Juttu luis­taa löylyssä – ”Saunassa saa stres­sit ja lihas­ju­mit pois”

SATU OINAS

Ammat­tio­sas­ton toimistonhoitaja
Asik­kala
Päijät-Hämeen Teol­li­suus­lii­ton ao 23, Lahti

Saunassa asiat­kin ovat alasti

– Pienestä pitäen on tottu­nut, että sauna on sellai­nen paikka, jossa paran­ne­taan maail­maa, eikä siellä saa kiroilla tai pieres­kellä, kertoo asik­ka­la­lai­nen Satu Oinas.

Lapsuu­tensa Posiolla Lapissa elänyt Oinas kertoo, että sauna ja lumi ovat luon­teva yhdistelmä.

– Talvella mentiin saunasta teke­mään lumien­ke­lit, Oinas kertoo.

Sauna liit­tyy myös muis­toi­hin, joissa kotoa pois muut­ta­neet sisa­ruk­set pala­si­vat yhteen kesä­lo­mil­laan. Perheessä on seit­se­män sisarusta.

– Saunaa lämmi­tet­tiin poru­kalla. Se oli semmoi­nen yhdis­tävä tekijä, Oinas kertoo.

Saunalla usko­taan olevan myös paran­ta­via voimia. Oinas kertoo, että hänen äitinsä kuppasi perheen saunassa.

– Vanha konsti on, että jos ei ole kuumetta, sauna on paran­nus­paikka. Saunassa saa stres­sit ja lihas­ju­mit pois. Jos olen yksin saunassa, niin nostan jalat kattoon, Oinas kertoo.

Satu Oinas kertoo parhaita sauna­muis­toja ja pohtii Muri­kan maise­mien merkitystä.

Päijät-Hämeen Teol­li­suus­lii­ton ao. 23:n toimis­ton­hoi­ta­jana työs­ken­te­levä Oinas on vakio­vie­ras Murikka-opis­ton rantasaunalla.

– Aikai­sem­min jäsen­huol­to­päi­villä oli tapana heit­tää talvi­turkki. Nyky­ään sillä ei ole merki­tystä, kun olen harras­ta­nut avan­to­uin­tia, Oinas kertoo.

Muri­kan ranta­sau­nalla sähkö­sau­nan puoli on usein nais­ten puolena ja kerta­läm­mit­tei­nen puusauna mies­ten puolena. Oinas naurah­taa, että jako ei ole aivan tasa­puo­li­nen, mutta remon­tin jälkeen nais­ten­kin puoli on ollut viihtyisä.

– Jos saa valita, niin puupuo­lelle menen, Oinas sanoo.

Saunassa ollaan ilman kamp­peita muuten­kin, niin asiat­kin ovat alasti.

Sauna on perin­tei­sesti kuulu­nut ay-tapah­tu­miin. Oinas muis­te­lee lämmöllä 1990-luvun nuori­so­ta­paa­mi­sia, joihin kuului­vat isot saunat ja muka­vat meiningit.

Kotio­loissa Oinas kylpee talo­yh­tiön lenk­ki­sau­nassa ja omalla sauna­vuo­rolla. Lenk­ki­sau­nassa sosi­aa­li­nen puoli koros­tuu ja keskus­te­lut soljuvat.

Sauna tuntuu rentout­ta­van myös keskus­te­luja. Lauteilla voi olla taval­lista helpom­paa sanoa asiat ääneen.

– Saunassa ollaan ilman kamp­peita muuten­kin, niin asiat­kin ovat alasti.

KOSTI HONKAVUO

Varas­to­mies, pääluottamusmies
Helo Oy, Hanko

Hiki irti erilai­sissa saunoissa

– Tykkään sauno­mi­sesta ja sauna­kult­tuu­rista, niin on kiva fiilis olla kiukaita teke­vässä firmassa töissä, hanko­lai­nen Kosti Honka­vuo kertoo.

Hän työs­ken­te­lee varas­to­mie­henä Sauna360 Oy:n (enti­nen Helo Oy) tehtaalla. Jatkossa tarkoi­tus on työs­ken­nellä kiukai­den kasauk­sen puolellakin.

Tehtaan yhtey­dessä on moni­puo­li­nen saunamaailma.

