työaika Archives

AVAAJA: Ilman työehtosopimuksia työajat pitenisivät ja joustot vähenisivät

Työaikalaki on kirjoitettu olettaen, että työmarkkinoilla on yleissitovat työehtosopimukset. Lain määräyksistä on mahdollista sopia toisin valtakunnallisilla työehtosopimuksilla.

14.7.2021

Työaikalaki antaa työaikaan liittyvät minimimääräykset ja jättää alakohtaisen soveltamisen valtakunnallisten työehtosopimusten tehtäväksi.

Työaikalain säädöksistä on mahdollista poiketa laajasti työehtosopimuksilla, jotka valtakunnalliset työntekijöiden ja työnantajien yhdistykset solmivat.

Lähes kaikista työaikalain pykälistä on mahdollista sopia toisin valtakunnallisilla työehtosopimuksilla. Muun muassa työajasta, ylityökorvauksista, lepoajoista, liukuvasta työajasta ja varallaolosta voidaan sopia toisin.

JÄRJESTÖT SOPIVAT JOUSTOISTA

Sopimusasiantuntija Petri Ahokas Teollisuusliiton kemian sektorilta muistuttaa, että työaikojen paikallisen sopimisen perusta on lain mukaan työehtosopimuksissa. Ilman työmarkkinajärjestöjen sopimuksia työaikalaki on määräyksiltään jäykkä.

– Kaikki työelämän lainsäädäntö on kirjoitettu olettamalla, että on yleissitovat työehtosopimukset, Ahokas toteaa.

Hän laskee, että kemian sektorilla siirtyminen puhtaasti työaikalain minimivaatimusten varaan tarkoittaisi työaikamuodosta riippuen 162–254 tunnin lisäystä vuosityöaikaan. Lain mukaan säännöllinen työaika on pääsääntöisesti enintään 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa.

Siinä tapauksessa, että yleissitovat työehtosopimukset lakkaisivat olemasta, korostuisivat työntekijäkohtaiset työsopimukset.

Ahokas pohtii, että tuntipalkkaista työtä tekeville tilanne olisi selkeä työajan lisääntyessä, mutta kuukausipalkalla työskenteleville ei. Epätasa-arvo voisi siis tätä kautta lisääntyä, kun palkanmäärityksen pohja olisi epäselvä.

ALAKOHTAISIA SOVELLUKSIA

Sopimusasiantuntija Janne Heinimäki Teollisuusliiton teknologiasektorilta kertoo, että esimerkiksi kaivosalalla on työehtosopimuksen perusteella mahdollista rakentaa työvuorojärjestelmiä, joissa tehdään yli kahdeksan tunnin päiviä ja pidetään vastaavasti enemmän vapaapäiviä, eli tasoitetaan työaikaa työehtosopimuksen mukaisesti.

– Kaivokset sijaitsevat usein syrjäisissä paikoissa, joten useamman päivän vapaajaksot työtuntijärjestelmän kautta ovat rekrytointivaltti, Heinimäki kertoo.

Myös esimerkiksi työviikon aloitushetkestä voidaan sopia työehtosopimuksilla. Vuorotyössä työntekijöiden vapaiden kannalta voi olla merkitystä, alkaako työviikko sunnuntaina kello 22 tai maanantaina kello 7.

– Se jäykistää olennaisesti asioita, jos mennään tismalleen työaikalain mukaan, Heinimäki kertoo.

TYÖAIKA ON JAKSAMISKYSYMYS

Sopimusasiantuntija Jarmo Tuomainen Teollisuusliiton puutuotesektorilta laskee, että ilman työehtosopimuksia pelkän työaikalain pohjalta toimittuna sektorin töissä vuosittainen työaika voisi olla jopa 200 tuntia nykyistä pidempi.

Hän muistuttaa, että työajasta sovittaessa on otettu huomioon työntekijöiden jaksaminen alan töissä.

– Nykyinen työaika ei missään tapauksessa ole liian lyhyt.

Tuomainen kertoo, että mekaanisessa metsäteollisuudessa tehdään harvoin yli kahdeksan tunnin työvuoroja. Puusepänteollisuudessa pidempää vuoroa tehdään jonkin verran kesäsesongin aikana.

Jos työehtosopimuksista siirryttäisiin työaikalain varaan, työntekijöiden työpäivät todennäköisesti pitenisivät ja yritysten olisi hankalampi saada työvuorot soveltumaan työn vaatimuksiin.

– Tuskaa koettaisiin molemmin puolin, Tuomainen tiivistää.

LAAJAT SOPIMISEN MAHDOLLISUUDET

Sopimusasiantuntija Riitta Koskinen Teollisuusliiton erityisalojen sektorilta arvioi, että nykyinen työaikalaki on kohtalaisen hyvin kiinni tämän päivän työelämässä.

– Laki antaa perusraamit, ja työehtosopimuksissa on sovittu käytännöstä, Koskinen sanoo.

Hän pohtii, että nykyiseen yleissitovien työehtosopimusten aikaan on totuttu siinä määrin, että aina ei ymmärretä, mitä laki linjaa ja mitkä asiat on sovittu työmarkkinajärjestöjen kesken. Esimerkiksi vuorolisistä ei säädetä työaikalaissa.

