Purje­ve­ne­val­mis­taja Nauto­rilla on tuulta purjeissaan

Tuotan­to­ti­lojen laajennus, uusia työnte­ki­jöitä ja miljoo­na­luokan inves­toin­teja. Luksus­luokan purje­ve­neiden valmistus Pietar­saa­ressa on myötä­tuu­lessa, ja tilauksia on jonossa aina ensi kesään asti.

Vuodesta 1966 alkaen Nautor on valmis­tanut suuria ja nopeita luksus­pur­je­ve­neitä, mutta yritys on myös joutunut selviy­ty­mään useista myrskyistä vuosien saatossa. Finans­si­kriisin jälkeen yritys ja koko ala kamppaili vasta­tuu­lessa, kun kysyntä ehtyi ja lisäksi Nauto­rissa joudut­tiin turvau­tu­maan lomau­tuk­siin. Nyt tilanne on aivan toisenlainen.

– Tiedämme varmasti, että töitä on aina ensi kesään asti. Tilanne on siis harvi­naisen hyvä, pääluot­ta­mus­mies Stefan Sjölund kertoo tyytyväisenä.

Tuotanto käy täysillä kierrok­silla ja seinät tulevat vastaan. Aiemmin tänä vuonna yrityksen koko verstas­toi­minta muutti Kruunu­pyystä Pietar­saa­reen kokoa­mis­tilan kustan­nuk­sella. Ensi kesänä on tarkoitus, että myös pienem­pien mallien tuotanto ja Kolpissa toimivat 80 työnte­kijää muuttavat saman katon alle. Se vaatii inves­toin­teja ja suuria lisära­ken­nus­töitä, jotka ovat jo alkaneet.

– Ajatuk­sena on, että tällä tavoin voimme säästää kulje­tus­kus­tan­nuk­sissa ja helpottaa eri osastojen välistä yhtey­den­pitoa. Muuton jälkeen puheluita tarvi­taan vähemmän ja edesta­kaiset ajot Kolpin ja Pietar­saaren välillä vähenevät. Tämä puoli parani jo nyt, kun Kruunu­pyyn tuotanto muutti tänne, Sjölund sanoo.

Hyvä työti­lanne on tuonut mukanaan myös uusia työnte­ki­jöitä. Pelkäs­tään tänä vuonna yritys on palkannut tuotan­toon kymmen­kunta työnte­kijää. Yksi yrityksen uusim­mista työnte­ki­jöistä on puuseppä Nemes Zoltán, joka aloitti kesätyöt verstaassa reilu kuukausi sitten.

– Ammatil­tani olen oikeas­taan viulun­ra­ken­taja, joten teen täällä siihen verrat­tuna melko erilaista työtä. Ainoa yhtäläi­syys on oikeas­taan se, että kummas­sakin työssä käsitel­lään puuta. Työ on kuitenkin täällä erittäin mielen­kiin­toista, ja toivon, että saan jatkaa kesän jälkeen.

Samalla kun Zoltán mittaa ja sahaa tammi­va­ne­rista paloja, joista myöhemmin tulee laivaan hylly, hän kertoo hyvällä ruotsin kielellä, että hän ei ole pelkäs­tään uusi tässä työpai­kassa tai tällä alalla, vaan hän on myös uusi koko maassa, sillä hän muutti Suomeen Unkarista vuosi sitten. Hän on tyyty­väinen saades­saan tehdä töitä yrityksessä.

– Jos haluat tehdä puutöitä käsityönä, tämä on luullak­seni paras työpaikka Suomessa. Viihdyn täällä todella hyvin.

TAKANA KOKONAINEN ARMADA

Vuosi­kym­menten aikana veistämön työnte­kijät ovat suunni­tel­leet, raken­ta­neet ja laske­neet vesille yli 2 000 Swan-venettä, josta on olemassa yli 100 erilaista mallia. Useimmat ovat yhä purjehduskunnossa.

– Olemme maailman johtavia toimi­joita korkea­luok­kaisten purje­ve­neiden tuotan­nossa. Nautor-tuote­merkki on ollut olemassa jo 52 vuotta, Sjölund sanoo ylpeänä.

Suurista tuotan­to­mää­ristä huoli­matta Swan-veneet tai ainakaan niiden suurimmat mallit eivät ole mikään taval­linen näky Suomen saaris­to­ve­sillä. Suurin osa tuotan­nosta menee vientiin, ja asiak­kaita on kaikkialla maailmassa.

