Yritys voidaan tuomita työturvallisuusrikoksesta yhteisösakkoihin. Kuitenkin oikeus pitää tavallisemmin syyllisenä yksittäistä ihmistä kuin yritystä.

16.10.2018

Lain mukaan yritys voidaan tuomita työturvallisuusrikoksesta enintään 850 000 euron sakkoihin. Keskimäärin yhteisösakot ovat olleet 10 700 euroa, tyypillisesti 5 000 euroa.

Kuolemantuottamuksissa tuomiot ovat olleet kovemmat. Tuolloin yhteisösakko on ollut keskimäärin 20 600 euroa.

Oikeussosiologian professori Anne Alvesalo-Kuusi ja tutkijatohtori Liisa Lähteenmäki tutkivat, millaisia tuomiota työturvallisuusrikoksista annettiin vuosina 2010–2014 ja millaisille organisaatiolle.

Oikeudessakin työnantajaorganisaatio vältti useimmiten rangaistuksen. Yhteisösakkoja määrättiin vain yhdessä tapauksessa neljästä, käy ilmi Työterveyslaitoksen julkaisemasta loppuraportista Yhteisövastuu, turvallisuus ja työturvallisuus muuttuvan työelämän ja lainsäädännön käytännöissä. Tosin samassa organisaatiossa työskentelevä esimies, muu työnjohtaja tai johtaja saattoi saada sakot kyseisestä rikoksesta.

Tutkijoiden mukaan yhteisösakot ovat pienet verrattuna yritysten tuloksellisuuteen. Sakkoja pitäisi korottaa. Lakia ei välttämättä tarvitsisi muuttaa, vaan rangaistuskäytäntöä, Alvesalo-Kuusi sanoo.

– Jos yritysten saamat yhteisösakot suhteutetaan yritysten talouteen, niin ”yrityksen päiväsakot” ovat 35 kertaa pienemmät kuin vastaavat henkilöiden saamat sakot.

Henkilöille määrättiin yleensä 24–29 päiväsakkoa, mutta yhteisösakko oli keskimäärin alle prosentin työnantajaorganisaation tuloksesta.

ASENTEET MENNEILTÄ VUOSIKYMMENILTÄ

Osaksi syy pieniin yhteisösakkoihin on professorin mukaan ajattelumallissamme. Olemme jämähtäneet tuomioistuimia myöten menneille vuosikymmenille.

– Ajatellaan, että yritys tekee yleistä hyvää tarjoamalla työpaikkoja ja että suuressa kuvassa yksittäiset onnettomuudet jotenkin kuuluvat asiaan. ”Rapatessa roiskuu” -asenteesta ei ole päästy eroon.

Yksittäisen ihmisen tai omaisten murhe onnettomuuden tapahduttua ei tunnu painavan paljoa vaa’assa, kun katsotaan koko yhteiskunnan etua. Kuitenkin lainsäädännössä on selvät pykälät, mitkä ovat työturvallisuusrikoksia ja minkälaisia tuomioita niistä voi antaa.

Tutkijat huomauttavat, että vasta vuodesta 2003 lähtien organisaatiota on voitu tuomita työturvallisuusrikoksista. Sitä ennen vastuuseen asetettiin vain henkilöitä.

PÖRSSIYRITYKSETKIN TUOMIOLLA

Toisin kuin luulisi, tyypillinen työturvallisuusrikokseen syyllistynyt yritys ei ole pieni ja taloudeltaan heikko. Puolella liikevaihto ylitti 10 miljoonaa euroa, ja miltei joka neljännessä tapauksessa liikevaihto oli yli 50 miljoonaa.

Oikeuteen päätyi enemmän vakavaraisia suuryrityksiä kuin varattomia pienyrityksiä. Yhteisösakkotuomioita saivat myös suuret, tunnetut pörssiyhtiöt.

Niillä työturvallisuuden kunnossa pitäminen ei ole kiinni rahasta. Kuitenkin osa yrityksistä totesi oikeudessa, että työsuojelu oli laiminlyöty kustannussäästöjen takia.

