Tarjolla siis­tiä sisätyötä

Savo­lai­nen sylin­te­ri­val­mis­taja Hydro­line kärsii kroo­ni­sesti työvoi­ma­pu­lasta, vaikka tarjolla on täsmä­kou­lu­tusta ja vakaa työpaikka siis­tissä ympäristössä.

”Amma­tin­va­lin­ta­neu­voja suosit­teli minulle alun perin metal­lia­laa, ja kun tuossa vieressä asun, niin tänne oli helppo tulla ensin tutus­tu­maan, ja sillä tiellä tässä ollaan.”
MINTTU ÅMAN Koneistaja

Auto kaar­taa Kuopion pohjois­puo­lella moot­to­ri­tien rampista ylös kohti Siilin­jär­veä ja Joen­suuta. Oikealla näkyy komea rivi valkeita tehdas­hal­leja. Niitä tulee jatku­vasti lisää, sillä sylin­te­ri­val­mis­taja Hydro­line Oy:llä menee juuri nyt erit­täin kovaa. Viime vuonna kasvua kertyi 19 prosent­tia ja tänä vuonna jatke­taan samaa tahtia.

Tarvi­taan siis lisää tekijöitä.

HAUSSA 100 UUTTA TEKIJÄÄ

Tuotan­nossa oli viime vuoden lopussa 170 teki­jää ja tämän vuoden maalis­kuun puoli­vä­lissä jo 260. Jos suun­ni­tel­mat toteu­tu­vat, loppu­vuo­desta pääs­tään 350 työntekijään.

– Alku­vuo­den some-kamp­panja toi heti 50 uutta työn­te­ki­jää. Myöhem­min tänä vuonna alkaa jälleen uusi rekry­toin­ti­kou­lu­tus. Niitä on ollut jatku­vasti kaksi parin viime vuoden aikana. Sitä kautta tulin itse­kin tänne vuonna 2010, pääluot­ta­mus­mies ja hitsari Miikka Lemet­ti­nen sanoo.

”Kave­reita opete­taan täällä muun muassa hitsaa­maan ja koneis­ta­maan, mutta kestää aikansa, ennen kuin
näihin hommiin oppii.”
MIIKKA LEMETTINEN Pääluottamusmies

Hydro­li­nelle pääsee rekry­kou­lu­tuk­sen kautta töihin ilman metal­lia­lan perus­kou­lu­tusta. Tuli­jat täsmä­kou­lu­te­taan suoraan siihen työhön, mitä tehdään.

– Kave­reita opete­taan täällä muun muassa hitsaa­maan ja koneis­ta­maan, mutta kestää aikansa, ennen kuin näihin hommiin oppii.

Pelk­kää ruusuilla tans­sia Hydro­li­nen taival ei ole ollut. Vuonna 2009 yritys sukelsi syvälle, ja koko porukka oli lomau­tet­tuna, jotkut jopa pari vuotta. Valtaosa palasi kuiten­kin takai­sin, kun ajat kohe­ni­vat. Heilun­taa jatkui aina vuoteen 2014 saakka.

Vuodesta 2015 alkoi hurja nousu. Tuotan­to­mää­rät työn­te­ki­jää kohden ovat nous­seet 20–30 prosent­tia vuodessa.

YLITÖITÄ JA JOUSTOJA

Työn­te­ki­jöille kova kasvu on näky­nyt työai­ka­jous­toina, työajan keski­mää­räis­tä­mi­senä, jatku­vina ylitöinä ja monen työn siir­tä­mi­senä kahteen tai kolmeen vuoroon.

Kasvu ja muutok­set ovat aiheut­ta­neet paljon kysy­myk­siä työn­te­ki­jöi­den piirissä.

– Monen on vaikea pysyä kovassa vauh­dissa mukana. Jo muutos yhdestä vuorosta kahteen tai kolmeen on vaikea asia. Jos tällai­sessa kasvussa halu­taan olla mukana, edel­lyt­tää se myös työn­te­ki­jöiltä muutos­ten ymmär­tä­mistä ja jous­toi­hin sopeu­tu­mista, Lemet­ti­nen sanoo ja jatkaa.

– Onhan se toisaalta aika kovaa, jos tekee vaikka viisi lauan­taita putkeen ja se sitten tasoi­te­taan vuosi­työ­ai­kaan niin, ettet saakaan mitään ylityökorvauksia.

Kun Lemet­ti­seltä kysyy, mikä on ollut suurin muutos kymme­nen vuoden aikana, tulee vastaus heti.

