Homma hanskassa TerhiTecillä, mutta onko maailmalla?

TerhiTec Oy valmistaa ABS-muovilevyistä soutuveneitä ja moottoriveneitä, joiden koot vaihtelevat parimetrisestä vajaaseen viiteen metriin. Levyt muovataan lämpöuuneissa alumiinisilla muoteilla kunkin mallin vaatimusten mukaisiksi. Veneeseen tarvitaan sisä- ja ulkokuori, joiden väliin ruiskutetaan polyuretaanivaahto. Se jäykistää ja kannattelee veneen. Vene varustellaan ja viimeistellään. Venesuojataan muovilla ja viedään pihavarastoon. Sieltä veneet ovat sitten valmiit lähtemään myyntiin, Suomeen ja maailmalle.

Siinä on karkealla kädellä kuvattuna prosessi, jota noudattaen tehtaalla on tuotettu yhteensä 232 000 venettä vuodesta 1972 lähtien.

– Olen minä ollut muuallakin, mutta aina sitä vaan tänne olen palannut… Tämän vuoden syyskuussa minulle tulee 22 vuotta täyteen. Teen häkkejä, joihin veneet lastataan ja joissa ne viedään pihalle. Sieltä ne sitten lähtevät matkaan asiakkaalle.

Täällä pyritään antamaan aika ja mahdollisuus, jos jokin työntekijän kehittämisidea pystytään järkevillä resursseilla toteuttamaan.

Pakkaaja Jarmo Laine on vuosiensa ja taitojensa puolesta tyyppiesimerkki tehtaan väestä. Hän suunnittelee ja hoitaa itsenäisesti työnsä. Lankusta ja rimasta sirkkelöidään ja naputellaan eri venemalleille sopivia, määrämittaisia kuljetuskehikkoja.

– Sirkkeli. Ja naulapyssyt. Mitähän ne pyssyt painaa? Varmaan viisi kiloa. Kyllä sen tuntee, kun niitä puolikin päivää kantelee. Pakko on käyttää myös vasenta kättä, Laine kertoo työkaluistaan ja keinoistaan vältellä liiallista rasitusta.

– Tää nosturi on ihan ykkösjuttu. Tätäkin häkkiä olisi ennen tossa lattialla hakattu, Laine kertoo autonosturista, joka upotettiin lattiaan ja joka on jatkuvasti käytössä hänen työtään helpottamassa.

ONGELMANRATKAISIJA

Toinen niistä autonosturin upottajista oli veneenrakentaja ja pääluottamusmies Joni Lehtilä, joka kertoo viihtyvänsä erinomaisesti kunnossapitotyössään. Se on ongelmanratkaisua, joka vaatii luovuutta. Välillä toki myös riuskaa raatamista. Sen autonosturin tekemiseen pistettiin kaksi viikkoa, kun Lehtilän sanojen mukaan piti kaivaa lattiaan ”kauhea monttu”, minkä jälkeen oli tilattava betoniauto ja saatava se itse nosturi vielä paikalleen.

– Täällä pyritään antamaan aika ja mahdollisuus, jos jokin työntekijän kehittämisidea pystytään järkevillä resursseilla toteuttamaan, Lehtilä kehuu työnantajan asennetta.

Kunnossapitotyöntekijä on koulutukseltaan autonasentaja, ja niin sorvaus ja hitsaus kuin moni muukin metallityö kyllä onnistuu. Näyttää onnistuvan ihmistenkin kanssa oleminen.

– Kun aloitin kunnossapitotyöt täällä, ensimmäiseksi kiersin kaikki työpisteet läpi ja kysyin, mikä työpäivässä harmittaa, Lehtilä kertoo.

Tätä perua Lehtilä on esimerkiksi rakentanut kollegansa kanssa lukemattoman määrän niin sanottuja jigejä.

– Tässä autetaan työkavereita, jotta heidän päivänsä olisi parempi, tiivistää Lehtilä työntekonsa filosofian.

KORONA NOSTI MYYNTILUKUJA

Neuvotteluhuoneen kahvittelusessiossa tehtaanjohtaja Jani Mäkinen kertoo tehtaan historiasta ja markkinoiden käänteistä.

