Arto Helenius: Saako toisen tontille rakentaa?

EU valmis­telee parhail­laan niin sanottua 28th regime ‑mallia, jonka tarkoi­tuk­sena on luoda yrityk­sille vapaa­eh­toinen EU-tason oikeu­del­linen kehikko kansal­listen järjes­tel­mien rinnalle. Sen avulla yritys voisi valita yhden EU:n laajuisen sääntö­ko­ko­nai­suuden toimin­tansa perus­taksi sen sijaan, että sen olisi nouda­tet­tava jokaisen jäsen­val­tion erillistä yritys­lain­sää­däntöä. Ajatus on ollut esillä erityi­sesti sisämark­ki­noiden vahvis­ta­mi­seksi ja yritysten kasvun helpottamiseksi.

Hankkeen aikataulu on jo pitkällä: laaja sidos­ryh­mä­kuu­le­minen päättyi syyskuussa 2025, ja komissio aikoo julkaista lakie­si­tyksen vuoden 2026 ensim­mäi­sellä neljän­nek­sellä. Samalla poliit­ti­sessa keskus­te­lussa on hahmot­tunut kaksi vaihtoeh­toista linjaa: rohkea EU-tasoinen yritys­malli (EU Inc.), sekä parla­mentin varovai­sempi ESSU-malli, jossa keskei­senä element­tinä olisi erillinen EU-tason riidanratkaisumekanismi.

Juuri tämä riidan­rat­kaisua koskeva valmis­telu nostaa esiin sen, miksi uusi järjes­telmä voi aiheuttaa käytännön ongelmia jäsen­val­tioiden kansa­lai­sille ja työnte­ki­jöille, joilla on työso­pimus tai muu oikeus­suhde 28th regime ‑mallin valin­nee­seen yhtiöön. Parla­mentin luonnok­sessa hahmo­teltu erillinen EU-tason riidan­rat­kaisu tarkoit­taisi, että kansal­linen tuomiois­tuin – se, johon yksit­täinen kansa­lainen tai työntekijä normaa­listi turvautuu – ei välttä­mättä olisi enää toimivaltainen.

Liian kunnian­hi­moinen EU-tason yhtiö­malli voi johtaa tilan­tei­siin, joissa kansa­laisten oikeus­suoja ohenee.

Jos muutos toteutuu, kansa­lainen menet­täisi oikeuden viedä riitansa oman valtionsa tuomiois­tui­meen, joka nykyjär­jes­tel­mässä turvaa esimer­kiksi kulut­tajan ja työntekijän oikeuden haastaa yritys omassa kotipai­kas­saan. Akatee­mi­sessa keskus­te­lussa on varoi­tettu, että liian kunnian­hi­moinen EU-tason yhtiö­malli voi johtaa tilan­tei­siin, joissa kansa­laisten oikeus­suoja ohenee ja menet­te­lystä tulee etäinen.

Sovel­let­tava lainsää­däntö ei olisi enää kansal­linen sopimus- tai työoi­keus, vaan 28th regime ‑kehikon oma sääntely. Se voi olla sisäl­löl­li­sesti suppeampi tai jossain kohdin heikompi kuin kotival­tion suoja, koska kehikon täsmäl­listä sisältöä – esimer­kiksi sen työoi­keu­del­lisia takeita – ei vielä tiedetä. Aiemmat analyysit ovat muistut­ta­neet, että erillinen EU-kehikko ei välttä­mättä pysty korvaa­maan kansal­lisia järjes­telmiä niissä kysymyk­sissä, joissa jäsen­val­tioiden toimi­valta on erityisen vahva, kuten työoikeudessa.

EU-tason mekanismi olisi väistä­mättä kauem­pana yksit­täi­sestä ihmisestä, niin kielen, prosessin kuin kustan­nus­tenkin näkökul­masta. Tämä korostuu erityi­sesti tilan­teissa, joissa kansa­lainen tai työntekijä ei ole valinnut järjes­telmää, mutta yritys on. Käytän­nössä henkilö voisi joutua viemään oikeus­rii­tansa fooru­miin, jota hän ei tunne, jonka menet­telyt eivät ole tuttuja ja jossa kansal­liset oikeus­avun raken­teet eivät automaat­ti­sesti toimi.

28th regime olisi askel kohti EU-tason yritys­toi­mintaa, mutta samalla se nostaa esiin perus­tellun kysymyksen: kuinka varmistaa, ettei uusi järjes­telmä synnytä tilan­teita, joissa kansa­laisen oikeus­suoja ohenee vain siksi, että yritys on valinnut toimin­taansa koske­maan EU-tasoisen vaihtoehdon? Tätä kysymystä ei ratkaista ennen kuin komis­sion varsi­nainen lakie­sitys julkais­taan – ja siksi järjes­telmän jatko­val­mis­telu vaatii tarkkaa huomiota oikeus­suojan näkökulmasta.

Kirjoit­taja on Teolli­suus­liiton kansain­vä­lisen edunval­vonnan erityisasiantuntija.

Tekstin tuotta­mi­sessa on käytetty apuna tekoälyä.