Öljyvärimaalaus vei Mika Rajalammen mennessään jo alakouluikäisenä.

Maise­mia kankaalle öljyväreillä

Öljy­vä­ri­maa­laus vei Mika Raja­lam­men mennes­sään jo alakou­lui­käi­senä. Häntä viehät­tää erityi­sesti maise­ma­maa­laus. Siinä häntä puhut­te­le­vat valot, varjot ja harmaan eri sävyt.

22.4.2021

MIKA RAJALAMPI

Hitsaaja
Orive­den Ohut­le­vy­tek­niikka Oy
Ruovesi

Vaalean omako­ti­ta­lon oven­pie­lessä on pale­tin­muo­toi­nen kyltti. Siinä lukee Atel­jee Mika Raja­lampi. Sisällä talossa harras­ta­ja­maa­lari aset­tuu teli­neensä eteen.

– Tämä on haus­kaa puuhaa, sanoo kolmi­sen­kym­mentä vuotta öljy­vä­ri­maa­lausta harras­ta­nut ruove­te­läi­nen Mika Raja­lampi.

Maalaus­te­li­neessä hänen edes­sään on keske­ne­räi­nen työ. Se on näkymä talvi­selle Helvetinjärvelle.

– Kun alan maalata, suljen kaiken muun ulko­puo­lelle. Minusta tulee erakko, ja aika menet­tää merkityksensä.

Teli­neen vieressä on matala, pyörillä kulkeva apupöytä. Sitä peit­tää lasi­levy, joka toimii palet­tina. Raja­lampi puris­taa pale­tille värejä tuubeista.

– Värejä ei tarvitse olla valta­vasti. Muuta­malla perus­vä­rillä pärjää pitkälle. Käytän sitruu­nan­kel­taista, kadmiu­min­kel­taista, paria punaista ja paljon sini­sen eri sävyjä.

Pale­tilla on aina valkoista, mutta mustaa Raja­lampi tarvit­see harvoin.

– Värit ovat yhden­lai­sia työka­luja. Niitä oppii ajan kanssa käyt­tä­mään. Jos ostan jonkin uuden sävyn, vie aikansa, että olen sen kanssa sinut.

“MAALAAN FIILIKSEN MUKAAN”

Raja­lam­men taulut perus­tu­vat usein hänen otta­miinsa luon­to­ku­viin. Toisi­naan maalaus syntyy sano­ma­leh­ti­ku­vasta tai jonkun kirjan kuvituksesta.

– En jäljit­tele valo­ku­vaa, vaan otan siitä idean. En voi maalata esimer­kiksi puun jokaista oksaa, vaan luon puusta erään­lai­sen illuusion, jota katso­jan silmä täydentää.

Kotona sijait­se­van atel­jeensa lisäksi Raja­lampi maalaa luon­nossa, myös talvella. Hän saat­taa pakata pale­tin ja värit autoon jo pikkutunneilla.

– Ei se kelloa katso. Maalaan ihan fiilik­sen mukaan, miten milloin­kin. Välillä minulla ei ole aikaa tai fiilistä, mutta silloin­kin työs­tän keske­ne­räi­siä tauluja mielessäni.

Raja­lampi ikuis­taa kankaalle usein koti­kun­tansa Ruove­den maise­mia Pirkan­maalla, mutta vuosien varrella maalat­ta­vaa on löyty­nyt myös Aulan­golta, Hailuo­dosta, Kolilta ja Lapista.

– Minua kieh­too maalaa­mi­sessa se, että näen edes­säni maise­man kolmiu­lot­tei­sena ja yritän siir­tää sen kaksiu­lot­tei­selle pinnalle. Se on haaste, johon haluan vastata.

TALVIMAISEMAT SUOSIKKEJA

Raja­lampi oli jo lapsena inno­kas piir­täjä. Maalaa­mi­sesta hän kiin­nos­tui alakou­luiässä vierail­les­saan tutta­va­per­heen luona.

– Katse­lin, kun perheen isä maalasi ja ajat­te­lin, että tuota minä­kin voisin kokeilla. Hän huomasi kiin­nos­tuk­seni ja antoi minulle värejä ja pens­se­leitä, Raja­lampi muistelee.

