Yritys voidaan tuomita työtur­val­li­suus­ri­kok­sesta yhtei­sö­sak­koihin. Kuitenkin oikeus pitää taval­li­semmin syylli­senä yksit­täistä ihmistä kuin yritystä.

16.10.2018

Lain mukaan yritys voidaan tuomita työtur­val­li­suus­ri­kok­sesta enintään 850 000 euron sakkoihin. Keski­määrin yhtei­sö­sakot ovat olleet 10 700 euroa, tyypil­li­sesti 5 000 euroa.

Kuole­man­tuot­ta­muk­sissa tuomiot ovat olleet kovemmat. Tuolloin yhtei­sö­sakko on ollut keski­määrin 20 600 euroa.

Oikeus­so­sio­lo­gian profes­sori Anne Alvesalo-Kuusi ja tutki­ja­toh­tori Liisa Lähteen­mäki tutkivat, millaisia tuomiota työtur­val­li­suus­ri­kok­sista annet­tiin vuosina 2010–2014 ja millai­sille organisaatiolle.

Oikeu­des­sakin työnan­ta­jaor­ga­ni­saatio vältti useim­miten rangais­tuksen. Yhtei­sö­sak­koja määrät­tiin vain yhdessä tapauk­sessa neljästä, käy ilmi Työter­veys­lai­toksen julkai­se­masta loppu­ra­por­tista Yhtei­sö­vastuu, turval­li­suus ja työtur­val­li­suus muuttuvan työelämän ja lainsää­dännön käytän­nöissä. Tosin samassa organi­saa­tiossa työsken­te­levä esimies, muu työnjoh­taja tai johtaja saattoi saada sakot kysei­sestä rikoksesta.

Tutki­joiden mukaan yhtei­sö­sakot ovat pienet verrat­tuna yritysten tulok­sel­li­suu­teen. Sakkoja pitäisi korottaa. Lakia ei välttä­mättä tarvit­sisi muuttaa, vaan rangais­tus­käy­täntöä, Alvesalo-Kuusi sanoo.

– Jos yritysten saamat yhtei­sö­sakot suhteu­te­taan yritysten talou­teen, niin ”yrityksen päivä­sakot” ovat 35 kertaa pienemmät kuin vastaavat henki­löiden saamat sakot.

Henki­löille määrät­tiin yleensä 24–29 päivä­sakkoa, mutta yhtei­sö­sakko oli keski­määrin alle prosentin työnan­ta­jaor­ga­ni­saa­tion tuloksesta.

ASENTEET MENNEILTÄ VUOSIKYMMENILTÄ

Osaksi syy pieniin yhtei­sö­sak­koihin on profes­sorin mukaan ajatte­lu­mal­lis­samme. Olemme jämäh­tä­neet tuomiois­tuimia myöten menneille vuosikymmenille.

– Ajatel­laan, että yritys tekee yleistä hyvää tarjoa­malla työpaik­koja ja että suuressa kuvassa yksit­täiset onnet­to­muudet jotenkin kuuluvat asiaan. ”Rapatessa roiskuu” ‑asenteesta ei ole päästy eroon.

Yksit­täisen ihmisen tai omaisten murhe onnet­to­muuden tapah­duttua ei tunnu painavan paljoa vaa’assa, kun katso­taan koko yhteis­kunnan etua. Kuitenkin lainsää­dän­nössä on selvät pykälät, mitkä ovat työtur­val­li­suus­ri­koksia ja minkä­laisia tuomioita niistä voi antaa.

Tutkijat huomaut­tavat, että vasta vuodesta 2003 lähtien organi­saa­tiota on voitu tuomita työtur­val­li­suus­ri­kok­sista. Sitä ennen vastuuseen asetet­tiin vain henkilöitä.

PÖRSSIYRITYKSETKIN TUOMIOLLA

Toisin kuin luulisi, tyypil­linen työtur­val­li­suus­ri­kok­seen syyllis­tynyt yritys ei ole pieni ja talou­del­taan heikko. Puolella liike­vaihto ylitti 10 miljoonaa euroa, ja miltei joka neljän­nessä tapauk­sessa liike­vaihto oli yli 50 miljoonaa.

Oikeu­teen päätyi enemmän vakava­raisia suury­ri­tyksiä kuin varat­tomia pieny­ri­tyksiä. Yhtei­sö­sak­ko­tuo­mioita saivat myös suuret, tunnetut pörssiyhtiöt.

Niillä työtur­val­li­suuden kunnossa pitäminen ei ole kiinni rahasta. Kuitenkin osa yrityk­sistä totesi oikeu­dessa, että työsuo­jelu oli laimin­lyöty kustan­nus­sääs­töjen takia.

