Avainsana: EU

”Jag tror att hösten blir bra för den finländska industrin” – Specialforskare bedömer ändå att pandemin inte leder till stora, bestående förändringar

Den finländska industrin har klarat sig förhållandevis bra under coronakrisen, och återhämtningen ser också ut att ske snabbt. Men det finns flera stora frågetecken. Det säger Timo Eklund som är specialforskare på Industrifacket.

21.2.2021

HUVUDBILD. Staffan Nyman och Ralf Heinström arbetar på Termonova i Ingå. (2019, arkivbild) FOTO PATRIK LINDSTRÖM

– Många av industriföretagen i Finland tillverkar investeringsvaror, alltså produkter som andra företag köper för att utveckla till exempel sin egen fabrik eller hamn. Nu har företagen inte gjort större investeringar på ett år, så när vi närmar oss slutet på coronapandemin är det säkert många som vill investera. Därför tror jag att hösten blir bra för den finländska industrin.

Det säger Timo Eklund som är specialforskare på Industrifacket, och till vardags följer med utvecklingen inom den finländska industrin. Han föreläste om coronapandemins inverkan på den finländska ekonomin på ett webbinarium som ordnades av FFC. FFC kommer senare under våren att ordna flera webbinarier som belyser coronakrisen ur andra perspektiv. Webbinarierna är gratis och öppna för alla medlemmar.

Finland har klarat coronakrisen relativt bra, både ekonomiskt och hälsomässigt. Servicebranscherna har drabbats hårt, men för industrin blev svackan betydligt mindre än vad många bedömare först befarade när pandemin tog fart.

”Det är möjligt att det sker en viss polarisering som innebär att de företag som har varit starka blir ännu starkare, och de som hade det svårt före krisen får det ännu svårare, säger Timo Eklund. FOTO KITI HAILA

– I Finland hölls nästan alla fabriker i gång under våren och sommaren, medan de stängdes i många andra länder. Några fabriker stängdes tillfälligt också här, men inte många. Under pandemins andra våg har fabrikerna huvudsakligen varit öppna också i andra länder, konstaterar Timo Eklund.

Nu tyder det mesta på att Finland kommer att återhämta sig snabbt. Enligt prognoserna kommer de flesta mätare – såsom industriproduktion, bruttonationalprodukt och sysselsättning – att nå nivån före coronakrisen kring årsskiftet eller i början av nästa år.

Också Europeiska kommissionen förutspår snabb ekonomisk återhämtning i hela unionen under de närmaste åren.

Timo Eklund betonar ändå att det är extra svårt att förutspå framtiden just nu. Mycket beror på hur snabbt vaccineringen framskrider, samtidigt som de nya virusvarianterna leder till ökad osäkerhet. Som det ser ut nu kommer mutationerna inte att rubba den ekonomiska återhämtningen, men…

– Om viruset förändras så mycket att vaccinerna inte längre biter, då har vi rejäla problem, konstaterar Eklund.

”OFTA SKER FÖRÄNDRINGAR LÅNGSAMMARE ÄN VI TROR”

För industrins del tror Timo Eklund inte att coronapandemin medför några större, bestående förändringar.

– Ofta sker förändringar långsammare än vi tror. Om företagets produkter hade åtgång före krisen, så har de troligen det efter krisen också. Det är möjligt att det sker en viss polarisering som innebär att de företag som har varit starka blir ännu starkare, och de som hade det svårt före krisen får det ännu svårare.

I samband med det första coronavirusutbrottet i Kina talades det om att viruset kan få företag att flytta hem sin produktion till närområdet. Timo Eklund från Industrifacket tror inte att det kommer att ske i någon större utsträckning.

– Europa hör ju sist och slutligen till de regioner om har drabbats hårdast av pandemin, påpekar han.

Den senaste tiden har det talats mycket om EU:s återhämtningspaket. Största delen av pengarna ska gå till att modernisera ekonomin – bland annat till gröna investeringar, koldioxidneutral ekonomi och digitalisering. Här finns en stor potential, påpekar Eklund.

– Det här är viktiga områden där EU har potential att vara världsledande, men där vi har tappat mark jämfört med Kina och USA. EU har underpresterat, och nu måste det bli ett slut på det. Vi måste bli bättre på att skapa nya produkter och tackla klimatförändringen.

”NU ÄR DET VIKTIGT ATT VÅRA FINLÄNDSKA FÖRETAG ÄR AKTIVA”

De flesta experter anser att EU:s återhämtningspaketet som helhet är bra för ekonomin och stabiliteten inom unionen. Däremot är paketet inte idealiskt om man ser på frågan strikt ur den finländska industrins perspektiv, anser Timo Eklund från Industrifacket.

– Det skulle finnas mer effektiva sätt att stärka industrins efterfrågan och konkurrenskraft. Jag har svårt att tro att den finländska industrin som helhet får betydande nytta i form av nya order eller investeringar.

Däremot bedömer Timo Eklund att enskilda företag, som är framstående inom branscher med koppling till grön ekonomi, kan dra stor nytta av satsningarna som återhämtningspaketet möjliggör.

– Nu är det viktigt att våra finländska företag är aktiva och får order när andra länder investerar i grön teknologi.

TEXT JONNY SMEDS

FFC:s tvärfackliga webbinarier

Tyckte du att ämnet var intressant? Artikeln baserar sig på Timo Eklunds föreläsning på ett webbinarium som FFC ordnade. FFC ordnar under våren ytterligare tre webbinarier som belyser coronakrisen ur olika perspektiv. Anmäl dig nu till dem – det är gratis att delta!

Jenni Uljas: Mikä takaa riittävän turvallisuuden?

Kemikaalilainsäädäntö on tiettävästi EU:n monimutkaisin lainsäädäntöalue. Teollisuusliiton näkökulma siihen on työntekijöiden suojelu kemiallisten tekijöiden aiheuttamilta riskeiltä. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että syöpädirektiivin alle lisätään uusia kemiallisia aineita, eri direktiivien vaikuttavuutta pohditaan, niiden päällekkäisyyksiä poistetaan ja lainsäädäntökehystä pyritään selkeyttämään. Eri organisaatiot pyytävät kantojamme näihin ja moniin muihin kysymyksiin.

Syöpävaarallisten kemiallisten tekijöiden sitovat raja-arvot asetetaan EU:ssa aina kolmikannan eli niin kutsutun sosioekonomisen käsittelyn kautta. Tieteellisesti turvalliseksi arvioitu raja-arvo käy siinä prosessissa läpi mankelin, jossa arvioidaan sen aiheuttamaa riesaa eri toimialoille. Käytännön haasteiden pohdinta on tarpeellista, koska esimerkiksi mittausteknisesti tai toteutuksen puolesta mahdottomia rajoja ei kannata asettaa. Mahdoton raja-arvo tosin tuntuu siirtyvän kunkin toimijan motivaation mukaan. Kummallisia käänteitä ajatteluun on tullut esimerkiksi silloin, kun raja-arvo ei ehkä annakaan suojaa tai kun muu lainsäädäntö suojeleekin työntekijää paremmin kuin työsuojelulainsäädäntö.

