Mikko Koikka­lainen: Budjetti ilman uskoa ja luottamusta

Orpon halli­tuksen budjet­tie­si­tyksen sisältö meinasi jäädä sivuo­saan budjet­ti­rii­hessä. Julki­suu­dessa huomio keskittyi jälleen halli­tuksen rasis­mi­ko­huihin ja lopulta päädyt­tiin keskus­te­le­maan keskus­te­lusta. On kuitenkin syytä kiinnittää huomiota myös siihen, mitä budjetti todella merkitsee.

Raken­nus­teol­li­suus kärsii syvästä lamasta ja kovasta työttö­myy­destä. Silti hallitus vähentää kohtuu­hin­taisen asumisen raken­ta­mista. Tämä iskee raken­ta­misen ja raken­nus­tuo­te­teol­li­suuden työnte­ki­jöihin suoraan, mutta pidem­mällä aikavä­lillä myös kaikkiin palkan­saa­jiin, jotka tulevai­suu­dessa tarvit­sevat kohtuu­hin­taista asumista.

Suomessa on Euroopan toiseksi korkein työttö­myys Espanjan jälkeen. Työttö­myys­jaksot venyvät, korkeasti koulu­tet­tujen työttö­myys on ennätys­korkea ja olemme jääneet muista Pohjois­maista jälkeen talous­kas­vussa. Pitkä­ai­kais­työt­tö­myys ja siitä johtuva syrjäy­ty­minen syövät tulevan talous­kasvun eväitä. Edelli­sellä halli­tus­kau­della Suomi saavutti ennätys­kor­kean työlli­syy­sas­teen. Nyt olemme tulleet jyrkästi alaspäin.

Viime kevään työeh­to­so­pi­musten palkan­ko­ro­tukset näkyvät palkoissa vasta nyt. Teolli­suus­liitto ja muu ay-liike tekivät oman osansa: neuvot­te­livat vastuul­liset sopimukset, jotka kasvat­tavat ostovoimaa ja turvaavat kilpai­lu­kykyä. Kiitok­seksi hallitus yrittää heikentää työnte­ki­jöiden järjes­täy­ty­mistä poista­malla ammat­ti­liit­tojen jäsen­mak­sujen verovä­hen­ny­soi­keuden työnte­ki­jöiltä. Kiitos vaan – paskat talkoot.

Talous ei nouse veron­ke­ven­nyk­sillä tai leikkaus­lis­toilla, jos työnte­ki­jöiden asemaa jatku­vasti horjutetaan.

Epävar­muus leimaa palkan­saa­jien arkea. Kun työttö­myys­turvaa on heiken­netty, suojaosa poistettu ja lomau­tusai­koja lyhen­netty, työntekijä joutuu varau­tu­maan pahim­paan. Osa-aikatyön vastaa­not­ta­minen ei enää kannata, ja kun työttömiä on enemmän kuin vuosiin, pelko hiipii monen mieleen: entä jos minä olen seuraava?

Luottamus tulevai­suu­teen on heiken­tynyt. Naisten talou­del­linen luottamus on ollut miehiä alempana jo pari vuotta, mikä voi selittyä julki­seen sekto­riin kohdis­tu­neilla leikkauk­silla. Myös kulut­ta­jien luottamus on laskenut erityi­sesti sen suhteen, millai­seksi he arvioivat Suomen talous­ti­lan­teen vuoden kuluttua. Toki epävar­muutta lisää kansain­vä­linen poliit­tinen tilanne, eikä kaikki ole Suomen valin­noista tai halli­tuksen toimista kiinni. Kun odotukset ovat synkät, kulutus ei lähde kasvuun palkan­ko­ro­tuk­sista huolimatta.

Kuten profes­sori Roope Uusitalo muistutti A‑studiossa: työmark­ki­na­uu­dis­tuksia perus­tel­laan työvoiman tarjonnan lisää­mi­sellä. Mutta samat uudis­tukset kasvat­tavat epävar­muutta ja vähen­tävät kulutusta. Se taas syö talous­kasvua ja työllisyyttä.

Tosiasia on, että talous ei nouse veron­ke­ven­nyk­sillä tai leikkaus­lis­toilla, jos työnte­ki­jöiden asemaa jatku­vasti horju­te­taan. Kasvu syntyy vain silloin, kun ihmisillä on työtä, turvaa ja luotta­musta tulevaisuuteen.

Budjetti ei lisää työntekijän uskoa ja luotta­musta. Budjetin esitte­lystä syntyi kuva, että usko ja luottamus alkavat loppua hallitukseltakin.

Kirjoit­taja on Teolli­suus­liiton yhteis­kun­ta­suh­teiden asiantuntija.