Talouskasvun tiellä on uhkia, mutta reitti ylöspäin on näkyvissä

– Näkymä synkistyy päivä päivältä, sanoo Teol­lisu­us­li­iton erikois­tutk­i­ja Timo Eklund.

Kesän ja syksyn aikana mon­en Teol­lisu­us­li­iton jäse­nen työ­paikalla kut­su on käynyt muu­tosneu­vot­telu­un. Isos­sa osas­sa neu­vot­teluista keskustelua on käy­ty lomau­tuk­sista, mut­ta ei pahim­mal­takaan eli irti­sanomisil­ta ole väl­tyt­ty.

Lokaku­us­sa Teol­lisu­us­li­iton jäsenistä oli lomautet­tuna noin 4 700. Heistä läh­es 3 700 oli lomautet­tuna kokon­aan ja läh­es tuhat henkeä osa-aikaises­ti. Lomau­tusten määrä on kolminker­tais­tunut vuodessa.

Kokon­aan työt­tömänä oli läh­es 6 000 teol­lisu­us­li­it­to­laista. Työt­tömyys on kuitenkin säi­lynyt läh­es ennal­laan, lokaku­un luku on vain 5 pros­ent­tia suurem­pi kuin vuosi sit­ten.

– Eri­tyis­es­ti lomau­tusten määrä on nous­sut syksyl­lä jälleen, maalisku­un työt­tömyys- ja lomau­tus­luku­jen takaa löy­tyy Val­met Auto­mo­tiv­en mit­ta­va tuotan­non alasajo, ker­too Teol­lisu­us­li­iton tutkimus­pääl­likkö Anu-Han­na Antti­la.

Työ­paikko­jen lomau­tuk­set ovat seu­raus­ta Suomen talouden vaisu­ista näkymistä. Talous on vajoa­mas­sa taan­tu­maan. Vielä alku­vuon­na brut­tokansan­tuote kasvoi neljän­nesvu­osi­ta­sol­la, mut­ta syksyl­lä käyrät ovat kään­tyneet alaspäin.

– Venäjän hyökkäys­so­dan alka­mis­es­ta läh­tien on ennustet­tu lamaa tai taan­tu­maa eli koh­ta puoli­toista vuot­ta. Mut­ta nyt vas­ta kaikkien indikaat­to­rien perus­teel­la näyt­tää siltä, että vähin­täänkin taan­tu­ma on tulos­sa, Antti­la sanoo.

Teol­lisu­u­den lop­pu­vuo­den heiken­nys tulee Euroopan ja muun maail­man kysyn­nän heikken­e­misen kaut­ta.

Teol­lisu­us­li­iton tutkimusyk­sikön eri ennuste­laitosten ennusteista koost­a­ma keskimääräisen­nuste arvioi, että Suomen brut­tokansan­tuote supis­tuu 0,2 pros­ent­tia tänä vuon­na.

– Teol­lisu­u­den lop­pu­vuo­den heiken­nys tulee Euroopan ja muun maail­man kysyn­nän heikken­e­misen kaut­ta, Eklund selit­tää.

– Kakku, jota nyt jae­taan, on kaikille pienem­pi ja siitä kär­sivät myös suo­ma­laisyri­tyk­set. Suo­ma­lais­ten yri­tys­ten kil­pailukyvyssä ei ole mitään ongel­maa. Mon­e­na vuon­na suo­ma­lais­ten tehdas­te­ol­lisu­u­den kil­pailukyky on vain paran­tunut kil­pail­i­ja­mai­hin ver­rat­tuna.

KILPAILYKYKY ON KUNNOSSA

Yri­tys­ten hyvästä kil­pailukyvys­tä kiitos kuu­luu isol­ta osin työn­tek­i­jöille. Työn­tek­i­jöi­den palkka­toiveet ovat säi­lyneet maltil­lise­na ulko­maisi­in kil­pail­i­jayri­tyk­si­in ver­rat­tuna. Lisäk­si yri­tyk­sis­sä tehdään tuot­tei­ta, joille on riit­tänyt kysyn­tää.