Tällä hetkellä eurooppalaisen ay-liikkeen keskeisistä vaatimuksista moni liittyy siihen, kuinka lainsäädännössä pitäisi käsitellä aineita, joille ei ole olemassa turvallista rajaa, vaan kaikki altistuminen lisää riskiä.

Tällä hetkellä eurooppalaisen ay-liikkeen keskeisistä vaatimuksista moni liittyy siihen, kuinka lainsäädännössä pitäisi käsitellä aineita, joille ei ole olemassa turvallista rajaa, vaan kaikki altistuminen lisää riskiä. Näitä aineita ovat tyypillisesti syöpää aiheuttavat, lisääntymisterveydelle vaaralliset ja herkistävät aineet. Niitä on ripoteltu kahden eri direktiivin alle. Niitä kuitenkin olisi järkevää käsitellä samoilla riskinhallinnan keinoilla, ja pyrkiä niin matalaan altistumiseen kuin on mahdollista niin kutsutun syöpädirektiivin periaatteiden mukaisesti.

Päivänpolttavaa keskustelua käydään myös sitovista raja-arvoista. Niillä kemiallinen tekijä saadaan lainsäädännön piiriin, jolloin sen hallintaan työpaikoilla tulee muitakin velvoitteita kuin raja-arvon alla oleminen. Toisaalta kovin korkealla raja-arvolla luodaan väärää turvallisuuden tunnetta. Monissa pöydissä vaaditaankin avoimuutta päätöksiin raja-arvoista, eli käytännössä siihen, kuinka monen työntekijän on hyväksyttävää sairastua työperäisesti. Käytännössä riskit ovat laskennallisia, mutta melko kylmiä päätöksiä raja-arvojen määrittämisillä tehdään. On hyvä, että Teollisuusliitto on mukana näissä keskusteluissa ja vaikuttamassa päätöksiin.

JENNI ULJAS
Teollisuusliiton työympäristöasiantuntija

KUVA KITI HAILA

MAAILMA: Työehtosopimusten puuttuminen leikkaa palkkoja

Palkat ovat matalimmat niissä EU-maissa, missä työehtosopimusten peitto on pienin. Näin kertovat EU-komission viralliset tilastot.

KUVA YLLÄ: Romanialaiset mielenosoittajat huusivat hallitusta vastustavia iskulauseita keskusjärjestö Cartel-Alfan kokoon kutsumassa mielenosoituksessa hallituksen rakennuksen edessä Bukarestissa lokakuussa 2017. Tuhannet ihmiset protestoivat hallituksen aikomuksia leikata palkkoja noin 20 prosenttia valtionvelan keventämisen varjolla. KUVA DANIEL MIHAILESCU / AFP PHOTO / LEHTIKUVA

12.12.2020

Työehtosopimukset kattavat vain seitsemästä 30:een prosenttiin työntekijöistä yhdeksässä niistä kymmenestä EU-maasta, joissa sekä keskipalkat että lakisääteiset vähimmäispalkat ovat matalimpia.

Palkkatilaston kärkeen kuuluvissa kymmenessä maassa työehtosopimusten suojaa nauttii keskimäärin 70 prosenttia työntekijöistä. Suomi kuuluu tähän joukkoon. Meillä sopimusten peitto on Euroopan ay-liikkeen tutkimus- ja koulutuskeskus ETUI:n mukaan 91 prosenttia työntekijöistä.

Lisäksi työehtosopimukset määräävät muustakin kuin palkasta. Ne tuovat työntekijöille – maasta riippuen – monenlaisia muitakin etuja, kuten pidemmät lomat, vuosibonukset tai edullisemmat eläkemahdollisuudet.

EU-maiden heikoimmat keskimääräiset tuntipalkat ovat Bulgariassa, Romaniassa, Liettuassa, Latviassa ja Unkarissa. Niistä missään ei sopimusten kattavuus nouse yli 23 prosentin. Kaikissa maissa se on lisäksi vähentynyt vuodesta 2000.

Romaniassa neuvottelu työehdoista on pakollista, mutta ei tulokseen pääseminen. Alle 21 työntekijän yrityksissä ei ole velvollisuutta edes neuvotella.

Rajuin esimerkki on Romania. Toukokuuhun 2011 asti 98 prosenttia työntekijöistä oli työehtosopimusten piirissä. Silloin säädettiin muun muassa EU:n ja Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n vaateesta laki, joka kielsi kansallisen tason työehtosopimukset.

Sopia saa yhä, mutta pääasiallisesti vain yritystasolla. Neuvottelu työehdoista on pakollista, mutta ei tulokseen pääseminen. Alle 21 työntekijän yrityksissä ei ole velvollisuutta edes neuvotella. Aloitteen sopimiseen tekee työnantaja.

Ammattiliitto saa neuvotella, mikäli siihen kuuluu työpaikalla 50 prosenttia plus yksi jäsen. Jäseniä on kuitenkin oltava vähintään 15, mikä sulkee pienet yritykset pois. Arviolta 40 prosenttia työntekijöistä saa vähimmäispalkkaa, josta on tullut palkkojen katto. Se on nyt 466 euroa kuussa.

Nyt sopimusten kattavuus Romaniassa on 23 prosenttia työntekijöistä. Luku on harhaanjohtava, sanoi keskusjärjestö Cartel-Alfan pääsihteeri Petru Dandea Euroopan ammatillisen yhteisjärjestö EAY:n haastattelussa kaksi vuotta sitten.

Maassa oli rekisteröity 9 000 yrityskohtaista sopimusta, mutta vain 2 000 niistä oli ammattiliiton tekemiä. Loput yritys oli ”sopinut” valitsemiensa henkilöstön edustajien kanssa, Dandea sanoi.

Dandea uskoo, että Romania on kokeilukenttä. Työehtosopimusten romuttaminen on tapa rikkoa eurooppalainen yhteiskunnan malli. On erittäin tärkeää, että ammattiliitot EU:ssa vastustavat tätä, hän korosti.

TEKSTI HEIKKI JOKINEN

Lakisääteinen vähimmäispalkka nousi taas keskusteluun EU:ssa – ”Emme halua poliitikkojen puuttuvan työehtoasioihin”

Aave kummittelee Euroopassa – lakisääteisen vähimmäispalkan aave. Euroopan unionin komission tuleva puheenjohtaja Ursula von der Leyen lupasi esitellä komissionsa sadan ensimmäisen päivän aikana ehdotuksen vähimmäispalkasta EU:ssa.

KUVA YLLÄ: Pääministeri Antti Rinne ja EU-komission tuleva puheenjohtaja Ursula von der Leyen tiedotustilaisuudessa Kesärannassa Helsingissä 24. lokakuuta 2019. KUVA LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA

Henkilövalinnoissa kompastellut komissio päässee aloittamaan työnsä tammikuussa. Ehdotuksia kuulemme ehkä maalis–huhtikuussa.

Keskustelua EU:n vähimmäispalkasta on käyty jo pitkään, sanoo Teollisuusliiton kansainvälisen edunvalvonnan erityisasiantuntija Arto Helenius. Tukea ajatus saa lähinnä Itä- ja Etelä-Euroopasta. Suomessa ja muualla pohjoismaissa näkemys on selvä.