Työturvallisuusrikosten rangaistuksia kovennettava

Aikanaan vakavaakin työtapaturmaa pidettiin pitkälti työntekijän omana vikana. Häntä syytettiin huolimattomuudesta, varomattomuudesta tai suojainten käytön laiminlyönnistä. Sittemmin vastuuta on siirretty esimiehille ja muulle työnjohdolle, lopulta kokonaisille organisaatioille.

Silti yksittäisen syyllisen hakeminen onnettomuuteen on edelleen ennemmin sääntö kuin poikkeus.

Työturvallisuusrikoksista tuomittiin vuosina 2010–2015 kaikkiaan 288 ihmistä ja 158 työorganisaatiota.

Sakot langetettiin helpommin keskijohdolle ja työnjohdolle kuin ylimmälle johdolle. Jos työnantajaorganisaatio tuomittiin yhteisösakkoihin, ylimmälle johdolle määrättiin harvoin rangaistus.

OIKEUTEEN VAIN MURTO-OSA

Vain murto-osa työturvallisuusrikoksista päätyy tuomiolle. Vuonna 2014 poliisin tietoon tuli 1 225 työturvallisuusrikosta, mutta tuomio annettiin vain 128 tapauksessa ja yhteisösakkoja tuomittiin 37 työnantajaorganisaatiolle.

Professori Anne Alvesalo-Kuusen mukaan oikeuteen päätyy vain jäävuoren huippu, sillä työturvallisuusrikoksia tapahtuu paljon tiedettyä enemmän.

Jonkinlaista suuntaa antavat Tapaturmavakuutuskeskuksen luvut. Niiden mukaan palkansaajille sattui toissa vuonna liki 90 000 työpaikkatapaturmaa, teollisuudessa eniten metallituotteiden valmistuksessa. Kaikkiaan työpaikkatapaturmissa kuoli 20 ihmistä.

Kaikki työtapaturmat eivät täytä rikoksen tunnusmerkkejä. Lain mukaan kyse on rikoksesta, kun työnantaja tai tämän edustaja rikkoo tahallaan tai huolimattomuudesta työturvallisuusmääräyksiä tai aiheuttaa tai mahdollistaa työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen muun muassa laiminlyömällä valvontavelvollisuutensa.

Tutkituissa tapauksissa kyse oli oikeuden mukaan tavallisimmin laiminlyönnistä. Joko työhön perehdytys tai laitteiden tai koneiden turvallisuus tai turvalaitteet oli lyöty laimin. Niiden takia 131 ihmistä vammautui ja 12 kuoli.

ONGELMIA TUNNISTAMISESSA

Työturvallisuusrikoksissa työntekijälle koituneet vammat olivat useimmiten murtumia tai murskaantumisia tai raajan amputoitumisia. Yleisimmin vammat syntyivät kontaktista laitteen kanssa.

Kun yritykselle tuomittiin yhteisösakkoja, kyse oli useimmin laiminlyönnistä, joka koski työnantajan yleistä huolehtimisvelvollisuutta, työn vaarojen selvittämistä ja arviointia tai työntekijälle annettavaa opetusta ja ohjausta.

Työtapaturmien määrä kasvaa hyvinä talousvuosina, ja siten myös työturvallisuusrikosten mahdollisuus.

Tapaturmavakuutuskeskus pitää huolestuttava, että työtapaturmien määrän lisäksi myös niiden taajuus nousee. Yhtenä syynä on uusien työntekijöiden perehdytyksen unohtaminen tai laistaminen.

Vielä viime vuoteen saakka teollisuuden tapaturmataajuus laski. Kun vuonna 2006 sattui 50 työtapaturmaa miljoonaa työtuntia kohden, toissa vuonna vastaavasti 33. Viime vuoden ennakkotietojen mukaan nyt mennään huonompaan suuntaan, sillä miljoonaa työtuntia kohti sattui 38 työtapaturmaa.

Professori Alvesalo-Kuusi sanoo, että vakavaa työtapaturmaa tutkiva poliisi ei läheskään aina tunnista tapahtunutta rikokseksi, saati mieti yrityksen vastuuta.