Laissa säädetty säännöllinen työaika on jäykkä esimerkiksi kausityötä sisältävillä aloilla. Erityisalojen sektorilla kausitöitä tehdään muun muassa maaseutuelinkeinoissa sekä viher- ja ympäristörakentamisalalla.

Koskinen kertoo, että erityisalojen sektorin työehtosopimuksissa on eroja, mutta niissä on laajasti sovittu joustomahdollisuuksista liittyen työvuorojen pituuksiin, työtuntien tasoittumisjaksoihin ja paikalliseen sopimiseen.

– Kaikissa sopimuksissa paikallisen sopimisen mahdollisuudet ovat hyvin laajat ja niitä myös käytetään, Koskinen toteaa.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVITUS EMILIE UGGLA

VIERAILIJA: Timo Partonen: Kuinka uni- ja työrytmin voi sopeuttaa kellojen kääntelyyn?

Euroopan unioni miettii luopuako kesäajan käytöstä ja valitako pysyvästi kesäaika vai talviaika. Aihe on altis lobbaukselle kuten ”Kesäaika on kuin matkustaisi viereiselle aikavyöhykkeelle”, ”Se on vain yksi tunti” ja ”Kesäaikaan siirtymisen kielteiset vaikutukset keväällä kumoutuvat syksyllä”. Näitä viljellään paitsi suuren yleisön kesken, myös tarkoitushakuisesti jopa tieteenharjoittajien väitteissä. Se, millaiseen päättelyyn nämä virheelliset väitteet nojaavat, on kuitenkin läpivalaistu ja kumottu. Kesäaika on talviaikaa haitallisempaa.

Paitsi vuorotyö, epäsäännöllinen työaika ja aikaerolennot, myös univelka ja kesäaika kellonsiirtoineen häiritsevät elimistön sisäisen kellon toimintaa. Aihetta on syytä tarkastella yhteiskunnan ja terveyden näkökulmasta, sillä niihin liittyvillä päätöksillä on myös kansanterveydellisiä seurauksia.

Sisäisen kellon toimintahäiriöt altistavat univaikeuksille ja kaamosoireilulle sekä niiden välityksellä edelleen lihomiselle, tyypin 2 diabetekselle sekä sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksille. Myös tietyt syöpätaudit näyttävät ilmaantuvan etenkin yötyön tai aikavyöhykeylityksiä sisältävän työn seurauksena, ja WHO on luokitellut tällaiset työtehtävät todennäköisesti syöpää aiheuttaviksi.

Päivärytmin myöhentymisen ja iltavirkkuuden yleistymisen takia univaikeuksista johtuvat niin välittömät kuin pitkäaikaiset haitat ovat lisääntymässä. Iltavirkut nukkuvat huonommin, liikkuvat vähemmän ja syövät epäterveellisemmin kuin muut. Ilmastonmuutoksen takia puolestaan talvet muuttuvat valottomammiksi, mikä lisää kaamosoireita. Nämä muutokset näkyvät jo suomalaisissa.

Sisäisen kellon toimintahäiriöt altistavat univaikeuksille ja kaamosoireilulle.

Yhä useampi on univelkainen, ja työelämässä mukana olevilla unettomuudesta kärsivien osuus on jatkanut kasvuaan. Työikäisillä naisilla on yleistynyt myös runsas kaamosoireilu. Vyötärölihavuus on yleistynyt työikäisillä miehillä ja naisilla sekä eläkeikäisillä naisilla. Päivärytmin myöhentyminen ja iltavirkkuuden voimistuminen näkyvät jo myös elinajassa. Suomalaisten entisten huippu-urheilijoiden joukosta iltavirkut kuolivat muita nuorempina, ja tämä tuli ilmi 56 ikävuoden jälkeen.

Suomi ei tässä ole poikkeus. Viesti maailmalta on selkeä: mitä iltavirkumpi henkilö on, sitä runsaammin hänelle kertyy terveysvaaroja. Yhtään poikkeusta tästä ei toistaiseksi ole. Britannian biopankkitutkimuksen mukaan 63 ikävuoden jälkeen iltavirkut kuolivat muita nuorempana. Seurantatutkimus yli 40-vuotiaista briteistä osoitti iltavirkkujen sairastavan useammin verenpainetautia ja kuolevan nuorempina. Herää kysymys: suojaisiko päivärytmin aikaistaminen näiltä vaaroilta?

Päivärytmiään voi kolmessa viikossa aikaistaa 2–3 tunnilla hakeutumalla aamuvaloon ja välttämällä iltavaloa, syömällä aamiaisen pian heräämisen jälkeen, lounaan säännöllisesti ja päivällisen ennen kello 19:ää, välttämällä kofeiinia kello 15:n jälkeen, välttämällä päiväunia kello 16:n jälkeen, ja jos liikunta on osa päivärutiinia, niin ajoittamalla liikunta aamuun. Näillä keinoin uni paranee ja stressi helpottaa.

TIMO PARTONEN
Kirjoittaja on Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n tutkimusprofessori.