– Neuvottelujärjestelmät ovat kunnossa ja sopimusoikeudet laajat, emme halua poliitikkojen puuttuvan työehtoasioihin.

– On hyvä tukea ja suojata neuvottelujärjestelmää, jotta pääsemme oikeudenmukaisempiin ala-, sektori- ja henkilökohtaisiin sopimuksiin.

Työstä saatavaan korvaukseen kuuluu pohjoismaisen ajattelun mukaan muutakin kuin palkka, kuten oikeus sairastaa ja päästä eläkkeelle.

– Nämä eivät välttämättä toteudu, jos niistä päättävät poliitikot kansallisesti tai yhdessä muiden kanssa Brysselissä.

Teollisuusliiton kansainvälisen edunvalvonnan erityisasiantuntija Arto Helenius. KUVA KITI HAILA

”VÄHIMMÄISPALKAN OLTAVA KANSALLINEN ASIA”

EU-maita on 28 ja niistä 22 soveltaa vähimmäispalkkaa. Emme voi sanoa, että sellaista ei Euroopassa voi olla, Helenius huomauttaa.

– Mutta sen tulee olla selkeästi kansallinen asia ja kiinteässä yhteydessä kansallisiin sosiaaliturvan lakeihin.

Tammikuussa 2019 EU-maiden vähimmäispalkat ulottuivat Bulgarian 286 eurosta Luxemburgin 2 071 euroon kuukaudessa.

On hyvä, että uusi komission puheenjohtaja ottaa ihmisten työn ja toimeentulon vaalipuheekseen, Arto Helenius sanoo.

– Ensimmäiseksi tulisi pyrkiä siihen, että Euroopassa poistetaan esteet työehtojen sopimiselta ja tuetaan neuvottelujärjestelmiä. Näin ihmiset voisivat hoitaa asiansa itse.

Esimerkiksi Romaniassa on kiellettyä solmia alakohtaisia työehtosopimuksia, niitä voi tehdä vain yritystasolla.

POHJOISMAINEN MALLI TOIMII

Yhteensä 21 pohjoismaisen teollisuuden ammattiliiton Nordic-IN -järjestön pääsihteeri Reijo Paananen kertoo järjestönsä vastustavan lakisääteistä vähimmäispalkkaa.

– Olemme sitä vastaan koska meillä on pohjoismainen malli, joka toimii ja tuottaa hyvää tulosta. Miksi uhrattaisiin toimiva malli sen eteen, että kuitenkaan ei saataisi parempia tuloksia?

Nordic IN:n pääsihteeri Reijo Paananen. KUVA KITI HAILA

Monessa maassa on jo lakisääteinen vähimmäispalkka, Paananen muistuttaa.

– Jos poliitikot eivät suostu nostamaan sitä kansallisesti, miksi he tekisivät sen Euroopan tasolla? Miten samat kansalliset poliitikot, jotka eivät nosta vähimmäispalkkaa, huutaisivat jippii kokouksessa Brysselissä?

Pohjolan teollisuusliitot haluavat luonnollisesti, että Keski- ja Itä-Euroopan palkkataso nousee, Paananen sanoo. Isot palkkaerot EU:n sisällä tekevät hallaa reilulle kilpailulle.

EU-komission tuleva työllisyydestä vastaava jäsen Nicolas Schmit lupasi EU-parlamentille, että unioni ei aio pakottaa vähimmäispalkkaa maille, joissa on toimiva neuvottelujärjestelmä. Työehtosopimukset ovat ensisijaisia, hän sanoi.

Vähimmäispalkkana on väläytetty mallia, jossa se olisi 60 prosenttia kansallisesta mediaanipalkasta. Se on luku jonka alle ja päälle jää puolet palkoista.

TEKSTI HEIKKI JOKINEN

Biotalous tarjoaa uusia mahdollisuuksia

Teollisuusliiton järjestämä biotalousseminaari kokosi alan eturyhmät ja asiantuntijat Jyväskylään.

Puumessujen yhteydessä 5. syyskuuta järjestetyn biotalousseminaarin avauspuheenvuoron pitäneen Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon mukaan Suomen kausi EU-puheenjohtajana tarjoaa hyvän foorumin edistää bio- ja metsätalouden kansallisia intressejä.

– Suomen täytyy tehostaa edunvalvontaansa EU:n luonnonvarojen käyttöä käsittelevien päätösten valmistelussa. Meidän pitää säilyttää myös päätösvalta metsiemme ja turpeen käytössä raaka-aineena ja energialähteenä.

– Erityisesti on huolehdittava siitä, että Suomen metsät säilyvät EU:n määrittelyissä uusiutuviksi katsottavina energialähteinä ja että ne ovat osa biotaloutta. Suomen pitää osallistua myös uusien biopohjaisten muovimateriaalien kehittämiseen ja käyttöönoton standardointityöhön, Aalto sanoi.

Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto painotti valtion omistajaohjauksen tärkeää roolia myös biotaloudessa.  

Aalto korosti maan hallituksen päättämän viennin ja kansainvälisen kasvun ohjelma 2030:n nopean liikkeelle laittamisen merkitystä.

– Hallitusohjelman kirjaus viennin ja kansainvälisen kasvun ohjelmasta yli perinteisten toimialarajojen on saatava nopeasti liikkeelle. Korostan erityisesti vientiteollisuuden toimialojen aktiivisuutta. Olemme investointiasteella mitattuna selvästi jäljessä tärkeimmistä kilpailijamaistamme. Vaikka suhdanteet ovat heikkenemässä, ei ole syytä antaa hanskojen tipahtaa.

PITKÄJÄNTEISYYDELLÄ TULOKSIIN

Aallon mukaan Suomessa on harjoitettava pitkäjänteistä yli suhdannekuoppien ulottuvaa metsätaloutta ja talouden ja työllisyyden kasvun mahdollistavaa teollisuus- ja elinkeinopolitiikkaa.

– Biotalouden on perustuttava lähtökohtaisesti kotimaisiin raaka-aineisiin. Edellytämme valtiovallan huolehtivan siitä, että metsien hyödyntäminen on kestävällä tasolla ja mahdollinen turpeen käytön rajoittaminen tehdään hallitusti. Meidän on huolehdittava teollisuuden tarpeista ja metsänhoidon ja uudistamisen ajantasaisesta toteutumisesta.

Aallon mukaan valtion omistajaohjauksen on oltava aktiivista myös biotaloudessa.

– Tavoitteeksi on tarpeen asettaa jalostusarvon kehittäminen ja kotimaisen omistuksen vahvistaminen. Metsähallitusta ajatellen tärkeää esimerkiksi on, että se palkkaa valtion maille metsänhoitotöihin veronsa Suomeen maksavia ammattitaitoisia metsureita.

SUOMI SITOUTUNUT PARIISIN ILMASTOSOPIMUKSEEN

Maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston apulaisosastopäällikkö Liisa Saarenmaa korosti, että Suomen metsät ja niiden kestävä käyttö ovat tärkeä osa ilmastonmuutoksen vastaista työtä. Ne eivät ole ongelmien lähde.

