LAKOSSA 27.1.–23.2. Metsä Woodin Suolahden vaneritehtaalla: ”Periksi ei ainakaan anneta”

Äänekosken Suolahdessa on pitkä teollisuushistoria. Niinpä vaneritehtaankin asiat näkyvät ja kuuluvat kylänraitilla. Perjantaina kymmenet mekaanisen metsäteollisuuden lakossa olevat teollisuusliittolaiset valtasivat marketin edustan, vaihtoivat kuulumiset ja nostattivat taistelutahtoa.

KUVA YLLÄ: Metsä Woodin Suolahden vaneritehtaan ammattiosasto järjesti lakkotapahtuman Suolahden keskustassa 7.2.2020. Keskellä liivissä suolahtelainen Mika Laulainen, vieressään äänekoskelainen Tommi Turunen. ”Suolahden veri ei vapise”, lausahti ringissä yksi lakkolainen.

Hernekeittoa, pullaa ja kahvia. Siinä eväät, joilla Metsä Woodin Suolahden vaneritehtaan lakkoilevat työntekijät pitivät taistelutahtoa yllä kipakkana pakkasperjantaina.

Paikallisen marketin pihassa järjestetty lakkotapahtuma veti paikalle kymmeniä tehtaan työntekijöitä sekä joitakin ulkopuolisia. Lakkoilijoiden keskuudessa tunnelma oli hyvä, ja naurukin raikui siellä täällä, vaikka työtaistelu sinällään onkin vakava asia.

Suolahden työttömät tekivät lakkotapahtumaan tarjoilut, kuten hernekeittoa.
Ensimmäinen hernekeitto loppui vartissa. Keittoa jakamassa luottamusmies Miikka Pietiläinen.
”Suolahdessa ei huvikseen lähdetä liikkeelle, vaan kun on tarve, niin lähdetään porukalla. Nämä ovat yhteisiä asioita”, kommentoi pullaa ja hernekeittoa talkoolaisena tehnyt Sirpa Martins.

– Periksi ei ainakaan anneta, tiivisti monien tunnot 30 vuotta tehtaalla työskennellyt Minna Salonen.

Hänen kanssaan ringissä ajankohtaisia asioita puivat Kirsi Hartikka, Jaana Qvist ja Henna Söderlund. Nelikko on työskennellyt tehtaalla yhteensä sata vuotta.

Salonen totesi, että vaikka kaikki tuntuvat puhuvan kiky-tunneista, ne eivät ole edes tärkein pöydällä oleva asia.

– Siellä yritetään polkea monia muitakin saavutettuja etuja, joiden puolesta ainakin minä mielelläni lakkoilen.

Lakon aikana naiset ovat ulkoilleet ja ehtineet harrastaa, kuka mitäkin.

– Emme me kotona ole itkeneet, mutta postia hirvittää välillä hakea, Salonen sanoi.

Työnantajat yrittävät polkea monia saavutettuja etuja, joiden puolesta minä mielelläni lakkoilen, sanoi Minna Salonen.

Liki pari viikkoa jatkunut lakko on tehnyt loven kaikkien työntekijöiden talouteen, mutta asuntolainat ja postilaatikkoon kilahtavat laskut on silti maksettava ajallaan. Tilanne on erityisen vaikea esimerkiksi samalla tehtaalla työskenteleville pariskunnille.

– Tai jos on yksineläjä, jolla koko palkka menee elämiseen, muistutti Qvist.

Yhteinen lakkotapahtuma vaikutti kuitenkin olevan kaivattu hetki päivittää viimeisin tilanne lakosta ja neuvotteluista.

– Minä ajattelen, että tämä kohottaa meidän yhteishenkeämme, kun näkee työkavereita, Söderlund sanoi.

Äänekoskelainen Alma-koira tuli omistajansa Satu Hyppösen kanssa tukemaan Satun lakkoilevaa miestä. Satu jännitti Pamilaisena, onko hänelläkin lakko pian edessä.

HUUMORIA JA JUTUNAIHEITA RIITTÄÄ

Paikalla päivystäneet Anssi Wiik ja Juho Toikkanen pitivät outona, että mekaanisen metsäteollisuuden neuvottelut eivät ole edenneet, vaikka monilla muilla aloilla sopimuksia on syntynyt.