Yläas­teella Raja­lampi kävi kuvis­ker­hossa ja osal­lis­tui lukion kuvaa­ma­tai­don tunneille. Erään kerran opet­taja jakoi luokalle pinon kort­teja ja käski kopioida niistä yhden.

– Plärä­sin kort­teja, kunnes käteni pysäh­tyi­vät erään talvi­mai­se­man kohdalle. Se oli minusta todella hieno. Kuvassa oli kaikki kohdal­laan, Raja­lampi kertoo.

Myöhem­min hänelle selvisi, että kyseessä oli Akseli Gallen-Kalle­lan teos Talvi­mai­sema. Lumi­sia maise­mia hän maalaa yhä mielellään.

– Vihreä, kesäi­nen maisema on helppo pilata. Se menee äkkiä tukkoon. Talvi­mai­se­missa minua kieh­to­vat valot ja varjot sekä harmaan eri sävyt.

Öljyvärimaalaus vei Mika Rajalammen mennessään jo alakouluikäisenä.
”Lähellä värit ovat tummia ja kauem­pana vaaleam­pia. Siitä syntyy syvyys­vai­ku­telma”, kertoo maise­mia harras­tuk­sek­seen maalava Mika Rajalampi.

ITSEOPPINUT HARRASTAJAMAALARI

Raja­lampi tart­tuu pens­se­liin. Hän sekoit­taa värejä pale­tis­saan ja alkaa sitten maalata oksien aihioita hyvin tummalla sinisellä.

– Ensin kuva on sumea. Sitten lähden tarken­ta­maan sitä. Maalaan yksi­tyis­koh­tia, oksa sinne, toinen tänne, ja lisään valoja ja varjoja, Raja­lampi kertoo.

Kun hän aloit­taa uuden työn, hän ei piirrä luon­nosta, vaan hahmot­te­lee aiheensa kankaalle nopein sivel­ti­men­ve­doin tärpä­tillä ohen­ne­tulla värillä.

– Näen taulun jo valmiina. Tiedän, mihin pyrin. Taulu ei saa olla vain kuva, vaan siinä pitää olla tunnelma. Sen pitää puhu­tella katsojaa.

Itseop­pi­nut Raja­lampi on kulke­nut omien sano­jensa mukaan kivi­sen tien.

– En ole käynyt taide­kou­luja, mutta olen lainan­nut kirjas­tosta paljon taide­kir­joja ja tutus­tu­nut niiden avulla kulta­kau­den mesta­rei­den töihin. Nyky­ään jo pystyn saamaan kankaalle sitä, mitä haluan.

VALOT JA VARJOT ELÄVIKSI

Atel­jeen seinät ovat täynnä Raja­lam­men tauluja. Lattian­ra­jassa seiniin nojaa kymme­niä keske­ne­räi­siä maalauk­sia. Osa on odot­ta­nut valmis­tu­mis­taan yli 20 vuotta.

– Kun alan maalata, silmäi­len vanhoja tauluja. Jos en näe niiden joukossa mitään vartee­no­tet­ta­vaa, saatan aloit­taa uuden työn ja tehdä sen valmiiksi parissa illassa.

Värei­hin, pens­se­lei­hin ja kehyk­siin saa halu­tes­saan uppoa­maan euroja, mutta öljy­vä­ri­maa­laus ei ole kallis harras­tus, Raja­lampi sanoo. Maalaus­poh­jiin kannat­taa hänestä kuiten­kin satsata.

– Surkealle pohjalle ei kannata maalata, koska työstä saat­taa tulla hyvä.

Raja­lampi on osal­lis­tu­nut usei­siin yhteis­näyt­te­lyi­hin ja pitä­nyt myös omia näyt­te­lyitä. Hän myös myy taulu­jaan ja tekee tilaustöitä.

Maala­tes­saan Raja­lam­men tavoit­teena on saada valot ja varjot mahdol­li­sim­man eläväksi, jotta katsoja voisi suoras­taan sukel­taa tauluun.

– Viimei­seen pens­se­lin­ve­toon asti työ on kesken. Sitten kun totean, että tauluun ei ole enää mitään lisät­tä­vää, se on valmis.

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN