Kiina­lai­siin inves­toin­teihin asettavat toivonsa erityi­sesti suoma­lainen metsä- ja biotuo­te­teol­li­suus, mutta Kiinan inves­toin­tien myötä tulee myös riskejä. Suurimmat riskit tulevat politii­kasta. Kiinan kauppa­po­li­tiikka on ollut oikukasta, ja se voi tehdä hetkessä 180 asteen käännöksen.

Suomessa media on kevään ajan kirjoit­tanut paljon Kiinasta. Kiina­lais­ra­halla ollaan raken­ta­massa milloin tunnelia Helsin­gistä Tallin­naan, milloin rataa Lapin läpi Jääme­relle, ja milloin biotuo­te­teh­taita pelas­ta­maan Pohjois-Suomen työllisyys.

Vähem­mälle huomiolle on jäänyt, että Kiina on vetänyt inves­toin­ti­ha­noja ulkomaille kiinni. Kiinasta ulkomaille tehdyt sijoi­tukset supis­tuivat viime vuonna kolmas­osan edellisvuodesta.

– Kiinan kokonai­sin­ves­toinnit ulkomaille laskivat viime vuonna jyrkästi. Viime vuonna Kiinassa hyväk­syt­tiin uudet ohjeet inves­toin­tien suosi­mi­sesta sekä rajoit­ta­mi­sesta, Suomen Pankin Kiina-asioihin pereh­tynyt neuvo­nan­taja Jouko Rautava sanoo.

Inves­toin­teja on jouduttu jarrut­ta­maan, koska Kiinan kansan­ta­lous alkoi kompuroida.

– Viime vuoden jyrkkä inves­toin­tien vähene­minen johtui siitä, että vuoden 2016 syksyllä Kiinan viran­omaiset panivat tiukat pääoma­vien­ti­ra­joit­teet päälle. Vanhoja rajoit­teita kiris­tet­tiin, ja lisäksi tuli uusia. Syynä oli se, että Kiinan valuut­taan kohdistui kovat heikkenemispaineet.

Tietoja tämän vuoden alun inves­toin­ti­mää­ristä Kiinasta ulkomaille ei ole vielä saatavissa.

Kiinan talous­vai­keudet eivät ole vielä ohi.

– Kiinassa on isoja yrityksiä, jotka ovat joutu­neet maksu­vai­keuk­siin ja joutuvat sitten myymään ulkomaisia inves­toin­te­jaan pois, jotta selviävät maksu­vel­voit­teis­taan, Rautava kertoo.

Tällaisia ovat muun muassa monia­layhtiö HNA Group, vakuu­tus­yhtiö Anbang, energiayhtiö CEFC China Energy ja monia­layhtiö Wanda Group. Lehti­tie­tojen mukaan näillä on ollut rahoi­tus­vai­keuksia ja ne ovat joutu­neet myymään sijoi­tuk­siaan. Esimer­kiksi HNA on joutunut myymään Deutsche Bankista ostamiaan palasia pois.

SUOMESSAKIN INVESTOINTEJA PERUTTU

Kiinan inves­toin­tien jähmet­ty­minen on näkynyt myös Suomessa. Viime vuonna peruuntui kaksi merkit­tävää jo sovittua inves­tointia teknologiateollisuuteen.

Esimer­kiksi kiina­laisten oli tarkoitus hankkia omistus tuotannon automaa­tioon ja testaus­rat­kai­suihin erikois­tu­neesta JOT Automa­tio­nista. Varmana uutisoitu kauppa peruuntui viime vuoden tammi­kuussa. Kiina­laisten sijaan uusi partneri löytyi Kalifor­nian Piilaaksosta.

Peruun­tu­minen tapahtui myös Aavi Techno­lo­gies Oy:lle. Ilman­puh­dis­tus­lait­teita valmis­tava yhtiö siirtyi kiina­lai­so­mis­tuk­seen vuonna 2013. Vuoden 2016 lopulla uutisoi­tiin inves­toin­neista, jotka olisivat tuoneet uutta työtä yrityksen tuotan­to­lin­jalle Helsingin Herttoniemeen.

Yhtiö vihki vuoden 2016 lopussa Hertto­nie­messä 4 400 neliötä uutta tuotan­to­ka­pa­si­teettia. Tekniikka & Talous ‑lehti uutisoi, että henki­lös­tö­määrä Suomessa kasvaisi noin kahdes­ta­kym­me­nestä henki­löstä sataan vuoteen 2018 mennessä.

Kiina­lais­si­joit­ta­jien puhal­tamat suuret odotukset haihtuivat ilmaan. Yhtiö joutui Kiinan valtion kiris­ty­neen inves­toin­ti­po­li­tiikan uhriksi. Inves­toinnit eivät saaneet Kiinan valtiolta lupaa.

Aavin tuotan­to­työn­te­ki­jöiden pääluot­ta­mus­mies Teppo Luukkainen on tilan­tee­seen hyvin pettynyt.

– Meillä on tuotan­nossa enää neljä­toista työnte­kijää, Luukkainen sanoo.

Tuotan­to­työn­te­kijät valmis­tavat lähinnä prototyyppejä.

– Tuote­ke­hitys vetää sisään porukkaa. Tämä on aikalailla sellaista ”protoilua” tällä hetkellä. Meille kyllä uskotel­laan, että jossain vaiheessa aletaan tekemäänkin, mutta tällä hetkellä ollaan aika pysäh­ty­neessä tilassa.

REKRYTOINTI EHDITTIIN ALOITTAA

Aavissa inves­tointia pidet­tiin viime vuonna jo niin varmana, että tuotan­to­hen­ki­lö­kunnan rekry­tointi ehdit­tiin aloittaa.

– Viime vuoden keväällä palkat­tiin porukkaa. Enimmil­lään tuotan­nossa oli noin 50 henkilöä, Luukkainen kertoo.

Lokakuussa yt-neuvot­te­lujen jälkeen vajaa parikym­mentä työnte­kijää lomau­tet­tiin tai irtisa­not­tiin. Osa työnte­ki­jöistä on lähtenyt vapaaehtoisesti.

– Saa nähdä, kuinka paljon meitä enää on kesän jälkeen. Useinhan työpaikkaa vaihde­taan kesälo­mien jälkeen, jotta kerty­neet lomat ehtii pitää, Luukkainen pohtii.

Huolta aiheuttaa myös Kiinaan raken­net­tava uusi tuotantolaitos.

– Kiinaan on valmis­teilla tuotan­to­laitos, joka on kooltaan kolme kertaa isompi kuin tämä Hertto­niemen tila. Meille on sanottu, että täällä tehdään osia sinne, mutta onko se sitten niin, kun markkinat ovat kuitenkin siellä, Luukkainen toteaa.

OKMETICILLA MENEE HYVIN

Kiina­lai­so­mis­tuk­seen keväällä 2016 siirtynyt Okmetic Oy porskuttaa. Yhtiöön tehtyjä inves­toin­teja ei ole peruttu, ja firma palkkaa jatku­vasti uutta väkeä tuotan­toon. Okmetic sijaitsee Vantaalla ja valmistaa piikiek­koja elekt­ro­niik­ka­teol­li­suuden tarpeisiin.

– Meillä on edelleen kova kasvu­tahti. Keski­määrin olemme tänä vuonna rekry­toi­neet yhden duunarin per viikko. Tämä tahti kestää ainakin tämän vuoden loppuun ja ensi vuonnakin varmaan. Erilai­siin tuotannon tehtä­viin tulee porukkaa. Porukka tulee suoraan toistai­seksi voimassa oleviin sopimuk­siin. Väliai­kai­sesta piikistä ei ole kyse, Okmeticin pääluot­ta­mus­mies Paavo Niskanen kertoo.

Yhtiö on saanut inves­toin­neil­leen hyväk­synnät Kiinan valtiolta ilman isompia pulmia. Vantaan tehdasta on laajen­nettu ja kehitetty. Lisära­ken­nusta alettiin urakoida vuosi sitten.

– Lisära­kennus on vielä hieman kesken. Myös vanhan talon sisällä muuttuu paljon. Tehtaassa tapahtuu raken­ta­mista koko ajan.

