Arto Helenius: Mistä lisää työntekijöitä?

Olen osallistunut lukuisiin eurooppalaisiin tilaisuuksiin, joissa on käsitelty Euroopan laajuista pulaa ammattitaitoisista työntekijöistä. Huolimatta työllisyystilanteesta, yritykset katsovat voivansa palkata vain sellaisia työntekijöitä, joilla on teknistä, taidollista ja kielellistä osaamista. Tämä on huomattu myös EU:ssa: kuluva vuosi nimetty koulutuksen teemavuodeksi. Lisäksi on käynnistetty hankkeita työvoiman liikkuvuuden sekä EU:n ulkopuolelta tulevien työntekijöitten tutkintojen hyväksymisen eteen.

EU rakentaa myös markkinapaikkaa, jonne unionin ulkopuolelta tulevat työntekijät voivat ilmoittautua tarjolle. Myös maahanmuutto ja työlupapolitiikat ovat kehittymässä joustavimmiksi. Meillä liitoilla on tehtävää siinä, että saamme paimennettua nämä hankkeet sellaiseen kuntoon, että tarjotuissa työsuhteissa työehdot ovat asialliset.

Viimekädessä työvoiman saatavuuteen on yksi lääke: koulutusinvestoinnit. Ammatin perusvalmiudet saadaan koulutuksella ja työntekijöitä saadaan sieltä, missä on koulutettavaksi soveltuvia henkilöitä.

Suomessa aktiivisemmalla työvoimapolitiikalla ja riittävästi resursoidulla koulutuksella voidaan saada jonkin verran kotimaasta uusia tekijöitä, lopuista joudumme kilpailemaan EU:n muiden jäsenvaltioitten kanssa.

Se valtio, joka pystyy takaamaan koulutuksen, työtä ja tulevaisuutta, korjaa tässä kilpailussa potin. On siis kyse kansallisesta kilpailukyvystä, ei sen vähemmästä. Jo nyt tuotantolaitosinvestointeja ohjautuu sellaisiin maihin, joilla on taata riittävät henkilöresurssit.

Tulevaisuutemme ei näytä hyvältä ilman investointeja osaamisen turvaamiseen ja kehittämiseen.

Kun Ruotsi lisäsi aikuisten kouluttautumismahdollisuuksia aikaisemman hyvän tarjonnan päälle LAS-paketin yhteydessä, se satsasi miljardin vuodessa kansalliseen kilpailukykyynsä. Suomessa niin koulujärjestelmä kuin työnantajat koittavat parhaansa mukaan sysätä koulutuskustannuksia toistensa niskaan, tämä näkyy huonoina suorituksina ja koulutuksen keskeytyksinä.

Aikuiskoulutustuki lakkautettiin kesäkuun alussa voimaan tulleella lailla, ja kevään kehysriihessä hallitus päätti leikata sata miljoona euroa ammatillisen koulutuksen vuosittaisesta rahoituksesta. Ei tämä ainakaan vahvista yhteiskuntaa ja sen kykyä pärjätä kansainvälisessä kilpailussa. Tulevaisuutemme ei näytä hyvältä ilman investointeja osaamisen turvaamiseen ja kehittämiseen.

Suomalaisen työn hinta on tällä hetkellä varsin kilpailukykyinen, maine maailman markkinoilla on hyvä, mutta pulaa on panostuksista tulevaisuuteen. On maan tapa paniikissa jakaa yrityksen voitot osinkoina ja laiminlyödä tulevaisuusinvestoinnit. Meidän olisi tullut oppia Nokiasta se, että paikolleen jääminen johtaa katastrofiin.

Poliittisella päättäjällä on parhaat edellytykset lähteä rakentamaan muutosta. Viestinä voi olla tulevaisuuslupauksia, lainsäädännöllistä ohjausta ja ennen kaikkea vetoamista siihen, että nämä panostukset ovat työtä kansallisen tulevaisuuden eteen.

Kirjoittaja on Teollisuusliiton kansainvälisen edunvalvonnan erityisasiantuntija.