Äänekosken Suolahdessa on pitkä teollisuushistoria. Niinpä vaneritehtaankin asiat näkyvät ja kuuluvat kylänraitilla. Perjantaina kymmenet mekaanisen metsäteollisuuden lakossa olevat teollisuusliittolaiset valtasivat marketin edustan, vaihtoivat kuulumiset ja nostattivat taistelutahtoa.
KUVA YLLÄ: Metsä Woodin Suolahden vaneritehtaan ammattiosasto järjesti lakkotapahtuman Suolahden keskustassa 7.2.2020. Keskellä liivissä suolahtelainen Mika Laulainen, vieressään äänekoskelainen Tommi Turunen. ”Suolahden veri ei vapise”, lausahti ringissä yksi lakkolainen.
Hernekeittoa, pullaa ja kahvia. Siinä eväät, joilla Metsä Woodin Suolahden vaneritehtaan lakkoilevat työntekijät pitivät taistelutahtoa yllä kipakkana pakkasperjantaina.
Paikallisen marketin pihassa järjestetty lakkotapahtuma veti paikalle kymmeniä tehtaan työntekijöitä sekä joitakin ulkopuolisia. Lakkoilijoiden keskuudessa tunnelma oli hyvä, ja naurukin raikui siellä täällä, vaikka työtaistelu sinällään onkin vakava asia.
– Periksi ei ainakaan anneta, tiivisti monien tunnot 30 vuotta tehtaalla työskennellyt Minna Salonen.
Hänen kanssaan ringissä ajankohtaisia asioita puivat Kirsi Hartikka, Jaana Qvist ja Henna Söderlund. Nelikko on työskennellyt tehtaalla yhteensä sata vuotta.
Salonen totesi, että vaikka kaikki tuntuvat puhuvan kiky-tunneista, ne eivät ole edes tärkein pöydällä oleva asia.
– Siellä yritetään polkea monia muitakin saavutettuja etuja, joiden puolesta ainakin minä mielelläni lakkoilen.
Lakon aikana naiset ovat ulkoilleet ja ehtineet harrastaa, kuka mitäkin.
– Emme me kotona ole itkeneet, mutta postia hirvittää välillä hakea, Salonen sanoi.
Liki pari viikkoa jatkunut lakko on tehnyt loven kaikkien työntekijöiden talouteen, mutta asuntolainat ja postilaatikkoon kilahtavat laskut on silti maksettava ajallaan. Tilanne on erityisen vaikea esimerkiksi samalla tehtaalla työskenteleville pariskunnille.
– Tai jos on yksineläjä, jolla koko palkka menee elämiseen, muistutti Qvist.
Yhteinen lakkotapahtuma vaikutti kuitenkin olevan kaivattu hetki päivittää viimeisin tilanne lakosta ja neuvotteluista.
– Minä ajattelen, että tämä kohottaa meidän yhteishenkeämme, kun näkee työkavereita, Söderlund sanoi.
HUUMORIA JA JUTUNAIHEITA RIITTÄÄ
Paikalla päivystäneet Anssi Wiik ja Juho Toikkanen pitivät outona, että mekaanisen metsäteollisuuden neuvottelut eivät ole edenneet, vaikka monilla muilla aloilla sopimuksia on syntynyt.
– Metsäteollisuuden vuorineuvokset ovat niin jäykkiä tämän asian kanssa, että eivät edes halua hakea sopua, Toikkanen sanoi.
35 vuotta alalla ollut Wiik ei ole kokenut vastaavaa työtaistelua aiemmin.
– Onhan meillä lakkoja ja mielenilmauksia ollut ennenkin, mutta ei koskaan tämmöistä. Yleensä työehtosopimusneuvottelut ovat menneet niin, että vähän on kinattu ja pikkuisen uhattu, ja se on riittänyt. Nyt tuntuu, että mikään ei riitä, Wiik totesi.
Mutta kuten koko tapahtumassa kävi ilmi, huumori ei ole lakkoilijoilta loppunut. Esimerkiksi lakkovahteina päivystäessä on ollut mahdollisuus tutustua paremmin pitkäaikaisiin työkavereihin.
– Meillä on tosi hyvä porukka, ja jutunaiheita ja huumoria löytyy aina, Toikkanen sanoi.
Marketin pihalla käväisi perjantaina myös Äänekosken viilutehtaan pääluottamusmies Elina Kähkönen.
– Koen, että tällaisella tapahtumalla on merkitystä. Näkee, että yllättävänkin paljon ihmisiä on mukana.
Hänen oman työpaikkansa 27-henkinen työntekijäjoukko on lähinnä odottavalla kannalla. Se Kähköstä vähän mietityttää, kuinka kauan työntekijät jaksavat lakkoilla, jos lakko kovin pitkittyy.
– Siellä on nuoria, joilla on asuntolainoja ja jotka ovat luottaneet, että on töitä.
HOMMA VIEDÄÄN LOPPUUN ASTI
Vaneritehtaan pääluottamusmies Osmo Kääriäinen sanoi, että juuri mikään ei ole muuttunut siitä, kun lakko alkoi reilut 1,5 viikkoa aiemmin.
– Varmaankin nyt odotellaan paperin neuvottelujen tuloksia. Veikkaisin, että sen jälkeen asia alkaa liikahtaa, koska vastaneuvottelija on kuitenkin sama.
Hänen mukaansa Suolahden porukan yhteishenki on pysynyt lujana, eikä esimerkiksi rikkureita ole tavattu. Kääriäisen mukaan noin 30 hengen lakkotoimikunta on pyörittänyt lakkovahtitoimintaa lakon aikana hyvin. Yhteyttä porukan kesken pidetään paljon WhatsApp-ryhmässä, ja myös ammattiosaston vireät nettisivut toimivat hyvänä tiedotuskanavana.
Vaikka Kääriäisen työhistoria ulottuu 40 vuoden taakse, hänkään ei muista vuosien varrelta vastaavaa työtaistelua kuin nyt on meneillään. Poikkeuksellista on ainakin se, että tilanne on valtakunnallinen ja koskettaa monia muitakin toimialoja.
Kääriäinen sanoi, että työtaistelu ei ole koskaan hyvä asia, mutta tällä hetkellä kuitenkin pakollinen ja tarpeellinen. Saavutetuista eduista ja palkkatasosta on taisteltava. Tehtaalla lakon piirissä on Kääriäisen mukaan noin 360 henkeä ja tämän päälle tukilakoissa muutama kymmenen.
– Henki on edelleen vahva, ja kaikilla on sellainen ajatus, että homma viedään loppuun asti. Tarjottuja heikennyksiä ei hyväksytä, ja samoin kiky-sopimuksen 24 tuntia pitää kerta kaikkiaan poistua ja kerralla, Kääriäinen luetteli.
TEKSTI JANNE AROLA
KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN
