Ei kaup­paa ilman oikeuk­sia – työn­te­ki­jöi­den ääni kuulu­viin Afri­kan vapaakauppasopimuksessa

Euroo­passa meillä on EU, johon kuuluu olen­nai­sesti ihmis­ten, tava­ran ja palve­lu­jen vapaa liik­ku­vuus. Tähän kaik­keen on myös hyvä infra­struk­tuuri. Afri­kassa on toisin. Liiken­ne­väy­lät ovat kehnoja, tullit hait­taa­vat kaup­paa ja ihmi­set tarvit­se­vat viisu­min lähes aina matkus­taes­saan toiseen maahan Afri­kan sisällä. Maita yhdis­tä­viä rauta­teitä ei juuri ole.

Tämän muut­ta­mi­seksi laadit­tiin Afri­kan mante­reen vapaa­kaup­pa­so­pi­mus AfCFTA vuonna 2019. Sopi­muk­sessa ei kuiten­kaan sanota mitään työn­te­ki­jöi­den oikeuk­sista. EU:ssa sen sijaan inhi­mil­li­nen puoli on otettu huomioon melko kattavasti.

Afri­kan maissa työn­tekijän perus­oi­keu­det eivät ole riit­tä­vän hyvällä mallilla.

– Työelä­mä­oi­keuk­sien pitäisi ehdot­to­masti sisäl­tyä Afri­kan vapaa­kaup­pa­so­pi­muk­seen, maail­man laajim­paan sellai­seen, sanoo Joel Odigie, ay-liik­keen maail­man­jär­jes­tön ITUCin Afri­kan pääsihteeri.

OIKEUS JÄRJESTÄYTYÄ ON YKKÖNEN

Ensi­si­jai­nen oikeus on Odigien mukaan oikeus järjes­täy­tyä eli kuulua ammat­ti­liit­toon. Se ei toteudu kaikissa Afri­kan maissa. Se on hänen mieles­tään oikeuk­sista tärkein, koska riit­tä­vällä jäsen­poh­jalla liitot voivat pitää huolen, että muut oikeu­det toteutuvat.

Liitot neuvot­te­le­vat myös työeh­to­so­pi­muk­set, jotka ovat keskei­sin työkalu varmis­ta­maan, että varal­li­suus jakau­tuu tasai­sem­min – että työn­te­ki­jät saisi­vat elämi­seen riit­tä­vää palkkaa.

Toinen merkit­tävä puute Afri­kassa on Odigien mukaan riit­tä­mä­tön sosi­aa­li­turva. Tarvi­taan raken­teita, jotka kannat­te­le­vat silloin, kun työtä ei pysty tekemään.

– Kaiken kaik­ki­aan me tarvit­semme paljon enem­män maan­osan sisäistä kaup­paa, joka luo talous­kas­vua, työpaik­koja ja vaurautta. Mutta ei voi olla niin, että kaupasta hyöty­vät vain harvat.

Työelä­mä­oi­keuk­sien pitäisi ehdot­to­masti sisäl­tyä Afri­kan vapaakauppasopimukseen.

Hän koros­taa, että maan­osan kipeästi kaipaa­mat uudet työpai­kat eivät synny ulkoi­sesta kaupasta vaan sisäi­sestä. Ja nuori väestö todella tarvit­see ne työpaikat.

Vielä sopi­muk­sen hyödyt eivät näy käytän­nössä. Afri­kan sisäi­nen kauppa kattaa tällä hetkellä vain 16 prosent­tia maan­osan kaikesta kaupasta, kun EU:ssa osuus on yli 60 prosent­tia. Kasvun varaa Afri­kassa siis on. Maan­osan pitäisi päästä irti raaka-ainei­den viejän roolista ja pystyä jalos­ta­maan tuot­teita pidem­mälle, jotta se voi käydä sisäistä kauppaa.

– Nyt tilanne on usein se, että raaka-aine viedään halvalla esimer­kiksi Euroop­paan, jalos­te­taan siellä ja tuote myydään kalliilla takai­sin Afrik­kaan, Odigie huomauttaa.

Tämä malli ei luo tarpeeksi työpaik­koja eikä talou­del­lista arvon­li­sää. Siksi työt­tö­myys on valta­van suurta ja maat kamp­pai­le­vat köyhyy­den ja velka­taa­kan kanssa.