Kysyn­tä on nyt heiken­tynyt. Asun­to- ja kulu­tus­lu­ot­to­jen korko­jen raju nousu sekä jatku­vasti sahaa­vat raa­ka-ainei­den ja ener­gian hin­nat ovat tehneet osta­jista varovaisia. Yri­tyk­sis­sä on vaikea tehdä investoin­ti­laskelmia, kun hin­nat heilahtel­e­vat ja korko­jen kehi­tyk­ses­täkään ei oikein tiedä.

– Suo­ma­lais­ten teol­lisu­usyri­tys­ten akilleen kan­tapää on se, että meil­lä tehdään paljon investoin­ti­tuot­tei­ta. Investoin­te­ja on toki putkessa, mut­ta nyt pro­jek­te­ja on laitet­tu jäi­hin odot­ta­maan parem­pia aiko­ja, Eklund pohtii.

Suh­danne on heiken­tynyt ja moni teol­lisu­us­li­it­to­lainen ottaa uuden vuo­den vas­taan lomautet­tuna. Työt­tömyy­den voimakas­ta kasvua ei ole kuitenkaan näköpi­iris­sä.

– Työl­lisyys on Suomes­sa pysytel­lyt korkeal­la tasol­la. Syysku­us­sa työt­tömyysas­teen tren­di oli 7 pros­ent­tia. Teol­lisu­us­li­iton aloil­la lomau­tuk­set ja irti­sanomiset kyl­lä tule­vat jonkin ver­ran kas­va­maan, Antti­la luon­nehtii.

Teol­lisu­us­li­it­to­lais­ten työt­tömyysaste on kolkutel­lut koko vuo­den 6–7 pros­entin tun­tu­mas­sa.

Hyvä työl­lisyys­ti­lanne on koskenut läh­es alaa kuin alaa. Suomen 20–64-vuotiaiden työl­lisyysaste oli 77,9 pros­ent­tia syysku­us­sa. Vaik­ka luku on hie­man heikom­pi kuin vuosi aiem­min, taso on edelleen hyvä.

– Meil­lä on samanaikaises­ti pulaa työvoimas­ta ja työt­tömiä. Kyse on siis rak­en­teel­lis­es­ta työt­tömyy­destä. Kohtaan­to-ongel­ma on eri­toten alueelli­nen ongel­ma, kun osaavaa työvoimaa ei löy­dy läheltä avoin­na ole­via työ­paikko­ja, Antti­la sanoo.

Orpon-Purran hal­li­tus yrit­tää nyt rajuin ottein työn­tää työt­tömiä takaisin työelämään muun muas­sa leikkaa­mal­la ansiosi­don­naista työt­tömyys­tur­vaa ja heiken­tämäl­lä mui­ta sosi­aalietuuk­sia.

Jo vuosia suo­ma­laisia työ­markki­noi­ta työk­seen seu­ran­nut Antti­la kuitenkin uskoo, etteivät toimet edis­tä mon­enkaan pitkäaikaistyöt­tömän pääsyä työ­markki­noille.

– Pitkäaikaistyöt­tömyys kos­kee eri­toten ikään­tyviä työn­hak­i­joi­ta, joil­la voi olla mon­en­laista vaivaa ja kremp­paa. Voi olla, ettei osaami­nenkaan ole työ­nan­ta­jien halu­a­mal­la tasol­la. Myös työvoiman liikku­mat­to­muus sekä työt­tömyy­den kasautu­mi­nen Itä- ja Pohjois-Suomeen ovat ongel­mallisia. Tämä on ollut pitkäaikainen ongel­ma, jos­ta on puhut­tu paljon ja pitkään. Ei tämä näil­lä toimil­la ratkea.

KASVU KÄYNNISTYY MUTTA HITAASTI

Näyt­tää vah­vasti siltä, että ensi vuo­den alus­sa Suomen talous kär­sii taan­tu­mas­ta. Erikois­tutk­i­ja Eklund on kuitenkin toiveikas, että taan­tu­ma jää lyhy­taikaisek­si.

– On mah­dol­lista, että hyvän tilauskan­nan ansios­ta tuotan­to ei kovin paljon mene alaspäin, Eklund ennakoi.

Täl­lä het­kel­lä eri ennuste­laitok­set arvioi­vat, että Suomen talous kään­tyy kasvu­un ensi vuon­na. Koko vuo­den osalta kasvu on ennuste­laitosten mukaan keskimäärin puoli pros­ent­tia.

Kasvua vauhdit­taa muun muas­sa vien­ti, mut­ta hitaasti.