– Meren rannassa on sauna­ra­ken­nus, jossa firman johto voi ottaa vastaan vieraita ja esitellä kiukaita, Honka­vuo kertoo.

Myös henki­lö­kun­nan virkis­tys­ta­pah­tu­mia pide­tään meren­ran­nan edus­tus­ti­loissa. Ranta ja sauna ovat Honka­vuon mukaan hyvä yhdistelmä.

– Kun saa nahan lämpi­mäksi, niin uinti­ko­ke­mus on parempi.

Honka­vuo ei pidä itse­ään sauno­jen asian­tun­ti­jana, mutta yksi toimiva vinkki hänellä on antaa saunaan kuin saunaan.

– Kun kivi­massa on isompi, saa muhkeam­mat löylyt.

Nykyi­sessä asun­nos­saan Honka­vuolla ei ole perin­teistä sauno­mis­mah­dol­li­suutta, mutta lämpi­mään hän pääsee siltikin.

– Kotoa löytyy yhden istut­tava infra­pu­na­huone. Kylminä aikoina siellä tulee istuttua.

Infra­pu­na­sauna ei tunnu kovin kuumalta, mutta hetken istu­mi­sen jälkeen hiki irtoaa herkästi.

– Tässä versiossa lämpö­tila nousee 65 astee­seen. Siellä hikoi­lee pari kertaa enem­män kuin taval­li­sessa saunassa. Lämpö porau­tuu syvem­mälle, Honka­vuo vertailee.

Infra­pu­na­huone on Honka­vuon kylpy­huo­neessa, jonne sen pystyt­tä­mi­nen vei noin puoli tuntia. Pois muut­taessa lämpö­huo­neen voi purkaa ja ottaa mukaan.

– Jos ei voi raken­taa omaa saunaa, niin ir-huone on ihan jees, Honka­vuo pohtii.

Sauna on niin vahvasti kult­tuu­rissa, että se raken­ne­taan minne vaan.

Perin­tei­seen puusau­naan hän pääsee vanhem­piensa luona. Honka­vuo muis­te­lee, että lapsuusai­kana sauno­mi­nen oli perheen yhtei­nen ohjelmanumero.

– Koko perhe hipsut­teli talo­nyh­tiön saunaan tiet­tynä aikana. Sieltä on saanut veriin sauno­mi­sen kulttuurin.

Sauna on suoma­lai­suu­dessa niin syvällä, että ulko­puo­lelta katsoen touhu voi vaikut­taa erikoi­sel­ta­kin. Esimer­kiksi Pyhä­sal­men kaivok­sella sauna on 1,5 kilo­met­rin syvyydessä.

– Sauna on niin vahvasti kult­tuu­rissa, että se raken­ne­taan minne vaan, Honka­vuo sanoo.

KARI OIKOLA

Auto­na­sen­taja, pääluottamusmies
Kerava
Veho Oy Koivu­haka, Vantaa

Sosi­aa­li­nen paikka

– Kylvet­tyä tulee aina kun mahdol­lista, vähin­tään neljä kertaa viikossa, kera­va­lai­nen Kari Oikola kertoo.

Auto­na­sen­ta­jana Veho Oy:ssä työs­ken­te­le­vän Oiko­lan sauna­viik­koon mahtuu talo­yh­tiön lenk­ki­sauna, oma sauna­vuoro, työpai­kan sauna sekä mökkisauna.

– Savusauna on suosik­kini. Aiem­min appiu­kolla oli pieni savusauna. Se oli kaik­kein paras, Oikola kertoo.

Omate­koi­sen savusau­nan lämmi­tys oli taito­laji, jossa piti osata säädellä savun korkeutta sisä­ti­loissa, ja häkä­löy­lyt piti lyödä oikealla tyylillä.

Oikola pohti savusau­nan siir­toa omalle mökille, kun Pohjois-Karja­lassa sijain­nut appiu­kon paikka piti myydä. Siirto olisi kuiten­kin ollut niin kallis, että sauna jäi paikoilleen.

– Se oli hieno sauna, vaikka vaimo sanoi, että siellä enem­män sotkeu­tui kuin puhdis­tui, Oikola kertoo.

Oman mökin puuläm­mit­tei­nen sauna on seuraa­vaksi paras vaih­toehto. Pitkät rauhal­li­set löylyt ja saunao­lut kuulu­vat asiaan.