– Metsäteollisuuden vuorineuvokset ovat niin jäykkiä tämän asian kanssa, että eivät edes halua hakea sopua, Toikkanen sanoi.

35 vuotta alalla ollut Wiik ei ole kokenut vastaavaa työtaistelua aiemmin.

– Onhan meillä lakkoja ja mielenilmauksia ollut ennenkin, mutta ei koskaan tämmöistä. Yleensä työehtosopimusneuvottelut ovat menneet niin, että vähän on kinattu ja pikkuisen uhattu, ja se on riittänyt. Nyt tuntuu, että mikään ei riitä, Wiik totesi.

Onhan meillä lakkoja ja mielenilmauksia ollut ennenkin, mutta ei koskaan tällaista työtaistelua, kertoivat Anssi Wiik ja Juho Toikkanen.

Mutta kuten koko tapahtumassa kävi ilmi, huumori ei ole lakkoilijoilta loppunut. Esimerkiksi lakkovahteina päivystäessä on ollut mahdollisuus tutustua paremmin pitkäaikaisiin työkavereihin.

– Meillä on tosi hyvä porukka, ja jutunaiheita ja huumoria löytyy aina, Toikkanen sanoi.

Marketin pihalla käväisi perjantaina myös Äänekosken viilutehtaan pääluottamusmies Elina Kähkönen.

– Koen, että tällaisella tapahtumalla on merkitystä. Näkee, että yllättävänkin paljon ihmisiä on mukana.

Hänen oman työpaikkansa 27-henkinen työntekijäjoukko on lähinnä odottavalla kannalla. Se Kähköstä vähän mietityttää, kuinka kauan työntekijät jaksavat lakkoilla, jos lakko kovin pitkittyy.

– Siellä on nuoria, joilla on asuntolainoja ja jotka ovat luottaneet, että on töitä.

”Lakko koskettaa koko perhettä”, kommentoi lakkolainen. Sumialaiset sisarukset tulivat lakkoilevan äitinsä kanssa tukemaan lakkolaisia ja syömään hernekeittoa. Keskellä Saana Riikonen.

HOMMA VIEDÄÄN LOPPUUN ASTI

Vaneritehtaan pääluottamusmies Osmo Kääriäinen sanoi, että juuri mikään ei ole muuttunut siitä, kun lakko alkoi reilut 1,5 viikkoa aiemmin.

– Varmaankin nyt odotellaan paperin neuvottelujen tuloksia. Veikkaisin, että sen jälkeen asia alkaa liikahtaa, koska vastaneuvottelija on kuitenkin sama.

(LUE LISÄÄ: Lauantaina 8.2. aamuyöstä valtakunnansovittelija antoi paperiteollisuuden työehtoneuvotteluiden osapuolille sovintoehdotuksen.)

Hänen mukaansa Suolahden porukan yhteishenki on pysynyt lujana, eikä esimerkiksi rikkureita ole tavattu. Kääriäisen mukaan noin 30 hengen lakkotoimikunta on pyörittänyt lakkovahtitoimintaa lakon aikana hyvin. Yhteyttä porukan kesken pidetään paljon WhatsApp-ryhmässä, ja myös ammattiosaston vireät nettisivut toimivat hyvänä tiedotuskanavana.

Suolahden lakkotapahtumassa keskellä liivissä liivissä pääluottamusmies Osmo Kääriäinen, vieressään äänekoskelainen Tommi Turunen.

Vaikka Kääriäisen työhistoria ulottuu 40 vuoden taakse, hänkään ei muista vuosien varrelta vastaavaa työtaistelua kuin nyt on meneillään. Poikkeuksellista on ainakin se, että tilanne on valtakunnallinen ja koskettaa monia muitakin toimialoja.

Kääriäinen sanoi, että työtaistelu ei ole koskaan hyvä asia, mutta tällä hetkellä kuitenkin pakollinen ja tarpeellinen. Saavutetuista eduista ja palkkatasosta on taisteltava. Tehtaalla lakon piirissä on Kääriäisen mukaan noin 360 henkeä ja tämän päälle tukilakoissa muutama kymmenen.