– Suomella on hyvät mahdollisuudet kestävän kehityksen mukaiseen ekologiseen jälleenrakentamiseen vakaan ja kestävän yhteiskuntarakenteen, koulutetun väestön ja korkean teknologiaosaamisen maana, Saarenmaa summasi.

Suomi on sitoutunut Pariisin ilmastosopimukseen ja tekemään osansa, jotta ilmaston lämpeneminen saadaan pysäytettyä 1,5 asteeseen.

”Suomi on saavuttanut EU:n vuoden 2020 ilmastotavoitteet etuajassa”, sanoo maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston apulaisosatopäällikkö Liisa Saarenmaa. 

– Suomi on saavuttanut EU:n vuoden 2020 ilmastotavoitteet etuajassa. Aikaa globaalien päästöjen kääntämiseen pysyvästi laskuun on kuitenkin enää vain muutama vuosi. 1,5 asteen tavoite merkitsee myös Suomen päästövähennysten tiukentamista.

– EU:n tavoitteena on saavuttaa hiilineutraalius ennen vuotta 2050. Suomen tavoitteena puolestaan on olla hiilineutraali vuonna 2035 ja pian sen jälkeen hiilinegatiivinen. Sen rinnalla Suomi on sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen. Nämä yhdessä ovat edellytykset sille, että kestävän kehityksen tavoitteet voidaan saavuttaa.

Maan hallitus laatii osana ilmasto- ja energiapolitiikkaa maankäyttösektorin ilmasto-ohjelman. Sen sisältämiä toimenpiteitä ovat esimerkiksi metsien hoidosta, kasvusta ja terveydestä huolehtiminen, metsityksen edistäminen, metsäkadon vähentäminen, soiden ja turvemaiden päästöjen vähentäminen ja suometsien ilmastokestävä hoito.

– Muita tavoitteita ovat puun rakennuskäytön kaksinkertaistaminen hallituskauden aikana, puurakentamisen osaamisen ja täydennyskoulutuksen edistäminen rakennusalalla sekä tutkimuksen, tuotekehityksen ja viennin edistäminen. Tämän taustalla varmistetaan puumarkkinoiden läpinäkyvyys ja toimivuus, jotta puuaines ohjautuu tarkoituksenmukaisesti eri käyttökohteisiinsa.

OMISTA EDUISTA PIDETTÄVÄ HUOLTA

Europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natrin mukaan biotalous on iso tekijä EU:n taloudessa. Se pitää sisällään 18 miljoonaa työpaikkaa ja yritysten yhteenlasketun 1,3 triljoonan vuotuisen liikevaihdon.

– Biotalous on yksi strateginen elementti tiellä kohti EU:n asettamaa tavoitetta saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä. Samalla biotalous on osa komission laatimaa tiekarttaa ja mahdollisuus luoda Eurooppaan, ja ennen kaikkea, Suomeen työpaikkoja.

”Tarvitsemme teknologioita, jotka muuttavat uusiutuvia luonnonmateriaaleja kestävästi biopohjaisiksi tuotteiksi ja polttoaineiksi. Niitä ovat esimerkiksi puurakentaminen, kierrätettävät pakkausmateriaalit ja erilaiset biopolttoaineet”, europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri sanoi.

– Suomen kannalta tärkeä tehtävä myös on osoittaa vähempimetsäisille Euroopan maille, että pystymme hoitamaan metsätalouden kestävällä tavalla. Siellä nimittäin ajatellaan helposti, että päästöongelmat hoidetaan tekemällä metsistä varastoreservaatteja, ja silloin katseet kohdistuvat metsävaltaisiin maihin kuten Suomi.

PUUTA KESTÄVÄSTI TEOLLISUUDEN KÄYTTÖÖN

Metsäteollisuus ry:n metsäjohtajan Karoliina Niemen mukaan globaalit megatrendit kuten ilmastonmuutos, korkeampi elintaso, väestönkasvu ja kaupungistuminen lisäävät metsäteollisuustuotteiden kysyntää.

– Metsäteollisuuden tuotteiden markkinoiden arvioidaan kasvavan 200 miljardilla eurolla vuosien 2017 ja 2030 välisenä aikana globaalisti. Se tarjoaa suomalaiselle metsäteollisuudelle loistavan tulevaisuuden, kun pidämme toiminnan kilpailukykyisenä ja rakennamme sen päälle innovaatioita.

Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Karoliina Niemi.

Puun käyttöä voidaan Niemen mukaan lisätä, kun samalla pidetään huolta metsien elinvoimaisuudesta, kasvusta ja monimuotoisuudesta.

– Suomessa on pidettävä huolta siitä, että saamme puun metsistä teollisuuden käyttöön. Ilman sitä, emme pysty valmistamaan puupohjaisia tuotteita, jotka ovat yksi ratkaisu siirryttäessä kohti kestävän kehityksen mukaista tuotantoa.

– Samalla tarvitsemme ennustettavan, vakaan ja kansainvälisesti kilpailukykyisen toimintaympäristön Suomessa ja EU:ssa. Edunvalvontamme yhtenä haasteena on eri politiikkalohkojen ristiriitaiset tavoitteet ja heikko metsätalouden tuntemus EU:ssa.

BIOTALOUS NOJAA PAIKALLISIIN ARVOKETJUIHIN

Seminaarissa käytettiin edellisten lisäksi useita muita puheenvuoroja. Bioenergia ry:n toimialapäällikön Hannes Tuohiniityn mukaan bioenergia on Suomen suurin uusiutuvan energian muoto.

Se on kasvunäkymät omaava vientivetoinen toimiala, joka tuo työtä maakuntiin.

Teknologiateollisuuden johtavan asiantuntijan Martti Kätkän mukaan bioenergian merkittävät hyödyt syntyvät metsään, peltomaahan ja turpeeseen perustuvista paikallisista arvoketjuista, jotka tuottavat uusia työpaikkoja. Kätkän mukaan turpeen käytön kieltäminen ei ole mielekästä niin kauan kuin Suomessa käytetään fossiilisia polttoaineita.

Teollisuusliiton Biotalousseminaari järjestettiin Puumessujen yhteydessä Jyväskylässä.

Metsäekonomian ja markkinoinnin professori ja Kestävyystieteen instituutin HELSUSinvetäjänä toimiva Anne Toppinen Helsingin yliopistosta esitti vertailun Hollannissa ja Suomessa harjoitetusta biotaloudesta.

Hollanti on vertailun taustalla olevan kansainvälisen arvion mukaan Suomea edellä biotalouden kehittämisessä.

Hollannissa organisoituminen on tapahtunut verkostoitumalla ja yhteistyöllä niin, että maan hallituksella on mahdollistajan rooli.

Suomessa taas on organisoiduttu biotalouden sisällä vaikuttavien toimialasektorien mukaisesti niin, että maan hallituksella on ohjelmatyössä ja toteuttamisessa johtava rooli.

Teknologiateollisuuden johtavan asiantuntijan Martti Kätkän mukaan bioenergian merkittävät hyödyt syntyvät  paikallisista arvoketjuista, jotka tuottavat uusia työpaikkoja.