– Kil­pailukyky on niin hyvä, että heikom­mas­ta ajas­ta huoli­mat­ta yri­tyk­set saa­vat imuroitua tilauk­sia maail­mal­ta. Met­al­li­te­ol­lisu­udessa voisi olet­taa ole­van pehmeämpi lasku, Eklund arvioi.

– Puupuoli menee heikosti ja yllät­täen myös kemi­ante­ol­lisu­us. Toki lääke­te­ol­lisu­udessa menee hyvin ja ei öljyn­jalostuk­ses­sakaan huonos­ti kul­je. Mut­ta kemikaaleis­sa, muovi ja kumi, niil­lä Venäjä-riip­pu­vu­us oli isom­paa kuin teol­lisu­udessa keskimäärin ja lisäk­si monil­la tuotan­nos­ta iso osa menee raken­nus­te­ol­lisu­u­teen.

Kil­pailukyky on niin hyvä, että heikom­mas­ta ajas­ta huoli­mat­ta yri­tyk­set saa­vat imuroitua tilauk­sia maail­mal­ta.

Eklundin mukaan kemi­ante­ol­lisu­u­den vaisu­ja näkymiä har­maan­nut­ta­vat vielä toisille kemi­ante­htaille kemikaale­ja myyvät kemi­ante­htaat. Merkit­tävä osa näi­den tehtaiden asi­akkaista on Kes­ki-Euroopas­sa. Maakaa­sus­ta riip­pu­vaiset asi­akkaat ovat ongelmis­sa korkean kaa­sun hin­nan vuok­si.

Tutkimus­pääl­likkö Antti­la vielä lisää huolen­sa puu­tuote­te­ol­lisu­ud­es­ta. Teol­lisu­u­de­nala on tiukasti kytkey­tynyt ongelmista kär­sivään raken­nus­te­ol­lisu­u­teen. Raken­nusalan markki­nati­lanne on huono, eikä se helpo­tu vähään aikaan. Lisäk­si puu­tuote­te­ol­lisu­us kär­sii korkeas­ta puun hin­nas­ta ja siitä on myös pulaa.

– Jos raa­ka-aine on kallista ja siitä on pula, raken­nus­te­ol­lisu­us sakkaa ja tuote ei mene kau­pak­si, niin tämä on ongel­mainen yhtälö pidem­män päälle. Kuinka­han paljon saha‑, vaneri- ja puusepän­te­ol­lisu­u­den työn­tek­i­jöitä vielä lomaute­taan tai työ­paikko­ja menetetään, Antti­la kysyy.

HALLITUS VOI ASETTUA KASVUN ESTEEKSI

Lop­pu­vuo­den ja ensi vuo­den alun talouden har­maat näkymät hel­posti peit­tävät alleen sen, että Suomen talouden ja työl­lisyy­den kehi­tys ensi vuo­den jäl­keen näyt­tää oikeasti hyvältä.

Eklund nos­taa Suomen valt­tiko­r­tik­si vihreän siir­tymän.

– Vaik­ka arviot kym­menistä tuhan­sista työ­paikoista eivät var­maankaan toteudu, työ­paikko­ja tulee paljon. Uskon, että vuo­den 2024 jäl­keen tulemme näkemään kiihtyvää kasvua. Mei­dän puh­das ener­giatuotan­tomme ja osaamisemme tule­vat näkymään uusi­na investoin­teina ja työ­paikkoina.

Eklundil­la on vah­va usko, että suo­ma­laiset yri­tyk­set pär­jäävät kan­sain­välisessä kil­pailus­sa, kun­han sodat laan­tu­isi­vat, korot lask­i­si­vat ja investoin­nit taas käyn­nisty­i­sivät.

– Näk­isin, että vuo­den 2024 jäl­keen ja siitä muu­ta­ma vuosi eteen­päin, näkymät teol­lisu­udessa ovat erit­täin hyvät. Kysyn­tää teol­liselle työvoimalle on, Eklund uskoo.

– Suomeen on tulos­sa iso­ja työ­paikko­ja, jot­ka eivät vält­tämät­tä tule isoi­hin kaupunkei­hin. On mah­dol­lista, että kysyn­tä työvoimas­ta ja muis­takin resurs­seista voi kuumen­tua.