– Tehtaan uusi johto ja uuden suku­pol­ven omis­ta­jat. Heidän kans­saan viedään nyt monia perus­asioita eteen­päin. Turval­li­suu­teen ja tiedon­kul­kuun on tullut paljon paran­nusta. Tehtaan johtaja kertoo ajan­koh­tai­sista asioista kerran kuussa tiedo­tus­ti­lai­suu­dessa ja toimi­tus­joh­taja vastaa­vasti isom­mista linjoista, minne olemme menossa. Hyvä­hän se on tietää asioista, mutta tieto lisää myös tuskaa, Lemet­ti­nen myöntää.

LAATU RATKAISEE

Hydro­line kilpai­lee mark­ki­noilla, joilla yksi asia ratkaisee.

– Laatu se on. Ei halpa­maissa pystytä tällai­seen laatuun millään. Meidän toimit­ta­mat sylin­te­rit toimi­vat siinä käytössä mihin ne on suun­ni­teltu ja ne kestä­vät pitkään. Laatua seura­taan läpi tuotan­non ja kaikki osat mita­taan jokai­sessa työpisteessä.

Hydro­line tekee kaikki sylin­te­rit asia­kas­ti­laus­ten mukaan. Kaik­ki­aan tuote­taan 1 800:aa erilaista sylin­te­riä, vuodessa 120 000 kappa­letta. Vuosit­tain tulee 100–200 uutta mallia ja saman verran pois­tuu mallis­tosta. Pienim­mät sylin­te­rit ovat 15 sent­ti­met­riä ja pisim­mät 12 metri­siä. Halkai­si­jat ovat 25–280 millimetriä.

PITKIEN PUTKIEN MIEHET

Avarassa, valoi­sassa ja hohta­van valkeassa tehdas­sa­lissa ihas­te­lemme 11 metriä pitkiä sylin­te­reitä, joita käyte­tään muun muassa tika­sau­toissa ja henki­lö­nos­ti­missa. Osa sylin­te­reistä on teles­koop­pi­var­ti­sia eli niissä on kaksi sylin­te­riä sisäk­käin, jolloin koko­nais­pi­tuus nousee yli 20 metrin.

Lemet­ti­sen työpis­teessä tapaamme hänen työpa­rinsa hitsari Eetu Vartiai­sen. Hän hioo juuri hitsaa­mansa Bronto Skylif­tille toimi­tet­ta­van reilun viisi­met­ri­sen sylin­te­rin vartta. Vartiai­nen vaih­toi pari vuotta sitten ammat­ti­aan, kun kaivin­ko­ne­kul­jet­ta­jan jatku­vat reis­su­hom­mat eivät enää maistuneet.

– Menin aikui­siällä suorit­ta­maan levy­sep­pä­hit­saa­jan tutkin­toa, tulin tänne koulun kautta työhar­joit­te­luun jigi-hitsa­riksi ja tänne olen jäänyt. Onhan tämä siis­tiä sisä­työtä verrat­tuna enti­seen. Hyvää on myös se, että kotoa käsin voi käydä töissä ja työajat ovat sään­nöl­li­set, Vartiai­nen sanoo.

Seuraa­vassa työpis­teessä metal­li­mies Arttu Harti­kai­nen kokoaa yli 30 osasta reilun tonnin painoista teles­koop­pi­sy­lin­te­riä, joka sekin on menossa Bronto Skyliftille.

– Neljä ja puoli vuotta olen ollut erilai­sissa kokoon­pa­no­hom­missa. Aiem­min olin Hydro­line Servicen palve­luk­sessa. Olin sieltä lainassa ja sitten jäin pysy­västi tänne, Harti­kai­nen sanoo.

Kari Savo­lai­nen työs­ken­te­lee Vartiai­sen ja Harti­kai­sen työpis­tei­den tuntu­massa Hydro­li­nen pisim­mällä sorvilla, jolla työs­te­tään parhaim­mil­laan 12-metri­siä sylin­te­reitä. 11 vuoden koke­muk­sella sujuu hiuk­sen paksuutta tarkem­mat työt.

– Puhumme muuta­mista millin sada­so­sista, mitä tällai­sessa sylin­te­rissä saa olla välyk­siä koko matkalla. Kun paineet ovat sylin­te­rin sisällä kovat, ei enem­pää sallita. Pitkän koneen kanssa pitää olla tark­kana, että sorvat­tava sylin­teri pyörii suorassa ja että sylin­te­ri­var­ret ovat suoria. Näissä vanhoissa sorveissa on mekaa­ni­set laake­rit, joiden säätä­mi­nen on vaati­vam­paa kuin hydrau­lis­ten sorvien kanssa, joissa auto­maa­tio huoleh­tii pitkälti säädöistä, Savo­lai­nen sanoo.

