Tien päällä järjestäjän mukana – ”Yhdessä voimme saada paljon aikaiseksi”

Teollisuusliiton järjestäjän Jari Pekkarisen työhön kuuluvat työpaikkavierailut, ihmisten kohtaaminen ja tiedon lisääminen. Pyhännän seudulla toimipaikkapyyhkäisyjen keskiössä oli mekaanisen metsäteollisuuden muuttunut työehtosopimustilanne.

18.11.2021

Maisema vaihtuu, kun Teollisuusliiton järjestäjä Jari Pekkarinen kaasuttaa pohjoispohjalaista asvalttitietä matkallaan Oulusta kohti Pyhäntää.

Pekkarisen ohjelmassa on työpaikkapyyhkäisyjä mekaanisen metsäteollisuuden sopimusalan yrityksissä, joista ei ole ennakkoon tarkkoja tietoja esimerkiksi järjestäytymisen asteesta tai valituista luottamushenkilöistä.

Pyyhkäisyjen tavoitteena on muun muassa päivittää yritysten tiedot, luoda suhteita työpaikoille, jakaa tietoa työehtosopimustilanteesta ja hankkia uusia jäseniä Teollisuusliittoon.

– Tapaamisia ja puhelinsoittoja. Kysellään ja kuunnellaan, Pekkarinen kertoo järjestäjän työstä.

Työn perusasia ovat ”yks-ykköset”, eli kasvokkaiset kohtaamiset työntekijöiden kanssa. Nyt keskustelujen keskiössä on muuttunut työehtosopimustilanne.

TYÖEHDOT YRITYSKOHTAISESTI

Työnantajapuolen Metsäteollisuus ry ilmoitti lokakuussa 2020 lopettavansa työehtosopimusten tekemisen. Teollisuusliiton näkökulmasta tämä tarkoittaa, että noin 200 yrityksen kanssa on neuvoteltava yrityskohtaiset työehtosopimukset.

– Nyt jokainen työpaikka taistelee itse, Pekkarinen toteaa.

Valtakunnalliset yleissitovat työehtosopimukset ovat luoneet sopimusaloille selkeyttä: työehtojen minimiehdot ja palkankorotukset ovat olleet kaikille samat. Menossa olevalla sopimuskierroksella ehdot sorvataan yrityskohtaisesti.

– Porukka on alkanut herätä. Ihmiset ovat huolissaan, Pekkarinen kertoo.

Yritysvierailuilla kerrataan perusasioita, eli mistä työehdot tulevat. Monille on yllätys, että lakiin perustuvat minimiehdot ovat suppeat verrattuna työehtosopimuksiin.

– Laissa on esimerkiksi vain yksi palkallinen arkipyhä, Pekkarinen kertoo ja viittaa itsenäisyyspäivään.

Myös muun muassa lomarahat, pekkaspäivät ja vuorolisät perustuvat työehtosopimuksiin.

Porukka on alkanut herätä. Ihmiset ovat huolissaan.

Työehdot neuvotellaan yhteisvoimalla, eli liittoon kuuluminen on tärkeää. Korkea järjestäytymisaste myös hillitsee työnantajan intoa irtiottoihin.

– Yhdessä voimme saada paljon aikaiseksi, Pekkarinen sanoo.

KESKUSTELUYHTEYS TAVOITTEENA

Pyhännällä Pekkarisen seuraan liittyy Pyhännän Puutyöväen ammattiosasto ry:n edustajana pääluottamusmies Harri Pernu. Paikallistuntemus on tärkeä apu toimipaikkapyyhkäisyillä.

Pekkarinen kerää auton takakontista mukaansa tarvittavat materiaalit, joihin kuuluu muun muassa työehtosopimusten merkityksestä kertovia esitteitä. Joillain reissuilla kontissa saattaa olla videotykki, jos on tarvetta esitellä liiton toimintaa isolle yleisölle.

Seuraavaksi puetaan korona-ajan vaatimusten mukaisesti kasvomaskit ja astellaan paikalliselle sahalle. Toimisto löytyy ensiksi avatun oven takaa, ja toimitusjohtajakin on paikalla.

Pyhännän Puujalostus Oy:n toimitusjohtajan Teijo Makkosen kanssa käydään läpi sahan tilannetta, työntekijämäärää, tuotteita ja näkymiä. Yrityskohtaisia työehtosopimusneuvotteluja alustetaan vaihtamalla yhteystietoja. Työntekijöiden tapaamiset sovitaan tehtäväksi Pekkarisen seuraavalla vierailulla.

Tapaamista voi pitää onnistuneena, sillä keskusteluyhteys saavutettiin, tietoja vaihdettiin ja tes-tilanne tuli päivitetyksi.

Pekkarinen toteaa, että keskustelemaan pääsy ei ole itsestäänselvyys. Hän kertoo esimerkin toisesta yrityskäynnistä, jossa vastaanotto oli tyly.

– Toimitusjohtaja totesi, että ei tänään, ei huomenna, ei koskaan, Pekkarinen muistelee.

