Okko Ojanen: Kouluun uusi oppiaine tukemaan nuorten teknistä osaamista ja ajattelua

Perus­kou­lussa teknisen työn opetta­jana ja luokan­opet­ta­jana työsken­te­levä Okko Ojanen tuntee lasten ja nuorten mielenmaiseman.

– Jokainen teknistä työtä opettanut tunnistaa varmasti tämän ilmiön: On ne oppilaat, joilla on lukuai­neissa vaikeuksia, ja usein teknisen työn luokka on koulussa ainoa paikka, jossa tehdään heitä kiinnos­tavia asioita. Mutta silti aineen opetus on ajettu alas.

Asiaa opetta­ja­kol­le­goi­densa kanssa ihmetellyt Ojanen ryhtyi toimeen. Hän oli vuonna 2024 mukana perus­ta­massa Pro Tekno­logia ‑yhdis­tystä, jonka tavoite on kehittää suoma­laisten ”teknistä yleis­si­vis­tystä” sekä innostaa lapsia ja nuoria tekniikan pariin. Keinona tähän on tekninen työ ja tekno­logia ‑niminen oppiaine perus­kou­luun ja lukioon. Teolli­suus­liitto kuuluu yhdis­tyk­seen yhteisöjäsenenä.

Pro Tekno­lo­gian sihtee­rinä toimiva Ojanen katsoo yhdis­tyksen palve­levan laajempaa yhteis­kun­nal­lista tarvetta.

– Suomessa on yhtaikaa työvoi­ma­pulaa ja työttö­myyttä. Tämä on ainakin jossain määrin koulu­tus­po­liit­tinen ongelma, jota uusi oppiaine auttaisi ratkomaan.

MONIMATERIAALINEN KÄSITYÖ HIIPI OPETUSSUUNNITELMIIN

Aiemmin perus­kou­lussa oli itsenäiset oppiai­neet tekninen työ ja tekstii­lityö, joista oppilas saattoi valita jommankumman.

– Vuoden 2016 perus­o­pe­tuksen opetus­suun­ni­tel­maan ilmestyi niin sanottu monima­te­ri­aa­linen käsityö, jossa yhdis­te­tään teknisen työn ja tekstii­li­työn materi­aa­leja sekä työskentelymenetelmiä.

Monima­te­ri­aa­lisen käsityön käsite saa Ojaselta kovaa kritiikkiä.

– Sille ei ole tutki­muk­seen eikä tarpee­seen perus­tuvaa pohjaa. Kukaan ei tunnu kunnolla tietävän, mitä se lopulta tarkoittaa, en minäkään. Opetus­suun­ni­tel­maan se tuli nähdäk­seni siksi, että oppiai­neen kehityk­seen vaikut­ta­vista käsityön profes­so­reista yhdel­lä­kään ei ole teknisen työn taustaa.

Opettaja voi herättää oppilaissa oival­luksia siitä, miten matema­tiikka ja luonnon­tie­teet liittyvät käsillä tehtä­vään työhön.

Uudis­tuksen toivot­tiin vähen­tävän oppiai­neiden sukupuo­lit­tu­nei­suutta, sillä tytöt valit­sivat teknisen työn harvemmin kuin pojat. Seurauk­sena oli kuitenkin se, että käsityön suosio valin­nai­sai­neena laski selvästi sekä tyttöjen että poikien parissa. Muutos näyttää jääneen pysyväksi.

Opettajat eivät monima­te­ri­aa­li­sessa käsityössä ehdi kunnolla opettaa oppilaille sen paremmin teknisen työn kuin tekstii­li­työn­kään taitoja.

– Teknisen työn opetta­jan­kou­lutus yliopis­toissa on lakkau­tettu, ja nykyään käsityön­opet­ta­jien koulu­tuk­sessa esimer­kiksi metal­li­tek­no­lo­gian osuus on mitätön. On vielä kuntia ja kouluja, joissa tilanne on kohtuul­linen, mutta tulevai­suu­dessa oppilaita ei voi innostaa tekniikan pariin ilman osaavia opettajia. Siksi pitää perustaa teknisen työn ja tekno­lo­gian opetta­jan­kou­lutus, sanoo Ojanen.