Kiina­lai­so­mistus on vähen­tänyt tiedon­saantia. Tuotan­to­työn­te­ki­jöitä ei enää pidetä yhtä infor­moi­tuina kuin ennen.

– Tuotannon edustajan vinkke­listä kiina­laisten omista­juus on näyttänyt hiljai­selta. Meille ei kauheasti tietoa Kiinasta tule.

Niskasen mukaan alkuvai­heessa kiina­lai­so­mis­tuk­seen siirty­minen herätti huolta henkilöstössä.

– Alkujaan tilanne oli lupauksia herät­tävä, mutta risti­rii­tainen. Muutosta kun on tällä hetkellä niin paljon tehtaalla, niin tuotannon puolella omistaja-asiaan ei enää kiinnitä huomioita, Niskanen sanoo.

MAAILMANPOLITIIKKA HEILUTTELEE

USA:n ja Kiinan tuleh­tu­neet kauppa­suh­teet saattavat heijastua myös Suomeen ja Euroop­paan suuntau­tu­viin kiina­lai­sin­ves­toin­teihin. USA on määrännyt kiina­lai­sille tuotteille ylimää­räisiä tulleja, ja Kiina on tehnyt vastaa­vasti USA:lle.

– Jos USA:sta kiina­laisten sijoi­tuksia jää pois, niin silloin kiina­laiset joutuvat etsimään inves­toin­ti­koh­teita muualta, Jouko Rautava Suomen Pankista sanoo.

Silloin sijoi­tuksia voi tulla Suomeen enemmän.

Päinvas­tai­nenkin kehitys on mahdol­linen. Euroopan unioni voi alkaa katsoa Kiinan inves­toin­teja kriit­ti­semmin kuin ennen. Näin on jo tapahtunut.

– Päätrendi on se, että Kiinan inves­toin­teihin kiinni­te­tään kohde­maissa yhä enemmän huomioita USA:ssa ja Euroo­passa. USA:ssa etenkin on suhtau­tu­minen kiris­tynyt presi­dentti Donald Trumpin talous­po­li­tiikan myötä.

Euroo­pas­sakin on herätty siihen, että osa kiina­lai­sista inves­toin­neista on haital­lisia kohde­maille. Tavoit­teena saattaa olla esimer­kiksi kokonaisten tehtaiden siirto Euroo­pasta Kiinaan.

VESSAPAPERIN KYSYNTÄ NOUSEE

Myös pelkkään raaka-ainetuo­tan­toon keskit­tyvät kiina­laisten inves­toinnit voivat olla kohde­maille haital­lisia. Suomeen mahdol­li­sesti suuntau­tu­vien metsä­teol­li­suusin­ves­toin­tien osalta tätä on jo pidetty yhtenä riskinä.

Valmis­teilla olevilla inves­toin­neilla vaikuttaa olevan varsin arkinen ja vähemmän korkea­tek­no­lo­ginen peruste: Elintason nousun myötä kiina­laiset ovat alkaneet käyttää yhä enemmän vessa­pa­peria ja muita pehmopapereita.

– Kiinalla ei ole riittä­västi omaa puuta tyydyt­tä­mään maan kasvavaa pehmo­pa­perin kysyntää, Luonnon­va­ra­kes­kuksen erikois­tut­kija Matleena Kniivilä sanoi aiheesta kerto­neessa Yleis­ra­dion uutisessa.

Vaikka Kiina on pinta-alaltaan valtava ja maan metsä­varat ovat maailman viiden­neksi suurimmat USA:n, Kanadan, Brasi­lian ja Venäjän jälkeen, metsiä on asukas­lu­kuun nähden suhteel­lisen vähän. Etenkään pitkä­kui­tuista sellu­puuta ei ole kysyn­tään nähden tarpeeksi, joten Kiina tarvitsee raaka-ainetta eli sellua pohjoisesta.

Vessa­pa­pe­riin tarvit­ta­vaan sellu­puu­roon keskit­ty­minen sopii huonosti Suomen tekno­lo­gia­vi­sioihin. Matalan jalos­tusarvon raaka-aineiden vientiin keskit­ty­minen on yleensä tyypil­listä kehitys­maa­ta­louk­sille. Jatkossa myös Suomelle.

