Ajassa
Kotimaisen ruuan tekijöistä pulaa – ”Maatilat tarvitsevat työntekijöitä ulkomailta”
Yhä useampi maatila on osakeyhtiö, jonka johtaminen vaatii osaamista. Sitä kysytään myös työntekijöiltä, ja ammattitaitoisesta työvoimasta onkin maataloudessa pulaa.
Maataloustuotannolle on Suomessa hyvät edellytykset myös tulevaisuudessa, sanoo vanhempi maatalousekonomisti Päivi Kujala Pellervon taloustutkimuksesta (PTT).
– Ruuan kysyntä maailmassa kasvaa, ja meillä on hyvät pohjavesivarat, suuri vuosittainen sademäärä, puhdas maaperä ja osaavia yrittäjiä, Kujala toteaa.
Hallitusohjelmaan onkin kirjattu tavoitteeksi tuplata Suomen elintarvikevienti.
– Veturina ovat olleet maitotuotteet ja myös sianlihaa on viety. Viljoista kauran vienti on kasvanut, koska sen viljelyala on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Kannattavuudessa on haasteita, mutta meillä on myös maatiloja, jotka pärjäävät hyvin.
Pellervon taloustutkimus julkaisee kaksi kertaa vuodessa maa- ja elintarviketalouden suhdanne-ennusteen. Tuorein ennuste on viime syksyltä. Sen mukaan yrittäjätulo laski viime vuonna kahdeksan prosenttia edellisvuoteen verrattuna.
– Kannattavuudessa on haasteita, mutta meillä on myös maatiloja, jotka pärjäävät hyvin. Kannattavuuden kannalta yrittäjän ammattitaito ja johtamisosaaminen ovat ykkösasioita.
Lokakuussa maidon keskimääräinen tuottajahinta oli 52 senttiä litralta. Naudanlihasta tuottaja sai keskimäärin noin neljä ja sianlihasta kaksi euroa kilolta.
Eniten viljelty kasvi Suomessa on ohra. Sitä käytetään eläinten rehuksi suoraan tiloilla sekä raaka-aineena rehu‑, tärkki- sekä mallasteollisuudessa.
– Ukrainan-sota nosti hetkellisesti viljan hintoja myös Suomessa. Ne kuitenkin tasaantuivat, kun viljan uusi vientikanava Ukrainasta maailmalle aukesi.
Tuottajahintoihin pitäisi saada tasokorotus, Kujala sanoo. Maatalouden kannattavuutta parantaisi hänen mukaansa myös se, jos tulo jakaantuisi alkutuottajalta kuluttajalle kulkevassa ruokaketjussa nykyistä tasaisemmin.
OMAVARAISUUS KORKEALLA
Suomessa oli viime vuonna runsaat 40 000 maatilaa, kun niitä vielä 30 vuotta sitten oli satatuhatta, selviää Luonnonvarakeskuksen tilastosta. Viime vuonna maatilojen määrä väheni edellisvuoteen verrattuna 1 400:lla. Se on hieman enemmän kuin edeltäneinä vuosina.
– Meillä on paljon erikokoisia tiloja, ja kasvinviljelijöitä on runsaasti suhteessa kotieläintiloihin. Tilojen keskimääräinen viljelyala on 56 hehtaaria, Kujala kertoo.
Suomessa on noin 350 sika- ja siipikarjatilaa ja alle 4 000 maitotilaa. Maamme 30 000 kasvinviljelytilalla viljellään muun muassa viljoja, hernettä, härkäpapua, sokerijuurikasta, perunaa ja öljykasveja.
Meillä on paljon erikokoisia tiloja, ja kasvinviljelijöitä on runsaasti suhteessa kotieläintiloihin.
Vaikka maatilojen määrä viime vuonna väheni, pysyi käytössä olevan maatalousmaan pinta-ala ennallaan vajaassa 2,3 miljoonassa hehtaarissa. Käytännössä siis maatilojen koko kasvaa.
– Sian- ja naudanlihan tuotanto on laskenut loivasti, mutta muuten tuotantomäärät eivät ole pienentyneet, joten omavaraisuusaste on yhä korkea ja huoltovarmuus on taattu.