Uusi työaikalaki tulee voimaan tammikuussa: Joustot lisääntyvät ja työntekijöiden suojelu kiristyy

Uudistettu työaikalaki vastaa nykyistä paremmin muuttunutta työelämää ja töiden tekemisen tapaa, summaa SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto. Kolmikantaisesti valmisteltu laki on kompromissi, jossa sekä työnantaja- että työntekijäpuoli joutuivat tinkimään tavoitteistaan. Laki tulee voimaan tammikuun ensimmäisenä päivänä.

UUSI TYÖAIKALAKI

Perustuu EU:n työaikadirektiiviin.
Soveltamisala on laaja – kattaa myös epäitsenäiset ammatinharjoittajat.
Valvonta pysyy ennallaan: Lain noudattamista valvovat aluehallintovirastot, luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut.
Laki tulee voimaan 1.1.2020.
Laki on valmisteltu kolmikantaisesti Juha Sipilän hallituskaudella.

Työnantajat voivat jatkossa päättää työajoista nykyistä vapaammin, mutta myös työntekijöiden hyväksi toimivat joustot lisääntyvät. Anu-Tuija Lehto pitää hyvänä sitä, että uusi laki huomioi etätyötä tekevät ja osatyökyiset aiempaa paremmin.

– Työnteko ei uudessa laissa ole sidottu paikkaan, ja työnantajan on pyrittävä järjestämään osa-aikatöitä osatyökykyiselle.

Uudistetun lain mukaan työpaikoilla voidaan sopia uudenlaisista joustomahdollisuuksista: työaikapankista ja joustotyöstä. Joustotyö on uusi työaikamuoto, joka antaa työntekijälle laajat mahdollisuudet päättää työajoista ja työn tekemisen paikasta.

– Joustotyö soveltuu erityisesti asiantuntijatyöhön, mutta myös SAK:laisilla aloilla on töitä, joihin sitä on mahdollista soveltaa, Lehto sanoo.

Muista joustomahdollisuuksista liukuva työaika on jo nykyisin käytössä monilla työpaikoilla. Uudessa laissa liukuma-aika laajenee ja työnantajan on pyrittävä antamaan kertyneet tunnit vapaana kokonaisina päivinä.

TYÖAIKAPANKISTA SÄÄDETÄÄN NYT LAISSA

Työaikapankin käytöstä on sovittu monissa työehtosopimuksissa, mutta nyt siitä tulee kirjaus myös lakiin. Uutta on mahdollisuus sopia pankista paikallisesti työpaikalla, jolloin työntekijöitä edustaa luottamusmies.

Lehto muistuttaa, että silloin, kun kyse on työaikalain mukaisesta työaikapankista, työnantaja ei voi siirtää säännöllistä työaikaa työaikapankkiin vaan vain lisätunteja.

– Jos työnantaja ja työntekijä eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä, miten työaikapankkiin kertyneet vapaat pidetään, työnantajan on maksettava pankkiin kertynyt vapaa rahana.

Lehto tähdentää, että liukuman käyttöön ottaminen ja ylitöiden siirtäminen työaikapankkiin edellyttää aina työntekijän suostumusta. Ylitöitä ei myöskään saa siirtää pankkiin korottamattomina vaan niissä on huomioitava ylityökorvauksien korotusprosentti.

ENTISTÄ USEAMPI TYÖ VOI OLLA JAKSOTYÖTÄ

Uuden lain jaksotyötä koskevaa luetteloa on muutettu niin, että alakohtaisesta luettelosta on siirrytty tehtäväkohtaiseen luetteloon. Tämä tarkoittaa, että luettelo kattaa nyt laajemman kirjon töitä. Tällaisia töitä ovat esimerkiksi vartiointi ja vankeinhoidon työt sekä monet kuljetusalan työt.

– Jaksotyön käyttäminen muissakin kuin laissa luetelluissa töissä on mahdollista, jos työehtosopimuksessa niin sovitaan, Lehto huomauttaa.

Jaksotyöllä tarkoitetaan työtä, jossa työaikaa ja kertyneitä ylitöitä tarkastellaan pidemmissä useamman viikon pituisissa jaksoissa vuorokauden tai yhden viikon sijasta. Jaksotyön avulla työtunteja voi teettää enemmän ilman ylityökorvausta silloin, kun töitä on ja vastaavasti vähemmän silloin, kun töitä on tehtävänä vähemmän.

– Jaksotyö on suomalainen viritelmä. Se on työntekijän kannalta huono ratkaisu, koska työntekijä ei välttämättä tiedä työaikojaan kovin pitkälle etukäteen.

LEPOAIKA PITENEE JA PERÄKKÄISTEN YÖTÖIDEN MÄÄRÄ VÄHENEE

Uudessa laissa kiristetään työntekijöiden työaikasuojelua. Työvuorojen väliin jäävä vuorokautinen lepoaika pitenee myös jaksotyössä 11 tuntiin. Peräkkäisiä yövuoroja saa teettää nykyisen seitsemän sijasta viisi.

– Vuorokautista lepoaikaa saa jaksotyössä lyhentää yhdeksään tuntiin. Näin voi tehdä kuitenkin vain poikkeuksellisesti työn järjestämiseen liittyvistä syistä. Esimerkiksi työntekijä sairastuu eikä sijaista saada.

