Ilmoit­ta­jan­suo­je­lu­laki kompastuu sekavuu­teensa – ”Laki on täysi pettymys”

Jos työntekijä ilmoittaa työpai­kalla havait­se­mansa epäkohdan, ilmoit­ta­jalla pitäisi olla suoja työnan­tajan mahdol­li­silta vasta­toi­milta. Potkuja ei pitäisi saada, vaikka epäkohdan korjaa­minen keven­täisi työnan­tajan rahakirstua. Tämä kuulostaa oikeu­den­mu­kai­selta toimintatavalta.

Euroopan unionissa aiheesta säädet­tiin direk­tiivi, jonka pohjalta jäsen­maiden on pitänyt tuoda epäkohdan ilmoit­tajan suojelu kansal­li­siin lakeihin. Yleisesti puhutaan whist­le­blowing-laista, joka suomeksi tarkoittaa epäkohdan ilmoit­tajan eli pilliin puhal­tajan suojelua.

EU:n toimi­valta ei ylety kaikille yhteis­kunnan osa-alueille, joten ilmoit­ta­jan­suo­je­lu­di­rek­tiivi on pitänyt säätää toimi­vallan rajoissa. Euroopan komissio on kuitenkin samalla toivonut, että jäsen­val­tiot säätäi­sivät kansal­liset lait mahdol­li­simman laaja-alaisiksi ja siten selkeiksi.

TAVOITTEET EIVÄT TOTEUDU

Ilmoit­ta­jan­suo­je­lu­lain valmis­telua läheltä seurannut SAK:n lakimies Paula Ilves­kivi kertoo, että Suomessa lainsää­däntö ei palvele tarkoi­tus­taan. Sovel­ta­mi­sala on jätetty repalei­seksi, joten epäkohdan ilmoit­tajan on hyvin vaikea tietää etukä­teen, saako hän lainsuojan.

– Lainsää­dännön tavoit­teet eivät toteudu. Sovel­ta­mi­sala jää monelle juris­til­lekin epäselväksi.

Suomessa lain viral­linen nimi on Laki Euroopan unionin ja kansal­lisen oikeuden rikko­mi­sesta ilmoit­ta­vien henki­löiden suoje­lusta. Vuoden 2023 alussa voimaan tulleen lain toisessa pykälässä on pitkä lista lainsää­dännön aloja, joilla tehdyt ilmoi­tukset kuuluvat lain sovel­ta­mi­sa­laan. Pääsään­töihin on myös poikkeuksia.

Lisäksi lakia sovel­le­taan vain ”tekoihin ja laimin­lyön­teihin, jotka on säädetty rangais­ta­vaksi, joista voi seurata rangais­tus­luon­teinen hallin­nol­linen seuraamus; taikka jotka voivat vakavasti vaarantaa lainsää­dännön yleisen edun mukaisten tavoit­teiden toteutumista”.

– En ole saanut vakuut­tavaa perus­telua, miksi sovel­ta­mi­sala jäi tällai­seksi, Ilves­kivi kertoo.

Lain sovel­ta­mi­sala jää monelle juris­til­lekin epäselväksi.

Oikeus­mi­nis­te­riön lähtö­koh­tana oli, että ilmoit­ta­jan­suo­ja­laista tehtäi­siin sovel­ta­mi­sa­lal­taan laaja. Ilves­kivi kertoo, että matkan varrella elinkei­noe­lämä ja jotkut minis­te­riöt vastus­tivat laajaa sovel­ta­mi­salaa. Reilusti myöhässä valmis­tu­neesta laista tuli lopulta torso.

Lain sovel­ta­mi­sa­laan kuuluvat muun muassa rahan­pesun ja terro­rismin rahoit­ta­misen estäminen, tuote­tur­val­li­suus, liiken­ne­tur­val­li­suus sekä säteily- ja ydintur­val­li­suus. Myös elintar­vik­keiden ja rehujen turval­li­suus sekä eläinten terveys ja hyvin­vointi kuuluvat soveltamisalaan.