AJATUSTENVAIHTOA KAHVITAUOILLA

Seuraavaksi auton keula kääntyy kohti Piippolaa, jossa kohteena on karmeja valmistava Pyhännän Puu-Top Oy. Toimipisteessä tavoitetaan työnjohtoa, mutta samalla selviää, että toimitusjohtaja työskentelee yrityksen toisessa toimipisteessä Pyhännällä.

Piippolassa päästään tapaamaan karmitehtaan työntekijöitä. Sattumalta on juuri alkamassa kahvitauko, joten tekijät kokoontuvat kahvin ja eväsleipien äärelle.

Pekkarinen kertoo tes-tilanteesta ja vaihtaa leppoisasti ajatuksia työntekijöiden ja työnjohdon kanssa. Kahvitauon päättyminen päättää myös vierailun tässä toimipisteessä.

Seuraavaksi suunnataan takaisin Pyhännälle tapaamaan toimitusjohtaja Hannu Hjulbergia, joka ohjaa Pekkarisen ja Pernun yrityksen neuvotteluhuoneeseen. Myös Hjulbergin kanssa käydään läpi yrityksen tilannetta, työntekijämäärää ja tes-asetelmia.

Ajatustenvaihdon päätyttyä alkaa tässäkin toimipisteessä kahvitauko, joten Pekkarinen suuntaa jälleen taukotilaan keskustelemaan työntekijöiden kanssa järjestäytymisestä, työehdoista ja yrityskohtaisista työehtosopimuksista.

Kun kahvit on juotu, on aika poistua työpaikalta.

ONNISTUNUT PYYHKÄISYPÄIVÄ

Pyyhkäisyjen jälkeen on aikaa koota ajatuksia päivän aikana koetusta.

Kahden yrityksen ja kolmen toimipisteen pyyhkäisypäivä oli kaikkiaan onnistunut, sillä keskustelemaan päästiin sekä yritysten johdon että työntekijöiden kanssa. Tietoisuutta yrityskohtaisten työehtosopimusten ja järjestäytymisen tarpeesta saatiin levittyä.

– Siitä se lähtee. Toivottavasti tästä poikii seuraaviakin kohtaamisia, Pekkarinen toteaa.

Päivän aikana kirkastui kuva, että monille yrityksille sopimusalakohtaisella yleissitovalla tes-linjalla jatkaminen olisi ollut hyvä vaihtoehto. Valtakunnallisten liittojen neuvottelemat työehdot ja palkankorotukset ovat kaikille samoja, eikä joka talossa tarvitse käyttää resursseja neuvotteluihin. Muuttuneessa tilanteessa lisätiedoille on tarvetta.

Myös työvoimapula on tullut ilmi työpaikkapyyhkäisyillä. Töitä on enemmän kuin tekijöitä, joten yrityksissä on vähän intoa yrittää työehtojen heikentämistä.

TYÖTÄ, JOLLA ON MERKITYS

Pakkaspäivä alkaa kääntyä iltaa kohti. Valo vähenee ja lumisade voimistuu. Pekkarinen suuntaa yöksi Kajaaniin, josta hän jatkaa seuraavana päivänä toimipaikkapyyhkäisyille Kuhmoon.

Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun reissulta Pekkarinen palaa kotiin Valkeakoskelle. Tes-kampanjan aikana ajokilometrejä kertyy 1 500–2 000 viikossa.

– Ei tätä tekisi, jos ei jaksaisi tai haluaisi, Pekkarinen sanoo.

Vuoden ja kaksi kuukautta ammattiosastojärjestäjänä Keski-Uudellamaalla ja reilun neljä kuukautta Teollisuusliitossa järjestäjänä työskennellyt Pekkarinen teki aiemmin töitä pakkauskalvoja valmistavassa kemianteollisuuden tehtaassa, jossa hän oli työsuojeluvaltuutettuna 18 vuotta.

Vuonna 2019 tehtaalla pidetty järjestämiskampanja oli Pekkarisen ensikosketus järjestämistoimintaan. Seuraavaksi vuorossa oli järjestäjäkurssin käyminen.

– Kurssi avasi silmiä, Pekkarinen kertoo.

Ei tarvitse pelätä ei-vastausta. Se on mahdollisuus kysyä, miksi ei.

Kiperien keskustelujen käyminen ja vastaväitteiden purkaminen ovat järjestäjän työn keskiössä. Kasvotusten viesti välittyy aidosti ja keskustelukumppanien sitoutumisen aste on korkea.

– Ei tarvitse pelätä ei-vastausta. Se on mahdollisuus kysyä, miksi ei, Pekkarinen antaa esimerkin.

Pyhännän seudulla työntekijöiden tapaamisista jäi päällimmäisenä mieleen palaute ”kiva, kun tulitte käymään”.

– Se auttaa jaksamaan. Tällä työllä on merkitystä, Pekkarinen sanoo.

TEKSTI JA KUVAT ANTTI HYVÄRINEN