Vuonna 2023 lihan ja nestemäisten maitotuotteiden omavaraisuusaste oli Suomessa yli 90 ja leipäviljojen lähes 120 prosenttia. Viljojen omavaraisuusaste kuitenkin vaihtelee vuosittain muun muassa kasvukauden sääolosuhteissa ja satomäärissä tapahtuvien muutosten vuoksi.
Kasvisten osalta Suomi ei ole yhtä omavarainen. Esimerkiksi tomaatin kohdalla kotimaisen tuotannon osuus kulutuksesta on 60 prosentin luokkaa.
KESTÄVÄÄ LIHANTUOTANTOA
Vaikka punaisen lihan kysyntä ja tuotanto Suomessa vähenee, Pohjolan perukoilla tuotetaan lihaa jatkossakin, sanoo tutkimuspäällikkö Hanna Karikallio Luonnonvarakeskuksesta.
– Maailmanlaajuisesti lihankulutus on kasvussa ja pohjoisten alueiden merkitys maailman kestävälle ruokatuotannolle ja ruokaturvalle lisääntyy tulevaisuudessa.
Karikallion mukaan lihantuotanto on Suomessa kestävämpää kuin esimerkiksi Etelä-Euroopassa muun muassa siksi, että täällä naudat syövät nurmirehua, eivät maissia tai soijaa.
– Nurmessa on hiilensidontapotentiaalia eikä suomalaisten nautojen vuoksi kaadeta Amazonin sademetsää uusien soijaviljelmien tieltä.
Lannoitteissa pitäisi päästä eroon fossiilisista raaka-aineista.
Myös eläinten hyvinvoinnista huolehditaan Suomessa Karikallion mukaan paremmin kuin monissa muissa maissa. Hän antaa esimerkin antibioottien käytöstä.
– Esimerkiksi Etelä-Euroopan maissa naudoille syötetään koko ajan ennaltaehkäisevästi antibiootteja. Suomessa niitä annetaan vain tarvittaessa.
Sian- ja naudanlihan sijaan siipikarjanlihalle, erityisesti broilerille, on Suomessa kysyntää ja sen tuotanto onkin yli kaksinkertaistunut 2000-luvulla.
Myös kotimaisen maataloustuotannon kestävyydessä on yhä tekemistä, Karikallio sanoo.
– Meille tuodaan soijaa eläinten rehuksi, mutta suomalainen kotieläintuotanto pyrkii korvaamaan sen esimerkiksi kotimaisen rehuherneen avulla, ja lannoitteissa pitäisi päästä eroon fossiilisista raaka-aineista.
OSAKEYHTIÖT YLEISTYVÄT
Monet isot kotieläintilat ovat nykyään osakeyhtiömuotoisia yrityksiä ja tulevaisuudessa niiden osuus Karikallion mukaan vain kasvaa.
– Maataloustuotanto ammattimaistuu. Osakeyhtiömuotoisissa maatalousyrityksissä tuotanto on tehokasta. Ne ovat hyvin johdettuja ja ne myös investoivat ja kehittävät alaa.
Suuntaus entistä suurempaan tilakokoon käy ilmi myös Savonia-ammattikorkeakoulun, Osuuskunta Maitosuomen ja Maitoyrittäjät ry:n viime vuonna Pohjois-Savossa toteuttamasta Maitotilabarometristä. Kyselyyn vastasi 210 maitotilallista, joilla oli yli 70 lypsylehmää.
Maataloustuotanto ammattimaistuu. Osakeyhtiömuotoisissa maatalousyrityksissä tuotanto on tehokasta.
Kun heiltä tiedusteltiin, minkäkokoinen tila on kannattava vuonna 2030, vastaus kuului: tila, jolla on 150 lehmää ja 200 hehtaaria peltoa.
– Jos tilalla on nyt yksi lypsyrobotti, jatkossa niitä on kaksi, sanoo Savonia-ammattikorkeakoulun tutkimus‑, kehittämis- ja innovaatioasiantuntija Mika Repo.
Tilakoon kasvaessa myös tilan ulkopuolisen työvoiman tarve lisääntyy. Lisää käsipareja tarvitaan myös siksi, että yrittäjien oma työaika menee tilan johtamiseen, Repo sanoo.