Työtur­val­li­suus­ri­kosten rangais­tuksia kovennettava

Aikanaan vakavaakin työta­pa­turmaa pidet­tiin pitkälti työntekijän omana vikana. Häntä syytet­tiin huoli­mat­to­muu­desta, varomat­to­muu­desta tai suojainten käytön laimin­lyön­nistä. Sittemmin vastuuta on siirretty esimie­hille ja muulle työnjoh­dolle, lopulta kokonai­sille organisaatioille.

Silti yksit­täisen syyllisen hakeminen onnet­to­muu­teen on edelleen ennemmin sääntö kuin poikkeus.

Työtur­val­li­suus­ri­kok­sista tuomit­tiin vuosina 2010–2015 kaikkiaan 288 ihmistä ja 158 työorganisaatiota.

Sakot lange­tet­tiin helpommin keski­joh­dolle ja työnjoh­dolle kuin ylimmälle johdolle. Jos työnan­ta­jaor­ga­ni­saatio tuomit­tiin yhtei­sö­sak­koihin, ylimmälle johdolle määrät­tiin harvoin rangaistus.

OIKEUTEEN VAIN MURTO-OSA

Vain murto-osa työtur­val­li­suus­ri­kok­sista päätyy tuomiolle. Vuonna 2014 poliisin tietoon tuli 1 225 työtur­val­li­suus­ri­kosta, mutta tuomio annet­tiin vain 128 tapauk­sessa ja yhtei­sö­sak­koja tuomit­tiin 37 työnantajaorganisaatiolle.

Profes­sori Anne Alvesalo-Kuusen mukaan oikeu­teen päätyy vain jäävuoren huippu, sillä työtur­val­li­suus­ri­koksia tapahtuu paljon tiedettyä enemmän.

Jonkin­laista suuntaa antavat Tapatur­ma­va­kuu­tus­kes­kuksen luvut. Niiden mukaan palkan­saa­jille sattui toissa vuonna liki 90 000 työpaik­ka­ta­pa­turmaa, teolli­suu­dessa eniten metal­li­tuot­teiden valmis­tuk­sessa. Kaikkiaan työpaik­ka­ta­pa­tur­missa kuoli 20 ihmistä.

Kaikki työta­pa­turmat eivät täytä rikoksen tunnus­merk­kejä. Lain mukaan kyse on rikok­sesta, kun työnan­taja tai tämän edustaja rikkoo tahal­laan tai huoli­mat­to­muu­desta työtur­val­li­suus­mää­räyksiä tai aiheuttaa tai mahdol­listaa työtur­val­li­suus­mää­räysten vastaisen tilan jatku­misen muun muassa laimin­lyö­mällä valvontavelvollisuutensa.

Tutki­tuissa tapauk­sissa kyse oli oikeuden mukaan taval­li­simmin laimin­lyön­nistä. Joko työhön pereh­dytys tai laitteiden tai koneiden turval­li­suus tai turva­lait­teet oli lyöty laimin. Niiden takia 131 ihmistä vammautui ja 12 kuoli.

ONGELMIA TUNNISTAMISESSA

Työtur­val­li­suus­ri­kok­sissa työnte­ki­jälle koitu­neet vammat olivat useim­miten murtumia tai murskaan­tu­misia tai raajan amputoi­tu­misia. Yleisimmin vammat syntyivät kontak­tista laitteen kanssa.

Kun yrityk­selle tuomit­tiin yhtei­sö­sak­koja, kyse oli useimmin laimin­lyön­nistä, joka koski työnan­tajan yleistä huoleh­ti­mis­vel­vol­li­suutta, työn vaarojen selvit­tä­mistä ja arviointia tai työnte­ki­jälle annet­tavaa opetusta ja ohjausta.

Työta­pa­tur­mien määrä kasvaa hyvinä talous­vuo­sina, ja siten myös työtur­val­li­suus­ri­kosten mahdollisuus.

Tapatur­ma­va­kuu­tus­keskus pitää huoles­tut­tava, että työta­pa­tur­mien määrän lisäksi myös niiden taajuus nousee. Yhtenä syynä on uusien työnte­ki­jöiden pereh­dy­tyksen unohta­minen tai laistaminen.

Vielä viime vuoteen saakka teolli­suuden tapatur­ma­taa­juus laski. Kun vuonna 2006 sattui 50 työta­pa­turmaa miljoonaa työtuntia kohden, toissa vuonna vastaa­vasti 33. Viime vuoden ennak­ko­tie­tojen mukaan nyt mennään huonom­paan suuntaan, sillä miljoonaa työtuntia kohti sattui 38 työtapaturmaa.

Profes­sori Alvesalo-Kuusi sanoo, että vakavaa työta­pa­turmaa tutkiva poliisi ei lähes­kään aina tunnista tapah­tu­nutta rikok­seksi, saati mieti yrityksen vastuuta.