– Sellu on paperiin verrat­tuna matalamman jalos­tusas­teen tuote. Sikäli sellun roolin kasvu on hämmäs­tyt­tä­väkin kehitys­suunta. Vaikka on toki hyvä, että paperi­viennin menes­tyksiä on saatu korvattua sellulla, Kniivilä totesi Ylen haastattelussa.

KIINA TOIMII KUTEN JAPANI

Suomen Pankin Rautavan mielestä Kiinan kehitys muistuttaa Japanin ja Etelä-Korean nousua vuosi­kym­meniä aikaisemmin.

– Pitkällä tähtäyk­sellä Kiina toistaa sitä, mitä Japani ja Etelä-Korea ovat jo tehneet menneillä vuosi­kym­me­nillä. Kunnian­himo on valtava. Polku ei kuiten­kaan ole suora eikä tasainen. Matkan varrelle tulee ongelmia, ja niitä on tässä jo nähtykin, Rautava sanoo.

Myös Elinkei­noe­lämän tutki­mus­lai­toksen Etlan tutki­mus­joh­taja Markku Kotilainen näkee Kiinan nousun jatkuvan, vaikka ulkomaille suuntau­tu­neita kiina­lai­sin­ves­toinnit vähen­tyivät niin Suomessa kuin muuallakin.

– Suurin innostus oli pari vuotta sitten, mutta eivät kiina­laiset ulkomaille suuntau­tuvia inves­toin­teja ole pysäyt­tä­mässä. Siellä on vain haluttu jäitä hattuun. Vaihto­ta­sey­li­jäämä on kasvat­tanut Kiinan valuut­tay­li­jäämää. Kansan­ta­lou­tena kiina­lai­silla on varaa sijoittaa ulkomaille, Kotilainen toteaa.

MAAILMAN SUURIN KANSANTALOUS

• Kiinan kokonais­tuo­tanto eli BKT on kasvanut viime vuosiin saakka runsaat 7 prosenttia vuodessa. Nopean viime vuosi­kym­me­ninä tapah­tu­neen kasvun myötä Kiinasta on tullut maailman suurin kansan­ta­lous tuotan­nolla mitattuna.
• Kiinasta on tullut ”maailman tehdas”, jonne on keskit­tynyt matalaa kustan­nus­tasoa, suurta skaalaa ja erityi­sesti Aasian markki­noita palve­levaa tuotantoa. Kansain­vä­liset yritykset ovat merkit­tä­vässä määrin siirtä­neet tuotan­toaan Kiinaan.
• Kiinan teolli­suus on käyttänyt merkit­tä­västi ulkomaisia, usein aasia­lai­sista naapu­ri­maista, mutta myös länsi­maista peräisin olevia komponentteja.
• Viime aikoina kiina­laiset ovat lisän­neet tutuvasti omaa kompo­nent­tien tuotantoa. Kotimaisten kompo­nent­tien käytön lisään­ty­minen heijas­telee kiina­laisen tuotannon laadun kohene­mista. Tämän taustalla on koulu­tus­tason nousu sekä tutki­muksen ja tuote­ke­hi­tyksen voimistuminen.

Lähde: Ville Kaitila & Markku Kotilainen. Leijona ja lohikäärme: Suomen ja Kiinan talous­suh­teet. Elinkei­noe­lämän tutki­mus­laitos Etla, 2017.

Kiina­laiset omistavat yli viiden­neksen Uuden­kau­pungin autotehtaasta

Kiina on inves­toinut viime vuosina voimak­kaasti autoteol­li­suu­teen ja etenkin sähkö­au­to­teol­li­suu­teen. Viime vuoden alussa myös Suomen autoteol­li­suus pääsi apajille, kun kiina­lainen akkuihin ja sähkö­au­to­rat­kai­suihin erikois­tunut CATL osti 22 prosentin osuuden Valmet Automo­ti­vesta eli Uuden­kau­pungin autotehtaasta.