Maito ei kuitenkaan maistu suomalaisille enää entiseen malliin. Vuonna 2023 suomalainen käytti keskimäärin enää 87 litraa maitoa, kun kulutus vuonna 2013 oli lähes 130.
– Suomalaiset kuluttavat maitoa kuitenkin jugurtteina ja juustoina. Myös voin ja erilaisten maitojauheiden vienti on kasvussa, Karikallio sanoo.
TYÖVOIMASTA PULAA
Maataloudessa on nyt työntekijän markkinat, sillä alalla on pulaa ammattitaitoisesta työvoimasta, sanoo Teollisuusliiton maaseutuelinkeinojen sopimusasiantuntija Asta Kääriäinen.
– Ruumiillisesti ja henkisesti raskaat työt eivät houkuttele nuoria, eikä suomalaisen työvoiman osuus maatiloilla kasva, joten maatilat tarvitsevat työntekijöitä ulkomailta.
Tuorein tilastotieto maa- ja puutarhataloudessa työskentelevien määrästä on vuodelta 2020.
Silloin ala työllisti 134 000 ihmistä, joista palkansaajia oli noin kolmannes, sillä valtaosan töistä maa- ja puutarhatiloilla tekevät viljelijät ja viljelijäperheiden jäsenet.
Ruumiillisesti ja henkisesti raskaat työt eivät houkuttele nuoria
Vakituisia työntekijöitä oli hieman yli 10 000 ja lyhytaikaista työvoimaa 33 000 henkilöä. Vakituista työtä on tarjolla lähinnä kasvihuone- ja lypsykarjatiloilla. Avomaan puutarhatilat puolestaan työllistävät suurimman osan lyhytaikaisesta työvoimasta.
Ulkomaisen työvoiman osuus on jo nyt huomattava. Vuonna 2020 maatiloilla ja puutarhoilla työskenteli lähes 20 000 ulkomaista työntekijää.
Kääriäisen mukaan hyvät työolot ovat kilpailuvaltti työvoiman saatavuudessa. Erityisen tärkeää on työn terveellisyys ja turvallisuus, hän sanoo.
– Toivon, että työnantajat ja työntekijät voisivat yhdessä kehittää yhteistoimintaa ja työehtojen toimivuutta ja lisätä niiden keskinäistä ymmärrystä työpaikoilla. Tällä kaikella on merkitystä myös työn tuottavuuteen ja työssäjaksamiseen.
UUSI VALVONNAN KEINO
Vuoden alusta EU:n maataloustukijärjestelmään tuli uusi elementti, sosiaalinen ehdollisuus. Tiivistetysti se tarkoittaa sitä, että työsopimuksia ja työturvallisuutta koskevan lainsäädännön laiminlyöminen voi johtaa tukimenetyksiin.
– Entiseen verrattuna on mullistavaa, että tällaisessakin asiassa raha puhuu, jos väärinkäytöksiä ei pystytä torjumaan suosituksilla, sopimuksilla, lainsäädännöllä eikä viranomaisvalvonnalla ja sitä kautta tulleilla sanktioilla, Kääriäinen sanoo.
Hän huomauttaa, että työsopimusten ja työturvallisuuden laiminlyömisestä kärsivät sekä työntekijät että työnantajat.
– Se on väärin myös niitä työnantajia kohtaan, jotka hoitavat asiansa hyvin. Sosiaalinen ehdollisuus auttaa kitkemään epätervettä kilpailua maatalousalalta, Kääriäinen uskoo.
Tiloilla tehdään arvokasta työtä.
Hän toivoo kuitenkin, että tukimenetyksiltä vältyttäisiin, mutta jos mikään muu ei auta, voi aluehallintoviraston tarkastaja ilmoittaa viranomaisvalvonnassa ilmi tulleista työsopimuksiin tai työturvallisuuteen liittyvistä laiminlyönneistä maataloustukia maksavalla taholle.
Parhaimmillaan työehtojen ja työturvallisuuden valvonnan paraneminen voi Kääriäisen mukaan nostaa maatalousalan imagoa ja parantaa sen houkuttelevuutta.
– Alan hyviä puolia pitäisi muutenkin tuoda nykyistä enemmän esiin. Kyse on kuitenkin vastuullisesti tuotetusta suomalaisesta ruuasta. Tiloilla tehdään arvokasta työtä.