KÄYTÄNNÖN TYÖ TUKEMAAN TEKNIS-LOOGISTA AJATTELUA

Tekninen työ ja tekno­logia eli TTT muistut­taisi kouluai­neena päällisin puolin teknistä työtä mutta painot­taisi enemmän teknis-loogisen ajattelun kehittämistä.

– Teknisiä laina­lai­suuksia voi oppia konkreet­tisen työsken­telyn yhtey­dessä, ja näin synty­nyttä ymmär­rystä pystyy sovel­ta­maan uudel­leen erilai­sissa tilan­teissa, Ojanen selittää.

Opettaja voi herättää oppilaissa oival­luksia siitä, miten matema­tiikka ja luonnon­tie­teet liittyvät käsillä tehtä­vään työhön. Näitä yhteyksiä pystyy tuomaan esille opetuksen lomassa.

Kansain­vä­li­sesti katsot­tuna tekninen työ on ollut suoma­laisen koulu­lai­toksen erikoi­suus, minun mieles­täni vahvuus.

– Ajatel­laan vaikka poran­terän kierros­no­peutta. Joka materi­aa­lille on lasket­ta­vissa ihanteel­linen leikkuu­no­peus, jota käyttä­mällä saadaan siisti reikä eikä terä murru, ja laske­mi­sessa tarvi­taan ympyrän geomet­riaa ja piin arvoa. Tai jos mieti­tään hitsaus­kaa­sujen reagointia hitsaus­sulan kanssa, niin sehän on kemiaa.

Opetet­tavat asiat alkavat usein kiinnostaa nuoria siinä vaiheessa, kun he huomaavat niillä olevan merki­tystä ”oikeassa elämässä”. Tämä pätee Ojasen mukaan etenkin heihin, joille lukuai­neet eivät maistu.

SUOMEN EI PIDÄ HAASKATA VAHVUUTTAAN

– Kansain­vä­li­sesti katsot­tuna tekninen työ on ollut suoma­laisen koulu­lai­toksen erikoi­suus, minun mieles­täni vahvuus. Mones­sa­kaan maassa vastaavaa oppiai­netta ei ole, kertoo Ojanen.

Kiina­laiset opetusalan ammat­ti­laiset ovatkin käyneet Suomessa opinto­mat­koilla ja raken­ta­neet suoma­lais­tyy­lisiä teknisen työn tiloja; Kiina pyrkii siis ottamaan haltuun sellaista osaamista, josta täällä ollaan luopu­massa. Pro Tekno­logia ‑yhdis­tyksen mielestä suunta pitää kääntää.

– TTT-oppiai­netta ja tekstii­li­työtä tulisi opettaa kahtena erilli­senä oppiai­neena kaikille oppilaille, sukupuo­leen katso­matta. Tämä olisi myös sukupuolten tasa-arvon kannalta paras ratkaisu ja tukisi tyttöjen suuntau­tu­mista tekniikan aloille.

Ojanen listaa TTT:n hyötyjä kansan­ta­lou­delle: Suomen tekno­lo­giao­saa­minen säilyy, nuoret työllis­tyvät paremmin, vienti­teol­li­suu­delle riittää työvoimaa ja tuotanto pysyy Suomessa.

– Lisäksi uusi oppiaine olisi kustan­nus­te­hokas ratkaisu, sillä se ei välttä­mättä edes vaadi perus­o­pe­tuksen kokonais­tun­ti­määrän nostoa. Opettajat ja teknisen työn tilatkin ovat vielä suurelta osin olemassa.

OKKO OJANEN

Teknisen työn opettaja ja luokan­opet­taja Ulvilassa. Pääai­ne­kou­lu­tuk­sena yliopis­tossa teknisen työn opettaja, työsken­nellyt myös erityis­luo­kan­opet­ta­jana ja lasten­suo­je­lu­lai­toksen ohjaa­jana. Vuonna 2024 perus­tetun Pro Tekno­logia ‑yhdis­tyksen sihteeri. Tehnyt aiemmin töitä teolli­suu­dessa, raken­nuk­silla ja sopimussotilaana.