– Suurin osa menee Keski- ja Etelä-Euroo­passa oleville asiak­kaille, mutta meillä on asiak­kaita myös kauem­pana, esimer­kiksi Yhdys­val­loissa. Mutta eihän vene lähes­kään aina mene sinne, missä omistaja asuu, vaan se voi sijaita missä tahansa ja toisen lipun alla, Sjölund sanoo.

Useim­miten asiakas tai purje­ve­neen kapteeni tulee miehis­töi­neen hakemaan veneen itse.

– Niin se menee. Mutta useim­miten myös joku Nauto­rilta lähtee mukaan toimi­tus­pur­jeh­duk­selle. Pienempiä laivoja toimi­te­taan joskus myös rahtia­luk­silla tai kuorma-autoilla. Kuljetus on melko helppoa, kun köli ja peräsin kootaan paikal­leen vasta, kun vene on perillä, Sjölund selventää.

Sjölund on itse ollut mukana toimi­tus­mat­kalla Englannin Southamp­to­niin, ja hän kertookin, että vesillä on pystyt­tävä ajatte­le­maan luovasti, koska veneet eivät ole täysin valmiita, kun ne laske­taan vesille.

– Vesillä täytyy käyttää hieman luovuutta, koska siellä on ratkais­ta­vana paljon ongelmia, joista on selviy­dyt­tävä, vaikka kaikkia mahdol­lisia työka­luja ei ole mukana. Purjeh­dus­taito ei kuiten­kaan ole tarpeen tässä työpai­kassa. Itsel­läni ei ole minkään­laista venettä, hän sanoo ja nauraa päälle.

SUURISTA VENEISTÄ TODELLISIIN JÄTTIALUKSIIN

Kaikkien aikojen ensim­mäinen Swan-vene Taran­tella – vuonna 1966 valmis­tettu Swan 36 – ostet­tiin takaisin yrityk­seen vuoden 2003 lopulla. Nautorin 50-vuotis­juh­lien yhtey­dessä Swan 50 ‑sarjan ensim­mäinen vene lasket­tiin vesille, ja samalla myös Taran­tella sai olla mukana. Tämä 36 jalkaa (10,9 metriä) pitkä vene on kunnos­tettu ja on nyt tuotan­to­salin nurkassa. Sen vieressä tai pikem­minkin sen yläpuo­lella on valmis nykyai­kainen Swan 78 (23,8 metriä). Sekä muotoilun että koon kehitystä ei voi olla huomaa­matta. Sen tietää myös malli­puuseppä Per-Ole Bränn­backa, jolla on 44 vuoden kokemus yrityksessä.

– 1970-luvun lopussa tuli 76 jalkaa (23,1 metriä) pitkä vene, joka oli mieles­tämme iso. Mutta sehän on pieni nykymit­ta­puun mukaan. 1980-luvun puoli­vä­lissä raken­simme 102 jalkaa (n. 31,1 metriä) pitkän veneen, ja se alkoi jo olla oikeasti aika suuri.

Lähinnä uusien mallien kehit­tä­misen parissa työsken­te­levä Bränn­backa sanoo, että myös itse työ ja työsken­te­ly­me­ne­telmät ovat muuttu­neet paljon vuosi­kym­menten saatossa.

– Kun 1970-luvulla kehitet­tiin uusi malli, piirsimme koko veneen luonnol­li­sessa koossa profiili- ja vesira­joi­neen vaneri­le­vyille lattialla, mutta nyt kaikki tulee valmiiksi tulos­tet­tuna. Ennen kehitystyö oli erittäin työlästä, ja uuden mallin kehit­tä­minen vaati kolmen–neljän viikon uuras­tusta polvilla, hän muistelee.

Tuotannon kehit­tä­minen on poikkeuk­setta panos­tuksen kohteena, kun yritys yrittää selviytyä kovassa kilpailussa.

– Runko vaatii melko paljon kehitystä, ja ne ovat lisäksi muuttu­neet melko paljon aikojen saatossa. Myös elekt­ro­niikka on mennyt eteen­päin erittäin nopeasti, ja jokaisen raken­ta­mamme veneen täytyy sisältää uusinta markki­noilla saata­villa olevaa tekniikkaa. Joskus meidän täytyy odottaa, että jokin uusi tuote tulee markki­noille, jotta veneessä todel­lakin on uusin mahdol­linen varustus, kun se laske­taan vesille, Sjölund sanoo.