Sylin­te­rit sorva­taan monessa vaiheessa. Ensin ne rouhi­taan aihiosta. Sen jälkeen niistä pois­te­taan jänni­tys. Tämän jälkeen seuraa hieno­sor­vaus, hionta ja hitsaus. 12-metri­sen sylin­te­rin tekoon menee pari päivää aihiosta viimeistelyyn.

NAISTEN PAIKKA

Hydro­li­nen halleissa nais­ten osuus on nous­sut 15 prosent­tiin työntekijöistä.

Viisi vuotta mukana ollut Svet­lana Hyvä­ri­nen kerää pieno­sia tilauk­sen mukaan kokoonpanopisteisiin.

– Työvoi­ma­toi­mis­ton kautta pääsin tänne logis­tiik­ka­kou­lu­tuk­seen, sen jälkeen seit­se­män kuukau­den työhar­joit­te­luun ja sitten jäin tänne töihin. Tiivis tahti on ollut koko ajan.

Kokoon­pa­no­työn­te­kijä Virpi Jäsperi kokoaa kolme­kym­mentä sent­tiä pitkän sylin­te­rin vartta. Kun häneltä kysyy varteen tarvit­ta­vien osien määrää, saa savo­lai­sen vastauksen.

– No sehän riip­puu sylin­te­ristä. Ohjain ja mäntä­hän ne ovat tärkeim­mät osat. Sitten on väli­holkki ja tiivis­teitä. Kun varsi on valmis, se asen­ne­taan putkeen. Sitten se lähtee koepon­nis­tuk­seen, Jäsperi sanoo.

Vuoden alussa alka­neen työsuh­teen alkuun Jäsperi sai vanhem­milta työn­te­ki­jöiltä opas­tuk­sen tehtä­vään. Aiem­min Bilte­man myyjänä työs­ken­nel­lyttä Jäspe­riä miel­lyt­tää, että työajat ovat tasai­set kolmea vuoroa, eikä viikon­lop­puja tarvitse tehdä.

Lähet­tä­mö­työn­te­kijä Sari Rautava nostaa vankalla ammat­ti­tai­dolla pari­kym­men­ki­loi­sia sylin­te­rejä kuor­ma­la­valle. Hänellä tuli helmi­kuun alussa vuosi täyteen Hydro­li­nella, ja niin kuin moni muukin työn­tekijä, myös hän tuli töihin Hydro­li­nen järjes­tä­män koulu­tuk­sen kautta.

”Muka­vaa tänne on joka aamu tulla. Olen ainut nainen täällä lähet­tä­mössä, enkä usko, että kovin pian toista tulee, sillä aika raskasta työtä tämä on.”
SARI RAUTAVA Lähettämötyöntekijä

– Vastaan käytän­nössä yksin Valt­ran tuot­tei­den pakkauk­sesta ja lähet­tä­mi­sestä. Normaa­listi eri ihmi­set pakkaa­vat ja hoita­vat lähettämisen.

– Valt­ralla on omat ohjel­mat, minne lähe­tyk­set pitää ajaa. Se pitää hallita. Näiden tuot­tei­den pakkauk­sessa on myös oma tyylinsä, sillä nämä ovat pohja­maa­lissa eivätkä valmiita kuten useim­mat muut tuotteet.

Tuot­teita on monen­lai­sia muuta­man kilon painoi­sista yli metrin mittai­siin lait­tei­siin. Paina­vim­mil­laan tuot­teet paina­vat 30 kiloa. Niihin Rautava saa apuja naapu­rista maalaa­mon miehiltä, sillä nostu­reita ei näiden valmii­den tuot­tei­den liikut­te­luun voi käyttää.

– Muka­vaa tänne on joka aamu tulla. Olen ainut nainen täällä lähet­tä­mössä, enkä usko, että kovin pian toista tulee, sillä aika raskasta työtä tämä on, Rautava sanoo.

ROBOTTIAPULAISET

Neljä vuotta sitten taloon tullut koneis­taja Minttu Åman työs­ken­te­lee kymmen­kunta vuotta talossa olleen robo­tin kanssa. Robotti nostaa sorvat­ta­van osan auto­maat­ti­sor­ville, ja kun työ on tehty, se palaut­taa kappa­leen valmii­den osien laatik­koon ja tuo samalla uuden kappa­leen sorvat­ta­vaksi. Kaikki tämän tapah­tuu sen mukaan, miten robotti on ohjelmoitu.

