Kohti uutta kautta – ”Teol­li­suus­lii­ton tuki auttaa sovit­ta­maan yhteen opis­ke­lun ja huippu-urheilun”

Aita­juok­sija Sonja Stån­gin katse on jo tiukasti kiinni ensi talven ja kesän kisa­kau­dessa. Teol­li­suus­lii­ton tuke­man nuoren urhei­li­jan kesä ei suju­nut odote­tusti, sillä alku­ke­sän kisa­kau­den pilasi keväi­nen haaveri juoksuharjoituksissa.

– Sellaista tämä urheilu välillä on, Stång sanoo.

– Taka­jalka jäi kiinni aitaan ja lensin siitä. Molem­min puolin oikeaa nilk­kaa repe­si­vät nivel­si­teet. Tämän vuoksi kisa­kau­den alkua joudut­tiin siir­tä­mään suun­ni­tel­tua myöhem­mäksi ja aluksi jouduin juok­se­maan nilkka teipat­tuna. Jalka myös kipey­tyi kiso­jen aikana.

Taka­jalka jäi kiinni aitaan ja lensin siitä.

Kisa­kau­den alun hanka­luuk­sista huoli­matta loppu­kausi sujui paljon parem­min. Stång juoksi elokuun loppu­puo­lella 100 metrin aidoissa vain sadas­osan päähän ennä­tyk­ses­tään 13.31 sekuntia.

– Sadan metrin sileällä juok­sin ennä­tyk­seni ja pääsin ensi kertaa alle 12 sekun­tia. Elokuun loppu­puo­lella tuntui, että kunpa pääsisi kisaa­maan lisää, mutta vali­tet­ta­vasti silloin ei ollut enää hyviä kisoja tarjolla.

HARJOITTELUINTOA RIITTÄÄ

Kesä osoitti, että Suomessa nais­ten pika-aito­jen taso on mennyt jälleen aimo harp­pauk­sen eteen­päin ja kilpailu on koven­tu­nut huomat­ta­vasti. Peräti neljä naista alitti aita­juok­sun veden­ja­ka­jana pide­tyn 13 sekuntia.

Stån­gin mukaan kilpai­lun koven­tu­mi­nen on myös hänelle itsel­leen hyvä kirit­täjä. 13 sekun­nin alitus on Stån­gin tähtäi­messä yhä. Eikä tavoit­teen saavut­ta­mi­nen ole miten­kään mahdo­tonta. Sen osoit­taa Stån­gin hyvän ystä­vän Vilma Mäen saavu­tus. Hän oli yksi kesällä rajan alittaneista.

– Uskon, että raja on omalla kohdal­la­ni­kin saavu­tet­ta­vissa. Kun kaikki natsaa­vat kohdil­leen, rajan voi alit­taa. Vilma­kin on nyt juos­sut yhden kerran alle 13 sekun­nin ja silloin­kin hän alitti sen reilusti.

Vaikka on ollut rank­koja tree­nejä, harjoit­telu on ollut kivaa.

Muuta­man viikon tauon jälkeen Stån­gilla on alka­nut syksyn harjoit­te­lu­kausi. Huip­pu­pika-aitu­rilla se tarkoit­taa harjoit­te­lua lähes joka päivä, välillä jopa kaksi kertaa päivässä. Rikkou­tu­neen kesä­kau­den vuoksi moti­vaa­tiota harjoit­te­luun on paljon.

– Nyt riit­tää intoa harjoi­tella. Vaikka on ollut rank­koja tree­nejä, harjoit­telu on ollut kivaa. Vielä on pääs­syt ulko­na­kin tree­naa­maan, Stång kertoo.

– Viime viikolla tehtiin maksi­mi­voi­ma­mit­tauk­sia. Testit osoit­ti­vat, että monessa asiassa on menty eteen­päin. Tämä­kin oli posi­tii­vi­nen asia tähän syksyyn.