– 60–70 astetta riit­tää mökki­sau­nassa. En ole himo­löy­ly­not­taja, Oikola kertoo.

Silloin ja tällöin Oikola käyt­tää mökki­sau­nassa hajus­tetta, kuten sauna­ter­vaa. Myös sauna­vihta kuuluu harvak­sel­taan välineistöön.

– Vähem­män vihdon, mutta siitä saa tuok­sun saunaan.

Paksu­nah­kai­set saat­ta­vat vihtoa havu­puusta tehdyllä vihdalla, mutta Oikola ei lukeudu heihin.

– Kerran tai kaksi olen lait­ta­nut koivun­vih­dan sekaan kata­jan oksan.

Varhai­sim­mat sauna­muis­tot vievät Nurmijärvelle.

– Lapsuu­dessa mentiin hanki­kan­toa pitkin serk­ku­jen luo piha­sau­naan. Silloin ei ollut vielä omaa saunaa. Se jäi pienelle pojalle mieleen, Oikola muistelee.

Aiem­min rivi­ta­lossa asunut Oikola kertoo, että silloi­sen talo­yh­tiön lenk­ki­sau­nassa kokoon­tui sauna­par­la­mentti, jossa puitiin yhtiön asiat ja ylei­sem­mät­kin jutut.

– Jos on enem­män väkeä saunassa, niin se menee maail­man­pa­ran­ta­mi­seksi, Oikola toteaa.

Jos on enem­män väkeä saunassa, niin se menee maailmanparantamiseksi.

Ammat­tio­sas­ton tapah­tu­missa sauna on usein lämpimänä.

– Halli­tuk­sen kanssa on käyty kerran vuodessa savusau­nassa, Oikola antaa esimerkin.

Murikka-opis­ton ranta­sauna on tuttu paikka, jossa juttu luis­taa sulavasti.

– Onhan se sellai­nen sosi­aa­li­nen paikka. Tulee uusia tuttuja ja kuulee kuulu­mi­sia, miten muualla menee, Oikola kertoo.

SARI LIIKALA-JALONEN

Teks­tii­li­työn­te­kijä, pääluottamusmies
Kankaan­pää
Univi­sio Oy, Jämijärvi

Lämpöä kylmään ja pimeään

– Puuläm­mit­tei­nen sauna on ehdo­ton, sanoo kankaan­pää­läi­nen Sari Liikala-Jalo­nen.

Hänelle taval­li­nen sauno­mis­tahti on kahdesta kolmeen kertaa viikossa.

– Omassa asun­nossa ei ole saunaa, mutta miesys­tä­vän luona pääsen käymään saunassa, Liikala-Jalo­nen kertoo.

Puuläm­mit­tei­nen sauna on ykkös­va­linta, mutta miel­lyt­tä­vät löylyt on mahdol­lista saada sähkösaunassakin.

– Vuolu­ki­vi­kiuas antaa tasai­sesti lämpöä, eikä ollut niin kuivaa, kuin taval­li­sessa sähkö­sau­nassa, Liikala-Jalo­nen kertoo kokemuksesta.

Monet lapsuus­muis­tot liit­ty­vät saunomiseen.

– Lapsuu­desta on jäänyt mieleen, kun isä meni lumi­han­keen saunasta. Se tuntui aivan ihmeel­li­seltä silloin.

Myös sauna­vih­dan tuoksu liit­tyy lapsuu­den muistoihin.

– Varsin­kin juhan­nus­sau­naan tehtiin vihta, Liikala-Jalo­nen kertoo.

Suoma­lai­sessa perin­teessä myös sauna ja tanssi ovat nivou­tu­neet yhteen tele­vi­sio-ohjel­man kautta.

– Saunan jälkeen yleensä laitet­tiin telk­kari auki ja tans­sit­tiin lauan­tai­tans­sit, Liikala-Jalo­nen kertoo.

Hänellä ei ole suoraa vastausta, miksi sauna liit­tyy juuri suoma­lai­suu­teen, mutta maan­tie­teellä voi olla oma vaikutuksensa.

– Ehkä se on se, että täällä on kylmää ja pimeää pitkän aikaa.

Saunan jälkeen yleensä laitet­tiin telk­kari auki ja tans­sit­tiin lauantaitanssit.

