Valtuustohaastattelu: Palkankorotustavoitteesta halutaan pitää kiinni

Teollisuusliiton valtuusto kokoontui sääntömääräiseen syyskokoukseen 25.–26.11.2024. Valtuuston jäsenten huomio on kiinnittynyt käynnissä oleviin teknologia- ja kemian sektorin työehtosopimusneuvotteluihin, joiden eteneminen on odotusten mukaisesti osoittautunut vaikeaksi. Lue lisää valtuuston yleiskeskustelusta täältä.

Valtuuston jäsenten mielestä on erittäin hyvä, että SAK:laiset liitot muuttivat aiempaa strategiaansa ja tällä kertaa julkaisivat samansisältöiset palkankorotustavoitteensa. Teollisuusliitto yhdessä muiden SAK:laisten liittojen tavoin tavoittelee palkankorotusta, joka ensimmäiselle vuodelle on 6 prosenttia, vähintään 150 euroa ja toiselle vuodelle 4 prosenttia, vähintään 100 euroa.

– Nyt tuli kentältä ensi kertaa positiivisia lausuntoja. Jo ensinnäkin se, että palkkatavoite julkaistiin ja toiseksi se, että olemme oikealla tiellä. Olemme menneet pitkään maltillisilla palkankorotuksilla. Nyt vihdoin viimein puhumme kunnon korotuksista, jotka ovat ansaittuja, Sari Uusivirta kemian sektorilta sanoo.

Samaa mieltä on myös Marko Pelto-Arvo teknologiasektorilta. Pelto-Arvon mukaan riittävän suuri palkankorotus auttaa kuromaan umpeen hintojen noususta syntynyttä palkansaajien ostovoimakuoppaa.

– Palkkatavoite on tavoitteena hyvä, mutta toteutuva korotus on jonkinlainen kompromissi . Saamme näin ostovoimaa palautettua, Pelto-Arvo perustelee.

Myös Pasi Hartikka puutuotesektorilta on muiden valtuuston jäsenten kanssa yhtä mieltä. Vaikka puutuotesektorilla tehdään tätä nykyä pääosin yrityskohtaisia sopimuksia, Hartikan mielestä SAK:laisten liittojen yhteinen ulostulo oli perusteltu.

– Työpaikkamme kuuluu Metsä Groupin yrityskohtaiseen työehtosopimukseen. Mutta kyllähän tämä ulostulo oli hieno, Hartikka pohtii.

LIPSUMISEN VARAA EI OLE

Kahden vuoden sopimus nostaisi palkkoja yhteensä 10 prosenttia. Valtuuston jäsenten mielestä korotus on hyvä, mutta enemmänkin voisi olla.

– Kentällä varmasti ajatellaan, että tällä hieman kuitataan inflaatiota. Siinä mielessä korotus on riittävä, mutta ei se millään korvaa kaikkia näitä menneitä vuosia, Uusivirta laskeskelee.

Pasi Hartikan mielestä korotustavoite on linjassa eurooppalaisissa kilpailijamaissa tehtyjen sopimusten kanssa.

– Toivotaan, että korotus menisi suurin piirtein ehdotetun mukaisesti, sanoo puolestaan Pelto-Arvo.

Vaikka palkkaratkaisuissa aina tehdään jonkinlaisia kompromisseja, valtuuston jäsenten mielestä tinkimisen varaa julkilausutussa palkankorotustavoitteessa ei ole.

– Tästä ei ole vara lipsua, Uusivirta sanoo.

Hartikka epäilee, että taistelusta voi tulla pitkä, mutta tavoitteesta ei voi taipua.

– Tavoite on nyt annettu ja siinä lähellä on pysyttävä, mikä se kompromissi sitten tulee olemaankaan, sanoo puolestaan Pelto-Arvo.

RIPOTELLUISTA LAKOISTA KRITIIKKIÄ

Käynnissä olevien teknologiateollisuuden työehtosopimusneuvotteluiden vauhdittamiseksi Teollisuusliitto on antanut jo kuusi lakkovaroitusta. Päivän mittaiset lakot alkavat joulukuun 3. päivä ja jatkuvat noin kuun puoliväliin. Lakossa on kerrallaan Teollisuusliiton jäseniä kymmenistä yrityksistä useilla kymmenillä paikkakunnilla eri puolilla Suomea.