Luonnonvarakeskuksen Luken apulaisprofessori Aleksi Lehtonen avasi puun käytön näkymiä muun muassa toteamalla, että Euroopassa on viimeaikaisissa metsätuhoissa menetetty yhtä paljon puuta kuin Suomessa metsää viime vuonna hakattiin eli 78 miljoonaa kuutiota.

Kemianteollisuuden johtava asiantuntija Pia Vilenius kommentoi suomalaisen koulutuksen tilaa. Hänen mukaansa biotalouden, cleantechin ja kiertotalouden työtehtävien osaamistarpeissa korostuu tekninen ja kaupallinen osaaminen, erityisammattitaidot ja työtehtävien ja teknologioiden rajapinnat ylittävä osaaminen. Samalla pulaa on kuitenkin jopa perusosaamisesta.

Puutuoteteollisuus ry:n erityisasiantuntijan Aila Janatuisen mukaan puun käytön kaksinkertaistaminen rakentamisessa on mahdollista, mutta se vaatii teollisuudelta ja yhteiskunnalta toimenpiteitä.

Niitä ovat esimerkiksi osaamisen kasvattaminen, puurakentamisen opettajakoulutuksen käynnistäminen, opetusmateriaalien päivittäminen ja täydennyskoulutuksen jatkaminen. Puurakentamisen edistämiselle julkisissa hankkeissa on olemassa jatkuva tarve.

 

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Veli-Matti Kauppinen: Teollisuudesta lisää kasvua Eurooppaan

Suomen kolmas EU-puheenjohtajakausi alkoi heinäkuun alussa ja kestää vuoden loppuun. Kauden keskeisiä tavoitteita voi luonnehtia kunnianhimoisiksi. Ne ovat yhteisten arvojen ja oikeusvaltioperiaatteiden vahvistaminen, EU:n aseman korostaminen globaalina ilmastojohtajana, kilpailukykyisempi ja sosiaalisesti eheämpi unioni sekä kansalaisten kokonaisturvallisuuden takaaminen.

Suomen viime heinäkuussa alkaneen puheenjohtajakauden huomioarvoa lisää sen käynnistyminen tavanomaista kutkuttavammissa merkeissä. Meillä on maassa vasta työnsä aloittanut eduskunta ja hallitus. Uusi Euroopan parlamentti on niin ikään aloittamassa työtänsä, ja komissiokin on käynnistämässä toimikauttansa. Lisämaustetta tuo tietysti se, että Iso-Britannia on eroamassa unionista.

Mitä EU-puheenjohtajuus sitten käytännössä tarkoittaa? Tiivistetysti Suomi johtaa EU:n neuvoston työskentelyä pienimmistä työryhmistä ministerikokouksiin asti. Puheenjohtajamaa pystyy pitkälti vaikuttamaan siihen, mitä asioita kokouksien asialistalle nostetaan ja mitkä teemat nousevat julkiseen keskusteluun.

Tärkeä tavoite on vahva, yhtenäinen ja kilpailukykyinen EU, joka pärjää globaalissa kilpailussa Kiinan ja USA:n kanssa paljon paremmin kuin rikkonainen. Yhtenäinen EU tuo kauppasodan tiimellyksessä neuvotteluvoimaa suurten pelureiden kanssa toimittaessa ja antaa turvaa jäsenmaiden työllisyydelle.

”Onnistuessaan Suomi saa nostettua näkökulmastaan tärkeitä asioita eurooppalaiseen keskusteluun.”

Toisaalta jäsenmaiden saamilla rakenne- ja investointirahoilla on merkittävä rooli EU:n toiminnassa. Isot linjat päätetään rahoituskehyksissä, joista seuraava koskee vuosia 2021–2027. Myös näistä neuvotellaan Suomen puheenjohtajakaudella.

Mitä puheenjohtajuus merkitsee kansalaisen tai palkansaajan näkökulmasta? Ainakin sitä, että onnistuessaan Suomi saa nostettua näkökulmastaan tärkeitä asioita eurooppalaiseen keskusteluun ja unionin päätöksentekopöytiin.

Esimerkiksi biotalouden mahdollisuudet ja haasteet nousevat esille EU:ssa. Suomen on varmistettava, että EU:n LULUCF-säätelyllä ei rajoiteta bio- ja metsätaloudelle asetettuja kansallisia tavoitteita. Biotalouden käytettävyyttä ja kestävyyttä uusiutuvan energian lähteenä pitää puolustaa EU:ssa nykyistä päättäväisemmin. On tärkeää, että suunniteltuja ja valmisteluissa olevia metsäteollisuuden hankkeita ei hankaloiteta poliittisesti yksisilmäisistä lähtökohdista.

Teollisuusliitto on ottanut kantaa Suomen puheenjohtajakauteen. Se on esittänyt tavoitteissaan ja tuoreessa teollisuuspoliittisessa ohjelmassaan, että Suomi tekisi aloitteen valmistavan teollisuuden ja kiertotalouden kasvuohjelman luomisesta Eurooppaan. Tämä tukisi teollisten investointien kasvua Euroopassa. Tässä on yksi erittäin konkreettinen asia, jota voimme Euroopan unionissa edistää.

VELI-MATTI KAUPPINEN
Teollisuusliiton viestintäasiantuntija

KUVA KITI HAILA

Juha Pesola: Järki käteen EU-vaaleissa

Euroopan unioni koetaan liian usein ja joskus myös väärin perustein etäiseksi, byrokraattiseksi ja kalliiksi. Tämä mielikuva on syntynyt erityisesti tilanteista, joissa EU:n säätely on kohdistunut valtaosalle meistä merkityksettömiin asioihin, ja joita vielä iltapäivälehdissä ja sosiaalisessa mediassa on paisuteltu.

Kokonaisuuteen nähden nämä asiat ovat kuitenkin olleet vähäpätöisiä verrattuna siihen työhön, mitä Euroopan unioni on saanut aikaan esimerkiksi työelämäkysymyksissä.

On arvioitu, että EU-sääntely vaikuttaa noin kahteen kolmasosaan Suomen hallituksen merkittävistä lakiesityksistä. Työlainsäädännön saralla EU täydentää eri maiden lainsäädäntöä määrittelemällä lakien vähimmäisvaatimukset.

EU siis antaa lakeja (direktiivejä ja asetuksia), joilla asetetaan vähimmäisvaatimuksia esimerkiksi työoloille ja -ehdoille sekä tiedottamiselle ja työntekijöiden kuulemiselle.

Viime vuosien keskeisenä työsuojelutavoitteena on ollut tehostaa työperäisen syövän torjuntaa. Siihen on tähdätty antamalla lainsäädäntöehdotuksia, joihin on liittynyt raja-arvoja ja uutta ohjeistusta.

Teollisuusliitolle merkityksellisiä ovat erityisesti olleet puu- ja kvartsipöly sekä dieselpakokaasut, joista säädökset ovat jo valmiina. Ne astuvat voimaan vuoden 2020 alusta alkaen.

Edellisen rinnalla Euroopan unioni on auttanut erityisesti pieniä yrityksiä noudattamaan työsuojelusäännöksiä.

Lisäksi unionissa on nähty tarpeelliseksi uudistaa vanhentunutta lainsäädäntöä ja keskittyä työsuojelun parantamiseen sekä sääntöjen noudattamiseen ja valvontaan työpaikoilla. Tätä työtä se on tehnyt yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa.