VARALLAOLO VOI OLLA TYÖAIKAA TAI LEPOAIKAA

Työaikalaki perustuu työaikadirektiiviin, joka ei tunne varallaoloa. Varallaolo on kuitenkin edelleenkin sallittua ja siitä on laissa oma säännöksensä. Jatkossa aina pitää arvioida, onko kyse työ- vai lepoajasta.

– Varallaoloa ei näin ollen uudessa laissa enää välttämättä lasketa lepoajaksi, josta maksetaan erillinen korvaus, Lehto sanoo.

Määrittelyyn vaikuttaa se, miten sidottu työntekijä on varallaoloaikana työhönsä, eli kuinka nopeasti hänen on esimerkiksi päästävä työpaikalle. Tästä on lähiaikoina tulossa useita työtuomioistuimen ratkaisuja.

YLITÖIDEN LASKENTATAPAAN MUUTOKSIA

Uudessa laissa työajan enimmäismäärään lasketaan kaikki työaika kuten säännöllinen työaika, lisätyö ja ylityöt. Toisin kuin vanhassa laissa myös hätätyö – esimerkiksi sähkölinjojen korjaaminen myrskyn jälkeen – lasketaan jatkossa työaikaan. Tämä tarkoittaa, että hätätyötä ei lasketa enää ylimääräiseksi työksi. Myös aloittamis- ja lopettamistyöt lasketaan enimmäistyöaikaan.

Enimmäistyöaika viikossa saa olla jatkossa korkeintaan 48 tuntia tai keskimäärin 48 tuntia neljän kuukauden ajanjaksolla. Työehtosopimuksella tarkasteluajanjakso voidaan pidentää kuuteen tai poikkeuksellisesti jopa 12 kuukauteen.

– Vanhan lain ylityösäännöksiä voidaan soveltaa vielä ensi vuonna. Viimeistään vuoden 2021 alusta on kuitenkin siirryttävä uuteen laskentaan, Lehto sanoo.

PAIKALLINEN SOPIMINEN LISÄÄNTYY HIEMAN

Uudistettu laki lisää hieman mahdollisuuksia sopia työajoista paikallisesti, mutta jatkossakin sopiminen painottuu työehtosopimuksiin.

– Työajoista voi työehtosopimuksissa sopia varsin laajasti toisin, ja niin myös paljon tehdään, Anu-Tuija Lehto muistuttaa.

Uuden työaikalain vaikutukset selviävätkin tarkemmin vasta, kun laki alkaa näkyä työehtosopimuksissa.

TEKSTI PIRJO PAJUNEN / SAK
KUVA PATRIK LINDSTRÖM

Eroon epäreiluudesta

Kun suomalaisesta työelämästä etsii viime vuosien suurimpia harmituksen aiheita työntekijöille, tarvetta hienosyiseen seulontaan ei ole. Ilmiselvä vastaus on kilpailukykysopimus eli kiky ja sen mukainen 24 tunnin ylimääräinen palkaton työaika. Sellaista työpaikalla käyntiä tai työntekijöiden yhteisissä tilaisuuksissa vierailua ei ole vastaan tullut, jossa ei vähintään jossain vaiheessa olisi noiduttu kikyä maanrakoon.

Viimeisin vahvistus kikyn ennemmin haitalliseksi kuin hyödylliseksi kokemisesta saatiin SAK:n elokuussa toteuttamasta luottamushenkilökyselystä. Enemmän kuin yhdeksän kymmenestä luottamushenkilöstä arvioi, että työajan palkaton pidennys oli työntekijöiden kannalta epäreilu ratkaisu. Sen rinnalla kuusi kymmenestä luottamusmiehestä oli havainnut kikyn vaikeuttaneen työn ja yksityiselämän yhteensovittamista. Noin kolmanneksessa työpaikoista työajan pidentäminen oli lisännyt ristiriitoja työnantajan ja työntekijöiden välillä. Myönteisiä vaikutuksia luottamushenkilöt eivät juuri raportoineet.

Yritysten pärjääminen ja kilpailukyvyn vahvistaminen ovat tavoitteita, joiden taakse moni mielellään asettuu. Hyvinvointia haluavat kaikki, mutta eri asia on, millä keinoilla sitä tavoitellaan. Yksi selitys kikyn poikkeuksellisen suureksi nousseelle vastustukselle voikin olla siinä, että palkattoman lisätyön rakenteellisen pakon kautta toteutettu läpiajaminen upposi liian syvälle sen kohteena olleiden työntekijöiden henkilökohtaisen kontrollin alueeseen. Kuusi minuuttia päivässä ei enää ollutkaan vain kuusi minuuttia päivässä. Kysymys oli yksilöiden itsemääräämisoikeuden loukkauksesta.

Edellä kuvatun kokemuksen syntyminen on ymmärrettävää. Yksi arvokkaimmista asioista, jonka ihminen elämänsä aikana omistaa, on aika. Sen arvo on jakamaton ja kaikille sama. Siihen kytkeytyy saumattomasti päätösvalta, kuinka aikansa käyttää. Myydäkö se esimerkiksi palkkaa vastaan työnantajalle vai käyttääkö jollain muulla tavalla?