Valtuuston jäsenet suhtautuvat ripoteltuihin lakkotoimiin hieman kaksijakoisesti. Marko Pelto-Arvon mukaan tilanne on uusi ja vasta myöhemmin voidaan arvioida, onnistuiko valittu strategia.

– Vasta jälkikäteen voi arvioida, oliko menettely hyvä vai huono. On selvää, että voimaa on lisättävä, jos neuvotteluita ei saada eteenpäin., Pelto-Arvo sanoo.

– Mielestäni olisi voinut lähteä liikkeelle isomminkin, mutta ei tämäkään välttämättä tuhoon tuomittua ole, Pasi Hartikka arvioi.

Joukosta kriittisimmin ripotteluun suhtautuu Sari Uusivirta, joka jo puheenvuorossaan valtuustolle sanoi, että viime keväänä toteutetut poliittiset lakot olivat epäonnistuneet.

– Mielestäni emme oppineet viime talvesta mitään. Joulukuu on vaikea ajanjakso lakkoilla, koska työpäiviä on vähän. Kemian sektorin aloilta suurimmalta osalta sopimukset loppuvat joulukuussa. Vuodenvaihteen jälkeen saisimme enemmän joukkovoimaa. Mielestäni toimet olisi pitänyt ajoittaa vuodenvaihteen jälkeen, Uusivirta sanoo.

TEKSTIKYSYMYKSET JA PALKANKOROTUKSET ERI ASIA

Palkankorotustavoitteet ovat valtuuston jäsenten mielestä ykkösasia työehtosopimusneuvotteluissa. Tekstikysymykset jäävät korotustavoitteiden varjoon, vaikka tekstikysymyksissäkin on jäsenistöä huolestuttavia asioita.

– Mielestäni nämä ovat kaksi eri asiaa, tekstikysymykset ja palkankorotustavoitteet. Palkankorotuksilla haetaan ostovoiman parannusta. Tekstikysymyksiä ei voi muuttaa rahaksi, Pelto-Arvo sanoo.

– Yksi isoimmista huolista jäsenten keskuudessa tekstikysymyksissä on ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus.

Sari Uusivirran mielestä hallituksen jo tekemät leikkaukset esimerkiksi ansioturvaan konkretisoituvat liiton jäsenille nyt. Siksi katseet kääntyvät myös tuleviin kuntavaaleihin.

– Meillä oikeastaan jäsenet ajattelevat enemmän hallituksen tekemiä lakimuutoksia. Meilläkin pyörivät tällä hetkellä lomautukset. Etenkin ansiopäivärahan porrastukset ja heikennykset ovat herättäneet suurta huolta, Uusivirta sanoo.

– Jäsenet ovat orientoituneet kuntavaaleihin, kun on puhuttu, että jos nyt tälläkin kertaa hävitään vaalit, meillä ei kahden kolmen vuoden päästä ole enää mitään. Palkankorotukset ovat jäsenille isompi asia ja tekstikysymykset jäävät toissijaisiksi.

Pasi Hartikan työpaikalla puolestaan työntekijöiden katseet ovat käännettynä meneillään oleviin muutosneuvotteluihin. Lokakuussa Hartikan työnantaja Metsä Wood ilmoitti lopettavansa vanerituotannon Suolahdessa Äänekoskella.

Vaneritehtaalla työsuojeluvaltuutettuna toimiva Hartikka osallistuu yhtenä työntekijöiden edustajana muutosneuvotteluihin. Ne ovat vielä kesken, mutta Hartikka kertoo, että lupauksia työllistymisestä on annettu. Huoli on iäkkäämmistä työntekijöistä.

– Metsä Group on aika hyvin tarjonnut meille mahdollisuuksia. Kaikki rekrytoinnit ja oppisopimuskoulutukset ovat tällä hetkellä kiinni. Lupauksia on annettu, että mahdollisimman moni työllistyisi. Uusi kertotehdas Äänekoskella työllistää noin 135 työntekijää. Huoli on koko yhteisöstä, että kaikille todella löytyisi töitä. Meillä on kuitenkin aika paljon korkeassa iässä olevia työntekijöitä, joiden työllistyminen voi olla haastavaa, Hartikka kertoo.