Eteneminen näissä asioissa on ollut aika verkkaista, mutta suunta on ollut oikea.

Irtisanomiset ja työpaikkojen siirtyminen halvan työvoiman maihin koskettavat kaikkien EU-maiden työntekijöitä.

Euroopan unionin jäsenmaissa leipäänsä tienaa yhteensä yli 240 miljoonaa työntekijää. EU:n työlainsäädännöstä on merkittävää hyötyä monissa työelämän kysymyksissä. Unionin lainsäädäntö antaa puitteet oikeuksille ja velvollisuuksille työpaikalla.

EU-lainsäädäntöä ollaan yksinkertaistamassa ja keventämässä kansalaisten ja sidosryhmien tekemien ehdotusten pohjalta. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan pidä keventää työsuojelusäädöksiä.

Siksi vaaleissa on tärkeää äänestää työelämän todellisia tuntijoita.

Irtisanomiset ja työpaikkojen siirtyminen halvan työvoiman maihin koskettavat kaikkien EU-maiden työntekijöitä.

EU:lta odotetaan ratkaisua näihin ongelmiin. Myös työehtoihin ja työoloihin kaivataan yhtenäisiä Euroopan ja koko maailman laajuisia sopimuksia.

Työelämäkysymysten lisäksi ilmastonmuutos, ikääntyvä väestö, työttömyys ja maahanmuutto haastavat tulevan parlamentin.

Järki käteen ja äänestämään!

JUHA PESOLA
Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö

KUVA KITI HAILA

Pekka Ristelä: Arbetare, rösta i EU-valet!

EUROOPPAPARLAMENTSVALET 2019

VALDAG 26.5.
FÖRHANDSRÖSTNING 15.–21.5.

Dammet efter riksdagsvalet hade just lagt sig då det blir dags för väljarna att gå till urnorna i Europaparlamentsvalet. Tidigare har valdeltagandet i EU-valet varit betydligt lägre än i riksdagsvalet, för att inte tala om presidentval. Löntagarna ska ändå inte frivilligt ge bort chansen att  påverka i EU-sammanhang.

Arbetarskyddet är ett av de största och mest konkreta områden inom arbetslivet, som EU reglerar. Under de senaste åren har vi nått segrar till exempel när det gäller farliga, cancerframkallande ämnen.

I dagsläget finns det strängare och för hela EU gemensamma regler om gränsvärden för t. ex dieselutsläpp och skadligt trädamm på arbetsplatsen.

Det handlar om ett skydd för arbetstagare då EU inför ett direktiv om arbetstid, ett direktiv om utsänd arbetskraft eller direktiv om arbetsvillkor. Det gäller även om Finland redan nationellt infört en strängare lag.

EU-lagstiftningen funkar som en buffert som skyddar även de finländska arbetarnas ställning. Tack vare det hänger inte Finlands arbetslagstiftning på en hurdan regering som råkar sitta på makten i landet för tillfället.

EU:s motiv för att utarbeta bestämmelser gällande arbetarskyddet eller arbetsvillkor har främst handlat om att man strävat efter en fungerande inre marknad. Företagen måste ha en likadan verksamhetsmiljö i de olika länderna så att konkurrensen mellan företagen är sund och rättvis.

På så sätt undviker man så kallad social dumpning, vilket naturligtvis också gynnar löntagarna.

Under den senaste tiden har EU överraskat genom att avtala om saker som bara något år sedan inte ansågs höra till Europeiska unionen.

Till exempel har vi nått en överenskommelse om minimilängden på föräldraledigheten, vilket förbättrar arbetarnas ställning i flera EU-länder.

I EU är det speciellt parlamentet som lyssnar till fackföreningsrörelsen. Därför är EU-parlamentet ur fackets synvinkel den viktigaste kanalen för att påverka europeisk lagstiftning.

DET FINNS MYCKET KVAR ATT GÖRA

Trots de senaste årens ljusglimtar finns det fortfarande mycket kvar att göra. Arbetet med lagstiftningen inom EU går sakta framåt, bit för bit. Först gör man ett utspel om någon principiellt viktig fråga, men resultatet är inte direkt på önskad nivå vad gäller reglering. Man ser till att frågan kommer upp på dagordningen och förs fram i debatter och lobbyverksamheten fortsätter tills EU-direktivet granskas igen.

Då har man chansen att få till stånd en ännu bättre lagstiftning som berör saken.

Därför lönar det sig att hitta en kandidat som verkligen vill sitta i EU-parlamentet och arbeta för att förbättra de arbetande människornas ställning.

En bra MEP är en engagerad och rent av passionerad påverkare. Det är viktigt att personen vill och orkar fokusera på vissa saker i stället för att försöka påverka allt. Genom fokusering samlar man på sig kunskap och erfarenhet som uppskattas över parti- och gruppgränserna.

Förutom expertis krävs det också samarbetsförmåga i EU-parlamentet. Man får inte fram sin sak om man inte klarar av att förhandla med representanter för olika partier och länder.

Finland är ett litet EU-land, men en klok MEP kan vara spela en stor roll i Europa. Nu lönar det sig att rösta på en kandidat som ser till att Finlands röst i Europaparlamentet talar för arbetarnas rättigheter.

 

PEKKA RISTELÄ
Skribenten är chef för internationella ärenden på FFC

 

Rösta för ett bättre arbetsliv i Europa

Löntagarrörelsens uppgift är att stå upp för ett gott arbetsliv i hela Europa. Genom Europeiska unionen kan vi uppnå det målet. Kom med och hjälp oss att få förtroendet att slå rot i hela Europa. För att det ska lyckas måste vi samarbeta och avtala tillsammans.

Handel

EU förhandlar om spelreglerna för den internationella handeln. En av de viktigaste spelreglerna är att alla som idkar handel med Europa ska förbinda sig att respektera arbetstagarnas grundläggande rättigheter. Det måste vi alltid hålla fast vid.

Arbetstagarnas rörlighet

Det är bra att arbetstagarna har rätt att röra sig från ett land till ett annat inom Europa, men det får inte betyda att utländska arbetstagare utnyttjas som billig arbetskraft. Europeiska unionen har en tydlig princip: alla som gör samma arbete på samma plats ska ha samma anställningsvillkor.

Europaparlamentet

Om Europeiska unionen inte fanns, så borde den uppfinnas. Ibland är det svårt att samarbeta och avtala om gemensamma spelregler, men det är ändå ett klokare och tryggare alternativ än att länderna börjar konkurrera hutlöst mot varandra.

Arbetstagarnas rättigheter

Arbetstagarnas minimirättigheter måste tryggas i hela Europa. EU-lagarna skyddar också de finländska arbetstagarna mot till exempel för långa arbetsdagar och mot diskriminering på grund av vilket kön eller vilken typ av anställningsförhållande man har. När arbetslivet förändras måste också spelreglerna hänga med.

Arbetarskydd

Det ska alltid vara säkert att arbeta. Det nationella arbetarskyddet i Finland förnyas och stärks under EU:s ledning – i gott samarbete med fackförbunden. Inom EU fattar man beslut om de minimibestämmelser som ska gälla arbetssäkerheten och arbetshälsan.