Tätä valinnan mahdollisuutta ei työajan palkattoman lisäyksen ylhäältä pakotetussa toteuttamisessa ihmisille annettu. Kysymys siitä, onko ihminen olemassa taloutta vai talous hyvinvoinnin rakentamista varten, piirtyi vastakkainasetteluna niin terävästi esiin, että jännitteiden ja ristiriitojen lisääntyminen oli väistämätöntä.

Juuri siinä muodostui myös se perusta, jonka pohjalta epäreiluuden kokemuksista raportoidaan edelleen. Palkattoman lisätyön tekemiseen ei ole totuttu tai mukauduttu. Se korventaa tunteita yhä. Osansa kritiikistä ovat saaneet myös ammattiliitot, jotka nurkkaan ajettuina päättivät karvain mielin hyväksyä kikyn torjuakseen siihen nähden maan edellisen hallituksen kaavailuissa olleet paljon suuremmat uhat eli pakkolait, irtisanomissuojan heikentämisen ja vielä pidemmän ylimääräisen palkattoman työajan.

Kun työntekijöiltä kysytään, kikystä halutaan päästä yksiselitteisesti eroon. Se on taustatekijä, jonka huomioon ottamista ei käynnissä olevalla neuvottelukierroksella voi sivuuttaa. Samalla se voi olla avain sen miettimiseksi ja siitä sopimiseksi, mitä reilu työelämä on.

PETTERI RAITO
Päätoimittaja

Kuuden tunnin työpäivä ei ole utopiaa – KWH Pipen ex-pääluottamusmies: ”Tuottavuuden nousu oli huomattava”

Käytännön kokemukset osoittavat, että työaikaa voidaan lyhentää tavalla, joka hyödyttää myös työnantajia.

KUVA YLLÄ: KWH Pipen kuuden tunnin malli on ehkä tunnetuin suomalaisista työajan lyhennyskokeiluista. Malli oli elävää elämää vuodet 1996–2012. Mallin isä oli tehtaan tuolloinen pääluottamusmies Roger Svanfors (kuva vuodelta 2011).

KWH Pipen muoviputkitehdas Vaasassa käynnisti vuonna 1996 kuuden tunnin työaikakokeilun, josta tuli suuri menestys. Tuottavuus nousi vauhdilla, jopa dramaattisesti ja sairaspoissaolot vähenivät vieläkin dramaattisemmin.

Työntekijöiden aloitteesta syntynyt kokeilu muuttui pysyväksi järjestelyksi ja siitä luovuttiin vasta muoviputkiteollisuuden suuren rakennemuutoksen yhteydessä runsaat viisi vuotta sitten, jolloin KWH ja alan toinen suuri toimija Uponor löivät hynttyyt yhteen.

PALKKAA ALENTAMATTA

KWH:n tehdas oli kokeilun käynnistyessä iso työpaikka, väkeä oli yli 300. Kokeiluun lähti mukaan noin 30 työntekijää. Normaalista vuorokaudessa kolmen kahdeksan tunnin työvuoron työaikamuodosta siirryttiin neljän kuuden tunnin työvuoron malliin – palkkaa alentamatta.

Eli yksilötasolla 40 tunnin viikkotyöajasta siirryttiin 30-tuntiseen. Pekkasista luovuttiin ja samoin kahvitauoista. Kahvia kyllä sai juoda, jos se ei häirinnyt tuotantoa.

Tehdasta olivat vaivanneet sairaspoissaolot, ne olivat yhdeksän prosentin luokkaa. Poissaolot saatiin hyvin nopeasti painumaan kolmeen prosenttiin.

– Tuottavuuden nousu oli huomattava. Olimme jopa yllättyneitä. Muistan, että kahden vuoden kuluttua kokeilun käynnistymisestä oli 28 prosenttia halvempaa tehdä kilo muoviputkea, kertoo tehtaan työntekijöiden tuolloinen pääluottamusmies Roger Svanfors.

Kokeilu oli suurelta osin hänen vuosia kestäneiden ponnistelujensa tulos. Ensin piti puhua oma porukka lyhennyksen taakse, sitten yrityksen johto – kumpikaan ei ollut helppo tehtävä.

Svanfors painottaa, että oli ehdottoman tärkeää, että molemmat osapuolet hyötyvät kouriintuntuvasti työajan lyhentämisestä.

EI MITÄÄN HYVÄNTEKEVÄISYYTTÄ

– Ja oli myös hyvin tärkeää, että palkkajärjestelmä tuki tuottavuuden kasvua. Eihän työ ja työn tarjoaminen mitään hyväntekeväisyyttä ole. Siten pelin henki oli, että jos tehdään sutta, niin palkka oli huono. Jos tehtiin nopeasti ja hyvää, palkka oli huomattavasti parempi. Myös työntekijät olivat tämän periaatteen takana. Ja lisäksi esimerkiksi ikälisä nousi joka vuosi, ilman takarajaa. Sillä pyrittiin kokemuksen ja ammattitaidon nostamiseen. Tässäkin onnistuttiin. Lyhyen työajan tekijät olivat niin tyytyväisiä, että eivät hakeutuneet muualle töihin, Svanfors muistelee.

