Kuuden tunnin työpäivä ei ole utopiaa – KWH Pipen ex-pääluottamusmies: ”Tuottavuuden nousu oli huomattava”

teollisuusliitto

Käytännön kokemukset osoittavat, että työaikaa voidaan lyhentää tavalla, joka hyödyttää myös työnantajia.

KUVA YLLÄ: KWH Pipen kuuden tunnin malli on ehkä tunnetuin suomalaisista työajan lyhennyskokeiluista. Malli oli elävää elämää vuodet 1996–2012. Mallin isä oli tehtaan tuolloinen pääluottamusmies Roger Svanfors (kuva vuodelta 2011).

KWH Pipen muoviputkitehdas Vaasassa käynnisti vuonna 1996 kuuden tunnin työaikakokeilun, josta tuli suuri menestys. Tuottavuus nousi vauhdilla, jopa dramaattisesti ja sairaspoissaolot vähenivät vieläkin dramaattisemmin.

Työntekijöiden aloitteesta syntynyt kokeilu muuttui pysyväksi järjestelyksi ja siitä luovuttiin vasta muoviputkiteollisuuden suuren rakennemuutoksen yhteydessä runsaat viisi vuotta sitten, jolloin KWH ja alan toinen suuri toimija Uponor löivät hynttyyt yhteen.

PALKKAA ALENTAMATTA

KWH:n tehdas oli kokeilun käynnistyessä iso työpaikka, väkeä oli yli 300. Kokeiluun lähti mukaan noin 30 työntekijää. Normaalista vuorokaudessa kolmen kahdeksan tunnin työvuoron työaikamuodosta siirryttiin neljän kuuden tunnin työvuoron malliin – palkkaa alentamatta.

Eli yksilötasolla 40 tunnin viikkotyöajasta siirryttiin 30-tuntiseen. Pekkasista luovuttiin ja samoin kahvitauoista. Kahvia kyllä sai juoda, jos se ei häirinnyt tuotantoa.

Tehdasta olivat vaivanneet sairaspoissaolot, ne olivat yhdeksän prosentin luokkaa. Poissaolot saatiin hyvin nopeasti painumaan kolmeen prosenttiin.

– Tuottavuuden nousu oli huomattava. Olimme jopa yllättyneitä. Muistan, että kahden vuoden kuluttua kokeilun käynnistymisestä oli 28 prosenttia halvempaa tehdä kilo muoviputkea, kertoo tehtaan työntekijöiden tuolloinen pääluottamusmies Roger Svanfors.

Kokeilu oli suurelta osin hänen vuosia kestäneiden ponnistelujensa tulos. Ensin piti puhua oma porukka lyhennyksen taakse, sitten yrityksen johto – kumpikaan ei ollut helppo tehtävä.

Svanfors painottaa, että oli ehdottoman tärkeää, että molemmat osapuolet hyötyvät kouriintuntuvasti työajan lyhentämisestä.

EI MITÄÄN HYVÄNTEKEVÄISYYTTÄ

– Ja oli myös hyvin tärkeää, että palkkajärjestelmä tuki tuottavuuden kasvua. Eihän työ ja työn tarjoaminen mitään hyväntekeväisyyttä ole. Siten pelin henki oli, että jos tehdään sutta, niin palkka oli huono. Jos tehtiin nopeasti ja hyvää, palkka oli huomattavasti parempi. Myös työntekijät olivat tämän periaatteen takana. Ja lisäksi esimerkiksi ikälisä nousi joka vuosi, ilman takarajaa. Sillä pyrittiin kokemuksen ja ammattitaidon nostamiseen. Tässäkin onnistuttiin. Lyhyen työajan tekijät olivat niin tyytyväisiä, että eivät hakeutuneet muualle töihin, Svanfors muistelee.

KWH:n kuuden tunnin malli on ehkä tunnetuin suomalaisista työajan lyhennyskokeiluista. Malli herätti valtakunnallista huomiota siinä vaiheessa, kun 1990-luvun lama alkoi kaatua päälle ja satoja tuhansia jäi työtä vaille. KWH:n lisäksi ainakin Orthexilla ja Nokian Renkailla kokeiltiin tuolloin kuusituntisia. Tulokset olivat kautta linjan myönteisiä. Tälläkin hetkellä kuusituntisia työpäiviä on käytössä eräillä teollisuuden työpaikoilla.

LUOTTAMUSMIESTEN PITÄISI OLLA ALOITTEELLISEMPIA

Mutta miksi kokeilut eivät kuitenkaan koskaan laajentuneet todella merkittäväksi ilmiöksi?

– Siihen on monia syitä. Kemianalalla työantajaliitto jarrutti koko ajan. He tietysti pelkäsivät, että työaika lähtee lyhenemään hallitsemattomasti. Yritysjohtajat olivat varovaisia, heidän oli vaikea uskoa saavutettuja hyötyjä. Ja hehän pelkäävät toisiansa – ehkä pelkäsivät sitäkin, että naapurifirmassa nauretaan, jos liian rohkeita kokeiluja tehdään.

– Ja pakko sanoa, että luottamusmiesten osaaminen ja rohkeus eivät ole olleet riittävällä tasolla. Hehän ovat tottuneet odottamaan työantajan ehdotuksia, joihin sitten vastataan kyllä tai ei. Jolloin on usein liian myöhäistä vaikuttaa. Rohkeus tehdä omia avauksia puuttui ja taitaa puuttua vieläkin, Svanfors miettii.

UTOPIA EI VÄLTTÄMÄTTÄ OLE UTOPIA

Työajan lyhentäminen nousi pitkästä aikaa julkiseen keskusteluun muutamia päiviä sitten, kun liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marin (sd.) kysyi, eikö seuraava tavoite Suomessa voisi olla neljän päivän työviikko ja kuuden tunnin työpäivä.

– Onko se kahdeksan tuntia se lopullinen totuus? Minun mielestäni ihmiset ansaitsevat enemmän aikaa perheittensä, läheistensä, harrastusten ja sivistyksen parissa. Tämä voisi olla se seuraava askel meille työelämässä, Marin esitti luonnehtien pohdintojaan tulevaisuuden utopiaksi.

Roger Svanfors suhtautuu ministerin aloitteeseen myönteisesti. Häntä kuitenkin harmittaa syntyneen keskustelun asiantuntemattomuus.

– Puuttuu ymmärrys työpaikkojen arjesta ja käytännöistä. Ei esimerkiksi osata ajatella, miten tärkeä yhteys työajalla ja palkkausjärjestelmällä on. KWH:n kokemukset osoittavat kuitenkin yksiselitteisesti, ettei työajan lyhentäminen ole utopiaa.

Tällä hetkellä teollisuuden yksi ongelmista on pitkään varsin tasaisena jatkuneen tuottavuuden kasvun hiipuminen. Sille ei oikein ole löydetty selitystä. Roger Svanfors uskoo, että kuuden tunnin työaikamalli olisi lääke tähänkin tautiin.

TEKSTI JA KUVA TUOMO LILJA