– Henki on edelleen vahva, ja kaikilla on sellainen ajatus, että homma viedään loppuun asti. Tarjottuja heikennyksiä ei hyväksytä, ja samoin kiky-sopimuksen 24 tuntia pitää kerta kaikkiaan poistua ja kerralla, Kääriäinen luetteli.

”Henki on edelleen vahva, ja kaikilla on sellainen ajatus, että homma viedään loppuun asti”, sanoi Suolahden Metsä Woodin pääluottamusmies Osmo Kääriäinen.

TEKSTI JANNE AROLA
KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

”Koko perheen tapahtumat parhaita” – Särkänniemen kesäpäivässä tuumittiin liiton tapahtumia ja etuja

Tampereen Särkänniemessä Häme-Pirkanmaan kesäpäiville osallistuneet jäsenet kertoivat, millaisia tapahtumia ja jäsenetuja he Teollisuusliitolta toivovat.

HÄME-PIRKANMAA KESÄPÄIVÄ 8.6. SÄRKÄNNIEMI, TAMPERE

– Sellaiset ovat parhaita tapahtumia, mihin voi perheen ottaa mukaan. En oikein muuta toivokaan. Ne ovat hienoja juttuja, sanoo Riihimäen Rauta-Metallissa työskentelevä tervakoskelainen Petri Hellberg.

Hänen mukanaan kesäpäivillä Särkänniemessä olivat vaimo Tuula Hellberg, 15-vuotias tytär Ronja, 13-vuotias poika Joonatan ja 11-vuotias Peppi-Lotta.

Perhe on osallistunut liiton perhetapahtumiin ennenkin, ja Särkänniemen lisäksi koettua on tullut muun muassa Hämeen linna ja Puuhamaa.

Huvipuistot ovat Hellbergin mukaan lapsille kaikkein mielekkäämpiä paikkoja.

– Linnanmäki, Särkänniemi tai joku muukin paikka käy.

”Kaikkein tärkeintä on, että liitto pitää työelämässä meidän puoliamme”, Petri Hellberg sanoo.

Tapahtumia ja muita jäsenetuja tärkeämpää on hänen mielestään liiton tarjoama turva.

– Itse olen ollut 22 vuotta samassa työpaikassa. Kun on ollut turvallinen, varma työpaikka, niin liiton kanssa ei ole tarvinnut hirveästi asioida. Työpaikalla on ollut aktiivisia liiton ihmisiä ja heidän kauttaan olen saanut tietoa asioista. Kaikkein tärkeintä on, että liitto pitää työelämässä meidän puoliamme.

PERHEIDEN JAKSAMINEN KAIPAA TUKEA

– Jotakin sellaista pitäisi kehittää, jossa pystytään tukemaan ihmisiä kovan arjen keskellä. Ihmisillä on työpaineita ja nykyinen arki vaatii paljon. Toivon sellaisia tapahtumia, jotka tukevat työssä ja kotona jaksamista, sanoo toipumisorientaatioprojektissa työskentelevä sastamalalainen kokemusasiantuntija Veera Salonen.

”Liitolla voisi olla kursseja, jotka auttavat tuomaan arkeen hyvinvointia ja voimavaroja”, Veera Salonen sanoo.

Hänen mukaansa kesätapahtumat palvelevat osaltaan perheiden henkistä hyvinvointia. Liiton tarjonta voi Salosen mielestä olla myös kursseja ja koulutusta.

– Jos koko ajan joutuu kamppailemaan kiireen keskellä, olisi tärkeää saada tukea jaksamiseen. Ehkä liitoilla voisi olla kursseja, jotka auttavat tuomaan arkeen hyvinvointia ja voimavaroja. Tämänkaltaiset kurssit voivat jopa ehkäistä loppuunpalamista.

Entä millaista jäsenetua Salonen henkilökohtaisesti liitolta toivoisi?

– Viimeksi olemme perheen kanssa puhuneet kalastusluvasta. Se liittyy luontoon, eikä ole kauhean kallis harrastus ja Suomessa on siihen hyvät mahdollisuudet. Kalastuslupaan liittyvä alennus kiinnostaisi itseäni kovasti. Siitä hommasta tykkää koko perhe.

Erik Aru, Niko Lenkkeri, Sofia Irri ja Veera Salonen.