CATL on yksityi­sesti omistettu kiina­lainen tekno­logia-alan yritys. Yhtiö suunnit­telee ja valmistaa litium-ioni-tekno­lo­giaan perus­tuvia sähköisen liiken­teen akkurat­kai­suja. Yhtiö on maailman johtavia autoteol­li­suuden akkuval­mis­tajia ja selkeä markkin­ajoh­taja Kiinassa.

MOLEMPIA HYÖDYTTÄVÄ KAUPPA

Suomessa CATL:in inves­tointia Valmet Automo­ti­veen on yleisesti pidetty myönteisenä.

– Valmet Automo­ti­velle tämä on strate­ginen sijoitus, koska he ovat halun­neet saada kiina­lai­silta osaamista akkutek­no­lo­giasta. Kyseessä on strate­ginen kumppa­nuus sähkö­au­to­rat­kai­suihin. Saama­puo­lella tässä on Valmet Automo­ti­vekin, Etlan tutki­mus­joh­taja Markku Kotilainen sanoo.

Valmet Automo­tive korosti kaupan yhtey­dessä, että yritykset kehit­tävät yhdessä sähköi­seen voiman­siir­toon ja akkupa­ket­teihin liittyviä ratkai­suja Euroo­passa johta­ville auton­val­mis­ta­jille sekä heidän alihankkijoilleen.

VOIMAKASTA KASVUA

Tämän vuoden maalis­kuussa CATL kertoi julki­suu­teen, että se on noussut jo maailman suurim­maksi sähkö­käyt­töisten autojen akkuvalmistajaksi.

Yhtiöstä on samalla tullut Kiinan valtiolle keskeinen talous- ja teolli­suus­po­liit­tinen pelinappula.

Financial Times ‑lehden mukaan yhtiön tähtäi­messä ovat nyt maailman suurim­pien sähkö­au­to­val­mis­ta­jien akut ja markkin­ajoh­ta­juuden vakiin­nut­ta­minen akkubisneksessä.

Kiina­laista siltarumpupolitiikkaa

Tie- ja muut infra­struk­tuu­ri­hank­keet ovat monen polii­tikon mieleen. Yksi parhaista keinoista saada oman vaali­piirin äänet itsel­leen on, jos kansan­edus­ta­jana onnistuu hankki­maan omaan vaali­pii­riin mootto­ri­tien tai ohitus­tien. Jos näistä ei kumpi­kaan onnistu, niin silta­rumpu saadaan vähintään.

Kiina on vienyt silta­rum­pu­po­li­tiikan globaa­lille tasolle. Isojen infra­struk­tuu­ri­hank­keiden rahoitus on hyvä keino ostaa vaiku­tus­valtaa maissa, joihin Kiina haluaa vaikuttaa. Kiina on käyttänyt taktiikkaa menes­tyk­sek­käästi Afrikassa, nyt taktiikka on rantau­tunut myös muualle.

Tästä on osittain kyse, kun mediassa väläy­tel­tiin kevät­tal­vella kiina­lais­ra­hoi­tusta Tallinnan ja Helsingin väliseen tunne­liyh­teyden raken­ta­mi­seen. Raken­nus­pro­jekti olisi valtava.

KIINALAISRAHAA JÄÄMEREN RATAAN?

Kiina­lais­ra­hoi­tusta on pidetty esillä myös Suomen Lappiin kaavail­tavan Jäämeren radan yhteydessä.

Ajatuk­sena on rakentaa Pohjois-Norjaan iso satama ja satamasta suora rauta­tie­yh­teys Rovanie­melle ja Etelä-Suomeen. Tarvit­tavat rahasummat olisivat suuria ja hanke tutkittu kannat­ta­mat­to­maksi, mutta silta­rum­pu­po­li­tii­kassa rahasum­milla tai kannat­ta­vuu­della ei aina ole merkitystä.

Yhteyttä perus­tel­laan muun muassa sillä, että ilmas­ton­muu­toksen myötä Venäjän pohjois­puo­lelta kulkeva meriyh­teys Kiinaan eli Koillis­väylä on avautu­massa kauppa­me­ren­ku­lulle. Tallinnan ja Helsingin väliin (kiina­lais­ra­hoin) mahdol­li­sesti raken­net­tava tunneli kytkisi Pohjois-Norjan satamat itäiseen Keski-Eurooppaan.

