VIERAILIJA: Timo Partonen: Kuinka uni- ja työrytmin voi sopeuttaa kellojen kääntelyyn?

teollisuusliitto

Euroopan unioni miettii luopuako kesäajan käytöstä ja valitako pysyvästi kesäaika vai talviaika. Aihe on altis lobbaukselle kuten ”Kesäaika on kuin matkustaisi viereiselle aikavyöhykkeelle”, ”Se on vain yksi tunti” ja ”Kesäaikaan siirtymisen kielteiset vaikutukset keväällä kumoutuvat syksyllä”. Näitä viljellään paitsi suuren yleisön kesken, myös tarkoitushakuisesti jopa tieteenharjoittajien väitteissä. Se, millaiseen päättelyyn nämä virheelliset väitteet nojaavat, on kuitenkin läpivalaistu ja kumottu. Kesäaika on talviaikaa haitallisempaa.

Paitsi vuorotyö, epäsäännöllinen työaika ja aikaerolennot, myös univelka ja kesäaika kellonsiirtoineen häiritsevät elimistön sisäisen kellon toimintaa. Aihetta on syytä tarkastella yhteiskunnan ja terveyden näkökulmasta, sillä niihin liittyvillä päätöksillä on myös kansanterveydellisiä seurauksia.

Sisäisen kellon toimintahäiriöt altistavat univaikeuksille ja kaamosoireilulle sekä niiden välityksellä edelleen lihomiselle, tyypin 2 diabetekselle sekä sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksille. Myös tietyt syöpätaudit näyttävät ilmaantuvan etenkin yötyön tai aikavyöhykeylityksiä sisältävän työn seurauksena, ja WHO on luokitellut tällaiset työtehtävät todennäköisesti syöpää aiheuttaviksi.

Päivärytmin myöhentymisen ja iltavirkkuuden yleistymisen takia univaikeuksista johtuvat niin välittömät kuin pitkäaikaiset haitat ovat lisääntymässä. Iltavirkut nukkuvat huonommin, liikkuvat vähemmän ja syövät epäterveellisemmin kuin muut. Ilmastonmuutoksen takia puolestaan talvet muuttuvat valottomammiksi, mikä lisää kaamosoireita. Nämä muutokset näkyvät jo suomalaisissa.

Sisäisen kellon toimintahäiriöt altistavat univaikeuksille ja kaamosoireilulle.

Yhä useampi on univelkainen, ja työelämässä mukana olevilla unettomuudesta kärsivien osuus on jatkanut kasvuaan. Työikäisillä naisilla on yleistynyt myös runsas kaamosoireilu. Vyötärölihavuus on yleistynyt työikäisillä miehillä ja naisilla sekä eläkeikäisillä naisilla. Päivärytmin myöhentyminen ja iltavirkkuuden voimistuminen näkyvät jo myös elinajassa. Suomalaisten entisten huippu-urheilijoiden joukosta iltavirkut kuolivat muita nuorempina, ja tämä tuli ilmi 56 ikävuoden jälkeen.

Suomi ei tässä ole poikkeus. Viesti maailmalta on selkeä: mitä iltavirkumpi henkilö on, sitä runsaammin hänelle kertyy terveysvaaroja. Yhtään poikkeusta tästä ei toistaiseksi ole. Britannian biopankkitutkimuksen mukaan 63 ikävuoden jälkeen iltavirkut kuolivat muita nuorempana. Seurantatutkimus yli 40-vuotiaista briteistä osoitti iltavirkkujen sairastavan useammin verenpainetautia ja kuolevan nuorempina. Herää kysymys: suojaisiko päivärytmin aikaistaminen näiltä vaaroilta?

Päivärytmiään voi kolmessa viikossa aikaistaa 2–3 tunnilla hakeutumalla aamuvaloon ja välttämällä iltavaloa, syömällä aamiaisen pian heräämisen jälkeen, lounaan säännöllisesti ja päivällisen ennen kello 19:ää, välttämällä kofeiinia kello 15:n jälkeen, välttämällä päiväunia kello 16:n jälkeen, ja jos liikunta on osa päivärutiinia, niin ajoittamalla liikunta aamuun. Näillä keinoin uni paranee ja stressi helpottaa.

TIMO PARTONEN
Kirjoittaja on Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n tutkimusprofessori.