SUOMI TÄYNNÄ KIEHTOVIA KOHTEITA

– Olen kiinnostunut urheilutapahtumista. Olisi hienoa, jos niihin saisi alennuksia. Esimerkiksi Suomen miesten jalkapallojoukkueen karsintapeleihin olisi kiva päästä, kertoo Lempäälän Lindströmin mattopesulassa työskentelevä valkeakoskelainen Mika Toivonen.

Mika Toivonen, sylissä Nooa Toivonen.

Myös Kuusamon Karhunkierroksen tapaiset retket tai Power Park -huvipuisto Pohjanmaalla ovat Toivosen mielestä kiehtovia kohteita, kuten myös hämäläisten oma Särkänniemi.

– Itse en tosin uskalla mennä muualle kuin Tukkijokeen ja joihinkin kesyimpiin laitteisiin, muissa pää menee pyörälle, hän naurahtaa.

Vasemmalta Tiia Saari, Jutta Pekola, Mika Toivonen, Minttu Pekola, Peppi Pekola ja vaunuissa Nooa Toivonen.

Riihimäen Lasiliirissä karkaisu-uunin perämiehenä ja CNS-koneistajana työskentelevä hausjärveläinen Jenni Turpeinen on mielellään osallistunut sekä liiton kesä- että talvipäiviin.

– Perheelle järjestettävät seikkailupäivät olisivat kiva idea. Toivon myös jotain sellaisia tapahtumia, joissa voisi kokeilla eri lajeja jousiammunnasta kartingajeluun. Ja lisää kesäpäiviä pitää saada ehdottomasti.

Jenni ja Miro Turpeinen.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

Rukan nuorisotapahtumassa laskettiin koskea ja puhuttiin jäsenyydestä: ”Nuoria ei voi opastaa liikaa”

Riikka Inkeröinen, Tilda Mustajärvi ja Juha-Matti Laaksonen ovat liittyneet liittoon siksi, että joko luottamusmies tai työkaverit ovat ottaneet asian puheeksi.

OULU–LAPPI NUORISOTAPAHTUMA 6.–8.6. RUKA, KUUSAMO

Katso video nuorisotapahtuman koskenlaskusta! VIDEO ASKO ALASALMI

Riikka Inkeröinen liittyi opiskeluaikana Rakennusliiton oppilasjäseneksi, mutta löysi työpaikan Marttiinilta Rovaniemeltä.

– Juuri, kun olin saanut töitä puukkotehtaalta, soittivat Rakennusliitosta, että liity jäseneksi, kun olit meillä oppilasjäsenenäkin. Vastasin, että olen siirtynyt toiselle alalle.

– Työpaikalla kaikki kehuivat ammattiosaston toimintaa ja reissuja ja sanoivat, että liittoon kannattaa liittyä. Niin tein. Tuntui mukavalta, että talon nuorin työntekijä otettiin sillä tavalla vastaan. Toisaalta kun ensimmäinen työsuhde oli määräaikainen, niin tiesin, että pääsen ansiosidonnaiselle, jos jäisin työttömäksi. Se tuli tarpeeseen. Olin vähän aikaa muissa töissä sovitellulla päivärahalla ennen kuin sain vakinaisen työpaikan Marttiinilta, Inkeröinen sanoo.

Juha-Matti Laaksonen aloitti työuransa rakennusalalla. Taustalla oli Rakennusliiton oppilasjäsenyys, joka muuttui varsinaiseksi jäsenyydeksi, kun luottamusmies otti asian puheeksi.

– Sen jälkeen siirryin pienempään firmaan ja tein töitä omistajan aisaparina. Sovin asiat itse. Siirryin YTK:n jäseneksi.

– Kun sain töitä Outokumpu Chromen Kemin kaivokselta, liityin Metalliliittoon. Silloinkin pääluottamusmies tuli juttelemaan. Täytimme laput. Tehdasmaailma ei toimi niin, että yksilönä yrittäisi hoitaa sopimiset itse. Asiat etenevät luottamusmiehen kautta, Laaksonen toteaa.

Tilda Mustajärvi ajoi ammatikseen kuorma-autoa yli neljän vuoden ajan ennen kuin vaihtoi työpaikkaa Ylivieskassa sijaitsevaan E.T. Listat Oy:hyn.