– Ei päästy matkustamaan, oltiin etätöissä, ei liikuttu, mutta rakennettiin terassia, kunnostettiin asuntoa ja ostettiin VENEITÄ, Mäkinen sanoo.

Nuo isot kirjaimet kuvaavat sitä ällistystä, mikä venemaailmassa koettiin, kun korona kiihdytti eikä suinkaan lamannut veneiden myyntiä. TerhiTec teki myyntiennätyksiä. Vuonna 2021 valmistettiin vajaat 5 000 venettä, joista soutuveneitä oli 3 000.

Mäkinen on piirtänyt valkoiselle seinätaululle ylöspäin kiipeävän käyrän, joka kuvaa tuota koronakiihdytystä. Sitten hän jatkaa kirjoittamalla tauluun sanat sähkö, ruoka, 12 kuukauden euribor ja polttoaine. On siis kysymysmerkki, miten käy venemyynnin, kun inflaatio nostaa elintarvikkeiden ja asumisen kaltaisten perustarpeiden kustannuksia.

Mäkinen uskoo, että TerhiTec tulee kuitenkin pärjäämään.

– Meidän veneemme eivät ole hintavia. Jos pudotusta tulee, tulee se pikemminkin keskihintaisissa veneissä. Pysymme hyvin pinnalla, Mäkinen naurahtaa turvauduttuaan tehtaan mainoslauseeseen.

Vietämme tehtaan 50-vuotisjuhlaa, tuomme tänä vuonna taas oranssin mukaan soutuveneiden väreihin.

Mainoksessa Terhi-vene on sahattu keskeltä kahtia, mutta kumpikin puolisko kelluu toden totta edelleen pinnalla, kiitos muovin ja uretaanitäytteen.

Uskoa tulevaisuuteen lietsotaan tehtaalla myös palaamalla väreissä menneisyyteen.

– Vietämme tehtaan 50-vuotisjuhlaa, tuomme tänä vuonna taas oranssin mukaan soutuveneiden väreihin, Mäkinen kertoo viitaten 70-luvulta periytyvän kuosin uuteen tulemiseen.

VAPAAT KÄDET

– Jos mä sanon 17 vuotta, en hirveästi valehtele, kertoo viimeistelijä Pekka Eronen oman työuransa pituudesta TerhiTec Oy:llä.

– Pistetään tavaraa kiinni veneeseen erilaisilla ruuveilla ja pulteilla. Heloitukset, pulpetit, penkit, mitä nyt veneeseen yleensä tulee. Viihdyn tässä, saan tehdä käsilläni töitä. Täällä on loppupeleissä aika vapaat kädet. Jos teet sen tehtävän hyvin, mikä sulle on annettu, ei ole kukaan kyttäämässä selän takana, miten sen teet, Eronen pohtii viihtymisensä syitä.

Markkinoiden ylös ja alas sahaaminen on kuitenkin tullut tutuksi myös Eroselle. Siihen liittyykin hänen ainoa toiveensa.

– Aika paljon meillä on ollut lomautuksia. Toivoisin, että vuodet olisivat säännöllisiä, että töitä riittäisi koko ajaksi, Eronen pohtii.

Varustelulinjalta löytyy tällä kertaa myös veneenrakentaja Otto Haukkala.

– Pääsääntöisesti olen tuolla tehtaan toisessa päässä muovaajana. Mutta nyt sattuu olemaan niin hyvä tilanne, että siellä on tarpeeksi porukkaa ja pääsin auttamaan tänne. Tämä on ihan mukavaa näpräämistä, vaihtelua siihen muovaamiseen, jossa sä olet niin naimisissa sen koneen kanssa.

Haukkala kertoo olleensa tehtaalla 12 vuotta.

– Kun täällä on hyvä ilmapiiri ja mukavat työkaverit, niin eihän täältä minnekään enää hevillä lähde, vakinaisesta työstä.

Työkavereidensa tavoin Haukkalalle Teollisuusliiton jäsenyys merkitsee ennen kaikkea turvallisuuden tunnetta, jos tulisikin lomautuksia tai muita ikäviä uutisia.

TÄMÄN OSAAN

Isoa vaahdotuskonetta käyttää kokemuksen tuomin varmoin ottein veneenrakentaja Aki Boman. Hän huolehtii, että sopiva määrä polyuretaania ruiskutetaan sisä- ja ulkokuoren väliin, jotta kemiallisessa reaktiossa uretaani liimaa – sopivassa lämpötilassa ja sopivan ajan kuluessa – kuoret yhteen.