Tutkimus­pääl­likkö Antti­la muis­tut­taa kuitenkin, että työvoiman saatavu­us on suo­ma­laisyri­tys­ten kasvun eline­hto. Suomen hal­li­tus ei tätä kasvue­htoa tue, jos sen suun­nitel­mat ulko­maisen työvoiman uusista säädök­sistä toteu­tu­vat.

– Säädök­set tule­vat koet­tele­maan suo­ma­laista työ­markki­naa riip­pumat­ta siitä, minkä koulu­tus­ta­son työvoimas­ta on kysymys. Suomeen ei ehkä jäädä pysyväm­min, sil­lä työ­suh­teen päät­tymisen jäl­keen työn löytämi­nen kol­men kuukaudessa voi olla mon­elle ulko­maalaiselle vaikeaa, Antti­la ennakoi.

– Kos­ka mitenkään muuten väestön määrä ei tästä omin toimin kas­va, tämä on yksi Suomen teol­lisu­u­den kasvun iso este. •

Lupaava rakennemuutos on käynnissä

Nyt ei ole aika jäädä mure­hti­maan men­neitä. Synkkyy­teen ei ole mitään syytä. Näin kehot­taa tutkimus­laitos Laboren johta­ja Mika Mali­ran­ta.

Tuot­tavu­ut­ta ja työl­lisyyt­tä pitkään tutk­in­ut Mali­ran­ta suo­ras­taan puhkuu toiveikku­ut­ta Suomen talouskasvus­ta ja työl­lisyy­destä.

– Mielestäni hyvinkin lupaa­va raken­nemuu­tos on läht­enyt käyn­ti­in. Nuoris­sa ja keskisu­uris­sa yri­tyk­sis­sä tutkimus- ja kehi­tys­panos­tuk­set ja innovoin­ti­toim­inta ovat koko ajan lisään­tyneet, Mali­ran­ta sanoo data-ana­lyysin­sä perus­teel­la.

– Arvioni mukaan seu­raa­van kymme­nen vuo­den aikana talouskasvumme tulee ole­maan nopeam­paa kuin Ruot­sis­sa ja Tan­skas­sa.

Vuon­na 2010 alka­neen euroalueen velka­kri­isin jäl­keen Suo­mi putosi Ruotsin ja Tan­skan kelka­s­ta ja nyt Suo­mi kuroo eroa kiin­ni.

Tilanne on Mali­ran­nan mukaan hie­man saman­lainen kuin 1990-luvun alus­sa, kun Suo­mi ajau­tui his­to­ri­ansa synkim­pään lamaan. Sieltä nousti­in muun muas­sa mobi­ilite­knolo­gian ja sen ympärille kas­va­neen yri­tys­toimin­nan vauhdit­ta­mana.

Myös 1990-luvun alus­sa Suo­mi oli juuri saavut­tanut pohjo­is­maiset kil­pail­i­jansa, kunnes laman seu­rauk­se­na tip­pui kyy­dis­tä. Täl­lä ker­taa eron kuromi­nen umpeen on vienyt hie­man pidem­pään kuin aiem­min.

– Siihen ovat var­masti vaikut­ta­neet pan­demi­at ja sodat. Lisäk­si täl­lä ker­taa elinkeino­rak­en­teen muu­tos on laa­jem­pi. Tuot­tavien työ­paikko­jen luomi­nen vie aikaa.

KASVUN AJURI ON TUOTTAVUUS

Mali­ran­nan mukaan avain­sana kasvus­sa on yri­tyssek­torin tuot­tavu­uskasvu. Jos Mali­ran­ta on arviois­saan oike­as­sa, yri­tyssek­torin tuot­tavu­u­den kasvun pitäisi kiihtyä ja kun­nol­la. Sitä kaut­ta myös Suomen talous kas­vaa.

– Talouskasvu tulee kahdes­ta tek­i­jästä, työ­panok­sen kasvus­ta ja työn tuot­tavu­u­den kasvus­ta. Talouskasvu on näi­den kah­den tek­i­jän sum­ma, Mali­ran­ta selit­tää.