Univi­sio Oy:llä teks­tii­li­töitä tekevä Liikala-Jalo­nen kertoo, että sauna yleensä liit­tyy työpai­kan virkis­tys­ta­pah­tu­miin, joita kyllä­kin on harvoin.

Murikka-opis­ton ranta­sau­nassa Liikala-Jalo­nen kävi ensim­mäi­sen kerran tämän vuoden touko­kuussa. Aiem­min koulu­tus­reis­suilla aika­tau­lut ovat olleet sellai­sia, että sauno­mi­nen on jäänyt.

Liikala-Jalo­nen ei tunnista, että sauna­kes­kus­te­luissa olisi eri teemoja kuin keskus­te­luissa yleensä. Lauteilla puhu­taan kaikesta taivaan ja maan väliltä.

– Mitä sattuu olemaan mielen päällä, niistä tulee keskus­tel­tua. Miesys­tä­vä­kin on ay-toimin­nassa, niin helposti lipsah­taa keskus­telu sinne.

SAMI LAHTI

Painaja, paino-osas­ton luottamusmies
Puna­Musta Oy, Tampere

Löyly luo yhteisöllisyyttä

– Perin­tei­nen puusauna on paras. Kesä­ai­kaan tynny­ri­sauna lämpiää mökillä joka päivä, kun ollaan paikalla. Talvella kotona tulee käytyä perjan­taina ja lauan­taina sähkö­sau­nassa, kertoo tampe­re­lai­nen Sami Lahti.

Neljän istut­tava tynny­ri­sauna on ollut kesä­pai­kalla nyt viiti­sen vuotta.

– En ikinä kovin kuumaksi lämmitä, niin lähtee tosi pehmoi­set löylyt, Lahti kertoo.

Hänen saunas­saan tuok­suu usein minttu tai muu hajuste, jota lapset pääse­vät annos­te­le­maan vuorotellen.

Oma kesä­paikka ei ole aivan järven rannassa, mutta saunan päälle pääsee helposti kupli­vaan veteen.

– Lapset viih­ty­vät, kun pääsee teras­sille suoraan poream­mee­seen, Lahti kertoo.

Kesä, mökki ja sauna ovat erot­ta­ma­ton kolmikko.

– Vanhem­pien mökillä on pienestä pitäen saunottu. Sauna kuuluu päivän päät­teeksi mökkei­lyyn, Lahti sanoo.

Puna­Musta Oy:n rotaa­tio­pai­nossa pain­ajana työs­ken­te­levä Lahti kertoo, että työpai­kalla ei enää ole saunaa.

– Sauna oli kont­to­rin puolella niin vähällä käytöllä, että se puret­tiin tilan­puut­teessa varastoksi.

Ammat­tio­sas­ton toimis­tolla sauna kuiten­kin on, joten jäsen­ta­pah­tu­missa ja kokous­ten jälkeen on mahdol­lista ropsaut­taa löylyt.

Myös Murikka-opis­ton saunat ovat Lahdelle tuttuja.

– Siellä jaetaan työmaa­ko­ke­muk­sia. Kerro­taan, mitä työnan­taja on tällä kertaa keksinyt.

Saunassa ollaan vähän kuin kave­ri­po­ruk­kaa, vaikka ei ennes­tään tunnettaisikaan.

Teol­li­suus­liit­to­lai­silla työpai­koilla tehdään monen­lai­sia töitä, joista Muri­kan lauteilla pääsee kuulemaan.

– Saunassa ollaan vähän kuin kave­ri­po­ruk­kaa, vaikka ei ennes­tään tunnet­tai­si­kaan. Se tuo paljon lisää yhtei­söl­li­syyttä, Lahti pohtii.

Yhtei­söl­li­syys näkyy myös löyly­jen lyön­nissä, sillä kave­ria ei yritetä tiput­taa lauteilta.

– Harvem­min siellä rankai­si­joita on, Lahti sanoo.

Sauna on syvällä kult­tuu­rissa, joten maailma ilman saunaa olisi aina­kin suoma­lai­selle kovin erilainen.

– Jos ei tiedä parem­masta, voisi elää ilman­kin. Kun tietää parem­masta, osaa odot­taa, että pääsee heit­tä­mään löylyt.