– Minulla ei ollut käsitystä liiton toiminnasta ennen kuin luottamusmies tuli puhumaan asiasta. Se tapahtui pari viikkoa sen jälkeen, kun olin aloittanut työt. Hetken mietin ja ajattelin, että se on aivan hyvä kuulua liittoon. Edut vaikuttivat hyviltä, eikä vuosimaksu tuntunut hirveän kalliilta. Myös kaverilta kuullut myönteiset kokemukset liitosta vaikuttivat päätöksessä, Mustajärvi sanoo.

MAINOSTA, ÄLÄ PAINOSTA

Inkeröinen on tuukari. Hän hioo ja käsittelee puukkojen puiset kappaleet. Hän on Rovaniemen metallityöväen ammattiosasto 99:n hallituksen jäsen ja nuorisovastaava.

Laaksonen on porari. Hän toimii kaivoksessa osaston luottamusmiehenä, varapääluottamusmiehenä ja työsuojeluasiamiehenä sekä Keminmaan metalli- ja kaivostyöntekijöiden ammattiosasto 213:n opintosihteerinä ja nuorisovastaavana ja liiton Oulu–Lappi alueen nuorten jaoston jäsenenä.

Mustajärvi on höyläämötyöntekijä. Hän on Jokilaaksojen ammattiosasto 875:n jäsen. Luottamustehtäviä Mustajärvellä ei ole, mutta liiton jäsenyydestä hän on uusien työntekijöiden kanssa keskustellut.

– Olen puhunut perusasioista, kuten että jäsenyyteen sisältyvä oikeusapu on iso plussa verrattuna työttömyyskassaan. Toisaalta toiminta ei ole vain tiukkaa asiaa. Tarjolla on myös tapahtumia, retkiä ja muuta toimintaa.

– Ihmiset ovat suhtautuneet eri tavoin, mutta asiallisesti. Kysymyksiä on esitetty. Negatiivista vastakaikua ei ole tullut. Se riippuu myös siitä, miten asian ottaa puheeksi. Olen jutellut työkaverina, en liiton virallisena edustajana. Tyrkyttämisen tuntua ei pitäisi syntyä, Mustajärvi pohtii.

Sama käsitys on myös Inkeröisellä ja Laaksosella.

– Mainosta, mutta älä painosta, Inkeröinen tiivistää.

– Yksilön päätöstä pitää arvostaa. Sen pohjaksi on kuitenkin hyvä puhua siitä, miten hommat toimivat työpaikalla. Kaikkea ei tarvitse hoitaa itse, vaan luottamusmies huolehtii asioista työntekijöiden puolesta.

– Esimerkkinä voi käyttää sitä, että tapaturma-asioiden hoitaminen on yksin hankalaa ja kallista, jos sukset menevät työnantajan kanssa ristiin. Siinä mielessä jäsenyys on vakuutus, jota toivottavasti ei tarvitse. Toisaalta jäsenmaksunsa saa takaisin, kun osallistuu toimintaan.

– Etenkään nuoria työelämään tulijoita ei oikeastaan voi opastaa liikaa, Laaksonen sanoo.

LIITOLTA LISÄÄ AKTIIVISUUTTA

Kolmikko toivoo liitolta aktiivisempaa otetta jäsenhankintaan. Se tarkoittaa lisää näkyvyyttä eri viestintäkanavissa ja suoria yhteydenottoja mahdollisiin jäseniin.

– Liiton pitää lisätä jäsenmaksujen kohdentamista jäsenhankintaan. Ei sitä pidä jäsenten vastuulle jättää. Sillä pääsee jo pitkälle, että palkataan alueille muutama kunnon moottoriturpa, jotka puhuvat kaikki ympäri, Laaksonen toteaa.

Oulun ja Lapin alueen nuorisotapahtuma järjestettiin 6.–8. kesäkuuta Kuusamossa. 26 osallistujan ohjelmaan sisältyi muun muassa soittokierros vastavalmistuneille liiton oppilasjäsenille, runsaasti keskustelua järjestäytymisestä sekä koskenlaskua ja melontaa. Katso lisää kuvia alta!

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT JOUNI PORSANGER