– Olen merkantti koulutukseltani, mutta sitä työtä en ole päivääkään tehnyt. Tänne tulin vuonna 2007 ja tässä vaahdotuksessa olen pääsääntöisesti ollut. Homma on tullut tutuksi, tämän minä osaan ja olen saanut sen mieleisekseni.

Tehtaan kunnossapidon pajasta löytyy kunnossapitovastaava Marko Lehvänen.

– Pidetään tämä tehdas ylipäänsä toimintakunnossa.

Lehvänen toteaa, että venemuotit tuottavat paljon työtä. Jotkut niistä alkavat olla elinkaarensa päässä vaatien toisinaan ”elvytystä”. Uusissakin muoteissa saattaa olla lapsuksia, joita sitten tehtaalla korjataan. Lehvänen sanoo pitävänsä kunnossapitokollega Lehtilän tavoin siitä, että työ vaatii ongelmanratkaisun taitoja ja että päivät ovat erilaisia.

– Tämä on loppupeleissä monipuolista työtä. Sovelletaan ja kehitellään. Kun saa itse suunnitella ja sitten annetaan hyvää palautetta, tulee hyvä fiilis. Vähän luovuuttakin tarvitaan. Tänne ei äkkiseltään saa kaikkia tarvittavia tuotteita. Tehdään siitä, mitä täällä on, jotta saadaan tehdas taas pyörimään, Lehvänen kuvaa Naantaliin kuuluvan saaristopaikkakunta Rymättylän tuomia haasteita.

Kunnossapitopajan tuntumassa lepäävä, osa-aikamaanviljelijä Lehväselle (viljaa, varhaisperunaa, avomaan kurkkua) kuuluva traktori paljastaa sen, että lupa rassata koneita lämpimissä sisätiloissa kuuluu luontaisetuihin.

– Se on todella iso etu, painottaa pääluottamusmies Lehtilä. Hän suunnittelee itsekin tuovansa jossain vaiheessa toisen autonsa tehtaalle. Omassa autotallissa ei aivan kaikkea mahdu kunnostamaan. Siellä on jo kaikkea, mitä moottori kuljettaa, mönkijät ja mopot mukaan luettuina.

OLEELLINEN TIEDOSSA

Yrjö Iivanaisella alkoi juuri 15. vuosi tehtaalla. Niistä 12 hän on tehnyt varastotyötä.

– Minulla on päässä aika paljon dataa ja tiedän, mitä tarvitaan ja mitkä ovat oleellisia, eli minkä puutteeseen on tartuttava mahdollisimman pian.

Varastomiehellä on allaan hänen itsensä valitsema, Tampereelta käytettynä haettu trukki, jonka varusteluunkin hän on saanut vaikuttaa.

Iivanainen kertoo kiertäneensä monet työpaikat ennen TerhiTecille tuloaan ja sanoo siksi tietävänsä, ettei ”yläläpsyjä tai jaksuhaleja missään koko aikaa jaella”. Mutta viime syksyn tapahtumat tuntuivat pahalta.

– Pari vuotta tehtiin ennätystä, ja sitten syksyllä 2022 sai viisi lähteä. Kyllä se vähän vaikutti ilmapiiriin, myrtsinä oltiin.

Jokainen pihasta lähtenyt rekka on hyvä juttu. Siitähän minäkin saan palkkani.

– Tämä ei ole vain minun, vaan monen muunkin työntekijän mielipide. Liian vähäiselle henkilöstömäärälle meidät jätettiin. Meillä on pakka sekaisin, jos on yksi tai kaksi sairauslomaa yhtä aikaa.

Iivanainen sanoo toki ymmärtävänsä, että maailmantilanne vaikeuttaa esimerkiksi veneitten lähdön suunnittelua. Tyhjä rekka saadaankin noutamaan venekuljetus tällä viikolla, vaikka varastomiehen suunnitelmiin nouto oli laskettu vasta seuraavalle, sotkien näin aikataulut. Mutta vastuuta tämäkin työntekijä kantaa.

– Jokainen pihasta lähtenyt rekka on hyvä juttu. Siitähän minäkin saan palkkani.