Grå ekonomi

Europa måste bli en världsdel med rättvis beskattning. EU begränsar redan nu skatteflykt och skattefusk, men unionen kunde göra mer för saken. Europa har råd med välfärd för alla invånare om rikedomarna inte försvinner till skatteparadis.

FFC

 

VIERAILIJA: Pekka Ristelä: Duunari, äänestä eurovaaleissa!

Eduskuntavaalien pölyn vasta laskeutuessa tänä keväänä käydään myös Euroopan parlamentin vaalit. Aiemmin äänestysaktiivisuus eurovaaleissa on ollut selvästi matalampi kuin eduskuntavaaleissa. Duunarin ei kuitenkaan kannata jättää EU-tason vaikuttamista muiden asiaksi.

Työsuojelu on yksi isoimmista ja konkreettisimmista asioista, mitä EU työelämän suhteen säätelee. Viime vuosina on menty eteenpäin esimerkiksi syöpävaarallisten aineiden rajoittamisessa. Nyt kaikissa EU-valtioissa on yhtäläiset ja entistä tiukemmat raja-arvot muun muassa työpaikkojen diesel-päästöille ja kovapuupölylle.

On suomalaisten työntekijöiden turva, että EU:sta tulee esimerkiksi työaikadirektiivi, lähetettyjen työntekijöiden direktiivi tai työehtodirektiivi. Näin on siinäkin tapauksessa, että Suomen lainsäädäntö on vielä direktiivejä kireämpää.

EU-lainsäädäntö toimii puskurina, joka turvaa myös suomalaisten työläisten asemaa. Sen ansiosta Suomen työlainsäädäntö ei ole kiinni vain siitä, millainen hallitus Suomessa milloinkin on.

EU:n motiivi säätää esimerkiksi työsuojelusta tai työehdoista on tullut ensi sijassa toimivien sisämarkkinoiden tavoittelusta. Yrityksillä on oltava riittävän samanlainen toimintaympäristö eri valtioissa, jotta niiden välinen kilpailu olisi mahdollisimman reilua. Samalla sosiaalisen dumppauksen estäminen on tietenkin myös työntekijöiden etu.

Viime aikoina EU on jopa yllättänyt sopimalla asioista, joiden ei olisi joitain vuosia sitten ajateltu kuuluvan EU:lle. On esimerkiksi saavutettu yhteisymmärrys vanhempainvapaiden vähimmäispituuksista, mikä parantaa työntekijöiden asemaa monissa EU-maissa.

EU:ssa etenkin parlamentti on se, joka kuulee eurooppalaista ay-liikettä. Siksi parlamentti onkin usein ay-liikkeen näkökulmasta tärkein ja vahvin vaikuttamiskanava eurooppalaiseen lainsäädäntöön.

”Viisaasti valittu meppi voi olla merkittävä vallankäyttäjä.”

Työtä on viime vuosien valoisammasta kehityksestä huolimatta edelleen runsaasti jäljellä. Usein EU-lainsäädäntö etenee pala palalta. Ensin tehdään päänavaus jonkin periaatteellisesti tärkeän asian suhteen, mutta säätelyä ei saada suoraan tyydyttävälle tasolle. Asiaa pidetään esillä keskusteluissa ja sitä lobataan, kunnes direktiiviä tarkastellaan uudelleen. Silloin on mahdollisuus saada aikaiseksi entistä parempaa lainsäädäntöä.

Siksi äänestäjien kannattaakin nähdä hieman vaivaa löytääkseen EU-vaalien ehdokkaista sellainen, joka haluaa europarlamenttiin aidosti toimimaan työntekijöiden aseman parantamisen puolesta.

Hyvä meppi on sitoutunut ja intohimoinen vaikuttaja. Tärkeää on myös se, että malttaa keskittyä joihinkin asioihin, eikä yritä mestaroida kaikkea. Fokusoimisen kautta saa osaamista ja asiantuntemusta, jota arvostetaan yli ryhmärajojen.

Vankan asiaosaamisen lisäksi europarlamentissa korostuu yhteistyökyky. Asiaansa ei saa eteenpäin, ellei osaa neuvotella erimaalaisten ja eri puolueiden meppien sekä komission ja jäsenmaiden edustajien kanssa.

Suomi voi olla pieni EU-maa, mutta viisaasti valittu meppi voi olla merkittävä eurooppalainen vallankäyttäjä. Nyt kannattaa äänestää niin, että suomalaista ääntä europarlamentissa käytetään duunarien hyväksi.

PEKKA RISTELÄ
Kirjoittaja on SAK:n kansainvälisten asioiden päällikkö.

EUROVAALIT 2019

VAALIPÄIVÄ 26.5.
ENNAKKOÄÄNESTYS 15.–21.5.

EU-valet berör arbetstagare i allra högsta grad

Varje röst i EU-valet har en inverkan på hur arbetslivet i Europa ser ut i framtiden. Det handlar om att trygga arbetsvillkor och försvara arbetstagarnas liv och hälsa.

Precis som det ytterst jämna riksdagsvalet är förbi och regeringsbildningen kommit igång står följande val  i tur – valet där vi väljer ledamöter till det Europeiska parlamentet. Europeiska unionen är mycket mer än familjeporträtt på slipsgubbar eller virala videosnuttar på kommissionens ordförande som snubblar. Det handlar om att trygga arbetsvillkor och försvara arbetstagarnas liv och hälsa.

EUROOPPAPARLAMENTSVALET 2019

VALDAG 26.5.
FÖRHANDSRÖSTNING 15.–21.5.

Det är folket i EU-länderna som väljer vem som får fatta besluten i Europaparlamentet, och parlamentet har ofta fått säga sitt när det gäller frågor som berör arbetslivet inom unionen. Under den senaste femårsperioden har parlamentet bland annat förhindrat avreglering av kemikalieregelverket och gjort situationen bättre för anställda på så kallade nollavtal.

Inom EU besluter man om saker som berör arbetstagare som långt återspeglas också i finsk lagstiftning. Fackets mål är att få bukt med orättvisa arbetsvillkor och förhindra att företag konkurrerar genom att tumma på arbetsvillkor inom unionen.

EU-lagstiftningen om arbetstid anses vara så bra att den brittiska fackcentralen TUC har krävt att landet följer EU-lagen, även efter att britterna lämnar EU.

TUC har också krävt att arbetslagstiftningen  i landet ska reformeras med kontinentala Europa som förebild.

NEJ TILL KONKURRENS MED ARBETSVILLKOR

Ibland går det så att förbättringar blir till genom överraskande vändningar.  Kommissionen föreslog förbättringar i de utsända arbetstagarnas situation och förslaget gick igenom i ministerrådet med starkt stöd av Frankrikes president Emmanuel Macron, säger de finländska fackföreningarnas man i Bryssel, Aleksi Kuusisto, på FinUnions.

– I framtiden måste utsända arbetstagare få lön enligt kollektivavtal i alla EU-medlemsländer. I Finland sker det här genom allmänbindande kollektivavtal, men i framtiden ska utsända arbetstagare också få ersättning för logi, resor och matkostnader.