KWH:n kuuden tunnin malli on ehkä tunnetuin suomalaisista työajan lyhennyskokeiluista. Malli herätti valtakunnallista huomiota siinä vaiheessa, kun 1990-luvun lama alkoi kaatua päälle ja satoja tuhansia jäi työtä vaille. KWH:n lisäksi ainakin Orthexilla ja Nokian Renkailla kokeiltiin tuolloin kuusituntisia. Tulokset olivat kautta linjan myönteisiä. Tälläkin hetkellä kuusituntisia työpäiviä on käytössä eräillä teollisuuden työpaikoilla.

LUOTTAMUSMIESTEN PITÄISI OLLA ALOITTEELLISEMPIA

Mutta miksi kokeilut eivät kuitenkaan koskaan laajentuneet todella merkittäväksi ilmiöksi?

– Siihen on monia syitä. Kemianalalla työantajaliitto jarrutti koko ajan. He tietysti pelkäsivät, että työaika lähtee lyhenemään hallitsemattomasti. Yritysjohtajat olivat varovaisia, heidän oli vaikea uskoa saavutettuja hyötyjä. Ja hehän pelkäävät toisiansa – ehkä pelkäsivät sitäkin, että naapurifirmassa nauretaan, jos liian rohkeita kokeiluja tehdään.

– Ja pakko sanoa, että luottamusmiesten osaaminen ja rohkeus eivät ole olleet riittävällä tasolla. Hehän ovat tottuneet odottamaan työantajan ehdotuksia, joihin sitten vastataan kyllä tai ei. Jolloin on usein liian myöhäistä vaikuttaa. Rohkeus tehdä omia avauksia puuttui ja taitaa puuttua vieläkin, Svanfors miettii.

UTOPIA EI VÄLTTÄMÄTTÄ OLE UTOPIA

Työajan lyhentäminen nousi pitkästä aikaa julkiseen keskusteluun muutamia päiviä sitten, kun liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marin (sd.) kysyi, eikö seuraava tavoite Suomessa voisi olla neljän päivän työviikko ja kuuden tunnin työpäivä.

– Onko se kahdeksan tuntia se lopullinen totuus? Minun mielestäni ihmiset ansaitsevat enemmän aikaa perheittensä, läheistensä, harrastusten ja sivistyksen parissa. Tämä voisi olla se seuraava askel meille työelämässä, Marin esitti luonnehtien pohdintojaan tulevaisuuden utopiaksi.

Roger Svanfors suhtautuu ministerin aloitteeseen myönteisesti. Häntä kuitenkin harmittaa syntyneen keskustelun asiantuntemattomuus.

– Puuttuu ymmärrys työpaikkojen arjesta ja käytännöistä. Ei esimerkiksi osata ajatella, miten tärkeä yhteys työajalla ja palkkausjärjestelmällä on. KWH:n kokemukset osoittavat kuitenkin yksiselitteisesti, ettei työajan lyhentäminen ole utopiaa.

Tällä hetkellä teollisuuden yksi ongelmista on pitkään varsin tasaisena jatkuneen tuottavuuden kasvun hiipuminen. Sille ei oikein ole löydetty selitystä. Roger Svanfors uskoo, että kuuden tunnin työaikamalli olisi lääke tähänkin tautiin.

TEKSTI JA KUVA TUOMO LILJA

VÄITTÄJÄT: Pitäisikö lomaa olla enemmän vai vähemmän?

Onko meillä riittävästi lomaa – ja miksi loma on tärkeää?

VÄITTÄJÄT

ANU-TUIJA LEHTO
LAKIMIES
SAK

MIKKO NYYSSÖLÄ
LAINOPILLINEN ASIAMIES
EK

KUN PUHUTAAN LOMIEN PITUUDESTA, PUHUTAAN VÄISTÄMÄTTÄ MYÖS TYÖAJASTA. PITÄISIKÖ TYÖAIKAA LYHENTÄÄ VAI PIDENTÄÄ?

MIKKO NYYSSÖLÄ: Kyllä elinikäistä työaikaa pitää pidentää. Keskeisiä työaikaan liittyviä kysymyksiä ovat liian aikainen eläkkeelle jääminen ja työkyvyttömyyseläkkeet. Pitäisi pyrkiä vaikuttamaan siihen, että ihmiset jaksaisivat pidempään töissä.

ANU-TUIJA LEHTO: Minun mielestäni vuosittaista, jopa viikoittaista työaikaa pitäisi lyhentää, että ihmiset kestäisivät kauemmin töissä.

NYYSSÖLÄ: Keskeinen kysymys on, että bruttokansantuote tulee ihmisten työpanoksesta ja tuottavuudesta, ja meillä ei ole varaa vähentää sitä työpanosta.

LEHTO: Ymmärrän kyllä, että työt täytyy tehdä ja tuottavuutta pitää nostaa, mutta ei sitä voi loputtomiin kasvattaa. Pitää katsoa myös muita seikkoja, kuten sitä, että ihmiset saavat levätä ja he ovat kiinnostuneita töistään.

NYYSSÖLÄ: Jos halutaan pitää kiinni nykymuotoisesta hyvinvointiyhteiskunnasta, pitää muistaa, että meillä on alhainen syntyvyys ja työperäistä maahanmuuttoa ei juuri ole. Työt siis pitää jonkun tehdä.

