Nuoria ammattiyhdistystoimintaan

Länsi-Vantaan Metallityöväen ammattiosasto 255 on kokenut tällä vuosituhannella melkoisen nuorennusleikkauksen. Keski-ikä on pudonnut nopeasti parikymmentä vuotta, mutta näin suuri muutos ei tapahdu aivan kivuttomasti. Iäkkäämmällä kaartilla on paljon kokemusta ja tietoa, jota ay-toimintaan hyppäävä nuori ei pysty välittömästi omaksumaan.

– Nuoria silti tarvitaan, jotta toiminta pysyy aktiivisena. Jäsenistä ammattiyhdistys muodostuu, ja yhdistyksistä puolestaan liitto, pääluottamusmies ja osaston taloudenhoitaja Jarkko Leppänen muistuttaa.

Ammattiosasto 255:ssä päätettiin järjestää Turussa pikkujouluviikonloppu, jonka teemana oli yhteisen virkistäytymisen lisäksi siirtää osaston ja ay-toiminnan historiatietoa ja perinteitä vanhemmilta jäseniltä nuorille. Aurajoen rannalla epäilemättä iltariennoilla oli myös suuri merkitys hiljaisen tiedon siirtämisessä sukupolvelta toiselle.

– Ei tarvitse odottaa, että liitto kattaa valmiin pöydän, vaan osastot voisivat rohkeammin järjestää koulutuksia myös itse. Siihen on mahdollista saada myös tukea, Leppänen neuvoo.

– Pakkosyöttö ei tietenkään auta, vaan asioihin tarvitaan aitoa kiinnostusta, työsuojeluvaltuutettu ja osasto 255:n puheenjohtaja Max Blomqvist lisää.

Blomqvist on itsekin reippaasti osaston keski-iän alapuolella. 31-vuotias puheenjohtaja uskoo, että osaston nuorentuminen ruokkii itse itseään. Kun toiminnassa on valmiiksi mukana tarpeeksi nuoria, on toistenkin helpompi tulla mukaan.

Varsinaisesta koulutuksen järjestämisestä vastasi osaston opintovastaava Antti Kulmala. Pitkän uran niin ammattiyhdistystoiminnassa kuin luottamusmiehenä tehnyt Kulmala on juuri niitä ihmisiä, joiden tietämystä nuoret kaipaavat.

– He kyllä pitävät minua hyvässä arvossa, mutta pian heidän täytyy itse ottaa nämä asiat haltuun. Ammattiyhdistystoiminnan pitäisi tietysti lähtökohtaisesti olla työikäisten toimintaa, Kulmala muistuttaa.

JOTKUT KOKEVAT AMMATTILIITON TURHAKSI

Yhdistystoimintaan on pitkään ollut vaikeuksia saada mukaan nuoria, eivätkä ammattiyhdistykset ole tästä poikkeus. Vaisalalla työskentelevät Niina Lokka ja Heta Huiskonen osallistuivat tämäntyyppiseen koulutukseen ensimmäistä kertaa, eikä ay-liikkeen historia ole kummallakaan ollut hallussa kuin korkeintaan sen verran, miten sitä on joskus koulun historiantunnilla sivuttu.

– Moni ei ymmärrä sitä, kuinka paljon työtä on tehty sen eteen, että on saavutettu jotain, Lokka sanoo.

Huiskonen toteaa, että useat nuoret eivät edes kuulu liittoon – osaksi siitä syystä, että jäsenyys koetaan turhaksi. Ajatellaan, että mitään ei koskaan voisi sattua juuri omalle kohdalle.

– Nuoret eivät välttämättä ymmärrä, mitä ongelmia työelämässä voi tulla eteen, hän arvelee.

Lokka vertaa liittoon kuulumista vakuutukseen. 37-vuotias Lokka on joutunut itse työelämässään käyttämään luottamusmiehen apua riitatilanteessa.

Blomqvist uskoo, että asenne ammattiliittoja kohtaan omaksutaan ensisijaisesti kotoa. Esimerkiksi Lokkan ja Huiskosen vanhemmat ovat aina painottaneet liittoon kuulumisen tärkeyttä.

– Työehtosopimuksen mukaisen palkan saa joka tapauksessa, ja työttömyysturvaan riittää, että kuuluu kassaan. Ei välttämättä osata nähdä, että ay-toiminta ei ole vain sitä, mitä liitosta saa, vaan mitä menetetään, jos joukkovoima katoaa, Blomqvist pohtii.

MITEN LIITTO MYYDÄÄN NUORILLE?

– Moni nuori kuvittelee ammattiyhdistyksen olevan vain vanhempien ihmisten juttu. Kynnys lähteä mukaan madaltuu, jos mukana on myös kavereita, Lokka toteaa.

Mutta mistä nuoret saavat tietoa liitosta ja ay-toiminnasta? Siinä olisi Lokkan ja Huiskosen mukaan petrattavaa.

– Työpaikalla asia voisi olla enemmän esillä, Huiskonen ehdottaa.

Moni ei ymmärrä sitä, kuinka paljon työtä on tehty sen eteen, että on saavutettu jotain.

– Nuorille pitäisi osata myydä se ajatus jotenkin. Some on tietysti hyvä alusta, koska sieltä nuoret löytyvät. Esimerkiksi Verohallinto on onnistunut siellä tekemään kuivasta asiasta mielenkiintoisen, Lokka lisää.

Blomqvist uskoo, että kaikkein paras keino on pitää asiat yksinkertaisina.

– Ei meidän kannata myydä mitään suurta mysteeriä, hän toteaa.

HISTORIA TOISTAA ITSEÄÄN

1940-luvulla luottamusmiehet olivat vielä melkoisen lainsuojattomassa asemassa. Vaikka nykyaikaisen kaltaista ammattiyhdistystoimintaa on ollut jo 1800-luvun puolelta lähtien, ja paikallisia ja alakohtaisia palkkatariffeja oli sovittu jo vuosisadan vaihteesta, oli järjestelmä vielä vähintään sotiin asti lapsenkengissä.

Sen jälkeen alkoi tapahtua melko nopeasti, mutta esimerkiksi vielä 1950-luvun lopulla Turussakin eräässä esimerkkitapauksessa tuotannollisista ja taloudellisista syistä tehdyt irtisanomiset koskettivat sattumalta kaikkia luottamusmiehiä.

Jos tuntee ilmiöiden juuret, on helpompi ymmärtää nykyisyyttä ja ennustaa tulevaa.

– Nuorten olisi hyvä oppia historiasta esimerkiksi se, että talous toimii sykleittäin ja samat asiat toistuvat uudelleen ja uudelleen, työelämää ja ay-liikkeen historiaa tutkinut Pentti Mäkelä kertoo.

Turussa osastolaisia kouluttanut Mäkelä muistuttaa, että työnantajat ovat ajaneet tuottavuutta periaatteessa aina samoilla kikoilla ja keinoilla, niiden nimet vain ovat vaihtuneet aikakauden mukaan.

– Jos tuntee ilmiöiden juuret, on helpompi ymmärtää nykyisyyttä ja ennustaa tulevaa. Tällöin osaa arvioida, missä milloinkin mennään, Mäkelä muistuttaa.