– Kun työl­lisyy­den tasos­sa lähen­nel­lään jo täystyöl­lisyyt­tä, tuot­tavu­u­den kasvun merk­i­tys koros­tuu entis­es­tään. Jos hie­man pelk­istää, kun me tarvit­semme voimakas­ta talouskasvua seu­raa­van 10 vuo­den aikana, se perus­tuu isol­ta osin tai kokon­aan tuot­tavu­u­den kasvu­un. Työl­lisyy­den merk­i­tys on hyvin rajalli­nen.

Tuot­tavu­u­den eli tuotan­non tehokku­u­den paran­t­a­mi­nen pitäisi Mali­ran­nan mukaan olla nyt talous­poli­ti­ikas­sa etusi­jal­la. Talous­poli­ti­ikas­sa olisi luo­ta­va edel­ly­tyk­set tuot­tavu­u­den kasvulle.

– Olen luot­tavainen, että tässä onnis­tu­taan.

Kun työl­lisyy­den tasos­sa lähen­nel­lään jo täystyöl­lisyyt­tä, tuot­tavu­u­den kasvun merk­i­tys koros­tuu entis­es­tään.

Keskeisessä ase­mas­sa tuot­tavu­u­den kas­vat­tamises­sa ovat teknolo­giake­hit­täjät ja teknolo­gioiden käyt­töönot­ta­jat. Heitä on tul­ta­va lisää. Se tarkoit­taa panos­tuk­sia korkeak­ouluille, jois­sa kehit­täjiä ja käyt­töönot­ta­jia koulute­taan.

Mali­ran­nan mukaan jo nyt nähdään, että niin san­ot­tu­jen STEM-tutkin­non eli luon­non­ti­eteitä, teknolo­giaa, insinööri­ti­eteitä tai matem­ati­ikkaa opiskellei­den kysyn­tä yri­tyk­sis­sä on kas­vanut voimakkaasti.

Kysyn­nän kasvu näkyy eri­tyis­es­ti siinä, että hei­dän palkkansa työ­paikan­vai­h­dok­sis­sa ovat nousseet selvästi.

Mali­ran­ta ei niinkään puhu lisää rahaa yri­tyk­sille, vaan että raha on kohden­net­ta­va oikein, oikeisi­in yri­tyk­si­in ja korkeak­oului­hin.

– Olen aina suh­tau­tunut penseästi yleisi­in tutkimuk­sen ja tuoteke­hi­tyk­sen verovähen­nysoikeuk­si­in. Syy on se, että ne mak­sa­vat julkiselle taloudelle, jos­sa on jo valmi­ik­si rak­en­teelli­nen ali­jäämä. Kaik­keen täl­laiseen tulon­mene­tyk­seen pitää suh­tau­tua kri­it­tis­es­ti, Mali­ran­ta muis­tut­taa.

– Lisäk­si, kun kaik­ki yri­tyk­set saa­vat täl­laisen verovähen­nysoikeu­den, tutkimus ja kehi­tys ‑ihmis­ten kysyn­tä kas­vaa entis­es­tään ja se tarkoit­taa, että palkat vain kas­va­vat ilman että itse t&k‑toiminta lisään­tyy. •

Kestävyysmurros pakottaa suuriin ajattelutavan muutoksiin

Suomen ympäristölaki­in on kir­jat­tu, että olemme hiilineu­traale­ja viimeistään vuon­na 2035. Määräpäivä lähe­nee kovaa vauh­tia, mut­ta olemme yhä huo­mat­ta­van kaukana tarvit­tavista toimista.

Suomes­sa päästetään ilmaan yhä liikaa hiilid­iok­sidia. Tero Toivasen mukaan ei riitä, että ener­gia­jär­jestelmämme uud­is­tuu ympäristöys­täväl­lisem­mäk­si, liikenne sähköistyy tai kaupunki­rak­en­tamista paran­netaan. Myös teol­lisu­udessa on tapah­dut­ta­va muu­tos.

Kestävän kehi­tyk­sen näkökul­mas­ta Suomen teol­lisu­us ja sitä myö­den myös talouskasvumme nojaa yhä liiak­si halpo­jen luon­non­va­ro­jen kulu­tuk­seen ja fos­si­ilisen ener­gian käyt­töön. Tätä on vähen­net­tävä rajusti, jot­ta ympäristö­painei­ta voidaan lieven­tää ja ilmas­ton­muu­tos­ta hillitä.