– Sorvi ja robotti on ohjel­moitu toimi­maan yhdessä. Mitään koulu­tusta minulla ei tähän ole, vaan työtä teke­mällä olen oppi­nut toimi­maan robo­tin kanssa.

– Amma­tin­va­lin­ta­neu­voja suosit­teli minulle alun perin metal­lia­laa, ja kun tuossa vieressä asun, niin tänne oli helppo tulla ensin tutus­tu­maan, ja sillä tiellä tässä ollaan.

Robo­tin ja sorvin työtä valvo­taan kahdessa vuorossa ja kolman­nen eli yövuo­ron ne teke­vät itse­näi­sesti. Aina robot­ti­kaan ei tee aivan sen mukaan, miten pitäisi.

– Välillä sitä pitää ojen­taa. Jos se menee jumiin, niin kyllä minä sen kuriin saan. Annan sille silloin käskyjä tuolta ohjaus­pöy­dältä, Åman sanoo.

Vähän matkan päässä hallin keskellä on huone, jossa työs­ken­te­lee kaksi kappa­leita siir­tä­vää robot­tia ja kolman­tena hitsaus­ro­botti. Kaksi siir­to­ro­bot­tia tarjoaa hitsaus­ro­bo­tille sylin­te­rin varren ja sen silmu­kan yhteen hitsat­ta­viksi. Kun hitsaus on valmis, siir­to­ro­bo­tit poimi­vat kappa­leen valmii­den tuot­tei­den laatik­koon ja syöt­tä­vät samalla uuden varren ja silmu­kan hitsausrobotille.

KOKEMUKSEN ÄÄNI

Koneis­taja Jari Jyrälä valmis­taa CNC-koneella yksin­ker­tai­sesta aihiosta moni­mut­kaista sylin­te­rin nivel­päätä. Jyrä­län kone on sama, joka oli aika­naan ensim­mäi­nen Kuopion alueelle hankittu CNC-kone.

Myös Jyrälä on Hydro­li­nen vete­raani. Hänellä on taka­naan 35 vuotta saman työnan­ta­jan palveluksessa.

– 1984 siir­ryimme Kuopion keskus­tasta tänne Vuore­laan. Siitä tämä on kasva­nut koko ajan halli kerral­laan isommaksi.

Jyrälä työs­ken­te­lee osaval­mis­tuk­sessa, joka tuot­taa Hydro­li­nen kokoon­pa­non tarvit­se­mia osia alihan­kin­tana silloin kun alihank­ki­joi­den kapa­si­teetti ei riitä, tai hankin­tae­rät ovat niin pieniä, ettei niitä kannata talon ulko­puo­lelta tilata.

– Kun tulee nopeita tuotan­non muutok­sia, me pystymme reagoi­maan niihin. Alihank­ki­jat teke­vät massa­tuot­teita, eivätkä ne pysty reagoi­maan pieniin sarjoi­hin. Tiuk­kaa meil­lä­kin välillä tekee, ja kolmea vuoroa välillä painetaan.

Mikä sitten on saanut pysy­mään talossa 35 vuotta?

– Kai sitä on urau­tu­nut ja uskoo, ettei sitä muualla ole sen parem­paa. Tällä hetkellä meillä on kyllä hyvää se, että on todella nyky­ai­kai­set tuotan­to­ti­lat, jotka ovat varmasti Suomen huip­pua. Ei ole perin­teistä 1980-luvun kone­pa­ja­mei­nin­kiä. Ja turval­li­nen työnan­ta­ja­han tämä on ollut, paitsi mitä oli tuo vuoden 2008 lama, jolloin minä­kin olin kolme kuukautta lomautettuna.


Maalari Laila Koivistoinen.

HYDROLINE OY

PERUSTETTU 1962
KOTIPAIKKA Siilin­järvi
PÄÄOMISTAJAT Laak­ko­sen suku, Juuri Part­ners ja Ilmarinen
TUOTANTO Hydrau­li­sy­lin­te­reitä, noin 120 000 vuodessa
HENKILÖSTÖ 279, joista tuotan­nossa 223 (2017)
LIIKEVAIHTO 43 miljoo­naa euroa (2017)

TEKSTI JUKKA NORTIO
KUVAT PENTTI VÄNSKÄ