Arto Hele­nius: Rauta­nen ja Villilä

Herrat Rauta­nen ja Villilä istui­vat tapansa mukaan Klubilla pohti­massa maail­maa ja bisnek­siä. Rauta­nen kehus­keli olevansa aika haka teke­mään paikal­li­sia sopi­muk­sia. Herra Villilä pyysi Rautasta vähän täsmen­tä­mään, millä hän tällä kertaa elvistelee.

– No, sain kiin­nos­ta­van tarjous­pyyn­nön ja laskes­ke­lin, että ihan taval­lista päivä­työtä tessin mukaan tehden ei hommaa saisi millään tehdyksi. Piir­te­lin pape­rille kuviot ja määrä­sin firman pääluot­ta­mus­mie­hen paikalle. Pyöri­tel­tiin kuviota ja todet­tiin, että tarvit­tai­siin sopi­mus työajoista ja pitem­mistä työvuo­roista, työai­ka­pan­kista sekä vuosi­lo­mista. Sen uuden tilauk­sen teke­mi­seen nimit­täin tarvi­taan niin kovaa ammat­ti­tai­toa, ettei sellai­sia miehiä saa ulko­puo­lelta edes palkat­tua. Omalla poru­kalla saadaan tehtyä, ja kesällä ja syksyllä miehillä onkin sitten aika kevyitä työvuo­roja, kun tasaamme työai­koja ja pidämme pank­ki­tun­teja pois. Miehet kyllä menet­tä­vät ylityö­tun­teja, mutta saavat sitten loppu­vuo­desta tulos­palk­kioina vähän parem­min. Ilman sopi­mista tämä ei olisi onnis­tu­nut. Tältä pohjalta panin tarjouk­seen vastaukset.

Villilä kuun­teli tarkasti Rauta­sen selvi­tystä, sillä hän oli sattu­nut saamaan tuon saman tarjouspyynnön.

Villilä hörp­päsi viimei­sen konjak­kinsa ja sanoi Rauta­selle, että semmoi­sen pake­tin sinä sitten teit, olet sinä aika poika. Sitten Villilä painui taksilla kont­to­ril­leen. Muuta­man tunnin suun­ni­tel­tu­aan myös hän lähetti vastauk­sen tarjous­pyyn­töön. Seuraa­vana aamuna Villilä otti työpai­kan miehet koolle ja kertoi, että nyt alkaa uusi kova homma virmassa. Saatte painaa pitkää päivää, pankaa ylös mitä olette tehneet, ja sitten kun toimi­tus lähtee, on hillo­tolppa odottamassa.

Ilman osapuolta ei synny sopi­muk­sia, ja ilman sopi­musta ja liiton tukea ei tule työte­ki­jä­myön­teistä tulkin­taa, aina­kaan aina.

Villilä voitti tarjous­kil­pai­lun reilusti edul­li­sem­malla tarjouk­sella. Työt alkoi­vat, pojat painoi­vat pitkää päivää ajatel­len, että pomo oli reilusti luvan­nut, että nyt saa tehdä pitkää päivää ja hillo­tolppa odot­taa lopussa. Työ valmis­tui ja luovu­tet­tiin, ja kont­to­rilta kuul­tiin, että hommasta oli jo pantu lasku tilaa­jalle. Tuli­sipa tili­päivä. Työmie­het veivät lappusi­aan Villi­län palkan­las­ki­jalle tai antoi­vat niitä suoraan Villi­lälle ajatel­len, että näin tässä on sovittu. Mutta kun tili­päivä tuli, oli vain perus­palkka tulossa, ei lant­tia­kaan lisää. Miehet meni­vät valit­ta­maan ja saivat vastauk­seksi, että ei mitään ole sovittu eikä muuta ole luvattu kuin se, että saatte tehdä työtä. Koska virma muuten­kaan ei kuulu mihin­kään työnan­ta­ja­liit­toon, ja päätoi­mia­laksi on kirjattu kauppa ja henki­lös­tö­vuo­kraus, ei tämä oma työ ole minkään tessin alaista. Tämän Villilä ilmoitti myös olevan työnan­ta­jan tulkinta ja näin ehdot­to­masti voimassa.

Tuttu tuomari vahvisti työmie­hille Villi­län olevan oikeassa, ja että ainut keino olisi haas­taa työnan­taja oikeu­teen. Kun miehet uhka­si­vat Villi­lää oikeu­della, tämä vastasi vain, että siitä tulee päätös aikai­sin­taan vuoden päästä ja kustan­nuk­set ovat monta kymmentä tuhatta. Ja hän kertoi myös, että Verot­taja on jo hake­nut yritystä konkurs­siin. Villilä lisäsi, että hän on jo purka­nut vuokra­so­pi­muk­sen vanhan yhtiön kanssa, sillä näissä tiloissa aloit­taa Uusi Villilä Invest jo parin kuukau­den päästä.

Illalla Klubilla Villilä kysyi ystä­väl­tään Rauta­selta, vieläkö tämä on kova sopi­mi­aan asioita. Rauta­nen kuiten­kin halusi mieluum­min puhua joului­sesta golfmatkastaan.

Ilman osapuolta ei synny sopi­muk­sia, ja ilman sopi­musta ja liiton tukea ei tule työte­ki­jä­myön­teistä tulkin­taa, aina­kaan aina.

Kirjoit­taja on Teol­li­suus­lii­ton kansain­vä­li­sen edun­val­von­nan erityisasiantuntija.