– Poliisilla ei ole rutiinia hahmottaa työnantajaorganisaation vastuuta tutkinnan alusta lähtien. Jos ei heti alkuvaiheessa ryhdytä selvittämään organisaation osuutta tapahtuneeseen, tuomioitakaan ei tule.

Kun poliisi on saanut koulutusta, työturvallisuusrikoksia on päätynyt enemmän oikeuteen. Pirkanmaalla tapausten määrä kasvoi huimasti, kun työsuojeluviranomaiset ja syyttäjä ryhtyivät tekemään yhteistyötä.

Myös syyttäjillä on Alvesalo-Kuusen mukaan korkea kynnys viedä tapauksia oikeuteen. Tuomioistuimilla on hankaluuksia hahmottaa työnantajan vastuuta, mikä näkyy pienissä yhteisösakoissa.

USEITA RIKOKSEN UUSIJOITA

Useimmiten työturvallisuusrikoksesta on tuomittu yhteisösakkoja teollisuusyritykselle, liki 60 prosentissa tapauksista. Toiseksi eniten tuomiolla ovat olleet rakennusalan yritykset.

Kyseessä ei aina ole satunnaistapauksesta. Useammassa kuin joka viidennessä yrityksessä oli sattunut työtapaturma tai läheltä piti -tilanne jo ennen tuomittua rikosta.

Varsinaisia rikoksen uusijoita oli joukossa useita. Pahimmillaan sama teollisuusyritys oli syyllistynyt työturvallisuusrikokseen neljä kertaa viiden vuoden aikana. Neljä yrityksistä oli syyllistynyt rikokseen useammin kuin kaksi kertaa saman jakson aikana.

Alvesalo-Kuusi sanoo, että yhteisösakosta jää merkintä rikosrekisteriin. Rikoksen uusiminen johtaa yleensä kovempiin tuomioihin, mutta yhteisösakosta saatua rangaistusta ei aina huomioida.

– Asiaa pitäisi kysyä tuomioistuimilta, sillä yksilön osalta rikosrekisterillä on merkitystä.

Lain mukaan rikoksesta saatu hyöty voidaan tuomita valtiolle. Työturvallisuusrikoksissa näin on menetelty ani harvoin. Aineiston perusteella rikoshyöty tuomittiin valtiolle vain kymmenessä tapauksessa, keskimäärin hyödyksi arvioitiin 230 euroa.

KOVEMPIA RANGAISTUKSIA

Teollisuusliitossa arvioidaan, että yhteisösakot voisivat olla merkittävästi suurempia.

– Sakot ovat niin pieniä, että suurempi vaikutus on tuomioiden saamalla julkisuudella, imagotappiolla. Järjestelmän toimivuudelle olisi parempi, että yritys katsottaisiin aina vastuulliseksi työturvallisuusrikoksessa, työympäristöpäällikkö Juha Pesola sanoo.

Harmaan talouden tutkijat ovat vaatineet, että työturvallisuusrikoksista saatu taloudellinen hyöty pitäisi määrätä aina valtiolle.

Alvesalo-Kuusi huomauttaa, että työturvallisuusrikoksen takia saadut kustannussäästöt ovat huomattavasti suuremmat kuin rikoksesta määrätyt sanktiot ja vahingonkorvaukset.

– Pienet yhteisösakot eivät viesti selvästi, että työturvallisuuskustannukset pitää ottaa huomioon bisnestä tehtäessä.

Lain mukaan yhteisösakkoja määrätessä arvioidaan myös työnantajaorganisaation taloudellinen tila. Käytännössä tämä ei näy.

Tutkimuksessaan Alvesalo-Kuusi ja Lähteenmäki esittävät, että yhteisösakot tulisi suhteuttaa yrityksen kokonaistaloudelliseen tilanteeseen. Yhteisösakot kasvaisivat selvästi nykyisistä.

– Tuomioistuinten pitäisi katsoa yritysten taloutta ja suhteuttaa rangaistus henkilöiden, yritysten ja niiden tulojen kesken, Alvesalo-Kuusi toteaa.

TEKSTI BIRGITTA SUORSA / UP
KUVITUS TUOMAS IKONEN