Ajatte­lussa vähem­mälle huomioille jää se, että pohjoista reittiä saapu­villa laivoilla ei menisi enää kovin paljon pidem­pään seilata Pohjois-Norjan ranni­kolta Alanko­maiden valta­viin kontti­sa­ta­miin, joiden läpi Kiinan vienti tälläkin hetkellä Euroop­paan tulee.

Ratahanke ei ole saanut tukea, kun asiaa on selvi­tetty akatee­mi­sessa tutki­muk­sessa. Turun yliopis­tossa tehdyn väitös­kir­ja­tut­ki­muksen mukaan Koillis­väylän rahti­lii­kenne Euroopan ja Aasian välillä tulee olemaan vähäistä vielä pitkään.

”UUSI SILKKITIE”

Kiina on ollut avoin pyrki­myk­sis­sään saada vaiku­tus­valtaa infra­struk­tuu­ri­hank­keilla. Globaali poliit­tinen projekti on ristitty uudeksi silkkitieksi.

Kiinan presi­dentti Xi Jinping puhui syyskuussa 2013 Kazaks­ta­nissa ensim­mäisen kerran julki­sesti uuden silkki­tien raken­ta­mi­sesta. Kuukausi myöhemmin Indone­siassa hän mainitsi, että merireitit Kiinasta Afrik­kaan ja Euroop­paan ovat myös osa uutta silkkitietä.

Valmis­tues­saan se yhdistää noin 60 maata yhdeksi Kiinaan kytkey­ty­väksi talous­vyö­hyk­keeksi. Suomeen kaavaillut hankkeet olisivat uuden silkki­tien sivuhaaroja.

Uuden silkki­tien pääväylä kulkee Kiinasta Keski-Aasian kautta Iraniin ja sieltä Turkkiin. Istan­bu­lista reitti jatkuu Itä-Euroopan halki Mosko­vaan. Mosko­vasta pääväylä kulkee Valko-Venäjän kautta Liettuaan.

PUOLUE SANOO VIIMEISEN SANAN

• Kiinassa maan kommu­nis­tinen puolue on läsnä kaikilla hallinnon tasoilla. Se ohjaa myös talouden kehitystä.
• Puolue­hal­linnon strate­giana on pyrkiä kaikin tavoin voimis­ta­maan talous­kasvua elintason paran­ta­mi­seksi. Maan johto näkee tämän keskei­senä keinona myös sosiaa­lisen vakauden ylläpitämiseksi.
• Nopean talous­kasvun aikana kansa­laisten talou­del­liset olot ovat paran­tu­neet nopeasti. Tuloerot ovat talous­kasvun myötä kasva­neet, mutta tämä on hyväk­sytty osana kehitysprosessia.
• Vahva talous­ke­hitys on perus­tunut vuonna 1978 aloitet­tuun Kiinan talous­re­for­miin. Länti­seen maailman suhteen hyvin suljettua taloutta avattiin ja suunni­tel­ma­ta­loutta alettiin asteit­tain muovata markki­na­ve­toi­seen suuntaan.
• Muutok­sista huoli­matta talous­ke­hi­tystä ohjataan edelleen viisi­vuo­tis­suun­ni­tel­milla kuten aikanaan Neuvos­to­lii­tossa. Vuonna 2016 alkoi Kiinan 13. viisi­vuo­tis­suun­ni­telma Suunni­telman sitovuutta on kuitenkin asteit­tain väljennetty.

Lähde: Ville Kaitila & Markku Kotilainen. Leijona ja lohikäärme: Suomen ja Kiinan talous­suh­teet. Elinkei­noe­lämän tutki­mus­laitos Etla, 2017

TEKSTI ALEKSI VIENONEN
KUVITUS ERIC LERAILLEZ
VALOKUVAT PEKKA ELOMAA (AAVI TECHNOLOGIES), ANNIKA RAUHALA (OKMETIC) JA VESA-MATTI VÄÄRÄ (VALMET AUTOMOTIVE)