– Mei­dän on siir­ryt­tävä sen tyyp­piseen ajat­telu­un, että ei ole järkevää paisut­taa talout­ta ja talouskasvua sen itsen­sä vuok­si. Sitä vas­toin on kiin­nitet­tävä huomio­ta siir­tymään ja siir­tymäpoli­ti­ikkaan ja niihin tehtävi­in, joi­ta pitää tehdä, jot­ta luon­non­va­ro­jen kulu­tus­ta ja fos­si­ilis­ten luon­non­va­ro­jen käyt­töä voidaan rajusti vähen­tää, Toiva­nen sanoo.

– Tämä tarkoit­taa, että ei pelkästään aje­ta alas saas­tut­tavaa tuotan­toa vaan myös pyritään rak­en­ta­maan kestävää tuotan­toa.

Mei­dän on siir­ryt­tävä sen tyyp­piseen ajat­telu­un, että ei ole järkevää paisut­taa talout­ta ja talouskasvua sen itsen­sä vuok­si.

Toiva­nen huo­maut­taa, että muu­tos ei estä talout­ta kas­va­mas­ta ainakin joil­lakin sek­tor­eil­la. Se ei myöskään vie Suomelta teol­lisu­ut­ta.

– Päin­vas­toin se pelas­taa ja luo meille kil­pailukykyisen teol­lisu­u­den use­alle sek­to­rille.

Onnis­tu­taanko muu­tok­ses­sa? Välil­lä Toiva­nen on toiveikas ja välil­lä ei.

– Näen osit­tain hienon kehi­tysku­lun. Mut­ta välil­lä keskustelu julk­isu­udessa on hyvin polar­isoitunut­ta (vas­takkainaset­telu­un ajau­tunut­ta). Tietenkin asetel­maan liit­tyy taloudel­lisia ja val­tain­tresse­jä. Joku mur­rokses­sa aina häviää ja joku mah­dol­lis­es­ti voit­taa, Toiva­nen muis­tut­taa.

– Mielestäni olisi nyt oleel­lista tun­nistaa kaikil­la teol­lisu­u­den sek­tor­eil­la kuin laa­jem­mas­sa infra­struk­tu­urikysymyk­sessä ja ener­gia­jär­jestelmässä nopeasti sel­l­aiset muu­tospo­lut, jot­ka voisi­vat olla tavoiteltavia ja jot­ka voisi­vat hyödyt­tää laa­jasti eri yhteiskun­nan piire­jä. •

”Hallituksen älyttömät toimet saisivat nyt loppua”

– Toivoisin, että saisimme hal­li­tuk­sen älyt­tömät toimet lopetet­tua ja saisimme työrauhan eikä kaavail­tu­ja heiken­nyk­siä tulisi kenellekään. Siinä olisi ihan tarpeek­si sek­toriko­htaisia asioi­ta kaikille, sanoo Teol­lisu­us­li­iton val­tu­us­ton puheen­jo­hta­ja Arto Liika­nen.

Liika­nen toimii päälu­ot­ta­mus­miehenä saunankiukaistaan tun­netul­la Harvial­la. Viime vuodet ovat olleet yhtiölle haas­ta­vat. Muu­tosneu­vot­telui­ta lomau­tuk­sista ja sopeu­tuk­sista on käy­ty usei­ta. Viimeisim­mät päät­tyivät lokaku­us­sa.

– Meil­läkin on ollut välil­lä vähän epä­var­muut­ta työti­lanteesta. Toki toivoisi, että vuon­na 2024 tulisi vakaut­ta ja var­muut­ta. Näin ihmis­ten ei tarvit­sisi jän­nit­tää, miltä tule­va näyt­tää, Liika­nen ker­too.

Korona-aikana Har­vian kysyn­tä oli korkeal­la, kun kote­ja remon­toiti­in paljon. Nyt remon­toin­ti-into on hiipunut ja vaikeut­ta tuo myös raken­nusalan ahdinko, johon Harvia on kytkey­tynyt tiukasti.

Epä­var­muut­ta vain pahen­taa se, että Orpon-Purran hal­li­tus tuo ja on tuonut pitkän lis­tan työt­tömyys­tur­vaa ja työ­markki­noi­ta heiken­täviä esi­tyk­siä.

– Eri­tyis­es­ti olen huolis­sani näistä hal­li­tuk­sen toimista. Jos hal­li­tuk­sen hul­lut suun­nitel­mat pää­sevät toteu­tu­maan, palaamme pitkälle men­neisyy­teen.