Toisaalta esimer­kiksi alipalk­kauk­sesta tai työsuo­je­lu­rik­ko­muk­sista ilmoit­tava työntekijä ei saa lainsuojaa ilmoit­ta­jan­suo­je­lu­lain perusteella.

– Jos aidosti halutaan, että väärin­käy­tök­sistä ilmoi­te­taan, työnte­ki­jöiden suoja pitäisi olla sillä tavalla kunnossa, ettei joutuisi mietti­mään lain soveltamisalaa.

VASTUUT VINKSALLAAN

Nimes­tään huoli­matta ilmoit­ta­jan­suo­je­lu­laki ei tunnu ilmoit­tajan kannalta erityisen suojai­salta. Jos ilmoit­taja kertoo vääriä tietoja, voi hän joutua korvaus­vel­vol­li­seksi ilmoi­tuksen aiheut­ta­mista kustan­nuk­sista. Ilmoit­ta­jalle on myös säädetty sakko ilmoit­tajan suoje­lusta annetun lain rikkomisesta.

Toisaalta jos yritys antaa potkut aiheel­lisen ilmoi­tuksen tehneelle, yrityksen korvaus­vastuu on saman­lainen kuin muissakin laitto­missa irtisa­no­mi­sissa: joidenkin kuukausien palkkaa vastaava summa.

– Työnan­tajan vastuu on rajattu työso­pi­mus­la­kiin, mutta ilmoit­ta­jaan sovel­le­taan vahin­gon­kor­vaus­lakia, Ilves­kivi kertoo.

Väärin­käy­tök­sien ilmoi­tus­ka­navat ovat lain mukaan lähtö­koh­tai­sesti organi­saa­tioiden sisäisiä. Ilmoi­tusten jättä­minen voidaan järjestää nimet­tö­mästi, mutta sitä ei vaadita.

Jos sisäisiä kanavia ei ole tai ilmoit­ta­jalla on peruste epäillä kanavan toimi­vuutta, voi ilmoi­tuksen tehdä Oikeus­kans­le­rin­vi­raston keski­tet­tyyn ilmoi­tus­ka­na­vaan tai toimi­val­tai­selle viranomaiselle.

EPÄKOHDAT ESILLÄ JO LAUSUNNOISSA

Epäselvä laki ei ole syntynyt vahin­gossa, sillä esimer­kiksi SAK ilmoitti epäkohdat lakie­si­tyk­sestä antamas­saan lausunnossa.

– Lain tekijät ovat irti todel­li­suu­desta, jossa työnte­kijät elävät.

Myös esimer­kiksi Helsingin käräjä­oi­keuden asian­tun­ti­ja­lausun­nossa ihmetel­lään: ”Lakie­si­tyksen ja sen tausta­di­rek­tiivin tavoit­teiden näkökul­masta on huomio­nar­voista, että vain ilmoit­tajan väärin­käy­tökset on sanktioitu rangaistussäännöksin”.

Lain vaikea­sel­koi­suus ja vahin­gon­kor­vaus­vas­tuun uhka kaikkea muuta kuin kannus­tavat ilmoit­ta­maan väärinkäytöksistä.

Toisaalta Elinkei­noe­lämän keskus­liitto EK toteaa omassa lausun­nos­saan, että ”2 §:n mukainen sovel­ta­mi­sala ja 4 §:n mukaiset poikkeukset sovel­ta­mi­sa­lasta ovat perus­tel­tuja ja kanna­tamme niitä sellaisenaan”.

Jos tavoit­teena oli helpottaa ja lisätä väärin­käy­tök­sistä tehtäviä ilmoi­tuksia, laki näyttää epäon­nis­tu­neen ruhtinaallisesti.

– Vaikea­sel­koi­suus ja vahin­gon­kor­vaus­vas­tuun uhka kaikkea muuta kuin kannus­tavat ilmoit­ta­maan väärin­käy­tök­sistä. Laki on täysi pettymys, Ilves­kivi sanoo.

Lain sovel­ta­minen on siis hankalaa työpaikan arjessa. Epäsel­vissä tilan­teissa työntekijän kannattaa ensin keskus­tella tilan­teesta työpaikan luotta­mus­hen­ki­löiden kanssa.