät ole olleet riit­täväl­lä tasol­la. Hehän ovat tot­tuneet odot­ta­maan työan­ta­jan ehdo­tuk­sia, joi­hin sit­ten vas­tataan kyl­lä tai ei. Jol­loin on usein liian myöhäistä vaikut­taa. Rohkeus tehdä omia avauk­sia puut­tui ja taitaa puut­tua vieläkin, Svan­fors miet­tii.

UTOPIA EI VÄLTTÄMÄTTÄ OLE UTOPIA

Työa­jan lyhen­tämi­nen nousi pitkästä aikaa julkiseen keskustelu­un muu­tamia päiviä sit­ten, kun liikenne- ja viestin­tämin­is­teri San­na Marin (sd.) kysyi, eikö seu­raa­va tavoite Suomes­sa voisi olla neljän päivän työvi­ikko ja kuu­den tun­nin työpäivä.

– Onko se kahdek­san tun­tia se lop­ulli­nen totu­us? Min­un mielestäni ihmiset ansait­se­vat enem­män aikaa per­heit­ten­sä, läheis­ten­sä, har­ras­tusten ja sivistyk­sen paris­sa. Tämä voisi olla se seu­raa­va askel meille työelämässä, Marin esit­ti luon­nehtien pohd­in­to­jaan tule­vaisu­u­den utopi­ak­si.

Roger Svan­fors suh­tau­tuu min­is­terin aloit­teeseen myön­teis­es­ti. Hän­tä kuitenkin har­mit­taa syn­tyneen keskustelun asiantun­tem­at­to­muus.

– Puut­tuu ymmär­rys työ­paikko­jen arjes­ta ja käytän­nöistä. Ei esimerkik­si osa­ta ajatel­la, miten tärkeä yhteys työa­jal­la ja palkkausjär­jestelmäl­lä on. KWH:n koke­muk­set osoit­ta­vat kuitenkin yksiselit­teis­es­ti, ettei työa­jan lyhen­tämi­nen ole utopi­aa.

Täl­lä het­kel­lä teol­lisu­u­den yksi ongelmista on pitkään varsin tasaise­na jatkuneen tuot­tavu­u­den kasvun hiipumi­nen. Sille ei oikein ole löy­det­ty seli­tys­tä. Roger Svan­fors uskoo, että kuu­den tun­nin työaika­malli olisi lääke tähänkin tau­ti­in.

TEKSTI JA KUVA TUOMO LILJA