EI VYÖNKIRITYSTÄ LAPSIPERHEILLE

Hal­li­tuk­sen toimia häm­mästelee myös Teol­lisu­us­li­iton hal­li­tuk­sen jäsen Riit­ta Vil­jakainen. Hal­li­tuk­sen leikkauk­set osu­vat eniten heikoim­mas­sa ase­mas­sa ole­vi­in ja se ei ole Vil­jakaisen mukaan oikein.

– Nämä leikkauk­set ja muut toimet näyt­tävät niin kur­jal­ta, kun ne kohdis­tu­vat heikom­pi­in, Vil­jakainen sanoo.

– Tule­vaisu­us huolestut­taa, kun tun­tuu, ettemme puhu samaa kieltä Suomen hal­li­tuk­sen kanssa. Tun­tuu, että he eivät ymmär­rä, miten suuria muu­tok­sia he ovat tekemässä. Esimerkik­si nais­val­taisil­la aloil­la on mata­lat palkat jo ennestään. On huolestut­tavaa, että per­heis­sä pitäisi entis­es­tään kiristää vyötä.

Tule­vaisu­us huolestut­taa, kun tun­tuu, ettemme puhu samaa kieltä Suomen hal­li­tuk­sen kanssa.

Vil­jakaisen työ­paikalla Vit­ru­lan Com­pos­ites Oy:ssä työti­lanne näyt­tää tois­taisek­si kohtu­ulliselta. Vit­ru­lan valmis­taa lasi- ja hiilikuidus­ta lujit­tei­ta.

Muu­tosneu­vot­te­lut lomau­tuk­sia koskien ovat kuitenkin meneil­lään. Suurimpi­en asi­akkaiden tilaus­määrät ovat Vil­jakaisen mukaan hie­man pudon­neet.

– Tuo raken­nusala toki näyt­tää heikol­ta ja se saat­taa alkaa vaikut­taa. On hie­man olo, että työ­nan­ta­ja nyt var­muu­den vuok­si aloit­ti nämä muu­tosneu­vot­te­lut, Vil­jakainen pohtii.

RAUHAA JA MARKKINAVALOA

Muu­tosneu­vot­teluil­ta on tois­taisek­si säästyt­ty ikkunoi­ta ja ovia valmis­tavas­sa Skaala IFN Oy:ssä. Päälu­ot­ta­mus­mies ja Teol­lisu­us­li­iton hal­li­tuk­sen jäsen Jari Berg kuvaa tun­nel­maa työ­paikallaan posi­ti­ivisen varovaisek­si.

– Raken­nusalaa kat­soes­sa tilanne ei näytä hyvältä. Mut­ta ainakin täl­lä het­kel­lä meil­lä myyn­ti käy niin, ettei muu­tosneu­vot­teluista ole tarvin­nut puhua. Tilauk­sia on tul­lut myös ensi vuo­den puolelle. Nyt en osaa oikein sanoa juu­ta enkä jaa­ta, kuin­ka tulee käymään, Berg muo­toilee.

Ensi vuo­den näkymiä pohties­sa Berginkin ajatuk­set kään­tyvät Suomen hal­li­tuk­seen. Pitkää leikkaus­lis­taa tuskin saa Bergin mukaan estet­tyä kokon­aan.

– Kun­pa edes ne keskeisim­mät heiken­nyk­set saisimme estet­tyä, kuten ansiosi­don­naisen leikkaami­nen ja irti­sanomis­suo­jan heiken­tämi­nen, Berg toivoo.

Tänä vuon­na on kär­sit­ty korkeas­ta inflaa­tios­ta ja muus­ta. Val­oa tun­nelin päähän saisi nyt tul­la.

Bergin ensi vuo­den toivo­mus­lis­taan mah­tuu myös rauha. Sota Ukrainas­sa saisi lop­pua. Samoin sota­toimet Israelis­sa.

– Toivoisin, että Suomen markki­nati­lanne alka­isi paran­tua ja pääsimme taas kasvu­un kiin­ni. Tänä vuon­na on kär­sit­ty korkeas­ta inflaa­tios­ta ja muus­ta. Val­oa tun­nelin päähän saisi nyt tul­la. •