LEHTO: Pitää myös muistaa, miten työpäivien pituus on kehittynyt. Se on jo alle 8 tuntia, ja silti tuottavuus ja hyvinvointi ovat nousseet. Meidän pitää pyrkiä myös parempaan elämään.

KELLÄ ON VASTUU, ETTÄ KESÄAIKA LOMINEEN YRITYKSISSÄ SUUNNITELLAAN HYVIN?

NYYSSÖLÄ: Suurin vastuu on totta kai työnantajalla. Hän katsoo, että toiminta pyörii, kuten sen on tarkoitus pyöriä, ja merkittävä vastuu on myös huolehtia, että tasapuolisuus toteutuu pidemmällä aikaväillä. Ei voi mennä niin, että ne, joilla on kovin ääni tai terävimmät kyynärpäät, saavat parhaita lomaviikkoja.

LEHTO: Ja kyllä työntekijän täytyy myös pystyä joustamaan.

ONKO KESÄ YLIPÄÄTÄÄN HANKALAA AIKAA TUOTANNON JA LOMAJÄRJESTELYJEN SUHTEEN?

NYYSSÖLÄ: Se vaihtelee aloittain. Lomat ovat asia, joiden tiedetään aina tulevan, ja työnantajan pitää varautua ja järjestää tuotanto sen mukaan.

LEHTO: Ihmiset tietävät, kun valitsevat jonkun alan, mihin ryhtyvät ja millaista rytmiä se vaatii. Mutta tietysti kun mennään naimisiin ja tulee lapsia, tilanne saattaa muuttua. Perheillä on aika monia liikkuvia osia, joita pitää sumplia, että saadaan lapsille hoitoa ja yhteistä aikaa.

”Minun mielestäni vuosittaista, jopa viikoittaista työaikaa pitäisi lyhentää, että ihmiset kestäisivät kauemmin töissä”, SAK:n Anu-Tuija Lehto sanoo. KUVA LAURI ROTKO

MITEN HYVIN KESÄTYÖNTEKIJÖILLÄ VOI PAIKATA LOMAILEVIA IHMISIÄ?

NYYSSÖLÄ: Heistä on paljon apua, ja kesätyöläiset ovat välttämättömyys. Kuitenkin kesätöillä on myös iso rooli siinä, että nuoret saavat mahdollisuuden kokeilla ja päästä kiinni työelämään. Se on tärkeää, ja EK:ssa on tehty vuosikaudet töitä sen eteen.

MIKÄ MERKITYS LOMALLA ON IHMISEN JAKSAMISELLE?

LEHTO: Yksi professorikin sanoi, että siihen on vaikea vastata. Toisille sopii pidempi, toisille lyhempi tauko töistä. Yhteen aikaan oltiin sitä mieltä, että pitkä tauko töistä on parempi levon kannalta, mutta nyt taas sitä mieltä, että on hyvä olla useampia lyhempiä taukoja.

NYYSSÖLÄ: Loma on kaikille tärkeää. Kun vertaa ihmisiä ennen ja jälkeen lomien, niin kyllähän loman jälkeen ollaan virkeämpiä ja hyväntuulisempia. Sillä on myös vaikutus työn laatuun. Laki lähtee siitä, että lomaa pitäisi olla vähintään kahden viikon yhtämittainen jakso. Aika monet pitävät sen nelisen viikkoa, ja siihen on sopeuduttu ja se tuntuu oikealle. Siellä missä tuotanto vaatii, lomaillaan lyhemmissäkin pätkissä.

ONKO PERINTEINEN 4–5 VIIKON LOMA MIELESTÄNNE SOPIVAN MITTAINEN?

NYYSSÖLÄ: Loman pituus tulee lainsäädännöstä. Uskoisin, että lomaa on vähintäänkin riittävästi. Ei ole tarvetta eikä mahdollisuutta lomien pidentämiseen.

LEHTO: Enemmänkin pitäisi puhua ylipäätään työajan pituudesta, ei niinkään lomasta. Mutta ei meillä tähän ole nyt kantaa, sattuneesta syystä viime aikoina ei ole keskusteltu työajan lyhentämisestä, kun on nämä kiky-päivätkin…

MITEN OIKEUDENMUKAINEN LOMA-AJAN KUUDEN PÄIVÄN SAIRAUSKARENSSI ON?

LEHTO: Se on mielestäni EU-direktiivin vastainen ja parhaillaan EU-tuomioistuimen pohdittavana. Syksyllä saadaan siihen ratkaisu.

NYYSSÖLÄ: Vanha käytäntö, että osa lomalla sairastumisesta on työntekijän omalla vastuulla, oli mielestäni oikeudenmukainen ja hyvä. Nyt siitä on vähän liikuttu.

”Loma on kaikille tärkeää. Kun vertaa ihmisiä ennen ja jälkeen lomien, niin kyllähän loman jälkeen ollaan virkeämpiä ja hyväntuulisempia”, EK:n Mikko Nyyssölä sanoo. KUVA LAURI ROTKO

MITÄ LOMA SINULLE TARKOITTAA JA MITEN LOMAILET?

NYYSSÖLÄ: Se on totta kai tärkeä virkistäytymisen ja levon paikka. Vietän itse paljon aikaa saaristossa ja veneillen.