– Polii­silla ei ole rutiinia hahmottaa työnan­ta­jaor­ga­ni­saa­tion vastuuta tutkinnan alusta lähtien. Jos ei heti alkuvai­heessa ryhdytä selvit­tä­mään organi­saa­tion osuutta tapah­tu­nee­seen, tuomioi­ta­kaan ei tule.

Kun poliisi on saanut koulu­tusta, työtur­val­li­suus­ri­koksia on päätynyt enemmän oikeu­teen. Pirkan­maalla tapausten määrä kasvoi huimasti, kun työsuo­je­lu­vi­ran­omaiset ja syyttäjä ryhtyivät tekemään yhteistyötä.

Myös syyttä­jillä on Alvesalo-Kuusen mukaan korkea kynnys viedä tapauksia oikeu­teen. Tuomiois­tui­milla on hanka­luuksia hahmottaa työnan­tajan vastuuta, mikä näkyy pienissä yhteisösakoissa.

USEITA RIKOKSEN UUSIJOITA

Useim­miten työtur­val­li­suus­ri­kok­sesta on tuomittu yhtei­sö­sak­koja teolli­suus­yri­tyk­selle, liki 60 prosen­tissa tapauk­sista. Toiseksi eniten tuomiolla ovat olleet raken­nusalan yritykset.

Kyseessä ei aina ole satun­nais­ta­pauk­sesta. Useam­massa kuin joka viiden­nessä yrityk­sessä oli sattunut työta­pa­turma tai läheltä piti ‑tilanne jo ennen tuomittua rikosta.

Varsi­naisia rikoksen uusijoita oli joukossa useita. Pahim­mil­laan sama teolli­suus­yritys oli syyllis­tynyt työtur­val­li­suus­ri­kok­seen neljä kertaa viiden vuoden aikana. Neljä yrityk­sistä oli syyllis­tynyt rikok­seen useammin kuin kaksi kertaa saman jakson aikana.

Alvesalo-Kuusi sanoo, että yhtei­sö­sa­kosta jää merkintä rikos­re­kis­te­riin. Rikoksen uusiminen johtaa yleensä kovem­piin tuomioihin, mutta yhtei­sö­sa­kosta saatua rangais­tusta ei aina huomioida.

– Asiaa pitäisi kysyä tuomiois­tui­milta, sillä yksilön osalta rikos­re­kis­te­rillä on merkitystä.

Lain mukaan rikok­sesta saatu hyöty voidaan tuomita valtiolle. Työtur­val­li­suus­ri­kok­sissa näin on menetelty ani harvoin. Aineiston perus­teella rikos­hyöty tuomit­tiin valtiolle vain kymme­nessä tapauk­sessa, keski­määrin hyödyksi arvioi­tiin 230 euroa.

KOVEMPIA RANGAISTUKSIA

Teolli­suus­lii­tossa arvioi­daan, että yhtei­sö­sakot voisivat olla merkit­tä­västi suurempia.

– Sakot ovat niin pieniä, että suurempi vaikutus on tuomioiden saamalla julki­suu­della, imago­tap­piolla. Järjes­telmän toimi­vuu­delle olisi parempi, että yritys katsot­tai­siin aina vastuul­li­seksi työtur­val­li­suus­ri­kok­sessa, työym­pä­ris­tö­pääl­likkö Juha Pesola sanoo.

Harmaan talouden tutkijat ovat vaati­neet, että työtur­val­li­suus­ri­kok­sista saatu talou­del­linen hyöty pitäisi määrätä aina valtiolle.

Alvesalo-Kuusi huomauttaa, että työtur­val­li­suus­ri­koksen takia saadut kustan­nus­säästöt ovat huomat­ta­vasti suuremmat kuin rikok­sesta määrätyt sanktiot ja vahingonkorvaukset.

– Pienet yhtei­sö­sakot eivät viesti selvästi, että työtur­val­li­suus­kus­tan­nukset pitää ottaa huomioon bisnestä tehtäessä.

Lain mukaan yhtei­sö­sak­koja määrä­tessä arvioi­daan myös työnan­ta­jaor­ga­ni­saa­tion talou­del­linen tila. Käytän­nössä tämä ei näy.

Tutki­muk­ses­saan Alvesalo-Kuusi ja Lähteen­mäki esittävät, että yhtei­sö­sakot tulisi suhteuttaa yrityksen kokonais­ta­lou­del­li­seen tilan­tee­seen. Yhtei­sö­sakot kasvai­sivat selvästi nykyisistä.

– Tuomiois­tuinten pitäisi katsoa yritysten taloutta ja suhteuttaa rangaistus henki­löiden, yritysten ja niiden tulojen kesken, Alvesalo-Kuusi toteaa.

TEKSTI BIRGITTA SUORSA /​ UP
KUVITUS TUOMAS IKONEN