LIITOILLE PÄÄSY VAPAAKAUPPAPÖYTIIN

Odigien johtama järjestö, ITUC Africa, edis­tää työn­te­ki­jöi­den asemaa sopi­muk­sessa SASKin ja suoma­lais­ten ammat­ti­liit­to­jen tuella. Työ alkoi neljä vuotta sitten ja on eden­nyt vauh­dilla. Yhtenä tavoit­teena on saada työn­te­ki­jöi­den edus­tus sopi­muk­sen toimeen­pa­ne­viin komi­teoi­hin eri maissa. Ne ovat elimiä, jotka laati­vat kansal­li­set asia­kir­jat ja anta­vat esimer­kiksi suosi­tuk­sia hallituksille.

Ensi vaiheessa kohteena on yhdek­sän maata, ja näistä jo viidessä ay-keskus­jär­jes­töt ovat pääs­seet mukaan. Lisäksi muuta­massa muussa keskus­te­lut ovat pitkällä.

Mutta on toinen­kin mahdol­li­suus. Nyt on käyn­nissä vapaa­kaup­pa­so­pi­muk­sen viisi­vuo­tis­tar­kas­telu, eli ikkuna on raol­laan myös sille, että itse sopi­muk­seen saatai­siin työn­tekijän oikeuk­sia koros­ta­via lausekkeita.

Tätä kirit­tä­mään Ghanassa järjes­tet­tiin viime kuussa iso miele­no­soi­tus, jonka yhtey­dessä jätet­tiin vetoo­mus vapaa­kaup­pa­so­pi­muk­sen sihtee­ris­tölle. Ay-liike haluaa sopi­muk­seen valtioita sito­via lausek­keita – suosi­tuk­set eivät riitä.

Halli­tuk­set ja media kuun­te­le­vat meitä.

Odigie ja hänen kolle­gansa, ITUC African pääe­ko­no­misti Hod Anyigba, pitä­vät ensiar­voi­sen tärkeänä myös tiedon levit­tä­mistä ja kouluttamista.

– Tiedon ja osaa­mi­sen tarve ay-liik­keen parissa on suuri. Nyt me ITUC Africassa osaamme puhua kaup­pa­po­li­tiik­kaa ja pystymme jaka­maan osaa­mis­tamme. Järjes­tämme joka vuosi ison koulu­tus­ta­pah­tu­man koko maan­osan keskus­jär­jes­tö­jen johta­jille. Tänä vuonna se keräsi 140 osal­lis­tu­jaa, Anyigba kertoo.

Odigie ja Anyigba ovat todella tyyty­väi­siä suoma­lais­ten tuella toteu­tet­ta­van hank­keen tuloksiin.

– Tämä on äärim­mäi­sen tärkeää vaikut­ta­mis­työtä, jonka tulok­set näky­vät nyt viidessä maassa. Se on myös tuonut uutta painoar­voa meille järjes­tönä. Halli­tuk­set ja media kuun­te­le­vat meitä, ja nousemme tois­tu­vasti esiin tahona, joka edis­tää vapaa­kaup­pa­so­pi­muk­sen toimeen­pa­noa ja haluaa kehit­tää sitä, Odigie korostaa.

Tästä on hyvä jatkaa ja ottaa mukaan muutama uusi maa, jos SASK saa hank­keelle rahoi­tuk­sen myös seuraa­valle nelisvuotiskaudelle.

ITUC Africa on ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen maail­man­jär­jes­tön Afri­kan orga­ni­saa­tio, jonka kanssa Suomen Ammat­ti­liit­to­jen Soli­daa­ri­suus­kes­kus SASK tekee yhteis­työtä. ITUCin jäse­niä ovat keskus­jär­jes­töt, Suomesta SAK, STTK ja Akava.

MIKÄ VAPAAKAUPPASOPIMUS?

• Afri­kan mante­reen vapaa­kaup­pa­so­pi­mus AfCFTA kattaa 54 maata.
• Tavoit­teena on taata tava­roi­den ihmis­ten ja palve­lu­jen vapaa liikkuvuus.
• Sopi­muk­sesta puut­tu­vat työn­te­ki­jöi­den oikeuk­sien kunnioit­ta­mista edel­lyt­tä­vät lausek­keet, joita ay-liike nyt vaatii.
• Työn­te­ki­jöi­den ääni pyri­tään saamaan kuulu­viin myös sopi­muk­sen kansal­li­sissa toimeenpanokomiteoissa.
• Tässä on jo onnis­tuttu Nige­riassa, Nami­biassa, Keniassa, Ruan­dassa ja Etelä-Afrikassa.
• Työn­tekijän näkö­kul­man mukaan otta­mista edis­te­tään yhdek­sän maata katta­valla hank­keella, jota suoma­lai­nen ay-liike tukee SASKin kautta.