Veli-Matti Kauppinen: Osaamisen kehit­tä­mi­selle oltava riittävät resurssit

Juhla­pu­heissa kuulee jatku­vasti, että vankka osaaminen on paras turva työn ja tekno­lo­gian sekä työelämän muutok­sissa. Muun muassa digita­li­saatio ja vihreä tai puhdas siirtymä luovat jatku­vasti uusia tarpeita teolli­suuden työnte­ki­jöiden osaamisen ylläpi­tä­mi­seen ja kehit­tä­mi­seen. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että koulu­tus­jär­jes­telmä tarvitsee myös rahoi­tus­ta­poja, jotta työikäiset voivat kehittää osaamis­taan ja nostaa oppimis­ta­soaan. Maan hallitus teki kuitenkin päätöksen aikuis­kou­lu­tus­tuen lakkauttamisesta.

Tätä ei voi kuin ihmetellä. Aikuis­kou­lu­tus­tuki on mahdol­lis­tanut työntekijän osaamisen ja koulu­tus­tason paran­ta­misen työelämän aikana. Tukimuoto poistuu näillä näkymin elokuussa 2024. Tuen lakkaut­ta­misen sijaan sitä pitäisi ehdot­to­masti kehittää niin, että se kohdis­tuisi entistä paremmin koulu­tusta eniten tarvit­se­ville työnte­ki­jä­aloille. Väkisin herää mieleen kysymys, miksi toimiva järjes­telmä pitää romuttaa? Jos nykyi­sessä on jotain korjat­tavaa, eikö olisi helpointa laittaa se kuntoon niiltä osin, kuin on tarvetta? Tässä lopet­ta­mis­pää­tök­sessä on hätiköinnin makua, kuten monessa muussakin halli­tus­oh­jelman kirjauksessa.

Suomen maine koulu­tuksen lippu­lai­va­maana ei saa pyyhkiytyä muistojen syövereihin.

Voi vain kuvitella, mitkä ovat aikuis­kou­lu­tus­tuen loppu­misen sivuvai­ku­tukset. Oma veikkauk­seni on, että ainakin alanvaihto vaikeutuu ja työssä jaksa­minen kärsii kolauksen monella palkan­saa­jalla. Tuen piirissä on tällä hetkellä noin 30 000 henkilöä. Heille täytyy saada jokin korvaava malli, koska tarve koulut­tautua ei katoa mihin­kään. Jos aikuis­kou­lu­tus­tuki lakkaa, pitää miettiä vaihtoeh­toja siihen, miten itseään voi kouluttaa. Onko yksi vaihtoehto lyhyet, työn ohessa tapah­tuvat koulu­tukset? Samalla pitää ripeästi pohtia, kuka kouluttaa ja miten se rahoi­te­taan. Selvää lienee, että työnan­ta­jien vastuu koulu­tuk­sesta ei ainakaan vähene.

Esimer­kiksi tekno­lo­gia­teol­li­suuden aloille kaiva­taan seuraavan 10 vuoden sisällä jopa 130 000 osaajaa. Määrä on valtava. Lisäksi on huomioi­tava, että korkea­kou­lu­tet­tujen ohella ammat­tio­saa­jis­takin on jo nyt pulaa. Tähän vastaa­mi­seen eivät piene­nevät ikäluokat Suomessa tule riittä­mään. Tarvit­semme työelä­mässä olevien henki­löiden taitojen jatkuvaa kehit­tä­mistä ja tuntuvia panos­tuksia heihin.

Tulevai­suu­dessa työelämän osaamis­tar­peet monimuo­tois­tuvat ja muuttuvat yhä nopeammin. Tarvetta on niin laaja-alaisille osaamis­ko­ko­nai­suuk­sille kuin yhä enemmän myös täsmäosaamiselle.

Juhla­pu­heista pitäisi päästä tekojen asteelle. Suomen maine koulu­tuksen lippu­lai­va­maana ei saa pyyhkiytyä muistojen syövereihin.

Kirjoit­taja on Teolli­suus­liiton koulutuspäällikkö.