LEHTO: Se on irtautumista arjesta, ja loma menee aika paljon mökillä Rantasalmella. Tykkään myös matkustella, vaikka toisaalta onkin sääli olla pois Suomesta kesällä.

VUOSILOMA

Vuosiloman pituuden määrittävät työsuhteen kesto sekä lomanmääräytymisvuoden (1.4.–31.3.) aikaiset työssäolokuukaudet. Työntekijällä on oikeus saada lomaa 2,5 arkipäivää kutakin täyttä lomanmääräytymiskuukautta kohden. Jos työsuhde on lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä jatkunut alle vuoden, lomaa kertyy kaksi päivää kutakin työssäolokuukautta kohden.

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO

VIERAILIJA: Liisa Lehtonen: Västäräkistä vähäsen, kesäduunarista ei päivääkään

Olen kuullut, että monille liitoissa toimiville varma kesän merkki on kesäduunarineuvojan työssään aloittaminen tai viimeistään Kesäduunari-infon käyntiin pyörähtäminen. Niinpä kesä otti tänäkin vuonna varaslähdön huhtikuun puolivälissä, jolloin aloitin tehtäväni tämän kesän neuvojana. Neuvontapalvelu aukesi yleisölle 2. toukokuuta.

Kesäduunari-info on palkansaajakeskusjärjestöjen SAK:n, Akavan ja STTK:n yhteisesti tarjoama maksuton työsuhdeneuvonta, joka on suunnattu erityisesti nuorille, vielä järjestäytymättömille työntekijöille. Palvelu toimii viidettätoista kesäänsä.

Kesäduunarineuvojan työssä painotan aina kirjallisen työsopimuksen merkitystä. Juridisesti myös suullinen työsopimus on pätevä, mutta sovittujen asioiden muistaminen ja myöhemmin toteen näyttäminen on yleensä vaikeaa. On kummankin osapuolen etu, että sopimus laaditaan kirjallisesti ja mahdollisimman selkeästi. Mikäli kirjallista sopimusta ei kuitenkaan jostain syystä ole tehty, on työntekijällä silti yleensä oikeus saada työntekonsa keskeiset ehdot kirjallisena kuukauden kuluessa työn alkamisesta.

Alkanut kesä ei kysymysten osalta ole tehnyt poikkeusta muista vuosista. Kesäduunareita pohdituttavat aiempien vuosien tapaan selvästi eniten palkkakysymykset, ja hyvänä kakkosena työaika-asiat. Vähimmäispalkkaa lähdetään usein etsimään laista, mutta tosiasiassa palkan alarajat johtuvat eri alojen työehtosopimuksista. Neuvottaessa ryhdytäänkin usein ensin selvittämään, mikä on yhteydenottajan työhön mahdollisesti soveltuva työehtosopimus.

”Kesäduunareita pohdituttavat eniten palkkakysymykset, hyvänä kakkosena työaika-asiat.”

Työaikakysymyksistä erityisesti työvuoroluettelossa ilmoitettujen vuorojen sitovuudesta on kysytty melko paljon viimeisen kolmen vuoden aikana. Työntekijät tiedustelevat, voiko sovittuja vuoroja muuttaa esimerkiksi huonon sään perusteella. Kun vuorolista on annettu tiedoksi, ei sitä kuitenkaan voi enää muuttaa kuin työntekijän suostumuksella tai töiden järjestelyihin liittyvästä painavasta syystä.

Alkukesästä palveluun ovatkin ottaneet yhteyttä erityisesti nuorten kesätyöntekijöiden vanhemmat. Moni vanhempi on kiinnostunut esimerkiksi ensimmäisessä kesätyössään olevan nuoren palkasta tai työajasta.

Myös useat työnantajat ovat ottaneet yhteyttä selvittääkseen, mitä kaikkea on tarpeen huomioida nuoren palkkaamisessa. Alle 18-vuotiaan työntekijän suojaksi on säädetty oma lakinsa ja annettu erinäisiä asetuksia, jotka sääntelevät muun muassa nuoren työaikaa, työtehtäviä ja työssä ohjaamista.

Yhteydenottajat ovat yleensä hyvin kiitollisia saamastaan avusta, mikä tekee neuvojan työstä palkitsevaa. Kesäduunari-info toimii usein ensiapuna, joka ohjaa tarvittaessa eteenpäin oikealle viranomaiselle tai liittoon. Info vaikuttaa onnistuneen tavoitteessaan olla matalan kynnyksen palvelu: yhteyttä otetaan usein esimerkiksi työsuhteen tavanomaisimpien ehtojen selvittämiseksi silloin, kun nuori on menossa ensimmäiseen kesätyöpaikkaan.

Jos siis kohtaat työpaikallasi nuoren kesätyöntekijän, autathan häntä tarvittaessa – tai neuvo soittamaan Kesäduunari-infoon!

LIISA LEHTONEN
Kirjoittaja on SAK:n, STTK:n ja Akavan yhteinen kesäduunarineuvoja.

KESÄDUUNARI-INFO

0800 179 279
ma–pe klo 9–15
Info palvelee myös nettilomakkeella www.kesaduunari.fi

Teollisuusliittolaisen lehti

Avainsana: työaika