Jutta Vihonen: Paluu normaaliin – milloin ja millaiseen?

Ammatil­li­sista opiske­li­joista 43 pros­ent­tia koki ammatil­lisen osaamisen jääneen heikom­mak­si korona-aikana opiskel­lessa, kuin mil­laisek­si se olisi voin­ut kehit­tyä (Owal Group, kevät 2021). Ymmär­rän sen hyvin: har­val­la opiske­li­jal­la on kotona hit­sausvä­lineitä tai ammat­ti­maista val­oku­vauskalus­toa, joil­la suorit­taa ammatil­lisia tutkin­nonosia etäopin­to­jen aikana.

Mil­laista on opiskelu koronara­joi­tusten jäl­keen? Ainakin sen on olta­va ensisi­jais­es­ti lähiope­tus­ta, ja jokaisen opiske­li­jan osaamis­ta­so on varmis­tet­ta­va etäope­tus­jak­so­jen jäl­keen. On huomioita­va, että pan­demia-aikana astui voimaan oppivelvol­lisu­usiän laa­jen­e­m­i­nen 18 ikävuo­teen saak­ka. Tästä syksys­tä alka­en annetaan opiske­li­jalle mak­sut­tomat opiskelu­ma­te­ri­aalit kaikille ensim­mäistä tutk­in­toaan suorit­taville. Nämä ovat iso­ja uud­is­tuk­sia kohti tasa-arvoisem­paa ja saavutet­tavam­paa ammatil­lista opiskelua. Tulev­ina vuosi­na on panos­tet­ta­va uud­is­tusten seu­ran­taan ja kehi­tyk­seen.

Opiske­li­joiden mie­len­ter­veysongel­mat ja jak­samis­vaikeudet ovat lisään­tyneet, samal­la kun yhteisöl­lisyys on kokenut kol­hu­ja. Ammatil­lisil­la opiske­li­joil­la yhteisöl­lisyy­den muo­dos­tu­mista vaikeut­taa opin­to­jen hajanaisu­us oppi­laitok­ses­sa ja työ­paikoil­la. Mie­len­ter­veysongel­mat ovat yleistyneet yhteiskun­nas­sa jo ennen koron­aa, eikä pan­demia-aika ole tilan­net­ta aut­tanut. SAKKI onkin muun muas­sa vaat­in­ut muiden opiske­li­ja­jär­jestö­jen kanssa Ter­api­atakuu-lakiehdo­tuk­sen toteut­tamista, joka tur­vaisi lyhytkestoisen psykososi­aalisen avun ilman lääkärin diag­noosia.

Etäope­tus ei saa olla ensisi­jainen muo­to, mut­ta hyvin toteutet­tuna se on yksi jous­ta­van opiskelun muo­to.

Ei pahaa ilman jotain hyvääkin. Paljon par­jat­tu etäope­tus on kehit­tynyt, sil­lä etäopiskelun hyö­tyjä on sovel­let­tu akti­ivis­es­ti ammatil­liseen koulu­tuk­seen kaut­ta maan. Olenkin kiitel­lyt koulu­tuk­sen jär­jestäjiä pan­demia-aikana eri­tyis­es­ti kyvys­tä etsiä uusia toim­intat­apo­ja muut­tuvas­sa tilanteessa. Etäope­tus ei mielestäni saa olla ensisi­jainen muo­to, mut­ta hyvin toteutet­tuna se on yksi jous­ta­van opiskelun muo­to niille, jot­ka siitä hyö­tyvät. Tänä syksynä on pääosin päästy palaa­maan lähiopetuk­seen oppi­laitok­si­in ja on tärkeää, että opin­not saadaan jär­jestet­tyä jatkos­sakin ilman pitk­iä etäopin­to­jak­so­ja.

Ammatil­lises­sa koulu­tuk­ses­sa yksi tärkeimpiä seikko­ja on aina ollut verkos­toi­tu­mi­nen työelämään työ­paikalla tapah­tu­van oppimisen myötä. Olen itse saanut ensim­mäisen vakidu­u­ni­paikan jatku­mona työssäop­pimi­sista ja kesä­työstä opiskelu­paikkakun­nal­la. Oppi­laitosten ja yri­tys­ten väli­nen yhteistyö on tärkeää työn ja koulutet­tavien määrän kohtaan­non kannal­ta sekä laadukkaiden työssäop­pimis­ten luomisek­si. Myös työ­paikoil­la on oma vaiku­tuk­sen­sa nuoren opin­toi­hin ja toivon, että jokainen pyrkii osaltaan tekemään opiske­li­jan har­joit­telus­ta antoisan ja tule­vaisu­u­teen tähtäävän.

Uskon, että yhdessä tekemäl­lä kaik­ki sujuu parem­min. Sama pätee uusien ammat­ti­lais­ten koulut­tamises­sa, nuorten yhteiskun­taan kiin­nit­tymisessä ja koro­nan tor­ju­mises­sa. Yhteistyön merk­i­tys kaikkial­la on jälleen koros­tunut, joten tue­taan ja aute­taan toinen tois­tamme.

JUTTA VIHONEN
Kir­joit­ta­ja on Suomen Ammat­ti­in Opiskele­vien Liit­to – SAKKI ry:n puheen­jo­hta­ja.

22.9.2021