Det viktigaste är att rättigheterna för finländska arbetstagare och arbetstagare som blivit utskickade till Finland kommer närmare varandra.

– Det minskar på det osunda konkurrerandet med arbetsvillkor, säger Kuusisto.

ARBETARSÄKERHETEN HAR BLIVIT BÄTTRE

Förutom arbetsvillkor konkurrerar företag med arbetarskyddet. Ju lägre kravnivå och kriterier,  desto billigare blir kostnader för arbetet för företagen.

Andrew Smith, kommunikationschef vid Europeiska arbetsmiljöbyrån EU-OSHA, räknar upp en rad regler och förordningar inom arbetarskyddet som vi inte hade i dag om inte det vore för unionen.

Den europeiska byrån har sitt huvudkontor i Bilbao. EU-OSHA för kampanj för att få ner mängden karcinogena ämnen i Europa. EU har bland annat infört sänkt godkända gränsvärden för krom, kiseldioxid och så kallat hårt trädamm. Det innebär att cancerrisken för svetsare och snickare ska sjunka även i Finland.

– Det att arbetarskyddet har blivit bättre kan räknas till Europeiska unionens största framgångar, säger Smith.

Som medlem väger enskilda länders röst tyngre

Den vanliga arbetstagarens och bergsrådets röst väger lika tungt i EU-valet. Vi väljer ett antal parlamentariker, det vill säga ”meppar”, men samtidigt påverkar vi kommissionen. Det här paret sitter på mycket makt om de lyckas vara samspelta.

För att fatta beslut behövs också de individuella medlemsländerna. Vårt riksdagsval i Finland påverkar i sin tur regeringsbildningen och samtidigt det vem som representerar Finland i EU- ministerrådet.

– Ministerrådet har bromsat upp flera arbetslivs- och socialskyddsreformer. Trots det, har vi idag en miniminivå för familjeledigheterna. Ministerrådet sänkte dock miniminivån från fyra månader till två. Det innebär ändå att pappor i flera EU-länder nu för första gången har lagstadgad rätt att vara lediga från jobbet för att sköta sina barn.

Lagförslaget innehåller också en rätt till ledigt för vård av anhörig i fem dagar. En sådan klausul har inte funnits i Finland. Det kommer till exempel att göra det lättare för dem som sköter om sjuka föräldrar, säger Aleksi Kuusisto på FinUnions.

NORMTALKOT GAV EN BITTER EFTERSMAK

Resultatet i EU-valet för fem år sedan förutspådde en hel del problem. Det nyvalda parlamentent inledde sitt arbete, men det gick trögt. Medborgarnas förtroende för unionen fick sig en törn bland annat på grund av det utdragna grälet om hur kommissionen ska se ut.

Då kommissionen anmälde att de inleder ett så kallat ”normtalko”, blev den europeiska löntagarrörelsen orolig. Ett av förslagen gick ut på att mindre företag inte skulle behöva följa kemikaliebegränsningarna lika noggrant som storföretagen.

Kemikaliedirektivet luckrades inte upp, långt tack vare fackets och parlamentarikernas motstånd.

Ett av argumenten gick uttryckligen ut på att så gott som 9 av 10 europeiska arbetstagare jobbar i små eller medelstora företag. Det skulle ha lett till en omfattande försämring i arbetarskyddet för anställda.

UNIONEN KAN SNABBA PÅ FÖRBÄTTRINGARNA

Precis efter att normtalkot stött på patrull, meddelade kommissionen att man går in för ambitösa satsningar på förbättringen av sociala rättvisan i Europa.

Till paketet om sociala rättigheter hör bland annat initiativet om att en europeisk arbetarskyddsmyndighet. Bland löntagarorganisationerna väckte kommissionens förslag både förvåning och intresse.

I praktiken innebär det här till exempel att finländska arbetarskyddsinspektörer får det lättare att utreda arbetarskyddsbrott som begås av ofta östeuropeiska företag i Finland.

JÄMSTÄLLDHET GENOM EU

Emeritusprofessor Pertti Koistinen tar upp förbättringen av de visstidsanställdas situation och ökade jämställdhet mellan könen som exempel på vilket sätt EU hjälpt löntagarna.

– I Finland är vi säkra på att män och kvinnor har samma möjligheter. Trots det har til lexempel en del EU-projekt tvingat  oss att uppmärksamma  jämställdhetsfrågor noggannare än tidigare, säger Koistinen.

Koistinen arbetar vid arbetslivets forskningsenhet vid Tammerfors universitet. Han anser att EU utgör en bra ”övningsmotståndare” för finländska lösningar. Som exempel tar han diskussionen om en lagstadgad minimilön, som är verklighet i flera EU-länder.

– Det tvingar oss till att ställa oss själva frågan om sakerna står rätt till hos oss, eller borde vi också ingföra minimilön. Det här knyter till frågan om grundtrygghet.

Enligt Koistinen lever vi dock för närvarande i den nationella själviskhetens tidevarv.

– Det är svårt att få till stånd en gemensam plan då skillnaderna i levnadsstandarden är så stora, till exempel mellan Östeuropa och Västeuropa, och mellan syd och norr.

Koistinen anser att det största hotet i för den ekonomiska och sociala utvecklingen i Europa är de ökande sociala klyftorna mellan människor inom unionen.

Att få bukt med de växande klyftorna är en ödesfråga för hela unionen, anser han.

ARBETE OCH UTKOMST

EU handlar också om arbete och utkomst. Hela 60 procent av Finlands export går till andra EU-länder. Utan den inre marknaden skulle EU-länder samla tull, vilket skulle försvåra exporten. Samtidigt skulle importerade gods vara dyrare för konsumenten.

Finland är en liten aktör på världsmarknaden, men det gäller också för EU. Trots det väger de handelsavtal som EU undetecknat tungt.

– Europeiska unionens andel av världshandeln ligger på sju procent. Maailmankaupasta EU:n osuus on vain seitsemän prosenttia. Hur skulle det gå för de mindre medlemsländerna om de tvingades ingå sina handelsavtal helt själv, frågade kommissionens vice ordförande Frans Timmermans då han besökte Finland i januari.

– Nu måste världens industrijättar, Kina och USA, lyssna på vad EU har att säga.

Kuusisto på FinUnions anser att unionen hämtar med sig trygghet i den ibland oberäkneliga världspolitiken.

– Utan EU skulle Finlands ställning i en turbulent värld vara mycket otryggare.

Vi kan lita på att unionen ska tillsamman försvara demokratin, rättstaten och mänskliga rättigheter. I vissa medlemsländer är de här rättigheterna hotade på grund av en populistisk politik.

Kuusisto önskar att populisterna och ytterlighetsrörelsernas frammarsch avstannade i det kommande EU-valet. Det finns en risk för att populisternas seger skulle lamslå parlamentet, anser han.

– Därför är det viktigt att rösta på kandidater som förstår att Europa klarar sig och kan trygga medborgarnas rättigheter endast genom samarbete, genom att driva gemensamma intressen.

TEXT BIRGITTA SUORSA / UP
ILLSUTRATIONER TUOMAS IKONEN

ÖVERSÄTTNING JOHANNES WARIS