Tällä hetkellä yrityk­sellä on tuotan­nossa yhdeksän mallia. Veneiden pituus vaihtelee 50 jalasta eli 15,2 metristä 125 jalkaan eli 38,1 metriin. Se, miten pitkiä tuotan­toajat ovat ja kuinka monta purje­ve­nettä vuosi­ta­solla ehditään rakentaa, riippuu täysin mallista.

– Ehkä kymmen­kunta pientä venettä ja enintään kaksi suurta vuodessa. 50 jalkaa pitkien veneiden tuotan­toaika on noin neljä kuukautta, mutta suurim­pien mallien raken­ta­minen kestää noin vuoden tai pitem­pään, Sjölund kertoo.

Entä millainen on hinta­lappu? Voidaan sanoa, ettei täällä valmis­teta mitään jokamiehen jollia.

– Pienimmät veneet lähtevät noin miljoo­nasta eurosta, ja kaikkein suurim­pien veneiden hintaa en edes osaa kertoa, sillä en tiedä sitä. Mutta voisin arvata, että 78 jalkaa pitkät mallit maksavat noin seitsemän-kahdeksan miljoonaa euroa. Se on kuitenkin selvää, että mitä isompi vene on kyseessä, sitä enemmän volyymia, materi­aalia ja työtä tarvi­taan, Sjölund sanoo.

KÄSITYÖTÄ JA AMMATTIYLPEYTTÄ

78 jalkaa pitkän veneen kannella Bränn­backa asentaa parhail­laan luukkua tilapäi­sesti paikal­leen. Siten voidaan varmistaa, että kaikki sopii täydel­li­sesti, ennen kuin luukku siirre­tään maalaus­vai­hee­seen. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten tarkkuus ja yksityis­koh­tien huomiointi antaa leimansa kaikelle, mitä veistä­mössä tehdään.

Pinta­kä­sit­te­ly­osas­tolla Calle Myrskog lakkaa tänään laivoihin tulevia lattioita. Työnku­vaus ja hänen työssään käsit­te­le­mänsä kompo­nentit ovat yhtä monipuo­lisia kuin venemallitkin.

– Teen pinta­kä­sit­telyn oikeas­taan kaikelle muulle kuin kannelle, eli periaat­teessa kaiken­lai­sille kalus­teille, joita tulee venei­siin sisään ja kannelle, mutta lisäksi petsaan ja värjään myös, joten työ on mukavan vaihtelevaa.

Pinta­kä­sit­te­lyssä ei sovi myöskään kiirehtiä.

– Lattiat on jo petsattu, joten nyt lisäämme lakka­ker­roksen. Taval­li­sesti levitämme kolme lakka­ker­rosta ja hiomme pinnan jokaisen lakkaus­kerran jälkeen. Viimei­seksi kiillo­tamme pinnan, Nauto­rissa 18 vuoden ajan työsken­nellyt Myrskog kertoo.

Verstas­osas­tolla Kristian Eklund rakentaa kaappia, joka on ensim­mäisiä uuteen venee­seen asennet­tavia kalus­teita. Hänen mieles­tään työ on vaihte­levaa, ja hänelle korkeat laatu­vaa­ti­mukset sopivat hyvin.

– Ennen kuin aloitin täällä, olin töissä raken­nuk­sella. Laatu­vaa­ti­mukset ovat kyllä kovat useim­piin töihin verrat­tuna. Kaiken on oltava huippu­laatua. Mutta minä olen koulu­tuk­sel­tani artesaani, joten korkea­luok­kainen käsityö sopii minulle täydellisesti.

OY NAUTOR AB

PERUSTETTU 1966.
KOTIPAIKKA Pietarsaari
TUOTANTO Valmistaa luksus­pur­je­ve­neitä, joiden pituus vaihtelee 50 jalasta (15 metristä) 125 jalkaan (38 metriin)
TOIMINTA-ALUE Koko maailma, lähinnä Etelä- ja Keski-Eurooppa
LIIKEVAIHTO 38,7 miljoonaa euroa (2016)
HENKILÖKUNTA 180 tuotan­to­työn­te­kijää Pietar­saa­ressa (100) ja Kolpissa (80)

TEKSTI JOHAN LUND
KUVAT JOHANNES TERVO