Haas­tat­te­lu­päi­vänä Stång on menossa teke­mään loik­ka­tes­tejä. Hän toivoo, että myös niiden tulok­set osoit­ta­vat edis­ty­mi­sen merkkejä.

TEOLLISUUSLIITON TUKI TÄRKEÄ

Harjoit­te­lun lisäksi Sonja Stån­gin aika kuluu opis­ke­luun. Opin­not Oulun kaup­pa­kor­kea­kou­lussa ovat eden­neet kandi­vai­hee­seen. Huippu-urheilu ja tiivis opis­kelu vaati­vat jatku­vaa yhteensovittamista.

– Näin kevyellä tree­ni­vii­kolla olen pysty­nyt teke­mään kandi­työ­täni ja tavoite on, että saisin sen tämän vuoden puolella tehdyksi, Stång kertoo.

– Seuraa­vaksi ovat vuorossa mais­te­rio­pin­not ja gradun tekeminen.

Myös talous vaatii paljon sovit­te­lua. Suomen halli­tuk­sen teke­mät leik­kauk­set opis­ke­li­joi­den tukiin sekä tehdyt muutok­set urhei­li­joi­den apura­hoi­hin ovat vaikut­ta­neet myös Stån­gin elämään.

– Juuri julkis­tet­tiin ylei­sur­hei­lun uudet Team Finland ‑ryhmät. Minä pääsin Team Finland ‑haas­ta­jat ‑valmen­nus­ryh­mään, mikä tarkoit­taa, että olen osa maajouk­kuetta, mutta en kuulu huip­pu­jen ryhmään. Meillä haas­ta­jissa esimer­kiksi leiri­kus­tan­nuk­sista puolet joutuu katta­maan itse, Stång sanoo.

– Toki­han toimeen­tu­lo­asiat ovat mielen­päällä. Kun opis­ke­li­ja­tu­ki­ja­kin leikat­tiin, joutuu tiukasti miet­ti­mään omia kulu­tus­va­lin­to­jaan ja elämi­sen kustan­nuk­si­aan. Tässä mielessä Teol­li­suus­lii­ton spon­so­ri­tuki on äärim­mäi­sen tärkeä, kun se tuki kattaa urhei­luun liit­ty­viä kuluja.

Kun opis­ke­li­ja­tu­ki­ja­kin leikat­tiin, joutuu tiukasti miet­ti­mään omia kulu­tus­va­lin­to­jaan ja elämi­sen kustannuksiaan.

Teol­li­suus­lii­ton tuen ansiosta Stång voi rauhassa pohtia osal­lis­tu­vansa esimer­kiksi harjoit­te­lu­lei­rei­hin ulkomailla.

Erityi­sesti ensi keväänä leiri tulee ajan­koh­tai­seksi, kun Stån­gin harjoit­telu- ja opis­ke­lu­kau­punki Oulu on yhdessä Slova­kian Trenčin kanssa Euroo­pan kult­tuu­ri­pää­kau­punki. Se tarkoit­taa, että ylei­sur­hei­li­joi­den harjoit­te­lu­paikka Oulu­halli on tiuhaan muiden kuin urhei­li­joi­den käytössä.

– Huhti-touko­kuussa on toden­nä­köi­sesti aika, jolloin pitää päästä lämpi­mään. Silloin harjoit­te­lussa on aika, jolloin tehoja on saatava irti ja sitä ei voi ulkona kylmässä tehdä.

Teol­li­suus­liitto on solmi­nut Stån­gin kanssa yhteis­työ­so­pi­muk­sen vuosille 2025–2028. Tavoit­teena on tukea lahjak­kaita nuoria heidän matkal­laan urhei­lun huipulle.

Lue lisää: Aita­juok­sija Sonja Stång tavoit­te­lee olym­pi­au­nel­maa – ”Oikeita asioita teke­mällä tavoite on mahdol­lista saavut­taa” (23.5.2025)